Viikonloppu sujui vauhdikkaasti Redadictien ja Siipiveikkojen kasvattajapäivillä koulutuksessa. Oli mahtavaa päästä Rauhan kanssa osallistumaan huippukoulutukseen, vaikka ei "meidän" tapahtuma ollutkaan :) Nome-ryhmämme kouluttajana toimi Sanna Hallgren (kennel Aktiviva's). Viikonlopusta jäi käteen paljon hyviä ideoita ja ajatuksia kouluttamisesta. Sannalla oli hyvä ulosanti ja pidin erityisesti hänen tavastaan tarttua jokaisen koiran aidosti hankalampiin kohtiin ja miettiä ratkaisuja niihin. Hän oli lukenut tarkkaan meidän etukäteen lähettämät esittelyt ja treenejä rakennettiin pitkälti sen pohjalta, mikä oli kenellekin vaikeinta. Olemme Rauhan kanssa osallistuneet saman kouluttajan koulutuksen noin 3,5 vuotta sitten, kun R oli vasta 9-kuinen. Jo silloin minulle tuli vahva fiilis, että oma koulutusfilosofiani on hyvin samankaltainen kuin Sannalla.
Lauantain harjoitukset aloitettiin harjoituksella, missä koiralle heitettiin ensin markkeeraus noin 30-40 metrin päähän pienen kallion päälle. Sen sai noutaa heti ja Rauha hakikin damin ongelmitta, mutta päätti kiertää kalliolle sivukautta. Tämän jälkeen veimme rauhallisesti yhdessä koiran kanssa muistin vastakkaiseen suuntaan ja palasimme katsomaan uuden markkeerauksen. Se jätettiin muistiksi ja otettiin ensin takaa ylös aiemmin viety muistidami ohjauksella. Tämän jälkeen koira lähetettiin hakemaan muistimarkkeeraus. Koiran palauttaessa Sanna jätti markkeerauspaikkaan vielä yhden damin, mikä otettiin ylös ohjauksella.
Rauhan kanssa haasteeksi osoittautui viime aikojen tuttu teema. Sehän ei tietenkään viimeisessä ohjauksessa mennyt suoraan, kun oli kerran kiertänyt joka markkeerauksessakin puolikaaren vasemman kautta. No, pysäytin koiran pillillä siinä vaiheessa, kun se poikkesi reitiltä ja kysyin kouluttajalta, että mitäs nyt. Otin sitten vielä pillillä luokse ja hiivimme hiljalleen lähemmäksi, kunnes sain koiran oikeasti etenemään SUORAAN kalliolle... Sain noottia siitä, että pillikomentojen pitäisi olla koiralle aina mukavia, joten minulla olisi hyvä olla jokin sana, millä ilmaisen koiran tehneen väärin, mikäli se poikkeaa suoralta linjalta. Muutenkin pilliä on hyvä käyttää säästeliäästi! Positiivista palautetta saimme perushallinnasta, keskittymisestä ja erityisesti siitä, että koiran palautusvauhti on nopeampi kuin meno :)
Lopun aamupäivän harjoittelimme malttia ja Sanna kertoi meille erilaisista tavoista harjoitella sitä. Hänhän palkkaa koiraansa hiljaisesta aktiivisuudesta namilla. Tarkoituksena tässä on olla askeleen edellä koiraa. Itse teen samaa myös, mutta tavoitteena olisi olla rikkomatta koiran katsekontaktia työskentelevään kohteeseen ja Rauhahan kuikuilee mua heti, kun vaan liikutenkin kättä. Tätä täytyy siis treenata jatkossa lisää.
Sanna esitteli aamupäivällä myös uuden tavan treenata ohjauksia erityisesti nuorten koirien kanssa. Hänen mielestään on tärkeää, että koira lukitsee katseensa ohjauksessa johonkin (kaukaiseen) kohteeseen, joten hän käyttää koulutuksessa hyväksi eri kokoisia valkoisia kulhoja, mitkä ovat ohjauksen targetteina. Aluksi kulho on näkyvissä, jolloin koiran on helppo kohdistaa katseensa siihen. Myöhemmin kulho voi olla piilossa, mutta se auttaa koiraa sokkolinjoissa, kun sen edettyä hieman, tuttu kulho ilmestyy näkyviin. Kulhoja voi myös käyttää jonomaisesti niin, että lähettää koiran ekalle kulholle, antaa sen syödä namin ja pysäyttää sitten pillillä. Seuraavaksi taakselähetys seuraavalle kulholle, missä on nami jne. Kulhotreeni kuulosti ehdottomasti kokeilemisen arvoiselta. Varsinkin Tyynen kanssa, koska en halua sille vielä tehdä kamalan pitkiä ja vaikeita noutoja.
Harjoittelimme iltapäivän aluksi ohjauksia valkoiselle kipolle. Päätin ottaa työn alle suoraviivaisuuden ja laitoin kipon korkeahkon kiven päälle. Lähdin sitten kiertämään kiveä kohtuu lyhyen matkan päästä niin, että harjoitus muuttui haastavammaksi toisto toistolta. Muut tekivät ympärillä samaa harjoitusta, mutta tämä ei Rauhaa häirinnyt. Otin lopuksi muutaman pidemmän helppokulkuisemman linjan, mutta siinä vaiheessa Rauhan juoksuvauhti oli huomattavasti hitaampi. Joko se väsyi toistojen määrään tai sitten namikuppi ei vetänyt sitä yhtä hyvin kuin dami. Huomasin hyvin myös näissä harjoituksissa, että Rauha ei varsinaisesti lukitse katseellaan ohjauksen kohdetta, vaan kriteeri sille on, että se katsoo oikeaan suuntaan. Tästä syystä täytyy lähitulevaisuudessa pitää noutoesineet/kipot näkyvissä, jotta saadaan kunnon lukitus. Minun pitäisi harjoitella myös sitä, että pystyisin pitämään Rauhan pidempään lähetysasennossa. Tällä hetkellä lähetän sen melkein heti, koska pelkään äänen tulevan lähetykseen, jos annan koiran kerätä itseään liian kauan... Sanna pisti minut myös pohtimaan sitä, voisinko lähettää koiran ohjaukseen jollakin erilaisella tavalla. Hmm...
Lopuksi puhuimme suuntakäskyistä ja otimme vielä koirille pienet harjoitukset, missä koira vietiin noin 50 metrin päähän ohjaajasta ja sen taakse noin 10 metrin päähän namikippo. Ohjaajan tuli antaa taakselähetyskäsky ainoastaan suusanallisesti. Tämä meni Rauhalla yllättäen ihan superhienosti. Suorastaan paremmin kuin käsimerkkien kanssa... Tähän harjoitukseen voi alkaa lisäämään myös sivuille kippoja, joille ei saa mennä. Eli eräänlaista kelloharjoitusta namikippojen ja etäisyyden kanssa :) Kotiläksyksi saimme tarkastaa, osaako koira tehdä lähihakua pelkästä pillityksestä, vaikka se ei tietäisi alueella olevan mitään. Kokeilin illalla mökillä sitä, eikä Rauha kyllä kovin hyvin tajunnut, mistä on kyse...
Sunnuntai aloitettiin ohjausharjoituksilla metsämaastossa, missä koirille tehtiin 4-5 muistipaikkaa ympäri aluetta. Niitä lähetettiin alueille satunnaisessa järjestyksessä ja lähetyskulmaa vaihdellen. Tämä oli todella tehokas harjoitus monelle kuumalle koiralle ja ne hiljenivätkin melko nopeasti tätä tehdessään. Me teimme harjoituksen parityönä Sara-siskon kanssa, koska kavereiden työskentely on ollut Rauhalle kova pala. Hyvä treeni, itse linjat menivät varmasti, tosin yhdelle muistipaikalle mennessä Rauha kiersi aina mun mieelestäni väärältä puolelta puuta. Lisäksi R pysähtyi usean kerran damien luona katsomaan mua, kun pillitin lähihakupillityksen. Yleisö oli tehnyt siitä diagnoosin, kuulemma mun lähihakupillitys kuulostaa hyvin samalta kuin pysäytys. Eipä ihmekään, että koira on usein noissa tilanteissa hetken hämmentynyt! Täytyy siis alkaa harjoitella sopivampaa pillikomentoa lähihakuun...
Äänen puolesta Rauha oli lähes äänetön. Muutaman kerran se päästi ihan pienen piippauksen, mutta parempaan suuntaan mennään koko ajan :) Se myös muisti kaikki muistipaikat hyvin (tai ainakin ohjautui hyvin varmasti niille).
