27.4.2012

Tokovalmennusta ja varistelua

Yritän taas pitkästä aikaa tsempata ja alkaa kirjoittamaan treeneistä hieman reaaliaikaisemmin, jotta pystyisin paremmin seuraamaan, että missä mennään. Tänään illalla meillä oli vuorossa Pia Miettisen koulutus tollereiden toko-sm-joukkueelle. Meitä oli paikalla kolme kappaletta, joten jokaisen koiran kanssa ehdittiin hyvin tehdä omat jutut parin tunnin aikana.

Aloitimme ensin paikallamakuulla, jonne toin Tyynen melko suoraan autosta. Se oli alkuun jotenkin ihan kujalla ja pää tuntui pyörivän kuin väkkärä. Tähän kun lisättiin vielä EVL-tyyliset käskytykset, niin eihän se koira maahan mennyt ekalla käskyllä. Selvästi täytyy ottaa tuo tyyli käyttöön useamminkin, koska Tyyne tuijotti liikkuria, eikä keskittynyt kuuntelemaan. Perusasentoihin koira nousi hyvin. Otimme pari kierrosta sivulla maahanmenoja ja istumaan nousuja ja sen jälkeen lyhyehkö parin minuutin paikallaolo. Tyyne oli alkuvaiheessa ollut hetken levoton ja korjannut asentoa. Sen jälkeen oli rauhassa loppuajan.

Mä vähän luulen, että vaihdan kuitenkin sen paikallamakuun jossain välissä (kesän aikana?) plats-käskyksi pää maassa. Tyyne on nyt muutaman kerran kääntynyt myös kankulleen, jos piilo on selvästi vinossa makuupaikkaan nähden.

Omalla vuorollamme me katsoimme ensin noutoa ja meidän palautuksessa esiintyviä ongelmia. Otin ensin pari kokonaista noutoa, joissa koira vähän nytkähti heitoissa ja leuat kävi palautuksen loppuvaiheessa. Tyyne sentään tuli nätisti sivulle, että oli siinä edistystä esim. parin viikon takaiseen. Sen jälkeen kokeilimme erilaisia variaatioita. Näytin miten Tyyne pitää kapulaa ja siihen sain ohjeen treenata myös sitä, että voin vetää kunnolla kapulaa pois suusta (nyt piti vähän löysästi). Sitten teimme läheltä kapulan kanssa sivulletuloja, jotka sujuivat moitteetta. Tässä vaiheessa sain kouluttajalta lohduttavan kommentin, että mä olen kuulemma opettanut tosi hyvin kaikki noudon osa-alueet, eikä kokonaisuudelle kuuluisi tuolla tekniikalla käydä huonosti. Niinpä! No, tän hetken tilanne on mikä on, joten sitä työstetään nyt paremmaksi. Sain neuvoksi ottaa sellaisia noutoja, missä pallo tms. palkka on mun kädessä koko ajan koiran näkyvillä ja kun koira tuo kapulaa mulle, niin aika myöhäisessä vaiheessa annan sille palkan. Omistajan sähläilyjen jälkeen tämä tuntui sujuvan aika kivasti. Tyyne kävi muutaman kerran kapulan luona kääntymässä ja tuli katsomaan, josko siitä jo saisi palkan. No eipä saanut, joten lopulta kakara keksi, että kapulakin pitäisi tuoda mukaan. Sen jälkeen otimme vielä neljän kapulan kasaa samalla idealla. Tässä Tyyne teki ohjatun noudon kapuloilla jokseenkin erikoisen kahden kapulan noudon, joka aiheutti jostain syystä tyrskähdyksiä yleisössä :D

Noudon kanssa kotiläksynä on siis tehdä palkka näkyvissä noutoja ideana, että saadaan muutettua noudon painopistettä palautukseen ja luovutukseen. Tätä kautta kapulan noston ja palautuksen pitäisi myös muutua sujuvammiksi.

Toisena ekan kierroksen liikkeenä katsoimme seuraamista. Pia käskytti meille pienen seuraamiskaavion, minkä jälkeen saimme palautteen. Tyyne kuulemma tekee erinomaista nuoren koiran seuraamista. Vähän sillä oli taas takapuoli elänyt ja pää oli pikkasen pyörinyt ympäriinsä. Ohjeeksi tuli tehdä paljon tapahtumia sisältävää seuraamista. Ja välillä myös jotain EVL-kaavioitakin esim. niin, että mulla onkin nami kädessä, jolloin siinä on toisaalta kestoa ja toisaalta myös nami helpottaa keskittymistä pitkään suoritukseen. Seuraamisen osalta treenejä jatketaan siis entiseen malliin... Lisäksi sain neuvoksi erityisesti tässä liikkeessä alkaa tekemään paljon häiriötreeniä, eli avustajat heiluu ympärillä ja houkuttelee jne. Jostain syystä Tyyne otti treenipaikasta paljon tavallista enemmän häiriötä. Toisaalta oli tosi hyvä nähdä, että se voi häiriintyä erilaisesta ympäristöstä noinkin paljon, vaikka itse olen pitänyt sitä melko häiriövarmana...

Toisella kierroksella pohdinnan jälkeen päätin ottaa luoksetulon pysäytystä, joka on edelleen vaiheessa. Demoversio meni ihan läskiksi, koiralla ei ollut aavistustakaan pysähtymisestä. Seuraavassa toistossa palkkasin koiran pallolla suoraan käsimerkin kanssa. Kolmannella kerralla kokeilin Pian ohjeen mukaan ottaa oikein askeleen käsimerkin kanssa ja antaa vielä käskynkin. Pallo oli taskussa. Ja koira pysähtyi kuin seinään. Tästä superkehut ja pallopalkka :) Saatiin siis kotiläksyksi ottaa muutama toisto kerrallaan pysäytyksiä vahvalla vartaloavulla, mitä sitten hiljalleen aletaan häivyttämään. Ja muistutus siitä, että niitä huonoja pysähdyksiä ei sitten saa palkata. Kokonaisuutena jäi hyvä fiilis tästä, koska Tyynen jarrutus oli vikalla kerralla hieno. Toki avutkin oli suuret, että vartaloliikkeeseenhän se koira reagoi.

