Koska Rauhan tassu alkaa vaikuttaa jo melko hyvältä, päätin mennä ottamaan treenisession tuohon viereiselle kentälle. Päätin etukäteen kiinnittää huomiota erityisesti ääneen, jota ei tarvisi tulla ollenkaan.
Ensimmäisenä kävin laittamassa tunnarikasan kentän reunalle ja oman hajustetun valmiiksi joukkoon. Tämän jälkeen otimme pientä herättelyä. Rauha olisi kovasti halunnut hakea sen tunnarin, joten käänsin meidän rintamasuunnan vastakkaiseen suuntaan. Sitten paikallamakuu. Otin ensin muutamia toistoja valmis-sanalla. Eli valmis ja samalla taskusta nami koiran suuhun. Maahan meni hyvin ekalla käskyllä. Tein yhden valelähdön, eli palasin 10 metrin jälkeen takaisin ja palkkasin koiran. Tämän jälkeen oikea paikallamakuu, missä Rauha makasi muutaman minuutin. Palatessani en ihan heti ottanut perusasentoon, vaan odotin n.20 sekkaa. Nousi kuitenkin hienosti ekasta käskystä. Nappisuoritus siis. Tämän jälkeen kehumisessa huomasi taas pursuavan innon, kun koira hieman piippasi. Ratkaisin ongelman niin, että pieni murahdus ja käsky perusasentoon. Istutin Rauhaa siinä hetken, ja kehuin ja palkkasin hiljaisuudesta.
Kun koira oli rauhoittunut, otimme seuraamista. Seuraamispaikka on edelleen hieman vaihteleva, mutta nykyään se vaihtelee lähinnä sivusuunnassa. Eli edistystä on tullut tässäkin liikkeessä. Lisäksi Rauha ei enää seuraamisessa tunnu pommilta, vaan uskallan kävellä rennosti katsomatta koiraa. Vahvistin hyvää seuraamispaikkaa suullisilla kehuilla, ja se tuntui toimivan mukavasti. Jossakin vaiheessa otin myös pallon mukaan, koska seuraamisen kriteerit alkavat selvästi olla Rauhan päässä. Pallo antoi seuraamiselle hieman lisää terävyyttä, mutta ei enää aiheuttanut poikittamista, kuten joskus aikaisemmin.
Seuraamisen jälkeen otimme kaukokäskyjä, joissa neiti edisti selvästi seiso-istu ja seiso-maahan -siitymissä. Täytyy vaan ottaa taas hieman takapakkia tässä ja opetella oikeasti takapalkka tähän liikkeeseen. Muutoin koira oli hyvin kuulolla, ja viretila oli sopivan liikkeeseen.
Kaukojen jälkeen Rauha oli jo unohtanut tunnarikapulat melko täydellisesti, joten nyt oli hyvä aika ottaa se kapula ylös. Lähetin sen todella kaukaa (tuplat kisaetäisyydestä) kasalle. Se meni suoraviivaisesti laukalla, haisteli huolellisesti pinon ja toi varmasti oman mulle käteen. Jes! Luovutus oli kökkö, mutta toisaalta en viime aikoina ole luovutusta tunnarista vaatinutkaan, koska tärkeintä on aina tuoda se oma :)
Tunnarin jälkeen harjoittelimme luoksetulon pysäytyksiä. Takapalkkana oli narupallo, ja tämän avulla seisominen oli sopivan täpäkkä ja terävä. Otin ekalla kerralla myös koko liikkeen, ja se hieman ihmetytti Rauhaa (kun ei vapautettukaan heti seisomisesta taakse).
Lopuksi otin vielä hieman kisanomaisempaa palkattomuustreeniä. Vein kentän laidalle ruokapurkin avattuna. Otin alkuun helpohkon seuraamisen. Siinä neiti oli ajoittain hieman ajatuksissaan (perusasentoja meinasi jäädä väliin). Seuraamisen jälkeen liikkeestä istuminen, jossa käänsin apuna päätäni käskyn sanoessani. Tämä meni aivan täydellisesti :) Viimeisenä muutama kaukokäsky niin, että kuppi oli suoraan koiran takana. Hieman paremmat siirtymät ja vapautin Rauhan onnistuneesta seiso-istu -siirtymästä suoraan kupille.
Kokonaisuutena hyvät treenit. Rauhan kanssa kannattaa selvästi tehdä tuollaisia "kaavat rikkovia" harjoituksia enemmänkin. Että esim. tunnaria tai kapulaa ei heti noudeta, vaikka se olisi kentällä valmiina yms. Lisäksi alun pienillä kontaktiharjoituksilla sain koiran nopeasti keskittymään, eikä ääntä lähtenyt alun vinkaisuiden jälkeen ollenkaan! Uskon, että ääni tuli osaksi myös siitä syystä, että Rauha halusi päästä tunnarille, ja turhautui, kun ei tehtykään oletettavinta asiaa ;)
29.5.2010
Todellista moniajoa
Viimeisen kuukauden aikana olemme ehtineet harjoitella ja käydä koulutuksissa niin monena päivänä, että blogin päivittämisen ei ole ollut aikaa... Yritetään nyt kiriä se kiinni ja tehdä tiivistelmä viime aikojen treeneistä. Huh, taitaa tulla historian pisin blogiteksti :O
---------------------
To 27.5.2010
Tänään oli allekirjoittaneella tokon koulutusvuoro, ja päätin ottaa Rauhan mukaan kentälle. Tassu alkaa vaikuttaa jo aika hyvältä, R ei enää onnu sitä, enkä ole pitänyt tassusidettä sillä kuin kostealla ilmalla ja silloin, kun mennään jossain karkeammalla alustalla. Mun hyvä ideani oli ottaa Rauha mallikoiraksi kurssilaisille. Teemana nouto. R olikin kerännyt tosi hienot kierrokset kentän laidalla odotellessaan, ja esitteli hienosti äänijänteitään, kun otin sen hommiin. Lisäksi edellispäiväinen kapulan kanssa juoksentelu oli neidillä edelleen selvästi mielessä, koska kapulan kanssa tohottaminen oli tosi levotonta. Sinänsä sain toki perusharjoitukset näytettyä, mutta hieman harmitti se vinkuminen. Täytyy ottaa nyt äänijutuissa ihan nollatoleranssi. Mitään ei tehdä, ennenkuin maltetaan olla hiljaa. Malttitreeniä siis myös tokokentälle! Treenien jälkeen otimme myös hieman seuraamista, ja se tuntui jo tosi kivalta. Tosin vasemmalle käännökset on edelleen ihan syvältä ja seuraamisen loppuvaiheessa tehdyt askelsiirtymät vielä hankalia. Erityisesti peruuttaminen vaatii neidiltä vielä todella paljon keskittymistä.
----------------------
Ke 26.5.2010
Tänään oli vuorossa Riitan kurssin viimeinen kerta. Rauhan tassukin on ollut jo viime päivinä ihan hyvässä kunnossa, joten otin koiran mukaan tassu paketissa. Tulos oli melko odotettava. Neiti on ollut melkein kaksi viikkoa tekemättä mitään, ja sitten vielä mennään sikakivalle treenikentälle. Ensimmäiset 20 minuuttia olivat ihan järkyttävää söhellystä. R ei varmaan ikinä ole tehnyt noin huonosti hommia. Ensimmäisenä tehtävänä oli ottaa kisatreeninä kehään tulo, lyhyt seuraaminen ja vapaavalintainen liike. Seuraaminen oli aivan järkyttävää haahuilua, ja jouduin antamaan Rauhalle muutaman lisäkäskyn, ja loppuvaiheessa se jo seurasi ihan oikeasti. Vapaavalintaisena otimme liikkeestä istumisen. Tämä on toki meille vielä aika uusi liike, mutta en tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun R ensin jäi seisomaan käskystä, uusinnasta meni maahan ja kolmannesta käskystä vasta istui. Riitan kanssa mietittiinkin, että voikohan tassu paketissa seurata. Muutenkaan ei olleet tyypillistä Rauhaa nuo liikkeet. "Positiivista" (niin kai jonkun mielestä) oli se, että koiran viretila ei laskenut tippaakaan, vaikka en sitä palkannut tai kehunut suorituksissa yhtään...
Kehääntuloharjoituksen jälkeen otimme seuraamista häiriössä toisten koirien ohi. Eli olimme ympyrässä ja omien koirien tuli pitää katsekontakti, kun toinen koira seurasi vierestä ohi. Tämä meni jo paremmin. Nyt Rauhan seuraaminen oli jo nättiä ja sopivavireistä. Tämän jälkeen otimme paikalla istumisen ja paikallamakuun. Huoh, kökkö viretila näkyi näissä liikkeissä aivan h*tisti. Paikalla istumisessa se taas oli levoton, ja jopa nousi kerrans seisomaan (meni taas käskystä takas istumaan). Paikallamakuussa R meni hyvin maahan, mutta yritti kävellä perässäni, kun lähdin poistumaan. Kummallista, ehkä ympyrämuodostelma oli kuitenkin Rauhalle isompi häiriöä, kuin uskoisi. Palautuksen jälkeen se kuitenkin makasi nätisti ja lopun perusasento tuli nätisti ja varmasti. Paikallamakuun lähtöjä tarvitsee kuitenkin selvästi treenata vielä paljon!
Seuraavaksi teimme kaukokäskyjä samassa ympyrämuodostelmassa. Haasteena koirille oli se, että vieressä joku toinen käski omaa koiraansa asennonvaihdoksiin. Jäin ihan suosiolla koiran eteen seisomaan, ja tältä etäisyydeltä kaukot toimivat erittäin mallikkaasti ja ongelmitta. Rauha ei ottanut häiriötä muista koirista.
Seuraavaksi tsekkasimme luoksetulon pysäytyksiä. Otin alkuun varovasti yhden pysäytyksen ihan lyhyeltä matkalta, mikä onnistui mainiosti. Täyspitkässä luoksetulossa seisominen oli kuitenkin luvattoman hidas. Maahanmenosta ja lopun perusasennosta saatiin kehuja. Riitta suositteli, että mun kannattaa jatkaa takapalkan yleistämistä tässäkin liikkeessä. Heittoliike on kuitenkin sen verran hidas, että usein koirille tulee hankaluuksia juuri pidemmältä matkalta pysähtymisissä.
Viimeisenä oli vuorossa temppurata, jonka ideana oli rikkoa kokeneiden koirien kaavamaiset käsitykset tokosta. Ensimmäiseksi koira lähetettiin merkille, josta ei mentykään ruutuun, vaan piti noutaa kapula vastakkaisesta suunnasta. Kapulan kanssa koiran tuli käydä hyppäämässä este n. 30 metrin päässä ja esteen jälkeen koira lähetettiin edelleen kapula suussa ruutuun. Ruudusta luoksetulo.
Me sovelsimme Rauhan kanssa harjoitusta hieman, koska merkkiä en ole tuolle vielä opettanut (tehdään ensin ruutu valmiiksi). Lähetin koiran suoraan merkiltä noutoon, minkä jälkeen hieman autettuna hypylle. Hypyltä R kyllä juoksi ruutua kohti hyvin, mutta komeasti yli, ja muutenkin jouduin menemään lähelle ohjaamaan koiran ruudun oikeaan kohtaan. Toisella yrityksellä alku meni tosi hyvin. Rauha lähti yhdestä käskystä kapulan kanssa suoraan hyppäämään, ja sieltä ruutuun (tosin taas vähän sinnepäin, ei kohdalleen). Kokonaisuutena hauska treeni, ja sainkin Riitalta vinkin, että meidän kannattaa ottaa hieman sovellettuna tällaisia harjoituksia silloin tällöin. Esim. just nouto, josta ruutuun. Ruudusta luoksetulo pysäytyksellä. Pysäytyksen jälkeen otetaan muutama kaukokäsky ja siitä luoksetulon loppuasentoon. Toki tällaisia ei kannata tehdä juuri ennen kisaa, mutta tämä on hyvä tapa hieman monipuolistaa harjoituksia ja rikkoa koiran pään sisään muodostuneita rutiineja :)
Kokonaisuutena treenit olivat tosi kivat. Rauhalla on näköjään tällä hetkellä hankaluutena viretila treenien alussa. Jatkossa pystyn taas lämmittelemään sen rauhassa, joten eiköhän se ongelma ratkea pienellä säädöllä, kunhan päästään taas kunnon treenikuntoon :)
-----------------------
Pe 14.5 - ti 25.5.2010
Taippareiden jälkeen pidimme muutaman päivän mietiskelytauon, minä aikana Rauha onnistui loukkaamaan oikean takajalkansa johonkin terävään. Tästä syystä meille tuli muutaman viikon pituinen totaalitauko treeneistä ja koulutuksista.
Tänä aikana ehdin käydä ilman koiraa katsomassa kahdessä tokokoulutuksessa. Ensin oli Jessica Swanljungin tollereiden tokokurssin toinen kerta. Oli todella opettavaista välillä katsoa muiden suorituksia tarvitsematta keskittyä omaan koiraan. Mieleen jäi erityisesti Niinalle ja Novalle neuvottu leikki luoksetulon pysäytyksiin. Eli heitetään nami koiralle mahdollisimman kauas. Kun se on syönyt sen, kutsutaan ja pysäytetään seisomaan. Jos oli hyvä, palkataan heittämällä nami kauaksi koiran taakse. Kutsutaan uudestaan, jne. Täytyy kokeilla tätä myös Rauhalle, kunhan se tuosta paranee. Meillä on tosin ongelmana enemmän se, että riittävän kaukaa tullessaan R ei pysähdy terävästi. Useampi muu tolleristi teki palkattomuustreeniä, ja sitäkin oli mukavaa seurata sivusta. Näki hyvin, että vaikka koiralla on motivaatiota työskennellä omistajansa kanssa, se täytyy silti opettaa siihen, että välillä palkkaa ei vaan tule vähään aikaan.
Seuraavana päivänä oli vuorossa Riitan kurssin neljäs kerta. Vähän oli orpo olo ilman koiraa, mutta pääsinpähän seuraamaan lähempää muiden treenejä. Kokeneiden koirien treenit ja ongelmat olivat melko pikkutarkkaa näperrystä, mutta toisaalta itselle tuli fiilis, että ei tuon tason saavuttaminen ole meille mitenkään mahdotonta. Tylsää, kun itsellä olisi pää täynnä kaikenlaisia treeni-ideoita, mutta koira on saikulla :(
Viime päivinä olen jo harjoitellut varovasti Rauhan kanssa tokojuttuja kotona ja pihalla. Seuraaminen on hieman hakusessa tällä hetkellä. Toisaalta paikka on nyt selvästi taaempana kuin ennen (hyvä), mutta koira on edelleen hieman väljä. Tämä voi toisaalta johtua tuosta tassusta, joten en ole erityisen huolissani. Tunnistusnoutoa olemme ottaneet sopivissa väleissä kotona. Olen tehnyt harjoitukset niin, että olen koiran näkemättä käynyt laittamassa pihalle pinon, jossa on jo valmiiksi oma hajustettu kapula. Nämä ovat selvästi olleet riittävän haastavia Rauhalle. Välillä se on hieman haistellut, ja tuonut väärän. Olen ottanut sen vastaan tosi passiivisena ja lähettänyt koiran uudestaan. Toisella kerralla se on tehnyt huolellista työtä, ja tuonut oikean. Viimeisin harjoitus meni heti ekalla yrittämällä oikein, joten eiköhän se liike etene omalla painollaan. Kaukokäskyissä olen yrittänyt ottaa etäisyyttä koiraan, mutta tämä tuntuu edelleen tosi hankalalta. Erityisesti ensimmäinen asennonvaihdos on sellainen, että R saattaa ihan ottaa pari askelta mua kohti. Olen yrittänyt käyttää takapalkkaa, mutta se aiheuttaa sen, että koira alkaa törkeästi poikittaa. Sen pitäisi kuitenkin olla vain välivaihe, joten ehkä mun täytyy vaan jatkaa tätä sitkeästi.
---------------------
To 13.5.2010
Tänään oli vuorossa taipumuskoe Inkoossa. Olimme aamupäiväryhmässä, ja lähdinkin jännittyneenä kukonlaulun aikaan ajelemaan kohti koepaikkaa. Sää oli mukava, ja aamupäivän porukan kanssakin juttu lensi hyvin. Osallistumisnumeroksemme tuli 6, joten ehdin rauhassa katsoa useamman koiran ennen omaa suoritustamme. Olin itse liikkeellä sillä asenteella, että ihan sama mitä tapahtuu, mutta tänään aion antaa koiralle kaiken tukeni ja kannustaa sitä oikeasta työskentelystä (vaikka treenitilanteissa olenkin suht passiivinen).
Rauhalla oli edelleen ääni päällä edellisillan tapaan. Odottelu sen kanssa olikin harvinaisen turhauttavaa, kun neidillä oli pilli kurkussa koko ajan. Odotin jo kauhulla, että millaisetkohan rääkäisyt se päästää noutoon lähetyksissä... No, eipä muuta kuin rantaan (Rauhalla veto päällä, täytyy oikeasti alkaa harjoittelemaan hallittuja kisan aloituksia ilman hihnaa...). Molemmat vesinoudot menivät mallikkaasti. Rauhallinen markkeeraaminen ja käskystä suoraan veteen ja lokille. Palautukset tulivat myös suoraan minulle käteen, kuten pitääkin :)
Vesinoudon jälkeen tuli markkeeraus hakuruutuun. Tässä vaiheessa Rauhalla alkoi olemaan hieman enemmän kierroksia, ja koirasta kuului pieni vinkaisu pamauksen aikana. No, ei muuta kuin koira hakuun ja Rauha menikin suoraan markkeerauslinnulle. Taas tuli se hetki, kun koira vilkaisi minua ikään kuin kysyäkseen, että mitäs tälle linnulle nyt pitäisi tehdä. Olin mahdollisimman passiivinen, ja tulihan se lintu sieltä. Tämän jälkeen uudella lähetyksellä Rauha lähti reippaasti hakuun. Juoksenteli hieman turhan pitkään aluksi, ja kävi tuijottamassa minua yhden variksen luona, mutta jätti linnun siihen. Tässä vaiheessa allekirjoittanutta alkoi huolestuttaa. No, onneksi R painui saman tien ruudun takaosaan, ja toi ilmeisesti kauimmaisen riistan. Ajasta päätellen minun näköpiirini ulkopuoliset linnut nousivat ihan spontaanisti, kun en ollut häiritsemässä neidin työskentelyä... Taaimman riistan haun jälkeen Rauha tyhjensi ruutua nopealla tahdilla. Yritin kolmannen jälkeen lähettää koiraa kohti sitä "unohtunutta" riistaa, ja tulihan sekin sitten viimeisenä käteeni. Selvästi näytti siltä, että oma tavallista kannustavampi asenteeni avasi koirasta jonkun "kisalukon", ja se työskenteli pienen alun tahmailun jälkeen hienosti. Ja ai että sitä fiilistä, kun viidennen nopean ja suoraviivaisen palautuksen jälkeen kytkin koiran, ja tuomari kysyi, haluanko jäädä jäljelle!
Koiran jäähdyttelyn jälkeen menin katsomaan loppuja suorituksia, ja noin tunnin päästä mulle valkeni, että kys. kokeessa jäljet tehtäisiin vasta ihan päivän päätteeksi, iltapäiväryhmän jälkeen. Eipä siinä auttanut, kuin jaksaa pystyssä kahden eväsbanaanin voimin :D Jälkeen suhtauduin etukäteen suht positiivisesti. Taippareissa meidän hankaluudet on tulleet vain silloin, kun koira on näköetäisyydellä minusta. Jälki menikin oikein mukavasti. Lähetin Rauhan matkaan, ja pienen siksakin jälkeen se lähti seuraamaan jälkeä. Näytti kuitenkin siltä, että se taisi saada pupusta vainun ilmavainulla, koska mun mielestäni se ei mennessä jäljestänyt koko matkaa jäljen päällä. Pupulla se mietti taas hetken, että mitäs tällaiselle ihanalle aarteelle tekisi. Tuomari ehti jo pyytää, että kutsuisin koiraa, mutta Rauhan tuntien olin ihan hiljaa hieman pidempään. Tämä kannatti, neiti mietti hetken, otti kanin ja palautti sen nätisti mulle käteen :)
Kylläpäs osasi olla mahtava fiilis! Ei se nou1 mikään maailman ihmeellisin tulos ole, mutta aiempien takapakkien jälkeen onnistuminen tuntui mahtavalta! Ja mikä parasta, nyt voin alkaa ihan tosissaan treenata Rauhan kanssa nomea. Itse kun en osaa kovin hyvin "puuhastella" asioita ilman tavoitteita. Alo-juttuja olemme tehneet ennen taukoa paljonkin, joten tavoitteena olisi nyt tänä kesänä laskea kierroksia (ääni taas kokonaan pois) ja harjoitella eri ympäristöissä monipuolisesti. Syksyllä nome-kokeisiin :)
--------------------------
Ke 12.5.2010
Vuorossa tokokurssin kolmas kerta. Rauha oli jostakin syystä aivan valtavan kovilla kierroksilla heti treenien alusta. Ääntä lähti, ja koira oli muutenkin tosi levoton. Alkuun otimme kontaktia häiriössä (narupallo kuonon edessä). Tämä onnistui vielä ihan hyvin. Sitten otimme paikalla istumiset ja makuut ympyrässä. Maahanmenossa Riitta heilutti narupalloa koiran kuonon edessä. Katsekontaktista ei ollut tietoakaan, mutta Rauha meni kuitenkin maahan heti ekalla käskyllä. Loppuasentoon tarvitsimme sen sijaan kaksi käskyä. Käskystys tuli evl-tyyliin, ja olimme viimeisenä vuorossa. Muutenkin nämä paikallamakuun loppuasennot ovat viime aikoina olleet meille hankalia. Ensin R ennakoi, jolloin aloin odottamaan käskyä ja useimmiten vapautan sen ilman perusasentoa maasta. Nyt se ei ennakoi, mutta ei toisaalta ole skarppinakaan, eikä nouse erityisen hyvin... Tätäkin täytyy siis itsenäisesti treenailla enemmän.
Paikallaolojen jälkeen otimme kaukoja ympyrämuodostelmassa yhtäaikaa. Tässä Rauhan kierrokset menivät ihan yli. Mun oli pakko aloittaa suoritus muutaman kerran ihan alusta, koska toi ei vaan pystynyt keskittymään.
Kaukojen jälkeen teimme noutotsekkauksen. Kierrokset pistivät tämänkin liikkeen ihan överiksi. R tarvitsi toisen käskyn noutolupaan (koiria oli kapulan takana treenaamassa, luultavasti otti häiriötä). Kapulan palautuksessa sen LEUAT KÄVI ja kaiken kukkuraksi palautusasento oli ihan syvältä. Toistolla homma toimi jo paremmin, ja sain vinkiksi hieman auttaa Rauhaa loppuasentoon, ettei se palautuksisa tekisi sitä kaarrosta mun takanani.
Seuraavana vuorossa oli ohjattu nouto. Tässä oli kokeneemmilla koirilla ideana se, että maassa oli häiriönä kasseja ja vasemmanpuoleisen kapulan vieressä häiriökoira suht lähellä. Tämä harjoitus oli selvästi haastava kokeneemmillekin koirille. Rauha sai tasoitettua hieman kierroksiaan tässä harjoituksessa, kun pystyin keskittymään sen syöttämiseen hiljaisina hetkinä. Meidän harjoitus oli ihan alkeistasoa vielä. Vein koiran merkin taakse seisomaan ja vein narupallon koiran vasemmalle puolelle takaviistoon. Siitä koiran eteen ja käsky ja käsimerkki. Toiselle puolelle tehtiin samalla tavalla. Saimme kehuja, että R lukee hienosti vartalo-ohjaustani. No, eipä se kait sinänsä ihme, kun olemme vastaavantyylisiä harjoituksia tehneet kuitenkin nome-treeneissä aiemmin.
Viimeisenä oli vuorossa tunnistusnouto. Tässäkin oli alkuperäisenä ideana se, että kapuloiden lähellä oli kaikenlaista häiriökassia yms. Itse halusin kuitenkin ottaa harjoituksen varman päälle, koska koko päivän treeni oli Rauhan viretilaa nostavaa, ja tunnari on meillä muutenkin vielä kesken. Otimme harjoituksen niin, että ensin kävin piilottamassa oman kapulan kasan taakse. Koska tämä sujui hyvin, otimme lopulta pari sellaista toistoa, että oma kapula oli kisanomaisessa muodostelmassa häiriökapuloiden joukossa. Vein kapulan itse, eikä liikkuria siis käytetty. Tämä meni ihan täydellisesti. Ehkä meillä siis on vielä toivoa ;)
Tunnin treenien jälkeen koira alkoi vasta oikeasti vaikuttaa siltä, että nyt voisi tehdä hommia. Kävinkin tekemässä pienen kokeenomaisen treenin kotikentällä treenien jälkeen, ja se meni ihan ok. Kaukoissa eteni hieman ja seuraaminen oli ajoittain epätarkkaa, mutta muuten R teki töitä mukavan sopivassa vireessä :)
------------
Ma 10.5.2010
Vuorossa kevään toiset agilitytreenit. Tällä kertaa rata oli hieman haastavampi, ja sitä sai nopean koiran kanssa hieman hinkatakin. Koira kulki mukavasti, ja sain sitä jopa käskytettyä kauempaa edessä olevalle esteelle, eikä se jäänyt odottamaan meikäläistä. Uskon, että tällaiset helpommat harjoitukset vahvistavat muutenkin Rauhan itseluottamusta, jolloin se alkaa enemmän hakemaan edessään olevia esteitä. Kyllähän esteiden lukitsemisestakin ongelmia saa, mutta mieluummin keskittyisin enemmän ohjaamaan ja vähemmän juoksemaan täysiä paikasta toiseen... Itsenäiset harjoitukset olivat meille myös todella hyviä. Toisessa harjoituksessa treenattiin putken sokkokulmia. Näköjään Rauha osaa hakea erinomaisesti putkeen ihan kuolleistakin kulmista. Eipä tätä oo paljon harjoiteltu, mutta hyvä homma. Täytyy vaan jatkossa alkaa oikeasti käyttää hyödyksi sitä asiaa...
Toisena itsenäisenä harjoituksena oli viiden esteen suora, jossa keskimmäisenä oli pujottelu. Ideana oli harjoitella omaa irtoamista koiran pujotellessa. Se onnistuu meiltä kyllä hyvin. Sen sijaan haastavinta on saada Rauha hidastamaan vauhtiaan riittävästi ennen pujottelua, että se malttaa ja pystyy hakemaan oikean välin.. Tällaisia vauhdista kepeille harjoituksia me tarvitaan ehdottomasti lisää!
---------------------
Su 9.5.2010
Mejä-koe Hirvihaarassa ei ollut meiltä mikään erityisen upea suoritus. Saimme päivän neljännen jäljen, ja lenkkeilimme ja touhusimme kaverin kanssa aamulla. Jäljelle lähdimme varmasti, ja touhu oli oikein mukavan näköistä. Ensimmäisen 100metrin jälkeen Rauha kuitenkin poikkesi selvästi jäljeltä pois - kakalle. Tämän jälkeen mietittiin heti, että missä se jälki menikään ja lähdettiin väärään suuntaan. Ei löytynyt jälkeä, ja tuomari palautti meidät hetken päästä takaisin.
Tämän jälkeen vähän matkaa mentiin hyvin, sitten taas tiukasti sivuun jäljeltä - pissalle!! Tässä vaiheessa oli pakko todeta tuomarille, että enhän mä joo ollutkaan tätä tänään missään tarpeillaan käyttänyt... Jälleen edellinen toiminto toistui. Koira oli unohtanut jäljen sijainnin ja lähti taas väärään suuntaan. Kahden hukan jälkeen jäljestystyö oli oikein mukavan näköistä. Eka kulma oikaistiin metrin verran, joten makuu jäi merkkaamatta. Takasivu mentiin suopursuista suota, missä Rauha teki erinomaista työtä tarkasti jälkiuraa pitkin. Toisella kulmalla merkkasi makuun hyvin, ja jatkoi SUORAAN! Onneksi kulman takana oli oja, jonka yli tuo ei mennyt, vaan jäi miettimään, että eihän jälki täällä mene... Pienen miettimisen ja pyörimisen jälkeen Rauha palasi kuitenkin takaisin kulmalle ja lähti jäljestämään oikeaan suuntaan. Hieman ennen kaatoa Rauha vielä koukkasi oikealle viistosti jäljeltä sivuun. Opas jäi kummun taakse, ja melko nopeasti tuomari palautti meidät kolmannen kerran jäljelle. Oppaan tultua lähemmäksi sain todeta jäljen olleen tosi lähellä koiran vieressä. Muutenkin Rauha meni mielestäni nenä pystyssä tosi määrätietoisesti, joten olen melko varma, että se olisi mennyt suoraan sorkalle. No, eipä tullut testattua sitä tällä kertaa, ja aika sama, olisiko tulos ollut avo3 vai avo0... Täytyy muutenkin saada tuollainen valtava ilmavainulla oikominen pois...
Kävin lauantaina jäljenteon jälkeen tekemällä Rauhalle muutaman vesinoudon lokilla, ja toimi ongelmitta. Taipparisuunnitelmat siis etenevät :)
------------------
Ke 5.5.2010
Tänään oli tokokurssin toinen kerta. Tällä kertaa jokainen sai harjoitella toivomuksiensa mukaan muutamaa liikettä. Lisäksi kentän sivussa oli itsenäisiä harjoittelupisteitä. Siellä oli ruutuharjoitus kokeneemmille koirilla. Ideana se, että koira lähetetään merkille. Merkin molemmilla puolilla on ruudut, ja koira lähetetään ohjaajan valitsemaan ruutuun. Lisäksi harjoiteltavana oli tunnaripiste, metalliesineitä erilaisista materiaaleista, sekä pieni hyppy.
Harjoittelimme itsenäisesti tunnaria niin, että piilotin omaa kapulaa pinon taakse nurmelle. Toimi ongelmitta. Ruutua teimme ihan läheltä, tavoitteena oli saada koiran oikeaa paikkaa vahvistettua. Tämä näytti edelleen olevan hankalaa. Ehkä pitää ihan oikeasti ottaa käyttöön kosketusalusta tms. Metalleista hankalaksi osoittautui raudasta (?) tehty kapula. Harjoittelimme sitten ihan sen pitämistä ja tuomista. Helpommalla kapulalla otin myös hyppynoutoja, jotka sujuivat ihan mukavasti :)
Yksilöliikkeiksi olin valinnut tällä kertaa kaukokäskyt ja tunnistusnoudon. Kaukojahan me olemme harjoitelleet viimeiset puoli vuotta, mutta en ole vielä saanut etäisyyttä koiraan kovin paljoa. Halusinkin lähinnä saada varmistusta sille, onko koiran tekniikka riittävä suoritukseen. Edestä harjoitus meni hyvin, ja nyt pitää siis vaan alkaa harjoitella etäisyyttä. Lisäksi Riitta toivoi koiralle enemmän ajatusta "taaksepäin". Koska takapalkka kääntää koiraa sivuttain, hän ehdotti, että palkkaisin kaukoista aina heittämällä namipalan koiran taakse. Tämänkin voi tehdä rauhallisesti, jotten saa viskelyllä koiran viretilaa liian korkeaksi.
Sitten se tunnari... Teimme kerran koemaisen suorituksen, jossa käännyin ja Riitta vei kaikki kapulat muodostelmaan. Rauha toi minulle ensimmäisen suuhun sattuneen kapulan. Toistimme harjoituksen niin, että vein itse oman kapulan ryhmään. Nyt neiti haisteli hyvin ja toi varmasti oman kapulan. Täytyy siis alkaa tekemään liikettä enemmän liikkurin kanssa. Alkuun niin, että liikkuri vie kapulat kokeenomaisesti, mutta käyn itse nostamassa omaa. Sitten niin, että kapulat ovat edessäni, ja kutsun koiran hakemaan oman edestäni jne. Piilottelua täytyy toki vielä myös jatkaa.
--------------
Ti 4.5.2010
Tänään vuorossa oli edellisenä päivänä veretyn jäljen suoritus. Yöllä oli satanut todella paljon vettä, ja se vaikutti ainakin alkujäljen suoritukseen. Olin jälleen jättänyt kaadon vähän turhan lähelle lähtöä, ja Rauha meinasi taas koukata suoraan lähdöstä sorkalle ilmavainulla. Ensimmäiseen kulmaan asti touhu oli muutenkin melko haahuilevaa. Maasto oli kosteaa ja hajukin oli varmasti levinnyt laajalle alueelle. Ekan kulman jälkeen viereisen lätäkön vieressä köpötteli sorsapariskunta. Rauha oli taas sitä mieltä, että ne olisi voinut käydä nostamassa lentoon. Pienen neuvottelun jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa, ja loppujälki meni oikein mukavasti. Yhden makuun se meinasi ohittaa sivusta, mutta korjausliikkeillä sain koiran merkkaamaan myös sen. Viikonloppuna mejäkoe tiedossa, saapi nähdä mitä sitten tapahtuu... Viime kesän jälkivarmuus näyttää tällä hetkellä lähinnä utopialta.
-----------------
Ma 3.5.2010
Tänään alkoi kesäkausi agilityssa. Olimme ensimmäistä kertaa Koiviksen treeneissä. Treenikaverit olivat kuitenkin melko tuttuja jo muista riennoista. Harjoitukset olivat meille todella helppoja. Näitä kuitenkin tarvitaan, että saan koiran liikkumaan enemmän itse ja etenemään suoralla myös ilman meikäläistä. Kepit olivat omana harjoituksenaan, ja hinkkasimme jälleen niitä aika paljon. Tällä kertaa tultiin sivusuunnasta pujotteluun, ja erityisesti oikealta oikean välin hakeminen oli vielä vaikeaa Rauhalle. Toistoja ei kuitenkaan voi kamalan paljon ottaa kerralla, koska pujottelu vaatii Rauhalta todella paljon keskittymistä.
Treenien jälkeen kävin vetämässä kaksi lyhyehköä verijälkeä.
----------------
Su 2.5.2010
Rauha oli jo ilmoitettu taipumuskokeisiin helatorstaiksi, joten täytyi käydä tekemässä tsekkaus tilanteesta ennen tätä. Lähdimme siis sunnuntaina Tiinan ja Marin kanssa Espooseen harjoittelemaan riistalla hakutyöskentelyä. Halusin ottaa koemaisen suorituksen, jossa myös ammutaan. Ampuminen kuitnekin nostaa Rauhaa aika paljon, ja edelliskerran se on kuullut ampumista syksyn sorsastuksessa...
Hakuruutu oli osittain kalliorinteessä ja sen takana. Sinne oli viety 4 varista ja suorituksen alussa ammuttiin ja heitettiin markkeerauslintu taipparityyliin. Treenitauko näkyi Rauhan suorituksissa eniten äänessä. Ruutuun lähtiessä se päästi aina vinkaisun. En kuitenkaan halunnut alkaa sitä kamalasti prässäämään siinä asiassa, ja keskityin lähinnä koiran työskentelyyn. Sen verran tein, että istutin Rauhaa sivulla melko pitkään, ja annoin mahdollisimman neutraalin ja rauhallisen etsi-käskyn.
Rauhan haku toimi loistavasti. Se meni vauhdilla ruutuun. Toi ensin markkeerauslinnun, sen jälkeen lähti syvälle ruudun takaosaan. Yhden kerran se vaihdoi, kun ei päässyt palauttamaan tulemaansa reittiä (jyrkkä kallionkohta), ja kääntyessään haistoi vieressä toisen riistan. Lisää treenattavaa siis jatkoon ;) Riistalla roikkumisesta ei näkynyt jälkeäkään, joten ilmeisesti viettiharjoitukset ovat tehneet tehtävänsä :) Haetutin neljä riistaa, ja ne tulivat nopeasti käteeni. Kokonaisuutena treenistä jäi hyvä fiilis. Rauha teki hyvin töitä, vaikka kierroksia ja intoa oli tauon jälkeen paljon. Taipparit siis pysyivät edelleen kalenterissa.
---------------
La 1.5.2010
Vappupäivänä meillä oli vuorossa agilitykisat Liedossa. Ei muuta kuin aikaisin aamulla ylös, ja auton nokka kohti länsi-Suomea. Eipä jäänyt kisoista juuri jälkipolville kerrottavaa. Ekalla radalla vein R:n pujotteluun oikealla. Se meni kyllä oikeasta välistä sisään, mutta menin sitten työntämään käden väliin, ja sotkin koiran oman rytmin. Myöhemmin radalla yritin takanaleikkausta pituudella, jolloin koira astui esteelle. Sit oli vielä loppusuora, josta tuli yksi rima alas ja puomin alastulokontaktilla oli jo niin kova vauhti, ettei jalat osuneet kontaktille, vaikkei se varsinaisesti ylikään hypännyt... Muilta osin rata meni ihan ok.
Toisella radalla puomi oli onneksi jo kolmas este, joten menin jo lähdössä todella pitkälle kutsumaan koiraa. Tälläkin kertaa vauhti puomilla oli mielettömän kova, ja alastulosta vitonen. Videon ja oman silmän perusteella se kyllä otti kontaktin, mutta tuollaisessa vauhdissa sen arvioiminen on kyllä vaikeaa... Eli täytyy ehdottomasti alkaa harjoitella pientä hidastusta alastulolle, että tuomarikin varmasti näkee kontaktin. Muu rata jatkui tästä ihan mukavasti. Renkaan Rauha hyppäsi jostain syystä sivusta. Luultavasti itse ennakoin liikaa esteen jälkeen tulevaa käännöstä, jolloin koirakin kääntyi jo ennen estettä... Huippu oli kuitenkin radan viimeinen este, josta tuo meni ohi (ohjasin päin honkia) ja hyppäsi nätisti takaisin. No, eipä juuri harmittanut, kun ei nolla mennyt...
Olin suunnitellut ilmoittavani Rauhaa enemmänkin kisoihin toukokuussa, mutta ehkä me jäädään suosiolla pienelle kisatauolle ja keskitytään harjoittelemaan estevarmuutta.
------------------
Ke 28.4
Keskiviikkona meillä oli vuorossa ensimmäinen kerta Riitta Korrin pitämästä tokokurssista (voi/evl-ryhmä). Allekirjoittanutta jänskätti eka kerta ja se kyllä näkyi meidän suorituksissa. Päivän teemana oli erilaiset häiriötreenit. Treeniympäristö oli myös haastavasti järven rannalla. Harjoittelimme aluksi kehään tuloa ja kisamaisen suorituksen aloitusta. Tässä Rauha oli ekalla kerralla hieman kujalla. Jälkeenpäin tajusin, että irti kehään tuloa ei olla vielä harjoiteltukaan. Pannan kaulasta vetäminen on varmasti tuolle se merkki, että nyt tehdään hommia. Lisää harjoiteltavaa siis :)
Tämän harjoituksen jälkeen otimme lyhyehkön paikalla istumisen ja paikallamakuun. Nämä tapahtuivat ympyrässä niin, että koirat olivat kuono ympyrästä poispäin. Paikalla istumisessa Rauha oli hieman levoton, pää pyöri kuin väkkärä ja kerran se meinasi jo nousta. Ehdin onneksi huutamaan käskyn, jolloin se kyllä pysyi istumassa. Istumisia täytyy selvästi alkaa myös harjoitella. Osaahan tuo kyllä istua paikallaan noutohommissa pitkiäkin aikoja, mutta ryhmässä istuminen on vielä uutta. Istumisen jälkeen otimme paikallamakuun evl-tyyliin liikkurin käskyttäessä jokaista vuorollaan. Tämä meni ihan mukavasti. Ympyrämuodostelma oli myös selvästi Rauhalle häiriötekijä, joten täytyy jatkossakin harjoitella paikallaoloja eri asennoissa.
Seuraavaksi oli vuorossa idarin kulmatyöskentelyn hiominen. Tässä tuli valitettavan hyvin näkyviin Rauhan olematon takapään käyttö käännöksissä. Sain vinkiksi harjoitella käännöksiä niin, että kääntyessäni vasemmalle otan yhden sivuaskeleen oikealle ja pysähdyn. Muutenkin vasemmalle kääntymisten jälkeen olisi hyvä pysähtyä aika usein...
Viimeisenä harjoituksena oli ruudun oikean paikan hakeminen. Tämä vähän jännitti, koska olin juuri edellisenä päivänä todennut, että eihän tuo koira sitä vielä osaa... Nyt kuitenkin meni tosi nätisti just oikeaan kohtaan heti ekalla kerralla (näyttöruutuna). Sain vinkiksi, että kannattaa ehkä opettaa koiralle myös joku toinen tapa helpottaa ruutua. Periaatteessa sinne voisi viedä kosketusalustan...
Kokonaisuutena olen ihan tyytyväinen päivän touhuihin, Rauha teki keskittyneesti töitä alkusähellyksen jälkeen. Viretila oli ihan hyvä. Palkkasin koiraa aika paljon, koska ympäristö oli selvästi haastava meille...
-------------------
Ti 27.4
Vuorossa oli tolleriporukan järkkäämä tokokoulutus Jessica Swanljungin johdolla. Valitsin meidän kahdeksi harjoiteltavaksi liikkeeksi metallinoudon ja ruudun.
Metallin kanssa ongelmana on ollut se, että Rauha ottaa ison metallin sen verran reunasta kiinni, että kanto-ote on vino. Tämä taas herkästi vaikuttaa perusasennon suoruuteen. Kokeilimme ottaa noudon keskikokoisella metallilla ja ote oli selvästi parempi. Luulenkin, että helpoin ratkaisu ongelmaan on laittaa hankintalistalle keskikokoinen kapula. Jessica huomasi myös sellaisen, että Rauhan tassut ovat hieman levottomat heittäessäni kapulaa. Tähän täytyy siis jatkossa kiinnittää huomiota. Juuri tällaisten asioiden takia on hyvä kun joku ulkopuolinen katsoo suorituksia...
Ruutua teimme perinteisenä näyttöruutuna. Tässä näkyi kuitenkin selvästi se, ettei tarkka paikka ruudun sisällä ole Rauhalle ollenkaan selvä. Päädyimme siis ottamaan muutaman askeleen takaisinpäin ja haen nyt vähän aikaa tarkemmin sitä oikeaa paikkaa. Jessica neuvoi myös ottamaan harjoituksia, missä koira lähetetään ruudun sivusta ruutuun (oma ja koiran sijoittuminen siis eri paikoissa). Myös taakselähetyksiä on hyvä harjoitella, eli jätetään koira ruudun eteen seisomaan naama ohjaajaa kohti. Kaikki tällaiset harjoitukset vahvistavat entisestään oikeaoppista ruudun suorittamista. Tässä harjoituksessa allekirjoittaneen oli tosi vaikeaa palkata koiraa oikea-aikaisesti. Täytyy siis jatkossa pitää pidempään se narupallo pidempään taskussa ja palkata hieman vaihtelevammin tästä liikkeestä.
Lopuksi otimme yhteisliikkeinä paikalla istumisen ja paikallamakuun. Mokasin itse tässä sillä tavalla, että otin Rauhan kentän laidalta vasta juuri ennen näiden suorittamista, jolloin koiran viretila oli taas ihan tapissa... Paikalla istuminen meni ihan hyvin. Koiran eleissä näkyi kuitenkin hieman epävarmuutta, joten kävin vapauttamassa sen suht nopeasti. Tämähän oli eka kerta, kun teimme paikalla istumista ryhmässä. Täytyy alkaa jatkossa tekemään myös tätä säännöllisesti.
Paikallamakuussa Rauha oli käskyn kohdalla unessa, ja murahdin sille hieman ja käskin vahvemmin maahan. Pois kävellessäni se tuli perään. Palautin sen melko eleettömästi makaamaan ja pysyi tämän jälkeen ongelmitta. Epäilenkin, että tämä satunnainen paikallamakuun ongelma liittyy uusintakäskyyn ja siitä tulevaan paineeseen. Olen satunnaisesti treeneissä harjoitellut sitä, että "valmis" -sana tarkoittaisi koiralle kontaktia. Täytyy jatkaa sen opettelua, koska uskon sen ratkaisevan satunnaisen ryhmäliikkeissä uneksimisen.
Oli myös opettavaista seurata toisten tollereiden pulmakohtia ja treenivinkkejä. Meillä on vielä toinen kerta tätä kolmen viikon kuluttua.
---------------------
To 27.5.2010
Tänään oli allekirjoittaneella tokon koulutusvuoro, ja päätin ottaa Rauhan mukaan kentälle. Tassu alkaa vaikuttaa jo aika hyvältä, R ei enää onnu sitä, enkä ole pitänyt tassusidettä sillä kuin kostealla ilmalla ja silloin, kun mennään jossain karkeammalla alustalla. Mun hyvä ideani oli ottaa Rauha mallikoiraksi kurssilaisille. Teemana nouto. R olikin kerännyt tosi hienot kierrokset kentän laidalla odotellessaan, ja esitteli hienosti äänijänteitään, kun otin sen hommiin. Lisäksi edellispäiväinen kapulan kanssa juoksentelu oli neidillä edelleen selvästi mielessä, koska kapulan kanssa tohottaminen oli tosi levotonta. Sinänsä sain toki perusharjoitukset näytettyä, mutta hieman harmitti se vinkuminen. Täytyy ottaa nyt äänijutuissa ihan nollatoleranssi. Mitään ei tehdä, ennenkuin maltetaan olla hiljaa. Malttitreeniä siis myös tokokentälle! Treenien jälkeen otimme myös hieman seuraamista, ja se tuntui jo tosi kivalta. Tosin vasemmalle käännökset on edelleen ihan syvältä ja seuraamisen loppuvaiheessa tehdyt askelsiirtymät vielä hankalia. Erityisesti peruuttaminen vaatii neidiltä vielä todella paljon keskittymistä.
----------------------
Ke 26.5.2010
Tänään oli vuorossa Riitan kurssin viimeinen kerta. Rauhan tassukin on ollut jo viime päivinä ihan hyvässä kunnossa, joten otin koiran mukaan tassu paketissa. Tulos oli melko odotettava. Neiti on ollut melkein kaksi viikkoa tekemättä mitään, ja sitten vielä mennään sikakivalle treenikentälle. Ensimmäiset 20 minuuttia olivat ihan järkyttävää söhellystä. R ei varmaan ikinä ole tehnyt noin huonosti hommia. Ensimmäisenä tehtävänä oli ottaa kisatreeninä kehään tulo, lyhyt seuraaminen ja vapaavalintainen liike. Seuraaminen oli aivan järkyttävää haahuilua, ja jouduin antamaan Rauhalle muutaman lisäkäskyn, ja loppuvaiheessa se jo seurasi ihan oikeasti. Vapaavalintaisena otimme liikkeestä istumisen. Tämä on toki meille vielä aika uusi liike, mutta en tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun R ensin jäi seisomaan käskystä, uusinnasta meni maahan ja kolmannesta käskystä vasta istui. Riitan kanssa mietittiinkin, että voikohan tassu paketissa seurata. Muutenkaan ei olleet tyypillistä Rauhaa nuo liikkeet. "Positiivista" (niin kai jonkun mielestä) oli se, että koiran viretila ei laskenut tippaakaan, vaikka en sitä palkannut tai kehunut suorituksissa yhtään...
Kehääntuloharjoituksen jälkeen otimme seuraamista häiriössä toisten koirien ohi. Eli olimme ympyrässä ja omien koirien tuli pitää katsekontakti, kun toinen koira seurasi vierestä ohi. Tämä meni jo paremmin. Nyt Rauhan seuraaminen oli jo nättiä ja sopivavireistä. Tämän jälkeen otimme paikalla istumisen ja paikallamakuun. Huoh, kökkö viretila näkyi näissä liikkeissä aivan h*tisti. Paikalla istumisessa se taas oli levoton, ja jopa nousi kerrans seisomaan (meni taas käskystä takas istumaan). Paikallamakuussa R meni hyvin maahan, mutta yritti kävellä perässäni, kun lähdin poistumaan. Kummallista, ehkä ympyrämuodostelma oli kuitenkin Rauhalle isompi häiriöä, kuin uskoisi. Palautuksen jälkeen se kuitenkin makasi nätisti ja lopun perusasento tuli nätisti ja varmasti. Paikallamakuun lähtöjä tarvitsee kuitenkin selvästi treenata vielä paljon!
Seuraavaksi teimme kaukokäskyjä samassa ympyrämuodostelmassa. Haasteena koirille oli se, että vieressä joku toinen käski omaa koiraansa asennonvaihdoksiin. Jäin ihan suosiolla koiran eteen seisomaan, ja tältä etäisyydeltä kaukot toimivat erittäin mallikkaasti ja ongelmitta. Rauha ei ottanut häiriötä muista koirista.
Seuraavaksi tsekkasimme luoksetulon pysäytyksiä. Otin alkuun varovasti yhden pysäytyksen ihan lyhyeltä matkalta, mikä onnistui mainiosti. Täyspitkässä luoksetulossa seisominen oli kuitenkin luvattoman hidas. Maahanmenosta ja lopun perusasennosta saatiin kehuja. Riitta suositteli, että mun kannattaa jatkaa takapalkan yleistämistä tässäkin liikkeessä. Heittoliike on kuitenkin sen verran hidas, että usein koirille tulee hankaluuksia juuri pidemmältä matkalta pysähtymisissä.
Viimeisenä oli vuorossa temppurata, jonka ideana oli rikkoa kokeneiden koirien kaavamaiset käsitykset tokosta. Ensimmäiseksi koira lähetettiin merkille, josta ei mentykään ruutuun, vaan piti noutaa kapula vastakkaisesta suunnasta. Kapulan kanssa koiran tuli käydä hyppäämässä este n. 30 metrin päässä ja esteen jälkeen koira lähetettiin edelleen kapula suussa ruutuun. Ruudusta luoksetulo.
Me sovelsimme Rauhan kanssa harjoitusta hieman, koska merkkiä en ole tuolle vielä opettanut (tehdään ensin ruutu valmiiksi). Lähetin koiran suoraan merkiltä noutoon, minkä jälkeen hieman autettuna hypylle. Hypyltä R kyllä juoksi ruutua kohti hyvin, mutta komeasti yli, ja muutenkin jouduin menemään lähelle ohjaamaan koiran ruudun oikeaan kohtaan. Toisella yrityksellä alku meni tosi hyvin. Rauha lähti yhdestä käskystä kapulan kanssa suoraan hyppäämään, ja sieltä ruutuun (tosin taas vähän sinnepäin, ei kohdalleen). Kokonaisuutena hauska treeni, ja sainkin Riitalta vinkin, että meidän kannattaa ottaa hieman sovellettuna tällaisia harjoituksia silloin tällöin. Esim. just nouto, josta ruutuun. Ruudusta luoksetulo pysäytyksellä. Pysäytyksen jälkeen otetaan muutama kaukokäsky ja siitä luoksetulon loppuasentoon. Toki tällaisia ei kannata tehdä juuri ennen kisaa, mutta tämä on hyvä tapa hieman monipuolistaa harjoituksia ja rikkoa koiran pään sisään muodostuneita rutiineja :)
Kokonaisuutena treenit olivat tosi kivat. Rauhalla on näköjään tällä hetkellä hankaluutena viretila treenien alussa. Jatkossa pystyn taas lämmittelemään sen rauhassa, joten eiköhän se ongelma ratkea pienellä säädöllä, kunhan päästään taas kunnon treenikuntoon :)
-----------------------
Pe 14.5 - ti 25.5.2010
Taippareiden jälkeen pidimme muutaman päivän mietiskelytauon, minä aikana Rauha onnistui loukkaamaan oikean takajalkansa johonkin terävään. Tästä syystä meille tuli muutaman viikon pituinen totaalitauko treeneistä ja koulutuksista.
Tänä aikana ehdin käydä ilman koiraa katsomassa kahdessä tokokoulutuksessa. Ensin oli Jessica Swanljungin tollereiden tokokurssin toinen kerta. Oli todella opettavaista välillä katsoa muiden suorituksia tarvitsematta keskittyä omaan koiraan. Mieleen jäi erityisesti Niinalle ja Novalle neuvottu leikki luoksetulon pysäytyksiin. Eli heitetään nami koiralle mahdollisimman kauas. Kun se on syönyt sen, kutsutaan ja pysäytetään seisomaan. Jos oli hyvä, palkataan heittämällä nami kauaksi koiran taakse. Kutsutaan uudestaan, jne. Täytyy kokeilla tätä myös Rauhalle, kunhan se tuosta paranee. Meillä on tosin ongelmana enemmän se, että riittävän kaukaa tullessaan R ei pysähdy terävästi. Useampi muu tolleristi teki palkattomuustreeniä, ja sitäkin oli mukavaa seurata sivusta. Näki hyvin, että vaikka koiralla on motivaatiota työskennellä omistajansa kanssa, se täytyy silti opettaa siihen, että välillä palkkaa ei vaan tule vähään aikaan.
Seuraavana päivänä oli vuorossa Riitan kurssin neljäs kerta. Vähän oli orpo olo ilman koiraa, mutta pääsinpähän seuraamaan lähempää muiden treenejä. Kokeneiden koirien treenit ja ongelmat olivat melko pikkutarkkaa näperrystä, mutta toisaalta itselle tuli fiilis, että ei tuon tason saavuttaminen ole meille mitenkään mahdotonta. Tylsää, kun itsellä olisi pää täynnä kaikenlaisia treeni-ideoita, mutta koira on saikulla :(
Viime päivinä olen jo harjoitellut varovasti Rauhan kanssa tokojuttuja kotona ja pihalla. Seuraaminen on hieman hakusessa tällä hetkellä. Toisaalta paikka on nyt selvästi taaempana kuin ennen (hyvä), mutta koira on edelleen hieman väljä. Tämä voi toisaalta johtua tuosta tassusta, joten en ole erityisen huolissani. Tunnistusnoutoa olemme ottaneet sopivissa väleissä kotona. Olen tehnyt harjoitukset niin, että olen koiran näkemättä käynyt laittamassa pihalle pinon, jossa on jo valmiiksi oma hajustettu kapula. Nämä ovat selvästi olleet riittävän haastavia Rauhalle. Välillä se on hieman haistellut, ja tuonut väärän. Olen ottanut sen vastaan tosi passiivisena ja lähettänyt koiran uudestaan. Toisella kerralla se on tehnyt huolellista työtä, ja tuonut oikean. Viimeisin harjoitus meni heti ekalla yrittämällä oikein, joten eiköhän se liike etene omalla painollaan. Kaukokäskyissä olen yrittänyt ottaa etäisyyttä koiraan, mutta tämä tuntuu edelleen tosi hankalalta. Erityisesti ensimmäinen asennonvaihdos on sellainen, että R saattaa ihan ottaa pari askelta mua kohti. Olen yrittänyt käyttää takapalkkaa, mutta se aiheuttaa sen, että koira alkaa törkeästi poikittaa. Sen pitäisi kuitenkin olla vain välivaihe, joten ehkä mun täytyy vaan jatkaa tätä sitkeästi.
---------------------
To 13.5.2010
Tänään oli vuorossa taipumuskoe Inkoossa. Olimme aamupäiväryhmässä, ja lähdinkin jännittyneenä kukonlaulun aikaan ajelemaan kohti koepaikkaa. Sää oli mukava, ja aamupäivän porukan kanssakin juttu lensi hyvin. Osallistumisnumeroksemme tuli 6, joten ehdin rauhassa katsoa useamman koiran ennen omaa suoritustamme. Olin itse liikkeellä sillä asenteella, että ihan sama mitä tapahtuu, mutta tänään aion antaa koiralle kaiken tukeni ja kannustaa sitä oikeasta työskentelystä (vaikka treenitilanteissa olenkin suht passiivinen).
Rauhalla oli edelleen ääni päällä edellisillan tapaan. Odottelu sen kanssa olikin harvinaisen turhauttavaa, kun neidillä oli pilli kurkussa koko ajan. Odotin jo kauhulla, että millaisetkohan rääkäisyt se päästää noutoon lähetyksissä... No, eipä muuta kuin rantaan (Rauhalla veto päällä, täytyy oikeasti alkaa harjoittelemaan hallittuja kisan aloituksia ilman hihnaa...). Molemmat vesinoudot menivät mallikkaasti. Rauhallinen markkeeraaminen ja käskystä suoraan veteen ja lokille. Palautukset tulivat myös suoraan minulle käteen, kuten pitääkin :)
Vesinoudon jälkeen tuli markkeeraus hakuruutuun. Tässä vaiheessa Rauhalla alkoi olemaan hieman enemmän kierroksia, ja koirasta kuului pieni vinkaisu pamauksen aikana. No, ei muuta kuin koira hakuun ja Rauha menikin suoraan markkeerauslinnulle. Taas tuli se hetki, kun koira vilkaisi minua ikään kuin kysyäkseen, että mitäs tälle linnulle nyt pitäisi tehdä. Olin mahdollisimman passiivinen, ja tulihan se lintu sieltä. Tämän jälkeen uudella lähetyksellä Rauha lähti reippaasti hakuun. Juoksenteli hieman turhan pitkään aluksi, ja kävi tuijottamassa minua yhden variksen luona, mutta jätti linnun siihen. Tässä vaiheessa allekirjoittanutta alkoi huolestuttaa. No, onneksi R painui saman tien ruudun takaosaan, ja toi ilmeisesti kauimmaisen riistan. Ajasta päätellen minun näköpiirini ulkopuoliset linnut nousivat ihan spontaanisti, kun en ollut häiritsemässä neidin työskentelyä... Taaimman riistan haun jälkeen Rauha tyhjensi ruutua nopealla tahdilla. Yritin kolmannen jälkeen lähettää koiraa kohti sitä "unohtunutta" riistaa, ja tulihan sekin sitten viimeisenä käteeni. Selvästi näytti siltä, että oma tavallista kannustavampi asenteeni avasi koirasta jonkun "kisalukon", ja se työskenteli pienen alun tahmailun jälkeen hienosti. Ja ai että sitä fiilistä, kun viidennen nopean ja suoraviivaisen palautuksen jälkeen kytkin koiran, ja tuomari kysyi, haluanko jäädä jäljelle!
Koiran jäähdyttelyn jälkeen menin katsomaan loppuja suorituksia, ja noin tunnin päästä mulle valkeni, että kys. kokeessa jäljet tehtäisiin vasta ihan päivän päätteeksi, iltapäiväryhmän jälkeen. Eipä siinä auttanut, kuin jaksaa pystyssä kahden eväsbanaanin voimin :D Jälkeen suhtauduin etukäteen suht positiivisesti. Taippareissa meidän hankaluudet on tulleet vain silloin, kun koira on näköetäisyydellä minusta. Jälki menikin oikein mukavasti. Lähetin Rauhan matkaan, ja pienen siksakin jälkeen se lähti seuraamaan jälkeä. Näytti kuitenkin siltä, että se taisi saada pupusta vainun ilmavainulla, koska mun mielestäni se ei mennessä jäljestänyt koko matkaa jäljen päällä. Pupulla se mietti taas hetken, että mitäs tällaiselle ihanalle aarteelle tekisi. Tuomari ehti jo pyytää, että kutsuisin koiraa, mutta Rauhan tuntien olin ihan hiljaa hieman pidempään. Tämä kannatti, neiti mietti hetken, otti kanin ja palautti sen nätisti mulle käteen :)
Kylläpäs osasi olla mahtava fiilis! Ei se nou1 mikään maailman ihmeellisin tulos ole, mutta aiempien takapakkien jälkeen onnistuminen tuntui mahtavalta! Ja mikä parasta, nyt voin alkaa ihan tosissaan treenata Rauhan kanssa nomea. Itse kun en osaa kovin hyvin "puuhastella" asioita ilman tavoitteita. Alo-juttuja olemme tehneet ennen taukoa paljonkin, joten tavoitteena olisi nyt tänä kesänä laskea kierroksia (ääni taas kokonaan pois) ja harjoitella eri ympäristöissä monipuolisesti. Syksyllä nome-kokeisiin :)
--------------------------
Ke 12.5.2010
Vuorossa tokokurssin kolmas kerta. Rauha oli jostakin syystä aivan valtavan kovilla kierroksilla heti treenien alusta. Ääntä lähti, ja koira oli muutenkin tosi levoton. Alkuun otimme kontaktia häiriössä (narupallo kuonon edessä). Tämä onnistui vielä ihan hyvin. Sitten otimme paikalla istumiset ja makuut ympyrässä. Maahanmenossa Riitta heilutti narupalloa koiran kuonon edessä. Katsekontaktista ei ollut tietoakaan, mutta Rauha meni kuitenkin maahan heti ekalla käskyllä. Loppuasentoon tarvitsimme sen sijaan kaksi käskyä. Käskystys tuli evl-tyyliin, ja olimme viimeisenä vuorossa. Muutenkin nämä paikallamakuun loppuasennot ovat viime aikoina olleet meille hankalia. Ensin R ennakoi, jolloin aloin odottamaan käskyä ja useimmiten vapautan sen ilman perusasentoa maasta. Nyt se ei ennakoi, mutta ei toisaalta ole skarppinakaan, eikä nouse erityisen hyvin... Tätäkin täytyy siis itsenäisesti treenailla enemmän.
Paikallaolojen jälkeen otimme kaukoja ympyrämuodostelmassa yhtäaikaa. Tässä Rauhan kierrokset menivät ihan yli. Mun oli pakko aloittaa suoritus muutaman kerran ihan alusta, koska toi ei vaan pystynyt keskittymään.
Kaukojen jälkeen teimme noutotsekkauksen. Kierrokset pistivät tämänkin liikkeen ihan överiksi. R tarvitsi toisen käskyn noutolupaan (koiria oli kapulan takana treenaamassa, luultavasti otti häiriötä). Kapulan palautuksessa sen LEUAT KÄVI ja kaiken kukkuraksi palautusasento oli ihan syvältä. Toistolla homma toimi jo paremmin, ja sain vinkiksi hieman auttaa Rauhaa loppuasentoon, ettei se palautuksisa tekisi sitä kaarrosta mun takanani.
Seuraavana vuorossa oli ohjattu nouto. Tässä oli kokeneemmilla koirilla ideana se, että maassa oli häiriönä kasseja ja vasemmanpuoleisen kapulan vieressä häiriökoira suht lähellä. Tämä harjoitus oli selvästi haastava kokeneemmillekin koirille. Rauha sai tasoitettua hieman kierroksiaan tässä harjoituksessa, kun pystyin keskittymään sen syöttämiseen hiljaisina hetkinä. Meidän harjoitus oli ihan alkeistasoa vielä. Vein koiran merkin taakse seisomaan ja vein narupallon koiran vasemmalle puolelle takaviistoon. Siitä koiran eteen ja käsky ja käsimerkki. Toiselle puolelle tehtiin samalla tavalla. Saimme kehuja, että R lukee hienosti vartalo-ohjaustani. No, eipä se kait sinänsä ihme, kun olemme vastaavantyylisiä harjoituksia tehneet kuitenkin nome-treeneissä aiemmin.
Viimeisenä oli vuorossa tunnistusnouto. Tässäkin oli alkuperäisenä ideana se, että kapuloiden lähellä oli kaikenlaista häiriökassia yms. Itse halusin kuitenkin ottaa harjoituksen varman päälle, koska koko päivän treeni oli Rauhan viretilaa nostavaa, ja tunnari on meillä muutenkin vielä kesken. Otimme harjoituksen niin, että ensin kävin piilottamassa oman kapulan kasan taakse. Koska tämä sujui hyvin, otimme lopulta pari sellaista toistoa, että oma kapula oli kisanomaisessa muodostelmassa häiriökapuloiden joukossa. Vein kapulan itse, eikä liikkuria siis käytetty. Tämä meni ihan täydellisesti. Ehkä meillä siis on vielä toivoa ;)
Tunnin treenien jälkeen koira alkoi vasta oikeasti vaikuttaa siltä, että nyt voisi tehdä hommia. Kävinkin tekemässä pienen kokeenomaisen treenin kotikentällä treenien jälkeen, ja se meni ihan ok. Kaukoissa eteni hieman ja seuraaminen oli ajoittain epätarkkaa, mutta muuten R teki töitä mukavan sopivassa vireessä :)
------------
Ma 10.5.2010
Vuorossa kevään toiset agilitytreenit. Tällä kertaa rata oli hieman haastavampi, ja sitä sai nopean koiran kanssa hieman hinkatakin. Koira kulki mukavasti, ja sain sitä jopa käskytettyä kauempaa edessä olevalle esteelle, eikä se jäänyt odottamaan meikäläistä. Uskon, että tällaiset helpommat harjoitukset vahvistavat muutenkin Rauhan itseluottamusta, jolloin se alkaa enemmän hakemaan edessään olevia esteitä. Kyllähän esteiden lukitsemisestakin ongelmia saa, mutta mieluummin keskittyisin enemmän ohjaamaan ja vähemmän juoksemaan täysiä paikasta toiseen... Itsenäiset harjoitukset olivat meille myös todella hyviä. Toisessa harjoituksessa treenattiin putken sokkokulmia. Näköjään Rauha osaa hakea erinomaisesti putkeen ihan kuolleistakin kulmista. Eipä tätä oo paljon harjoiteltu, mutta hyvä homma. Täytyy vaan jatkossa alkaa oikeasti käyttää hyödyksi sitä asiaa...
Toisena itsenäisenä harjoituksena oli viiden esteen suora, jossa keskimmäisenä oli pujottelu. Ideana oli harjoitella omaa irtoamista koiran pujotellessa. Se onnistuu meiltä kyllä hyvin. Sen sijaan haastavinta on saada Rauha hidastamaan vauhtiaan riittävästi ennen pujottelua, että se malttaa ja pystyy hakemaan oikean välin.. Tällaisia vauhdista kepeille harjoituksia me tarvitaan ehdottomasti lisää!
---------------------
Su 9.5.2010
Mejä-koe Hirvihaarassa ei ollut meiltä mikään erityisen upea suoritus. Saimme päivän neljännen jäljen, ja lenkkeilimme ja touhusimme kaverin kanssa aamulla. Jäljelle lähdimme varmasti, ja touhu oli oikein mukavan näköistä. Ensimmäisen 100metrin jälkeen Rauha kuitenkin poikkesi selvästi jäljeltä pois - kakalle. Tämän jälkeen mietittiin heti, että missä se jälki menikään ja lähdettiin väärään suuntaan. Ei löytynyt jälkeä, ja tuomari palautti meidät hetken päästä takaisin.
Tämän jälkeen vähän matkaa mentiin hyvin, sitten taas tiukasti sivuun jäljeltä - pissalle!! Tässä vaiheessa oli pakko todeta tuomarille, että enhän mä joo ollutkaan tätä tänään missään tarpeillaan käyttänyt... Jälleen edellinen toiminto toistui. Koira oli unohtanut jäljen sijainnin ja lähti taas väärään suuntaan. Kahden hukan jälkeen jäljestystyö oli oikein mukavan näköistä. Eka kulma oikaistiin metrin verran, joten makuu jäi merkkaamatta. Takasivu mentiin suopursuista suota, missä Rauha teki erinomaista työtä tarkasti jälkiuraa pitkin. Toisella kulmalla merkkasi makuun hyvin, ja jatkoi SUORAAN! Onneksi kulman takana oli oja, jonka yli tuo ei mennyt, vaan jäi miettimään, että eihän jälki täällä mene... Pienen miettimisen ja pyörimisen jälkeen Rauha palasi kuitenkin takaisin kulmalle ja lähti jäljestämään oikeaan suuntaan. Hieman ennen kaatoa Rauha vielä koukkasi oikealle viistosti jäljeltä sivuun. Opas jäi kummun taakse, ja melko nopeasti tuomari palautti meidät kolmannen kerran jäljelle. Oppaan tultua lähemmäksi sain todeta jäljen olleen tosi lähellä koiran vieressä. Muutenkin Rauha meni mielestäni nenä pystyssä tosi määrätietoisesti, joten olen melko varma, että se olisi mennyt suoraan sorkalle. No, eipä tullut testattua sitä tällä kertaa, ja aika sama, olisiko tulos ollut avo3 vai avo0... Täytyy muutenkin saada tuollainen valtava ilmavainulla oikominen pois...
Kävin lauantaina jäljenteon jälkeen tekemällä Rauhalle muutaman vesinoudon lokilla, ja toimi ongelmitta. Taipparisuunnitelmat siis etenevät :)
------------------
Ke 5.5.2010
Tänään oli tokokurssin toinen kerta. Tällä kertaa jokainen sai harjoitella toivomuksiensa mukaan muutamaa liikettä. Lisäksi kentän sivussa oli itsenäisiä harjoittelupisteitä. Siellä oli ruutuharjoitus kokeneemmille koirilla. Ideana se, että koira lähetetään merkille. Merkin molemmilla puolilla on ruudut, ja koira lähetetään ohjaajan valitsemaan ruutuun. Lisäksi harjoiteltavana oli tunnaripiste, metalliesineitä erilaisista materiaaleista, sekä pieni hyppy.
Harjoittelimme itsenäisesti tunnaria niin, että piilotin omaa kapulaa pinon taakse nurmelle. Toimi ongelmitta. Ruutua teimme ihan läheltä, tavoitteena oli saada koiran oikeaa paikkaa vahvistettua. Tämä näytti edelleen olevan hankalaa. Ehkä pitää ihan oikeasti ottaa käyttöön kosketusalusta tms. Metalleista hankalaksi osoittautui raudasta (?) tehty kapula. Harjoittelimme sitten ihan sen pitämistä ja tuomista. Helpommalla kapulalla otin myös hyppynoutoja, jotka sujuivat ihan mukavasti :)
Yksilöliikkeiksi olin valinnut tällä kertaa kaukokäskyt ja tunnistusnoudon. Kaukojahan me olemme harjoitelleet viimeiset puoli vuotta, mutta en ole vielä saanut etäisyyttä koiraan kovin paljoa. Halusinkin lähinnä saada varmistusta sille, onko koiran tekniikka riittävä suoritukseen. Edestä harjoitus meni hyvin, ja nyt pitää siis vaan alkaa harjoitella etäisyyttä. Lisäksi Riitta toivoi koiralle enemmän ajatusta "taaksepäin". Koska takapalkka kääntää koiraa sivuttain, hän ehdotti, että palkkaisin kaukoista aina heittämällä namipalan koiran taakse. Tämänkin voi tehdä rauhallisesti, jotten saa viskelyllä koiran viretilaa liian korkeaksi.
Sitten se tunnari... Teimme kerran koemaisen suorituksen, jossa käännyin ja Riitta vei kaikki kapulat muodostelmaan. Rauha toi minulle ensimmäisen suuhun sattuneen kapulan. Toistimme harjoituksen niin, että vein itse oman kapulan ryhmään. Nyt neiti haisteli hyvin ja toi varmasti oman kapulan. Täytyy siis alkaa tekemään liikettä enemmän liikkurin kanssa. Alkuun niin, että liikkuri vie kapulat kokeenomaisesti, mutta käyn itse nostamassa omaa. Sitten niin, että kapulat ovat edessäni, ja kutsun koiran hakemaan oman edestäni jne. Piilottelua täytyy toki vielä myös jatkaa.
--------------
Ti 4.5.2010
Tänään vuorossa oli edellisenä päivänä veretyn jäljen suoritus. Yöllä oli satanut todella paljon vettä, ja se vaikutti ainakin alkujäljen suoritukseen. Olin jälleen jättänyt kaadon vähän turhan lähelle lähtöä, ja Rauha meinasi taas koukata suoraan lähdöstä sorkalle ilmavainulla. Ensimmäiseen kulmaan asti touhu oli muutenkin melko haahuilevaa. Maasto oli kosteaa ja hajukin oli varmasti levinnyt laajalle alueelle. Ekan kulman jälkeen viereisen lätäkön vieressä köpötteli sorsapariskunta. Rauha oli taas sitä mieltä, että ne olisi voinut käydä nostamassa lentoon. Pienen neuvottelun jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa, ja loppujälki meni oikein mukavasti. Yhden makuun se meinasi ohittaa sivusta, mutta korjausliikkeillä sain koiran merkkaamaan myös sen. Viikonloppuna mejäkoe tiedossa, saapi nähdä mitä sitten tapahtuu... Viime kesän jälkivarmuus näyttää tällä hetkellä lähinnä utopialta.
-----------------
Ma 3.5.2010
Tänään alkoi kesäkausi agilityssa. Olimme ensimmäistä kertaa Koiviksen treeneissä. Treenikaverit olivat kuitenkin melko tuttuja jo muista riennoista. Harjoitukset olivat meille todella helppoja. Näitä kuitenkin tarvitaan, että saan koiran liikkumaan enemmän itse ja etenemään suoralla myös ilman meikäläistä. Kepit olivat omana harjoituksenaan, ja hinkkasimme jälleen niitä aika paljon. Tällä kertaa tultiin sivusuunnasta pujotteluun, ja erityisesti oikealta oikean välin hakeminen oli vielä vaikeaa Rauhalle. Toistoja ei kuitenkaan voi kamalan paljon ottaa kerralla, koska pujottelu vaatii Rauhalta todella paljon keskittymistä.
Treenien jälkeen kävin vetämässä kaksi lyhyehköä verijälkeä.
----------------
Su 2.5.2010
Rauha oli jo ilmoitettu taipumuskokeisiin helatorstaiksi, joten täytyi käydä tekemässä tsekkaus tilanteesta ennen tätä. Lähdimme siis sunnuntaina Tiinan ja Marin kanssa Espooseen harjoittelemaan riistalla hakutyöskentelyä. Halusin ottaa koemaisen suorituksen, jossa myös ammutaan. Ampuminen kuitnekin nostaa Rauhaa aika paljon, ja edelliskerran se on kuullut ampumista syksyn sorsastuksessa...
Hakuruutu oli osittain kalliorinteessä ja sen takana. Sinne oli viety 4 varista ja suorituksen alussa ammuttiin ja heitettiin markkeerauslintu taipparityyliin. Treenitauko näkyi Rauhan suorituksissa eniten äänessä. Ruutuun lähtiessä se päästi aina vinkaisun. En kuitenkaan halunnut alkaa sitä kamalasti prässäämään siinä asiassa, ja keskityin lähinnä koiran työskentelyyn. Sen verran tein, että istutin Rauhaa sivulla melko pitkään, ja annoin mahdollisimman neutraalin ja rauhallisen etsi-käskyn.
Rauhan haku toimi loistavasti. Se meni vauhdilla ruutuun. Toi ensin markkeerauslinnun, sen jälkeen lähti syvälle ruudun takaosaan. Yhden kerran se vaihdoi, kun ei päässyt palauttamaan tulemaansa reittiä (jyrkkä kallionkohta), ja kääntyessään haistoi vieressä toisen riistan. Lisää treenattavaa siis jatkoon ;) Riistalla roikkumisesta ei näkynyt jälkeäkään, joten ilmeisesti viettiharjoitukset ovat tehneet tehtävänsä :) Haetutin neljä riistaa, ja ne tulivat nopeasti käteeni. Kokonaisuutena treenistä jäi hyvä fiilis. Rauha teki hyvin töitä, vaikka kierroksia ja intoa oli tauon jälkeen paljon. Taipparit siis pysyivät edelleen kalenterissa.
---------------
La 1.5.2010
Vappupäivänä meillä oli vuorossa agilitykisat Liedossa. Ei muuta kuin aikaisin aamulla ylös, ja auton nokka kohti länsi-Suomea. Eipä jäänyt kisoista juuri jälkipolville kerrottavaa. Ekalla radalla vein R:n pujotteluun oikealla. Se meni kyllä oikeasta välistä sisään, mutta menin sitten työntämään käden väliin, ja sotkin koiran oman rytmin. Myöhemmin radalla yritin takanaleikkausta pituudella, jolloin koira astui esteelle. Sit oli vielä loppusuora, josta tuli yksi rima alas ja puomin alastulokontaktilla oli jo niin kova vauhti, ettei jalat osuneet kontaktille, vaikkei se varsinaisesti ylikään hypännyt... Muilta osin rata meni ihan ok.
Toisella radalla puomi oli onneksi jo kolmas este, joten menin jo lähdössä todella pitkälle kutsumaan koiraa. Tälläkin kertaa vauhti puomilla oli mielettömän kova, ja alastulosta vitonen. Videon ja oman silmän perusteella se kyllä otti kontaktin, mutta tuollaisessa vauhdissa sen arvioiminen on kyllä vaikeaa... Eli täytyy ehdottomasti alkaa harjoitella pientä hidastusta alastulolle, että tuomarikin varmasti näkee kontaktin. Muu rata jatkui tästä ihan mukavasti. Renkaan Rauha hyppäsi jostain syystä sivusta. Luultavasti itse ennakoin liikaa esteen jälkeen tulevaa käännöstä, jolloin koirakin kääntyi jo ennen estettä... Huippu oli kuitenkin radan viimeinen este, josta tuo meni ohi (ohjasin päin honkia) ja hyppäsi nätisti takaisin. No, eipä juuri harmittanut, kun ei nolla mennyt...
Olin suunnitellut ilmoittavani Rauhaa enemmänkin kisoihin toukokuussa, mutta ehkä me jäädään suosiolla pienelle kisatauolle ja keskitytään harjoittelemaan estevarmuutta.
------------------
Ke 28.4
Keskiviikkona meillä oli vuorossa ensimmäinen kerta Riitta Korrin pitämästä tokokurssista (voi/evl-ryhmä). Allekirjoittanutta jänskätti eka kerta ja se kyllä näkyi meidän suorituksissa. Päivän teemana oli erilaiset häiriötreenit. Treeniympäristö oli myös haastavasti järven rannalla. Harjoittelimme aluksi kehään tuloa ja kisamaisen suorituksen aloitusta. Tässä Rauha oli ekalla kerralla hieman kujalla. Jälkeenpäin tajusin, että irti kehään tuloa ei olla vielä harjoiteltukaan. Pannan kaulasta vetäminen on varmasti tuolle se merkki, että nyt tehdään hommia. Lisää harjoiteltavaa siis :)
Tämän harjoituksen jälkeen otimme lyhyehkön paikalla istumisen ja paikallamakuun. Nämä tapahtuivat ympyrässä niin, että koirat olivat kuono ympyrästä poispäin. Paikalla istumisessa Rauha oli hieman levoton, pää pyöri kuin väkkärä ja kerran se meinasi jo nousta. Ehdin onneksi huutamaan käskyn, jolloin se kyllä pysyi istumassa. Istumisia täytyy selvästi alkaa myös harjoitella. Osaahan tuo kyllä istua paikallaan noutohommissa pitkiäkin aikoja, mutta ryhmässä istuminen on vielä uutta. Istumisen jälkeen otimme paikallamakuun evl-tyyliin liikkurin käskyttäessä jokaista vuorollaan. Tämä meni ihan mukavasti. Ympyrämuodostelma oli myös selvästi Rauhalle häiriötekijä, joten täytyy jatkossakin harjoitella paikallaoloja eri asennoissa.
Seuraavaksi oli vuorossa idarin kulmatyöskentelyn hiominen. Tässä tuli valitettavan hyvin näkyviin Rauhan olematon takapään käyttö käännöksissä. Sain vinkiksi harjoitella käännöksiä niin, että kääntyessäni vasemmalle otan yhden sivuaskeleen oikealle ja pysähdyn. Muutenkin vasemmalle kääntymisten jälkeen olisi hyvä pysähtyä aika usein...
Viimeisenä harjoituksena oli ruudun oikean paikan hakeminen. Tämä vähän jännitti, koska olin juuri edellisenä päivänä todennut, että eihän tuo koira sitä vielä osaa... Nyt kuitenkin meni tosi nätisti just oikeaan kohtaan heti ekalla kerralla (näyttöruutuna). Sain vinkiksi, että kannattaa ehkä opettaa koiralle myös joku toinen tapa helpottaa ruutua. Periaatteessa sinne voisi viedä kosketusalustan...
Kokonaisuutena olen ihan tyytyväinen päivän touhuihin, Rauha teki keskittyneesti töitä alkusähellyksen jälkeen. Viretila oli ihan hyvä. Palkkasin koiraa aika paljon, koska ympäristö oli selvästi haastava meille...
-------------------
Ti 27.4
Vuorossa oli tolleriporukan järkkäämä tokokoulutus Jessica Swanljungin johdolla. Valitsin meidän kahdeksi harjoiteltavaksi liikkeeksi metallinoudon ja ruudun.
Metallin kanssa ongelmana on ollut se, että Rauha ottaa ison metallin sen verran reunasta kiinni, että kanto-ote on vino. Tämä taas herkästi vaikuttaa perusasennon suoruuteen. Kokeilimme ottaa noudon keskikokoisella metallilla ja ote oli selvästi parempi. Luulenkin, että helpoin ratkaisu ongelmaan on laittaa hankintalistalle keskikokoinen kapula. Jessica huomasi myös sellaisen, että Rauhan tassut ovat hieman levottomat heittäessäni kapulaa. Tähän täytyy siis jatkossa kiinnittää huomiota. Juuri tällaisten asioiden takia on hyvä kun joku ulkopuolinen katsoo suorituksia...
Ruutua teimme perinteisenä näyttöruutuna. Tässä näkyi kuitenkin selvästi se, ettei tarkka paikka ruudun sisällä ole Rauhalle ollenkaan selvä. Päädyimme siis ottamaan muutaman askeleen takaisinpäin ja haen nyt vähän aikaa tarkemmin sitä oikeaa paikkaa. Jessica neuvoi myös ottamaan harjoituksia, missä koira lähetetään ruudun sivusta ruutuun (oma ja koiran sijoittuminen siis eri paikoissa). Myös taakselähetyksiä on hyvä harjoitella, eli jätetään koira ruudun eteen seisomaan naama ohjaajaa kohti. Kaikki tällaiset harjoitukset vahvistavat entisestään oikeaoppista ruudun suorittamista. Tässä harjoituksessa allekirjoittaneen oli tosi vaikeaa palkata koiraa oikea-aikaisesti. Täytyy siis jatkossa pitää pidempään se narupallo pidempään taskussa ja palkata hieman vaihtelevammin tästä liikkeestä.
Lopuksi otimme yhteisliikkeinä paikalla istumisen ja paikallamakuun. Mokasin itse tässä sillä tavalla, että otin Rauhan kentän laidalta vasta juuri ennen näiden suorittamista, jolloin koiran viretila oli taas ihan tapissa... Paikalla istuminen meni ihan hyvin. Koiran eleissä näkyi kuitenkin hieman epävarmuutta, joten kävin vapauttamassa sen suht nopeasti. Tämähän oli eka kerta, kun teimme paikalla istumista ryhmässä. Täytyy alkaa jatkossa tekemään myös tätä säännöllisesti.
Paikallamakuussa Rauha oli käskyn kohdalla unessa, ja murahdin sille hieman ja käskin vahvemmin maahan. Pois kävellessäni se tuli perään. Palautin sen melko eleettömästi makaamaan ja pysyi tämän jälkeen ongelmitta. Epäilenkin, että tämä satunnainen paikallamakuun ongelma liittyy uusintakäskyyn ja siitä tulevaan paineeseen. Olen satunnaisesti treeneissä harjoitellut sitä, että "valmis" -sana tarkoittaisi koiralle kontaktia. Täytyy jatkaa sen opettelua, koska uskon sen ratkaisevan satunnaisen ryhmäliikkeissä uneksimisen.
Oli myös opettavaista seurata toisten tollereiden pulmakohtia ja treenivinkkejä. Meillä on vielä toinen kerta tätä kolmen viikon kuluttua.
25.4.2010
Agilitya ja mejäilyä
Tänään oli vuorossa oikea monitoimipäivä. Aamusta oli vuorossa agilitykisa Janakkalassa. Pitkästä aikaa vain yksi startti. Rauha vaikutti kohtuullisen rauhalliselta, ja päätin vahvistaa sitä ennen rataa niin, että istuskeltiin odottamassa vuoroa mahdollisimman viime tippaan ja sitten käveltiin rauhallisesti lähtöön. Toki pohjalla oli kunnon lämmittely. Tämä taktiikka tuntui toimivan, Rauha oli mukavasti kuulolla koko radan, eikä suoritus mennyt kaoottiseksi kilpajuoksuksi missään vaiheessa. Kontaktit onnistuivat tosi hyvin, eivätkä nostaneet kierroksia edelliskisan tapaan yli. Onnistuin kuitenkin heti lähdössä heittämään koiran niin huolimattomasti putkeen, että kieltohan siitä tuli. Lisäksi sain jonkun järjen riemuvoiton kesken radan, ja päätin "auttaa" Rauhaa pujotteluun sisään. No, arvattavasti koira väisti kättäni, eikä mennyt oikeasta välistä sisään. Ihmekös tuo, kun en ikinä ole tolleen sitä kepeille yrittänyt viedä... Kymppi oli lopputuloksena. Jälleen jäi harmittamaan, koska rata olisi ollut nolla ilman omia erittäin tyhmiä sössimisiä... No, elämä on. Katsotaan, josko ensi viikolla Liedon tuplakisoissa olisi homma kasassa :)
Agikisojen jälkeen ajettiin takaisin Hyvinkäälle ja vaihdettiin koiralle jälkikamppeet päälle. Olin eilen käynyt tekemässä jäljen melko helppokulkuiseen, erittäin riistarikkaaseen maastoon. Homma lähti menemään alamäkeä heti alussa, koska olin tehnyt kaadon melko lyhyen matkan päähän lähdöstä, ja eiköhän Rauha meinannut heti lähdöstä koukata suoraan kaadolle! Päästiin pienen neuvottelun jälkeen jatkamaan kuitenkin matkaa. Alku oli melkoista siksakkia jäljen päällä. Sitten silloin tällöin tehtiin kummallisia sivulenkkejä, joista toisella palautin koiran takaisin jäljelle, koska se ei näyttänyt olevan sinne itse palaamassa. Loppupuolella näin yhtäkkiä edessäni valkoisen ohi juoksevan takapuolen. Peura! Rauhakin huomasi sen, ja (ylläri ylläri) yritti innokkaasti lähteä sen jälkiä seurailemaan.
Kyllä kai tuosta jäljestä jotain positiivistakin löytyi. Ensinnäkin makaukset löytyivät ja merkattiin kaikki hyvin haahuilusta huolimatta. Toiseksi Rauha jatkoi peuran jälkeen kiltisti jäljestystä, kun olin osoittanut sille oikean suunnan. Sen näkeminen vaan taisi provosoida hieman liikaa...
Kevään ensimmäinen mejäkoe on jo kahden viikon päästä. Mun täytynee siis ensi viikolla tekaista tuolle vielä joku helppo, suoritusvarmuutta vahvistava jälki jotta saadaan alle vielä kunnon onnistuminen.
Lähiviikot ovatkin meille melkoisen ohjelmantäyteisiä. On tulossa agikisaa, taipumuskoetta, mejä-koetta ja vaativia toko-kursseja... Vapaa-ajan treenaaminen keskittyy kuitenkin pääasiassa riistajuttuihin.
Agikisojen jälkeen ajettiin takaisin Hyvinkäälle ja vaihdettiin koiralle jälkikamppeet päälle. Olin eilen käynyt tekemässä jäljen melko helppokulkuiseen, erittäin riistarikkaaseen maastoon. Homma lähti menemään alamäkeä heti alussa, koska olin tehnyt kaadon melko lyhyen matkan päähän lähdöstä, ja eiköhän Rauha meinannut heti lähdöstä koukata suoraan kaadolle! Päästiin pienen neuvottelun jälkeen jatkamaan kuitenkin matkaa. Alku oli melkoista siksakkia jäljen päällä. Sitten silloin tällöin tehtiin kummallisia sivulenkkejä, joista toisella palautin koiran takaisin jäljelle, koska se ei näyttänyt olevan sinne itse palaamassa. Loppupuolella näin yhtäkkiä edessäni valkoisen ohi juoksevan takapuolen. Peura! Rauhakin huomasi sen, ja (ylläri ylläri) yritti innokkaasti lähteä sen jälkiä seurailemaan.
Kyllä kai tuosta jäljestä jotain positiivistakin löytyi. Ensinnäkin makaukset löytyivät ja merkattiin kaikki hyvin haahuilusta huolimatta. Toiseksi Rauha jatkoi peuran jälkeen kiltisti jäljestystä, kun olin osoittanut sille oikean suunnan. Sen näkeminen vaan taisi provosoida hieman liikaa...
Kevään ensimmäinen mejäkoe on jo kahden viikon päästä. Mun täytynee siis ensi viikolla tekaista tuolle vielä joku helppo, suoritusvarmuutta vahvistava jälki jotta saadaan alle vielä kunnon onnistuminen.
Lähiviikot ovatkin meille melkoisen ohjelmantäyteisiä. On tulossa agikisaa, taipumuskoetta, mejä-koetta ja vaativia toko-kursseja... Vapaa-ajan treenaaminen keskittyy kuitenkin pääasiassa riistajuttuihin.
19.4.2010
Treenailua ja näyttelyitä
Kesä lähenee kovaa vauhtia ja sitä myöten myös aktiivisempi kisakausi. Viime viikon tiistain treeneissä yritin keskittyä juoksutauolla kadonneisiin liikkeisiin. Erityisesti ruutuun. Hallissa oli tavallista enemmän väkeä ja se varmasti osaltaan vaikutti ruutuun hakeutumiseen. Rauha ei siis edelleenkään meinannut löytää ruudun keskelle. Nyt se oli sentään päässyt siihen vaiheeseen, että juostaan jonkun merkin viereen seisomaan. Lisäksi se on jostain keksinyt tarjota istumista ruudussa... Olemme harjoitelleet kys. suoritusta pitkin viikkoa, ja eilen treenikentällä ruutu löytyi jo huomattavasti paremmin. Pysähtymispaikka ei vieläkään ollut ihan paras mahdollinen, mutta "virhealue" oli huomattavasti pienempi. Eilen Rauha jo juoksi täysiä ruudun luokse, joten se turha pysähtely on onneksi jäänyt taas pois...
Tunnistusnouto taas voi jo oikein hyvin. Otin tiistain treeneissä ensimmäistä kertaa liikkeen avustajan kanssa. Ensimmäisellä kerralla Rauha kävi katsomassa kapuloita ja tuli tyhjänä takaisin. Pienen säätämisen jälkeen sain sen tuomaan oikean kapulan. Ekalla kerralla se tosin otti hetkeksi väärän kapulan suuhun (ei nostanut ylös). Alkuhässäkän jälkeen otimme vielä pari toistoa ja oma kapula tuli varmasti ja hyvin käteen :) Kotitreeneissä olen ottanut nyt joka kerta uuden kapulan ja pitänyt sitä vain pienehkön hetken kädessä ennen häiriökapuloiden joukkoon laittamista. Se on toiminut ongelmitta.
Treenailimme myös loppuviikosta kaverin koutsaamana. Hän ehdotti, että alkaisin käyttämään ruokakuppia/loppupalkkaa erityisesti seuraamisen viretilan hallintaan. Tämä vaikutti erinomaiselta idealta, joten olemme nyt viime päivät ottaneet pienen pätkän seuraamista ennen syömään pääsyä. Tarkoitus on pidentää suoritusta pikkuhiljaa kohti koesuorituksen kestoa. Sinänsähän Rauhalla on kyllä motivaatiota tehdä ilmankin tällaista houkutinta, mutta siinä on se hyöty, että ulkopuolinen palkka saa koiran paremmin patoamaan intoaan ja keskittymään 150% suoritukseen. Lisäksi olen ottanut seuraamiseen mukaan hihnan, jonka avulla annan pienen pakotteen, mikäli seuraamispaikka alkaa kadota... Murahdus toki ajaa saman asian, mutta se ei varsinaisesti auta tiivistämään seuraamista. Hihna on siis "neutraalimpi" pakote. Rauha on skarpannut seuraamisessa paljon näissä muutamissa treeneissä. Uskonkin, että ruokakupin avulla saan seuraamisesta varmemman ja erityisesti rennomman liikkeen meille molemmille :)
Kävin eilen myös kentällä harjoittelemassa pujottelua ja puomin alastulokontaktia. Pujottelussa oli nyt ensimmäistä kertaa pallo lopussa odottamassa. Tämä oli vielä todella hankalaa, ja sain olla vielä todella lähellä käskyttämässä, jotta Rauha malttoi pujotella loppuun, vaikka näki pallon edessään. Saimme kuitenkin myös onnistumisia, joten täytyy vaan jatkaa samaan malliin. Lisäksi täytyy alkaa tehdä ratatreeneissäkin enemmän sitä, että narupallo on vikan esteen takana odottamassa.
Puomitreeni eteni myös ihan hyvin. Kenttä on sen verran pieni, etten lähtenyt siirtämään puomin taakse mitään esteitä. Yritin lähinnä keskittyä siihen, että Rauha juoksee esteen loppuun asti välittämättä mun sijainnistani. Muutaman kerran se hyppäsi komeasti alas puolivälistä alastuloa, tällöin murahdin sille, ettei tuo käy laatuun. Tämä tuntui selvästi tehoavan, ja sainkin paljon hyviä onnistumisia. Palkaksi hyvästä kontaktista sai narupallon.
Kävimme myös lauantaina Sysmässä näyttelyssä. Tuomari sanoi minulle, että "sä saat tuon koirasi esiintymään, kuin se olisi näyttelyn kaunein koira. Täytyy kuitenkin myöntää, että onhan siinä omat pienet puutteensa..." EH3 oli tuomio. Arvostelu oli ihan ok, melko Rauhan näköinen. Näyttelyt jäänee taas vähäksi aikaa pois kuvioista. Keskitytään ennemmin lajeihin, joiden tuloksiin voi oikeasti vaikuttaa omalla toiminnallaan ;)
Ensi- ja seuraavana viikonloppuna vuorossa on agilitykisoja. Täytyy yrittää käydä tässä lähiaikoina vielä kentällä harjoittelemassa, niin on varmempi olo lähteä kisaamaan. Lisäksi loppu vapaa-aika täytetään toko- ja nometreeneillä :=)
Tunnistusnouto taas voi jo oikein hyvin. Otin tiistain treeneissä ensimmäistä kertaa liikkeen avustajan kanssa. Ensimmäisellä kerralla Rauha kävi katsomassa kapuloita ja tuli tyhjänä takaisin. Pienen säätämisen jälkeen sain sen tuomaan oikean kapulan. Ekalla kerralla se tosin otti hetkeksi väärän kapulan suuhun (ei nostanut ylös). Alkuhässäkän jälkeen otimme vielä pari toistoa ja oma kapula tuli varmasti ja hyvin käteen :) Kotitreeneissä olen ottanut nyt joka kerta uuden kapulan ja pitänyt sitä vain pienehkön hetken kädessä ennen häiriökapuloiden joukkoon laittamista. Se on toiminut ongelmitta.
Treenailimme myös loppuviikosta kaverin koutsaamana. Hän ehdotti, että alkaisin käyttämään ruokakuppia/loppupalkkaa erityisesti seuraamisen viretilan hallintaan. Tämä vaikutti erinomaiselta idealta, joten olemme nyt viime päivät ottaneet pienen pätkän seuraamista ennen syömään pääsyä. Tarkoitus on pidentää suoritusta pikkuhiljaa kohti koesuorituksen kestoa. Sinänsähän Rauhalla on kyllä motivaatiota tehdä ilmankin tällaista houkutinta, mutta siinä on se hyöty, että ulkopuolinen palkka saa koiran paremmin patoamaan intoaan ja keskittymään 150% suoritukseen. Lisäksi olen ottanut seuraamiseen mukaan hihnan, jonka avulla annan pienen pakotteen, mikäli seuraamispaikka alkaa kadota... Murahdus toki ajaa saman asian, mutta se ei varsinaisesti auta tiivistämään seuraamista. Hihna on siis "neutraalimpi" pakote. Rauha on skarpannut seuraamisessa paljon näissä muutamissa treeneissä. Uskonkin, että ruokakupin avulla saan seuraamisesta varmemman ja erityisesti rennomman liikkeen meille molemmille :)
Kävin eilen myös kentällä harjoittelemassa pujottelua ja puomin alastulokontaktia. Pujottelussa oli nyt ensimmäistä kertaa pallo lopussa odottamassa. Tämä oli vielä todella hankalaa, ja sain olla vielä todella lähellä käskyttämässä, jotta Rauha malttoi pujotella loppuun, vaikka näki pallon edessään. Saimme kuitenkin myös onnistumisia, joten täytyy vaan jatkaa samaan malliin. Lisäksi täytyy alkaa tehdä ratatreeneissäkin enemmän sitä, että narupallo on vikan esteen takana odottamassa.
Puomitreeni eteni myös ihan hyvin. Kenttä on sen verran pieni, etten lähtenyt siirtämään puomin taakse mitään esteitä. Yritin lähinnä keskittyä siihen, että Rauha juoksee esteen loppuun asti välittämättä mun sijainnistani. Muutaman kerran se hyppäsi komeasti alas puolivälistä alastuloa, tällöin murahdin sille, ettei tuo käy laatuun. Tämä tuntui selvästi tehoavan, ja sainkin paljon hyviä onnistumisia. Palkaksi hyvästä kontaktista sai narupallon.
Kävimme myös lauantaina Sysmässä näyttelyssä. Tuomari sanoi minulle, että "sä saat tuon koirasi esiintymään, kuin se olisi näyttelyn kaunein koira. Täytyy kuitenkin myöntää, että onhan siinä omat pienet puutteensa..." EH3 oli tuomio. Arvostelu oli ihan ok, melko Rauhan näköinen. Näyttelyt jäänee taas vähäksi aikaa pois kuvioista. Keskitytään ennemmin lajeihin, joiden tuloksiin voi oikeasti vaikuttaa omalla toiminnallaan ;)
Ensi- ja seuraavana viikonloppuna vuorossa on agilitykisoja. Täytyy yrittää käydä tässä lähiaikoina vielä kentällä harjoittelemassa, niin on varmempi olo lähteä kisaamaan. Lisäksi loppu vapaa-aika täytetään toko- ja nometreeneillä :=)
10.4.2010
Treenitilanne 10.4
Lupasin laittaa lisätietoja tämänhetkisestä treenitilanteesta lähipäivinä, joten täältä pesee. Eli kehitin tässä itselleni uuden menetelmän pitää kirjaa harjoiteltavista asioista ja siitä, mitkä ovat työn alla yms. Kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa:
Tein kyseisen kyhäelmän noin viikko sitten, joten en osaa vielä sanoa, että onko siitä todella hyötyä. Mutta yrittänyttä ei laiteta. Yritän kommentoida taulun tehokkuutta tännekin silloin tällöin. Tällä hetkellä se etsii hyvää paikkaa kotonamme. Lisäksi noi post-it-laput irtoilee turhan herkästi, mutta eiköhän siihenkin sopiva tekniikka löydy.
Agilityssa meille tuli nyt pakollinen kevättauko eteen. Eilen oli nimittäin viimeiset hallitreenit, ja nyt odottelemme vain lumien sulamista ja kentän kuivumista. Eiliset treenit olivat kuitenkin mukavan antoisat. Katja oli kouluttamassa, ja sain ihan varteenotettavia ehdotuksia muutamiin esteteknisiin ja ohjaukseen liittyviin ongelmiin. Ensinnäkin Rauhalle on oman kropan hallinta joskus todella haastavaa. Tämä korostui, kun R:n piti tulla käytännössä mun luokse ja kääntyä mun edestä hypylle. Se joko oikaisi hypyn taakse, tai sitten se hyppäsi täydessä vauhdissa viime hetkellä ja tuli alas mun varpaille. Tähän Katja antoi vinkiksi harjoitella ihan perus haltuunottoja siten, että pysäyttää koiran ihan kokonaan ja palkkaa namilla. Täytyypä yrittää, se voisi hieman tasoittaa tuon kuumakallen touhuja muutenkin. Lisäksi saimme hyvän vinkin keppitreeniin, eli narupallo vaan muutama metri pujottelun jälkeen ja erilaisia kulmia treenaamaan.
Täytyy muutenkin alkaa käyttää narupalloa targettina radan lopussa. Rauhahan osaa kyllä luopumisen, joten en tiedä, miksi en ole aiemmin käyttänyt narupalloa juuri lainkaan muualla kuin kontakteilla.
Tokossa tauko on näköjään tehnyt tehtävänsä. Eli koira ei osaa enää mitään... No, eipä se kai niin mene, vaikka siltä vähän tuntuukin. Ennen juoksutaukoa meidän ruutu oli siinä vaiheessa, että Rauha meni sinne suoraan, täysiä ja ilman yhtään näyttöä. Otin ruutua jopa erilaisissa ympäristöissä jo jonkin verran ja kävin tekemässä sen koiran näkemättä etukäteen. Nyt ruutu on taas ihan hakusessa. Rauha juoksee jonkin matkaa, kääntyy seisomaan. Kun minä olen täysin passiivinen, R kääntyy ja jatkaa matkaansa vähän matkaa ja pysähtyy jne. Palasin kriteereissä taaksepäin sen verran, että tässä vaiheessa annan tuon etsiä oikeaa paikkaa pidempään, ja palkkaan narupallolla heti, kun oikea kohta löytyy. Eiköhän se taas pian muista, mihin sen piti mennä...
Kaukokäskyt ovat toinen liike, missä ollaan menty hieman takapakkia. Seisomisesta maahanmeno on ollut R:lle kaikkein vaikein, eikä se taas onnistunut tauon jälkeen oikein, vaan Rauha tipahtaa taas suorilta jaloilta maahan... Olen tässäkin palannut suosiolla hieman taaksepäin, ja teemmekin nyt taas kotona niitä asennonvaihtoja arkitouhujen lomassa pitkin päivää. Parissa päivässä edistystä on taas tapahtunut, joten eiköhän tuosta saa valmiin liikkeen ajallaan.
Tunnistusnouto on taas ilokseni mennyt paljon eteenpäin. Eli tiistaina meillä oli vielä ongelmana satunnainen kapulan kaluaminen. Kotona sitä ei kuitenkaan ole esiintynyt, vaan kapula on tullut nätillä otteella käteen muutamilla toistoilla, joita olemme päivittäin ottaneet. Koska hajuttomien tunnareiden pino ei ole Rauhaa kiinnostanut, uskaltauduin viemään oman kapulan jo pinoon. Ja tulihan sieltä oikea kapula. Otin eilen muutaman toiston, ja meininki vaikutti selvästi juuri oikeanlaiselta. Eli Rauha haisteli kapuloita läpi, kunnes löysi oikean ja toi sen :) Uskaltauduin tekemään tänään myös pari sellaista toistoa, että olin siirtänyt koiran näkemättä hajuttoman pinon koemaiseen muodostelmaan ja hajustetun kapulan joukkoon. Hain Rauhan ja lähetin hakemaan oman kapulan. Ja sehän tuli! Ihanaa, kerrankin joku asia menee näin helpolla jakeluun! Seuraava vaihe onkin nyt saada avustaja viemään häiriökapulat, jotta Rauha tottuu, että ne muut kapulatkin voi haista jollekin toiselle. Lisäksi nyt olen käyttänyt sisällä ollutta omaa tunnaria, joka haisee varmasti paljon. Jatkossa mun täytyykin ottaa treenin aluksi aina uusi kapula, jotta R tottuu, ettei haju aina ole niin voimakas.
Olemme myös hiljalleen lisänneet nomejutut harjoitusohjelmistoon ihan tosissaan. Harjoittelimme viime viikolla variksen ja pupun kanssa riistan nopeaa ylösottoa. Rauhalla kun on aiemmin ollut huono tapa roikkua riistalla ja pakkailla lintua suuhun mielestäni vähän turhan pitkään. Tätä varten teimmekin harjoitusta narupallon kanssa. Koira oli avustajalla, minä lähdin riistan kanssa pois, vein sen jonkin matkan päähän ja menin itse kauemmaksi. Näytin koiralle narupalloa ja annoin noutokäskyn. Muutamia läpijuoksujakin tuli, mutta muutoin Rauha haki riistan todella kovaa vauhtia ja ylösotto oli myös todella nopea. R kuitenkin malttoi pakata linnun suuhunsa, eli ote ei tällaisesta harjoituksesta kuitenkaan huonontunut. Lisäksi ääntä ei tullut lisää, vaikka niin voisi kuvitella, kun harjoituksessa kuitenkin nostettiin koiran viretilaa. Ihan mielenkiintoinen kierre noutojuttuihin nämä viettiharjoitteet. Tämän harjoituksen perusteella aion kyllä jatkossakin harjoitella narupallon avulla tiettyjä yksityiskohtia myös nometreeneissä.
Metsätkin alkavat onneksi kohta sulaa. Sitten ohjelmistoon voikin jo lisätä säännölliset verijäljet. Rauha on ilmoitettu muutamaan kisaankin keväälle, joten hinku harjoittelemaan on jo kova. Toivottavasti myös mahdumme kys. kokeisiin :)
Lähiviikkoina harjoittelumme keskittynee tokoon ja nomeen. Olen ilmoittautunut omien tokotreenien lisäksi Korrien järjestämälle voi/evl-kurssille, josta saamme toivottavasti roppakaupalla lisää kokemusta ja hyviä vinkkejä tulevaan harjoitteluun. Tavoitteenani olisi edelleenkin startata voittajassa kesän aikana. Eiköhän se ole ihan mahdollisuuksien rajoissa :)
Tein kyseisen kyhäelmän noin viikko sitten, joten en osaa vielä sanoa, että onko siitä todella hyötyä. Mutta yrittänyttä ei laiteta. Yritän kommentoida taulun tehokkuutta tännekin silloin tällöin. Tällä hetkellä se etsii hyvää paikkaa kotonamme. Lisäksi noi post-it-laput irtoilee turhan herkästi, mutta eiköhän siihenkin sopiva tekniikka löydy.
Agilityssa meille tuli nyt pakollinen kevättauko eteen. Eilen oli nimittäin viimeiset hallitreenit, ja nyt odottelemme vain lumien sulamista ja kentän kuivumista. Eiliset treenit olivat kuitenkin mukavan antoisat. Katja oli kouluttamassa, ja sain ihan varteenotettavia ehdotuksia muutamiin esteteknisiin ja ohjaukseen liittyviin ongelmiin. Ensinnäkin Rauhalle on oman kropan hallinta joskus todella haastavaa. Tämä korostui, kun R:n piti tulla käytännössä mun luokse ja kääntyä mun edestä hypylle. Se joko oikaisi hypyn taakse, tai sitten se hyppäsi täydessä vauhdissa viime hetkellä ja tuli alas mun varpaille. Tähän Katja antoi vinkiksi harjoitella ihan perus haltuunottoja siten, että pysäyttää koiran ihan kokonaan ja palkkaa namilla. Täytyypä yrittää, se voisi hieman tasoittaa tuon kuumakallen touhuja muutenkin. Lisäksi saimme hyvän vinkin keppitreeniin, eli narupallo vaan muutama metri pujottelun jälkeen ja erilaisia kulmia treenaamaan.
Täytyy muutenkin alkaa käyttää narupalloa targettina radan lopussa. Rauhahan osaa kyllä luopumisen, joten en tiedä, miksi en ole aiemmin käyttänyt narupalloa juuri lainkaan muualla kuin kontakteilla.
Tokossa tauko on näköjään tehnyt tehtävänsä. Eli koira ei osaa enää mitään... No, eipä se kai niin mene, vaikka siltä vähän tuntuukin. Ennen juoksutaukoa meidän ruutu oli siinä vaiheessa, että Rauha meni sinne suoraan, täysiä ja ilman yhtään näyttöä. Otin ruutua jopa erilaisissa ympäristöissä jo jonkin verran ja kävin tekemässä sen koiran näkemättä etukäteen. Nyt ruutu on taas ihan hakusessa. Rauha juoksee jonkin matkaa, kääntyy seisomaan. Kun minä olen täysin passiivinen, R kääntyy ja jatkaa matkaansa vähän matkaa ja pysähtyy jne. Palasin kriteereissä taaksepäin sen verran, että tässä vaiheessa annan tuon etsiä oikeaa paikkaa pidempään, ja palkkaan narupallolla heti, kun oikea kohta löytyy. Eiköhän se taas pian muista, mihin sen piti mennä...
Kaukokäskyt ovat toinen liike, missä ollaan menty hieman takapakkia. Seisomisesta maahanmeno on ollut R:lle kaikkein vaikein, eikä se taas onnistunut tauon jälkeen oikein, vaan Rauha tipahtaa taas suorilta jaloilta maahan... Olen tässäkin palannut suosiolla hieman taaksepäin, ja teemmekin nyt taas kotona niitä asennonvaihtoja arkitouhujen lomassa pitkin päivää. Parissa päivässä edistystä on taas tapahtunut, joten eiköhän tuosta saa valmiin liikkeen ajallaan.
Tunnistusnouto on taas ilokseni mennyt paljon eteenpäin. Eli tiistaina meillä oli vielä ongelmana satunnainen kapulan kaluaminen. Kotona sitä ei kuitenkaan ole esiintynyt, vaan kapula on tullut nätillä otteella käteen muutamilla toistoilla, joita olemme päivittäin ottaneet. Koska hajuttomien tunnareiden pino ei ole Rauhaa kiinnostanut, uskaltauduin viemään oman kapulan jo pinoon. Ja tulihan sieltä oikea kapula. Otin eilen muutaman toiston, ja meininki vaikutti selvästi juuri oikeanlaiselta. Eli Rauha haisteli kapuloita läpi, kunnes löysi oikean ja toi sen :) Uskaltauduin tekemään tänään myös pari sellaista toistoa, että olin siirtänyt koiran näkemättä hajuttoman pinon koemaiseen muodostelmaan ja hajustetun kapulan joukkoon. Hain Rauhan ja lähetin hakemaan oman kapulan. Ja sehän tuli! Ihanaa, kerrankin joku asia menee näin helpolla jakeluun! Seuraava vaihe onkin nyt saada avustaja viemään häiriökapulat, jotta Rauha tottuu, että ne muut kapulatkin voi haista jollekin toiselle. Lisäksi nyt olen käyttänyt sisällä ollutta omaa tunnaria, joka haisee varmasti paljon. Jatkossa mun täytyykin ottaa treenin aluksi aina uusi kapula, jotta R tottuu, ettei haju aina ole niin voimakas.
Olemme myös hiljalleen lisänneet nomejutut harjoitusohjelmistoon ihan tosissaan. Harjoittelimme viime viikolla variksen ja pupun kanssa riistan nopeaa ylösottoa. Rauhalla kun on aiemmin ollut huono tapa roikkua riistalla ja pakkailla lintua suuhun mielestäni vähän turhan pitkään. Tätä varten teimmekin harjoitusta narupallon kanssa. Koira oli avustajalla, minä lähdin riistan kanssa pois, vein sen jonkin matkan päähän ja menin itse kauemmaksi. Näytin koiralle narupalloa ja annoin noutokäskyn. Muutamia läpijuoksujakin tuli, mutta muutoin Rauha haki riistan todella kovaa vauhtia ja ylösotto oli myös todella nopea. R kuitenkin malttoi pakata linnun suuhunsa, eli ote ei tällaisesta harjoituksesta kuitenkaan huonontunut. Lisäksi ääntä ei tullut lisää, vaikka niin voisi kuvitella, kun harjoituksessa kuitenkin nostettiin koiran viretilaa. Ihan mielenkiintoinen kierre noutojuttuihin nämä viettiharjoitteet. Tämän harjoituksen perusteella aion kyllä jatkossakin harjoitella narupallon avulla tiettyjä yksityiskohtia myös nometreeneissä.
Metsätkin alkavat onneksi kohta sulaa. Sitten ohjelmistoon voikin jo lisätä säännölliset verijäljet. Rauha on ilmoitettu muutamaan kisaankin keväälle, joten hinku harjoittelemaan on jo kova. Toivottavasti myös mahdumme kys. kokeisiin :)
Lähiviikkoina harjoittelumme keskittynee tokoon ja nomeen. Olen ilmoittautunut omien tokotreenien lisäksi Korrien järjestämälle voi/evl-kurssille, josta saamme toivottavasti roppakaupalla lisää kokemusta ja hyviä vinkkejä tulevaan harjoitteluun. Tavoitteenani olisi edelleenkin startata voittajassa kesän aikana. Eiköhän se ole ihan mahdollisuuksien rajoissa :)
5.4.2010
Agilitykisoissa
Rauhan juoksut loppuivat viimein, ja tänään pääsimme kisaamaan vaihteeksi agilityn pariin. Meiltä jäi valitettavasti väliin sekä Mäntän talvinome, että Pirkan Damit, mutta emme anna sen lannistaa.
Kisoissa näkyi jälleen kerran viime aikojen niukka harjoittelu. Ensimmäinen rata oli hyppyrata. Siinä oli monta kohtaa, jotka olisi voinut ohjata valssaamalla tai takaaleikkauksilla. Itselleni luontevampi ohjaustapa on valssi, ja Rauhakin tekee nopeampaa rataa, jos vedätän sitä edeltä. Päätin kuitenkin, että koska ykkösissä ei vauhti ole vielä erityisen merkittävässä roolissa, teen käännökset takanaleikkauksilla, jolloin pieni punaturkki joutuu väkisinkin etenemään myös itse. Valitettavasti ohjasin heti alkusuoralla Rauhan huolimattomasti putkeen, ja kieltohan siitä tuli. Muu rata oli hallittua ja varmaa (taktiikkani siis toimi!), joten vitonen jäi hyppyradan tulossaldoksi.
Kävelimme ratojen välissä pitkähkön lenkin Kannelmäen ja Malminkartanon ympäristössä. Ajattelin, että Rauha olisi hieman rauhallisempi seuraavassa startissa. Väärin. Puomi ja Aa olivat ihan radan alussa. Sain molempien juoksukontaktit onnistumaan loistavasti, mutta Rauhan kierrokset nousivat ihan kaakkoon tästä juoksemisesta. Se taas näkyi älyttöminä kieltoina putkeen, kepeille ja toiseen putkeen (ja kiljumisena). Hylly siis saatiin lopputulokseksi. Treenattavaa siis riittää edelleen. Tähän astihan olen hinkannut erityisesti puomia paljon yksinään, ja harvoin jatkan treneissä siltä suoraa rataa eteenpäin. Eipä siis ihme, jos kisatilanteessa sattuu jotain tällaista... No, olen kuitenkin tyytyväinen kontakteihin, ja kierrosten hallintaan tepsii säännöllinen treenaus, mitä pääsemme toivottavasti harrastamaan kesäkauden alkaessa. Me nimittäin vaihdamme agilityseuramme Tuukkista Koivukylän Koiraharrastajiin. Näin pystyn jatkossa keskittämään omat voimavarani yhden harrastusyhdistyksen toimintaan (treenamme Koiviksessa myös tokoa).
Tokossa olemme pitäneet juoksutaukoa. Kävimme kuitenkin ennen juoksun alkua (helmikuun lopussa) naurattamassa yleisöä Tampereella avoimen luokan kisoissa. Kaikki mahdollinen meni pieleen. Ensinnäkin juuri sinä viikonloppuna tuli kovat pakkaset. Loistava ilma siis mennä mökille viettämään koiraisaa viikonloppua! Kuuden tunnin lämmityksen jälkeen mökissä sentään tarkeni jo olla. No, sunnuntaina lähdimme Hauholta kohti Tamperetta ja kisapaikkaa. Matkan varrella heitin kaverin Pälkäneelle kyläilemään. Tällä reissulla auto juuttui umpihankeen KESKELLE TIETÄ. Kaivoin sen kerran ylös rikkinäisellä lapiolla, peruutin ja yritin uudelleen. Toisella kerralla en saanut sitä kaivettua tarpeeksi, joten piti soittaa tuttu vetämään auto traktorilla irti. No, ajoin sitten paniikissa kisapaikalle (ylläri, myöhässä). Minulle oli luvattu, että voisin startata vasta myöhemmässä ryhmässä, mutta meidät kuitenkin kutsuttiin paikallamakuuseen lähes suoraan ulko-ovelta. No, ajattelin että samapa tuo, mennään vaan... Rauha meni maahan ihan hyvin, mutta poistuessani tuli perässä. Siitä se alamäki sitten lähtikin. Seuraaminen oli ihan hyvää, ysi. Liikkeestä maahanmeno meni varmasti, siitä kymppi. Luoksetulossa tuo teki lähes läpijuoksun, sen verran kovaa tuli, että pysähtyminen oli todella hidas. Siitä vitonen. Liikkeestä seisomisessa pysähtyi ihan hyvin, mutta R tuli mun luokse kääntyessäni koiraa kohti. Nolla siis siitä. Nouto oli siisti, ainoastaan pieni kunniakierros vähensi pisteet 9 1/2:een. Kaukot meni ihan plörinäksi, ekan asennonvaihdon teki, mutta toisella käskyllä se tuli mun luokse. Nolla. Hyppy oli edellisen kisan toisinto, edestakaisin ilman välissä istumista... Nolla siitäkin. Kokonaisvaikutuksesta seiska, tuomarikin totesi, että kyllähän tuo koira osaa, mutta tänään oli pihalla kuin lumiukko.
Pistäähän tuollainen pohjanoteeraus-tulos hieman miettimään syitä sille. Ensinnäkin olin itse ihan paniikissa autojutusta päästessäni paikalle. Hyvästä keskittymisestä ja fiiliksestä ei siis ollut tietoakaan. En ollut edellisten kisojen jälkeen tehnyt mitään avo-juttuja Rauhan kanssa, koska oletin sen juoksun alkavan ennen Tampereen kisoja... Kisoihin valmistautumistreenit on siis meidän kohdalla ihan ehdottomat. Lisäksi se, että hallissa oli todella kylmä betonilattia ja ulkona oli noin 20 astetta pakkasta, ei varmasti helpottanut tilannetta. Sinänsä nuo kisatilanteessa tapahtuneet virheet eivät olleet mitään yllättäviä minulle. Ainoastaan se paikallamakuun perässä tuleminen huolettaa hieman, mutta toisaalta sellaista ei ole ikinä aiemmin esiintynyt, joten eiköhän sen voi toistaiseksi pistää ton muun hämmingin piikkiin. Täytyy kuitenkin pistää treenilistalle paikallamakuun treenaaminen erilaisissa häiriöympäristöissä...
Viime aikojen treenailuista ja suunnitelmista jatkan tässä lähipäivinä tarkemmin.
Kisoissa näkyi jälleen kerran viime aikojen niukka harjoittelu. Ensimmäinen rata oli hyppyrata. Siinä oli monta kohtaa, jotka olisi voinut ohjata valssaamalla tai takaaleikkauksilla. Itselleni luontevampi ohjaustapa on valssi, ja Rauhakin tekee nopeampaa rataa, jos vedätän sitä edeltä. Päätin kuitenkin, että koska ykkösissä ei vauhti ole vielä erityisen merkittävässä roolissa, teen käännökset takanaleikkauksilla, jolloin pieni punaturkki joutuu väkisinkin etenemään myös itse. Valitettavasti ohjasin heti alkusuoralla Rauhan huolimattomasti putkeen, ja kieltohan siitä tuli. Muu rata oli hallittua ja varmaa (taktiikkani siis toimi!), joten vitonen jäi hyppyradan tulossaldoksi.
Kävelimme ratojen välissä pitkähkön lenkin Kannelmäen ja Malminkartanon ympäristössä. Ajattelin, että Rauha olisi hieman rauhallisempi seuraavassa startissa. Väärin. Puomi ja Aa olivat ihan radan alussa. Sain molempien juoksukontaktit onnistumaan loistavasti, mutta Rauhan kierrokset nousivat ihan kaakkoon tästä juoksemisesta. Se taas näkyi älyttöminä kieltoina putkeen, kepeille ja toiseen putkeen (ja kiljumisena). Hylly siis saatiin lopputulokseksi. Treenattavaa siis riittää edelleen. Tähän astihan olen hinkannut erityisesti puomia paljon yksinään, ja harvoin jatkan treneissä siltä suoraa rataa eteenpäin. Eipä siis ihme, jos kisatilanteessa sattuu jotain tällaista... No, olen kuitenkin tyytyväinen kontakteihin, ja kierrosten hallintaan tepsii säännöllinen treenaus, mitä pääsemme toivottavasti harrastamaan kesäkauden alkaessa. Me nimittäin vaihdamme agilityseuramme Tuukkista Koivukylän Koiraharrastajiin. Näin pystyn jatkossa keskittämään omat voimavarani yhden harrastusyhdistyksen toimintaan (treenamme Koiviksessa myös tokoa).
Tokossa olemme pitäneet juoksutaukoa. Kävimme kuitenkin ennen juoksun alkua (helmikuun lopussa) naurattamassa yleisöä Tampereella avoimen luokan kisoissa. Kaikki mahdollinen meni pieleen. Ensinnäkin juuri sinä viikonloppuna tuli kovat pakkaset. Loistava ilma siis mennä mökille viettämään koiraisaa viikonloppua! Kuuden tunnin lämmityksen jälkeen mökissä sentään tarkeni jo olla. No, sunnuntaina lähdimme Hauholta kohti Tamperetta ja kisapaikkaa. Matkan varrella heitin kaverin Pälkäneelle kyläilemään. Tällä reissulla auto juuttui umpihankeen KESKELLE TIETÄ. Kaivoin sen kerran ylös rikkinäisellä lapiolla, peruutin ja yritin uudelleen. Toisella kerralla en saanut sitä kaivettua tarpeeksi, joten piti soittaa tuttu vetämään auto traktorilla irti. No, ajoin sitten paniikissa kisapaikalle (ylläri, myöhässä). Minulle oli luvattu, että voisin startata vasta myöhemmässä ryhmässä, mutta meidät kuitenkin kutsuttiin paikallamakuuseen lähes suoraan ulko-ovelta. No, ajattelin että samapa tuo, mennään vaan... Rauha meni maahan ihan hyvin, mutta poistuessani tuli perässä. Siitä se alamäki sitten lähtikin. Seuraaminen oli ihan hyvää, ysi. Liikkeestä maahanmeno meni varmasti, siitä kymppi. Luoksetulossa tuo teki lähes läpijuoksun, sen verran kovaa tuli, että pysähtyminen oli todella hidas. Siitä vitonen. Liikkeestä seisomisessa pysähtyi ihan hyvin, mutta R tuli mun luokse kääntyessäni koiraa kohti. Nolla siis siitä. Nouto oli siisti, ainoastaan pieni kunniakierros vähensi pisteet 9 1/2:een. Kaukot meni ihan plörinäksi, ekan asennonvaihdon teki, mutta toisella käskyllä se tuli mun luokse. Nolla. Hyppy oli edellisen kisan toisinto, edestakaisin ilman välissä istumista... Nolla siitäkin. Kokonaisvaikutuksesta seiska, tuomarikin totesi, että kyllähän tuo koira osaa, mutta tänään oli pihalla kuin lumiukko.
Pistäähän tuollainen pohjanoteeraus-tulos hieman miettimään syitä sille. Ensinnäkin olin itse ihan paniikissa autojutusta päästessäni paikalle. Hyvästä keskittymisestä ja fiiliksestä ei siis ollut tietoakaan. En ollut edellisten kisojen jälkeen tehnyt mitään avo-juttuja Rauhan kanssa, koska oletin sen juoksun alkavan ennen Tampereen kisoja... Kisoihin valmistautumistreenit on siis meidän kohdalla ihan ehdottomat. Lisäksi se, että hallissa oli todella kylmä betonilattia ja ulkona oli noin 20 astetta pakkasta, ei varmasti helpottanut tilannetta. Sinänsä nuo kisatilanteessa tapahtuneet virheet eivät olleet mitään yllättäviä minulle. Ainoastaan se paikallamakuun perässä tuleminen huolettaa hieman, mutta toisaalta sellaista ei ole ikinä aiemmin esiintynyt, joten eiköhän sen voi toistaiseksi pistää ton muun hämmingin piikkiin. Täytyy kuitenkin pistää treenilistalle paikallamakuun treenaaminen erilaisissa häiriöympäristöissä...
Viime aikojen treenailuista ja suunnitelmista jatkan tässä lähipäivinä tarkemmin.
13.2.2010
Treenitilanne 13.2.2010
Täytyypäs välillä kirjoittaa ylös edistymistä treenailuissa, niin ei unohdu...
Aloitetaan agilitysta. Olimme eilen treeneissä, ja päivän teemana oli esteiden takaakierrot. Rata oli haastava, mutta selvisimme yllättävän hyvin tiukoista käännöksistä. Rauha ei pudottanut yhtään rimaa, vaikka estekorkeuden olivat makseilla, ja takaakierroissa vauhtia hypyillä ei ollut juurikaan. Treenien kohokohta oli kuitenkin se, että onnistuin tekemään usean onnistuneen takaaleikkauksen kepeillä! Nyt alan hiljalleen uskomaan, että tuo koira osaa pujotella ja kestää jo mun erilaisia sijoittumisia paljon aiempaa enemmän. Pujottelu on kuitenkin este, jonka kanssa saa vielä pitkään hinkata, ennenkuin se on "täydellinen". Jatkossa meidän pitäisi treenata erityisesti kovavauhtisia melkein suoria ratoja. Rauha irtoaa kyllä jo jonkin verran, jos olen melko paikallani, mutta se kääntyy helposti kyselemään, jos juoksen täysiä sen vierellä... Irtoamisharjoituksia siis vaan lisää niin, että oma sijoittumiseni ja liikkumiseni vaihtelee. Lisäksi puomin alastulokontakti pitäisi saada treenattua varmemmaksi myös kisatilanteisiin.
Tokoa ollaan myös treenailtu päivittäin pieninä palasina. Tiistain tokotreeneissä tuli mieleen taas yksi uusi treenattava asia: noutokapulan heitto. Eli jos mä kerran teen nomejutuissa paljon passiivitreeniä ja paikallapysymisharjoituksia hakemalla itse noudattavia, niin miksi ihmeessä en tee samaa tokonoudoissa? Kuuman koiran kanssa tuskin on ylläri, että sen kierroksen nousee paljon korkeammalle odotuksista. Ja jos kapulan saa joka kerta noutaa, niin... Perusnouto toimii kyllä ihan suht hyvin, mutta kova into näkyy eniten palautuksessa. Rauha ei osaa jarruttaa vauhtiaan ajoissa, vaan juoksee helposti mun ohi ennen perusasentoon tulemista. Lisäksi välillä perusasento otetaan turhan hätäisesti.
Kotona olemme harjoitelleet erityisesti kaukokäskyjä, peruuttamista ja ruutua aina sopivan tilaisuuden tullen.
Kaukot alkavat toimia jo aika kivasti. Olen vihdoinkin saanut Rauhan tajuamaan seisomisesta maahanmenon tekniikan. Tekemistä tässä liikkeessä vielä on, mutta aika pitkällä ollaan jo. Tästä siis tuskin tulee mitään isompaa ongelmaa. Jatkamme lyhyiden teknisten harjoitusten tekemistä muutamia kertoja päivässä.
Peruuttamista olemme harjoitelleet seinän vieressä. Siinä Rauha vihdoin hiffasi, mikä liikkeen idea on. Olen myös satunnaisesti tehnyt samaa harjoitusta ilman seinää, ja perjantaina se toimi jopa agitreenihallissa! Jatkamme silti edelleen seinän vieressä peruutusta (tupakeittiön väliseinä kun loppuu aika pian, niin siinä voi pieni punaturkki vahingossa jatkaa peruuttamista ennen kuin tajuaa seinän loppuneen ;) ).
Sitten se isoin projekti tällä hetkellä, eli ruutu. Muutama viikko sitten Rauha alkoi kokeilemaan muitakin seisomispaikkoja, kuin ruudun keskusta. Se siis juoksi ehkä 5 metriä ja kääntyi ympäri jne. Alkuun annoin sen itse todeta olevansa väärässä paikassa. Lopulta se aina löysi itsensä ruudun keskeltä. Aika pian aloin kuitenkin tehdä niin, että kutsuin tuon takaisin sivulle, mikäli se ei juossut suoraviivaisesti ruutuun asti. Tämä edistikin asiaa melkoisesti, ja perjantain agitreenien yhteydessä sain jo useita täydellisiä ruutuun menoja :=) Rauha kokeilee välillä myös sitä, että se menee vaan jonkun ruutumerkin viereen seisomaan. Harjoitusta siis tarvitaan vielä paljon. Pitkiä etäisyyksiä, erilaisia kulmia, erilaisia ympäristöjä jne. Homma etenee kuitenkin mukavasti :)
Voittajan liikkeistä eniten vaiheessa on tällä hetkellä tunnistusnouto. Tiistain treeneissä Rauhan leuat kävi komeasti pikku kapulan kanssa (otin vaan yhdellä kapulalla), joten taidamme keskittyä ensi viikon ihan vaan sen yhden kapulan pitämiseen ja kantamiseen. Lisäksi meidän hajuttomat kapulat on pihalla oven vieressä. Ainut vaan, että niiden päällä on 40 cm lunta, joten pitäisi kaivaa ne kait ulos hangesta odottamaan seuraavaa lumisadetta...
Nomejuttuja treenasimme viime viikolla myös hieman. Kävimme Tiinan kanssa lenkkeilemässä, ja sen jälkeen otin ihan lähietäisyydellä pieniä noutoja ja nopean ylösoton vahvistusta. Variksella siis. Tarkoitus olisi alkaa nyt tekemään enemmän taas noutojuttuja. Variksen kanssa aloitamme uudestaan pitämisestä ja läheltä hakemisesta. Tavoitteena olisi saada pois se riistalla roikkuminen, mikä ilmenee yleensä silloin, kun Rauha on riittävän etäisyyden päässä musta. Lisäksi meidän pitäisi harjoitella syviä, vähän hajustettuja ruutuja, mutta se on kohtuullisen mahdotonta näillä lumimassoilla. Olen myös ilmoittanut tuon Pirkan Dameihin ja Mäntän Talvinomeen, joten pieniä treenipaineitakin on ilmassa ;)
Muuten, meidän parin viikon takainen tokokisa löytyy nyt myös netistä. Suora linkki videoon on:
Rauha tokokisoissa 31.1.2010
Aloitetaan agilitysta. Olimme eilen treeneissä, ja päivän teemana oli esteiden takaakierrot. Rata oli haastava, mutta selvisimme yllättävän hyvin tiukoista käännöksistä. Rauha ei pudottanut yhtään rimaa, vaikka estekorkeuden olivat makseilla, ja takaakierroissa vauhtia hypyillä ei ollut juurikaan. Treenien kohokohta oli kuitenkin se, että onnistuin tekemään usean onnistuneen takaaleikkauksen kepeillä! Nyt alan hiljalleen uskomaan, että tuo koira osaa pujotella ja kestää jo mun erilaisia sijoittumisia paljon aiempaa enemmän. Pujottelu on kuitenkin este, jonka kanssa saa vielä pitkään hinkata, ennenkuin se on "täydellinen". Jatkossa meidän pitäisi treenata erityisesti kovavauhtisia melkein suoria ratoja. Rauha irtoaa kyllä jo jonkin verran, jos olen melko paikallani, mutta se kääntyy helposti kyselemään, jos juoksen täysiä sen vierellä... Irtoamisharjoituksia siis vaan lisää niin, että oma sijoittumiseni ja liikkumiseni vaihtelee. Lisäksi puomin alastulokontakti pitäisi saada treenattua varmemmaksi myös kisatilanteisiin.
Tokoa ollaan myös treenailtu päivittäin pieninä palasina. Tiistain tokotreeneissä tuli mieleen taas yksi uusi treenattava asia: noutokapulan heitto. Eli jos mä kerran teen nomejutuissa paljon passiivitreeniä ja paikallapysymisharjoituksia hakemalla itse noudattavia, niin miksi ihmeessä en tee samaa tokonoudoissa? Kuuman koiran kanssa tuskin on ylläri, että sen kierroksen nousee paljon korkeammalle odotuksista. Ja jos kapulan saa joka kerta noutaa, niin... Perusnouto toimii kyllä ihan suht hyvin, mutta kova into näkyy eniten palautuksessa. Rauha ei osaa jarruttaa vauhtiaan ajoissa, vaan juoksee helposti mun ohi ennen perusasentoon tulemista. Lisäksi välillä perusasento otetaan turhan hätäisesti.
Kotona olemme harjoitelleet erityisesti kaukokäskyjä, peruuttamista ja ruutua aina sopivan tilaisuuden tullen.
Kaukot alkavat toimia jo aika kivasti. Olen vihdoinkin saanut Rauhan tajuamaan seisomisesta maahanmenon tekniikan. Tekemistä tässä liikkeessä vielä on, mutta aika pitkällä ollaan jo. Tästä siis tuskin tulee mitään isompaa ongelmaa. Jatkamme lyhyiden teknisten harjoitusten tekemistä muutamia kertoja päivässä.
Peruuttamista olemme harjoitelleet seinän vieressä. Siinä Rauha vihdoin hiffasi, mikä liikkeen idea on. Olen myös satunnaisesti tehnyt samaa harjoitusta ilman seinää, ja perjantaina se toimi jopa agitreenihallissa! Jatkamme silti edelleen seinän vieressä peruutusta (tupakeittiön väliseinä kun loppuu aika pian, niin siinä voi pieni punaturkki vahingossa jatkaa peruuttamista ennen kuin tajuaa seinän loppuneen ;) ).
Sitten se isoin projekti tällä hetkellä, eli ruutu. Muutama viikko sitten Rauha alkoi kokeilemaan muitakin seisomispaikkoja, kuin ruudun keskusta. Se siis juoksi ehkä 5 metriä ja kääntyi ympäri jne. Alkuun annoin sen itse todeta olevansa väärässä paikassa. Lopulta se aina löysi itsensä ruudun keskeltä. Aika pian aloin kuitenkin tehdä niin, että kutsuin tuon takaisin sivulle, mikäli se ei juossut suoraviivaisesti ruutuun asti. Tämä edistikin asiaa melkoisesti, ja perjantain agitreenien yhteydessä sain jo useita täydellisiä ruutuun menoja :=) Rauha kokeilee välillä myös sitä, että se menee vaan jonkun ruutumerkin viereen seisomaan. Harjoitusta siis tarvitaan vielä paljon. Pitkiä etäisyyksiä, erilaisia kulmia, erilaisia ympäristöjä jne. Homma etenee kuitenkin mukavasti :)
Voittajan liikkeistä eniten vaiheessa on tällä hetkellä tunnistusnouto. Tiistain treeneissä Rauhan leuat kävi komeasti pikku kapulan kanssa (otin vaan yhdellä kapulalla), joten taidamme keskittyä ensi viikon ihan vaan sen yhden kapulan pitämiseen ja kantamiseen. Lisäksi meidän hajuttomat kapulat on pihalla oven vieressä. Ainut vaan, että niiden päällä on 40 cm lunta, joten pitäisi kaivaa ne kait ulos hangesta odottamaan seuraavaa lumisadetta...
Nomejuttuja treenasimme viime viikolla myös hieman. Kävimme Tiinan kanssa lenkkeilemässä, ja sen jälkeen otin ihan lähietäisyydellä pieniä noutoja ja nopean ylösoton vahvistusta. Variksella siis. Tarkoitus olisi alkaa nyt tekemään enemmän taas noutojuttuja. Variksen kanssa aloitamme uudestaan pitämisestä ja läheltä hakemisesta. Tavoitteena olisi saada pois se riistalla roikkuminen, mikä ilmenee yleensä silloin, kun Rauha on riittävän etäisyyden päässä musta. Lisäksi meidän pitäisi harjoitella syviä, vähän hajustettuja ruutuja, mutta se on kohtuullisen mahdotonta näillä lumimassoilla. Olen myös ilmoittanut tuon Pirkan Dameihin ja Mäntän Talvinomeen, joten pieniä treenipaineitakin on ilmassa ;)
Muuten, meidän parin viikon takainen tokokisa löytyy nyt myös netistä. Suora linkki videoon on:
Rauha tokokisoissa 31.1.2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)