23.9.2010

Takana tehoviikonloppu

Viime viikonlopuksi meillä oli ohjelmaa riittävästi taas vähäksi aikaa. Lauantaina oli vuorossa meidän ensimmäinen wt-koe, joka järjestettiin Nurmijärvellä. Allekirjoittanut ei ollut koskaan aiemmin ehtinyt edes katsomaan wt-kokeita, joten ennakko-odotuksia ei juuri ollut. Suurin jännitysmomentti oli ääni ja Rauhan viretila, että mitä tapahtuu uuden tyyppisessä koetilanteessa.

Mulla oli etukäteen suunnitelmissa käyttää tuo kunnon lenkillä ennen koetta ja tehdäkin vähän noutohommia, jotta se olisi saanut isoimmat höyryt purettua. Sen verran aikaisin meidän piti kuitenkin olla koepaikalla, että enhän mä sitten tehnyt etukäteen mitään...

Ensimmäisenä menimme porukalla pellolle odottamaan rastille pääsyä. Rauha otti tässä vaiheessa tosi lunkisti, kävi maate ja hengaili vaan seurassa. Se oli mukavassa vireessä edelleen meidän vuoron koittaessa. Ensimmäinen tehtävä oli ykkösmarkkeeraus keskelle ryteikköistä peltoa ja tämän jälkeen ohjaus samaan paikkaan. Rauha näki markkeerauksen hyvin ja lähti käskystä kuin tykin suusta kohti damia. Pellossa meni kuitenkin joku polun tapainen, joka kaarsi damin sivusta ja ampujan vierestä. No, sinnehän se koirakin painoi ja kohta alkoi laajentamaan hauksi pellon takaosaan... Siinä vaiheessa yritin alkaa ohjaamaan. Koirasta näkyi välillä joku hännänpää, ei muuta. Pillityksen jälkeen ei näkynyt mitään (jälkikäteen sain kuulla, että yleisö oli nähnyt koiran istuvan kiltisti keskellä puskaa). Sitten Rauha alkoi hyppelehtiä mua kohti. Siinä vaiheessa mun pillityksiä ei enää kunneltu, vaan se tuli takas luokse. Lähetin sen sitten ohjauksella damille, tämä meni hyvin. Palauttaessa se vielä teki kummallisen kaarroksen. Ohjaus meni tämän jälkeen ihan nappiin, koira suoraan damille ja täysiä käteen. Paras asia tässä säätämisessä oli kuitenkin se, että koira oli täysin hiljaa koko suorituksen ajan :) Saimme jollakin ihmeen konstilla kaivettua tästä tehtävästä kuitenkin 11/20 pistettä.

Tämän jälkeen vuorossa oli lisää odottelua ja jännitystä seuraavaan tehtävään. Koira lepäili edelleen rauhallisesti pellolla. Seuraavaksi oli vuorossa lähihakutehtävä. Alue oli keskellä samanlaista tiivistä peltoa. Koiran kanssa katsottiin ihan läheltä heitto ja laukaus alueelle. Tämän jälkeen se seuruutettiin 10 metriä takaisin ja sieltä sitten lähetettiin alueelle. Alueella oli 5 damia, joista 3 piti saada ylös. Alku meni Rauhan kanssa ongelmitta. Tosin meidän nome-seuraaminen on vielä aika epämääräistä ja koira seurasi suunnilleen jossain sivullani takaisin. Mun yllätyksekseni Rauha teki tosi hyvin töitä alueella. Jostakin syystä se ei saanut dameja heti ylös, vaan pyöri oman aikansa etsimässä. Se pysyi alueella koko ajan, mun ei tarvinnut muuta kuin ohjata se eteen ja pillittää lähihakupillitys. Toisella lähetyksellä hätäilin itse, ja koirasta kuului lähtiessä pieni piippaus. Muutoin homma meni oikein mallikkaasti. Pisteitä suorituksesta lähti vinkaisusta ja pienestä lähihaun tehottomuudesta. Tästä 13/20p.

Toisen tehtävän jälkeen siirryimme takaisin autoille ja lähemmälle pellolle odottamaan vuoroamme. Laitoin välissä Rauhan autoon vähäksi aikaa, ja jostakin syystä se otti tästä ihan uudet kierrokset. Yritin istua jakkaralla haukottelemassa koiran kanssa pitkään ennen kolmatta rastia, mutta silti se oli tosi intona. Vuorossa oli kokeen vaikein tehtävä. Ensin koira lähetettiin pellon laitaa pitkähköön ohjaukseen. Sen palauttaessa toiseen suuntaan heitettiin markkeeraus, jonka koira ehkä näki (suurin osa koirista ei). Me ei valitettavasti päästy tekemään tätä rastia loppuun Rauhan säätämisen takia. Lähetin sen linjaan pellonlaitaa. Se meni ihan mukavasti, melkein damille asti. Mutta kääntyi viime hetkellä jostakin syystä ryteikköön. Tästä seurasi pillisulkeiset ja huitomiset, joista ei ollut juurikaan apua, joten otin R:n uudestaan sivulle. Toisella lähetyksellä kuului jo komea lähtövinkaisu (molemmat turhautui tilanteesta) ja puolivälissä Rauha taas kaartoi pusikkoon. Se pyöri siellä hetken välittämättä mun pillityksistä ja pysähtyi KAKALLE. No, siinä vaiheessa totesin ääneen sen, että eipä ihme ettei linja toiminut. Neidin kun pitää aina päästä siihen pahimpaan ryteikköön tarpeilleen, ja siinä oli juuri sopiva. Yritin vielä kerran lähettää R:n damille, mutta tällä kertaa se jo rääkäisi ihan kunnolla ja tuomari totesi, että eiköhän se ollut siinä...

Tarinan opetus. Täytyy jatkossa alkaa fanaattisesti kakattamaan koiraa joka välissä koepaikalla, koska näitä näyttää meille sattuvan. Äänikin pysyy aisoissa tasan niin kauan, kunhan ei tarvitse kamalasti prässätä...

Neljäs rasti oli helppo ykkösmarkkeeraus pellolta pusikkoon. Sain nollattua meidän kierrokset ja vireen edellisen rastin jälkeen seuruuttamalla Rauhaa pitkin peltoa ja koepaikkaa ennen suoritusta. Tämän rastin sössin sitten itse tosi hienosti. Kaveri tuli nimittäin just ennen meidän suoritusta vastaan ja sanoi, että "ei sitten kannata päästää koiraa damista yhtään yli, tai muuten se katoaa sinne ryteikköön". No, arvata sopii, mitä tämä putkiaivo muisti omassa suorituksessa. Rauha katsoi markkeerauksen varmasti, lähti täysiä käskystä damille. Siinä vaiheessa, kun se oli n.puoli metriä damin vieressä, meikäläinen vihelsi lähihakupillityksen. Koira oli ihan et TÄH?! Edellisen seurauksena se tuli pari metriä eteenpäin ihmettelemään, että mitäs akka pillität. Tuomari tais sanoa, että se vissiin pelästyi jotain. Juuei... Lopputuloksena markkeeraustehtävä muuttui tosi komeaksi ohjaussäätämiseksi, jota hetken katsottuaan Rauha meni suoraan damille ja toi täysillä käteen. Tästä saimme 12/20 pistettä.

Kokonaispisteemme olivan lopulta siis 36p ja kolmostulos olisi ollut hyvinkin mahdollinen, jos emme olisi nollanneet sitä yhtä rastia. Herkkä laji. Mutta kokonaisuuteen olen kuitenkin tyytyväinen, nyt tiedän taas millaisia asioita treenataan enemmän. Tämä ei siis varmasti jäänyt meidän viimeiseksi wt-kokeeksi :)

---

Sunnuntaina auto lähti pihasta jo kuudelta aamulla. Matka suuntasi kohti Raaseporia ja nome-koetta. Olin koko viikon pyöritellyt mielessäni, että menenkö vai en, mutta perjantain onnistuneiden riistatreenien jälkeen ajattelin, että lähdetään nyt sitten hakemaan lisää kokemusta... Meidän suoritusnumero oli vasta 7, joten ehdin aamulla rauhassa katsella useampia suorituksia ennen vuoroamme. Maasto oli meille todella haastava, suolampi, jonka vieressä aukeaa löllöä, jossa oli keskellä oja ja muutenkin tosi vetinen ja joustava "maa". Ensimmäisenä tehtävänä oli helppo ykkösmarkkeeraus puskaan fasaanilla. Rauha meni fasulle ihan suoraan, mutta otti taas oman aikansa linnulla. Kyllähän se sieltä sitten lopulta tuli ja palautti vettyneen fasaanin mulle ihan naurettavan hitaasti. Tässä vaiheessa aloin jo ihmetellä koiran virettä, että eipä se yleensä nyt ihan noin. Se vielä pudotti linnun mun jalkoihin...

Seuraavaksi koira seuruutettiin rantaan. Matkalla ammuttiin laukaus ohjausriistaa kohti. Ohjaus oli avoveteen ja riistana sorsa. Maasto oli niin löllyvää, etten uskaltanut mennä kuin n. 5 metrin päähän rannasta. Tällaisia osin maalta veteen -ohjauksia olemme harjoitelleet vasta aika vähän, ja suhtauduinkin etukäteen skeptisesti siihen, että meneekö tuo veteen noin kaukaa lähetettynä. No ei mennyt :( Siinä se rannalla pyöri aikansa, vinkui ja vilkuili venettä, josko joku vaikka antaisi sieltä jotain apuja. Prässäsin sitä hetken, mutta ei se vaan mennyt uimaan. Pääsimme kuitenkin jatkamaan vielä hakutehtävään.

Haussa oli viisi riistaa, joista fasaani oli ihan lähellä. Lähetin Rauhan ensimmäisenä fasun suuntaan, että se saisi heti käsityksen siitä, että nyt on hakutehtävä. Se löysi fasun hetken alueen etualalla pyörittyään. Tällä kertaa se mietti ottamista murto-osan edelliseen verrattuna. Kantoi 5m ja pudotti sitten avoimempaan maastoon ja jäi tutkailemaan lintua tarkemmin. Tässä vaiheessa kyllä pillitin ja käskin koiran luokse. Se toi linnun, mutta pudotti taas jalkoihin ?! Itseä hatutti jo melkoisesti, mutta ajattelin, että jos se nyt saisi haun auki, niin ehkä tästä vielä jotain tulee. Pistin koiran hakuun ja alkuvaiheessa se jopa kävikin jossain lokkien suunnalla, mutta alkoi yhä enemmän pyöriä metsän puolella hakualueen ulkopuolella. Tuomari ehdotti, että jos koittaisin lähettää sen toiseen suuntaan vesirajaa pitkin ja näin tein. Rauha meni vähän matkaa löllöön, upposi johonkin lammikkoon puoleen kylkeen ja tuli takaisin. Että sellaista, siihen se meidän koe tällä kertaa hyytyi.

Ilmeisesti koira oli väsynyt vielä edellispäivästä, ja koe oli vaan teknisesti meille liian vaikea. Vesiliejuhakuja täytyy alkaa ensi kesällä tekemään paljon enemmän! Ja muutenkin hakualueita, joissa tulee ylittää jotain maaston esteitä (ojia yms.)

----

Tässä välissä Rauha sai keskittyä Suomi-matkailuun ja lepäilyyn, kun suuntasin seuraavaksi auton nokan kohti Helsinkiä ja Purina-areenaa. Matkan varrella kävin Catin luona tsekkaamassa Nauruparran pienet tollerinalut. Purinalla vuorossa oli agilityn pm-joukkuekisa. Rauha otti odotusajan harvinaisen lunkisti. Laitoin sille häkin halliin, ettei sen tarvi koko päivää kykkiä autossa. Se nukkui odotusajat häkissä ovi auki. Rata oli helpohko, mikä oli allekirjoittaneen kannalta hyvä. Olin nimittäin niin väsynyt, että ihmettelin etukäteen, kuinka jaksaisin edes juosta koko radan läpi... Siihen nähden meidän suoritus oli ihan mukava. Rauhassa oli edelleen ihan yhtä paljon vauhtia kuin yleensä. Itse meinasin juosta kolmosestettä päin ja ohjaukseni oli muutenkin vähän sinnepäin. Yritin hidastaa Rauhaa ennen pujottelua, mutta ajoitukseni oli pielessä ja koira sujahti toisesta välistä sisään... Kontaktit otettiin tällä kertaa hienosti, mutta puomin alastulon jälkeen en heti ohjannut koiraa mihinkään, ja se otti seuraavalta hypyltä kiellon. Lopputulokseksi tuli siis kymppi. Joukkueemme sijoittui yhdeksän joukkueen joukosta neljänneksi.

