31.5.2011

Tyynen touhut

Tyyne on ehtinyt opettelemaan paljon uusia asioita viimeisen kolmen viikon aikana. Tyynen treenailujen tärkeimpänä painopisteenä on ollut maltin kasvattaminen. Tätä olemme harjoitelleet Gunilla Wedeenin kirjan "Arjelle kultareunus - sekä sinulle että koirallesi" -kirjan opetusten mukaisesti. Tyyne on siis mukana Rauhan treeneissä ja niiden ajan se harjoittelee yksin oloa hihnassa kytkettynä. Ideana on se, ettei koira pääse pentuaikana koskaan tekemään mitään - ei ennen eikä jälkeen treenien. Näin sille ei tule mitään odotuksia ja se oppii rauhallisesti odottamaan. Toistaiseksi tämä harjoittelu on mennyt erittäin hyvin. Rauhallisemmissa treeneissä Tyyne on käynyt makoilemaan heti ja on ollut koko ajan hiljaa. Agilitytreeneissä mä päädyin torstaina tekemään niin, että vein Tyynen treeniaitauksemme takareunaan kiinni, koska Rauhan kuumuminen vaikutti Tyynen rauhoittumiseen paljon. Kentän laidalle se protestoi hetken aikaa, mutta rauhoittui sitten makoilemaan.

Mulla on kentällä mukana myös häkki, minne laitan Tyynen silloin kun haluan tehdä myös sen kanssa jotain treenien aikana. Toistaiseksi tämä taktiikka on toiminut oikein mukavasti.

Kotona treenihetkiä tulee päivän aikana useita. Olen innostunut naksuttelemaan Tyynelle ja naksun avulla meidän noutokin on jo aika kivalla mallilla. Aloitin puukapulalla ja vaihdoin sen heti seuraavaan treeniin metallikapulaan. Tyyne oppi nopeasti nostamaan ja kantamaan noutoesinettä, mutta se yritti alkuun viedä esinettä musta poispäin. Vahvistin tätä naksuttelemalla mua kohti kääntymistä ym. Lisäksi opetin luovutusta varten erikseen Tyynelle käsikosketuksen. Opetin kosketukseen myös käskysanan "koske". Kun molemmat temput olivat omalta osaltaan hyvällä mallilla (koskeminen luotettavaa ja kapula pysyi suussa), lähdin yhdistämään näitä. Jo ensimmäisen harjoituksen aikana Tyyne hiffasi, että kapulan kanssa kuuluu tökkästä mun kättäni. Tähän meidän noutoharjoittelu jää hetkeksi, koska haluan opettaa Tyynen luovuttamaan suoraan sivulle kaiken. Noutojen suhteen keskitymmekin tällä hetkellä enemmän tuomaan erilaisia esineitä (damin, tunnarikapulan yms.). 

Tyyne palauttamassa kapulaa

Noudon jälkeen seuraava tärkeä harjoituksen kohde oli sivulletulo, mikä on yksi tärkeimmistä asioista oikeastaan kaikissa meidän lajeissa. Päätin lähteä opettamaan sitäkin naksuttimen avulla. Tähän otettiin apuvälineeksi aluksi pesuvati, jonka päälle koira nostaa etutassut. Siinä sitä naksutettiin aluksi pienestäkin takajalkojen liikkeestä ja hiljalleen siitä, että koira kiersi korokkeen päällä vierelle. Muutaman päivän harjoittelun jälkeen pääsimme korokkeesta pois ja Tyyne tarjosi takapää edellä peruuttamista tosi kivasti. Ainoa ongelma meillä on se, että neiti yrittää tehdä tämän kahdella jalalla ja hakee myös herkästi käsikosketusta samalla, vaikka kädessä ei olisikaan mitään. Tällä hetkellä meillä on työn alla tarkka istumisasento ja käskyyn ehdollistaminen. Teimme pesuvatitreeniä noin viikon erittäin tiiviisti ja Tyyne alkoi hieman tylsistyä liikkeeseen, joten jätin sen hetkeksi hautumaan taka-alalle. Lähipäivinä voisi kyllä ottaa tavoitteeksi liikkeen loppuun hiomisen. Sen jälkeen yhdistän sivulletulon osaksi noutoliikettä.

Noudon luovutusta on jo harjoiteltu perusasennossa. Tosin tällä hetkellä vasta niin, että Tyyne pysyy koko ajan paikallaan. 

