Edellisillä pentutreffeillä heitettiin ilmoille aivan uudenlainen haaste meille - synttärikakkukilpailu! No, tottakai me tartuttiin haasteeseen ja laitettiin Tyynelle pöytä koreaksi. Suuret kiitokset ideoinnista, kuvaamisesta ja suuresta osasta projektia kuuluu ehdottomasti pentujen "kummitädille" Mirkalle. Kiitos ja onnea kaikille B-pentusille!
Alla kuvasatoa syndebileistä. Tyyne jakoi loput kakusta muun lauman kanssa, eli Salli, Rauha, Naru ja Hiili saivat oman osansa kakkua.
17.2.2012
16.2.2012
Eräät EPÄonnistuneet treenit
Eilinen päivä oli HUONO. Mitään ei mennyt varsinaisesti katastrofaalisesti pieleen, mutta jostain se huono fiilis vaan tuli. No, aina ennenkin treenaaminen on piristänyt, joten miksi ei tälläkin kertaa? Hallitreenit loppuivat kesken ja päällimmäisin fiilis treenien jälkeen oli se, että VITSIT ME OLLAAN HUONOJA. Illalla varovasti mietittynä ei se KAIKKI nyt niin huonosti mennyt, kun kuvittelin. Puran treenit nyt tänne, josko siitä näkisi vähintään ainakin sen, mitä pitää vielä treenata ja mikä meni pieleen.
Olli oli illan menossa, joten jouduin ottamaan kaikki koirat mukaan. Autossa on Sallille liian kylmä, niin raahasin kevythäkin halliin. Tämä oli varmaankin virhe nro 1, koska toisen kanssa treenatessa toinen koira jodlasi häkissä.
Rauhan kanssa aloitimme häiriötreenillä. Treenikaveri heilui Rauhan narupallon kanssa edessä ja mä yritin pitää koiran kasassa ja kontaktissa. Ai hitsit kun oli vaikeaa, kaverillahan oli vielä Rauhan oma lelu! Muutaman kerran se meinasi karata sivulta leluun, mutta uskoi kieltoa ja yritti ignoorata häiriön. Otettiin lopuksi vielä häiriöpaikkamakuuta niin, että menin noin 5 metrin päähän. Siinä Rauha jo pysyi paremmin, mutta nyki ja olisi kovasti kyllä halunnut lähteä. Tätä täytyy selvästi treenata paljon lisää, vilkas koira kun tuntuu havainnoivan ympäristöään.
Jatkoimme ohjatulla noudolla. Tein ensin jokusen kerran merkkiä. Se meni ihan hyvin merkille, mutta eihän se nyt vielä aina täydellisen siististi aseta itseään ideaalipaikkaan merkille. Jatkoimme treeniä laittamalla ensin kapulat oikealle ja vasemmalle. Merkille autoin Rauhaa, kun ei aikoihin olla treenattu kapuloiden kanssa. Se meni ihan suht hyvin, tosin muutaman kerran meinasi juosta vähän yli. Ohjaukset toimivat hyvin ja lopuksi lisäsimme vielä kolmannenkin kapulan keskelle, eikä se häirinnyt koiraa. Ohjatussa noudossa me siis jatkossakin keskitymme lähinnä siihen merkille menoon, muut osat luultavasti toimivat.
Ohjatun treenauksen jälkeen ajattelin vielä tehdä hieman kaukokäskyjä. Halli oli tosi hiljainen, vain Otti-labbis teki luoksetuloa lähellä. Tämä häiriö oli kuitenkin Rauhalle riittävän haastava, eikä se tehnyt kyllä kovinkaan monta hyvää siirtymää. Tuntui, että se otti aina vähintään pienen askeleen vasemmalla takajalalla. Huoh, yritin sitten aikani ja palkkailin paremmista suorituksista, muttei se kovin hyvä kyllä ollut... Että silleen, liian hyvin ne onkin viime aikoina menneet. Noei, täytyy jatkaa vaan rauhallisemmassa ympäristössä treenaamista, Oton juokseminen oli Rauhalle vielä vaan liikaa. Ja ainahan se on ottanut eniten häiriötä juurikin juoksevista ja leikkivistä koirista. Lopuksi hömpöteltiin vielä pari luoksetuloa sillä välin kun treenikaveri haki koiraa. Ihan ok pysähdyksiä tuo teki, ei mitään superhyviä mutta kuitenkin.
Sitten pienen tauon jälkeen Tyyne kehiin. Tehtiin porukalla paikallamakuu, jonne nappasin koiran suoraan häkistä. Kierroksia oli PALJON, mutta silti paikkamakuu meni hienosti. Olin 3 minuuttia piilossa ja Tyyne makasi koko ajan kiltisti rivissä :)
Välissä koira vielä hetkeksi häkkiin ja treenikaveria jelppimään. Sitten lopulta oli Tyynen vuoro. Se oli jotenkin ihan väärässä vireessä ja piippaili. Otettiin seuraamista ja Paula vahvisti sivusta katsoessaan, että tuon seuraamispaikka todella vaihtelee ja koira vaeltelee sivusuunnassa aika lyhyelläkin matkalla. Yritin sitten palkkailla hyvästä paikasta, mutta eipä se kovin hyvältä tuntunut... Seuraaminen tuntuu olevan todellista aaltoliikettä, vastahan se meni jo ihan kivasti ja nyt taas ei :(
Seuraavaksi halusin kokeilla vähän avo-liikkeitä kisamaisena suorituksena. Liikkeet järjestyksessä olivat liikkeestä maahanmeno, kaukokäskyt, liikkeestä seisominen ja nouto. Maahanmeno meni ihan hyvin, mutta taisin taas jostain syystä hidastaa ennen käskyä. Kaukot oli nätit ja terävät, en tosin mennyt ihan täyden matkan päähän. Seisomaan jäi kait ihan hyvin, mutta hämmentyi kun menin sen ohi ja kääntyi paikalla katsomaan (mur!). Noudossa odotti lopussa mun lisäkäskyä sivulle ja kun sitä ei tullut, niin istui hämmentyneenä siihen mun etualalle. Korjasi kohtuullisen hyvälle paikalle vartaloavulla.
Kisamaisessa treenissä ärrsyttävin asia oli kuitenkin se ääni! Tuo oli liikkeiden ajan kyllä hiljaa, mutta vinkui heti kun kehuin ja yritin vähän leikittää sitä liikkeiden välissä. Vire oli selvästi väärä...
Treenin jälkeen mun oli tarkoitus vielä tehdä luoksetulon stoppia, kun ulkona liukkaalla Tyynen jarrutusmatka on turhan pitkä. Mutta aika oli mennyt taas niin nopeasti, että hyvä kun ehdin kisamaisen jälkeen palkata koiran kunnolla ennen kuin seuraavat tulivat jo paikalle.
Molemmat koirat säätivät treenaamisen lopussa häkkiin tulon kanssa. Yrittivät laamailla keskellä hallia, eivätkä tulleet ekalla käskyllä häkille. Tähän täytyy kyllä puuttua, nyt noilla on niin vahva ajatus siitä, että tultuaan joutuu häkkiin ja kaikki kiva puuhailu loppuu.
----
Kokonaisuutena täytyy todeta, että mun on pakko ottaa noihin hallitreeneihin joku kellosysteemi, että ehdin treenata molemmat koirat. Toinen mietityttävä asia on se, että pitäisiköhän mun suosiolla ottaa treeneihin vaan yksi koira, kun aina sen jälkimmäisen kanssa joutuu tekemään töitä, että saa viretilan sopivaksi odottelun jälkeen. Nytkin Tyynen pöllöilyt voi ihan täysin laittaa odottelun piikkiin. Odottaminenhan ei sinänsä ole noille vaikeaa, ainoastaan se kun MINÄ teen toisen kanssa jotain... Hankalaa!
Olli oli illan menossa, joten jouduin ottamaan kaikki koirat mukaan. Autossa on Sallille liian kylmä, niin raahasin kevythäkin halliin. Tämä oli varmaankin virhe nro 1, koska toisen kanssa treenatessa toinen koira jodlasi häkissä.
Rauhan kanssa aloitimme häiriötreenillä. Treenikaveri heilui Rauhan narupallon kanssa edessä ja mä yritin pitää koiran kasassa ja kontaktissa. Ai hitsit kun oli vaikeaa, kaverillahan oli vielä Rauhan oma lelu! Muutaman kerran se meinasi karata sivulta leluun, mutta uskoi kieltoa ja yritti ignoorata häiriön. Otettiin lopuksi vielä häiriöpaikkamakuuta niin, että menin noin 5 metrin päähän. Siinä Rauha jo pysyi paremmin, mutta nyki ja olisi kovasti kyllä halunnut lähteä. Tätä täytyy selvästi treenata paljon lisää, vilkas koira kun tuntuu havainnoivan ympäristöään.
Jatkoimme ohjatulla noudolla. Tein ensin jokusen kerran merkkiä. Se meni ihan hyvin merkille, mutta eihän se nyt vielä aina täydellisen siististi aseta itseään ideaalipaikkaan merkille. Jatkoimme treeniä laittamalla ensin kapulat oikealle ja vasemmalle. Merkille autoin Rauhaa, kun ei aikoihin olla treenattu kapuloiden kanssa. Se meni ihan suht hyvin, tosin muutaman kerran meinasi juosta vähän yli. Ohjaukset toimivat hyvin ja lopuksi lisäsimme vielä kolmannenkin kapulan keskelle, eikä se häirinnyt koiraa. Ohjatussa noudossa me siis jatkossakin keskitymme lähinnä siihen merkille menoon, muut osat luultavasti toimivat.
Ohjatun treenauksen jälkeen ajattelin vielä tehdä hieman kaukokäskyjä. Halli oli tosi hiljainen, vain Otti-labbis teki luoksetuloa lähellä. Tämä häiriö oli kuitenkin Rauhalle riittävän haastava, eikä se tehnyt kyllä kovinkaan monta hyvää siirtymää. Tuntui, että se otti aina vähintään pienen askeleen vasemmalla takajalalla. Huoh, yritin sitten aikani ja palkkailin paremmista suorituksista, muttei se kovin hyvä kyllä ollut... Että silleen, liian hyvin ne onkin viime aikoina menneet. Noei, täytyy jatkaa vaan rauhallisemmassa ympäristössä treenaamista, Oton juokseminen oli Rauhalle vielä vaan liikaa. Ja ainahan se on ottanut eniten häiriötä juurikin juoksevista ja leikkivistä koirista. Lopuksi hömpöteltiin vielä pari luoksetuloa sillä välin kun treenikaveri haki koiraa. Ihan ok pysähdyksiä tuo teki, ei mitään superhyviä mutta kuitenkin.
Sitten pienen tauon jälkeen Tyyne kehiin. Tehtiin porukalla paikallamakuu, jonne nappasin koiran suoraan häkistä. Kierroksia oli PALJON, mutta silti paikkamakuu meni hienosti. Olin 3 minuuttia piilossa ja Tyyne makasi koko ajan kiltisti rivissä :)
Välissä koira vielä hetkeksi häkkiin ja treenikaveria jelppimään. Sitten lopulta oli Tyynen vuoro. Se oli jotenkin ihan väärässä vireessä ja piippaili. Otettiin seuraamista ja Paula vahvisti sivusta katsoessaan, että tuon seuraamispaikka todella vaihtelee ja koira vaeltelee sivusuunnassa aika lyhyelläkin matkalla. Yritin sitten palkkailla hyvästä paikasta, mutta eipä se kovin hyvältä tuntunut... Seuraaminen tuntuu olevan todellista aaltoliikettä, vastahan se meni jo ihan kivasti ja nyt taas ei :(
Seuraavaksi halusin kokeilla vähän avo-liikkeitä kisamaisena suorituksena. Liikkeet järjestyksessä olivat liikkeestä maahanmeno, kaukokäskyt, liikkeestä seisominen ja nouto. Maahanmeno meni ihan hyvin, mutta taisin taas jostain syystä hidastaa ennen käskyä. Kaukot oli nätit ja terävät, en tosin mennyt ihan täyden matkan päähän. Seisomaan jäi kait ihan hyvin, mutta hämmentyi kun menin sen ohi ja kääntyi paikalla katsomaan (mur!). Noudossa odotti lopussa mun lisäkäskyä sivulle ja kun sitä ei tullut, niin istui hämmentyneenä siihen mun etualalle. Korjasi kohtuullisen hyvälle paikalle vartaloavulla.
Kisamaisessa treenissä ärrsyttävin asia oli kuitenkin se ääni! Tuo oli liikkeiden ajan kyllä hiljaa, mutta vinkui heti kun kehuin ja yritin vähän leikittää sitä liikkeiden välissä. Vire oli selvästi väärä...
Treenin jälkeen mun oli tarkoitus vielä tehdä luoksetulon stoppia, kun ulkona liukkaalla Tyynen jarrutusmatka on turhan pitkä. Mutta aika oli mennyt taas niin nopeasti, että hyvä kun ehdin kisamaisen jälkeen palkata koiran kunnolla ennen kuin seuraavat tulivat jo paikalle.
Molemmat koirat säätivät treenaamisen lopussa häkkiin tulon kanssa. Yrittivät laamailla keskellä hallia, eivätkä tulleet ekalla käskyllä häkille. Tähän täytyy kyllä puuttua, nyt noilla on niin vahva ajatus siitä, että tultuaan joutuu häkkiin ja kaikki kiva puuhailu loppuu.
----
Kokonaisuutena täytyy todeta, että mun on pakko ottaa noihin hallitreeneihin joku kellosysteemi, että ehdin treenata molemmat koirat. Toinen mietityttävä asia on se, että pitäisiköhän mun suosiolla ottaa treeneihin vaan yksi koira, kun aina sen jälkimmäisen kanssa joutuu tekemään töitä, että saa viretilan sopivaksi odottelun jälkeen. Nytkin Tyynen pöllöilyt voi ihan täysin laittaa odottelun piikkiin. Odottaminenhan ei sinänsä ole noille vaikeaa, ainoastaan se kun MINÄ teen toisen kanssa jotain... Hankalaa!
15.2.2012
Agikoira vailla ohjastajaa ja pakkaspäivien treenailua
Meillä on viime päivinä otettu aika rennosti. Lähes joka päivä on jotain tehty, mutta olen aika paljon tehnyt juttuja sisätiloissa. Pakkassään treenailut on menneet niin hankaliksi, kun toisen kanssa treenatessa toinen ehtii jäätymään autoon jne.
Tyynen kanssa projektina on ollut kaukokäskyt. Olen siis jatkanut naksuttelemalla takajalat alustalla -treeniä. Alustana on käytetty koirien lattiatyynyä. Tällä hetkellä etäisyys on noin 1,5 metriä ja mä oon pyrkinyt siihen, että koiran tulisi kuunnella mun käskyjäni. Maasta istumaan nousuissa tosin tarvitaan vielä herkästi käsimerkkiä. Maasta seisomaan nousut on jo aika varmoja ja maahan-istu-maahan, mutta muissa tarvitaan vielä enemmän rutiinia, koska välillä tulee huonoja siirtymiä. Varsinkin jos yritän ottaa etäisyyttä. Viimeksi treenatessa Tyyne tarjosi sellaista toimintoa, että oksat pois... Me ollaan treenattu tuota takajalat targetille -treeniä varmaan ainakin 4kk aikavälillä silloin tällöin. Tyyne on nyt muutaman kerran yrittänyt sellaista temppua, että se laittaa takajalat alustalle ja PISSAA! Jepjep, kannattaa kehua koiraa ulos pissaamisesta... Koirahan on siis muuten kyllä täysin sisäsiisti. Luulen kuitenkin, että en lähde tuota toimintoa sen enempää vahvistamaan ;)
Rauhan kanssa mä olen kokeillut siirtää meidän tunnaritreenin sisätiloihin. Se nostelee edelleen vääriä herkästi ja tuo myös väärää välillä. En mä oikein tiedä, mitä tuolle liikkeelle on taas tapahtunut. No, yritän nyt jotenkin saada takaisin tuolle ajatuksen rauhallisesta haistelusta. Mun pitää myös antaa jollekin treenikaverille säilytettäväksi meidän tunnareita nippu, koska ongelmathan ovat oikeastaan isommin alkaneet siinä vaiheessa kun aloin syksyllä treenaamaan sellaisilla kapuloilla, jotka ovat säilytyksessä meidän autossa tai parvekkeella. Luulen, että Rauha on siitä syystä mennyt sekaisin, kun kaikki haisee "vähän omilta". Ulkona Rauha on tehnyt erityisesti kaukoja ja niissä tuntuu edistystä tulevan hiljalleen. Taakse kuikuilut ovat vähentyneet selvästi ja silti Rauha tekee pääosin hienoja siirtymiä. Mä olen nyt palkannut sitä jonkin verran heittämällä palkan koiran taakse ja edestä namittamalla. Ja välillä toki sillä takapalkallakin. Toivotaan, että se siitä alkaisi aukeamaan.
Eilen kävimme iltalenkillä Tiinan ja Mallan kanssa ja lenkin päätteeksi otimme koirille muutaman helpon noudon variksella. Tyynen vuoro oli viimeisenä ja sehän oli kamalilla kierroksilla siinä vaiheessa kun otin sen autosta. Ääntä tuli ja jouduin pohtimaan ihan uusiksi, että mitä tilanteessa kannattaisi tehdä (ensimmäinen kerta kun tuo vinkuu noutotreeneissä). No, päätin sitten ottaa muutaman rauhallisen noudon damille ennen variksen esittelyä koiralle. Alku oli hirveää sähellystä. Tyyne juoksenteli ensin damin hakemisen sijasta ympäriinsä ja yritti mm. hypätä auton konepellille, missä varis oli. No, parin damin noudon jälkeen päätin kuitenkin jatkaa variksella, kun koira oli jo vähän matalammassa vireessä. Kaivoin taskusta pienen kissanruokapurkin, raotin kantta ja näytin Tyynelle. Annoin sen jälkeen noutokäskyn. Ensimmäisellä kerralla koiralla sattui joku aivopieru ja se kääntyi puolivälissä takaisin. Toisella lähetyksellä löysi linnun ja palautti vauhdilla käteen. Tästä yritin antaa palkaksi kissanruokaa, mutta Tyyne varasti koko purkin mun kädestä. Tämän jälkeen jouduin kaivamaan purkin ipanan kitusista - hyvä ettei niellyt sitä! Otettiin vielä toinen nouto, minkä teki siististi. Sinänsä mun tavoite treenille täyttyi, koska halusin että varis tulee mahdollisimman nopeasti mun käteen ja koiralla todella on syy tuoda lintu mulle. Suuhunhan se nousee kyllä ongelmitta, mutta kun linnut on niin kivoja...
Tyynestä on kyllä tullut tosi ahne palkan perään. Täytyy ottaa tuon hyppimisen ja palkan tavoittelun kanssa nollatoleranssi. Tyyne on pohjimmiltaan pieni opportunistisika, joka kokeilee rajojaan säännöllisesti. Kotonakin se on nyt keksinyt, että pöydän reunalta saattaa löytää ruokaa. Kiltin Rauhan jälkeen Tyynen testailut tuntuu välillä niin sikamaisilta, että...
---
Mainitsin aiemmin blogissa, että Rauhalle olisi löytynyt lainaohjaaja agilityyn. Valitettavasti meidän suunnitelmat kaatuivat viikonloppuna, kun lainaohjaajan aikatauluihin tuli muutoksia, eikä hänellä olekaan aikaa Rauhalle omien koirien treenaamisen lisäksi. Eli nyt olen taas sen päätöksen edessä, että jatkanko agin treenaamista Rauhan kanssa vai mitä teen. Jos jollakin blogin lukijoista olisi innostusta tai mahdollisesti hyviä vinkkejä, niin saa heittää viestiä. Rauha siis etsii edelleen itselleen agilityohjaajaa... ;)
Tyynen kanssa projektina on ollut kaukokäskyt. Olen siis jatkanut naksuttelemalla takajalat alustalla -treeniä. Alustana on käytetty koirien lattiatyynyä. Tällä hetkellä etäisyys on noin 1,5 metriä ja mä oon pyrkinyt siihen, että koiran tulisi kuunnella mun käskyjäni. Maasta istumaan nousuissa tosin tarvitaan vielä herkästi käsimerkkiä. Maasta seisomaan nousut on jo aika varmoja ja maahan-istu-maahan, mutta muissa tarvitaan vielä enemmän rutiinia, koska välillä tulee huonoja siirtymiä. Varsinkin jos yritän ottaa etäisyyttä. Viimeksi treenatessa Tyyne tarjosi sellaista toimintoa, että oksat pois... Me ollaan treenattu tuota takajalat targetille -treeniä varmaan ainakin 4kk aikavälillä silloin tällöin. Tyyne on nyt muutaman kerran yrittänyt sellaista temppua, että se laittaa takajalat alustalle ja PISSAA! Jepjep, kannattaa kehua koiraa ulos pissaamisesta... Koirahan on siis muuten kyllä täysin sisäsiisti. Luulen kuitenkin, että en lähde tuota toimintoa sen enempää vahvistamaan ;)
Rauhan kanssa mä olen kokeillut siirtää meidän tunnaritreenin sisätiloihin. Se nostelee edelleen vääriä herkästi ja tuo myös väärää välillä. En mä oikein tiedä, mitä tuolle liikkeelle on taas tapahtunut. No, yritän nyt jotenkin saada takaisin tuolle ajatuksen rauhallisesta haistelusta. Mun pitää myös antaa jollekin treenikaverille säilytettäväksi meidän tunnareita nippu, koska ongelmathan ovat oikeastaan isommin alkaneet siinä vaiheessa kun aloin syksyllä treenaamaan sellaisilla kapuloilla, jotka ovat säilytyksessä meidän autossa tai parvekkeella. Luulen, että Rauha on siitä syystä mennyt sekaisin, kun kaikki haisee "vähän omilta". Ulkona Rauha on tehnyt erityisesti kaukoja ja niissä tuntuu edistystä tulevan hiljalleen. Taakse kuikuilut ovat vähentyneet selvästi ja silti Rauha tekee pääosin hienoja siirtymiä. Mä olen nyt palkannut sitä jonkin verran heittämällä palkan koiran taakse ja edestä namittamalla. Ja välillä toki sillä takapalkallakin. Toivotaan, että se siitä alkaisi aukeamaan.
Eilen kävimme iltalenkillä Tiinan ja Mallan kanssa ja lenkin päätteeksi otimme koirille muutaman helpon noudon variksella. Tyynen vuoro oli viimeisenä ja sehän oli kamalilla kierroksilla siinä vaiheessa kun otin sen autosta. Ääntä tuli ja jouduin pohtimaan ihan uusiksi, että mitä tilanteessa kannattaisi tehdä (ensimmäinen kerta kun tuo vinkuu noutotreeneissä). No, päätin sitten ottaa muutaman rauhallisen noudon damille ennen variksen esittelyä koiralle. Alku oli hirveää sähellystä. Tyyne juoksenteli ensin damin hakemisen sijasta ympäriinsä ja yritti mm. hypätä auton konepellille, missä varis oli. No, parin damin noudon jälkeen päätin kuitenkin jatkaa variksella, kun koira oli jo vähän matalammassa vireessä. Kaivoin taskusta pienen kissanruokapurkin, raotin kantta ja näytin Tyynelle. Annoin sen jälkeen noutokäskyn. Ensimmäisellä kerralla koiralla sattui joku aivopieru ja se kääntyi puolivälissä takaisin. Toisella lähetyksellä löysi linnun ja palautti vauhdilla käteen. Tästä yritin antaa palkaksi kissanruokaa, mutta Tyyne varasti koko purkin mun kädestä. Tämän jälkeen jouduin kaivamaan purkin ipanan kitusista - hyvä ettei niellyt sitä! Otettiin vielä toinen nouto, minkä teki siististi. Sinänsä mun tavoite treenille täyttyi, koska halusin että varis tulee mahdollisimman nopeasti mun käteen ja koiralla todella on syy tuoda lintu mulle. Suuhunhan se nousee kyllä ongelmitta, mutta kun linnut on niin kivoja...
Tyynestä on kyllä tullut tosi ahne palkan perään. Täytyy ottaa tuon hyppimisen ja palkan tavoittelun kanssa nollatoleranssi. Tyyne on pohjimmiltaan pieni opportunistisika, joka kokeilee rajojaan säännöllisesti. Kotonakin se on nyt keksinyt, että pöydän reunalta saattaa löytää ruokaa. Kiltin Rauhan jälkeen Tyynen testailut tuntuu välillä niin sikamaisilta, että...
---
Mainitsin aiemmin blogissa, että Rauhalle olisi löytynyt lainaohjaaja agilityyn. Valitettavasti meidän suunnitelmat kaatuivat viikonloppuna, kun lainaohjaajan aikatauluihin tuli muutoksia, eikä hänellä olekaan aikaa Rauhalle omien koirien treenaamisen lisäksi. Eli nyt olen taas sen päätöksen edessä, että jatkanko agin treenaamista Rauhan kanssa vai mitä teen. Jos jollakin blogin lukijoista olisi innostusta tai mahdollisesti hyviä vinkkejä, niin saa heittää viestiä. Rauha siis etsii edelleen itselleen agilityohjaajaa... ;)
8.2.2012
Motivaatio, tyytyväisyys ja mahdottomat odotukset...
Osallistuin viime viikolla Vappu Alatalon pitämälle luennolle, jossa käsiteltiin ohjaajan henkistä valmentautumista koiraurheilussa. Olen osallistunut hieman saman tyyliselle luennolle useita vuosia sitten ja samaa asiaahan siellä paljon käsiteltiin. Nämä ovat kuitenkin sellaisia aiheita, että kokonaisuudessa on aina jotakin kehitettävää, eikä ikinä ole "valmista".
Yksi erityisesti mieleen jäänyt asia oli se, että aina kilpailujen jälkeen pitäisi listata niiden epäonnistuneiden asioiden lisäksi vähintään yhtä monta asiaa, jotka onnistuivat. Jokin asia on aina varmasti myös onnistunut. Tämä kyllä osui ja upposi. Itse olen kyllä yrittänyt parantaa tapojani kilpailu- ja treenisuoritusten itsekritiikin osalta, mutta täytyy tunnustaa, että lähinnähän minä lähinnä kirjaan ylös niitä ongelmakohtia...
Sanoisin, että yllämainitusta syystä olimme Rauhan kanssa varmaan lähes vuoden jumissa voittajaluokan tiettyjen liikkeiden opettelussa, koska itse keskityin liikaa niihin epäonnistuneisiin suorituksiin ja tuntui, että koira ei vaan osaa yhtään mitään sinne päinkään. Eikä edisty. Muistan kyllä kuvailleeni vielä viime syksynä eräässä koulutuksessa Rauhan seuraamisen ongelmia tyyliin "se nyt vaan on ihan p*skaa". Sain Rauhan kanssa treenaamiseen syksyn aikana hyvän vinkin kaverilta. "Virallisissa" treeneissä saamme treenata vain sellaisia liikkeitä, mitkä toimivat jo melko hyvin ja ongelmaliikkeisiin keskitytään itsekseen treenattaessa. Ja sehän on auttanut! Meidän seuraaminenkin on hiljalleen muuttunut paremmaksi. Suurin syy muutokseen oli lopultakin se, että mä aloin "sietämään" koiran pientä väljyyttä ja keskityin kehumaan parhaita suorituksia. Ja aloin muutenkin uskomaan enemmän siihen, että koira on oikeasti hyvä ja osaa. Loppiaisena Pieksämäellä tuntui niin työvoitolta saada seuraamisesta arvosanaksi 9,5! Mä en olisi ennen tuota suoritusta uskonut, että tuo voi ikinä tehdä edes yli kasin seuraamista ylemmissä luokissa...
Eli se oma asenne koiraan ja meidän osaamiseen ratkaisee ihan valtavasti asioita. Mä olen aina ollut tosi ongelmakeskeinen treenaaja, eli me hinkataan aina niitä meille vaikeimpia asioita. Sellaisessa puuhassa tulee vaan helposti sokeaksi sille tosiasialle, että niitä hyviäkin asioita on paljon.
Tyynen kohdalla kaikki on toistaiseksi mennyt tosi helposti. Toki sen osaaminen vaihtelee vielä aaltoliikkeen tavoin, mutta ei se huononakaan päivänä ole kovin huono. Ja mä olen saanut hiljalleen vakuutettua itseni siitä, että tietynlainen aaltoliike osaamisessa kuuluu asiaan. Onhan se nyt vielä niin nuorikin, että kaikkea ei vaan voi vielä osata täydellisesti. Rutiini ja kokemus vaan on sellaisia asioita, mitkä muotoutuu ajan kanssa. Rauhalla niitä on jo aika mukavasti, joten huomaan hyvin sen eron koirien välillä.
Palataanpas takaisin alkuperäiseen aiheeseen... Miksi tieto ja tunne on jotenkin erillään? Rauhan kanssa suurin haaste tokoillessa on aina ollut sen vilkkaus ja viretilan säätäminen. Kyseisen asian kanssa on työskennelty vuosia. Tyyne tuntuu olevan perusluonteeltaan selvästi emäänsä rauhallisempi. Mä olen palkannut sitä treeneissä aika maltillisesti lelulla, mutta se on jo tullut todettua, että Tyyneä ei saa nostettua lelun avulla "ylikierroksille". Tyyne on siitä huolimatta treeneissä ihan täysillä mukana ja kisoissakin se yrittää parhaansa. Silti se TUNTUU jotenkin pliisulta. Mulle tulee koko ajan sellainen tunne, että koira on ihan vetelä ja sen kierroksia pitäisi nostaa, että se tekisi asioita terävämmin.
Useampi ihminen on vakuuttanut mulle, että Tyynen vire on oikeinkin ideaali tokokoiralle. Miksi se ei sitten tunnu siltä? Tai no, tiedänhän mä sen miksi. Syynä on se, että Rauha on aina innostunut ja se menee ihan pähkinöiksi jo pelkästä kehumisesta. Tyyne vaan heiluttaa mulle häntäänsä ja näyttää siltä, että kehu vaan, mutta missä se mun PALKKA on?
Miksi ihmismieli onnistuu aina luomaan mahdottomia odotuksia? En kai mä voi odottaa koiran olevan samaan aikaan intensiivinen ja keskittynyt ja toisaalta hetken päästä innostumaan suunnattomasti jostain pienestä kehusta. Miksi koiran pitäisi innostua kehusta valtavasti, mitä tarkoitusta se edistää? Jos se tekee yhtä hyvin ellei paremminkin innostumalla vähemmän ja keskittymällä enemmän itse tehtäviin? Eikö ikinä voi olla tyytyväinen?
Yksi erityisesti mieleen jäänyt asia oli se, että aina kilpailujen jälkeen pitäisi listata niiden epäonnistuneiden asioiden lisäksi vähintään yhtä monta asiaa, jotka onnistuivat. Jokin asia on aina varmasti myös onnistunut. Tämä kyllä osui ja upposi. Itse olen kyllä yrittänyt parantaa tapojani kilpailu- ja treenisuoritusten itsekritiikin osalta, mutta täytyy tunnustaa, että lähinnähän minä lähinnä kirjaan ylös niitä ongelmakohtia...
Sanoisin, että yllämainitusta syystä olimme Rauhan kanssa varmaan lähes vuoden jumissa voittajaluokan tiettyjen liikkeiden opettelussa, koska itse keskityin liikaa niihin epäonnistuneisiin suorituksiin ja tuntui, että koira ei vaan osaa yhtään mitään sinne päinkään. Eikä edisty. Muistan kyllä kuvailleeni vielä viime syksynä eräässä koulutuksessa Rauhan seuraamisen ongelmia tyyliin "se nyt vaan on ihan p*skaa". Sain Rauhan kanssa treenaamiseen syksyn aikana hyvän vinkin kaverilta. "Virallisissa" treeneissä saamme treenata vain sellaisia liikkeitä, mitkä toimivat jo melko hyvin ja ongelmaliikkeisiin keskitytään itsekseen treenattaessa. Ja sehän on auttanut! Meidän seuraaminenkin on hiljalleen muuttunut paremmaksi. Suurin syy muutokseen oli lopultakin se, että mä aloin "sietämään" koiran pientä väljyyttä ja keskityin kehumaan parhaita suorituksia. Ja aloin muutenkin uskomaan enemmän siihen, että koira on oikeasti hyvä ja osaa. Loppiaisena Pieksämäellä tuntui niin työvoitolta saada seuraamisesta arvosanaksi 9,5! Mä en olisi ennen tuota suoritusta uskonut, että tuo voi ikinä tehdä edes yli kasin seuraamista ylemmissä luokissa...
Eli se oma asenne koiraan ja meidän osaamiseen ratkaisee ihan valtavasti asioita. Mä olen aina ollut tosi ongelmakeskeinen treenaaja, eli me hinkataan aina niitä meille vaikeimpia asioita. Sellaisessa puuhassa tulee vaan helposti sokeaksi sille tosiasialle, että niitä hyviäkin asioita on paljon.
Tyynen kohdalla kaikki on toistaiseksi mennyt tosi helposti. Toki sen osaaminen vaihtelee vielä aaltoliikkeen tavoin, mutta ei se huononakaan päivänä ole kovin huono. Ja mä olen saanut hiljalleen vakuutettua itseni siitä, että tietynlainen aaltoliike osaamisessa kuuluu asiaan. Onhan se nyt vielä niin nuorikin, että kaikkea ei vaan voi vielä osata täydellisesti. Rutiini ja kokemus vaan on sellaisia asioita, mitkä muotoutuu ajan kanssa. Rauhalla niitä on jo aika mukavasti, joten huomaan hyvin sen eron koirien välillä.
Palataanpas takaisin alkuperäiseen aiheeseen... Miksi tieto ja tunne on jotenkin erillään? Rauhan kanssa suurin haaste tokoillessa on aina ollut sen vilkkaus ja viretilan säätäminen. Kyseisen asian kanssa on työskennelty vuosia. Tyyne tuntuu olevan perusluonteeltaan selvästi emäänsä rauhallisempi. Mä olen palkannut sitä treeneissä aika maltillisesti lelulla, mutta se on jo tullut todettua, että Tyyneä ei saa nostettua lelun avulla "ylikierroksille". Tyyne on siitä huolimatta treeneissä ihan täysillä mukana ja kisoissakin se yrittää parhaansa. Silti se TUNTUU jotenkin pliisulta. Mulle tulee koko ajan sellainen tunne, että koira on ihan vetelä ja sen kierroksia pitäisi nostaa, että se tekisi asioita terävämmin.
Useampi ihminen on vakuuttanut mulle, että Tyynen vire on oikeinkin ideaali tokokoiralle. Miksi se ei sitten tunnu siltä? Tai no, tiedänhän mä sen miksi. Syynä on se, että Rauha on aina innostunut ja se menee ihan pähkinöiksi jo pelkästä kehumisesta. Tyyne vaan heiluttaa mulle häntäänsä ja näyttää siltä, että kehu vaan, mutta missä se mun PALKKA on?
Miksi ihmismieli onnistuu aina luomaan mahdottomia odotuksia? En kai mä voi odottaa koiran olevan samaan aikaan intensiivinen ja keskittynyt ja toisaalta hetken päästä innostumaan suunnattomasti jostain pienestä kehusta. Miksi koiran pitäisi innostua kehusta valtavasti, mitä tarkoitusta se edistää? Jos se tekee yhtä hyvin ellei paremminkin innostumalla vähemmän ja keskittymällä enemmän itse tehtäviin? Eikö ikinä voi olla tyytyväinen?
6.2.2012
Missä mennään ja mitäs seuraavaksi?
Treenisuunnitelmat, niiden teko ja kehittely on olleet vaihteeksi allekirjoittanella mielessä viimeiset, öh, 3 kuukautta... Eipä siihen vieläkään mitään riittävää rutiinia ole tullut, vaan päiväkohtaiset treenit mä suunnittelen lähes aina samana päivänä ja yleensä vielä jollekin random-paperinpalalle, joka lentää myöhemmin roskakoriin. Yritän kyllä kirjata lyhyet muistiinpanot joka treenien jälkeen meidän treenipäiväkirjaan, mutta tässä reilun kuukauden aikan on tullut välillä kirjoitettua 3-4 treenin jutut kerralla, jolloin asioita varmasti unohtuu. Muistin varassa siis pelataan turhankin paljon. Olen kyllä tehnyt kuukausittaiset tsekkaukset tilanteesta paperille, että mihin asioihin aion seuraavan kuukauden aikana keskittyä. Tässä asiassa täytyy siis yrittää vieläkin löytää itselle sopivat rutiinit.
Helmikuun kokonaissuunnitelma on kirjoitettu jo tammikuun puolella paperiseen muotoon, mutta laitetaan nyt tännekin, niin voin palata siihen tarvittaessa. Listassa on enemmän tavaraa, kun oikeasti ehdimme tehdä, mutta toisaalta tarkoitus onkin treenata riittävän monipuolisesti, kun teemme kuitenkin asioita päivittäin. Lisäksi olemme lähdössä lomalle hiihtolomaviikolla, joten suunnitelma koskee oikeastaan vain noin 2,5 viikkoa... No, eiköhän nämä samat teemat jatku tarvittaessa vielä pitkälle maaliskuuhun :)
Tyynen treenaukset
Nome
Nome
Helmikuun kokonaissuunnitelma on kirjoitettu jo tammikuun puolella paperiseen muotoon, mutta laitetaan nyt tännekin, niin voin palata siihen tarvittaessa. Listassa on enemmän tavaraa, kun oikeasti ehdimme tehdä, mutta toisaalta tarkoitus onkin treenata riittävän monipuolisesti, kun teemme kuitenkin asioita päivittäin. Lisäksi olemme lähdössä lomalle hiihtolomaviikolla, joten suunnitelma koskee oikeastaan vain noin 2,5 viikkoa... No, eiköhän nämä samat teemat jatku tarvittaessa vielä pitkälle maaliskuuhun :)
Tyynen treenaukset
Nome
- Helpohkoja muistinoutoja variksella. Perus riistankäsittelyä megapalkalla.
- Ohjauksia dameilla. Teemana etäisyyden kasvattaminen vielä kohtuullisen pienillä häiriöillä.
- Seuraamisen käännöksiin rutiinia ja lisää motivaatiota palkkauksen avulla.
- Seuraamisen vire korkeammaksi kauttaaltaan (lelupalkalla).
- Kotitreeninä ensin riittävä vahvistus tyynytreenistä, eli takajalat koiratyynylle. Tämän jälkeen voi-siirtymien treenaamisen aloittaminen tyynyllä. Maahan-seiso-maahan ja maahan-istu-maahan on jo aika pitkällä, joten niitä hieman sekoitellen ja hiljalleen myös istu-seiso-istu-siirtymiä lisää treeniin.
- AVO-kaukoja treenikentällä. Etäisyyttä lisää ja palkkana heitto koiran taakse. Toistaiseksi takapalkka kääntää Tyynen välittömästi tosi poikittain...
- Luoksetulon pysäytystä avustajan kanssa. Tavoitteena saada liike hiljalleen kokonaiseksi.
- AVO-hypyn treenaamisen aloittaminen (hallitreeneissä, joita on 2).
- Noudon hiominen varmemmaksi vauhtinoutojen ja luovutustreenin avulla.
- Jäävien erottelu & palaaminen koiran taakse. Etupalkalla vahvistamista. Nämä ovat jo aika hyvällä mallilla.
- Häiriötreeniä liikkurin kanssa:
- ylimääräistä käskytystä
- lähellä kulkemista suorituksen aikana
- namilla/lelulla houkuttelua ym. häirintää.
- Jatketaan tunnarikapulan etsimistä ja myös pitämistä. Lisätään kauas omasta häiriökasa.
Nome
- Ohjauksia häiriötä kasvattaen
- Maltin uudelleenrakentamista
- Kaukoissa takapalkkarasian häivyttäminen ja satunnainen edestä palkkaus. Välillä myös palkka taakse heitettynä.
- Tunnaria jatketaan säännöllisesti 3:lla rivillä. Yritän hilata koiran perusvirettä liikkeessä alemmaksi ja palkata koiran runsailla kehuilla, kun oma tulee (vaikka olisikin koskenut/nostanut vääriä).
- Ruudun omatoimista paikan tarjoamista. Tässä ohjaaja opettelee pitämään suunsa kiinni, eikä palkkaa kuin vasta koiran ollessa nappipaikassa.
- Luoksetuloon toistoja liikkurin kanssa. Pallon antamisen häivytys tulee tehdä, jotta liikkeestä voi saada koevarman.
- Seuraamisen oikean paikan ja käännösten vahvistus. Namikädellä jelppimistä ja kosketuksesta palkkaamista ;)
- Idarin aloitus kuuntelutreenillä. Asennossa pysyminen ohitettaessa...
- Paikalla istumistreenejä, jos sää vaan sallii...
5.2.2012
181 pistettä ja alo1
Meillä oli tänään vuorossa sitten Tyynen kolmas alokasluokan kisastartti Hyvinkäällä. Päätin pitkästä aikaa viettää koko viikonlopun porukoilla, joten ajoin H:käälle jo perjantai-iltana. Eilen koirat saivat aktiviteettia kahteen otteeseen. Päivällä kävimme Johannan, Auliksen ja Torstin kanssa treenaamassa ja lenkillä. -20 astetta pakkasta teki treeneistä kyllä aika extremeä. Käytännössä mulla oli auto käynnissä suurimman osan aikaa ja treenattaavan koiran kanssa tehtiin vaan kaikkea liikkumista vaativaa. Tyyne teki pikkujuttuja ja leikki, Rauha seurasi kolmijalkaisena ja teki tunnarin kerrankin hienosti plus luoksetuloa ihan ok. Sisätiloissa Rauha sai tehdä kaukoja muutamaan otteeseen ja toimikin oikein kivasti, vaikka mein takapalkka oli tällä kertaa vaan namipussi koiran takana pöydällä :) Illalla käytiin sitten vielä Essin ja Pepin kanssa lenkillä. Silloin ei enää tarjettu tai jaksettu treenata, kunhan vaan mentiin ja höpöteltiin :)
Aamulla oli mukava herätä myöhään, kun porukoilta oli matkaa kisapaikalle noin 15 minuuttia. Rauha ja Salli saivat jäädä nukkumaan, kun hyppäsimme Tyynen kanssa autoon. Suoritusvuoromme oli 14, joten jonkin aikaa saimme odottaa vuoroamme. Sen ajan Tyyne nukkui rauhallisesti häkissään. Itselläni oli koko kisojen ajan rauhallinen fiilis. Koska ykkönen oli jo alla, niin ei tarvinnut turhaa jännittää tai murehtia. Meni miten meni :) Ja hyvinhän se meni, yritin tällä kertaa nostaa Tyynen kierroksia hieman ennen suoritusta, mutta seuraaminen lupsahti vieläkin vähän päiväkävelyksi. No, täytyy ottaa matkan kasvattaminen ja intensiivisyyden vahvistaminen työn alle tulevaisuudessa :) Muutoin Tyyne tuntui olevan paljon viime kisaa paremmin hommissa mukana. Pisteitä kertyi yhteensä 181, eli aika mukavasti :) Nyt tarkoitus olisi keskittyä lähitulevaisuudessa avo- ja voi-liikkeiden treenaamiseen, mutta voi olla, että en malta olla hakematta sitä koularia alosta, jos sopiva tilaisuus sattuu eteen :) Tosin näillä näkymin suunnitelmissa olisi startata avossa maalis-huhtikuussa. Katsotaan :)
Tyynen liikekohtaiset pisteet (koottujen selitysten kera):
1. Luoksepäästävyys - 10
Tuomari rapsutti ipanaa aika pitkäänkin, mutta eipä se juuri setää vilkaissut. Paikkamakuuta odotettaessa Tyyne tipahti monta kertaa maahan pötköttelemään, kun mitään ei tapahtunut.
2. Paikalla makaaminen - 10
Varma suoritus. Ei edes kääntänyt päätään häiriötä kohti, vaikka hallissa tuli jotain kolahduksia ja viereinen koira vinkui.
3. Seuraaminen kytkettynä - 8
Kuulemma oli vähän vaellellut sivuttaissuunnassa. Tuomari meinasi, että saattoi liittyä hihnaankin, joka roikkui mun oikeassa kädessä ja oli vähän tiukalla. Vähän pliisua se seuraaminen kyllä oli...
4. Seuraaminen taluttimetta - 8,5
Alku oli aika kivan tuntuista, mutta tässäkin ipana vähän ehti jo kyllästyä ja jäi himmailemaan jotain kummaa. Seuraamiset tuntuivat muuten vähän pidemmiltä kuin edellisissä kokeissa...
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 9
Muuten hyvä, mutta ohjaaja jostain ihmeellisestä syystä hidasti vauhtiaan ennen käskyä. Ja videolta näkyy kyllä pieni vartaloapukin. Eipä ollut suunnitelmissa näin tehdä, mutta näköjään paistaa läpi, että en luota liikkeeseen kisatilanteessa...
6. Luoksetulo - 9
Perinteinen Tyynen luoksetulo. Tuli hyvin ja kovaa ja hyppäsi perusasentoon tullessa mun kättä vasten. Kaipa tämä joskus jää pois... Kovasti sitä ainakin treenataan...
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä - 9
Ohjaaja hiihti ensin kamalaa vauhtia (ettei koira ennakoi pysähdystä ;) ) ja sitten taas jostain syystä vaihtoi vauhtia rauhallisempaan käskyn ajaksi. Ei ollut iso rytmin muutos, mutta enpä mä tuotakaan tarkoituksella tehnyt...
8. Estehyppy - 9,5
Tyyne lähti edelleen hypylle vähän laiskasti ja käskyn jälkeen taisi ottaa pienen korjausaskeleen...
9. Kokonaisvaikutus - 9
Taitava tyttö :) Ohjaajan täytynee taas tuijotella omia hölmöilyjään vähän aikaa videolta, että oppisi liikkumaan vähän luonnollisemmin myös tän pikkukoiran kanssa...
Pisteet yhteensä 181p.
Tyynen kisavideo
Tuhannet kiitokset Johannalle kuvaamisesta!
Aamulla oli mukava herätä myöhään, kun porukoilta oli matkaa kisapaikalle noin 15 minuuttia. Rauha ja Salli saivat jäädä nukkumaan, kun hyppäsimme Tyynen kanssa autoon. Suoritusvuoromme oli 14, joten jonkin aikaa saimme odottaa vuoroamme. Sen ajan Tyyne nukkui rauhallisesti häkissään. Itselläni oli koko kisojen ajan rauhallinen fiilis. Koska ykkönen oli jo alla, niin ei tarvinnut turhaa jännittää tai murehtia. Meni miten meni :) Ja hyvinhän se meni, yritin tällä kertaa nostaa Tyynen kierroksia hieman ennen suoritusta, mutta seuraaminen lupsahti vieläkin vähän päiväkävelyksi. No, täytyy ottaa matkan kasvattaminen ja intensiivisyyden vahvistaminen työn alle tulevaisuudessa :) Muutoin Tyyne tuntui olevan paljon viime kisaa paremmin hommissa mukana. Pisteitä kertyi yhteensä 181, eli aika mukavasti :) Nyt tarkoitus olisi keskittyä lähitulevaisuudessa avo- ja voi-liikkeiden treenaamiseen, mutta voi olla, että en malta olla hakematta sitä koularia alosta, jos sopiva tilaisuus sattuu eteen :) Tosin näillä näkymin suunnitelmissa olisi startata avossa maalis-huhtikuussa. Katsotaan :)
Tyynen liikekohtaiset pisteet (koottujen selitysten kera):
1. Luoksepäästävyys - 10
Tuomari rapsutti ipanaa aika pitkäänkin, mutta eipä se juuri setää vilkaissut. Paikkamakuuta odotettaessa Tyyne tipahti monta kertaa maahan pötköttelemään, kun mitään ei tapahtunut.
2. Paikalla makaaminen - 10
Varma suoritus. Ei edes kääntänyt päätään häiriötä kohti, vaikka hallissa tuli jotain kolahduksia ja viereinen koira vinkui.
3. Seuraaminen kytkettynä - 8
Kuulemma oli vähän vaellellut sivuttaissuunnassa. Tuomari meinasi, että saattoi liittyä hihnaankin, joka roikkui mun oikeassa kädessä ja oli vähän tiukalla. Vähän pliisua se seuraaminen kyllä oli...
4. Seuraaminen taluttimetta - 8,5
Alku oli aika kivan tuntuista, mutta tässäkin ipana vähän ehti jo kyllästyä ja jäi himmailemaan jotain kummaa. Seuraamiset tuntuivat muuten vähän pidemmiltä kuin edellisissä kokeissa...
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 9
Muuten hyvä, mutta ohjaaja jostain ihmeellisestä syystä hidasti vauhtiaan ennen käskyä. Ja videolta näkyy kyllä pieni vartaloapukin. Eipä ollut suunnitelmissa näin tehdä, mutta näköjään paistaa läpi, että en luota liikkeeseen kisatilanteessa...
6. Luoksetulo - 9
Perinteinen Tyynen luoksetulo. Tuli hyvin ja kovaa ja hyppäsi perusasentoon tullessa mun kättä vasten. Kaipa tämä joskus jää pois... Kovasti sitä ainakin treenataan...
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä - 9
Ohjaaja hiihti ensin kamalaa vauhtia (ettei koira ennakoi pysähdystä ;) ) ja sitten taas jostain syystä vaihtoi vauhtia rauhallisempaan käskyn ajaksi. Ei ollut iso rytmin muutos, mutta enpä mä tuotakaan tarkoituksella tehnyt...
8. Estehyppy - 9,5
Tyyne lähti edelleen hypylle vähän laiskasti ja käskyn jälkeen taisi ottaa pienen korjausaskeleen...
9. Kokonaisvaikutus - 9
Taitava tyttö :) Ohjaajan täytynee taas tuijotella omia hölmöilyjään vähän aikaa videolta, että oppisi liikkumaan vähän luonnollisemmin myös tän pikkukoiran kanssa...
Pisteet yhteensä 181p.
Tyynen kisavideo
Tuhannet kiitokset Johannalle kuvaamisesta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)