28.12.2012

Yhteenvetoa vuodesta 2012

Blogin päivittäminen on taas jäänyt muiden asioiden varjoon. Viime kuukausina koirat ovat saaneet pääasiassa viettää ansaittua lomaa.Vähän on puuhasteltu treeneissä, mutta suurimman osan energiaa on vienyt muutto ja omat sairastelut. Terveysjuttujen pitäisi nyt olla hoidossa, joten nyt aletaan hiljalleen taas keskittymään mukavampiin asioihin. Koirastelun lisäksi uusi koti kaipaa entistä enemmän aikaa, kun pientä laittamista ja hankkimista riittää juuri niin pitkään kuin itse haluaa.

Muutimme siis joulukuun alussa Vantaan Korsoon. Löysimme ihanan paritalon puolikkaan ja nyt  koirilla on oma piha. Bonuksena aidatulta pihalta aukeaa portti ja ikioma polku metsään. Luulen, että sekä minä että punaiset nauttivat tilanteesta yhtä paljon.

Tämä vuosi oli kokonaisuudessaan hyvin mieleenpainuva. Paljon on tapahtunut hyviä asioita, mutta myös sairastelua ja suuria menetyksiä. Kummankin koiran kanssa tavoitteet hieman muuttuivat vuoden aikana ja yllättäen kaikkia tavoitteita ei saatu täytettyä. No, jääpähän ensi vuodellekin jotain ;)

Rauha

Rauhan kanssa meidän tavoitteet tälle vuodelle muuttuivat melko radikaalisti loppukeväästä. Siihen mennessä ehdimme kisaamaan muutaman tokokisan ja saimme parhaimman tuloksemme tähän asti - VOI2. Lisäksi ehdimme osallistua UMN:n järjestämälle nome-kurssille ja treenailla nomea suunnitelmissa startata kokeissa suht alkukesästä. Rauhalle löytyi myös lainakartturi agilityyn, kun Noora ystävällisesti lupautui hommaan.

 Kävimme myös tekemässä BH-kokeen keväällä hyvin ex tempore -ajatuksella, kun huomasin samalla viikolla ilmoituksen Lemmikkipalstojen äkkilähdöistä.

Aina suunnitelmat eivät toteudu toivotulla tavalla. Sen sain huomata toukokuun tokokisoissa, kun huomasin kesken kokeen, että koira ontui toista takajalkaansa. Luottohierojamme Jenny vahvisti, että Rauhalla oli lonkan päältä revähtänyt lihas. Tästä seurasi usean kuukauden sairasloma. Onneksi kyseessä oli kuitenkin vain lihasrevähdys, joten se hoitui levolla, kipulääkkeillä ja hieronnalla. Rauhan nome-kausi loppui kuitenkin tältä vuodelta lyhyeen ja agilitystakin saatiin vain haaveilla.

Loppukesästä ilmoitin Rauhan tollereiden mejä-mestaruuskisoihin ja treenailimmekin aktiivisesti siihen molempien punaisten kanssa. Treeneissä Rauha pysyi hyvin jäljen päällä, mutta kokeessa se lähti jälleen viemään mua pitkin metsiä ja yhden hukan kanssa tulos oli AVO2. Vannoin jäljen jälkeen, että se oli Rauhan viimeinen mejä-koe. Katsotaan nyt, pysynkö päätöksessä todella.

Syksyllä tokotreenit tulivat takaisin kuvioihin, mutta huomasin että seuraaminen oli ihan hajalla ontumisongelmien jäljiltä. Treenailimme kyllä syksyllä tokoa, mutta eipä tuo koira kovin kisavalmiilta vaikuttanut. Agilitya Rauha ehti muutaman kerran treenata Nooran kanssa ennen taukoa. Aika varovaisesti sitä aloiteltiin ja pian homma jäikin talvitauolle. Rauhalle pitäisi opettaa on-off-kontaktit laatikon avulla, joten sitä pitäisi alkaa hiljalleen talven aikana tekemään.

Näyttelyiden osalta kiertelimme keväällä useamman kerran kehässä. Sileä ERI tuntui olevat saalis pääasiassa, yksi EH:kin tuli Kirsi Niemiseltä.

Käytännön metsästys meiltä jäi tältä syksyltä ihan olemattomiin. Syynä oma olo ja aikataulujen yhteensovittamisen ongelmat. Lisäksi Rauha oli vasta toipumassa lihasrevähdyksestä. Kokemuksesta merellä sorsastus on fyysisesti hyvin rankkaa hommaa koiralle, joten siitäkin syystä säästelin koiraa ihan hyvällä omallatunnolla.

Tyyne

Tyynelle tuli tälle vuodelle asetettua melkoisen rankat tavoitteet. Paljon saatiin aikaiseksikin, mutta jotain jäi vielä odottamaan ensi vuotta.

Toko on ollut meidän vuoden pääharrastus ja kokeita kertyikin suunniteltua enemmän. Alkuvuodesta haimme kolmella kokeella pari alo1-tulosta. Tästä oli tarkoitus jatkaa avon treenaamista ja pian kisojakin, mutta Tyyne juoksi lenkillä Sallin hihnaan ja päätyi ilmavoltin jälkeen selälleen kovalle tielle. Tätä hoidettiin kuukausi-pari. Selkä myös kuvautettiin, mutta onneksi kyseessä oli vain lihasperäinen vaiva. Samassa nukutuksessa kuvattiin myös lonkat ja kyynärät, jotka olivat oikein siistit - A/A ja 0/0 :)

Kevään mittaan treenailimme avo-liikkeitä, mutta haasteita alkoi hiljalleen ilmaantua. Tyyne pitää tokosta todella paljon ja se alkoi myös kuulua läpi tietyistä liikkeistä. Jouduin ottamaan takapakkia itse liikkeistä ja keskittymään hyvin paljon koiran oikean mielentilan löytämiseen ja asenteeseen. Ensimmäinen avo-kisa oli ihan ylivireessä, mutta SM-kokeissa oli jo yritystä ihan mukavasti. Ensimmäinen AVO1-tulos odotutti itseään kuitenkin vasta syksyyn. Koska meille on sopivan vireen löytäminen ollut ajoittain haastavaa, tein suunnitelmista poiketen Tyynelle TK2-koularin. Uskon, että haettu kisakokemus auttaa meitä tulevaisuudessa ylempien luokkien kokeissa. Tokon voittajaluokka jäi korkkaamatta, mutta ei sinne kannata mennä, ennenkuin liikkeet ovat todella valmiit. 

Taipparit oli kauden "päätavoite". Keväälle sain järjestettyä meidän B-pentueelle taipparikurssin (6 sisarusta osallistui!), jota veti kennel Redadictin Annina. Siellä Tyyne teki tehtäviä suurella innolla. Hallinta ja maltti tuntuivat tässäkin hommassa korostuvan entisestään. Riistan suhteen kakaran asenne ei ole missään vaiheessa muuttunut. Sain sen talven sisätreenien aikana ymmärtämään, että riistat kannattaa tuoda minulle. Tässä ei ollut isompia ongelmia. Kävimme myös Pirkan Dameissa. Siellä Tyyne ei jostain syystä tuonut vieraita dameja mulle hakuruudusta kuin muutaman. Ohjaus ja kakkosmarkkeeraus menivät mukavasti. Ja mikä tärkeintä, koira oli hiljainen ja keskittynyt koko suorituksen ajan.

Alkukesästä yritimme pitkään päästä taippareihin, mutta meillä tuntui olevan todella huono tuuri osallistumisen suhteen. Milloin koiralla oli roska silmässä, joka vaati antibiootit ja milloin emme mahtuneet kokeeseen. Ensimmäisellä kerralla Tyyne teki ihan nappisuorituksen vesityössä ja hakuruudussa. Jäljen piti olla selvä juttu, mutta jostain syystä koira ei löytänyt kania. Toisella kerralla pääsimme 5.varasijalta mukaan edellisiltaisella puhelinsoitolla. Tälläkin kertaa vesityö ja haku menivät ongelmitta, mutta jostain syystä kani ei vaan noussut jäljen päästä. Meillä oli viikko aikaa kolmanteen yritykseen ja sen aikana harjoittelimme useina päivinä erikokoisilla kaneilla. Kolmas kerta vihdoin toden sanoi. Vesityö ja haku menivät taas helposti läpi ja tällä kertaa myös kani tuli jäljen päästä suoraan käteen. JES!

Tollerinome oli minulla hieman haaveissa Tyynen kanssa, mutta taipparien suorittaminen venyi niin syksyyn, että emme enää ehtineet siihen koitokseen. No, onhan meillä vielä kovasti treenattavaa sillä saralla, joten ei hätää. WT-kokeita en toistaiseksi Tyynelle kaavaile, koska se on paljon enemmän elementissään vapaassa haussa ja koiran hallinta ja tottelevaisuus noutopuolella ei vielä ole sellaisella tasolla, mitä siellä vaaditaan. Katsotaan ehkä joskus myöhemmin :)

Mejää aloimme treenailla loppukesästä samalla kun tein Rauhallekin jälkiä. Tyyne osoittautui tarkaksi ja intensiiviseksi jäljestäjäksi, joten ilmoitin senkin tollerimejään. Siellä se tekikin elämänsä jälkisuorituksen ja voitti AVO-luokan täydellisellä 50 pisteen suorituksella. Yritin ilmoittaa sen vielä loppusyksylle yhteen mejä-kokeeseen, mutta se valitettavasti peruttiin, joten ensi kaudella lisää tätä lajia.

Näyttelyissä Tyyne pyörähti vuoden aikana kolme kertaa. Helmikuussa se sai ERIn tullen luokkansa 3.sijalle. Syksyllä se paransi ollen Hyvinkään ryhmänäyttelyssä PN4. Joulukuussa se pyörähti vielä ihan bikinilookissa Tampereen ryhmiksessä, mutta sai vain EH:n. Tosin sielläkin Tyyne voitti 6 koiran käyttöluokan, joten ei pöllömmin sekään.

---

Meidän koiralauma myös pieneni kahteen loppukesästä. 14-vuotias Salli-bretoni varasti kesäkuussa Rauhan kipulääkkeet ja välittömästä hoidosta huolimatta sille tuli munuaisten vajaatoiminta. Valitettavasti tilanne paheni niin nopeasti, että jouduimme nukuttamaan Sallin.

Ensi vuoden suunnitelmista lisää myöhemmin, mutta tässä vaiheessa toivotamme hyvää uutta vuotta kaikille blogin lukijoille!