----

Tällä viikolla lepäilimme alkuviikon ja eilen meillä oli vuorossa tokotreenit. Viime viikon ennakointiharjoitukset olivat tuottaneet selvästi tulosta ja Rauha ei ennakoinut mitään. Muutoin treenit menivät tavalliseen tapaan. Toiset ottivat kaksi paikallamakuuta, joten otin toisena istumisen. Rauha pysyi ihan hyvin, mutta kävi maate alkuvaiheessa. Kävin korjaamassa ja jätin pallon pari metriä koiran eteen. Sen kanssa se pysyi hyvin, joten täytyy alkaa käyttää sitä istumisharjoituksissa. Pallo on jatkossa helppo häivyttää siirtämällä sitä hiljalleen kauemmas koirasta ja lopulta vaikka treenireppuun :)

Tänään kävimme ottamassa wt-sulkeiset Mirkan avustuksella. Erityishuomiota sai meidän kömpelö veteenmeno kauempaa maalta ohjauksissa. Tätä hinkattiin ja vein koiran muutaman kerran poiskin, kun jäi miettimään rantaan. Tuntui toimivan. Luovutuksissa damit putoilivat herkästi alkuun, mutta avustuksen ja kannustuksen voimalla ne paranivat loppua kohden. Vesijuttujen jälkeen teimme markkeerauksia pellolla. Tänään Rauha markkeerasi tosi hyvin. Vaikeutimme harjoitusta muutaman täydellisen suorituksen jälkeen sellaiseksi, että katsottiin pellon sivusta puskasta markkeeraus, joka lensi pellolta ryteikköön ojan taakse. Oja osoittautui sopivaksi haasteeksi Rauhalle, ja tällä kertaa se pyöri vähän aikaa alueella vähän aikaa ennen kuin löysi damin. Saimme toki onnistumisiakin mukavasti, joten kokonaisuutena harjoitus oli onnistunut. Ei liian helppoa eikä liian vaikeaa :)

Huomenna tokoilemme hieman ja lauantaina suuntaamme ensimmäiseen Tollerikerhon järjestämään wt-kokeeseen...

15.9.2010

Takaisin maan pinnalle

Tänään meillä oli vuorossa rokotus Hyvinkäällä. Tämän jälkeen menimme tapaamaan Maijaa ja punakuonoja treenaamisen merkeissä.

Teimme aluksi laajan hakuruudun, jonne veimme 11 damia. Ensin Melli haki sieltä neljä damia. Tein Rauhan kanssa seuraamista hieman kauempana, jotta saan kierroksia alas. Tämä toimikin ihan kohtuullisen hyvin. Jouduin kuitenkin kerran palauttamaan Rauhan takaisin paikalle, kun se lähti hiipimään perääni mennessäni katsomaan Maijan ja Mellin tilannetta. Ajoin Rauhan vihaisena takaisin paikalle (koska se tietää tasan tarkkaan, mitä pitää tehdä!), ja se sai olla käskyn alla jonkin aikaa, ennenkuin seurautin sen lähetyspaikalle. Loput damit Rauha haki vuorotellen Vienon kanssa. Haku meni hyvin. Rauha tosin haki selkeästi pidempään dameja, kuin Vieno, joten en tiedä, juoksiko se hieman nenä kiinni, vai mikä oli syynä. Haku eteni kuitenkin koko ajan, ja joka lähetyskerralla sain damin. Viimeistä haettiinkin sitten ihmisvoimin, kun Vieno ei sitä meinannut löytää. Tässä vaiheessa Rauha sai toistaa aiemman paikallaistumis-harjoituksen, ja tällä kertaa pysyi oikein hyvin ;)

Tämän jälkeen siirryimme erään lammen rantaan. Alkuperäinen tarkoitukseni oli harjoitella rannan suuntaisia vesilinjoja, mutta pehmeän rannan takia siitä tuli lopulta enemmän "älä ui suorinta tietä rantaan" -harjoitus. Ensimmäisellä lähetyksellä Rauha meinasi oikaista rannan kautta lähelle damia. Sain sen kuitenkin takaisin, ja toisella lähetyksellä lähti uimaan alusta asti. Palatessa se yritti kaartaa heti rantaan, mutta Maija oli skarppina ärähtämässä koiralle. Tämä tehosi juuri toivotulla tavalla, ja saatiin työllä koira tulemaan rantaan ihan mun läheltä. Lopussa se tosin roiskaisi vesidamin mun jalkoihin ja ravisteli. Seuraavilla kerroilla menin kyykkyyn ja kutsuin heti sen noustessa rantaan, ja dami palautui käteen asti. Otimme siis pari lisämarkkeerausta samaan kohtaan, ja näillä kerroilla Rauha lähti uimaan heti mun edestä rannasta ja palasi suoraviivaisesti turhia kikkailematta. Jesh :)

Illalla meillä oli vuorossa märkääkin märemmät tokotreenit. Otin aluksi noudon perusasentoon palautuksia niin, että palkkasin välittömästi oikeasta palautuspaikasta pallolla. Rauha oli tästä hieman pihalla, eikä vielä yhdistänyt nopeaa sivulletuloa megapalkkaan. Sain kuitenkin onnistuneita suorituksia, joten täytyy jatkaa tästä ensi kerralle. Yksi tärkeä työn alla oleva asia on siis noudon loppuasento ja sen varmuus. Nythän se on vähän hidas, eikä tule "automaattisesti". Tein harjoitusta sekä metallilla, että puukapulalla. Hyppykin pääsi kuvioihin muutamaan toistoon. Tämän jälkeen otimme yhteisen paikallamakuun. Rauha yritti taas käsky-sanasta painua maahan, jolloin ärähdin sille jälleen kerran. Muutaman turhan liikkurin käsky- ja maahan- häiriösanan jälkeen laitoin sen maahan, ja loppuosa liikkeestä meni ongelmitta. Lopun perusasentoa ei enää sikaillut.

Tämän jälkeen kaveri toimi meille apuna kontaktiharjoituksessa, jossa Rauhan tuli istua mun sivulla kontaktissa, vaikka vieressä käsketään istu, maahan tänne, juostaan ohi, heitellään palloa koiran edessä ym. Tässä Rauha meni retkuun monta kertaa, jolloin ärähdin hieman ja otin koiran uudestaan sivulle. Onnistumisista tietysti namia suuhun. Hyvä harjoitus, selvästi sai koiran pohtimaan, ketä kuunnellaan ;)

Tämän jälkeen otin luoksetuloa, missä taas alkuasennon jälkeen yritti ennakoida liikkuroinnista maahan. Huoh, taas uusi häiriöharjoitus tähän saumaan. Lopulta kun pääsin ottamaan itse luoksetuloa, meni ensimmäinen yritys lähes läpijuoksuksi. Ärähdin R:lle jälleen kerran ja vein takaisin paikalleen. Tällä kertaa se lähti tule-käskystä hiipimään kohti! En tietenkään käskenyt seisomaan, vaan kutsuin luokse koko matkan ja palkkasin pallolla. Mutta toi mun koira siis ennakoi luoksetulon pysäytystä, mahtavaa! Eihän se tarvinnutkaan kuin noin 60 peräkkäistä pysäytystä tämän älyämiseen. Läpijuoksun jälkeen tein vielä muutaman onnistuneen pysäytyksen, josta toisesta liikkuri palkkasi sen pallolla suoraan käskyyn reagoimisesta. Tätä siis jatkossakin :)

Pikkutollerilla on ollut viime aikoina hieman turhan suuret luulot itsestään, ja tänään sitä onkin sitten palautettu maan pinnalle harjoituksessa jos toisessa. Eiköhän se pian taas ymmärrä, että mua kannattaa oikeasti kuunnella ja totella siten kun vaaditaan ;) 

13.9.2010

Uusi maailma

Täytyy jatkaa saman tien kirjoittamista, niin pääsen toivottavasti taas kiinni säännöllisempään blogikirjoitteluun, eikä päivityksistä tulisi aina kilometrien pituisia...

Tänään meillä oli siis vuorossa agilitytreenit. Meidän ryhmä oli vkonlopun tehokoulutuksen takia yhdistetty jälkimmäisen mölliryhmän kanssa. Teemat olivat kuitenkin kivoja ja sopivia, joten tekemistä ja hinkkaamista löytyi ihan kaiken tasoisille.

Ensinnäkin yhtenä esteenä oli hyppy ja kepit. Noi aloittelevat ovat opettaneet pujottelua kanaverkkojen avulla, ja tänään olikin teemana, että käytetään hyväksi sitä, että koira ei pääse pujottelusta pois. Tehdään siis niitä kaikki takanaleikkauksia, persjättöjä yms. Ajattelin sitten kokeilla, kestäisikö Rauha pienellä harjoituksella verkot. Sehän osaa pujotella jo itsenäisesti, mutta verkkojen avulla voisin helpommin kokeilla sikavaikeita avokulmia ja esim. persjättöä, minkä opetteleminen on huomattavasti vaikeampaa ilman... No, eipä se mennyt ihan niinkuin elokuvissa. Yritin viedä Rauhan ihan nami kuonossa kiinni rauhallisesti sisään. Parilla ekalla kerralla se meni ekan välin, ja peruutti sen jälkeen pois. Seuraavalla yrittämällä sain sen jopa puolivälin yli, kunnes se päätti tulla pois. Juoksi verkkoa päin, jollon sen nippusidekiinnitys irtosi... Korjauksen jälkeen otettiin vielä muutama palauttava toisto, mutta neiti ei ollut millänsäkään vahingosta. Sain sen pujottelemaan verkoilla ihan käsissä, mutta tuskinpa mun kannattaa niitä jatkossa käyttää. Luultavasti joutuisin käyttämään enemmän aikaa niihin totutteluun, kuin siihen varsinaiseen harjoitteluun, mihin niiden käytöllä tähtään...

Yhtenä harjoituksena oli vkonloppuna noussut ehdotus, että koiralle sanotaan ennen suoraa putkea jo etukäsky siitä, jatketaanko suoraan vai tuleeko jyrkkä mutka. Tein tästä jokusen toiston, ja hyvinhän se lähti, kun edessä olevan hypyn takana oli avustaja narupallon kanssa. Toistoja tuli n. 5kpl suoraan eteen ja 5kpl tiukka kurvi oikealle. En vielä alkanut sekottamaan näitä, täytyy ensin rauhassa tehdä avustettuja toistoja useissa treeneissä onnistuneesti.

Meillä oli myös nopea hyppyrata harjoituksena. Viikonlopun harjoittelu ja sunnuntain katseleminen saivat aikaan sen, että aloin rataantutustumisessa miettimään paljon enemmän koiran ideaaleja linjoja, ja vekkien ym. kikkakolmosten käyttöä. Epäilin kuitenkin etukäteen, että rata oli sen verran ahdas, että luultavasti en ehtisi tekemään suurinta osaa suunnittelemistani pirueteista. Näinhän siinä kävi. Viikonlopun kisailut ja tehokoulutus eivät olleet vaikuttaneet Rauhan intoon yhtään, rata oli aivan hullua tykitystä jälleen kerran. Ekan vekin ehdin tehdä ykkös- ja kakkosesteen välissä. Sen jälkeen jouduinkin keskittymään lähinnä oman sijoittumisen arviointiin, että en työntänyt koiraa millekään väärälle esteelle. Loppupuoliskolla sain myös onnistumaan yhden vekin ihan mukavasti, mutta vähän tästä eteenpäin tehty takaakierto oli tosi vaikea. Vaikka Rauha irtoaa muuten jo tosi pitkällekin radalla, joudun edelleen viemään sen tosi lähelle, jos haluan sen kiertävän esteen takaa. Tätä hinkkasimmekin sitten jonkin aikaa, ja tulihan siinä toki onnistumisia. Täytyy muistaa harjoitella tätäkin erikseen, että "kierrä"-käskyllä on koiran päässä selkeä merkitys. Olin vienyt radan loppuun narupallon, jotta saisin Rauhan jatkamaan vikat  kaksi estettä itsenäisesti mun hitaudesta huolimatta. Tästä seurasi efekti, että neiti meinasi koko ajan karata loppuun suorinta tietä, ja yksi takanaleikkaus epäonnistui toistuvasti. Alkuun mä kyllä ohjasinkin sitä huonosti, mutta kyllä se pallokin veti koiraa niin vahvasti, ettei se vaan malttanut ottaa ohjausta tarkasti vastaan. Hinkkaamalla sekin kohta saatiin toimimaan.

Kokonaisuutena kivat treenit. Harjoiteltavaa riitti, ja jotenkin itselle avautui nyt paljon vahvemmin oman ohjauksen suunnittelun merkitys ja sen toteuttaminen radalla. Taidanpa jatkossakin keskittyä vielä paljon enemmän hallittuun ratatyöskentelyyn. Tuohan menee kyllä sinne, minne sitä ohjataan, mutta on tosiaan kiva saada se vielä hyppäämään valmiiksi oikeaan suuntaan, ja tarvittaessa irtoaamaan pidemmällekin. Ykkösissä toki pärjää vielä hövelimmällä ohjauksellakin (varsinkin tuolla vauhdilla), mutta kolmosissa tuollaisillakin asioilla on jo ihan eri tason merkitys!

12.9.2010

Tokokisoissa ja agilityn tehovalmennuksessa

Tänään oli se päivä, kun korkkasimme voittajaluokan tokossa. Olin aiemmin kesällä jopa itse ehdottanut, että pitäisikö meidän kasata joukkue pm-kisoihin. No, sain sitten kuukausi sitten kuulla, että joukkue saadaan. Tällöin alkoi armoton treenaaminen, vaikka ajatus voi-liikkeiden valmiiksi saamisesta tuntuikin ihan mahdottomalta... Kisaamaan menimme kuitenkin sillä asenteella, että mennään tsekkaamaan tämänhetkinen tilanne, eikä oteta sen enempää paineita tuloksesta. Olen viimeiset 1,5 viikkoa keskittynyt lähinnä kaukokäskyjen epätoivoiseen hinkkaamiseen, koska onnistuin kesällä saamaan ne niin jumiin, ettei Rauha tehnyt niitä kuin ihan mun edessä. Kauemmas mentyäni se meni heti epävarmaksi ja alkoi hiipimään luokse tms. Muita liikkeitä emme tästä syystä juurikaan ehtineet valmistelemaan (ja se kyllä näkyi).

Tuloksemme oli odotettu VOI0, pisteitä 128,25. Liikekohtaiset selitykset:

1. Paikalla makaaminen 7,5
Rauha ennakoi maahanmenon liikkurin käsky-sanalla (tätä tuomari ei tosin nähnyt). 4 minuutin makuun aikana se oli onnistunut kääntymään melkein poikittain rivissä. Tosin makasi edelleen. Palatessani koiran luokse, se liikehti rauhattomasti hieman, ja meinasi nousta välittömästi perusasentoon (tiesi, etten ollut kovin tyytyväinen).
Ihan uusi juttu, tähän asti tuo ei ole koskaan vaihtanut edes lonkka-asentoon paikallamakuussa :O Pitäsiköhän mun alkaa käyttää jotain namikuppia tms. apuna tässä liikkeessä... Jessican koulutuksessahan se oli kuulemma haistellut maata mun ollessa piilossa.

2. Seuraaminen taluttimetta 7
Perusseuraaminen oli tänään tosi nättiä. Se oli just sopivan lähellä, eikä edistänyt. Mutta ne askelsiirtymiset... Vasemmalle käännöksiä paikalla me ei olla juuri tehty, ja ei ollut ylläri, että koira oli niissä "hieman" pihalla. Lisäksi se edisti juoksussa. Tätäkin on hinkattu, ehkä se joskus vielä malttaa.

3. Istuminen seuraamisen yhteydessä 6
Liikkeenohjaaja kysyi, onko ohjaaja valmis. Vastasin valmis, jolloin koira tipahti maahan. Tästä loppuliike meni täydellisesti. Kylläpäs täällä voittajassa sakotetaan "pienestä"...
Toi alkaa olla ihan sika ennakoimaan! Täytyy alkaa vaan enemmän sotkemaan sen kuvioita ja mielikuvia liikkeistä...

4. Luoksetulo 7,5
Alku ok. Kutsusta lähti sopivaa vauhtia. Seisomaan pysähdys oli vähän löysä. Maahan meni hyvin ja lopun perusasento ok. Tämä liike alkaa sentään hiljalleen toimia, pysähtyi kuitenkin paremmin, kuin alkukesästä :)

5. Ruutu 0
Huoh. Aloitimme toisen kehän tällä liikkeellä. Ekalla lähetyksellä koira juoksi jonnekin ruuduun suuntaan. Pysähtyi, toisella lähetyksellä löysi ruudun, mutta idiootti ohjaaja huusi seis-käskyn ihan väärään aikaan. Kolmannella käskyllä se oli ruudussa. Sit se seistä pönötti siinä aikansa, kunnes tajusin, ettei mua käskytetä laittamaan koiraa maahan. Käskin, lähdin liikkeelle. Juuri ennen, kuin mun olisi pitänyt käskeä koira seuraamaan, se tuli jo vierelle hillumaan.

Liikkeen opetus. Ohjaaja ei osaa ruutua, eikä osaa käskyttää koiraansa. Ruudun loppuosaa olemme harjoitelleet vaan vähän, joten eipä ihmekään, että ennakoi tulemista. Eipä me olla vielä paljoakaan harjoiteltu ruudussa pysymistäkään...

Positiivista tässä oli kuitenkin se, että sain koiran ruutuun, vaikkakin turhan monella käskyllä :)

6. Noutaminen esteen yli hypäten 0
Sanoin tuossa alkuviikosta kaverille, että mä varmaan annan koiralle yhden lisäkäskyn siinä vaiheessa, kun sillä on kapula suussa (hyppy). Se on treeneissä toiminut ihan hyvin, mutta välillä se on yrittänyt kiertääkin palauttaessaan. No, enpä saanut suutani auki, ja komeasti kiersi esteen palauttaessaan... Pöh, kasi olis kyllä ollut huomattavasti kivempi kuin nolla :(

7. Metalliesineen noutaminen 7
Alku meni hyvin. Palauttaessaan Rauhaa rupesi ällöttämään metalli n. metri ennen mua, ja se hipsaisi ihan naurettavan vinoon perusasentoon kapulan kanssa. Noita luovutuksia täytyy vaan vahvistaa lisää, tolla on aivan liian vahvasti selkäytimessä suoraan käteen palauttaminen, mikä sille on opetettu nome-puolella...

8. Tunnistusnouto 0
Tämä liike hirvitti mua etukäteen eniten, koska se on ollut meille treenitilanteissakin tosi vaikea. Rauha kuitenkin lähti suht sopivaa vauhtia kapuloille, otti oman suuhun. Tiputti hetkeksi ja haisteli muita. Otti oman uudestaan ja "toi" mulle. Luovutusta en ole paljoa viime aikoina ottanut, ja niinhän siinä kävi, että koira jäi mun viereen seisomaan ja pureskelemaan kapulaa. No, mulle pääasia oli kuitenkin se, että oma kapula tuli. Muu on sitten hienosäätöä ;)

9. Kauko-ohjaus 0
Alku ok. Eka maasta istumaan nousu vaati toisen käskyn. Sen jälkeen koira jopa teki loput asennonvaihdot ihan kivalla tekniikalla, ei juuri edennyt. Vikana oli istumasta maahan -siirtymä, jota ei tehnyt.

Siihen nähden, että puolitoista viikkoa sitten liike oli ihan jäässä, toi suoritushan oli meille tosi hyvä. Enhän mä tosiaan ole juurikaan pystynyt ottamaan kaukoja täyspitkältä matkalta viime aikoina. Mutta tosi nopeasti se liike on nyt edistynyt, joten eiköhän me ensi kisoissa saada tästä jo pisteitäkin :)

10. Kokonaisvaikutus 8/8,5
Mujusen kommentti oli, että koiralla on kiva vire ja into tehdä asioita, mutta tekniikkaa tarvitaan vielä lisää. Ja niinhän se on!

--
Kokonaisuutena olen tyytyväinen kisaan, vaikkei me kovin paljoa pisteitä kerättykään. Parasta päivässä oli kuitenkin se, että kisanomainen treenaaminen ja oikean viretilan etsiminen oli mitä ilmeisimmin tuottanut tulosta. Rauha oli koko kisan ajan juuri sopivassa vireessä tokoilemaan. Uskalsin jopa hieman leikittää sitä pallolla ennen kehään menoa, koska se oli niin keskittynyt tekemiseen.

-------------

Eilen meillä oli agilityn kisavalmennusta ulkopuolisen kouluttajan (Nina Franzi) hoteissa. Rata oli melko simppeli, ja tehtiin se Rauhan kanssa heti ekalla kerralla melko varmasti. Jäätiin kuitenkin aluksi jumiin kolmannelle esteelle, mikä oli kepit. Kahden hypyn suoran jälkeen neiti ei malta sukeltaa pujotteluun, ja itse olen vielä tosi jäykkä ohjaamaan koiraa oikealla pujottelussa. Keppitreeniä siis tarvitaan lisää vielä paljon. Tosin koira haki ekaa väliä sitten ihan hyvin niin, että jättäydyin taaemmas ja annoin sen hoitaa itse sisäänmeno.

Päivän teemana oli ihan peruskäännökset. Treenasimme yksittäisillä esteillä persjättöjä, takanaleikkauksia ja valssaamista. Sain todeta, että persjättö voipi olla meille oikeinkin tehokas ohjaustapa, jos vaan ehdin sen tekemään. Muutoin mun kannattaa jatkaa takanaleikkauksia, koska niiden avulla Rauha kääntyy oikein mukavasti. Harjoittelimme myös ennakoivaa valssia ja viskikäännöstä. Ennakoiva valssi on jotain, mitä mun pitää alkaa tekemään useamminkin. Tässä yhteydessä Nina totesi myös, että mun kannattaa tehdä Rauhan kanssa enemmän hyppytekniikkaharjoituksia, joissa häiritsen koiraa erilaisilla ohjausliikkeillä kesken ilmalennon. Luultavasti tästä syystä meiltä tippuu joskus yksittäisiä rimoja alas. Viskikäännös meni suht ongelmitta, mutta sellaisiakin täytyy treenata useammin, koska tuo ei irtoa vielä kovin kaukaa eteen vinolle esteelle.

Lopuksi saimme vielä tehdä radan uudestaan. Olin tällä kertaa hieman täsmällisempi, ja rata meni sujuvammin, kuin ensimmäiset yritykset. Sain vinkiksi opettaa koiralle ennakoiva käsky ennen putkea, mikä kertoo, mennäänkö putken jälkeen suoraan, vai käännytäänkö jyrkästi. Nythän Rauha jää kyselemään multa, että minne mennään, eikä se jatka suoraan ilman ajoissa olevaa ohjaajaa.

Sain myös hyviä vinkkejä siihen, kuinka mun kannattaa alkaa parantamaan meidän juoksupuomia. Taidanpa alkaa opettaa tuolle tassukosketusta puomin alastulokontaktin jälkeiselle hiekalle.

Kokonaisuutena kiva päivä. Vähän jäi harmittamaan, että haastavammat ohjauskuviot oli varattu tälle päivälle, mutta tuostakin sai jo ihan mukavasti irti asiaa. Koira on kuulemma hyvä, joten pitääpä sitä kait jossain välissä alkaa treenata agilityakin vähän enemmän ajatuksella...

-----

Rauha vaikuttaa tällä hetkellä siltä, että sen juoksu voi alkaa hetkellä millä hyvänsä. Ensi vkonloppuna olisi vuorossa wt- nome- ja agilitykisat, mutta suhtaudun toistaiseksi hyvin skeptisesti siihen, että juoksu ei alkaisi vielä siihen mennessä.

Juoksun alkaminen tarkoittaa treenitaukoa, ja toivottavasti myös mammalomaa ;)

5.9.2010

Kiireinen kesä

Yllättäen taas meikäläisen blogipäivitykset ovat jääneet huomattavasti todellisuudesta jälkeen... Tällä kertaa siihen on kuitenkin jopa ihan oikea "syy". Menin nimittäin naimisiin heinäkuun lopussa, ja tästä syystä hääjärjestelyt yms. säätämiset ovat oikeasti vieneet allekirjoittaneen vapaa-ajan melko tehokkaasti. Treenailuja on kaiken muun ohessa jatkettu, mutta tänne blogiin asti en ole ehtinyt kuulumisia päivittämään.

Tehdään siis jälleen kerran tiivistelmä siitä, mitä olemme viimeisen kahden kuukauden aikana tehneet.

Heinäkuussa meillä ei ollut yhtään kisoja, mutta treenasimme ihan häitä edeltävää paria viikkoa lukuunottamatta ohjatuissa treeneissä agilitya ja tokoa kerran viikossa. Sen päälle olemme tehneet muutaman kerran viikossa nome-treenejä ja tokoa toki vapaallakin.