Juteltiin myös ääniongelmasta, jota ei tällä kertaa juuri ilmennyt. Tässä yhteydessä kerroin kokeiluistani, mitä olen välillä tehnyt, eli olen jättänyt pallon maahan jonnekin lähelle ja ottanut perusasentoja koiralle (-> patoamista). Jos se on vinkaissut, olen ollut hieman tyytymätön ja taas hiljaisesta sivulletulosta olen vapauttanut pallolle. Sain tälle treenille vihreää valoa. Lisäksi tokotreeneissä perusasennon kontaktin pitämisen kestoa kannattaa alkaa kasvattaa. Ja se on kyllä totta, alussa en millään meinannut saada koiraan katsekontaktia, kun sen katse liimautui liikkuriin niin vahvasti. Ääniongelmaa kannattaa myös lähteä miettimään treenien aloitusrutiineissa, eli koiran purkaminen leikkimällä on ihan validi ajatus sekin. Täytyy alkaa kokeilemaan rohkeammin erilaisia vaihtoehtoja, niin eiköhän sitä hiljalleen ala löytymään se mikä toimii ja mikä ei.

---

Treenien jälkeen jäimme vielä tekemään Tiinan & Mallan kanssa hieman tokoa. Rauha kävi vähän kentällä höntsäämässä kaukoja ja seuraamista. Sitten teimme Mallalle pari varisnoutoa, minkä jälkeen varis vietiin valmiiksi puskaan ja menimme hakemaan Tyynen autosta. Halusin saada koiran vireen taas ensin alas, koska se nousi tappiin heti laitettuani sille noutajahihnan kaulaan. Tiina kävi siis ensin kävelemässä vastakkaisessa suunnassa "merkkaamassa" paikan. Sen jälkeen 180asteen käännös ja Tiina kävi variksen lähellä kuopimassa maata. Tämän jälkeen seuruutin Tyyneä vähän aikaa vielä ympyrää ja sen ollessa rauhallisen oloinen, heittelin maahan jokusen namin, jotka se sai syödä. Tämän jälkeen lähetys etsimään. Koira meni ihan sairaan kovaa taas ja päätyi suoraan varikselle, joka nousi suuhun välittömästi. Tämän jälkeen näytti siltä, että koira meinasi jatkaa matkaansa linnun kanssa, jolloin aloin kutsumaan sitä. Kutsusta se tuli täysiä mun luokse, tosin palautusreitti oli hieman banaani. Tehtiin toinen toisto ja kokeilin heti koiran otettua riistan lähteä juoksemaan mitään sanomatta karkuun. Tyyne oli ensin kantanut varista pari metriä ja pudottanut sen tarkempaa tutkiskelua varten maahan. Sitten se näki silmäkulmastaan, että mä pakenin ja lähti hirveää vauhtia linnun kanssa perään. Tästä koira sait taas megapalkan. Tein vielä pari perusnostoa ihan läheltä ja niissä lintu tuli kyllä suoraan ja varmasti mun käteen.

Selvästi Tyyne kuvittelee, että metsästä löydetty varis on sen "palkka", eikä sitä nyt välttämättä tarvitse tuoda mulle, ellen erikseen pyydä. Näinhän se toimii lelujen kanssakin treeneissä, kun annan sen voittaa patukan tai heitän sille pallon. Tyyne juoksee jonnekin kauas musta ja jää itsekseen mussuttamaan aarrettaan... Kokeilin tehdä kotimatkalla vielä yhteen metsikköön pienen motivoimattoman haun variksella. Tyyne etsi ekalla kerralla kauan ja sen löydettyä vaakun mä jäin tarkoituksella vähän puun taakse ja hiljaa odotin, mitä koira tekee. Tulihan se sieltä pienen ihmettelyn jälkeen, mutta meni ryökäle ohi. Otin toiston niin, että otin palkan valmiiksi käteeni ja näytin sitä koiralle ennen etsi-käskyn antamista. Tällä kertaa se toi variksen suoraviivaisesti noston jälkeen. Toistin vielä saman ja taas tuli tosi nätisti ja vauhdilla käteen. Variksella taidetaan siis tehdä sama kuin tokokapulan kanssa, herkut näkyviin. Ja vaakun kanssa on parempi olla vielä jotain megahyvää, että se todellakin motivoisi palauttamaan linnut mulle asti. Varis oli myös rikki Tyynen ekan noudon jälkeen, mutta en huomannut katsoa sen kuntoa ennen suoritustamme, joten en ole yhtään varma siitä, olisiko Tyyne voinut rikkoa linnun. Se kyllä suhtautuu lintuun niin innokkaasti, että en pitäisi mitenkään mahdottomana sitä, että se olisi hieman kovasuinen. Täytyy tarkkailla jatkossa tilannetta. Tosin luulen, että koiran riistankäsittelykin parantuu (lakkaa pyörittelemästä ja ei enää ravistele), kunhan saan vaan paremmin iskostettua sen päähän, että riistat kannattaa kiikuttaa mulle mahdollisimman suoraa reittiä ;)


Damit alkavat löytää sulavaan metsään

Viikko on taas vierähtänyt nopeasti ja kummasti blogin päivittyminen jäänyt jälleen muiden asioiden varjoon... No, käydään sitten taas päivä kerrallaan läpi tapahtumat (sen mitä vielä muistan) edellisen päivityksen jälkeen.

Ti 17.4
Koirien vapaailta :) 

Ke 18.4
Koiviksen tokotreenit. Tyyne teki liikkeestä seisomista, jossa oli tarkoitus keskittyä siihen paikalla pysymisvaiheeseen. Treenin myötä jouduin kuitenkin toteamaan, että ihan sitä pysähtymistä täytyy vahvistaa paljon. Lisäksi teimme seuraamista (ihan ok) ja noutoa, jossa luovutus on edelleen vähän mitä sattuu... Paikallamakuussa mukana oli Tyyne, joka yritti tipahtaa maahan paljon aiemmin kuin käsky tuli. Täytyy alkaa kiinnittää tähän huomiota.

Rauha pääsi hommiin vasta 5 min ennen treenivuoron loppumista :( Tein sen kanssa sitten kaukojen alkua jokusen kerran ilman varsinaisia siirtymiä. Lisäksi teimme hieman seuraamista. Se tuntui taas vähän vetelältä, mutta ainakin koira seuraa!

Treenien jälkeen kävin vielä koirapuistossa juoksuttamassa laumaa ja sen jälkeen tein Tyynelle huiman kahden damin haun puiston viereiseen pusikkoon. Jätin koiran istumaan ja kävin viemässä damit (heitin niin kauas kun jaksoin) piiloon. Sen jälkeen seuruutin Tyynen pois paikalta ja tein sille pari kertaa "namiruudun", eli heittelin koiran eteen 1x1m alueelle muutaman namipalan, jotka se sai syödä. Tämä tuntui rauhoittavan koiran vireen miellyttävälle tasolle, joten palasin rauhallisesti seuruuttaen ruudun reunalle ja pistin Tyynen töihin. Se teki intensiivistä ja nopeaa työtä, mutta hiljaa ja keskittyneesti :) Namin etsiminen täytyy kyllä pistää korvan taakse rauhoitusmetodina :)

To 18.4
Allekirjoittanut pakkasi koirat suoraan töistä tultuaan autoon ja lähti ajamaan kohti Kirkkonummea ja Anninan nou/nome-treenejä. Meillä oli neljän muuun Ainstainin omistajan kanssa treffit tuntia ennen treenipaikan lähellä ja vedimme näille muille kisanomaisesti alokasluokan liikkeet läpi. Aika loppui siinäkin jo kesken, joten Tyynen kanssa jätimme tokoilut väliin.

Illan nome-treenien teemana oli hakuruutu. Kaikki kävivät kävelemässä alueella pitkin poikin, ettei ruudussa varmasti ollut mitään selviä hajujälkiä koirille kuljettavaksi. Tämä oli käytännössä myös se koiran motivointi alueelle. Sain Tyynen vireen taas suhteellisen sopivaksi tekemällä sille namin etsintää hieman ja odotellessa se muutenkin rauhoittui aika mukavasti.

Ruutu oli kohtuullisen iso ja syvä. Siellä oli muistaakseni noin 12 damia. Ensimmäisellä lähetyksellä Tyyne karkasi hakuun ennen noutokäskyä, mutta en kutsunut sitä takaisin (oletan sen tietysti alkavan vinkua Rauhan tapaan, jos sitä prässää siitä). Tästä tuli heti noottia ;) Hurjasta vauhdista huolimatta kakaralla tuntui olevan nenä mukavasti auki ja dameja tuli tasaisesti mulle käteen. Vähän jouduin muutaman kerran huhuilemaan, kun haku meinasi damin ylösoton jälkeen jäädä koiralla vielä päälle. Huomautuksen jälkeen palautus oli kyllä suoraviivaista ja Tyyne alkaa tosi mukavasti luovutuksen jälkeen singahtamaan automaattisesti sivulle.

Sain noottia myös siitä, kun yritin ensimmäistä damia jemmata jonnekin kivelle, että mun pitää kasata ne selkäni taakse maahan. Hyvä huomio, sillä Rauhan kanssahan mä kasaan kyllä noudetut damit ja riistat maahan. Tyyneä ne häiritsivät joskus pentuna ja asian opetteleminen on vaan jäänyt roikkumaan. Tosin eipä ne noudetut damit nytkään Tyyneä häirinneet siinä takana.

Haun päälle jäämiseen sain sellaisen vinkin, että koiralle kannattaa tehdä yhden damin haku niin, että dami on jossain vaikeassa paikassa, jota koira joutuu todella etsimään pitkään ja intensiivisesti. Sitten heti kun sillä on dami, niin kutsun koiraa ja mulla on houkuttimena toinen dami tai esimerkiksi pallo. Välillä koiralle voi antaa houkuttimen palkaksi ja välillä ei. Lisäksi oli puhetta siitä, että tollereilla on usein juuri haku se heikoin lenkki. Sitä kannattaa harjoitella paljon niin, että ruudussa on PALJON haettavaa ja koira myös usein pistetään hakemaan MONTA damia, jotta se oppii menemään ruutuun aina vaan uudestaan ja  uudestaan.

Tyyne toi tällä kertaa 5-6 damia. Itse en uskaltanut ottaa enempää, kun koira teki siihen asti niin mahtavaa työtä. Se lähti joka kerta ruutuun täydellä innolla ja haki dameja niin ruudun etu- kuin takalaidastakin. Ensi kerralla voisikin sitten haetuttaa ehkä vähän useammankin... Muutkin sisarukset tekivät kaikki tosi kivaa hakua. Kaikki etsivät hyvin ja toivat löytämänsä damit ohjaajilleen. Mukavat treenit :)

Pe 20.4
Töiden jälkeen lähdin viemään Rauhaa Sipooseen Tiinan ja Mallan luokse. Lenkkeiltiin vähän kyllä, mutta mitään treenailua (mitä muistaisin) ei juuri harrastettu.

La-su 21.-22.4
Allekirjoittanut vietti viikonlopun Forssassa. Lauantaina oli tollerikerhon kasvattajapäivät ja sunnuntai kului kokoustaessa ja tollerien ihanneluonneprofiilia laatien. Sunnuntaina mun kokoustaessani Rauha käväisi Tiinan kanssa Kouvolan ryhmänäyttelyssä ja sai EH:n Kirsi Niemiseltä.

Ma 23.4
Rauhan nome-treenit jatkuivat taas muutaman viikon tauon jälkeen. Tällä kertaa koira tuntui olevan paljon edelliskertaa paremmin mukana, vaikka allekirjoittanut myöhästyikin paikalta kalenterin huolimattoman katsastamisen takia. Jatkoimme edellisviikon tapaan ohjauksilla. Ensin kurkkasimme pillipysäytykset läpi siten, että pellon laitaan jätettiin muistidami, seuruutettiin koiraa jonkin matkaa ja jätettiin istumaan selkä damia kohti. Sitten koiraa kutsuttiin vastakkaiseen suuntaan, pysäytettiin se puolivälissä pillillä ja sen jälkeen lähetettiin taakse. Itse sain noottia merkeistäni, koska jostakin syystä pillipysäytyksen käsimerkin jälkeen laskin käden alas. Rauha teki homman muuten ihan ok, mutta valui kyl vähän pysäytyksessä ja lisäksi taakse lähetyksessä se vinkaisi.

Seuraavaksi teimme pellolle keskituppoon porukalla muistipaikan, jonne ensin teimme suorat ohjaukset. Tämä meni ongelmitta. Sitten teimme markkeerauksen noin 90asteen kulmaan ohjauspaikkaan nähden. Tämän jälkeen yhdistimme treenin niin, että ensin koira katsoi markkeerauksen, sen jälkeen se käännettiin ja lähettiin ohjaukseen. Ja ohjauksen jälkeen otettiin vielä markkeeraus ylös. Rauha teki tehtävät tosi kivasti. Markkeerauksista molemmat sattuivat vielä tippumaan ojaan, mutta hyvin Pörrö löysi nekin. Se oli myös hiljaa. Sain noottia siitä, että kääntyminen markkeerauksesta ohjausta kohti olisi voinut olla sulavampi. Joo, se on ihan varmasti totta, kun lähinnä tönin koiraa vasemmalle, kun eihän se niin sulavasti mihinkään peruuta...

Kokonaisuutena kivat treenit, joissa kiinnitettiin huomiota merkkien selkeyteen ja pieniin tärkeisiin yksityiskohtiin. Se motivoi allekirjoittanutta ottamaan nyt työn alle kakarakoirallekin ne pillipysäytykset ja suunnat sun muut lähitulevaisuudessa.

Illalla kävin vielä Tyynen kanssa iltatreenilenkillä lähipelloilla. Jätin ensin yhden damin erään puron taakse puskaan, jonka jälkeen jatkoimme lenkkiä. Pari peltoa myöhemmin vein peltotietä pitkin muistidamin yhdessä koiran kanssa noin 50m matkan päähän. Tämä otettiin lähes heti ylös, mikä aiheutti koirassa vinkaisun. Sen jälkeen vein damin uudelleen samaan paikkaan ja jatkoimme taas lenkkiä.

Vähän matkan päässä oli pieni hiekkakenttä, jolla tokoilimme hieman. Tein jääviä, joissa sain todeta liikkeestä maahanmenon olevan ihan onneton (eli koira ei useimmin edes reagoi käskyyn). Lisäksi totesin, että koira näköjään pysähtyy luoksetulossa jos annan sille käsimerkin suullisen käskyn sijasta. Siihen siis vaihdetaan vaihteeksi. Tyyne oli aika kierroksilla treenatessa, joten keskityin pääosan ajasta saamaan koiran oikeaan vireeseen.

Kotimatkalla syötin ensin nameja maasta ennen ensimmäisen muistidamin noutamista. Nyt Tyyne oli hiljainen ja intensiivinen. Se juoksi täyttä vauhtia epäröimättä koko 50m matkan muistidamille :) Loppulenkistä otimme vielä haulla ylös toisen jemmatun damin. Sitä Tyyne joutui etsimään hetken (ehkä melkein minuutin :D ), mutta koira teki noinkin pienellä motivoinnilla intensiivistä työtä ja palautti damin hyvin.

Ti 24.4
Töiden jälkeen Vectran nokka osoitti taas vaihteeksi Kirkkonummen suuntaan. Tyyne jälleen vain mukana ja teemana tietysti hieronta. Jenny sai vihdoin auki muutaman selkeän kipupisteen Tyynen selästä ja se tuntui rentouttavan koiraa ihan välittömästi!

Ke 25.4
Koiviksen tokotreenit jälleen vuorossa. Tyyne teki kisamaisesti liikkeestä maahanmenon, luoksetulon, liikkeestä seisomisen, noudon ja kaket. Muistaakseni nämä meni ihan ok, tosin maahanmenossa tein kaksi toistoa, kun ekalla koira haaveili. Lisäksi luoksetulossa ensimmäisellä toistolla loppuosa oli tosi hämmentynyt. Nouto meni suht ok ja kaukot hienosti :)

Rauha teki seuraamista hihnassa. Tehtiin vähän kaikkia käännöksiä, mutta sitten totesin täyskäännöksen olevan erityisen vetelä ja otin sitä sitten intensiivisellä palkkauksella. Sen jälkeen teimme kaukoja niin, että peruutin koiran jättämisen jälkeen ja Rauhahan teki tosi kivasti! Lopuksi vielä pari tunnaria, joista ekalla kerralla Rauha lähti tunnaririviltä tsekkaamaan jotain ihan muuta paikkaa ?! Se oli sitä ennen jo ottanut oman hetkeksi suuhunkin. Toisesta käskystä meni ja toi oman ok. Toistettuna uudella kapulalla teki hyvin. Kapuloita oli nyt noin tusinan verran.






Treenien jälkeen kävimme vielä Haltialassa lenkillä Tuomaksen, Ansan & Unon kanssa. Ennen lenkkiä kävin tekemässä Tyynelle laahausjäljen kestokanilla ja se meni hienosti. Koiran siis pitäisi osata ainakin jäljestää...


To 26.4
Koirien vapaapäivä :)

Tänään onkin vuorossa Tyynellä tollerikerhon toko-sm-joukkueen valmennus. Lisäksi mulla on varis sulamassa, joten jotain riistajuttujakin olisi tarkoitus tehdä tässä lähipäivinä. Allekirjoittanut kun meni ja laittoi sellaisen ilmoittautumisen alkukesälle, että jotain tarttis tehdä... ;)

16.4.2012

Tokovalmennus

Viikonloppu meni taas yhdessä vilahduksessa. Perjantaina vein Tyynen jälleen Jennyn hierottavaksi. Selkäjumeihin kokeiltiin hoitavaa laseria, jonka pitäisi jotenkin vaikuttaa mikroverenkiertoon ja sitä kautta edistää jumien aukeamista. Käsittely uusitaan vielä tässä lähipäivinä, toivottavasti siitä on apua :) Tyyne oli kokonaisuutena vielä aika jumissa, mutta edistystä on kuitenkin tapahtumassa parempaan suuntaan.

Hieronnan jälkeen auto kurvasi Hyvinkäälle vanhemmilleni viikonlopun viettoon. Lauantaina koirat saivat ottaa päivän rennosti samalla kun allekirjoittanut imuroi ja pesi autoa ja teki muita pakollisia kunnostustöitä. Illalla kävimme kuitenkin Essin&Pepin kanssa hieman tokoilemassa ja lenkillä.

Tyyne teki hieman seuraamista. Paikka oli oikein mukava, mutta osa perusasennoista meni hieman vinoon niin päin, että koiran peppu oli mun selän takana. Sen jälkeen Tyyne teki liikkeestä seisomista, tarkoitus oli tehdä kokonaista liikettä muuten, mutta palkkaus tulisikin Essiltä koiran eteen jossain vaiheessa mun ollessa Tyynen takana. Tässä pysähtyminen tuotti taas alkuun hankaluuksia, mutta seisomassa koira pysyi alkusäätämisen jälkeen ihan hyvin. Täytyy kyllä nyt keskittyä vahvistamaan taas noita jäävissä pysähtymisiä, kun Tyyne meinasi vain himmailla mun perässä... Sitten Tyyne teki vielä luoksetulon stoppeja pari niin, että heitin pallon heti käskyn kanssa samaan aikaan. Lopuksi sitten läpijuoksu :) Lopuksi Tyyne teki vielä noudon luovutusta ihan lyhyeltä matkalta. Edelleen se meinasi herkästi tulla vähän taakse istumaan, joten tätä hiomista me tarvitaan vielä paljon...

Rauhan hommiin kuului myös seuraaminen, jossa otin lyhyitä pätkiä hihnassa ja Essi sanoi palkkaamishetket sivusta. Rauha teki aika kivasti hommia. Vähän se yritti poikittaa, mutta tässä vaiheessa mä haen kaikkein eniten sitä hyvää seuraamisfiilistä takaisin, joten ei haittaa. Rauha teki myös luoksetuloa niin, että Essillä oli taas pallot. Tällä kretaa Rauha ei vilkuillut Essiä yhtään ja stoppasi ihan kohtuullisen hyvin. Tokalla yrittämällä se himmaili jo sen verran, että otin koiran läpijuoksulla. Tuntuu, että tämä liike on kaikesta huolimatta edistynyt hyvään suuntaan, sillä Rauhan vauhti tuntuu mukavan kohtuulliselta (=laukkaa, mutta ei liian kovaa). Mun oli tarkoitus tehdä R:n kanssa vielä kaukoja, mutta päätimme skipata ne, kun sää oli siinä vaiheessa niin karmea...


---
Sunnuntaina meillä olikin pitkästä aikaa tiedossa koulutusta. Tyyne on ilmoitettu Novascotiannoutajat ry:n sm-tokojoukkueeseen ja yhdistyksen toko-toimikunta järjestää joukkueen jäsenille koulutusta tässä pitkin loppukevättä. Tällä kertaa koulutukseen pääsi vain kolme joukkueen koirista, joten Rauhakin pääsi mukaan. Kouluttajana toimi Virve Sormunen, jonka kanssa jokaisella koirakolla oli puolen tunnin treeniaika.

Tyyne sai kunnian aloittaa treenit. Se oli aika levoton, kun en ehtinyt sitä alkusäätämisten takia juurikaan purkaa ennen aloitusta. No, tulipahan meidän ongelmat näkyviin ;) Kerroin ensin meidän vinkumisongelmasta ja siihen saimme ainakin sen vinkin, että en sanokaan liikkeelle lähtiessä koiralle mitään. Sanon siis vaan perusasentoon tullessa käskyn "seuraa", enkä sen jälkeen anna koiralle mitään käskyjä koko seuraamisen ajan. Ideana tässä on laittaa koira itse ajattelemaan, jolloin vinkaisut unohtuvat. Teimmekin sitten aluksi seuraamista, jossa liikkeelle lähdöissä Tyyne useammankin kerran. Kokeilin jättää käskyn pois ja näin ensimmäisellä kerralla tuloksena oli lähinnä hämmentynyt koira, joka muutaman kerran jäi istumaan mun lähtiessä liikkeelle. No, täytyy jatkotyöstää tätä, josko siitä saisi apuja ongelmaan. Muuten seuraaminen oli Virven mielestä oikein mukavan näköistä. Paikka oli hyvä ja perusasennot ja käännökset myös :) Sellainen uusi havainto saatiin, että Tyyne peitsaa seuratessaan ja se on aika kuluttava tapa liikkua. Sainkin vinkiksi videoida seuraamista molempien kanssa eri nopeuksilla ja sitä kautta yrittää etsiä juuri kyseiselle koiralle sopivinta liikkumisvauhtia.

Seuraavaksi teimme noutoa. Kierrokset näkyivät tässäkin negatiivisesti, sillä Tyynen palautukset oli ihan karmeita. Se ensinnäkin nyki mun sivulla heittäessäni ja palautusvauhti oli hidas, eikä koira kunnolla hakenut mun sivulle, vaan tarvitsi useamman lisäkäskyn siihen. Se tuli siis mun eteen ja alkoi pyöritellä kapulaa suussaan... Virve halusi (jostain syystä ;) ) nähdä Tyynen sivulletulon ilman kapulaa. Ekalla kerralla se hieman törmäsi, muuten ok ja toisella kerralla tuli hyvin. Sain sitten vinkiksi jatkaa noudossa vauhtinoutoja lelun kanssa. Lisäksi nykimiseen ja vireeseen voisi auttaa sellainen, että välillä heiton jälkeen ei tapahdukaan mitään kivaa, eli heitän kapulan -> koira maahan -> paikallamakuu noin 10min -> palkkaus ja koira pois. Tällä olisi tarkoitus laskea koiran odotusarvoa megakivaan noutoon...

Kolmantena liikkeenä Tyyne teki vielä luoksetulon pysäytystä. Tässä heitin pallon taas heti käskyn jälkeen ja Tyyne jarrutti hienosti. Tämä näytti kuulemma hyvältä. Sain myös muistutuksen, että myös sitä loppuosaa pitää ja kannattaa harjoitella paljon. Kokonaisuutena Virve painotti sitä, että toko-sm-kisoissa on todella paljon häiriöitä ja erityisesti niitä kannattaa treenata paljon etukäteen. Tyyne on onneksi aika häiriösietoinen, mutta täytyy silti ottaa häiriönkeston kehittäminen työn alle lähitulevaisuuteen.

Rauha pääsi hommiin porukan viimeisenä. Vire oli silläkin aika kova tällä kertaa... Sen kanssa aloitettiin seuraamisella. Kerroin meidän BH-kokeen jälkeisestä kökköfiiliksestä seuraamisessa ja näytin sitten hieman meidän puuhaa. Tässä vaiheessa Virve kysyi, onko mun koirat jotain sukua keskenään, kun molemmat kuulemma peitsaa seuratessaan samalla tavalla :D Rauha vähän poikitti seurattaessa, mutta tässä vaiheessa sanoinkin, että mulle on tällä hetkellä tärkeintä se koiran hyvä fiilis. Eipä siinä tullut mitään ihmeellistä esiin, sain vinkiksi kyllä sen, että peruuttamaan lähtiessä on hyvä olla eri käsky, kuin tavallinen seuraa.

Seuraamisen jälkeen ihmettelimme ruutua, jossa kerroin meidän ruudun löytämisongelmasta. Tähän ei tullut mitään erityisiä vinkkejä (no, pitäisihän sitä itse alkaa enemmän vaan laittamaan kentälle niitä häiriömerkkejä sun muita!), koska tällä kertaa Rauha löysi ruudun ihan hyvin. Paikan osalta oli vähän säätämistä, kun itse mokasin ekalla kerralla käskyn kanssa ja sen jälkeen Rauha tarjosi itseään tosi eteen ruudussa. Yhden kerran kutsuin sen tällaisessa tilanteessa takaisin ja siitä tuli heti noottia. Toisen yrityksen korjauskäskyllä Rauha meni ihan täydelliseen paikkaan ja tehtiin siitä vielä se loppuosa. Sain itselleni vinkiksi, että ruutuun lähetyksessä pitää olla joko selkeä ja lyhyt käsimerkki tai sitten ei ollenkaan. Mä tein jonkun ihmeellisen kropan kääntämisen, mistä voisi tulla noottia. Lisäksi lopussa liikkuri ei välttämättä käske pysähtymään, vaan ohjaajan kuuluu pysähtyä merkille tarvittaessa oma-aloitteisesti. Ruudusta Rauha tuli ihan hyvin sivulle seuraamaan, mutta edelleen se lopun perusasento oli ihme vekslaamista. Täytynee ottaa ihan erikseen taas työn alle tuo ruudun loppu...

Viimeisenä teimme vielä meidän murheenkryyniliikettä, eli kaukoja... Kerroin ongelmasta, että meidän yhteistyö ei toimi tässä ja itse olen ihan pulassa, kun en tiedä miten reagoisin koiran virheisiin ja miten saisin homman pelaamaan ensimmäisestä toistosta. Näytin liikettä noin 5 metrin matkalta ja heti istumasta seisomaan nousu meni plörinäksi. Tämän jälkeen näytin läheltä Rauhan tekniikan Virvelle. Siitä tuli kehuja, koira kyllä osaa tehdä hyvällä tekniikalla siirrot. Noottia tuli heti tässä vaiheessa ohjaajan erilaisista käskyistä. Siinä missä läheltä käskyt on lempeitä, niin kaueampaa ne ovatkin tosi armeijamaisia... Sen jälkeen puhuimme hyvä-sanan käytöstä ja merkityksestä koiralle. Mun pitäisi siis alkaa vahvistaa Rauhalle hyvä-sanaa. Saimme kotiläksyksi nyt 2 viikon tehokuurin niin, että teen kaukojen alkuvirittelyt, jätän koiran maahan ja menen sen 10metrin päähän seisomaan. Sitten vaan kehun, että "hyvä koira" ja palaan takaisin palkkaamaan ja vapauttamaan sen. Kysymys on siitä, että mun pitää kauempaa pystyä kertomaan koiralle, että "nyt olet muuten tosi hieno musti". Kokeilemme tällaista piristystä tähän liikkeeseen. Kuulostaa ainakin meille sopivalta ajatukselta, koska suurin ongelmanahan tässä on koiran mielentila.

Treenien jälkeen Rauha sai vielä tehdä pari piitkää ohjausta motivoituun muistipaikkaan. Muuten meni hyvin, mutta olin toisella kerralla onnistunut heittämään damin lenkin oksaan niin, ettei koira damia irti puskasta monen minuutin yrittämiselläkään... Illalla korkkasimme vielä pyöräilykauden Rauhan kanssa ja kiersimme Malmin lentokentän. Matkaa tuli joku vajaa 9km ja matkan varrella teimme muutaman kerran seuraamista ja kaukojen alkua Virven ohjeen mukaan. Kivasti meni!

Kokeilin nyt ekan kerran muuttaa treenattavien liikkeiden väriä tuonne tekstin sekaan, jotta myöhemmin on nopeampaa selata katsomaan, mitä on tullut treenattua :)

11.4.2012

Takaisin maanpinnalle...

Blogin päivitys on jäänyt taas hieman muiden touhujen varjoon. Tosin eipä tässä kovin paljoa ole tapahtunut, kun Tyynen kanssa on otettu varovaisesti selkäjuttujen takia. Käyn tässä nyt kuitenkin läpi, mitä viime aikoina on tapahtunut.

Keskiviikko 4.4
Viikko sitten keskiviikkona meillä oli Anninan nou/nomekurssin kolmas treenikerta. Tällä kertaa menimme metsään treenaamaan ja teemana oli markkeeraukset. Ensimmäiseksi tehtiin sellainen markkeerausharjoitus, missä koiran tuli käyttää markkeeraamisen lisäksi nenäänsä. Eli koirakko katsoi tavallisen ykkösmarkkeerauksen noin 20 metrin päästä. Sen jälkeen koira seuruutettiin suoraan damista poispäin noin 10 metriä ja tällä välin heitetty dami nostettiin ylös. Samaan paikkaan oli valmiiksi kaivettu hankeen yksi dami. Tarkoitus oli, että koira ei voinut suoraan katseellaan etsiä heitettyä damia, vaan nenä oli laitettava käyttöön.

Tyyne kävi koko treenien ajan aika kovilla kierroksilla ja mulla oli täysi työ saada se pysymään nahoissaan. Ensimmäinen tehtävä oli nappisuoritus aivan luovutukseen asti, missä Tyyne sähläsi palautuksessa ensin mun ohi ja taisi pudottaakin damin. Se ei myöskään malttanut kunnolla rauhoittua sivulle, vaan yritti koko ajan tepastella ympäriinsä. Mulla alkoi siinä vaiheessa nousta savu korvista ja taisin vähän ärähtää koirallekin. Siihen sain ohjeeksi rauhoittua, niin koirakin pystyy rauhoittumaan... Helpommin sanottu kuin tehty! Tyyne oli todellakin pidemmän saikuttelunsa ja autossa odottamisen jälkeen karmeassa vireessä...

Toisena tehtävänä oli sitten jo aika haastava markkeeraus. Siinä katsottiin tieltä heitto metsään ja sen jälkeen seuruutettiin koiraa noin 50m damista katsottuna sivusuunnassa tietä pitkin. Koira laitettiin sitten sieltä noutoon. Ja sama tehtiin myös peilikuvana.

Tyyne ei meinannut hahmottaa tätä harjoitusta yhtään, vaan suurin osa lähetyksistä meni ensin hauksi. En myöskään meinannut saada koiraa pois käskettyä metsästä, kun Tyyne yritti sitkeästi etsiä damia. Menin Anninan vinkistä lähemmäs koiraa kutsumaan ja tulihan se sieltä sitten. Mutta täytyy ehdottomasti alkaa taas vahvistamaan perus luoksetuloa noutotreenien yhteydessä. Tyynellä on niin suuri halu etsiä ja löytää, että kuunteleminen meinaa noissa tapauksissa unohtua.

Positiivisin asia treenissä oli se, että Tyyne alkoi tietä edestakaisin käveltäessä seuraamaan jo oikeinkin kivasti. Muutoin se oli turhan kovilla kierroksilla ja erityisesti noudon jälkeen tapahtuva sivulle siirtyminen ja siinä pysyminen olisi voinut olla hillitympää. Sain myös noottia siitä, että koiran hihnaa kaulasta pois otettaessa lenkin pitäisi olla niin iso, ettei koiran tarvitse vetäistä päätään taaksepäin. Kotimatkalla päällimmäisenä mielessä oli huono fiilis treeneistä, mutta näin jälkeenpäin ajatellen ei se nyt niin huonosti mennyt...

---
Torstai 5.4
Torstaina Tyyne kävi jälleen hieronnassa ja se oli edelleen tosi jumissa, suorastaan enemmän kuin kaksi viikkoa aiemmin. Päädyimme sitten Jennyn kanssa siihen, että varaan koiralle ajan selkäkuviin, ettei siellä vaan ole mitään luustojuttuja. Kuvissa kävimme eilen ja ranka näytti siistiltä. Samalla otimme myös viralliset lonkka- ja kyynärkuvat. Ne oli myös ok, nyt vaan odottelemme Kennelliiton lausuntoa niistä :) Tyyne ottaa toistaiseksi vielä rauhallisesti. Seuraava hieronta-aika sille on ylihuomenna. Toivottavasti sitten alkaisi paikat avautua...

---
Sunnuntai 8.4
Pääsiäisenä ehdimme hieman myös treenailemaan. Kävimme sunnuntaina Rauhan kanssa tekemässä möllitokossa voittajaluokan läpi. Se oli lähinnä tasotsekkaus, missä mennään juoksutauon jälkeen. Ja onhan sen kanssa tekemistä, hohhoijaa... Tässä selostus treeneistä:
- Paikkamakuussa tarvitsi kaksi maahan-käskyä. Muuten ok.
- Seuraamaan ei ryhtynyt ollenkaan, jotenkin se oli edelleen lukossa sen BH:n jäljiltä. Meinasin tässä hieman hermostua koiralle, kun se kuitenkin tasan tarkkaan osaa...
- Liikkeestä istuminen meni ihan ok, vähän taisi stepata etujalkoja mun ohittaessani koiraa.
- Luoksetulossa kyttäsi liikkuria ja juoksi vähän sitä kohden. Pysähtyi seisomaan hitaasti.
- Ruutuun lähetyksessä juoksi ensin luoksetulon alkumerkille. Toisella käskyllä meni ruutuun, mutta päätyi maahan tosi etualalle. Otin sen pois ja lähetin uudestaan, jolloin meni vähän yli, korjauskäskyllä ruudun keskelle. Lopussa seurasi taas huonosti ja ei meinannut istua lopun perusasentoon.
- Hyppynouto ja metsku meni hyvin. Metskussa taisi luovuttaa aavistuksen vinossa.
- Tunnari oli MAHTAVA! Hyvä rauhallinen haistelu ja oma nätisti sivulle. Ihan vähän pyöritteli kapulaa palauttaessaan, mutta ei se mitään. JES!
- Kaukoissa liikkuri seisoi koiran takana tosi lähellä ja Rauha otti siitä jostain syystä tosi paljon häiriötä. Kuikuili taakse koko ajan ja jouduin antamaan ylimääräisiä käskyjä. Koira eteni suunnilleen oman mittansa verran, eli liikaa, mutta toisaalta se ei kuitenkaan kävellyt tällä kertaa askelia mua kohden. Luulen, että tämä oli kaikesta huolimatta edistystä tässä liikkeessä.

Kokonaisuutena täytyy todeta, että toisille koirille treenitauko ei vaan tee hyvää... No, nyt alkaakin sitten ankara treenikausi! Sain eilen vahvistuksen, että Rauhalla on kisapaikka 6.5 Helsinkiin. Eli vähän vajaa kuukausi aikaa pistää koira pakettiin. Ei pitäisi olla mahdotonta. Seuraamista ja kaukoja työstetään erityisesti...

---

Su-iltana kävimme Lotan kanssa Heurekalla tokoilemassa. Mulla oli myös varis mukana, mitä näytin pitkästä aikaa punaisille. Rauha teki vähän seuraamista ja höntsäili kaukoja. Ja saihan se tuoda mulle pari kertaa vaakunkin. Ja tehtiin myös hieman linjaa häiriöillä. Koira meinasi vähän kaartaa banaanina vasemmalle, mutta pienen motivoinnin jälkeen muisti muistipaikan kauempana.

Tyyne sai tehdä liikkeestä seisomista etupalkalla, kun se meinaa kääntyä mua kohti ohittaessani koiraa. Lisäksi se teki ihan pientä pätkää seuraamista, missä se työsti itseään ihan hyvin huolimatta jumeista. Tehtiin vielä noudon luovutusta läheltä, missä luovutuspaikka ei ole ihan varma. Lopuksi Tyyne sai tuoda mulle läheltä pari kertaa damin ja sitten ensin kantaa varista. Kantamisen jälkeen kakara sai tuoda vaakkua mulle lähipuskasta pari kertaa. Ekalla kerralla se meinasi jäädä puuhailemaan linnun kanssa, jolloin lähdin koiraa karkuun. Tämä toimi ja toisella kerralla se lähti välittömästi palauttamaan.

---
Maanantai 9.4
Maanantaina kävimme vielä Marin ja Gerin&Stellan kanssa nomeilemassa. Treenasimme pienellä kentällä, sillä pellot olivat vielä niin lumisia. Rauhalle tehtiin markkeerauksia hankeen, ensin ykkösiä ja lopuksi pari kakkosta. Seuruutin koiraa aina heittojen jälkeen jonkin verran sivusuunnassa ennen lähettämistä. Ennen vikaa kakkosta kävin viemässä sivuun muistidamin. Teimme vikan kerran niin, että otin ensin toisen kakkosesta ylös, sitten lähetin koiran muistidamille ja sen jälkeen otin toisen damin ylös. Se onnistui, mutta Rauha lähti vikalle damille hieman rauhallisemmin, eli selvästi se hieman pohti tilannetta. Huomasin myös, että Rauha kääntyi aina katsomaan markkeerausta kohti siinä vaiheessa, kun itse kiinnitin katseeni oikeaan suuntaan. Ehkä se on hiljalleen oppinut ottamaan apuja minun katseestani, hienoa!

Tyyne sai tehdä tylsää nome-seuraamista kenttää ympäri Gerin kanssa, koska se kävi taas aika kuumana ja toisaalta eipä tuon selän kanssa muutenkaan paljoa uskalla tehdä tällä hetkellä. Seuruutin koiraa siis damien yli ja välillä kävin itse nostelemassa niitä jne. Yhden damin Tyyne sai hakea, kun oli rauhallisesti. Tämän jälkeen otimme edellispäivän variksen ja Mari sai viedä sen Tyynen näkemättä metsikköön. Tyyne näki, kun Mari lähti linnun kanssa ja sekös nosti taas kierroksia ja odotusarvoa. Rauhoittelin sitä hetken ja sen jälkeen toin sen takaisin ja pistin hakuun. Tyyne löysi variksen tosi nopeasti ja nosti sen välittömästi ylös. Sen jälkeen itse reagoin hieman myöhässä ja lähtin hieman juoksemaan karkuun. Palautus olikin sitten aika ruma, kun kakara jäi monta kertaa pyörittelemään lintua ja taisi se sitä vähän tapporavistaakin. Ilmeisesti energia ja tarmo vaan purkautui siihen palautukseen, kun sitä ennen Tyyne ei ollut päässyt juuri noutamaan. Otettiin vielä pari palautusta läheltä ja ne tulivat kyllä suoraan ja nopeasti käteen. Palautuksen vahvistamista siis vaan!

---
Tiistai 10.4

Rauhan nome-kurssin toinen kerta oli Espoossa. Aloitimme malttitreenillä parkkipaikalla. Siinä Rauha oli muuten ihan rauhallinen, mutta loppuvaiheessa jokainen koira sai noutaa damin muiden koirien edestä ja siinä mulla oli täysi työ pitää Rauha hiljaisena. Toisten noutamisen katseleminen on tuolle kyllä tosi vaikeaa! Malttitreenin jälkeen siirryimme pellolle, missä teimme ensin yhden muistipaikan pellon reunaan. Pellolla oli vielä lunta hieman toistakymmentä senttiä ja se oli aika raskas koirien juosta. Teimme ensin pari pitkää markkeerausta noin 90astetta muistipaikasta. Sen jälkeen koira piti laittaa linjalle. Markkeeraukset sujuivat Rauhalta ongelmitta, mutta linjalle se ei meinanntu millään edetä. Matkaa oli kyllä paljon, sanoisin että joku 80 metriä. Olisin kuitenkin viime kesän treenien perusteella olettanut, että Rauha olisi edennyt dameille ihan ongelmitta. Ensin se kääntyi kyselemään noin 15m jälkeen ja toisesta eteen-käskystä se eteni suoraan noin puoliväliin, minkä jälkeen se kaarsi viistosti vasemmalle väärään kohtaan pellon laitaa. Sieltä mä sitten kutsuin koiraa takaisin ja menin aina vaan lähemmäksi. Jostain 30m päästä sain lopulta koiran etenemään suunnilleen ohjausreittiäni ja se löysikin damin alueelta.

Seuruutin Rauhaa noin 15m kauemmas ja lähetin uudestaan samaan muistipaikkaan. Ja JÄLLEEN sama juttu, koira jäi kyselemään ja meinasi kaartaa väärään paikkaan. Hieman lähempää sain sen sentään uudestaan alueelle.

Lopuksi otimme vielä markkeerauksen, mikä onnistui sentään odotetulla tavalla. Tosin koirasta näki, että sen kunto meinasi loppua kesken pellolla juostessa, sen verran vauhti oli jo hyytynyt. No, onneksi ulkona alkaa olla pyöräkelit, niin päästään aloittaman kunnonkohotusprojekti ;)

Rauhan ohjausongelma tuntui siltä, että koiran luotto minun ohjaukseeni on edelleen vähän hukassa. Täytyy nyt suosiolla helpottaa ohjauksia ja tehdä paljon tosi pitkiä ja motivoituja linjoja. Eli takaisin maanpinnalle ;)

---
Keskiviikko 11.4

Tänään meillä oli tokon hallitreenit. Molemmat punaiset olivat pitkästä aikaa mukana. Tyynen kanssa teimme taas hieman varovasti juttuja, kun en tiedä miten kipeitä koiran jumit ovat. Teimme liikkeestä seisomassa pysymistä etupalkalla. Tosin siinä huomasin, että pysähtyminen oli vähän epävarma välillä. Tyyne kuitenkin pysyi hyvin paikalla ja sai palkan alustalle eteensä. Palkan antoi avustaja, jotta minä en ole se, jonka liikkeitä kannattaa seurata. Tyyne teki myös noudon luovutuksia, missä se taas meinasi tulla vähän yli joka kerta. Varsinkin jos koiralla on yhtään vauhtia tullessa. Lopuksi Tyyne teki vielä avo-kaukot, joiden aikana hallissa oli paljon hälinää. Vähän tytsyn pää pyöri, mutta se teki siitä huolimatta vaihdot ihan ok. Ohjaaja olisi kyllä saanut olla merkeissään ja käskyissään selkeämpi....

Rauhan teema tänään oli häiriöiden sieto. Se on viime kisoissa ottanut liikkureista ja tuomareista turhan paljon häiriötä, joten sitäkin täytyy treenata erikseen. Teimme ensin pari luoksetuloa, missä pysäytin koiran, kun se ei vilkuillut avustajaa. Rauha ei vilkuillut, mutta ekalla kerralla se pysähtyi huonosti. Siitä palautus alkuun. Tämän jälkeen teimme ensin häiriökontaktia niin, että Tiina hillui ja vingutti Rauhan vinkupalloa meidän ympärille. Se oli alkuun Rauhalle supervaikeaa, mutta se tsemppasi tosi paljon ja pystyi jo aika hyvin pitämään katsekontaktin häiriöstä huolimatta. Tein myös pätkiä seuraamista häiriön kanssa. Sen jälkeen Rauha sai seurata, mutta siihen tarvitsee selvästi hihnan ja paremmat namit. Nyt seuraaminen oli sellaista hömpötys kontaktikävelyä. Mihin meidän mukava seuraaminen on oikein kadonnut?! Lopuksi Rauhan kanssa tehtiin vielä kaukoja häirittynä. Jäin ihan parin metrin päähän koirasta, mutta Tiina sai kunnian hyppiä ja heilua koiran selän takana suorituksen ajan. Rauha ignoorasi Tiinan superhyvin ja teki nättejä vaihtoja. Palkkailin heittämällä namin koiralle :)

---

Huh, tulipas tästä pitkä selostus. Jaksoikohan kukaan lukea tänne asti..? Ja omasta mielestäni kun me ei olla juuri edes treenattu viime aikoina :D Kisakalenterikin alkaa muuten täyttyä hiljalleen. Nyt on molemmille punaisille tokokoepaikka, Rauhalla on viikon päästä näyttely ja Tyynen olen ilmoittamassa ainakin Uudenmaan Ohjukseen, joka on epävirallinen koe nuorille noutajille. Tokokoulutuksia on tulossa huhti-toukokuulle paljon. Tyyne menee Korrin Riitan kisaavien kurssille ja siihen päälle meillä on tollereiden sm-tokojoukkueen valmennuskertoja tulossa useita :)