------

Meillä oli yhdet pentutreffit reilut 2 viikkoa sitten. Siellä Tyyne sai olla lähinnä seuraneitinä Rauhan kanssa, kun muut sisarukset harjoittelivat perustottelevaisuutta ja noutoa. Kaikki pääsivät tutustumaan myös riistaan. Kaikki pennut pääsivät paikalle ja olivat oikein pätevän oloisia pikkukoiria. Kaikkien kanssa on puuhailtu jo yhtä sun toista hyödyllistä. Se näkyi mukavana kontaktina. Perusnoudon kanssa on kaikilla vielä jonkin verran tekemistä. Kaikki hakevat ja palauttavat heitetyn damin - jos ei käteen niin ainakin omistajan jalkoihin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin noudon hiomisessa :) Riista oli edelleen tosi kiva juttu. Varista kannettiin kivasti ja pupuakin yritettiin raahata mukaan, vaikka se oli vielä aika iso 3-kuisille pikkupenikoille. 

Tyyne suhtautuu riistaan erittäin intohimoisesti. Ainut ongelma on vaan se, että se ei ole yhtä miellyttämisenhaluinen kuin Rauha. Se ottaa heti syvän koko suun otteen linnusta kuin linnusta ja tämän jälkeen haluaisi poistua takavasemmalle linnun kanssa, jos vaan mahdollista. Se toi mulle (varmaan vahingossa) variksen pari kertaa sunnuntaina, kun käytiin yhdessä viemässä Rauhaa varten lintu maastoon. Sen jälkeen ajattelin, että kokeillaan nyt vielä tuoko se linnun ihan oikeasti jo mulle. No eikä mitä, Tyynellä oli tosi kivaa juosta varis suussaan pitkin pihaa... Joten ehkä me keskitytään suunnitelmien mukaisesti perusnoudon vahvaan opettamiseen ja otetaan riistat esiin vasta hieman myöhemmin.

Meillä oli myös viime sunnuntaina pentujen kimppatreenit. Sinnekin tuli Myytä lukuunottamatta koko porukka. Oli kiva nähdä, että parin viikon takaisia kotiläksyjä oli harjoiteltu ja noutotreenit edenneet kivasti. Varista ja lokkia kannettiin taas innokkaasti. Starttarin ääni ei pentujen elämää myöskään hetkauttanut, mitä nyt vilkaisivat että mistäs tuo kuului. Treenien lopuksi menimme joukolla veden äärelle. Tarkoitus oli, että pennut saattaisivat uskaltautua paremmin uimaan, kun saavat riekkua laumana. Friidu oli jo kokenut uimari ennestään ja Tessa oli edellispäivänä lähtenyt uimaan. Tyyne taas on tähän asti keskittynyt putoamaan milloin mistäkin veteen. Rannassa se on kahlaillut innokkaasti ja perjantaina se tuli mun perässä uimaan kun kahlasin itse syvemmälle. 

Pääosin tämä uittotaktiikka toimi - pennut kävivät yhä syvemmältä hakemassa lelua. Tyyne keksi kuitenkin paremman taktiikan. Se kyttäsi rannalla kaikkia muita vedessä käyviä sisaruksia. Rantautumisen yhteydessä Tyyne oli aina vieressä odottamassa ja repi lelun sisaruksen suusta. Sen jälkeen se kiikutti tietysti lelun vielä mulle toiveikkaana, että "mä noudin tämän, saanko palkkaa". Jepjep, Tyyne taitaa jatkossa opetella uimaan ihan yksinään. 

Kuvassa vasemmalta Tuomas&Ansa, minä&Tyyne, Marita&Chili, Riitta&Friidu, Maria&Mauri ja Tuija&Tessa. Vain pitkämatkalaisin (Myy) puuttui tällä kertaa porukasta.

Tyynelle on muutaman kerran tehty pieni hakuruudun tapainen ja se on tuonut sieltä pari damia oikein hyvin. Se tuntuu pitävän etsimisestä, koska se todella mielellään lähtisi alueelle vielä uudestaan tsekkaamaan, onko siellä vielä jotain. Muistinoutoja olemme tehneet muutamia ja tarkoitus on lisätä ja vaikeuttaa niitä lähitulevaisuudessa pieni askel kerrallaan. 

