Rauha on viimeisen viikon aikana päässyt taas treenaamaan reilusti ja montaa lajia. Tiistana otetiin kisanomaisesti osa voivoi-liikkeistä kotioven edessä. Niiistä seuraaminen oli jo pääosin ihan kivaa, kaukokäskyissä ei edes edistänyt. Luoksetulo oli sit taas kamala läpijuoksu ja tunnarin teki oikein hyvin. Tosin etsi aika pitkään omaa, mutta ei silti yrittänyt ottaa vääriä. Lopetettiin metallinoutoon, joka on vikaksi liikkeeksi sieltä varmimmasta päästä. Tosin tuo yrittää usein fuskata noudoissa luovutusasentoa, joka oli nytkin hieman edessä.
Kokonaisuutena liikkeistä jäi sellainen fiilis, että pitäisi varmaan hiljalleen katsoa meille ne voi-kisat kalenterista. Keskiviikkona keskityttiin taas erityisesti seuraamisen vasemmalle käännöksiin. Ja mikä mahtavinta, sehän toimii! Palkkaan edelleen lähes jokaisesta onnistuneesta käännöksestä, mutta Rauha on vihdoin selkeästi hiffannut takapään käytön idean käännöksissä! Jee, me edistytään jossain :) Toki matkaa on vielä siihen, että käännökset on noin nättejä pitkässä seuraamiskaaviossa...
Otettiin myös hieman hyppynoutoa, joka toimi kivasti vinoissakin heitoissa. Siinä täytyy kuitenkin jatkaa vinompiin heittoihin, jotta liikkeestä saisi mahdollisimman varman. Lähetin Rauhan myös muiden tekemään ruutuun. Ruudun edessä melkein juoksulinjassa oli yksi häiriömerkki, mutta se ei haitannut mitään, vaan Rauha paukkasi suoraan ruudun keskelle :) Se osuus toimii siis jo melko varmasti. Seiso-käskystä se kuitenkin istui... Rauha on silloin tällöin tarjonnut tuota ruudun yhteydessä. Liittynee siihen, että nome-puolella sen kuuluu pysäytyskäskystä istua. Täytyy vaan yrittää useammin palkita tuota jo siitä seisomisestakin. Vaikka niinhän mä teenkin...
Helatorstaina meillä oli vuorossa Jouni Oreniuksen pitämä agilityvalmennus. Tuhannet kiitokset Suville tästä mahdollisuudesta! Rata oli meille tällä kertaa suhteellisen hankala ja treenattavaa todellakin riitti. Kokonaisuutena saatiin ihan positiivista palautetta. Rauha vähän sikaili kontakteilla. Mä olen sen verran vähän vasta vaatinut sitä pysähtymään kontakteille, että tuo ei vielä kunnolla usko pysäytyskäskyä. Treeniä siis vaan lisää! Keinu aiheutti päänvaivaa, koska Rauha ei osaa tehdä sitä itsenäisesti, vaan mun pitää olla suhteellisen lähellä mukana. Tämä täytyy myös oikeasti treenata siihen kuntoon, että voin olla vaikka esteen päässä keinusta ja koira menee sen itsenäisesti loppuun asti. Muistin myös jälleen sen, että koiralla olisi hyvä olla suoraan putkeen mentäessä jo joku käsky, että mennäänkö suoraan eteenpäin vaiko käännytään tiukasti johonkin. Pituus oli tällä kertaa myös erityisen hankala, koska sen jälkeen piti tehdä u-käännös ja Rauha ennakoi käännöstä monta kertaa hyppäämällä vain puolet pituudesta... Lopussa me hinkattiin myös esteen takaaheittoa ja sitä, että en pysähdy pällistelemään sitä kun koira hyppää mua kohti. Eli pieni ohjausmerkki riittää ja sen jälkeen ehdin ottaa jo etumatkaa seuraavalle esteelle mukavasti. Tätä pitää selvästi vielä treenata.
Kokonaisuutena valmennus oli oikein opettavainen reissu. Osa radasta meni oikeinkin hyvin, mutta oli kiva saada lisää hiottavia yksityiskohtia. Noiden edellämainittujen asioiden hanskaaminen lisää varmasti meidän suoritusvarmuutta asteen verran paremmaksi!
Valmennuksen jälkeen tollerit saivat hetken pulikoida Vantaanjoessa ja tämän jälkeen otettiin damit reppuun ja lähdettiin tekemään noutotreenejä. Tyyne sai kököttää puussa odottamassa samalla kun kävin tekemässä Rauhalle melkoisen vaikean haun, minne vein vain kolme damia. Heitin kaikki damit, jotta ne eivät ole liian lähellä mun kulkujälkiä. Kaikki olivat myös pienen maastoesteen takana. Yksi mäennyppylän takana, toinen ojan toisella puolella ja kolmas kuopassa.
Haun täyttämisen jälkeen kävin viemässä vielä kaksi damia ohjausta varten. Tämän jälkeen koira hakuun. Hakutehtävä oli selvästi haastava, koska Rauha etsi ensimmäistä damia noin 5 minuuttia. Damit oli myös aika kaukana ja tuona aikana en koiraa nähnyt. Tämä onkin ollut meidän tavoitteena haussa, että harjoitellaan mahdollisimman laajaa ja itsenäistä etsimistä. Ensimmäisen damin tultua käänsin koiran pois alueelta ja lähetin ohjaukselle. Sinne Rauha meni suoraviivaisesti, ei ongelmaa. Sitten koira uudestaan hakuun. Toisen damin löytymisessä kesti toiset 5 minuuttia (ensi kerralla allekirjoittanut muistaa ottaa hyttysmyrkyn mukaan). Tämän jälkeen vielä toinen ohjaus ylös. Lähetin sitten Rauhan vielä kolmannen damin hakuun, koska se ei sen damin sijaintia ollut etsinyt niin tarkkaan. Tässä vaiheessa koira oli jo hieman väsynyt, mutta se teki aikansa ihan kivasti töitä. Haku alkoi kuitenkin puuroutua turhan lähelle mun makuun, joten otin koiran pois ja kävin kävelemässä alueella pienen lenkin. Tämän jälkeen Rauha lähti taas kuin tykin suusta hakemaan. Alueelle tuli kuitenkin jotain retkeilijöitä, joten lähdin itse kulkemaan kohti damia. Rauhaa ei näkynyt ennen kuin pillitin sen luokse. Käytiin sitten yhdessä hakemassa dami.
Kokonaisuutena näyttäisi siltä, että mun koirani hakutyöskentely alkaa näyttää aika kivalta. Nyt me pidetään siitä hetken tauko ja katsotaan sitä seuraavan kerran joskus ensi viikolla. Tällä kertaa yritän etsiä jonkun kivan suolammen tms, missä osa dameista/riistasta? on vedessä. Viretila oli suhteellisen sopiva noutohommiin agilitytreenien jäljiltä. Tosin kyllähän tuo vähän kuumana kävi alkuun...
To-iltana otettiin vielä lyhyet tokotreenisulkeiset. Niissä Rauha teki ihan pätevästi taas vasemmalle käännöksiä, luoksetuloa ja heti sen jälkeen korkeassa vireessä tunnaria. Se vaan tekee kotona tunnarin aina oikein, hankaluudet tulevat sitten kun otetaan liikkuri mukaan hommaan...
Perjantai oli koirien vapaapäivä. Lauantaina oli vuorossa leikkimielinen RotuRace-kilpailu Hyvinkäällä. Aurinkoisessa säässä oli kiva hengailla ja odotella omaa vuoroa. Rauha suoriutui mammaloman jäljiltä ihan hyvin. Se juoksi vieheen perässä elämänsä ensimmäistä kertaa ja sen yksilöaika taisi olla jossain 10.-15. nopeimman joukossa noin 128 koirasta. Tollerijoukkue sijoittui 32 medi-joukkueen sarjassa viidensiksi.
Roturacen jälkeen mentiin vielä tokoilemaan
Essin ja Pepin kanssa. Rauha teki kisanomaisesti seuraamisen, luoksetulon, ruudunn, liikkeestä istumisen ja metallinoudon. Koira oli ilmeisesti huonossa vireessä päivän hengailun jälkeen ja siitä kuului pientä piipitystä (!!) liikkeiden välissä. Huoh, toivottavasti ei tule tavaksi... Seuraaminen oli ihan siedettävää, ei mitään erityisen hyvää, mutta pysyi kuitenkin kasassa. Ruutuun meno oli tosi jees, mutta lopun seuraamaan kutsusta Rauha kiersi mun oikealta puolelta. Kaikissa liikkeellelähdöissä tuo yritti tipahtaa maahan liikkurin sanomisista. Tähän siis taas tehtotreeniä tarvitaan! Luoksetulo oli jälleen kamala läpijuoksu ja istumiseen tarvitsi tuplakäskyn. Metalli oli taas turvallinen ja varma lopetusliike.
Kokonaisuutena tuo on edelleen aika ailahteleva. Hyvänä päivänä tekee voivoi-liikkeet tosi hienosti ja huonona ei niin hienosti... Hyviä vinkkejä otetaan siis vastaan, että miten suoritusvarmuutta saisi kasvatettua :I Tämän hetken taktiikkana mulla on tehdä noin kerran viikossa kisanomainen treeni ja niiden välillä keskittyä liikkeiden yksityiskohtien hiomiseen pieni pala kerrallaan. Ainakin seuraaminen on parantunut sillä taktiikalla keväästä taas selvästi :)
Sunnuntaina kävimme Oittaalla lenkillä ja hieman treenaamassa Tyynen Friidu-siskon & Riitan ja Rauhan Aulis-veljen, Torstin ja Johannan kanssa. Isompien kanssa teemana oli vesinouto niin, että rannalta oli vielä palautusmatkaa ohjaajalle jonkin verran. Otimme ensin yhden markkeerauksen, jonka Rauha pudotti mun jalkoihin. Tämän jälkeen pari-kolme ohjausta samaan paikkaan. Meillähän oli viime kesänä haasteena juurikin vesiohjaukset, joissa en itse ollut ihan rannassa. Tällä kertaa ne sujuivat Rauhalta oikein hienosti ja palautuksetkin tulivat suoraviivaisesti käteen asti.
Eilen illalla me otettiin vielä ihan pienet tokotreenit. Keskityin tällä kertaa liikkeen temponvaihdoksiin ja juoksuun. Nyt Rauha seurasi myös juoksuvauhdissa tosi kivasti. Otin osan toistoista ketjupannan kanssa ja osan ilman. Otimme myös pari toistoa kaukokäskyjä, missä naksutin takapalkalle seisomasta maahanmenoja, missä Rauha niiasi etupäätä kunnolla taakse. Luulen, että me palataan hieman taaksepäin kaukojen kanssa, että Rauha varmasti muistaa oikean suoritustekniikan. Lopuksi vielä pari luoksetuloa, joissa seisominen oli taas vähän parempi. Täytyy ottaa tuo luoksetulon pysäytys seuraavaksi työn alle ja käyttää jotain tolppaa apuna toistoja haettaessa. Rauha voisi mun mielestäni edelleen pysähtyä nopeamminkin käskyn kuultuaan.
Tänään on Tyynen & sisarusten treenipäivä, joten Rauha saa illalla tehdä vaan juoksulenkin fillarin kanssa. Huomenna on meidän seuran tokokisat, joten tehdään korkeintaan joku pikatreeni illalla ja torstaina on agilitytreenit. Perjantaina lähdetäänkin sitten punaisten kanssa kohti Himosta ja tollerileiriä. Lauantai treenataan Rauhan kanssa nomea ja sunnuntaina allekirjoittanut on mh-kuvauksessa etäleikkijänä.
Treenikärpänen on näköjään puraissut tauon jälkeen taas oikein kunnolla. Onneksi Rauha toimii duracell-paristoilla ja jaksaa tosi hyvin suurempaakin treenimäärää. Toki täytyy koko ajan myös huolehtia siitä, että koira saa viikossa aina vähintään yhden täydellisen vapaapäivän, mielellään pari.