Koekausi meillä käynnistyi vähän yllättäen viikko häämatkamme jälkeen, kun pääsimme peruutuspaikalta mukaan nome-kokeeseen Espooseen. Treenimäärät ennen koetta jäivät melko vähäisiksi, ja osaamistasomme ei tällä kertaa riittänyt tulokseen asti. Mutta mikä parasta, koira oli itsevarma ja hiljainen koko kokeen ajan. Koe alkoi niin, että koira lähetettiin hakuruutuun. Siellä Rauha vissiin purki kierroksiaan jonkin aikaa, koska aikaa kului melko reilusti. Sain kuitenkin lokin käteen. Tosin annoin yhden kehotuksen 15m ennen mua, koska tuo näytti siltä, että pysähtyy lokki suussa tuijottelemaan (ihan uusi juttu :O). Tämän jälkeen käveltiin rantaan, jossa motivaatiolaukauksen jälkeen oli noin 30 metrin pituinen vesiohjaus sorsalle avoveteen. Rauha lähti ihan mukavasti suoraan, mutta noin 15 metrin jälkeen sen usko loppui, ja se kääntyi uimaan mua kohti, eri suuntiin ym. Toisella lähetyksellä sain sen hieman lähemmäksi sorsaa, mutta valitettavasti Rauha ei saanut hajua peilityynessä järvessä... Tämän jälkeen koira laitettiin uudestaan hakuun, täällä kertaa kaislikon puolelta. Rauha haki tällä kertaa paremmin, meni jopa itsenäisesti uimaan kaislikkoon (vaikka tällaista emme juuri ole päässyt harjoittelemaan). Jonkin ajan hakemisen jälkeen mulle palautettiin jälleen lokki. Tällä kertaa Rauha roiskasi sen mun jalkoihin. Näköjään kokeissa löytyy lisää uusia juttuja...
Pääsimme kuitenkin vielä jatkamaan. Seuraavana vuorossa oli aika perus kakkosmarkkeeraus veteen. Ensimmäinen pudotus tuli enemmän avoveteen, ja toinen taas kaislikon taakse rantaviivan suuntaisesti. Rauha lähti ensin hakemaan rannan puoleista lokkia. Se keksi kuitenkin menomatkalla jonkun todella fiksun ajatuksen ja katosi metsään. Koko rantaviiva oli sellaista raskasta mutalöllöä, missä koiralla oli varmasti haastavaa liikkua 30 asteen helteessä. Aloin jo ihmetellä, että minne se koira oikein katosi, kun huomasimme tuomarin kanssa Rauhan olevan jo lokilla. Se ui lokin vedestä rantaan, kantoi ehkä 10 metriä mua kohti, jätti lokin maahan, ja tuli vielä 5 metriä tuijottamaan mua. Käskin Rauhan uudestaan noutoon, minkä tuloksena haki lokin ja kantoi 10 metriä eteenpäin. Tässä vaiheessa tuomari oli nähnyt riittävästi, ja käski kytkemään koiran. Seuraavalla kehoituksella Rauha sentään toi sen lokin mun käteen asti, joten sain sentään erävoiton siitä tahtojen taistelusta. Kokonaisuutena koira toimi kuitenkin mielestäni ihan mukavasti. Haastava maasto ja markkeerauksen vaikeus aiheuttivat lopulta motivaation loppumisen. Arvostelu oli ihan mukava. Tuomari kehui, että innokkaan oloinen ja HILJAINEN koira, joka oli hyvin ohjaajansa hallinnassa. Lisää treeniä vaan riistalla, ja haastavampia harjoituksia, niin hyvä tulee :)

Otettiin muutama päivä kokeen jälkeen lokin noutoja harjoituksissa, ja huomasin, että riista ei tällä hetkellä palaudukaan erityisen hyvin mun käteen. Olen muutenkin nähnyt tuon koiran egossa noususuhdannetta, ja näköjään riistan kanssa pohditaan nyt tosissaan, kannattaako ne tuoda mulle vai viedä jonnekin kivaan omaan jemmaan... No, harjoiteltavaa siis riittää tältä osin!

Pari viikkoa sitten meillä oli vuorossa seuraava koe, nimittäin tollerien perinteinen mejä-mestaruus Virroilla. Mulla oli vähän epäonnekas viikonloppu, kun onnistuin perjantaina jälkiä suunnistaessani astumaan maa-ampiaispesään ja sain hötäkässä yhteensä puolisen tusinaa pistosta. Muutenkin koko viikonloppu oli mun osalta niin kiireinen, että Rauhan lenkitykset jäivät ihan minimiin parina koetta edeltävänä päivänä. Yritin toki päästellä sen höyryjä ennen koesuoritusta, mutta se olisi vaatinut huomattavasti pidemmän lenkin pohjalle. Lähdimme siis jäljelle aika haipakkaa, Rauha olisi halunnut rynniä eteenpäin, mutta pidin oman rauhallisen tahtini. Heti alussa meille kävi samanlainen juttu, kuin edellisessä kokeessa. Hirven jäljet olivat menneet meidän jäljeltä etuviistoon, ja Rauha vaihtoi jälkeä. Näin jälkikäteen pystyn jopa sanomaan sen hetken (ja olisin jarruttamalla saanut jopa tilanteen estettyä), mutta siinä vaiheessa Rauhalla oli vauhti niin päällä, että sinne mentiin. Eksytimme samalla myös tuomarin ja oppaan, joten jälkeä etsittiin sitten hyvän aikaa. Palautuksen jälkeen Rauha jäljesti koko ajan jäljen sivussa. Maastokin oli aika helppoa. Tuomari totesi jossakin vaiheessa ääneen sen, mitä olen epäillytkin. Eli koira osaa kyllä jäljestää erinomaisesti, mutta ei vaan jostakin syystä halua mennä jäljen päällä (?!?!). Ekan suoran loppupäässä Rauha lähti kaartamaan taas oikealle, ja olin varma, ettei se ole enää jäljellä. Myös opas katosi jonnekin sivuun. Aloin jo vilkuilla tuomaria, että koska se sanoo pelin poikki, mutta hän totesikin, että Rauha taitaa oikaista kulman. No, niinhän siinä sitten kävi, että kulma oikaistiin n. 30 metriä, ja ihmettelyjen jälkeen jatkoimme jäljen sivussa tapahtuvaa etenemistä. Toisen suoran loppupuolella Rauha kuitenkin ajautui jonkun hajun perässä lopulta niin sivuun, että siitä saimme toisen hukan. Toisen palautuksen kohdalla sanoin jo huomattavasti tiukemmin, että nyt voisit alkaa jäljestää. Ja niinhän siinä tapahtui! Toinen makaus merkattiin tarkasti, ja koko kolmannen osuuden Rauha jäljesti hienosti ihan jälkiuran päällä sopivaa vauhtia. Heti kun ehdin hengähtää loppuvaiheessa, alkoi tuo kaartamaan kuitenkin selvästi jäljeltä sivuun. Pyörimisten ja ihmettelyjen jälkeen se kaarsi kuitenkin takaisin jäljelle, ja sorkalle. Eli loppukaarrokset liittyivät taas siihen, että sorkka haistetaan ilmavainulla sikakaukaa... Lopputulos oli avo3, eikä tuohon nyt erityisen tyytyväinen voi olla. Ilmeisesti tää keskari pystyssä -asenne näkyy myös jälkimetsässä. Katsotaan nyt talven aikana, saanko mä tuolle takaisin sen kivan jäljestystekniikan ja varmuuden, mikä sillä vielä viime vuonna oli... Ajattelin kokeilla pk-puolen peltojäljen harjoittelua, josko se opettaisi tuolle parempaa jäljestystekniikkaa.

Viime viikonloppuna meillä oli vuorossa agilitykisat Hakunilassa. Ensimmäisenä oli vuorossa Ritva Herralan tekemä agilityrata, joka oli vaikeustasoltaan huomattavasti haastavampi, kuin ykkösen radat yleensä. No, se ei meitä haitannut, lähinnä oli vaan parempi, kun ei tarvinnut itse juosta ihan niin lujaa. Valitettavasti Rauhalta putosi kuitenkin yksi rima alas, ja puomin alastulo juostiin taas niin täysiä, ettei laukka osunut kontaktille. Aloin sitten seuraavana päivänä opettamaan tuolle kuitenkin pysähdystä puomin alastulolle. Se on osoittautunut muuten niin lottoarvonnaksi, että osutaanko siihen vai ei :( Tuloksella 10vp olimme kuitenkin neljänsiä. Lisäksi meidän aika oli aika hurja, en muista olenko ikinä millään koiralla mennyt täyspitkää agilityrataa 33 sekuntiin! Toinen rata oli sitten tosi suora hyppyrata, jossa oli tarkkaa ohjausta pitkän juoksusuoran jälkeen. Onnistuin iskostamaan juoksemisen kaaliini niin tehokkaasti, että en odottanut putkella tarpeeksi pitkään, vaan jatkoin jo matkaani. Ilmeisesti Rauha näki tämän jostain silmäkulmastaan. Tuli samasta putken päästä ulos, ja hyppäsi seuraavan esteen. Hylly. Esteteknisestä toinen rata meni kuitenkin nappiin. Kepit mentiin varmasti, ja kaikki rimat pysyivät hyvin paikallaan.

Tällä viikolla meillä oli tollereiden tokon tehokoulutuspäivä. Kouluttajana jälleen Jessica Swanljung. Olin päättänyt ottaa käsiteltäväksi meidän murheenkryyni-liikkeet, eli seuraamisen ja kaukokäskyt. Rauha oli seuraamisharjoituksessa aika kovilla kierroksilla, ja se näkyi edistämisenä. Mä en myöskään luottanut koiraan, vaan pällistelin sitä koko ajan silmäkulmastani kävellessäni. Tästä sain ensimmäisenä noottia. Lisäksi mun pitää alkaa antamaan tuolle selvää palautetta heti, jos seuraaminen ei ole riittävän hyvää. Kummasti se skarppasi ihan murahduksesta. Loppuvaiheessa seuraaminen oli jo ihan siedettävää. Tällä kertaa väljyydestä ei näkynyt merkkejäkään... No, täytyy vaan jatkaa lyhyitä, motivoituja harjoituksia, joissa palkkaan oikeasta paikasta ja murahdan säätämisistä.

Kaukokäskyt on olleet viime aikoina meidän todellinen murheenkryyni. Läheltähän ne toimivat hyvin, mutta tekniikka katoaa heti, kun otan riittävän pitkän etäisyyden. Näytin Jessicalle tilanteen, ja saimme ohjeeksi palata selkeästi lähemmäs harjoittelussa. Lisäksi tässä liikkeessä on tärkeää antaa palautetta koiralle vääristä suorituksista, eikä saa tyytyä puolittain oikein tehtyyn suoritukseen. Luulenkin, että mun perimmäisin ongelma tässä liikkeessä on ollut se, että olen virhetilanteessa jäätynyt, enkä ole sanonut koiralle mitään. Lisäksi olen jättänyt omat käsimerkit pois kaukoista, jolloin koira keskittyy kuuntelemaan mua ihan eri tavalla, ja liike on paljon rauhallisempi. Näiden vikkien avulla olen harjoitellut tiistaista lähtien, ja meidän kaukot alkaa taas näyttää jopa ihan kivoilta.

Meillä on ensimmäinen voivoi-tokokisa ensi viikolla. Se on mielestäni meidän koulutustasoon nähden vieläkin turhan aikaista, mutta olen luvannut edustaa seuraamme piirinmestaruusjoukkueessa. Tulos on tuskin odotettavissa, mutta otetaan harjoituksena ja mennään katsomaan, missä liikkeet oikeasti menevät. Kyllä tuo tuntuu melkein valmiilta, mutta ei ihan kuitenkaan...

Olen ilmoittanut Rauhan myös pariin wt-kokeeseen syyskuulle. Toivotaan, että työskentely on siellä hiljaista. Välillä sitä ääntä on harjoituksissa ja välillä ei. Mennään ainakin kokeilemaan :) Lisäksi olemme seuramme agilityn pm-joukkueessa. Toivotaan, että sen nollaputken saisi hiljalleen avattua. Yritämme loppusyksystä osallistua vielä useampiin agikisoihin ja varmaan tokokisoihinkin :) Tekemistä siis riittää!

Sain myös noin kuukausi sitten luotsattavaksi yhden yhdistyksemme kilpailevista agilityryhmistä. Onpas kiva päästä pitkästä aikaa kouluttamaan agilitya motivoituneille ja hyville koirakoille :))