Me olemme muuttamassa tällä viikolla Korsosta Malmille, joten melkoista kiirettä pitää vapaa-ajalla ilman koirapuuhailujakin. Jotain ollaan kuitenkin ehditty hieman tehdäkin :)
Unohdin mainita edellisessä päivityksessä, että Tyyne pääsi Tollerbay-miitin lopuksi tekemään oikean kanijäljen. Halusin nähdä, mitä se tekee noin lähtökohtaisesti. Kanin se on nähnyt joskus 3kk:n iässä ja silloin se kelpasi heti suuhun. Tyyne jäljitti itsenäisesti pupulle asti. Selvästi oikean kanin haju vähän jänskätti, koska typy meni jäljen tosi rauhallisesti ja häntä hieman alhaalla. Tee haisteli hetken kania ja otti sen sitten suuhunsa. Pillitin siinä vaiheessa ja koirahan tuli kuin salama. Tosin pupu jäi... Niina kävi sitten vähän auttamassa kakaraa, jolloin kani tarttui niin hyvin suuhun, että se kannettiin mulle asti. Ilmeisesti kahden päivän odottelu purkautui siinä vaiheessa, kun koko tytsy sai hirveän hepulin ihan vaan mun kehuista. No, pääasia on että kani tarttuu suuhun. Täytyy jossain vaiheessa harjoitella ihan vaan sen kantamista, jotta ote tasoittuu (kuten myös variksen kanssa).
Sunnuntai-iltana tehtiin vielä iltalenkki metsään. Mukaan tarttui tennispallo. Tein sen avulla Tyynelle "hakuruudun" pariin eri paikkaan niin, että hajustin helpohkon metsäalueen pallon kanssa koiran nähden ja jätin pallon suht. näkyvälle paikalle. Tyyne haki todella innoissaan ja löysi pallon ekasta ruudusta tosi nopeasti. Toisen ruudun mä teinkin hieman hankalampaan maastoon niin, että koira joutui etenemään pienen mäen alle pois mun näköpiiristä. Siinä Tyyne joutui hetken etsimään palloa, mutta sekin palautui nopeasti käteen :)
Rauha sai harjoitella hiljaa odottamista. Se alkaa vinkua tosi kovasti, jos sen jättää puuhun kiinni, mutta käskyn alla istuminen toimii paremmin. Vein R:n melko kauas istumaan. Ensin se yritti fuskata itsensä pari metriä eteenpäin, mutta palautuksen jälkeen koira istui paikallaan hiiren hiljaa :) Palkitsin Rauhan odottamisesta pienellä lähihakutreenillä. Treenin juju oli se, että mä piilotin tennispallon kiven päällä olevan sammaleen alle. Sitä Rauha joutuikin etsimään aikansa, eikä se ensin meinannut uskoa, kun käskytin sitä etenemään vielä kiven päälle. Hyvä harjoitus, jossa toivottavasti taas rajojen ylittäminen kehittyi hitusen.
Maanantaina kävimme tokottamassa lähikentällä Tiinan ja Malla-tollerin kanssa. Paikallamakuussa mulla oli taas molemmat koirat. Rauha makasi ongelmitta, mutta Tyyne oli vielä tosi kärsimätön. Taidan seuraavaksi opettaa kakaran makaamaan pää maassa, koska se tarjoaa sitä tosi herkästi muutenkin. On ainakin selkeä merkki koiralle, että tässä sä oot. Rauha teki muutaman toiston ruutua. Sanoisin, että ruutuun meneminen alkaa olla meille jo tosi vahva. Lisäksi se sai vähän tehdä vasemmalle käännöksiä ja metallinoutoa lelupalkalla. Kunhan vaan pikkasen höntsäiltiin :) Tyyne taas teki perusasentosiirtymiä, metallin noutoa ja ruutua namialustalla. Ruutumerkit kiinnostaa vieläkin vähän, mutta ipana on jo kivasti tajunnut, minne pitää juosta.
Tiistaina meillä oli vuorossa pienten Ainstainien kimppatreenit. Mentiin tällä kertaa Espooseen harjoittelemaan nome-juttuja. Rauha sai aluksi tehdä sellaisen suolammen rannalla markkeerauksia ja pari linjaa. Teemana oli ne viikonloppuna esille tulleet vinot rannat ja suoraviivaisuus. Sovin, että heittäjä murahtaa koiralle, jos se yrittää oikaista rantaan. Otettiin markkeeraukset ihan rannan suuntaisesti, joten houkutus oli koiralle suuri. Ekalla kerralla heittäjä ei ollut ihan mukana, jolloin Rauha ehti rantautua ja toi damin mulle maan kautta. Sen jälkeen helpotimme aluksi kulmaa hieman ja loput Rauha palauttikin mulle suoraan uiden. Yritin olla nappaamatta damia, mutta aika helposti Rauha tiputti sen ja ravisteli ennen luovutusta. Täytynee ottaa joku päivä ihan vaan luovutusharjoituksia, niin koiran saa taas toivottavasti palauteltua palauttamaan ilman mun säätämistä. Kokonaisuutena Rauha teki tosi kivasti töitä. Se ui ohjauksissakin rantaviivaa nätisti, eikä oikaissut maalle. Lisäksi sen veteenmenot on reipastuneet kovasti. Ennen se meni aina veteen "tipahtaen", nyt se hyppäsi loikan. Ensi viikolla voisin tehdä motivoimattoman haun (dameja maalla ja vedessä) tuonne samaan paikkaan, niin saan vahvistettua tuolle sitä ajatusta, että haussa kannattaa lähteä kunnolla skannaamaan myös vesialuetta. Sitä me emme ole liian usein pystyneet treenaamaan...
Kakarat jatkoivat samalla hakutreenillä, kuin mitä Tyyne teki sunnuntaina. Maastona oli jyrkähkö ylämäki, mutta kaikki pennut etsivät sieltä oman daminsa motivoituna oikein mainiosti. Muutama pennuista on omissa harjoituksissa lähtenyt etsimään lisää dameja yhden löydettyään, joten neuvoin heitä tekemään toistaiseksi hakua vain yhdellä damilla. Näytin myös esimerkkiharjoituksen, miten vaihtamista voi harjoitella pois. Hakutreenin jälkeen pennut saivat vapaasti käydä uimassa, ilman mitään heittelyjä tms. Lopuksi teimme vielä malttitreeniä autojen luona. Tyyne käyttäytyi tosi hienosti, se alkaa osata paikalla istumisen jo aika kivasti :)
Keskiviikkona teimme pikaiset tokotreenit ennen mun tulevan tokoryhmän yhteistyötestiä. Tyyne vähän kiersi tolppaa (iisolla käsiavulla), istui paikalla, teki kaukokäskyjen maahan-seiso-maahan liikettä ja kävi ruudussa. Ruutu meni jo niin hienosti, että seuraavalla kerralla kokeillan jo niin, että treenikaveri on vienyt namipalkan ruutuun koiran näkemättä. Tyyne meinasi nimittäin lähteä ihan itsenäisesti ruutua katselemaan jo aiemmin. Rauha taas teki ruutua. Meni taas istumaan seiso-käskystä, joten otin uuden lähetyksen, missä palkkasin sen heti pysäytyksestä. R teki ihan kohtuullisen luoksetulon pysäytyksen ilman takapalkkaa. Kaukokäskyjä me tehtiin agi-pöydällä, ja ne meni "pakotetusti" oikein kivasti ;) Naksuttelin ja palkkasin koiraa paljon, toivottavasti auttais tasaisuuden löytämiseen. Lopuksi otettiin vielä tunnaria. Tein yksin ilman liikkuria ja laitoin suoraan oman kapulani kuvioon mukaan. Rauha teki harjoituksen kaksi kertaa tuoden varmasti oman kapulan. Aiemmat epäonnistumiset ovat vaan ilmeisesti jääneet vaivaamaan koiraa, koska ekaa palauttaessa Rauha vinkaisi noin metriä ennen mua. Lisäksi se räkäisi kapulan maahan ennen kuin ehdin sen ottaa ?! Täytyy jatkossa siis ilmeisesti ottaa nätisti myös väärät kapulat, jos kerran epävarmuus tulee tuolla tavalla läpi. Mähän olen pyytänyt Rauhaa pudottamaan kapulan, mikäli se on tuonut väärän...
Loppuviikon koirat saavat enemmän tai vähemmän relata. Pieniä nouto- ja tokojuttuja varmaankin tehdään, mutta ei mitään sen suurisuuntaisempaa. Rauha on ilmoitettu HSKP:n pm-tokoon 20.8, tosin mitä todennäköisemmin sillä on tuolloin juoksu. Lisäksi mä ilmoitin sen tollerinomeen 28.8. Siihen mennessä juoksu on toivottavasti jo ohi! Lähiviikot me keskitytäänkin nyt keräämään paketti kasaan niin tokossa kuin nomessakin. Riistaa pitäisi sulattaa vielä useaan otteeseen, että neiti malttaa varmasti palauttaa ne mulle nätisti käteen tauonkin jälkeen. Tokossa kaukot vaatii eniten töitä. Lisäksi meidän täytyy alkaa tekemään kisanomaisia treenejä tiheämmin, jotta saadaan sitäkin kautta varmuus liikkeisiin!
Molemmat koirat on myös ilmoitettu TollerShowhun. Iso osa Rauhan pennuistakin on tulossa, mahdollisesti kaikki :)
21.7.2011
19.7.2011
Hiljainen nomekoira :)
Rauha sai viime viikolla torstai-perjantai -välillä lähinnä kaista lapsiaan. Se sai tehdä yhden pitkän vesimarkkeerauksen, missä se olisi voinut kyllä edetä suoraviivaisemminkin damille. Huomaa, että emme ole näitä päässeet liian usein tekemään, koska kaislikko ja lumpeet häiritsevät koiraa vielä jonkin verran. Lisäksi vene vetää magneettina puoleensa...
Pentujen malttitreenauksen ajan Rauha sai odottaa puussa kiinni. Se pysyi muuten hiljaa, mutta vinkui hieman kun Riitta pisti Friidun noutoon ihan Rauhan läheltä. Lopuksi Rauha toimi mulla esimerkkikoirana, kun neuvoin millaisilla harjoituksilla voi puuttua vaihtamisongelmaan.
Lauantaina Rauha pääsikin sitten tositoimiin, kun saimme Tollerbay-miitin nome-kouluttajaksi Nurmikiven Anninan (kennel Redadict). Päätin viikonlopun keskittyä erityisesti siihen, että koira olisi koko ajan täysin äänetön. Viretila on parantunut viime aikoina niin paljon, että uskalsin tällaisen tavoitteen meille asettaa. Aamupäivä kului pellolla alkuun malttiharjoituksia tehden ja sen jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään sen mukaan, kuinka kuumia koirat olivat harjoituksissa. Rauha oli ihan käsittämättömän lunkisti alussa. Se kävi jopa maate useaan kertaan, kun muille heiteltiin häiriödameja. Aloin jossain vaiheessa epäillä, että onkohan se ihan kunnossa, koska ei se ikinä ole noin rauhallinen ollut kimppatreeneissä. Jalat oli kuitenkin ehjät, joten päätin katsoa ensimmäisiin noutoihin ja keskeyttää, mikäli koira ei siinäkään saa vauhtia itseensä.
Loput aamupäivän harjoitukset tehtiin rivissä vuorotellen. Kävelimme rivissä pellon laitaan, missä koirille motivoitiin puska muistipaikaksi. Tämän jälkeen kuljimme hieman poispäin, käännyimme ja yksi lähetti koiransa ohjaukseen. Ohjausmatka vaihteli koirien tason mukaan. Rauha lähetettiin aika pitkältä ja välissä oli myös yksi ojanylitys. Tämäkin harjoitus meni meiltä hyvin. Koira lähti mukavan suoraviivaisesti linjalle, eikä oja haitannut menoa yhtään. Alkuvaiheen Rauha oli täysin äänetön, mutta loppua kohti se vinkaisi pari kertaa odottaessaan, kun vierestä laitettiin koira linjalle hieman painokkaammilla käskyillä. Pystyimme kuitenkin pysymään rivissä ja saimme myös usean sellaisen toisen koiran lähetyksen, missä R pysyi täysin äänettömänä. Täytyy varmaan ottaa meidän nome-treeneihin alkuun kaveri huutelemaan ohjauskäskyjä olemattomalle koiralle, jotta saan Rauhan paremmin sietämään muiden käskytystä. Kaikki meidän linjalle lähetykset oli hiljaisia. Viimeisen kohdalla kuului aivan älyttömän hiljainen viuh-ääni. Vieressä kuvannut kaveri ei sitä edes kuullut, joten ehkä mun pitänee rajata meidän treenailut oikeisiin haasteisiin jatkossa.
Iltapäivällä siirryimme veden äärelle. Jokaisen piti itse miettiä oma harjoituksensa ja sen jälkeen esittää se kouluttajalle, jonka kanssa neuvoteltiin ja toteutettiin harjoitus realistisella tavalla. Lähetyspaikasta viistosti vasemmalla oli tiheä kaislikko rannassa ja oikealla puolella samaten. Mä olisin halunnut saada markkeerauksen siihen kaislikkoon, koska me ollaan tosi vähän päästy tekemään yliuittoja ja tuollaisia maastonvaihteluita. Enpä sitten tajunnut etukäteen, että eihän me olla juurikaan vinoja lähetyksiä rannasta harjoiteltu. Seisoin vielä rintamasuunta enemmän rantaa kohti. Rauha lähti mun rintamasuunnan mukaisesti liikkeelle ja juoksi ison kaarroksen rantaa pitkin lähemmäs damia, ennen kuin ui damille. Ja palasi tietysti omaa kiertoreittiään myös takaisin. Positiivista asiassa oli sentään se, että R palautti damia pitkän matkan maata pitkin ravistamatta. Tämän jälkeen korjasin seuraavaan lähetykseen rintamasuuntani suoraksi, mutta koira meni tietysti samaa reittiä kuin edelliskerrallakin. Ei sitten lähdetty vaikeuttamaan heittämällä damia puskaan, koska koiran reitti damille ei todellakaan ollut suoraviivainen.Viimeiseksi otettiin kakkosmarkkeeraus aika laajassa sektorissa ja siinä ei sinänsä ollut muuta ongelmaa kuin se suoraviivaisuus...
Otettiin sitten toisella kierroksella vielä työn alle suorat linjat veteen ihan rannan reunaan tulevilla markkeerauksilla. Rauhan piti ties kuinka monta kertaa ihan tahallaan kiertää yksi pieni lammikko rannassa. Mun piti mennä aluksi sen puoliväliin seisomaan, että koira tuli mun luokse. Siitä on kyllä tullut jotenkin paljon itsepäisempi mammaloman jälkeen. Nuorempana se palautti damin suoraan vaikka laiturille, jos se sieltä lähti... Lopulta koira tuli, mutta yksi ehdotus kiertämisen puuttumiseen oli mulle uusi. Eli jos koira lähtee kiertämään jotain maaestettä, pysäyttää sen pillillä (vaikka se on palauttamassa). Eipä oo koskaan tullut mieleen, että niinkin voisi tehdä :O
Sunnuntaina jatkoimme harjoituksia samassa rannassa. Ensimmäisellä treenikierroksella halusin harjoitella yhtä meidän haasteista, eli ohjausta veteen kauempaa rannalta. Sitä ollaan hinkattu aiemminkin, mutta ranta oli erityisen otollinen siihen hötteikköjen yms. takia. Annina sanoi, että hän ei anna koirilleen mitään lisäkäskyjä, vaan mieluummin motivoi enemmän jos koira on yhtään epävarma. Annoin kuitenkin tässä harjoituksessa lisäkäskyn rannalla, koska olen sitä käyttänyt ja Rauha odottaa sitä. Täytyy alkaa omissa treeneissä kiinnittämään asiaan huomiota. Varsinkin Tyynen kanssa, jota ei vielä ole "pilattu". Rakensimme harjoituksen niin, että lähetin Rauhan aluksi lähempää rantaa (lammikon keskeltä) linjalle ja veneestä heitettiin sille palkkadami heti kun se oli edennyt uimaan asti. Menin joka lähetyksellä kauemmaksi ja pääsinkin lopulta seisomaan itse kuivalle maalle asti. Tällaista harjoitusta ei voi kuitenkaan tehdä liikaa, koska vene jo itsessään vetää Rauhaa paljon puoleensa ja nyt se ekan toiston jälkeen alkoi tuijottaa venettä uimaan mentyään...
Treenien viimeisenä harjoituksena mä edelleen kaipailin sitä kaislikkonoutoa, mutta edellispäivän kiertämisten takia emme nähneet järkeväksi ottaa sitä riskiä, että koira kiertäisi noutoon maan kautta. Otimme siis viimeiseksi Rauhalle pitkän ykkösmarkkeerauksen veneestä. Se olikin selvästi riittävän haastava siinä vaiheessa päivää, koska aluksi R kaarsi hieman edellispäivän kaislikon reunaa kohti. Sen jälkeen se otti kiintopisteeksi veneen, jonka vierestä se kaarsi damille. Veneestä on siis tullut selvästi turhankin vahva maamerkki tuolle. Täytyy jatkossa tehdä tuolle sellaisia vesimarkkeerauksia, että vene liikkuu selvästi damilta pois ennen lähetystä.
Kokonaisuutena meillä oli aivan loistavat treenit. Sain taas lisää ajatuksia ja kokemusta siitä, mitä meidän tulee vielä treenata enemmän. Koira pysyi myös veden äärellä ihan hiljaa, joten siihen saan olla erittäin tyytyväinne. Täytyy nyt vaan vaalia ja ylläpitää tätä ihanaa hiljaisuutta! Anninalla oli myös tosi näppärä kumivene, jota katsellessa alkoi itseäkin hotsittaa melkoisesti sen hankkiminen. Se on siis seuraavaksi hankintalistalla, mökille ei vaan pääse tarpeeksi usein! Alla vielä listaa mieleen jääneistä asioista (meidän ja muiden treenaamisesta). Näistä suurin osa on entuudestaan tuttuja asioita, mutta kertaus on opintojen äiti ;)
Pentujen malttitreenauksen ajan Rauha sai odottaa puussa kiinni. Se pysyi muuten hiljaa, mutta vinkui hieman kun Riitta pisti Friidun noutoon ihan Rauhan läheltä. Lopuksi Rauha toimi mulla esimerkkikoirana, kun neuvoin millaisilla harjoituksilla voi puuttua vaihtamisongelmaan.
Lauantaina Rauha pääsikin sitten tositoimiin, kun saimme Tollerbay-miitin nome-kouluttajaksi Nurmikiven Anninan (kennel Redadict). Päätin viikonlopun keskittyä erityisesti siihen, että koira olisi koko ajan täysin äänetön. Viretila on parantunut viime aikoina niin paljon, että uskalsin tällaisen tavoitteen meille asettaa. Aamupäivä kului pellolla alkuun malttiharjoituksia tehden ja sen jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään sen mukaan, kuinka kuumia koirat olivat harjoituksissa. Rauha oli ihan käsittämättömän lunkisti alussa. Se kävi jopa maate useaan kertaan, kun muille heiteltiin häiriödameja. Aloin jossain vaiheessa epäillä, että onkohan se ihan kunnossa, koska ei se ikinä ole noin rauhallinen ollut kimppatreeneissä. Jalat oli kuitenkin ehjät, joten päätin katsoa ensimmäisiin noutoihin ja keskeyttää, mikäli koira ei siinäkään saa vauhtia itseensä.
Loput aamupäivän harjoitukset tehtiin rivissä vuorotellen. Kävelimme rivissä pellon laitaan, missä koirille motivoitiin puska muistipaikaksi. Tämän jälkeen kuljimme hieman poispäin, käännyimme ja yksi lähetti koiransa ohjaukseen. Ohjausmatka vaihteli koirien tason mukaan. Rauha lähetettiin aika pitkältä ja välissä oli myös yksi ojanylitys. Tämäkin harjoitus meni meiltä hyvin. Koira lähti mukavan suoraviivaisesti linjalle, eikä oja haitannut menoa yhtään. Alkuvaiheen Rauha oli täysin äänetön, mutta loppua kohti se vinkaisi pari kertaa odottaessaan, kun vierestä laitettiin koira linjalle hieman painokkaammilla käskyillä. Pystyimme kuitenkin pysymään rivissä ja saimme myös usean sellaisen toisen koiran lähetyksen, missä R pysyi täysin äänettömänä. Täytyy varmaan ottaa meidän nome-treeneihin alkuun kaveri huutelemaan ohjauskäskyjä olemattomalle koiralle, jotta saan Rauhan paremmin sietämään muiden käskytystä. Kaikki meidän linjalle lähetykset oli hiljaisia. Viimeisen kohdalla kuului aivan älyttömän hiljainen viuh-ääni. Vieressä kuvannut kaveri ei sitä edes kuullut, joten ehkä mun pitänee rajata meidän treenailut oikeisiin haasteisiin jatkossa.
Iltapäivällä siirryimme veden äärelle. Jokaisen piti itse miettiä oma harjoituksensa ja sen jälkeen esittää se kouluttajalle, jonka kanssa neuvoteltiin ja toteutettiin harjoitus realistisella tavalla. Lähetyspaikasta viistosti vasemmalla oli tiheä kaislikko rannassa ja oikealla puolella samaten. Mä olisin halunnut saada markkeerauksen siihen kaislikkoon, koska me ollaan tosi vähän päästy tekemään yliuittoja ja tuollaisia maastonvaihteluita. Enpä sitten tajunnut etukäteen, että eihän me olla juurikaan vinoja lähetyksiä rannasta harjoiteltu. Seisoin vielä rintamasuunta enemmän rantaa kohti. Rauha lähti mun rintamasuunnan mukaisesti liikkeelle ja juoksi ison kaarroksen rantaa pitkin lähemmäs damia, ennen kuin ui damille. Ja palasi tietysti omaa kiertoreittiään myös takaisin. Positiivista asiassa oli sentään se, että R palautti damia pitkän matkan maata pitkin ravistamatta. Tämän jälkeen korjasin seuraavaan lähetykseen rintamasuuntani suoraksi, mutta koira meni tietysti samaa reittiä kuin edelliskerrallakin. Ei sitten lähdetty vaikeuttamaan heittämällä damia puskaan, koska koiran reitti damille ei todellakaan ollut suoraviivainen.Viimeiseksi otettiin kakkosmarkkeeraus aika laajassa sektorissa ja siinä ei sinänsä ollut muuta ongelmaa kuin se suoraviivaisuus...
Otettiin sitten toisella kierroksella vielä työn alle suorat linjat veteen ihan rannan reunaan tulevilla markkeerauksilla. Rauhan piti ties kuinka monta kertaa ihan tahallaan kiertää yksi pieni lammikko rannassa. Mun piti mennä aluksi sen puoliväliin seisomaan, että koira tuli mun luokse. Siitä on kyllä tullut jotenkin paljon itsepäisempi mammaloman jälkeen. Nuorempana se palautti damin suoraan vaikka laiturille, jos se sieltä lähti... Lopulta koira tuli, mutta yksi ehdotus kiertämisen puuttumiseen oli mulle uusi. Eli jos koira lähtee kiertämään jotain maaestettä, pysäyttää sen pillillä (vaikka se on palauttamassa). Eipä oo koskaan tullut mieleen, että niinkin voisi tehdä :O
Sunnuntaina jatkoimme harjoituksia samassa rannassa. Ensimmäisellä treenikierroksella halusin harjoitella yhtä meidän haasteista, eli ohjausta veteen kauempaa rannalta. Sitä ollaan hinkattu aiemminkin, mutta ranta oli erityisen otollinen siihen hötteikköjen yms. takia. Annina sanoi, että hän ei anna koirilleen mitään lisäkäskyjä, vaan mieluummin motivoi enemmän jos koira on yhtään epävarma. Annoin kuitenkin tässä harjoituksessa lisäkäskyn rannalla, koska olen sitä käyttänyt ja Rauha odottaa sitä. Täytyy alkaa omissa treeneissä kiinnittämään asiaan huomiota. Varsinkin Tyynen kanssa, jota ei vielä ole "pilattu". Rakensimme harjoituksen niin, että lähetin Rauhan aluksi lähempää rantaa (lammikon keskeltä) linjalle ja veneestä heitettiin sille palkkadami heti kun se oli edennyt uimaan asti. Menin joka lähetyksellä kauemmaksi ja pääsinkin lopulta seisomaan itse kuivalle maalle asti. Tällaista harjoitusta ei voi kuitenkaan tehdä liikaa, koska vene jo itsessään vetää Rauhaa paljon puoleensa ja nyt se ekan toiston jälkeen alkoi tuijottaa venettä uimaan mentyään...
Treenien viimeisenä harjoituksena mä edelleen kaipailin sitä kaislikkonoutoa, mutta edellispäivän kiertämisten takia emme nähneet järkeväksi ottaa sitä riskiä, että koira kiertäisi noutoon maan kautta. Otimme siis viimeiseksi Rauhalle pitkän ykkösmarkkeerauksen veneestä. Se olikin selvästi riittävän haastava siinä vaiheessa päivää, koska aluksi R kaarsi hieman edellispäivän kaislikon reunaa kohti. Sen jälkeen se otti kiintopisteeksi veneen, jonka vierestä se kaarsi damille. Veneestä on siis tullut selvästi turhankin vahva maamerkki tuolle. Täytyy jatkossa tehdä tuolle sellaisia vesimarkkeerauksia, että vene liikkuu selvästi damilta pois ennen lähetystä.
Kokonaisuutena meillä oli aivan loistavat treenit. Sain taas lisää ajatuksia ja kokemusta siitä, mitä meidän tulee vielä treenata enemmän. Koira pysyi myös veden äärellä ihan hiljaa, joten siihen saan olla erittäin tyytyväinne. Täytyy nyt vaan vaalia ja ylläpitää tätä ihanaa hiljaisuutta! Anninalla oli myös tosi näppärä kumivene, jota katsellessa alkoi itseäkin hotsittaa melkoisesti sen hankkiminen. Se on siis seuraavaksi hankintalistalla, mökille ei vaan pääse tarpeeksi usein! Alla vielä listaa mieleen jääneistä asioista (meidän ja muiden treenaamisesta). Näistä suurin osa on entuudestaan tuttuja asioita, mutta kertaus on opintojen äiti ;)
- Jos koira varastaa noutoon yhtään (vaikka vaan liikahtaakin), otetaan dami ylös, nollataan tilanne ja otetaan nouto uudestaan.
- Älä varasta koiran damia (joo, edellisessä päivityksessä olikin siitä jo vuodatus...)
- Harjoittele monipuolisesti ja motivoidusti hajustettujen noutopaikkojen ohittamista läheltäkin
- Huolehdi, ettei koira opi liikaa hakemaan erilaisia muistipaikkoja ja kiintopisteitä noutoihin.
- Käytä kakkosmarkkeerauksissa myös useampaa heittäjää.
- Harjoittele vinoja, lähes rannan suuntaisia kulmia motivoidusti ja tavoitellen koiran suoraviivaista etenemistä.
- Muista aina käyttäytyä kokeessa samalla tavalla kuin harjoituksissakin.
- Nuoren koiran kanssa harjoitellessa on hyvä harjoitella yhtä asiaa kuuriluontoisesti. Eli keskittyä pari viikkoa esim. ohjauksiin, sitten hakuun jne. Asioita kannattaa yhdistää samaan treeniin vasta kun osaamistaso on kehittynyt riittävälle tasolle.
- On muistettava, että ohjausten harjoitteleminen huonontaa aina koiran hakua -> muista siis harjoitella riittävästi myös hakua!
- Jos koira harjoituksissa lähtee poikkeamaan linjalta, tulee se pysäyttää ja ottaa pois. Ei siis mitään suuntaohjauksia, mikäli harjoitellaan suoraa linjaa.
- Harjoitukset tulee suunnitella siten, että ne ovat koiran suoritettavissa. Kuitenkin niin, että kiikutaan siellä taitotason rajalla. Vain siten kehitystä voi oikeasti tapahtua!
- Käske koira paikalle heti auton ulkopuolelle ja lähde treenaamaan vasta kun koira on rauhoittunut. Ekalla kerralla kannattaa varata kirja mukaan ;)
- Suoraviivaista palautusta varten koiraa voi houkutella luokse nopeammin myös toisella damilla. Täytyy kuitenkin muistaa välillä myös antaa dami koiralle, jotta kiinnostus houkutteludamiin ei laske.
Älä varasta koiran damia
Lomat on nyt lusittu ja arkeen on palattu. Viime viikolla molemmat koirat saivat oikein suurannoksen harrastamista, kun meillä oli ensin to-pe pentutreffit Hauholla ja pe-su Tollerbay miitti Jämsässä.
Torstaina teimme Tyynen kanssa pari vesinoutoa veneestä heitetyllä damilla. Toiseen noutoon yhdistettiin laukaus ja molemmat meni oikein kivasti. Tyyne on toistaiseksi ollut täysin hiljainen harjoituksissa ja siitä saa varmasti kiittää malttitreenejä ja runsasta treenikentän laidalla hengailua.
Seuraavaksi menimme pellolle tekemään malttitreeniä. Lisäksi tarkoituksena oli varovasti siedättää pentuja siihen, että joku muukin voi treenata lähimaastossa. Pelto oli sama kuin Juhannuksen treeneissä ja Tyyne olikin siellä todella rauhallinen. Aluksi Aki meni melko kauas damin kanssa ja vaan heilutti sitä pentujen nähden. Pentujen tuli istua rauhassa sivulla. Tämän jälkeen harjoitusta hieman vaikeutettiin niin, että Aki heitti damin muutaman kerran ja tuli hieman lähemmäksi. Tyyne istui rauhallisen tarkkaavaisena tämän ajan mun sivullani. Vapautin tämän jälkeen koiran ja keskityin jonkin aikaa vaan kertomaan muille, miten näitä harjoituksia kannattaa jatkaa ja mihin minkäkin koiran kanssa kannattaa keskittyä. Sillä välin Tyyne laittoi maate, kun ei kerran mitään tapahtunut :) Pidän sitä Tyynen parhaana puolena, että se todella pystyy rauhoittumaan nopeasti, kun tekemistä ei ole tarjolla! Malttiharjoituksen jälkeen kävimme vielä kolmen pennun voimin viemässä jokainen oman muistidamin yhdessä koiran kanssa (jokainen omaan paikkaansa). Tämän jälkeen palasimme lähemmäs riviä ja jokainen lähetti koiransa vuorollaan noutoon. Tyyne sai hakea omansa viimeisenä, koska luotin sen muistiin eniten. Treeni meni tosi kivasti, kaikki muistivat oman daminsa ja etäisyydet koirien välillä olivat riittävän suuret. Friidu tosin teki vielä palautuksessa kunniakierroksia, mutta eiköhän siitä vielä hyvä tule :) Toistimme harjoituksen kahdesti ja molemmilla kerroilla Tyyne meni suoraan damille ja nuuskutti sen puskasta ylös. Palautusvauhti sillä voisi olla parempi, mutta eiköhän se siitä hiljalleen parane, kun alan palkkaamaan sitä paremmilla nameilla.
Peltotreenin jälkeen teimme vielä lyhyet laahausjäljet metsään jokaiselle pennulle. Jälki vedettiin kestokanilla. Kaikki pennut menivät jäljen itsenäisesti ja toivat spontaanisti omistajilleen kestokanin jäljen päästä :)
Perjantaina meillä oli vuorossa vielä verijäljet jokaiselle pennulle. Teimme niistä reilu 100m pitkiä. Kulmia oli kaksi ja niissä oli myös makuut. Kaikki pennut lähtivät tosi kivasti heti jäljestämään ja pysyivät uskollisesti jäljellä koko matkan. Tyyne oli aika vauhdikas ja annoin sille heti alun jälkeen täyden liinan matkan. Makuista toisen se meinasi ohittaa sisäkaarteesta, mutta kutsuin sen yhdessä tutkimaan makuuta. Tyyne oli selvästi todella innoissaan jäljestä, häntä heilui kamalaa vauhtia koko ajan :) Täytynee ehkä jossain vaiheessa jatkaa tätäkin harrastusta!
Nuuskuttelujen jälkeen katsoimme vielä vähän näyttelyesiintymistä ja muutamaa tokojuttua pentujen kanssa. Niissä Tyyne pääsi lähinnä malliksi pari kertaa.
Ainiin, ja olihan meillä riistaakin mukana. Varis tarttui hyvin suuhun, mutta Tyynen ote on vielä tosi vaihteleva. Se ottaa kyllä syvän koko suun otteen, mutta on mielellään heti korjailemassa ja pyörittämässä lintua suussaan. Kannettiin sitä hieman, mutta täytyy selvästi alkaa ottaa typykän kanssa seuraavaksi ihan vaan pitkiä kantoharjoituksia vaakun kanssa. Kokemuksestahan se hyvä ote vasta löytyy! Lokki tarttui suuhun paremmalla otteella ja otimme Tyynelle sitten myös pari vesinoutoa lokilla. Hyvin tuli tipu käteen ja Teellä oli jopa vedessä tosi kiva ote linnusta.
Viikonlopun Tyyne sai lähinnä hengailla. Se sai katsella lauantaina hieman muiden koirien treenailua. Veden ääressä suorittava koira oli aika lähellä ja Tyynekin päästi ekaa kertaa muutaman vinkaisun. Sain sen kuitenkin rauhoitettua hiljaiseksi, joten hyvä harjoitus kaiken kaikkiaan!
Sunnuntain treenien lopuksi Tyyne pääsi vielä suolammelle tekemään yhden vesinoudon. Ranta oli tosi liejuinen, joten halusin siksi ottaa kakaralle siltä yhden noudon. Dami heitettiin veneestä ja nouto meni hyvin. Kouluttaja motkotti mulle kuitenkin sen jälkeen asiasta. Mä nimittäin kumarruin palautuksessa tosi vahvasti koiraa kohti ja nappasin damin sen suusta. Tein sitä oikeasti koko viikonlopun myös Rauhan vesinoudoissa.
Sehän on ihan perusasia, ettei koiran suusta saa varastaa mitään! Miten tähän on sitten päädytty? Mä en luota mun koiriin, että ne varmasti tuovat damin mun käteen asti ennen veden pois ravistamista. Ja näköjään mä oon alkanut varomaan vesiluovutuksissa damin tippumista niin paljon, että nappaan sen pois kamalalla kiireellä ennen kuin virhettä ehtii tapahtua. Mahtavaa itsepetosta! Älyttömintä siinä on vielä se, että Rauha toi nytkin mulle damia maalla kymmeniä metrejä vedestä nousemisen jälkeen. Eikä ravistanut tai pudottanut. Palautusvauhti sillä on vedestä hidastunut viime aikoina selvästi ja syynä on ihan varmasti se, että mä nappaan damin heti pois... Mun täytyy nyt jatkossa alkaa kiinnittää tuohon aivan erityistä huomiota. Ennemmin koira saa sitten vaikka pudottaa damin muutaman kerran, ei siihen maailma kaadu. Kirjoitetaan tähän vielä viikon tärkein oppiläksy boldattuna, niin muistan sen varmasti.
Älä varasta damia koiran suusta, vaan ota aina vastaan ensin koira ja sitten vasta dami!
Torstaina teimme Tyynen kanssa pari vesinoutoa veneestä heitetyllä damilla. Toiseen noutoon yhdistettiin laukaus ja molemmat meni oikein kivasti. Tyyne on toistaiseksi ollut täysin hiljainen harjoituksissa ja siitä saa varmasti kiittää malttitreenejä ja runsasta treenikentän laidalla hengailua.
Seuraavaksi menimme pellolle tekemään malttitreeniä. Lisäksi tarkoituksena oli varovasti siedättää pentuja siihen, että joku muukin voi treenata lähimaastossa. Pelto oli sama kuin Juhannuksen treeneissä ja Tyyne olikin siellä todella rauhallinen. Aluksi Aki meni melko kauas damin kanssa ja vaan heilutti sitä pentujen nähden. Pentujen tuli istua rauhassa sivulla. Tämän jälkeen harjoitusta hieman vaikeutettiin niin, että Aki heitti damin muutaman kerran ja tuli hieman lähemmäksi. Tyyne istui rauhallisen tarkkaavaisena tämän ajan mun sivullani. Vapautin tämän jälkeen koiran ja keskityin jonkin aikaa vaan kertomaan muille, miten näitä harjoituksia kannattaa jatkaa ja mihin minkäkin koiran kanssa kannattaa keskittyä. Sillä välin Tyyne laittoi maate, kun ei kerran mitään tapahtunut :) Pidän sitä Tyynen parhaana puolena, että se todella pystyy rauhoittumaan nopeasti, kun tekemistä ei ole tarjolla! Malttiharjoituksen jälkeen kävimme vielä kolmen pennun voimin viemässä jokainen oman muistidamin yhdessä koiran kanssa (jokainen omaan paikkaansa). Tämän jälkeen palasimme lähemmäs riviä ja jokainen lähetti koiransa vuorollaan noutoon. Tyyne sai hakea omansa viimeisenä, koska luotin sen muistiin eniten. Treeni meni tosi kivasti, kaikki muistivat oman daminsa ja etäisyydet koirien välillä olivat riittävän suuret. Friidu tosin teki vielä palautuksessa kunniakierroksia, mutta eiköhän siitä vielä hyvä tule :) Toistimme harjoituksen kahdesti ja molemmilla kerroilla Tyyne meni suoraan damille ja nuuskutti sen puskasta ylös. Palautusvauhti sillä voisi olla parempi, mutta eiköhän se siitä hiljalleen parane, kun alan palkkaamaan sitä paremmilla nameilla.
Peltotreenin jälkeen teimme vielä lyhyet laahausjäljet metsään jokaiselle pennulle. Jälki vedettiin kestokanilla. Kaikki pennut menivät jäljen itsenäisesti ja toivat spontaanisti omistajilleen kestokanin jäljen päästä :)
Perjantaina meillä oli vuorossa vielä verijäljet jokaiselle pennulle. Teimme niistä reilu 100m pitkiä. Kulmia oli kaksi ja niissä oli myös makuut. Kaikki pennut lähtivät tosi kivasti heti jäljestämään ja pysyivät uskollisesti jäljellä koko matkan. Tyyne oli aika vauhdikas ja annoin sille heti alun jälkeen täyden liinan matkan. Makuista toisen se meinasi ohittaa sisäkaarteesta, mutta kutsuin sen yhdessä tutkimaan makuuta. Tyyne oli selvästi todella innoissaan jäljestä, häntä heilui kamalaa vauhtia koko ajan :) Täytynee ehkä jossain vaiheessa jatkaa tätäkin harrastusta!
Nuuskuttelujen jälkeen katsoimme vielä vähän näyttelyesiintymistä ja muutamaa tokojuttua pentujen kanssa. Niissä Tyyne pääsi lähinnä malliksi pari kertaa.
Ainiin, ja olihan meillä riistaakin mukana. Varis tarttui hyvin suuhun, mutta Tyynen ote on vielä tosi vaihteleva. Se ottaa kyllä syvän koko suun otteen, mutta on mielellään heti korjailemassa ja pyörittämässä lintua suussaan. Kannettiin sitä hieman, mutta täytyy selvästi alkaa ottaa typykän kanssa seuraavaksi ihan vaan pitkiä kantoharjoituksia vaakun kanssa. Kokemuksestahan se hyvä ote vasta löytyy! Lokki tarttui suuhun paremmalla otteella ja otimme Tyynelle sitten myös pari vesinoutoa lokilla. Hyvin tuli tipu käteen ja Teellä oli jopa vedessä tosi kiva ote linnusta.
Viikonlopun Tyyne sai lähinnä hengailla. Se sai katsella lauantaina hieman muiden koirien treenailua. Veden ääressä suorittava koira oli aika lähellä ja Tyynekin päästi ekaa kertaa muutaman vinkaisun. Sain sen kuitenkin rauhoitettua hiljaiseksi, joten hyvä harjoitus kaiken kaikkiaan!
Sunnuntain treenien lopuksi Tyyne pääsi vielä suolammelle tekemään yhden vesinoudon. Ranta oli tosi liejuinen, joten halusin siksi ottaa kakaralle siltä yhden noudon. Dami heitettiin veneestä ja nouto meni hyvin. Kouluttaja motkotti mulle kuitenkin sen jälkeen asiasta. Mä nimittäin kumarruin palautuksessa tosi vahvasti koiraa kohti ja nappasin damin sen suusta. Tein sitä oikeasti koko viikonlopun myös Rauhan vesinoudoissa.
Sehän on ihan perusasia, ettei koiran suusta saa varastaa mitään! Miten tähän on sitten päädytty? Mä en luota mun koiriin, että ne varmasti tuovat damin mun käteen asti ennen veden pois ravistamista. Ja näköjään mä oon alkanut varomaan vesiluovutuksissa damin tippumista niin paljon, että nappaan sen pois kamalalla kiireellä ennen kuin virhettä ehtii tapahtua. Mahtavaa itsepetosta! Älyttömintä siinä on vielä se, että Rauha toi nytkin mulle damia maalla kymmeniä metrejä vedestä nousemisen jälkeen. Eikä ravistanut tai pudottanut. Palautusvauhti sillä on vedestä hidastunut viime aikoina selvästi ja syynä on ihan varmasti se, että mä nappaan damin heti pois... Mun täytyy nyt jatkossa alkaa kiinnittää tuohon aivan erityistä huomiota. Ennemmin koira saa sitten vaikka pudottaa damin muutaman kerran, ei siihen maailma kaadu. Kirjoitetaan tähän vielä viikon tärkein oppiläksy boldattuna, niin muistan sen varmasti.
Älä varasta damia koiran suusta, vaan ota aina vastaan ensin koira ja sitten vasta dami!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)