Tokojutuissa isoimpana työn alla on tällä hetkellä seuraaminen, jota olemme harjoitelleet imuttamalla. Maahanmenoa olen naksutellut Tyynelle, mutta siihen pitäisi liittää jossain vaiheessa joku käskysana ja saada se yleistettyä myös kentälle. Paikalla istumista olemme harjoitelleet silloin tällöin lähinnä ruokakupin kanssa. Sitä tulisi vahvistaa vielä paljon ja lisätä harjoitukset myös meidän noutopuuhiin ja tokotreeneihin. 

Tyyne on meidän reissulainen, joka roikkuu aina mukana Rauhan treeneissä. Me käymme myös erikseen harjoittelemassa joka tiistai tollereiden kimppatreenivuorolla Herttoniemessä. Siellä on meidän kanssa käynyt harjoittelemassa Maria&Josefina&Mauri, Riitta&Friidu ja Tuomas&Ansa. Ihanan innokasta porukkaa nämä pentujen omistajat, tuskin maltan odottaa mitä näistä vielä tulee :)

Kotona Tyyne on toistaiseksi ollut yksin tosi kivasti. Se on järsinyt yhden kirjaston kirjan ja muutaman laturin johdon, jotka oli jätetty väärään paikkaan. Työpäivän aikana tulee vielä pissaa ja kakkaa lattialle, mutta muutoin neiti alkaa olla kohtuullisen sisäsiisti. Onneksi koulut loppuvat lauantaina, sen jälkeen Olli on kesälomalla ja koirien yksinoloajat vähenevät minimiin. Vajaan 2 viikon päästä on yksi vuoden eniten odotetuista tapahtumista eli tollerileiri! Minä olen siellä MH-kuvauksen toimihenkilönä puolet ajasta ja toisen puolikkaan harjoittelemme Rauhan kanssa nome-ryhmässä. Tyyne-kiertolainen pääsee myös mukaan hengaamaan ja keräämään rapsutuksia :)

29.5.2011

Rauhan treenailut ja luonnetesti

Viime viikkoina on pitänyt kiirettä niin työrintamalla kuin vapaa-ajallakin. Tämän seurauksena meidän blogipäivitykset pysähtyivät kolmeksi viikoksi. Paljon on taas treenattu ja kisattu, joten tästä tulee jokseenkin pintapuolinen käsittely. Jaan myös selkeyden vuoksi nämä blogipäivitykset jatkossa koirittain. Rauha saa aloittaa tällä kerta.

Aloitetaan siitä tärkeimmästä, eli Rauha osallistui sunnuntaina 22.5.2011 Novascotiannoutajat ry:n järjestämään luonnetestiin. Tuomareina toimivat Pasi Halme ja Pekka Orava. Aika hyvin tunnistin tuloksista oman koirani. Yllärinä oli vain se, että vuoden ikäisenä mh-kuvauksessa innolla leikkinyt (myös etäleikkijän kanssa) ei halunnut vetää keppiä eikä patukkaa yhtään. Sitä saa mitä tilaa - meidän noutaja luovuttaa kaiken heti käteen :)

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taistelutahto: -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +1 erittäin vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukausvarma +++

+112 pistettä

Aluksi höpöteltiin tuomarin kanssa meidän elämäntilanteesta ja asuinolosuhteista yms. Sitten tuomari hieman rapsutteli Rauhaa ja aloitimme tositoimet, eli taisteluleikin. Rauha on aina leikkinyt innokkaasti niin minun kuin vieraidenkin kanssa, joten enhän minä ollut älynnyt varata taskuun mitään omaa repimislelua. Olisi pitänyt, koska Rauha ei todellakaan ymmärtänyt, että keppiä tai paksua motivointipalikkaa olisi pitänyt vetää. Se luovutti kaiken nätisti mun käteeni, eikä intoutunut yhtään vetämään vastaan. No, elämä on. Mehän käytetään kyllä treeneissä lelua, mutta pääasiassa Rauha saa juosta narupallon perässä ja halutessaan vetää sitä...

Taistelutahdottomuuden toteamisen jälkeen jatkoimme kelkkatestiin. Siinä koiraa kohti vedettiin rämisevää kelkkaa. Rauha noteerasi kelkan vasta kun se oli edennyt noin 5 metriä. Siinä vaiheessa tuli odotettua haukkumista. Rauha vaihtoi tosi nopeasti mun selän taakse ja taisi muutaman kerran nykäistä hihnan kireäksikin. Kelkan pysähdyttyä Rauha meni melkein heti katsomaan sitä. Tämän jälkeen käytiin vielä kävelemässä lenkki kelkan tulopaikassa ja ohituksessa se ei kelkkaa juuri noteerannut (saattoi kyllä vilkaista).

Kelkkatestin jälkeen toinen tuomareista hyökkäsi meitä kohti keppi kädessä. Rauha haukahti äijälle pari kertaa ja meni sen jälkeen mun selän taakse odottamaan, että minä huolehdin pahasta sedästä. Hyökkäyksen jälkeen setä oli Rauhasta taas ihan kiva. Tuomari vei Rauhan kauemmaksi ja hetken silittelyn jälkeen kutsuin koiran luokse. Tämän jälkeen lähdimme kävelemään kierrosta, jonka ensimmäisessä vaiheessa meidän nenän edestä nousi ylös haalari. Tätä Rauha väisti nopealla liikkeellä. Ohituksessa se haistoi haalaria, että mikäs tämä olikaan. Seuraavaksi meidän takaa vyöryi rämisevä tynnyri, johon Rauhan reaktio oli ottaa jalat alle. Tynnyrin pysähdyttyä Rauha meni kuitenkin kohtuullisen nopeasti katsomaan sitä, eikä näyttänyt erityisen kuormittuneelta muutenkaan.

Pelottelujen jälkeen oli vuorossa pimeä huone. Huikkasin ovelta koiralle, että tänne mennään. Hetken päästä toinen tuomari päästi Rauhan sisään. Tämän jälkeen oli pitkään hiljaista, kunnes näin hämärässä koiran hiipivän erittäin jäykkänä ja varuillaan huoneen perälle. Se jäi seisomaan tuomarin viereen ja katsomaan pientä valonpilkahdusta ikkunasta. Etäisyyttä muhun oli noin metri. Siinä seistiin sitten muutama minuutti ihan paikallaan. Sitten Rauha hiipi mua kohti, mutta noin 80cm:n päässä päättikin kääntyä takaisin ikkunaan päin. Jouduin lopulta kutsumaan koiraa, jolloin se tuli välittömästi ja kävi mun penkin alle makaamaan.

Pimeästä huoneesta tuli ulos ihan eri koira kuin sisään mennessä. Rauhan häntä oli nyt alhaalla ja se oli selvästi hieman paineistuneen oloinen. Seuraavaksi vein koiran kiinni seinään ja menin kulman taakse odottamaan. Toinen tuomari aloitti hyökkäyksen koiraa kohti. Rauha oli kuulemma ensin makoillut paikallaan. Tuomarin tultua lähemmäksi, se oli noussut istumaan ja alkanut haukkumaan. Hyökkäyksen loputtua tuomarisetä oli kuitenkin taas kiva kaveri.

Lopuksi tuli vielä ampuminen. Rauha oli tässä vaiheessa vielä hieman paineistuneen oloinen, mutta se ei reagoinut laukauksiin millään tavalla. Varmaan korvat hieman heilahtivat :)

Testin jälkeen käytiin hakemassa narupallo autolta ja Rauha rentoutui silminnähden, kun sai "tutin" suuhunsa. Rauha odotti autossa koko päivän, koska olin itse talkoilemassa luonnetestissä. Otinkin sen vielä testin jälkeen kentälle uudestaan hengaamaan ja oli kiva todeta, että se tuli testipaikalle häntä pystyssä. Ei näyttänyt muistavan mitään aiemmista pelotteluista :)

Koska koira vaikutti omalta itseltään luonnetestin jälkeen, kävimme vielä illalla agilityn ratatreeneissä. Eipä me mitään isoa tehty, mutta koira vaikutti pelittävän ihan normaaliin tapaan.

---

Agilityssa olemme ehtineet kisata Orimattilan jälkeen kuusi starttia. Seuraavaksi oli vuorossa tuplakisat Vantaalla (6.5). Ensimmäisellä radalla oikaisin yhdessä mutkassa sen verran, että koira tuli hypyn ohi. Lopetin myös ohjauksen tokavikalla esteellä ja tuloksena viimeinen rima putosi. Huomasin vasta jälkikäteen, että meille oli silti merkattu tulokseksi 5vp. No, eipä sen niin väliä kun ei oltu missään palkinnoilla tms. Rata löytyy täältä: http://www.youtube.com/watch?v=zbpvTBuJe8o

Toinen rata oli taas yksi yritys lisää meidän läheltäpiti ratoihin. Oltiin puhtaalla nollalla radan loppupuolelle asti, kunnes mun piti tehdä takanaleikkaus ihan radan laidassa olevalla hypyllä. Ilmeisesti edessä oleva aita tms. hämäsi Rauhaa, koska se pujahti mun edestä ja meinasi mennä väärälle esteelle. Tästä siis vitonen. Jälleen kerran. Rata löytyy myös videolta täältä: http://www.youtube.com/watch?v=EYChZRDMYnE

Kiitos molempien ratojen kuvaamisesta kuuluu Rauhan Ansa-tyttären emännälle Sohville :)

Seuraavana aamuna lähdimme Itä-Helsinkiin - tuplakisoihin jälleen. Sen reissun olisi voinut jättää tekemättäkin, sen verran huonoa rataa tuli tehtyä. Ekalla radalla Rauha oli jotekin todella paljon mun näpeissä, eikä irronnut mutkissa hypyille ollenkaan. Näin saimme itsellemme 3 kieltoa -> hylätty tulos. Tokalla radalla Rauha hyppäsi puomin alastulokontaktilta. Jotenkin tulee taas pieni deja vu -fiilis, kun nyt yritin vielä pysäyttää sen kontaktille. Pitää varmaan oikeasti alkaa treenata kosketusalustalla itsenäistä kontaktille menoa, jos kerran aion sen jatkossa pysäyttää puomilla. Saimme myös toisen virheen muistaakseni keppien sisäänmenosta. Kymppi saldona.

Viikkoa myöhemmin oli vuorossa tuplakisat Kirkkonummella. Mä onnistuin elämäni ensimmäistä kertaa katsomaan kisojen alkamisajan totaalisesti väärin kutsukirjeestä. Luulin, että maksiykköset aloittavat vasta kymmeneltä ja ilme oli varmasti näkemisen arvoinen, kun klo 9.15 katsoin kisapaikan parkkikselta, että joku maksikoira on jo radalla! Kisajärjestäjät olivat kuitenkin sen verran reiluja, että järjestivät mulle luokan lopuksi pikaisen rataantutustumisen ja sen jälkeen startin. Mirka oli onneksi mukana ja lämmitteli koiran sillä välin kun yritin pikaisesti tsekata, miten rata menee. Kävelin radan kerran läpi ilman koiraa ja saman tien lähtöön. Se meni ennakko-odotuksiin nähden yllättävän hyvin. Rauha pudotti toisen riman ja lisäksi taidettiin saada keppien sisäänmenosta vitonen. Kympillä päästiin kuitenkin viidenneksi ja palkintopallille. Toinen rata harmitti sitten jo vähän enemmän. Oltiin nollalla tokavikalle esteelle asti. Keinun jälkeen oli rataa jäljellä enää rengas ja hyppy. No, näköjään meidän pitää aina onnistua jotain tekemään ja niin tälläkin kertaa :( Rauha hyppäsi nimittäin renkaan sivusta. Luulen, että pääsyynä oli keinu, jonka jälkeen Rauha tuijotti tosi vahvasti mun kättä, eikä enää ehtinyt renkaan edessä kääntää itseään oikeaan rakoon. Vitosella oltiin kuitenkin neljännellä sijalla, mutta vitsit kun taas harmitti...

Nyt ei meillä ole kisoja hetkeen tiedossa, kun kesä-heinäkuussa kisoja on niin vähän missään. Katsellaan ja ilmoitetaan heti kun vaan aikatauluun ja etäisyyksiin sopii. Pienestä se onnistuminen on kiinni!

Rauha pujottelee luonnetestin jälkeisissä treeneissä (kuva: Tuuli Sistonen)

Kalju-Rauha hyppää (kuva: Tuuli Sistonen)


--

Muita juttuja ollaan treenailtu tasaiseen tahtiin. Tokossa ollaan keskitytty erityisesti seuraamiseen ja vasemmalle käännöksiin. Tämä on tuottanut tulosta ja Rauha kääntää käännöksissä takapäätään jo tosi kivasti. Noutojutuissa Rauha on vieläkin aika kuuma, täytyy siis yrittää keskittyä erityisesti malttiin ja oikeaan mielentilaan lähitulevaisuudessa.

--

Lähitulevaisuudessa meillä ei ole kokeita tiedossa, mutta kahden viikon päästä on taas kauan kaivattu tollerileiri! Olen puolet ajasta MH-kuvauksessa töissä, mutta lopun ajan vietämme Rauhan kanssa nome-ryhmän treeneissä. Toivottavasti saadaan uusia hyviä vinkkejä ja treeni-ideoita työstettäväksi!

5.5.2011

Kyllä me vielä joskus onnistutaan...

Nyt on taas reilu viikko takana ja siihen onkin mahtunut jos jonkinlaista puuhaa... 

Rauhan touhut

Agilitykausi korkattiin Ojangossa möllikisoilla viime viikon ke-iltana. Olin itse päivällä kuumeessa ja muutenkin flunssainen. Agilitykauden korkkaaminen tuntui kuitenkin siinä vaiheessa tosi hyvältä idealta. Tyynekin pääsi mukaan ihmettelemään koiratapahtuman tunnelmia. No, eihän se rata mitenkään kovin kehuttavasti mennyt... Allekirjoittanut oli ihan kohmeessa ja myöhässä kaikissa ohjauksissa. Heti alkuradasta ohjasin Rauhan yhden hypyn ohi huolimattomuuttani. Pari estettä sen jälkeen Rauha tiputti muurin palikat ja kepeille mä ohjasin sen törkeän huonosti. Ja toisesta välistä tietysti sisään. Loppurata oli sentään puhdas, tosin ei mitenkään erityisen kaunis. 

Torstaina oli vuorossa Oreniuksen agilityvalmennus. Oma olotila oli sentään hieman edellispäivää parempi, mutta ei vielä mikään erityisen hyvä. Treeni olikin aikamoista rääkkiä erityisesti ohjaajalle talvitauon jälkeen. Huomasin kyllä, että juoksulenkit on jääneet minimiin Rauhan mammaloman aikana. Reilu 15 minuuttia juostiin täysiä ja hinkattiin tiukkoja mutkia. Rata meni siihen nähden kyllä hyvin, että meillä oli takana 3,5 kuukauden treenitauko. Keppien sisäänmeno oli tosi paha, se oli suoraan putken suun vieressä ja sitä hinkattiinkin tosi pitkään, että ehdin saada koiran hallintaan ennen sen sujahtamista putkeen. Kepeillä näkyi selviten talvitauko. Rauha meni tosi usein tokaan väliin sisään ja koittipa rouva myös fuskata loppupujottelusta keppivälejä. Kokonaisuutena Juha totesi, että kivan oloinen kokonaisuus, kunhan saan vaan ajoitukset kohdilleen. Ja mun täytyy alkaa haltuunotoissa käyttämään enemmän vastaista kättä. 

Tiistaina sain Mirkan matkaseuraksi Orimattilan agilitykisoihin. Pakkasimme autoon Rauhan ja Tyynen lisäksi Hiili-porokoiran ja yhden 7-viikkoisen lapinkoiratytön. Matka meni hiljaisissa merkeissä ja Tyyne nukkui kisapaikalla kevythäkissä kuin vanhakin konkari. Molemmat 1-luokan radat olivat todella helppoja. Suoraa linjaa ja mutkaputkia, joista käännyttiin eteenpäin. Onnistuinhan mä silti jotakin sössimään... Ensimmäisellä radalla kepeille tultiin suoralta, jolloin Rauhalla oli vielä hidastamisenkin jälkeen sen verran vauhtia, että se sujahti toisesta välistä sisään. Korjasin sen monta kertaa päin p*tä ja loppupujottelussa se vielä sinkaisi viimeisten keppien ohi. En jaksanut jäädä hinkkaamaan, joten hylkäyshän siitä tuli. Koko muu rata oli luonnollisesti tyylipuhdas, vaikkakaan ei meidän parasta menoa. Toiselle radalla tsemppasinkin sitten itseni, että nyt otetaan ainakin kepit hyvin. Joo, niinhän me otettiinkin - ensimmäiset 11 keppiä. Katsoin siihen asti koiraa ja taisinpa pitää kättäkin jonkinlaisena merkkinä keppien jatkumisesta. No, siinä vaiheessa mä tietysti huokaisin että menihän ne ja käänsin katseeni kohti seuraavaa estettä. Näin sitten liian myöhään silmänurkastani, että viimeinen keppi jäi kiertämättä ja hyllyhän siitäkin sitten tuli. Muu rata oli luonnollisesti taas puhdas. Tosin puomin ylösmeno oli hieman siinä ja siinä, että ottiko. Molemmat radat on videollakin, täytyy heittää ne nettiin jossain sopivassa raossa.

Huomenna ja lauantaina on tiedossa tuplakisat. Täytyy nyt yrittää tsempata ja pitää paketti kasassa. Pienestä noi onnistumiset on edelleen kiinni, joten onhan meidän joskus pakko myös onnistua, eikö vaan?! Mä niin haluaisin saada tuolle jo ne nousunollat, niin päästäisiin vähemmän päätöntä juoksua vaativiin ja monimutkaisempiin ratoihin käsiksi.

Tokossa olen keskittynyt pään seinään hakkaamiseen... Tai no, mitä se nyt onkaan. Viime viikolla otimme jonkin verran makuulta seuraamaan kutsuja. Rauhalla ei edelleenkään ole jarruja. Menin vielä kerran palkkaamaan sen pallolla, jolloin ei todellakaan jarruta (vaikkakin pallo lensi tulosuuntaan). Täytynee siis ottaa tehokkaammat pysätyskeinot käyttöön (= lihapullat tai makkara). Kaukoja on otettu takapalkan kanssa vaihtelevalla etäisyydellä ja ne on tuon avun kanssa menneet ihan kivasti. Tosin etäisyyden kasvattamista kaivataan vielä. 10 metrin säteellä Rauha tekee kyllä kivasti, mutta sitä pidempi matka tekee musta suuremman magneetin ja tekniikka meinaa herkästi kadota (vaikka vapautan sen aina takapalkalle muutaman toiston jälkeen).

Sitten se masennuksen aihe eli seuraaminen... Viikolla treenatessa tuli todettua, että Rauhan vasemmalle käännökset on ihan hanurista ja muutenkin seuraamisen paikka on turhan väljä. Mirka katsoi meidän epätoivoista menoa vappuaattona. Treeni oli sen tasoinen, että mua ketutti koiran seuraamispaikan vaeltaminen. Se taas vaikutti Rauhaan, minkä tuloksena se alkoi jätättää ja väljistyä entistä enemmän. Mirka toisti aiemman vinkkinsä, mitä on pakko näemmä alkaa noudattamaan. Rauha seuraa siis hihnassa erinomaisesti. Jatkossa koiran kaulassa on aina tokotreeneissä ketjupanta ja me tehdään seuraamista pelkästään kytkettynä tässä lähiviikot. Lisäksi naksuttelen seuraamisasentoa hieman enemmän ylöspäin palkkaamalla pienestä hyppelystä, josko vaikka paikka tiivistyisi sellaisen fokuksen avulla paremmaksi. Tiistain treeneissä harjoitukset tuntuivat toimivan ja Rauha seurasi kytkettynä tosi intensiivisesti ja hyvällä paikalla. Tätä siis jatketaan tarpeeksi pitkään ja toivotaan, että paikka paranee.

Noutohommia emme ole ehtineet harjoitella kuin muutaman kerran, mutta niillä treenikerroilla ollaan tehty pellolla hallinta- ja markkeeraustreenejä. Yritin tehdä markkeerauksia yksin niin, että jätin Rauhan istumaan, kävelin heittämään damin ja palasin lähettämään koiran. Selvästi pitkä odotusaika teki harjoituksesta vaikeampaa, koska jouduin lähettämään koiraa ajoittain muutaman kerran ennen kuin se löysi damin. Toki dami putosi suht avoimelle pellolle ojan taakse, mikä hankaloitti markkeerausta osaltaan myös. Tuollaisia täytyy selvästi treenata lisää. Lisäksi olemme tehneet ohjausharjoituksia ja perus malttitreeniä, missä heittelen dameja provosoivasti Rauhan yli tai ohi. Näissä se pysyi paikallaan nätisti, mutta nyki kyllä heitoista hieman. Näitäkin siis jatkamme. Hakua emme ole treenanneet mammaloman jälkeen ollenkaan, joten täytynee tehdä rouvalle myös hakuruutu vaihtelevaan maastoon lähipäivinä.

Rauha on myös saanut kotona katsella sivusta Tyynen treenaamisia ja se on näyttänyt hieman hämmentyneeltä. Tämän tyyliset harjoitukset tulevat jatkumaan myös. Kotona Rauha ei ole käskyn alla, mutta noutotreeneissä tarkoitus on opettaa molemmat koirat odottamaan käskyn alla toisen työskennellessä. 

Tyynen toilailut

Tyyne on viimeisen 1,5 viikon aikana saanut totutella harrastuskoiran arkeen. Se on ollut mukana treeneissä ja kisoissa. Meillä oli myös maanantaina yhdistyksemme kenttätalkoot, joissa kakara pyöri noin 2,5 tuntia lähes 20 ihmisen ja 5 muun koiran kanssa. Kisoissa se ei ole ottanut häiriötä yhtään vaan on lähinnä halunnut mennä tervehtimään muita koiria ja ihmisiä. Se on myös oppinut nukkumaan kevythäkissä. Talkoissa Tyyne otti isosta aitauksesta kaiken ilon irti ja pyöri koko talkoiden ajan milloin missäkin puuhastelemassa. Se leikki muiden koirien ja ihmisten kanssa, varasti työkalupakista ruuveja sisältävän pussin ja söi keppejä. Se myös löysi aitauksesta pienen reiän, mistä tutkimusaluetta pääsi mukavasti laajentamaan. Hölmö otus. No, eipähän se näytä erityisesti pelkäävän mitään. Eikä ainakaan turhaan pyöri jaloissa. 

Uusien asioiden opettelu on jatkunut tiukkaa tahtia :) Viime aikoina suurimpana työsarkana on ollut nouto. Aloitin treenaamisen ihan olkkarin nurkassa tyhjällä vessapaperirullalla. Naksun avulla se oppi nostamaan rullan heti ekassa harjoituksessa. Sittemmin olemme harjoitelleet nostamista ja esineen pitämistä vähän aikaa. Esine on tällä hetkellä useimmiten puinen noutokapula. Olemme myös harjoitelleet nostamista ja kantamista pentudamilla ja metallisella noutokapulalla. Kaikki nousevat ongelmitta. Tiistaina siirryin ensimmäistä kertaa ulos harjoittelemaan ja sielläkin kapula nousi tosi kivasti. Tosin noutokapula on Tyynestä sen verran kiva, että siitä olisi selvästi kiva viedä kapula jonnekin omaan jemmaan tarkempaa tutkimista varten. Se on siis selvästi hokannut että kapulaa kantamalla kuulee naksautuksen, mutta toistaiseksi ei vielä ole täysin selviö, että kapula kannattaa kiikuttaa mulle. Tyyne oli eilen tokotreeneissämme mukana ja siellä se toi mulle tosi nätisti pentudamia lyhyeltä matkalta. Jatkamme siis edelleen pitoharjoituksia ja alan hiljalleen vaatimaan kapulan luovutusta käteen. 

Tyynen kanssa on harjoiteltu myös sivulletuloa, mutta sivulle ohjaaminen on vielä hieman hankalaa. Se kyllästyy aika nopeasti seuraamaan mun kättä ja istahtaa muuten vaan. Olenkin palkannut sitä paljon ihan vaan käden seuraamisesta. Tiistain treeneissä esittelin Tyynelle myös ensimmäistä kertaa kosketusalustan. Se alkoi heti muutaman toiston jälkeen tarjoamaan tassukosketusta. On tuo naksutin vaan mainio vekotin :) 

Lähitulevaisuudessa Tyynen harjoitusohjelmassa on: 
- perusasennon hakeminen 
- nouto (esineen pitäminen, kantaminen ja luovutus käteen)
- kosketusalustan yleistäminen
- käsikosketus (kuonolla käden koskettaminen)
- paikalla istuminen
- peruuttaminen

Luoksetulon harjoitteleminen on luonnollisesti koko ajan ohjelmassa. Pennut on pillitetty pienestä asti ruokakupille, joten luoksetulo pillillä on jo aika varma. Sitä ja suusanallista kutsua on kuitenkin vielä vahvistettava ja opetettava pennulle, että ne ovat ehdottomia käskyjä, joita kuuluu aina noudattaa. 

Lähiaikoina tapahtuu: 
Rauhalla on agilitykisat perjantaina ja lauantaina. Sunnuntaina menemme Hyvinkäälle yöksi ja käymme kavereiden treffaamisen ohessa treenaamassa nomea ja tokoa. Tiistaina on vuorossa Tyynen ensimmäinen rokotus ja tokotreenit Herttoniemessä. Kesäkausi alkoi seurassamme myös tällä viikolla ja jatkossa meillä on tokotreenit keskiviikkoisin ja agility torstaisin.  

Tyyne harjoittelee kotona ja Rauhan aktiviteeteissä omia harjoituksiaan. Leikitään ja pidetään kivaa. Lisäksi se opettelee rauhoittumaan kytkettynä ja häkissä.