Rauha on saanut loppuviikon ottaa melko rennosti, kun olen keskittänyt lähes kaiken treeni-intoni Tyyneen. Kotona se on saanut jatkaa kaukokäskyjen treenaamista maton kanssa. Viimeisimmissä treeneissä etäisyyttä matolle oli jo noin 1,5 metriä ja Tyyne teki kaikkia siirtymiä siististi. Myös istu-seiso-siirtymässä koira on noussut nyt kahdella askeleella, vaikka en varsinaisesti ottanutkaan sitä erikseen työn alle. Maasta seisomaan nousuissa koira ei välillä reagoi ekaan käskyyn. Tämä pitää ottaa erityistarkkailuun.
Perjantaina kävimme tekemässä Tyynen kanssa parkkiksella pienet noutosulkeiset. Keskityin seuraamiseen ja siihen, että markkeerauksen jälkeen koira ei pääsekään noutoon, vaan seuruutan sen pois. Tällaisessa harjoituksessa koirasta lähti Anninan edellisissä treeneissä vinkaisu kääntyessä (-> turhaumaa, ei pääsekään noutamaan vaikka haluaa). Tein sitten sellaisia käännöksiä, että annoin vähän apuja ja vapautin koiran heti damille, kun se kääntyi siivosti ja hiljaa. Parin toiston jälkeen se hiljeni :)
Lauantaina kävimme ensin kävelyllä Tyynen ja parin damin kanssa. Tein koiran kanssa muisteja ja seuruutin sitä myös remmissä edes takaisin kävelytietä. Noudot meni ihan ok, tosin pellolta lähti varisparvi meidän mennessä treenaamaan ja jossakin noudossa Tyyne kiersi pienen kunniakierroksen damin kanssa. Tästä huomautin toki koiralle, että ei ole ihan toivottavaa käytöstä...
Noutotreenauksen jälkeen palasin autolle ja tarkoitus oli tehdä kisamaisesti läpi koko avoin luokka. No, tämä suunnitelma kariutui vähän samoihin syihin kuin edellisviikollakin. Kasasin alkuun esteen ja pistin meidän namipussin ja lampaannahkalelun auton katolle. Teimme ensin paikkamakuun, mistä palkkasin koiran juoksemalla sen kanssa yhdessä autolle ja antamalla pussista pari namia. Tämän jälkeen sitten avon liikkeet...
Heti ensimmäisestä sivulle-käskystä koirasta lähti aikamoisen kova vinkaisu. Tässä vaiheessa kisamaisuus jäi pois, koska en halunnut vahvistaa vinkumiskäytöstä enää yhtään. Jätin siis Tyynen istumaan ja pistin sen eteen jokusen namin. Odotin pari minsaa ja vapautin koiran nameille. Sitten uudestaan seuraamiseen. Tällä taktiikalla teimme koko avoimen läpi. Ja voin sanoa, että aikaa meni PITKÄÄN, kun aina vinkaisusta kakara päätyi kököttämään paikalleen... Liikkeiden osalta seuraaminen meni ihan ok, myös maahanmeno, nouto ja kaukot. Luoksetulossa teki taas ihmeellisen loikkajarrutuksen ja pysähtyi hitaasti. Seisomisessa ei meinannut pysähtyä ollenkaan (sitä täytyy selvästi vahvistaa, kun on jonnekin unohtunut koko liike!). Hypyssä koira kolautti estettä aika pahasti paluuhypyssä.
Tämä vinkumisasia pisti tietysti mietintämyssyn päälle, että mitä ihmettä. Tyyne ei ole aiemmin juuri vinkunut tokoillessa ja nyt yhtäkkiä mä olen viikon sisällä tehnyt kaksi kisamaista treeniä, missä se on aloittanut piippaamisen heti. Kysyin asiaan vinkkejä tänään Anninan koulutuksessakin, mutta tajusin todellisen syyn vasta kotimatkalla. Ja ahaa-elämys oli niinkin yksinkertainen, että enhän mä ole opettanut Tyyneä sietämään sitä, että sen palkka on jossain näkyvillä odottamassa. Paitsi jossain paikallamakuussa, mutta siinä sen ei tarvitsekaan tehdä mitään teknisiä juttuja. Kokeilin tätä teoriaa hieman kotiuduttuani treeneistä ja koirahan oli hiljaa! Eli jatkossa koiran palkkaamistapaa täytyy selvästi miettiä vähän enemmän...
Tänään meillä oli sitten vuorossa Anninan taipparikurssin toinen kerta. Kaikki 6 pientä Ainstainia olivat taas paikalla reippaine omistajineen. Teimme aluksi jokainen vähän aikaa damin kantoa ja luovutusta. Tämän Tyyne osaa hyvin, mutta saimme onneksi muovisen damin, mistä tuo yritti korjailla otetta. Pääsin siis yksinkertaisessa treenissä hieman huomauttamaan, jos koira korjaili liikkeessä otettaan damista. Ja ote parani kyllä treenin myötä. Tällaista perustreeniä ei kyllä koskaan voi tehdä liikaa!
Kantotreenin jälkeen teimme hieman malttia, missä koirat pääosin istuivat ja ohjaajat veivät dameja pois jne. Lopuksi kaikki saivat tehdä ympyrässä pari noutoa. Ensin niin, että kaikki toivat luoksetulon omaisesti yhtäaikaa oman daminsa. Sen jälkeen jokainen vei oman damin muistidamiksi ja jokainen koira lähetettiin vuorollaan hakemaan oma daminsa. Tyyne pääsi hommiin viimeisenä, mutta muisti hyvin daminsa, vaikka välissä meidän ja damin välistä oli ajanut kolme autoa ja muutakin häiriötä oli tullut. Palautuksessa harmillisesti Friidu karkasi Tyynen luokse ja se väisti ensin Friidua, eikä pystynyt tuomaan damia suoraan käteen. Otti kuitenkin pudottamisen jälkeen daminsa ja toi mulle käteen :) Onneksi tuo ei mene noin pienestä rikki ;)
Lopuksi jokainen sai vielä omaa aikaa kouluttajan kanssa haluamansa teeman mukaisesti. Minä halusin katsoa meidän kakkosmarkkeerausta, koska sellainen tulee Pirkan Dameissa kahden viikon päästä olemaan. Se on Tyynelle vaikeaa, koska vaihtamisajatukset on edelleen aika sitkeässä, vaikka olen tehnyt asian eteen jo töitä jonkin verran. Otimme suoraan kakkosmarkkeerauksen ja näinhän siinä kävi, että Tyyne meinasi koukata toiselle damille vielä ensimmäinen suussaan. Mun karjaisu kyllä tehosi ja koira tuli kiltisti luokse. Kokeiltiin sitten tätä muutama toisto ja Annina halusi kerran kokeilla sitä, että hän käy nostamassa toisen damin ylös koiran nähtyä ja minä en puutu ollenkaan, jos Tyyne lähtee tsekkaamaan, onko toinen dami paikalla. Tässä oli ideana se, että vahvistetaan koiran ajatusta siitä, että MINÄ tiedän, mistä dameja löytyy, eikä omat ratkaisut ole kannattavia. Otettiin lopuksi vielä ihan tosi simppelisti kahden damin noutoa ja näissä Tyyne toi varmasti vain toista. Ongelma tulee siis esiin hieman vaativammissa jutuissa, missä joutuu käyttämään muistia.
Usean damin harjoituksia siis vaan lisää! Itse taidan jatkaa enemmän sillä puuttumislinjalla, kun en pidä siitä, että koira keksii tehdä damin nostamisen jälkeen mitään omia ratkaisuja. Keppi ja porkkana saa luvan toimia tässäkin parhaiten ;) Tämän harjoituksen ohessa käänsin kerran Tyynen markkeerausten jälkeen pois ja aiempi säätäminen ja paine näkyi ilmeisesti enemmän koirassa, koska siitä lähti aika kovakin vinkaisu. Tähän totesimme, että Tyynen oletuksia ja kaavoja on alettava rikkomaan enemmän. Sillä on aivan liian vahva oletus siitä, mitä tulee seuraavaksi tapahtumaan ja vinkaisu on turhaumaa, kun kuvitelmat eivät täytykään. Täytyy jatkossa suunnitella tuollaiseen tilanteeseen vastakkaiseenkin suuntaan jotain ja lähettää koira haluamaani suuntaan vasta kun se uskoo, että minä tiedän mistä löytyy parhaat damit :)
Luovutus- ja vaihtamisongelman ytimessä taitaa olla syynä ensinnäkin se, että Tyyne ei ole erityisen miellyttämisenhaluinen koira. Se tekee ensisijaisesti töitä itselleen, mutta mä olen luonut sille motivaation ja vaatimuksen tehdä töitä minulle. Välillä se oma tahto vaan vielä pilkahtaa sieltä kuuliaisen koiran naamiosta. Lisäksi damihommat on Tyynen mielestä ihan supersiistejä ja se motivoituu erityisesti löytämisestä ja etsimisestä. Palautusta pitää siis vaan vahvistaa, vaikka se ei luontaisesti tuon mielestä niin siistiä ole, kuin esim. Rauhan. Tuon ominaisuuden suhteen se taitaa olla aito tolleri, mä olen aina ajatellutkin että Rauha on vähän erilainen kuin keskivertotollerit...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti