Tyyne on saanut alkuviikon tehotreenata kaikenlaista. Maanantaina Tyyne huusi ensin puussa aikansa, kun Rauha teki hommia. Pöh, näköjään pitää sen kanssa alkaa hengailemaan enemmän veden äärellä. Se on muuten ollut suht hiljaa Rauhan treenatessa, mutta vesielementti on vielä vähän liikaa passityöskentelyyn...
Hiljaisuus tuli kuitenkin, joten Tyyne sai tehdä muutaman helpon muistinoudon. Ensin otettiin rannan suuntaisesti pehmeällä reunalla ensimmäisiä linjaharjoituksia niin, että Cati näytti koiralle damin ja laittoi sen puskaan. Tämä meni oikein hyvin parilla toistolla. Dami vielä helposti tippuu mun edessä, mutta mieluummin treenaan sitä, että koira keskittyy tuomaan damin käteen, kuin että mä opettelen kauhaisemaan damin kaukaa kouraani... Sitten otettiin muistimarkkeeraus niin, että katsoimme rannasta kun Cati heitti damin veteen. Tämän jälkeen seuruutin Tyynen namipala suussa noin 7 metriä poispäin ja lähes saman matkan takaisin. Tyyne meni lähetyksestä suoraan veteen ja damille. Palautus tuli käteen, kun menin riittävän rantaan ottamaan tytsyn vastaan :)
Kävelimme jonkin matkaa autoille päin ja teimme Tyynelle vielä hakuruudun, missä oli muistaakseni 6 damia. Alue ei ollut valtava, mutta toisaalta kohtuullisen iso verrattuna meidän aiempiin treenialueisiin. Ruutu motivoitiin niin, että Tyyne sai katsella sen täyttöä. Koska kaksi ekaa damia tulivat ruudusta sekunneissa, lähetin Tyynen hakemaan vielä kolmatta. Ensin se teki pienen kaarroksen mun vieressä, mutta toisella käskyllä lähti mainiosti hakualueelle ja toi vielä taaimmaisen damin. Tähän oli hyvä lopettaa.
Yritän koko ajan muistuttaa itseäni siitä, että Tyynellä on ikää vasta alle puoli vuotta, joten ei pidä ahnehtia. Se on tehnyt harjoituksia niin kivasti, että tekisi mieli koko ajan vaikeuttaa, vaikka tällä hetkellä tärkeintä on itseluottamuksen kasvattaminen ja perusasiat. Lähetys meillä on jo aika hyvällä mallilla. Tyyne odottaa noutolupaa kiltisti irti, eikä ainakaan tarkoituksella yritä karata noutoihin. Muutaman kerran se on lähtenyt ennen kunnon noutolupaa, mutta on käskystä palannut takaisin sivulle. Kuuliainen tyttö siis! Mä olen kuitenkin pitänyt sen vielä taippariotteessa pääosan ajasta (lähetyksissä päästän ensin irti ja pienen odotuksen jälkeen vasta annan käskyn), koska haluan että koira keskittyy edessä olevaan tehtävään, eikä paikalla istumiseen.
Tiistaina meillä oli vuorossa pentujen kimppatreenit. Niissäkin mulla oli teemana itsenäinen työskentely. Mentiin erään suolammen rannalle, missä motivoitiin joka koiralle hakuruutu niin, että se täytettiin yhdessä koiran kanssa. Haasteena olikin se, että ruutu oli alokasluokan tasoinen maastoltaan. Osa dameista oli metsässä, osa rannan höttöliejussa ja osa vedessä. Vesialueella meillä hääräsi Ansan isäntä Tuomas, jolla oli tosi kätevä kelluva "tuoli". Dameja oli alueella yhteensä 12 ja kaikki pennut toivat 2-3 damia :) Tyyne haki maalta ensin yhden ja jäi sen jälkeen rannalle kurkkimaan, että tuolla se tyyppi on. Lähti kuitenkin etsimään tarkemmin maa-alueelta ja toi lopulta toisen damin metsän puolelta. Koska neidillä oli hieman kynnystä mennä veteen itsenäisesti, kävelin lopuksi vielä Tyynen kanssa rantaan ja lähetin sen lähempää veteen etsimään lähellä rantaa ollutta damia. Tuomas auttoi myös pitämällä ääntä. Oli tosi mukava nähdä, että muista pennuista Ansa ja Friidu siirtyivät hakualueella maalta veteen itsenäisesti! Mauri ei vielä ole niin varma uimari, joten sille ei vielä motivoitu vesialuetta ollenkaan.
Lopuksi Tyyne sai vielä tehdä yhden perus muistinoudon risukkoon. Käveltiin mennessä kaatuneiden puunrunkojen yli yms ja kyllähän se sitten noutikin damin suoraviivaisesti sitä kautta :)
Mua jäi edellisen keskiviikon tokotreenien jälkeen hiertämään yksi asia. Tyyne on tosi hyvin oppinut hengaamaan ja lepuuttamaan "tyhjät" ajat. Treeneissä mä pysähdyin muutaman kerran kaverin kanssa juttelemaan ja analysoimaan Tyynen suoritusten välissä. Siinä minuutin-parin aikana Tyyne ehti jo pistää maate. Kyllähän se siitä periaatteessa lähtee liikkeelle ihan hyvin, mutta jotenkin se tuntuu heti kamalan "lötsöltä".
Toisaalta tilanne tuntuu tosi älyttömältä, koska tämähän on just sitä mihin ollaan malttitreenaamisella tähdätty. Koira ottaa rennosti silloin kun ei tapahdu mitään. Ihmismieli on vaan ilmeisesti niin tyhmä, että kuvittelee koiran vireen loppuvan koko ajan, jos se rauhoittuu välillä...
No, päätin ottaa tilanteen hanskaan treenaamisen osalta eilen. Aloitin ensin kotona jo naksuttelun pitkästä aikaa ja opetin Tyynen kierimään. Päästiin siihen, että käsiavulla se tekee kierähdyksen, tosin se meinasi herkästi jäädä jumiin selälleen :D Treeneihin mä olin edellisviikosta viisastuneena valmistautunut paperilapulla, missä luki mun treenisuunnitelmat ja tavoitteet.
Tyynen kanssa päätavoite oli pitää kivaa ja viretila ylhäällä. Mä oon viime aikoina tokoillut sen kanssa paljon tylsiä, tekniikkaa vaativia juttuja, enkä juurikaan ole voinut edes palkita sitä lelulla.
1. sessio: repimisleikkiä ja sen ohessa maahanmenoja.
- Leluna oli jonkin verran järsitty ketun käpälä, mistä Tyynen oli vaikea ottaa kiinni (-> ens kerralla parempi lelu tähän). Maahanmenot meni ihan ok. Ekat oli hieman hitaita, mutta pääsin kyykystä melko pystyyn jo, eikä käsiapuja tarvittu. Tehokas lyhyt treeni ja koira takas häkkiin.
2. sessio: perusasentoja erilaisilla askelsiirtymillä.
- Tein naksun kanssa nopeita harjoituksia, missä Tyynen piti mahdollisimman nopeasti tulla mun sivulle. Naks, palkka ja samaan aikaan otin askeleen jonnekin muualle. Palkkasin lopuksi myös lelulla, millä leikittiin taas hetki ja koira heti häkkiin. Nämä meni vireen puolesta hyvin. Tyyne ei enää laita perusasennoissa tassua mun jalan päälle, mutta tekee sen vielä tosi usein tullessaan sivulle (se ottaa sen sit pois, kun on paikallaan :D). Tähän täytyy siis alkaa kiinnittää huomiota. Palkka tulee vaan, jos koira ei koske mun jalkaan perusasentoon tullessaan... Se osaa kyllä jo tosi kivasti käyttää takapäätään ja myös peruuttaa mun sivulle tarvittaessa :)
3.sessio (oman koulutusryhmän jälkeen, kun treeniaika loppui kesken): luoksetuloharjoituksia sivulle niin, että avustaja pitää koiraa.
- Nämä meni tosi kivasti. Tyyne tuli vauhdilla sivulle, tosin sama juttu kuin edellisissä, eli tassu osui usein mun jalkaan... Otettiin muutama toisto ja palkkasin vikasta toistosta lelulla.
Treenitaktiikka tuntui toimivan Tyynen kanssa tosi hyvin. Muutenkin ihan turhaa tehdä tuon ikäisen kanssa montaa juttua kerralla, kun ei se mitään vielä kunnolla osaa. Iltalenkin yhteydessä me tehtiin vielä muutamia kaukokäskysiirtymiä maahan-seiso-maahan. Ne meni kans ihan kivasti. Mun täytyy vaan auttaa liikerataa kädellä tosi paljon. Mutta eipä sen etenemisellä ole kiirettä, joten jatketaan tätä vaan :)
Mulla on muuten uudessa digikamerassa myös videokuvaustoiminto, joten voisin varmaan lähipäivinä pistää kameran jalustalle ja kuvata vähän meidän tokottamista. Sit näkisi itsekin paremmin missä mennään :) Voin linkittää videon sit myös tänne, jos kehtaan :D
Tänään on vuorossa Rauhan agilitytreenit. Tyyne pääsee hengailemaan taas kentän laidalle. Voisin koittaa vaikka vähän tokoilla sen kameran kanssa tänään... Loppuviikko otetaan suht rennosti. Varmaan nometetaan ja tokotetaan hieman. Yritän taas päästä Tyynen kanssa naksuttelun kanssa sellaiseen sopivaan päivittäiseen rytmiin. Sen osaltahan me ollaan oltu mietintätauolla, kun tehtiin niin paljon ja tiiviisti vielä alkukesästäkin.
2.8.2011
Citykoira Rauha :)
Reilu viikko kerrostaloasumista on nyt takana. Toistaiseksi kaikki on mennyt aivan loistavasti. Talo on hyvin hiljainen, eikä koiria häiritseviä ääniä ole kuulunut ollenkaan. Tyyne teki ihan ekana aamuna vahinkopissat rappukäytävään, mutta sen jälkeen olen saanut sen aamuisin ulos asti tarpeilleen :) Hissi oli koirista ihan luonnollinen juttu alusta asti ja koirat on muutenkin oppineet käyttäytymään rappukäytävässä rauhallisesti.
Muuttokiireiden keskellä olemme ehtineet hieman treenaillakin. Keskiviikkona meidän omiin tokotreeneihin oli tarkoitus tuoda lapulle kirjoitettuna se, mitä aikoo tehdä. Mä en muiden kiireiden takia ehtinyt niitä kirjoittaa ja homma menikin sit just sen tasoisesti. Rauha teki aluksi pari luoksetuloa takapalkalla, jotta saan sen muistamaan, että pitäisi pysähtyä. Näistä taas eka meni päin honkia, mutta toinen hyvin. Tämän jälkeen otimme kisanomaisen treenin:
Ensimmäisenä tunnari. Rauha meni rauhallista tahtia kapuloille (ympyrässä), haisteli puolikaaren. Omaa ei löytynyt. Haisteli uudestaan samat kapulat ja toi lopuksi väärän. Lähetin uudestaan ja tällä kertaa myös loput kapulat löytyivät ja sitä myötä omakin.
-Täytyy jatkossa harjoitella myös niin, että kapulat ovat kaukana toisistaan. Tällöin Rauha laajentaa etsimisaluetta, jos omaa ei näy heti vieressä. Nurtsi ei ole myöskään kiitollisin treenattava löytämisen osalta... No, eiköhän tämä tästä etene. Koiran asenne oli kuitenkin jo lähellä sopivaa.
Seuraavaksi otimme seuraamisen, missä Rauha oli ketjupannassa kytkettynä. Teki muuten ihan ok, mutta perusasennoissa se on törkeän kaukana. Lisäksi se muisti osassa vasemmalle käännöksissä takapään ja osassa ei. Allekirjoittanut toimi käskytettynä taas ihan pöntösti, enkä antanut koiralle kunnollisia apuja (eli niitä pieniä pään kääntämisiä) joka käännöksessä.
-> Seuraamistreeniä suurella määrällä pysähdyksiä ja käännöksiä.
Kolmantena liikkeenä teimme ruudun kokonaisena. Tämä meni alun osalta ihan nappiin. Rauha lähti hieman viistosti kaartamaan ruutuun, mutta löysi hyvin keskelle, pysähtyi käskystä ja tipahti maahan. Se myös pysyi makuulla kutsuun asti. Lopun seuraaminen oli tosi kamalaa.
-> Täytyy ottaa ensi kerralla tehotreeniä tähän toisaalta seuraamaan kutsumisessa. Tällä hetkellähän Rauha juoksee mun ohi ja tulee sit seuraamaan noin 40cm:n päähän poikittaen...
Sit otettiin voi-luoksetulo. Meni ihan kohtuullisesti, tosin seisomaan pysähtyminen oli vähän laiska. Lopun perusasento oli myös hieman ilmava. Sain noottia siitä, että annoin koiralle turhan myöhään pysäytyskäskyn.
-> Luoksetulon pysäytykset tehotreeniin niin, että otan ekaan pysäytykseen pari askelta eteenpäin, jotta koiran saisi oikeasti tekemään erinomaisen suorituksen heti ekalla toistolla. Kisoissa me ei sitä toista yritystä kuitenkaan saada!
Lopuksi otettiin meidän varma liike, eli metallinouto. Tämä meni muuten hyvin, mutta lopussa Rauha mietti hieman, ennen kuin tuli perusasentoon palauttamaan. Lisäksi asento ei ollut erityisen hyvä.
--
Kokonaisuutena täytyy todeta, että Rauhan perusasennot on taas huonontuneet. Tämä jotenkin toistaa itseään aina silloin, kun ollaan nomeiltu enemmän. Nomessa mä annan Rauhan istua selkeästi edempänä, koska tällöin se ainakin näkee paremmin markkeeraukset ja mä en ole koiran tiellä. Täytyy siis ottaa tehokuuri ihan perusasentotreeniä ja palkata vaan täydellisestä paikasta... Ja ehkä mun pitäisi kirjoittaa nome-treeneihin lappu otsaan, että sielläkin koiran voi ottaa sivulle oikeaan asentoon. Perusasennon jälkeen voin sitten itse ottaa askeleen taakse, jolloin koira edelleen näkee markkeeraukset...
--
Torstaina mä olin ensin tekemässä Koiviksen uusia kotisivuja, mutta päätinkin sitten lähteä tuulettumaan agilitytreeneihin, koska en jaksanut enää roikkua koneella... Ajatus oli sinänsä ihan hyvä, mutta toteutus ei. Treenien tarkoitus oli testata erilaisia ohjauskuvioita kellon kanssa ja löytää pienillä ratapätkillä ideaalein ohjaustapa. Ratapätkät eivät todellakaan olleet vaikeita, mutta jostain syystä meillä takkusi ihan kaikki. Rauha oli tosi näpeissä ja tuli esteen edestä mun luokse, jos en vienyt ohjaustani ihan kiinni esteeseen. Oma huono fiilis ei tosiaankaan auttanut hinkkaamiseen... Kepeillä neiti meni ihan suorasta linjasta sisään toisesta tai myöhemmästä välistä. Sit kun yritin irrottautua kepeillä eteenpäin, se jätti vikan välin pujottelematta. Kokeilin lopuksi myös sivusuunnassa irtoamista ja hämmästyksekseni se oli paljon helpompaa, että irtosin koiran pujotellessa hyppyesteen taakse. No, selvästi keppitreeniä pitää alkaa tekemään paljon niin, että itse hypin siellä sun täällä koiran pujotellessa. Ja sisäänmenon ongelmat voi hyvin pistää kolmen viikon treenitauon piikkiin...
Loppuviikon koirat saivat lomailla mökillä. Sillä välin me kävimme pyörähtämässä kavereiden häissä Hailuodossa asti.
Maanantaina lähdimme Espoon perukoille nomettamaan molempien punaisten kanssa. Treeniseuraksi saimme Catin ja Soman. Halusin tehdä Rauhalle yliuittoa lammella ja niitä tehtiin sitten niin, että Cati käveli lammen reunaa tarpeeksi pitkälle vastarannalle. Otettiin ensin ykkösmarkkeeraus veteen ihan rantaviivaan. Tässä Rauha meni muuten hyvin, mutta pitkässä matkassa ja aluskasvillisuudessa uidessaan se otti Catin maamerkiksi ja ui häntä kohden. Hajusta kääntyi sitten rannassa damille. Palautus oli ihan suoraviivainen, muutaman kerran ehkä hieman vilkuili lähellä olevaa rantaa. Toisena otettiin markkeeraus maalle edellisen paikan taakse. Tämä meni hyvin. Rauha meni varmasti markkeerauspaikalle ja nousi ongelmitta maalle etsimään damia. Löytämisen jälkeen se vilkaisi rantaa sillä silmällä, mutta vilkaisu Catiin vakuutti sen hyppäämään veteen ja uimaan mun luokse :) Kolmantena laitettiin edelliseen paikkaan ohjausdami sokkona ja koira linjalle. Ilmeisesti Cati ei enää toiminut niin hyvänä magneettina, koska koira lähti muutaman kymmenen uintimetrin jälkeen pyörimään ja kysymään apua. Lisäksi tähän vaikutti varmasti se, että yritin nyt olla antamatta ylimääräisiä eteen-käskyjä. Lopulta Rauha kääntyi takaisin aikansa pyörittyään ja mä annoin sen tulla. Otettiin sitten ohjaus motivoituna niin, että Cati näytti Rauhalle damia laittaessaan sen puskaan. Tämä meni luonnollisesti ongelmitta.
Meidän aiemmat vesilinjaharjoitukset on menneet niin hyvin, että mä ehkä ahnehdin tuossa turhan paljon kerralla. Veden aluskasvillisuus (koira teki selvästi töitä uidessaan) vaikeutti suoraan etenemistä ja pitkä matka ei sitä myöskään auttanut. Rauha tarvitsee selvästi lisää pitkiä perusmarkkeerauksia maalla ja vedellä niin, että heittäjät liikkuvat ja markkeeraukset heitetään maastoon, missä pitää oikeasti katsoa tarkasti, mihin putoaa. Vedessä Rauha tuntuu pitkässä matkassa ottavan erittäin mielellään kohteeksi veneen, heittäjän tms.
Muut tekivät omia juttujaan ja Rauha sai toisessa paikassa harjoituksen lopuksi hakea hakuruudusta kaksi viimeistä damia. Ne olivat melko lähellä ja rouvalla kestikin tavallista pidempään saada ne ylös. Selvästi syvien ruutujen harjoittelu on tehnyt tehtävänsä, koska Rauha lähti laajentamaan hakua vaikka kuinka pitkälle alueelta ulos. Ei haittaa, pääasia että se osaa laajentaa nyt aluetta paremmin. Haku tuleekin olemaan meidän lähiviikkojen teema riistatreenien lisäksi.
Tänään lähdetään myös nomettamaan. Rauhalle olisi tarkoitus tehdä kaislikkohaku, missä suurin osa dameista on vesialueella :) Sitä ei liian usein päästäkään treenaamaan...
Muuttokiireiden keskellä olemme ehtineet hieman treenaillakin. Keskiviikkona meidän omiin tokotreeneihin oli tarkoitus tuoda lapulle kirjoitettuna se, mitä aikoo tehdä. Mä en muiden kiireiden takia ehtinyt niitä kirjoittaa ja homma menikin sit just sen tasoisesti. Rauha teki aluksi pari luoksetuloa takapalkalla, jotta saan sen muistamaan, että pitäisi pysähtyä. Näistä taas eka meni päin honkia, mutta toinen hyvin. Tämän jälkeen otimme kisanomaisen treenin:
Ensimmäisenä tunnari. Rauha meni rauhallista tahtia kapuloille (ympyrässä), haisteli puolikaaren. Omaa ei löytynyt. Haisteli uudestaan samat kapulat ja toi lopuksi väärän. Lähetin uudestaan ja tällä kertaa myös loput kapulat löytyivät ja sitä myötä omakin.
-Täytyy jatkossa harjoitella myös niin, että kapulat ovat kaukana toisistaan. Tällöin Rauha laajentaa etsimisaluetta, jos omaa ei näy heti vieressä. Nurtsi ei ole myöskään kiitollisin treenattava löytämisen osalta... No, eiköhän tämä tästä etene. Koiran asenne oli kuitenkin jo lähellä sopivaa.
Seuraavaksi otimme seuraamisen, missä Rauha oli ketjupannassa kytkettynä. Teki muuten ihan ok, mutta perusasennoissa se on törkeän kaukana. Lisäksi se muisti osassa vasemmalle käännöksissä takapään ja osassa ei. Allekirjoittanut toimi käskytettynä taas ihan pöntösti, enkä antanut koiralle kunnollisia apuja (eli niitä pieniä pään kääntämisiä) joka käännöksessä.
-> Seuraamistreeniä suurella määrällä pysähdyksiä ja käännöksiä.
Kolmantena liikkeenä teimme ruudun kokonaisena. Tämä meni alun osalta ihan nappiin. Rauha lähti hieman viistosti kaartamaan ruutuun, mutta löysi hyvin keskelle, pysähtyi käskystä ja tipahti maahan. Se myös pysyi makuulla kutsuun asti. Lopun seuraaminen oli tosi kamalaa.
-> Täytyy ottaa ensi kerralla tehotreeniä tähän toisaalta seuraamaan kutsumisessa. Tällä hetkellähän Rauha juoksee mun ohi ja tulee sit seuraamaan noin 40cm:n päähän poikittaen...
Sit otettiin voi-luoksetulo. Meni ihan kohtuullisesti, tosin seisomaan pysähtyminen oli vähän laiska. Lopun perusasento oli myös hieman ilmava. Sain noottia siitä, että annoin koiralle turhan myöhään pysäytyskäskyn.
-> Luoksetulon pysäytykset tehotreeniin niin, että otan ekaan pysäytykseen pari askelta eteenpäin, jotta koiran saisi oikeasti tekemään erinomaisen suorituksen heti ekalla toistolla. Kisoissa me ei sitä toista yritystä kuitenkaan saada!
Lopuksi otettiin meidän varma liike, eli metallinouto. Tämä meni muuten hyvin, mutta lopussa Rauha mietti hieman, ennen kuin tuli perusasentoon palauttamaan. Lisäksi asento ei ollut erityisen hyvä.
--
Kokonaisuutena täytyy todeta, että Rauhan perusasennot on taas huonontuneet. Tämä jotenkin toistaa itseään aina silloin, kun ollaan nomeiltu enemmän. Nomessa mä annan Rauhan istua selkeästi edempänä, koska tällöin se ainakin näkee paremmin markkeeraukset ja mä en ole koiran tiellä. Täytyy siis ottaa tehokuuri ihan perusasentotreeniä ja palkata vaan täydellisestä paikasta... Ja ehkä mun pitäisi kirjoittaa nome-treeneihin lappu otsaan, että sielläkin koiran voi ottaa sivulle oikeaan asentoon. Perusasennon jälkeen voin sitten itse ottaa askeleen taakse, jolloin koira edelleen näkee markkeeraukset...
--
Torstaina mä olin ensin tekemässä Koiviksen uusia kotisivuja, mutta päätinkin sitten lähteä tuulettumaan agilitytreeneihin, koska en jaksanut enää roikkua koneella... Ajatus oli sinänsä ihan hyvä, mutta toteutus ei. Treenien tarkoitus oli testata erilaisia ohjauskuvioita kellon kanssa ja löytää pienillä ratapätkillä ideaalein ohjaustapa. Ratapätkät eivät todellakaan olleet vaikeita, mutta jostain syystä meillä takkusi ihan kaikki. Rauha oli tosi näpeissä ja tuli esteen edestä mun luokse, jos en vienyt ohjaustani ihan kiinni esteeseen. Oma huono fiilis ei tosiaankaan auttanut hinkkaamiseen... Kepeillä neiti meni ihan suorasta linjasta sisään toisesta tai myöhemmästä välistä. Sit kun yritin irrottautua kepeillä eteenpäin, se jätti vikan välin pujottelematta. Kokeilin lopuksi myös sivusuunnassa irtoamista ja hämmästyksekseni se oli paljon helpompaa, että irtosin koiran pujotellessa hyppyesteen taakse. No, selvästi keppitreeniä pitää alkaa tekemään paljon niin, että itse hypin siellä sun täällä koiran pujotellessa. Ja sisäänmenon ongelmat voi hyvin pistää kolmen viikon treenitauon piikkiin...
Loppuviikon koirat saivat lomailla mökillä. Sillä välin me kävimme pyörähtämässä kavereiden häissä Hailuodossa asti.
Maanantaina lähdimme Espoon perukoille nomettamaan molempien punaisten kanssa. Treeniseuraksi saimme Catin ja Soman. Halusin tehdä Rauhalle yliuittoa lammella ja niitä tehtiin sitten niin, että Cati käveli lammen reunaa tarpeeksi pitkälle vastarannalle. Otettiin ensin ykkösmarkkeeraus veteen ihan rantaviivaan. Tässä Rauha meni muuten hyvin, mutta pitkässä matkassa ja aluskasvillisuudessa uidessaan se otti Catin maamerkiksi ja ui häntä kohden. Hajusta kääntyi sitten rannassa damille. Palautus oli ihan suoraviivainen, muutaman kerran ehkä hieman vilkuili lähellä olevaa rantaa. Toisena otettiin markkeeraus maalle edellisen paikan taakse. Tämä meni hyvin. Rauha meni varmasti markkeerauspaikalle ja nousi ongelmitta maalle etsimään damia. Löytämisen jälkeen se vilkaisi rantaa sillä silmällä, mutta vilkaisu Catiin vakuutti sen hyppäämään veteen ja uimaan mun luokse :) Kolmantena laitettiin edelliseen paikkaan ohjausdami sokkona ja koira linjalle. Ilmeisesti Cati ei enää toiminut niin hyvänä magneettina, koska koira lähti muutaman kymmenen uintimetrin jälkeen pyörimään ja kysymään apua. Lisäksi tähän vaikutti varmasti se, että yritin nyt olla antamatta ylimääräisiä eteen-käskyjä. Lopulta Rauha kääntyi takaisin aikansa pyörittyään ja mä annoin sen tulla. Otettiin sitten ohjaus motivoituna niin, että Cati näytti Rauhalle damia laittaessaan sen puskaan. Tämä meni luonnollisesti ongelmitta.
Meidän aiemmat vesilinjaharjoitukset on menneet niin hyvin, että mä ehkä ahnehdin tuossa turhan paljon kerralla. Veden aluskasvillisuus (koira teki selvästi töitä uidessaan) vaikeutti suoraan etenemistä ja pitkä matka ei sitä myöskään auttanut. Rauha tarvitsee selvästi lisää pitkiä perusmarkkeerauksia maalla ja vedellä niin, että heittäjät liikkuvat ja markkeeraukset heitetään maastoon, missä pitää oikeasti katsoa tarkasti, mihin putoaa. Vedessä Rauha tuntuu pitkässä matkassa ottavan erittäin mielellään kohteeksi veneen, heittäjän tms.
Muut tekivät omia juttujaan ja Rauha sai toisessa paikassa harjoituksen lopuksi hakea hakuruudusta kaksi viimeistä damia. Ne olivat melko lähellä ja rouvalla kestikin tavallista pidempään saada ne ylös. Selvästi syvien ruutujen harjoittelu on tehnyt tehtävänsä, koska Rauha lähti laajentamaan hakua vaikka kuinka pitkälle alueelta ulos. Ei haittaa, pääasia että se osaa laajentaa nyt aluetta paremmin. Haku tuleekin olemaan meidän lähiviikkojen teema riistatreenien lisäksi.
Tänään lähdetään myös nomettamaan. Rauhalle olisi tarkoitus tehdä kaislikkohaku, missä suurin osa dameista on vesialueella :) Sitä ei liian usein päästäkään treenaamaan...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)