Iltapäivällä oli vielä vuorossa vapaan haun harjoittelu. Sanna sanoi tekevänsä todella paljon yhden damin kanssa hakua. Hän vaikeuttaa asteittain hakutyötä pienentämällä noudettavan esineen kokoa ja vaikeuttamalla maastoa. Hän käyttää hakutyön treenaamisessa jopa tennispallon kahdeksasosia! Halusin Rauhan kanssa tehdä hakua jossakin haastavassa maastossa, koska erilaiset maastovaihtelut ovat ajoittain olleet meille haastavia. Halusin myös tehdä riistalla, koska emme ole aikoihin tehneet riistalla treeniä koulutuksissa ja halusin nähdä, onko tällä kertaa tietoakaan meidän riistalla roikkumisongelmasta. No, Rauha teki ihan loistavaa työtä vaakun löytämiseksi. Se meni tiheään puskaan sisään monesta eri suunnasta ja oli ottanut riistan heti lennosta suuhunsa. Teimme vielä toisen piilotuksen eri paikkaan. Tällä kertaa Sanna jäi lähettyville vielä katsomaan, mitä Rauha tarkalleen tekee siellä linnulla. Se etsi hetken aikaa, sai hajun ja otti juostessaan linnun suoraan suuhun.
Päivän lopuksi Sanna kertoi vielä jokaiselle erikseen, minkälaisen vaikutelman oli viikonlopun aikana koirasta saanut ja minkälaisia harjoituksia kyseisen koiran kanssa kannattaisi jatkossa tehdä. Meidän kohdalla hän oli noteerannut saman kuin itsekin. Eli Rauha ei ohjauksissa lukitse katsettaan mihinkään kohteeseen, vaan se katsoo vain käteni osoittamaan suuntaan. Tätä voisi treenata kuulemma vaikka omassa keittiössä lihapullamarkkeerauksilla :D Hänen mielestään Rauha ei myöskään ole niin kuuma koira, kun mitä olin esittelyssäni kertonut, vaan sen pieni vinkuminen on ennemminkin turhautumista. Hän oli sitä mieltä, että tuolla ohjauksen targetin luomisella lähetyksistä voisi tulla vielä varmempia ja hiljaisempia. Riista toi Rauhaan haussa ylimääräisen kipinän, joten Sanna suositteli, että mun kannattaa tehdä hakutreenit mahdollisimman usein riistalla. Ja juurikin niin, että mulla on jotain erityisen herkullista loppupalkkana, mielellään niin, että purkki laitetaan koiran nähden maahan odottamaan. Riistan kanssa koiralle kannattaa nimittäin usein muistuttaa, että kannattavinta on tuoda ne ohjaajalle, vaikka lintu onkin aika ihana. Rauha käyttää kuulemma nenäänsä mainiosti, joten sen kanssa ei tarvitse treenata minidameilla tms.
Kokonaisuutena ihan mahtava viikonloppu. Seura oli hyvää ja treenimotivaatio noutohommiin kasvoi taas huimasti. Oli myös hienoa kuulla palautetta, että koira on suht rauhallinen. Ilmeisesti malttitreenit ja ikävuodet ovat tehneet tehtävänsä, koska tuo todella alkaa olla viretilaltaan aika sopiva treenatessa :) Ensi lauantaina meillä on vuorossa WT-koe, saapi nähdä, olenko sen jälkeen vielä samaa mieltä asiasta ;) Mutta tuntuu myös, että Rauhan työskentely alkaa olla kivan rutinoitunutta ja se suoriutui viikonlopun tehtävistä vähintäänkin erinomaisesti :) Tällaisissa fiiliksissä on hyvä lähteä viimeisiin kokeisiin ja treenata innokkaasti talven ajan kevään nome-kokeita varten!
---
Tänään meillä on vuorossa kakaroiden tokoilutreeni. Rauha saa pitää vapaapäivän, eli sen kanssa ei tehdä mitään "isoa" tänään. Tyynen kanssa katsellan varmaan vähän sitä namikippo-ohjausta ja sit ihan seuraamista, jättäviä ja tunnarikapulaakin voisin ensimmäisen kerran koittaa piilottaa, kun treenataan kerrankin nurtsilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti