27.11.2011

Kuuminta HOTtia ja variksia

Nyt on taas aikamoinen tehoviikonloppu takana. Perjantain koirat saivat vapaapäivän ja la-aamuna lähdimme kukonlaulun aikaan Tyynen kanssa ajamaan kohti Hollolan tokotiimin järjestämää tokopäivää. Rauha jäi jokseenkin loukkaantuneen oloisena kotiin mököttämään. Aika harvoin se on ollut se kotiin jäävä koira...

Päivä alkoi yleisellä löpinällä ja Hottilaisten tokonäytöksellä. He esittelivät hieman temppuradan treenaamisen ideaa ja häiriötreenaamista. Temppurataa mä oon silloin tällöin tehnyt Rauhan kanssa, mutta niitä pitäisi kyllä tehdä useamminkin. Häiriötreeneissä häiriöt oli nostettu ihan omiin sfääreihinsä. Mieleen jäi erityisesti sellaiset harjoitukset, missä häiriköijä tuli paikalle jätetyn koiran viereen, houkutteli vinkulelulla tai namilla koiran nousemaan paikaltaan jne. Tässä voisi tehdä niin paljon enemmän omissakin treeneissä. Oikeastaan me treenataan ihan liian vähän häiriötä omien kanssa muutenkin. Kyllä mä mun tokoryhmäläisille pidän säännöllisesti häiriötreenejä, mutta omat saa niitä kyllä harvemmin...

Alkujutusteluiden jälkeen koirat jaettiin kolmeen ryhmään. Jokaisella oli yksittäin tietty aika (15min?) kouluttajan kanssa, minkä sai käyttää haluamallaan tavalla. Me olimme oman ryhmämme vikoja, joten ehdin ajoissa ottaa Tyynen hengailemaan maneesin reunalle. Se ei onneksi ottanut häiriötä paikasta, vaan oli ihan oma itsensä. Odotellessa se ei käynyt nukkumaan, mutta ei toisaalta ollut erityisen levotonkaan.

Ensimmäisenä pääsimme Oili Huotarin käsittelyyn. Päätin aloittaa sitä mun henkilökohtaisesta ongelmaliikkeestä, eli seuraamisesta. Lähdettiin siitä, että näytin meidän seuraamista hieman Oilille ja hän kysyi seuraavaksi, että mikä se meidän ongelma on :D Yritin sitten kuvailla, että eihän siinä varsinaisesti mitään isoja ongelmia ole, mutta pidemmällä suoralla Tyyne helposti väljistyy ja jätättää. Ja sen seuraamispaikka on aika takana, joten mulla ei oo kamalan hyvää käsitystä itsellä siitä, missä koira oikeasti seuraa. Tehtin sitten pidempää suoraa ja kuvailemani ongelmakin tuli näkyviin. Oilin mielestä jätättäminen johtui tasan tarkkaan siitä, että koira odotti saavansa palkan ja otti väliä jo valmiiksi, koska mä olen palkannut sitä turhan taakse usein. Harjoiteltiin sitten muutama toisto niin, että palkkasin tarkoituksella koiran kuonon eteen liikkeestä, kun se seurasi hyvin. Tällä taktiikalla Tyynen seuraamispaikka parantui heti hieman edemmäs ja se ei enää jätättänyt. Sain myös neuvoksi pitää välillä namia kädessä valmiiksi, jotta pääsen nopeammin palkkaamaan hyvästä paikasta. Nyt Tyyne ei ollenkaan hyppinyt käden perään ja kokonaisuutena seuraaminen tuntui itsestäkin hyvältä :)

Toisena liikkeenä katsottiin vielä Oilin kanssa meidän noutoa. Siinähän Tyynen sivulletulo on aika huono ja se on aika levoton luovutuspaikassa. Se oli jostain syystä ihan kuutamolla parin kokonaisen noudon luovutusosan kanssa. Juoksi kyllä kapulalle, mutta palatessa meinasi mennä musta ohi ja tarvitsi useamman lisäkäskyn, että päätyi edes sivulle. Ja väisti aika tehokkaasti sitä, kun otin kapulan siltä. Tähän saatiin neuvoksi kapulan irrottamisen treenaaminen käskyn alle. Eli Tyyne saa pudottaa kapulan irti-komennolla maahan. Nythän mä olen opettanut koirani niin, että irti tulee aina niin, että pidän kapulasta kiinni samalla. Koiran levottomuus sivulla johtui siitä, että se paineistui mun kumartelusta ja säätämisestä siinä. Eli nyt jatketaan luovutuksen kanssa siten, että voin koskea koiraa, kapulaa jne. vähän aikaa vaikka edessä ja irti-käskyllä se saa pudottaa kapulan kun on hyvä. Tämän pitäisi vähentää sitä luovutuksen odottamista.

Tauon jälkeen pääsimme seuraavalle kouluttajalle (Vuokko Malk). Maneesin takaosassa oli mukavan rauhallisen oloista, joten halusin ottaa siellä ruutua. Tämä oli ehkä kaikken turhin osa meidän treeniä, kun kyllähän mä itse aika hyvin tiedän, mitä sen liikkeen kanssa jatketaan. Tehtiin ensin pari ruutuunmenoa niin, että siellä oli namikippo. Sen jälkeen lähetin Teen tyhjään ruutuun hieman lähempää. Kyselin viisaamman neuvoa siihen, miten mun kannattaisi lähteä jatkamaan siitä, kun koira osaa mennä tyhjäänkin ruutuun, mutta sillä ei varsinaisesti ole mitään selkeää ajatusta oikeasta paikasta. Tähän Vuokko suositteli naksutinta ja sitä, että mä ihan vaan odotan ruudun lähellä, että koira päätyy suunnilleen oikealle alueelle. Mä oon tainnut ajatella tän itse liian vaikeasti, kun olen heti ajatellut vaan sitä pientä aluetta, minne haluan koiran lopullisesti, vaikka todellisuudessa alueen tulee aluksi olla vaan ruudun takaosa. Tehtiin sitten vähän aikaa sellaisia toistoja, että mä vaan seisoin paikallani naksun kanssa ja odotin, että Tyyne menee ruutuun keskikohdan taakse. Saatiin me onnistuneita toistojakin ihan mukavasti, vaikka Tyynellä ei selvästi ollut selkeää kuvaa, että myös tuollaisessa häiriöympäristössä voi tarjota eri toimintoja. Se siis lähinnä haahuili pitkin treenialuetta ja välillä päätyi (mun mielestä vahingossa) oikeaankin paikkaan. Mutta harjoitus vaikutti hyvin tuolle sopivalta, kun se tykkää kuitenkin tarjota erilaisia toimintoja. Jatkamme sitä siis omissa treeneissämme.

Lopuksi otimme myös seisomasta maahan -käskyjä kauempaa (ilman ruutua), joista yhdessä Tee taisi hiippailla mua kohti. Vuokko oli kuitenkin sitä mieltä, että niitä ei juuri kannata tehdä, ettei koira yhdistä niitä kaukokäskyihin. Että kyllä se kauempaa asennonvaihto tulee ihan iän ja kokemuksen myötä ilman sen suurempaa treenaamista. Otin ihan viimeiseksi vielä maasta seuraamaan tuloja. Autoin Tyyneä aika paljon kädellä ja se jarruttikin ihan mukavasti sivulle. Sain vinkiksi antaa vielä uuden seuraa-käskyn juuri ennen kuin koira on saavuttanut mut.

Toisen kierroksen jälkeen vuorossa oli lounastauko ja Oilin pitämä luento tavoitteellisesta treenaamisesta. Siitä mieleen jääneitä asioita olivat erityisesti seuraavat:
  • Nuoren koiran kanssa ei kannata pitää kiirettä etenemisen kanssa. Tavoitteena on se, että koiralle toko olisi kivaa vielä 7-8-vuotiaanakin!
  • Hyvän ohjaajan tulee selkeä ja nöyrä. Virheistä pitää oppia!
  • Koiran tulee olla aktiivinen. Tällöin uusia toimintoja on helppoa poimia tarjoamisen kautta. 
  • Treenipäiväkirjan kannattaa olla monitasoinen. Eli kannattaa miettiä valmiiksi päivä- viikko- ja kuukausitason harjoitukset. 
  • Kaikki tokokehässä tapahtuvat asiat tulee pilkkoa ja treenata valmiiksi. Miten teen kehäänmenon? Entä liikkeiden välit?
  • Ohjaajalla tulee olla aina etukäteen selkeä kuva siitä, miltä opetettavan liikkeen tulee näyttää. Jos ei tiedä, ei koiran koulutttamisestakaan tule silloin mitään. 
  • Suunnittele etukäteen, mitä teet jos koira tekee virheen. Jos virhe tulee, kannattaa myös pohtia sitä, miksi se sen tekee? Useimmiten koirat eivät ole tuhmia, vaan virhe johtuu ohjaajan liiasta vaatimisesta tms.
  • Pohdi aina treenien jälkeen, miten meni. Jos meni huonosti, niin miksi? Miten asia korjataan seuraavissa treeneissä? 
  • Haasta koira tekemään virheitä, jotta niitä voi sitten korjata (temppuradat, kisanomaiset treenit jne.)
  • Koiran viretilan säätely on yksi tärkeimmistä asioista tokon treenaamisessa. (Tästä ei voi olla kun  täysin samaa mieltä...). Virittelysanat ennen liikettä ovat tärkeä osa tätä.
  • Jos koira tekee virheen, sen tulisi sen jälkeen tehdä mielellään jopa 5 onnistunutta toistoa, että hyvä suoritus varmasti jää sen mieleen päällimmäisenä. 
  • Älä palkkaa korjatusta liikkeestä (esim. jos koira tekee vinon perusasennon ja se korjaa sen uudesta käskystä, eleestä tms).
  • Kuuma koira on hyvä purkaa sekä ennen että jälkeen treenin. (Leikkimistä, nenätyöskentelyä, jne.)
  • Muista harjoitella erilaisissa ympäristöissä!
  • Älä ole aina tyytymätön -> palkkaa myös kovasta yrittämisestä. 
  • Osaavalle koiralle paljon kuuntelutreeniä -> temppuratoja. 
Luennon jälkeen oli vielä luvassa viimeinen kierros. Kouluttajana meillä oli Marko Vuorenmaa. Halusin ottaa luoksetuloa Tyynen kanssa, kun sen lopun perusasentoon tuleminen on vielä aikamoista säätämistä. Se tekikin juuri sopivasti demoluoksetulossa kunnon loikan mun kättä kohti ja taisi vielä jäädä aavistuksen vinoon. No, tähän saatiin lääkkeeksi joku este mun eteen, jotta koira joutuu oikeasti tulemaan nätisti, eikä se voi jäädä mun eteen säätämään mitään. Tämä tuntui toimivan tehokkaasti ja kotitreenissä tänään huomasin, että meidän muovinen koroke on tähän harjoitukseen ihan superhyvä.Tyynelle tuli ihan erilainen ajatus luoksetulon lopusta. Toki me tehdään aluksi aika lyhyeltä matkalta näitä, ettei vauhti ehdi kiihtyä älyttömän kovaksi. Tämän harjoituksen jälkeen kurkkasimme kiertoleikin kanssa Tyynen pysähdystä ja Markon mielestä se oli ihan hyvä. Mua vaan muistutettiin, että kannattaa pitää selkeä kriteeri koko ajan mielessä, minkälaiset pysähdykset sallitaan ja palkataan. Huonoja ei siis palkata...

Kun aikaa vielä jäi, otimme lopuksi vielä lisää noutoa Tyynen kanssa. Väsymys toi Tyynen saalistustavan näköjään pintaan ja se meni heitetylle kapulalle tassut edellä. Marko kysyi, olenko tehnyt noutoa lelun kanssa hetsaamalla. Kerroin, että olen yrittänyt, mutta Tee ei irrottanut kapulasta. No, kokeiltiin kuitenkin ja irrottihan se heti! Pari toistoa otettiin ja sain neuvoksi jatkaa sellaista treeniä, jolloin kapulasta tulee enemmän väline lelun saamiseen, eikä itsessään vielä ihmeellisen kiva juttu...

Kokonaisuutena saatiin kovasti kehuja, että Tyyne on kivan oloinen pikkukoira. Ja kyllähän mä sen tiedän, se nyt on vaan niin hiano :D Tosin pieni hieno koira voisi vaihtaa yksin kotona puuhaamansa kirjan "lukemiset" johonkin sallitumpaan harrastukseen...

---

Tänään kävimme tekemässä riistatreenejä Mervin, Liisan & punaisen lauman kanssa. Tyyne teki varisruudun ihan siedettävällä tavalla. Ruudussa oli yksi tosi huonokuntoinen varis, jota tuo kävi katsomassa, muttei tuonut. Neljä se toi kuitenkin miettimättä, joten en ota nyt vielä kamalasti paineita siitä yhdestä. Käytiin vielä lopuksi katsomassa sitä ällöä lintua ja kyllähän sekin sieltä nousi pienellä kannustuksella :)

Se, mihin en ollut niin erityisen tyytyväinen, oli Tyynen palautukset. Se tuli ihan tahallaan pari metriä mun ohi ja meni vähän matkan päähän sivuun mussuttamaan ja tutkimaan lintujaan. Taisi se vissiin vikan linnun jopa tuoda suunnilleen mun käteen, mutta selkeästi koiralla ei ollut vielä kovin selvää kuvaa, että ihanat linnut pitäisi tuoda mammalle. Jatkamme siis keittiönnurkkatreenejä ja siirrymme lähiaikoina muistinoutoihin yhdellä variksella...

Rauhalle tehtiin vähän isompi ruutu, missä oli varisten lisäksi uusi tuttavuus korppi ja harakka. Korppi nousi heti ensimmäisenä sen kummempia miettimättä ja kaikki riistat tuli muutenkin siististi käteen. Sitä samaa ällöintä varista Rauha kävi kerran katsomassa ja toi vasta yhden linnun jälkeen. Eli kyllä se taisi oikeasti olla aika huonossa kunnossa, kun Rauha ei ole ikinä aiemmin treeneissä jättänyt lintua ruutuun. Harakka tuli myös ruudusta jossain vaiheessa ja taisin noudattaa Rauhalla 6/10 riistaa. Hyvin se teki töitä, tosin lähetyksissä se rääkäisi muutaman kerran.

Iltalenkin jälkeen kävin vielä Rauhan kanssa tokoilemassa yhdellä lähikentällä. Yritin nyt keskittyä hyvänmielentreeneihin ja tehdä sen kanssa vaan sellaisia suorituksia, mistä palkkaan vähintään 80%. Leikittiin myös patukoilla jonkin aikaa ennen treenejä, jotta koira olisi rauhallisempi, kun on saanut purkaa paineita ennen treenin aloittamista. Teimme luoksetulon stoppeja kiertoleikin kautta ja sitten ilmankin. Yritin hakea sitä etäisyyttä, missä se alkaa mennä vaikeaksi (hei, hiekkaan voi piirtää myös apuviivoja itselle!). Saatiin paljon aika kivoja onnistumisia ja vielä niin, että pienensin apuja koko ajan. Kyllä siitä vielä hieno stoppi saadaan!

Stoppien jälkeen hömpötimme hieman seuraamista ja sitten teimme kaukokäskyjä. Tein vaihtelevalla etäisyydellä ensin yksittäisiä siirtoja vapauttamalla koiran yhden siirtymän jälkeen takapalkalle. Rauha teki tosi kivasti töitä. Se ei nyt edennyt yhtään seisomaannousuissa. Seisomasta istumaan- ja maahanmenot on haastavia, mutta toisaalta ei se niillä vielä nollaa liikettä, kun ei etene ihan kamalasti. Toki mä sitten autoin Rauhaa vaikeammissa siirtymissä hieman enemmän, että saatiin pääosin onnistumisia. Nyt onnistumisprosentti todella oli noin 80-90% ja hyvältä tuntui! Mä luulen, että ratkaisu meidän kaukojen ongelmiin on oikeasti saada molempien fiilis paremmaksi koko liikkeeseen. Nyt tuntuu ainakin taas ihan mahdolliselta, että saan liikkeen pakettiin tässä kahdessa viikossa, mikä seuraaviin kisoihin on vielä aikaa :) Treenailujen lopuksi Rauha sai vielä juosta vähän aikaa pallon perässä, että loputkin kierrokset saatiin purettua. Ainakin teoriassa :D

25.11.2011

Kuulumisia

Kestihän se sen pari viikkoa, että ehdin kirjoittamaan jokaisten treenien jälkeen fiiliksiä... Jotenkin vaan heti kun joku treeni jää kirjaamatta, niin sen jälkeen se kirjoittaminen venyy ja venyy. No, yritän nyt tiivistää lähiviikkojen touhuilut mahdollisimman lyhyesti, niin voin taas yrittää jatkaa päivittäisempää kirjoittelua :)

Punaisten kanssa treenailut on painottuneet tokoon. Muutamia noutotreenejäkin ollaan tehty, mutta pimeässä on helpompi kyllä tokoilla. Tällä hetkellä meillä on nyt kuuden päivän tokoiluputki takana. Tänään koirilla on vapaapäivä. Osallistumme huomenna Tyynen kanssa Hollolan Tokotiimin järjestämään tokopäivään. Odotan jännityksellä, minkälaista oppia sieltä saa ja miten pikkulikka toimii uudessa hallissa :)

Heti kun viime blogissa ehdin valitella, että emme Rauhan kanssa pääse loppuvuonna mihinkään kisoihin, niin heti seuraavana päivänä sainkin ilokseni viestiä Lempäälän kisoista, että mahduimme sinne 10.12. Meillä onkin ollut nyt viime aikoina rankka projekti käynnissä, että saan kaukokäskyt koetasolle. Olen päättänyt, että jos ei kisoihin mennessä ole riittävän varmat, mä otan siitä liikkeestä suoraan kisoissa nollan yrittämättä. Mieluummin niin, kuin että lisään koiran epävarmuutta liikkeeseen kisatilanteessa...

Kotona mä olen naksutellut Rauhalle myös merkille menoa. Se osaakin jo tosi kivasti sisällä tarjota juuri oikeaa paikkaa merkin takana mua vastapäätä. Tämä jää kuitenkin nyt vähäksi aikaa tauolle, ettei tuo sotke sitä ruutuun. Eilen tokoillessa tein ruudun oikean paikan hakua pari kertaa ja siinä Rauha yritti tarjota nimittäin myös kulmamerkin takana seisomista... Tokotreeneissä olen yrittänyt pitää hyvää fiilistä yllä. Seuraamista olemme tehneet jonkin verran myös liikkuroituna ja siinä taso vaihtelee viretilan ja päivän mukaan... Keskiviikon kisanomaisissa treeneissä kaveri liikkuroi meitä ja käveli aika lähellä koiraa koko seuruun ajan ja Rauha otti selvästi siitä häiriötä. Lisäksi se kuvitteli menevänsä ruutuun koko alku seuraamisen, kun lähtöpaikkaa vastapäätä sattui olemaan ruutu... Eipä ole tuollaistakaan satuttu aiemmin treenaamaan.

Rauhan luoksetulon pysäytykset on edelleen aika huonoja. Olen tehnyt nyt viime aikoina takapalkalla ja sillä se pysähtyy aika kivasti. Tosin heti jos jätän takapalkan pois, valumista tapahtuu aika paljon. Olen myös treenannut pallon kanssa sellaista, että hetsaan koiran vauhtiin suht lyhyellä matkalla, pysäytän käskyllä ja palkkaan välittömästi pallolla sen taakse. Josko se auttaisi koiraa hiljalleen hahmottamaan, että haluan sen oikeasti pysähtyvän MAHDOLLISIMMAN nopeasti. Maahan se tipahtaa ihan hyvin.

Kaukoja olemme tehneet mahdollisimman häiriöttömässä ympäristössä pelkällä takapalkalla. Jostain syystä tietty etäisyys koirasta katkaisee kamelin selän ja silloin se ei tee lähes mitään siirtymiä hyvällä tekniikalla. Olen nyt yrittänyt treenata sellaista, että otan lähes yksittäisiä siirtoja hyvin vaihtelevilla etäisyyksillä. Pisimmät matkat on just siellä harmaalla alueella, missä tekniikka katoaa. Toisaalta mulla on ton liikkeen kanssa vähän sellainen fiilis, että pääsen lopulta kisaetäisyyksiin suht helposti, kunhan saan kasvatettua sitä etäisyyttä riittävästi lähempää. Saa nähdä, ehdinkö saamaan sen riittävän pitkälle tässä jäljellä olevassa kahdessa viikossa...


Noutojutuissa teimme pari viikkoa sitten hakuruudun sokkona. Rauha haki kolme kuudesta tosi hyvin (ja hiljaa) ja jäin sen jälkeen paikalleni istumaan koiran kanssa. Mirka saapui Hiilen kanssa paikalle ja päätin siinä vaiheessa lähettää Rauhan hakemaan vielä yhden damin. Siltä meni jostain syystä kuppi ihan täysin nurin tästä käänteestä. Jäi pyörimään lähelle ja suorastaan haukkui  mulle. Sellaista epävarmaa haukkua, että "mä en tiedä mitä sä multa haluat!" Hetken miettimisen jälkeen päätin, että en aio luovuttaa tällaiseen tilanteeseen, vaan annoin koiran vaan ymmärtää, että nyt sopisi hakea. Vähän aikaa protestoituaan Rauha lähti taas ongelmitta hakuun ja toi vielä neljännen damin. Tällaista protestointia tuo ei ole kyllä ikinä ennen noutotreeneissä tehnyt. Vähän tuon tyylistä se on kyllä esittänyt sorsastamassa ollessa muutaman kerran, kun olen lähettänyt sitä sokko-ohjaukseen pitkälle, eikä koiralla ollut luottoa muhun, että siellä mitään lintua olisikaan... No, kokeillaan tähän ihan vaan sellaista lääkettä, että tehdään tarpeeksi motivoituja ja selkeitä tehtäviä talven aikana. 

---

Tyynen kanssa tokoiluissa on keskitytty paljon alokasluokan liikkeiden kokonaiseksi hiomisiin. Seuraamisessa palasin takaisin korokkeelle, kun kakara on viime kuukausina väljistynyt, jos kävelen yhtään pidempää matkaa. Vajaan viikon pyörimiskuuri tepsikin hyvin, ja seuraaminen on taas ollut kivan tuntuista ja intensiivistä. Onhan siinä herkästi vielä pientä hyppimistä ja poikittamista, mutta kokonaisuutena tuntuu hyvältä ja koira tuntuu hahmottavan vaadittavan seuraamispaikan. Liikkeestä maahanmeno on jo tosi varma liike. Olen pari kertaa ottanut loppuun myös perusasentoon nousun ja sekin on toiminut hyvin. Maahanmenossa mun täytyy vaan muistaa, että en voi vielä kävellä mitään älyttömän kovaa vauhtia. Seisominen toimii peruuttaessa hyvin jo käskystä, mutta sivulla Tee tarvitsee vielä aika runsaan käsiavun. Lisäksi paikalla seisominen kääntymättä mun perään vaatii vielä lisätyötä. Tämä on ongelmana erityisesti hypyn loppuosassa.

Luoksetuloa olen treenaillut yksin, joten olen jättänyt Teen istumaan paikalleen. Se on muistaakseni kerran yrittänyt varaslähtöä, joten mun täytyy säännöllisesti muistaa palata takaisin palkkaamaan koiraa ja tehdä hämykutsuja ja heilumisia. Luoksetulon loppuasentoon tullessaan Tyyne herkästi tökkii mun kättä. Hyppyyn Tyyne lähtee nyt hyvin pelkästä suukomennosta ilman käsiapuja tai targettia. Mutta hypyn loppuosan seisomista se ei vielä osaa kovin varmasti. Toisaalta mun täytyy ensin tehdä liikkeestä seisominen varmaksi liikkeeksi, luulen että sen jälkeen myös hypyn loppuosa toimii kuin itsestään. Plats-paikkamakuuta ollaan otettu lyhyehköjä pätkiä eri tilanteissa. Tyyne tipahtaa hyvin, jos ekalla kerralla edessä on namitargetti. Sen pää nousee vielä satunnaisesti, jolloin laskee uudesta käskystä sen alas. Eilisissä treeneissä olin noin minuutin piilossa (kurkin välillä pään asentoa) ja Tyyne makasi kiltisti pää maassa koko ajan. Lopun perusasentoa plats-asennosta en ole tehnyt kuin pari kertaa.

Kotona Tyynelle on naksuteltu kaukojen maahan-seiso-maahan -komentoja. Tee nousee hyvin, mutta se ottaa herkästi seisomaan nousuissa etujaloilla askelia taaksepäin. Oon yrittänyt naksauttaa heti kun koira lähtee nousemaan, jotta se ei ehdi ottaa yhtään askelta. Tällä liikkeellä ei ole mikään kamalan kova kiire, mutta ihan kivasti se etenee. Ruutua olemme treenailleet myös muutamia kertoja. Tee osaa mennä hyvin ruutuun (tosin ei just sille paikalle kuin haluaisin), mutta kun se ei osaa seiso-käskyä, niin on sitten hieman tyhjän päällä siellä. Olenkin nyt harjoitellut muutaman ruutuunmenon lisäksi seisomasta maahanmenoa niin, että jätän koiran seisomaan oikeaan paikkaan ruutuun, pakitan itse kauemmaksi ja käsken siitä maahan. Tyyne ei ole vielä täysin sisäistänyt sitä, että musta kauempanakin voi mennä maahan. Ekalla kerralla se yrittää vielä herkästi kävellä mun luokse ja mennä sitten maahan.

Tokonoutoja olemme tehneet säästellen. Tyynen palautuspaikka ja palautuksen rauhallisuus tuppaa herkästi katoamaan, jos se ehtii juosta kapula suussa ja innostua. Tällöin se myös saattaa mälvätä puukapulaa. Rauhallista treeniä vaan lisää :)

Tyyne teki muuten keskiviikon kisanomaissa treeneissä lähes koko alokasluokan kisanomaisesti läpi. Ja ai että se oli muuten hieno :) Seurasi tosi kivasti, loppumatkasta hyppi pari kertaa kättä vasten, mutta muuten hyvin. Lisäksi luoksetulossa se hyppäsi kättä vasten. Muuten meni aikalailla nappiin!

Tyyne on joutunut monena päivänä tuomaan mulle variksen tai pari ennen iltaruoan saamistaan. Se ei kotioloissa enää ehdi leikkimään tai säätämään linnulla, vaan tuo vaakun vauhdilla mun käteen, jotta saa iltaruokansa. Sunnuntaina mulla on suunnitelmissa tehdä Tyynelle sen ihka ensimmäinen varisruutu, saa sitten nähdä kuinka käy :)

10.11.2011

Metsästysreissuja ja hinkkaamista

Edellisestä kunnon päivityksestä onkin taas päässyt vierähtämään muutama viikko... Treenirintamalla puuhailua on riittänyt sitten senkin edestä. Olen kuitenkin koko ajan huolehtinut siitä, että koirat saavat joka viikko 1-2 lepopäivää treenailuilta.

Muutamana edellisenä viikonloppuna olemme käyneet sorsastamassa. Rauhalle on tullut aika vähän noudettavaa, mutta eipä se juuri haittaa, koska rouva käy passissa tosi kuumana tällä hetkellä. Se nostaa kierroksia jo siitä, kun näkee jonkun linnun lentävän lähettyvillä, saati sitten haulikon laukauksesta... Ärsyttävää, mutta onneksi se sentään pitkän passissa olon aikana rauhoittui. Jotenkin tuo merisorsastus on vaan tuolle koiralle tosi kuumentavaa hommaa. Aiemmissa kaislikkopasseissa se on ottanut aina tosi lunkisti. Toisaalta siellä noutotehtävätkin tehdään yleensä haulla, eikä millään linjalla/markkeerauksilla... No, onpahan mulla taas talveksi puuhaa saada tuo hiljaiseksi taas.

Yksi sorsastuskerta meni niin, että otinkin Rauhan sijasta vain Tyynen mukaan. Meillä oli seurueessa mukana muutama labbis, jotka saivat noutaa ammutut linnut. Tyynen treeninä oli siis vain tottua metsästystilanteeseen ja toivottavasti rauhoittuakin. Se onnistuikin tosi kivasti. Satamassa saatiin tosin kalastaa yksi pieni punainen merestä, kun se onnistui heti ensimmäisenä sählätessään tipahtamaan laiturilta alas. Matka tuulisella merellä moottoriveneellä onnistui tosi hyvin. Muistin vasta veneessä, etttä Tyynehän ei ole ollut minkäänlaisen veneen kyydissä ikinä, joten vähän jänskätti, että kuinka se suhtautuu töyssyiseen menoon. Se kuitenkin kävi heti nukkumaan mun jalkoihin rentona, eikä ollut töyssyistä moksiskaan!

Sorsapassissa Tee laittoi aika nopeasti maate ja nukkui suurimman osan ajasta. Haulikon laukaukset eivät sen elämää häirinneet, eikä sillä itse asiassa muutaman ampumisen jälkeen edes pää noussut. Pudotuksen jälkeen se katsoi kiinnostuneena, kun toinen koira lähetettiin noutoon, mutta kävi sen jälkeen taas nukkumaan. Tosin mä en vielä voi jättää sitä hihnassa odottamaan repulle ja lähteä kauemmas, silloin lähtee ipanasta ääntä ihan kiitettävästi...

---

Noutojuttuja ollaan treenailtu viime viikkoina molempien punaisten kanssa silloin tällöin. Pari viikkoa sitten keskityttiin ohjauksiin ja viimeisen vkon aikana ollaan taas tehty hakua. Tyyne on edelleen hiljaisen oloinen. Silloin se tosin saattaa vinkaista kerran, jos se olettaa mun lähettävän sen noutoon, mutta käännän sen vastakkaiseen suuntaan ja lähden seuruuttamaan. Lähetyksissä on hiljaa, mutta varsinkin ohjauksissa tuo yrittää välillä varastaa liikkeelle ennen käskyä. Lisäksi vaihtamistreeniä pitää tehdä taas lisää lähempää, koska se keksi aika nopeasti tutkailla muistipaikan tarjonnan läpi... Lisäksi mä odotan siltä ohjaustehtävissä herkästi hieman liikoja. Helppoja perustreenejä pitäisi siis malttaa tehdä vaan lisää niin kauan, että koiralle tulee vahvempi rutiini ohjauksiin. Teen muistia pitäisi myös kehittää lisää. Se muistaa kaksi paikkaa tosi hyvin, mutta suuremmassa määrässä edellisetkin unohtuu heti. Hakutreenissä tuolla oli nenä tosi hyvin auki, mutta damien käsittely oli taas aika kamalaa. Se pudotteli isoja dameja taas koko ajan. Toi kyllä käteen, mutta aikamoista säätämistä oli kyllä. Nenä sillä on tosi hyvin auki, mutta hieman pienemmällä takaosan motivoinnilla se jää välillä herkästi pyörimään hakualueen etuosaan. Täytyy siis seuraavissa hakutehtävissä tehdä ruutuja, missä kaikki haettava on vähän kauempana :)

Riistaa Tyyne on saanut kantaa lähinnä sisätiloissa. Ollaan tehty lähes joka ilta yksi variksennouto makkarista olkkariin. Ja palkaksi on saanut ruokakupin. Näissä treeneissä Tyyne ei enää edes mieti riistalla leikkimistä, vaan palauttaa jäisen vaakun mulle vauhdilla käteen ja jää odottamaan palkkaa. Seuraava vaihe onkin sitten lisätä variksen kaveriksi muutama muu varis. Ja sitten seuraavaksi samaa ulkona... Mutta kivalla mallilla se kyllä on riistan suhteen :) Ja intoahan on sen verran paljon, että mun ei tarvitse ainakaan pelätä, että se jättäisi riistoja hakematta :D

Rauha oli ohjaustreeneissä tosi hyvä, Tosin se yritti tehdä banaania sellaisessa tilanteessa, missä kulma kahden muistipaikan välillä oli pieni. Sillekin pitäisi tehdä sellaista yhden selkeän muistipaikan treeniä, mihin lisätään asteittain vaikeampia häiriöitä. Hakutehtävässä se teki kyllä tosi hienoa hakua. Mulla oli sille kaksi ruutua, joita ei motivoitu etukäteen mitenkään. Haetutin ensin toisesta ruudusta pari ja sitten toisesta pari. Sen jälkeen lähetin sen vuorotellen eri alueille, kunnes molemmista oli haettu 5. Rauha laajensi aluetta tosi kivasti ja sillähän on nykyään nenä ihan sikahyvin auki. Hakuvauhti voisi kyllä olla hieman nopeampaa, mutta sitä varten voisin tehdä jonkun kerran treeniä kissanruokapurkin kanssa.

---

Tokoa ollaan treenattu taas eniten (ylläri). Tyynen kanssa palattiin seuraamisessa viime viikon ajaksi korokkeella kiertämiseen. Kriteeriksi asetin sen, että koira koskee mun jalkaa. Sen seuraaminen on nimittäin muuttunut viime viikkoina ihan luvattoman löysäksi. Ehkä mä olen astunut sen hännän päälle jossain vaiheessa tms. Pyörimistreenien jälkeen sen kanssa on nyt viime päivinä jatkettu yksittäisiä askeleita, kääntymisiä ja siirtymisiä. Niissä se on tehnyt ihan hyvin, joten kaipa mun pitäisi taas hijlalleen uskaltautua kunnolla taas liikkeelle.

Jääviä liikkeitä oon yrittänyt myös hinkata, mutta ne etenee tuskastuttavan nopeasti. Maahanmenon tuo tekee sivulla jo ihan hyvin, jos pysähdyn hieman, mutta se on vielä kaukana varmasta. Seisomisessa pysähtyy, jos annan ison käsiavun. Täytyy vaan jatkaa näiden työstämistä, niin pääsee taas treenaamaan mukavampia liikkeitä.

Kaukokäskyjä ollaan tehty hieman, ja Tyynellä tuntuu olevan jo melko kiva ja varma tekniikka. Voisin siis hiljalleen alkaa häivyttämään runsaita käsiapujani. Etäisyyttä en ajatellut ottaa vielä vähään aikaan. Nouto on ihan hyvällä mallilla, tosin siinä luovutusasento on välillä aika takana. Lisäksi Tyynellä on taipumusta hyökätä kapulaa kohti, jos se on heitetty. Sille asialle täytyy jossain vaiheessa tehdä jotain.

 Luoksetulon loppu on ollut hinkkauksen alla ja toistot ovat parantaneet tyyliä jonkin verran. Mun täytyy kuitenkin pitää ohjelmistossa myös läpijuoksut, jotta ipanan vauhti pysyy samana loppuun asti. Pysäytyksiä ollaan muutaman kerran otettu pallon kanssa, mutta lähinnä vaan sellaisia vauvatreenejä :)

Vähemmälle huomiolle on viime aikoina jäänyt meidän plats-paikkamakuu. Jotenkin mua itseäni ahdistaa makuuttaa koiraa pää alhaalla kylmässä maassa, mutta pakko se kait on. Lisäksi hyppyä yritetään tehdä aina kun vain mahdollista. Viimeksi eilen otettiin neljällä laudalla pari toistoa namikipolle ja sen jälkeen perään pari, missä kippoa ei enää ollut. Hyvin ipana edelleen hyppäsi (ja pitkälle!) ja söi ihan siististi namit mun kädestä. Hämärässä kun ei viitsi heittääkään palkkaa...

Ekat tokokisat on tosiaan katsottu kalenterista, joten jatkamme edelleen alokasluokan liikkeiden pakettiin laittamista. Tekemistähän vielä piisaa, mutta oon ihan luottavainen, että ehditään mainiosti viimeistelemään liikkeet ennen loppiaista :)

Rauhan kanssa ollaan keskitytty jälleen kerran meidän ongelmakohtiin uudelleen ja uudelleen. Huomasin jokunen viikko sitten, että en voi käyttää tunnarissa edes meidän partsilla olleita kapuloita. Rauha oli niiden kanssa ihan hukassa. Nyt ollaan käytetty ristiin kaverin kapuloita viikottaisissa treeneissä ja niissä se on kyllä toiminut hyvin. Eilen se toi joka kerta oman. Tosin kyllä mä taas pari kertaa kuulin sen pienen kolauksen, mikä lähtee kun hampaat osuu kapulaan. Lisäksi luovutuksissa näkyi koiran epävarmuus, sillä se pudotti kapulan perusasennossa muutaman kerran jalkoihin ja mälläsikin sitä hieman. Täytyy kyllä muutenkin tehdä tunnarin kanssa käsittelyharjoituksia lähiaikoina.

Luoksetulon stoppeihin oon ottanut nyt hömpöttelylinjan. Jätän Rauhan suht vapaamuotoisesti paikalleen tai kutsun sitä kiertoleikin jälkeen narupallo kädessä. Sit kun se juoksee riittävän kovaa, käsken seisomaan ja otan pari juoksuaskelta sitä kohti. Terävästä pysähdyksestä lentää pallo palkaksi. Noissa treeneissä pysähdykset on olleet aika makeita, joten toivottavasti saan terävyyden siirrettyä kokonaiseen luoksetuloon.

Kaukoista on tullut mun ikuisuusahdistus. Juttelin eilen illalla Mirkan kanssa yli tunnin puhelun siitä, miten niitä kannattaisi lähteä korjaamaan. Rauhahan tekee kaukot ihan mukavasti kotona, mutta kentällä se taas eilen käveli mun luokse istumasta seisomaan nousuissa, jos etäisyyttä oli yli metri. Päädyttiin siihen, että koitan ottaa uuden paikan kodin tuntumasta, missä tehdään lähiaikoina ainoastaan kaukoja. Rauhallisella tahdilla ja alusta asti tarpeeksi helppoja siirtymiä, että pääsen palkkaamaan mahdollisimman paljon. Sitten kun homma toimii ekassa paikassa, siirryn hieman vaativampaan paikkaan ja rakennan siellä liikkeen taas alusta toimivaksi. Jne, kunnes jossain vaiheessa päästään treenikentälle muiden koirien sekaan tekemään samaa treeniä. Isoin ongelma liikkeessä on selkeästi koiran väärä mielentila. Ja mun harmistus lisää vielä koiran epävarmuutta, kun ei se taida todella oikeasti tietää, mitä se tekee väärin... Itseä taas harmittaa, kun näillä treenimäärillä liikkeessä pitäisi oikeasti tapahtua myös jotain edistystä. Ja kun vielä tiedän, että en treenaa millään älyttömän toimimattomilla menetelmillä. No, yritetään rakentaa kokonaisuutta kasaan nyt vähän eri kautta.

Seuraamista ollaan luonnollisesti tehty enempi vähempi. Vasemmalle käännökset on paranemaan päin ja juoksu on yllättäen tällä hetkellä parempaa kuin käynti. Rauhan seuraamispaikka voisi vieläkin olla mun makuun lähempänä, mutta on se hieman parantunut. Lisäksi se on edelleen herkästi myöhässä perusasennoissa, joten niihin pitää kiinnittää jatkossa riittävästi huomiota.

Muita voi-liikkeitä ollaan myös yritetty tehdä tasaisesti, vaikka niissä ei olekaan mitään isompia ongelmia. Mä olen helposti sellainen treenari, että keskityn aina vaan meidän ongelmakohtiin ja hinkkaan,hinkkaan, hinkkaan. Mut teen sit taas ihan liian vähän niitä kivoja ja helppoja liikkeitä, mitä meillä on onneksi myös monta. Täytyy siis hehkuttaa ainakin sitä, että Rauha osaa hakea nykyään ruudun katseellaan jo tosi pätevästi. Eilen se löysi ruutuun täydeltä matkalta aivan ongelmitta Heurekan parkkiksella, missä oli hämärää, muita koiria ja liikennettä :) Mun täytyy varmaan oikeasti ottaa nyt kausi, että treenataan häiriötreeneissä enemmän noita varmempia liikkeitä ja tehdään niihin tarpeen mukaan vaikeutusta (useampi ruutu, merkkejä jne.).

Yritin ilmoittaa Rauhan tokokisoihin joulukuulle, mutta päädyttiin 5:lle varasijalle voittajaan. Seuraavat mahdolliset kisat on sitten samat, kuin mihin Teen kanssa tähdätään. Toivottavasti saadaan siihen mennessä kaukot jonkinlaiseen kondikseen...

1.11.2011

Haaste...

Enpä ole yleensä tällaisiin blogihaasteisiin osallistunut, mutta tehdään kerrankin poikkeus :)
Tunnuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

**
Kiitos Katille tunnuksesta. Tunnustus heitetään eteenpäin Essille, Lotalle, Suville, Tiinalle, Sohville, Nooralle, Mirkalle ja Hanskulle.

  1. En voinut nuorempana ikinä kuvitella muuttavani Helsinkiin, koska en pidä ihmisjoukoista ja metsän olisi suotavaa olla siedettävän matkan päässä. Nyt on takana reilut 3kk stadilaista elämää, eikä tämä nyt niin ikävää ole. Ainakaan kesyjen tollereiden kanssa :)

  2. Pidän kovasti erilaisten suunnitelmien ja listojen teosta. Jostain syystä asioiden tekeminen tehtävälistan perusteella on palkitsevampaa, kun voin sen jälkeen vetää tehdyn jutun tehtävälistasta yli. Varmaan myös tästä syystä toko on mieluisa laji itselle. Paljon hinkattavaa ja pieniä yksityiskohtia loputtomiin...

  3. On ihan uskomatonta, miten erilaisiä äiti ja tytär voivat ollakaan. Siinä, missä Rauhalla on kaikessa työskentelyssä mentaliteetti "sano mitä minä SAAN tehdä", niin Tyynen ajatus on enemmän "kaikki mikä ei ole erikseen kiellettyä, on sallittua". Se myös tuntuu kokeilevan säännöllisesti rajojaan, mitä Rauha ei ole juuri koskaan tehnyt. Tokossa Tyyne osaa taas paremmin kiinnittää huomiota tekemisen yksityiskohtiin, kun Rauhalle oleellisinta tuntuu olevan vauhti ja into :D
  4. Haaveilen salaa bretonista, jonka kanssa voisi metsästää ja kisata kaer-kokeissa. Tosielämässä sellaista ei taida meille tulla vähään aikaan, koska Helsingissä vaan riistaviettisen metsästyskoiran lenkittäminen on oikeasti haasteellista. Puhumattakaan ajokilometrien määrästä, jotka tarvittaisiin koiran koulutusreissuihin.
  5. Tehtävälistojen lisäksi mä tykkään asettaa meidän treenailuille tavoitteita. Usein ne kyllä kariutuu ihan omaan mahdottomuuteensa, kun mä muutenkin aina kuvittelen ehtiväni tekemään enemmän kuin todellisuudessa on aikaa. Olli aina sanookin, että mua varten vuorokaudessa pitäisi olla 48 tuntia, niin sitten ehtisin tehdä kaiken suunnittelemani. En kuitenkaan enää masennu kamalasti, vaikka emme saavutakaan asettamiani tavoitteita määräajassa. Oleellisinta on kuitenkin se matka :) Yleensä mulla kariutuu tulostavoitteet ihan siihen, että en saa aikaiseksi ilmoittaa koiriani tarpeeksi moniin kisoihin. Toisaalta eipä sinne kalenteriin niitä ylimääräisiä vkonloppuja mistään ilmesty, joten olen jo alistunut siihen, että tavoitteita ei saavuteta aina tavoiteajassa. Silti niitä pitää asettaa, jotta motivaatio treenaamiseen säilyy. Mä olen nimittäin tosi huono puuhastelemaan mitään koirien kanssa, ellei mulla ole takaraivossa jotain kisatavoitetta.
  6. Tänä vuonna iso osa mun vapaa-aikaa on mennyt muiden kouluttamiseen. Olen viikottain vetänyt treenejä Rauhan pennunomistajille. Ja ai vitsit kun olen niistä niin ylpeä. Kaikki omistajat ovat olleet mielettömän sitoutuneita koiran treenaamiseen ja kyllähän se näkyy. Odotan jo jännityksellä, että minkälaisiin suorituksiin niiden kanssa vielä ylletään! Lisäksi koko pentueen väestä on tullut kiinteä porukka, jonka kesken on helppoa vaihtaa ajatuksia, kokemuksia ja koulutusvinkkejäkin :)

    Heitin joskus vitsillä yhdelle kaverille sitä, että tällä panostuksella on parempi tulla sitten niitä tuloksiakin ;) Tai voi olla, että seuraava pentue myydään tyylillä "tässä koira ja sen paperit. Kiitos ja näkemiin". Ei vaan, tämähän on ollut juuri sitä kuin olen toivonutkin. Yhteistyökykyisiä ja innokkaita omistajia, joiden kanssa jaetaan ilot ja surut :)

    Otin myös loppukesästä koulutettavakseni kiinteän tokoryhmän, joita olen parhaani mukaan neuvonut viikottaisissa treeneissä. Ei ole tarvinnut katua. Koko porukka on ollut motivoitunutta ja on ollut todella hienoa seurata viikottain koirakoiden taitotason kehitystä. Kyllä sitä edistystä todella tapahtuu, kun omistajat vaan sitoutuvat ja oikeasti myös treenaavat säännöllisesti kotona.
  7. Oon vakavissani harkinnut, että pitäisiköhän mun lopettaa kokonaan agilityn harrastaminen. Tuntuu kamalan ikävältä ratkaisulta, koska Rauha todella nauttii lajista ja on siinä (ainakin mun mielestä) ihan kohtuullisen hyväkin. Valitettava fakta vaan tuntuu olevan, että mun kalenterissa ei aika riitä kaikkeen ja agility myös vaatii niitä treenitunteja ja panostusta. Tällä hetkellä molempien punaisten pääasiassa harrastamat lajit ovat siis toko ja nome. No, katsotaan nyt vielä tilannetta talven ylli. Mutta heitetään nyt tässä julkisesti se ajatus, että joku kiinnostunut voisi saada Rauhasta itselleen lainakoiran agilityyn. Viestiä saa heittää, jos haluat saada lisätietoja!
  8. Myös Rauhan wt-ura on katkolla. Tein koko kesän duunia sen kanssa, että sain koiran työskentelemään hiljaisena. Meidän nykyinen sorsastusympäristö on kuitenkin merellä kallioiset luodot, missä koira on pakko saada noutoihin heti suoraan pudotuksen jälkeen, koska muuten lintu ehtii kellua satojen metrien päähän voimakkaassa aallokossa. Tästä on seurannut se, että Rauhasta on tullut metsästystilanteissa entistä äänekkäämpi. Se myös heijastuu noutotreeneihin. Vähän tuntuu siltä, että mun on pakko tehdä valinta hiljaisen wt-koiran tai merellä toimivan sorsastuskaverin välillä. Tuosta ei taida molempia saada, ainakaan samaan aikaan vuodesta... Koska käytännön metsästys on kuitenkin meille se oleellisin juttu, voipi olla, että hiirenhiljaiset wt-kokeet on unohdettava Rauhan kohdalla... Tyyne on onneksi sitten ihan toinen tapaus ;)