Todellista moniajoa

Viimeisen kuukauden aikana olemme ehtineet harjoitella ja käydä koulutuksissa niin monena päivänä, että blogin päivittämisen ei ole ollut aikaa... Yritetään nyt kiriä se kiinni ja tehdä tiivistelmä viime aikojen treeneistä. Huh, taitaa tulla historian pisin blogiteksti :O

---------------------
To 27.5.2010
Tänään oli allekirjoittaneella tokon koulutusvuoro, ja päätin ottaa Rauhan mukaan kentälle. Tassu alkaa vaikuttaa jo aika hyvältä, R ei enää onnu sitä, enkä ole pitänyt tassusidettä sillä kuin kostealla ilmalla ja silloin, kun mennään jossain karkeammalla alustalla. Mun hyvä ideani oli ottaa Rauha mallikoiraksi kurssilaisille. Teemana nouto. R olikin kerännyt tosi hienot kierrokset kentän laidalla odotellessaan, ja esitteli hienosti äänijänteitään, kun otin sen hommiin. Lisäksi edellispäiväinen kapulan kanssa juoksentelu oli neidillä edelleen selvästi mielessä, koska kapulan kanssa tohottaminen oli tosi levotonta. Sinänsä sain toki perusharjoitukset näytettyä, mutta hieman harmitti se vinkuminen. Täytyy ottaa nyt äänijutuissa ihan nollatoleranssi. Mitään ei tehdä, ennenkuin maltetaan olla hiljaa. Malttitreeniä siis myös tokokentälle! Treenien jälkeen otimme myös hieman seuraamista, ja se tuntui jo tosi kivalta. Tosin vasemmalle käännökset on edelleen ihan syvältä ja seuraamisen loppuvaiheessa tehdyt askelsiirtymät vielä hankalia. Erityisesti peruuttaminen vaatii neidiltä vielä todella paljon keskittymistä.

----------------------
Ke 26.5.2010
Tänään oli vuorossa Riitan kurssin viimeinen kerta. Rauhan tassukin on ollut jo viime päivinä ihan hyvässä kunnossa, joten otin koiran mukaan tassu paketissa. Tulos oli melko odotettava. Neiti on ollut melkein kaksi viikkoa tekemättä mitään, ja sitten vielä mennään sikakivalle treenikentälle. Ensimmäiset 20 minuuttia olivat ihan järkyttävää söhellystä. R ei varmaan ikinä ole tehnyt noin huonosti hommia. Ensimmäisenä tehtävänä oli ottaa kisatreeninä kehään tulo, lyhyt seuraaminen ja vapaavalintainen liike. Seuraaminen oli aivan järkyttävää haahuilua, ja jouduin antamaan Rauhalle muutaman lisäkäskyn, ja loppuvaiheessa se jo seurasi ihan oikeasti. Vapaavalintaisena otimme liikkeestä istumisen. Tämä on toki meille vielä aika uusi liike, mutta en tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun R ensin jäi seisomaan käskystä, uusinnasta meni maahan ja kolmannesta käskystä vasta istui. Riitan kanssa mietittiinkin, että voikohan tassu paketissa seurata. Muutenkaan ei olleet tyypillistä Rauhaa nuo liikkeet. "Positiivista" (niin kai jonkun mielestä) oli se, että koiran viretila ei laskenut tippaakaan, vaikka en sitä palkannut tai kehunut suorituksissa yhtään...

Kehääntuloharjoituksen jälkeen otimme seuraamista häiriössä toisten koirien ohi. Eli olimme ympyrässä ja omien koirien tuli pitää katsekontakti, kun toinen koira seurasi vierestä ohi. Tämä meni jo paremmin. Nyt Rauhan seuraaminen oli jo nättiä ja sopivavireistä. Tämän jälkeen otimme paikalla istumisen ja paikallamakuun. Huoh, kökkö viretila näkyi näissä liikkeissä aivan h*tisti. Paikalla istumisessa se taas oli levoton, ja jopa nousi kerrans seisomaan (meni taas käskystä takas istumaan). Paikallamakuussa R meni hyvin maahan, mutta yritti kävellä perässäni, kun lähdin poistumaan. Kummallista, ehkä ympyrämuodostelma oli kuitenkin Rauhalle isompi häiriöä, kuin uskoisi. Palautuksen jälkeen se kuitenkin makasi nätisti ja lopun perusasento tuli nätisti ja varmasti. Paikallamakuun lähtöjä tarvitsee kuitenkin selvästi treenata vielä paljon!

Seuraavaksi teimme kaukokäskyjä samassa ympyrämuodostelmassa. Haasteena koirille oli se, että vieressä joku toinen käski omaa koiraansa asennonvaihdoksiin. Jäin ihan suosiolla koiran eteen seisomaan, ja tältä etäisyydeltä kaukot toimivat erittäin mallikkaasti ja ongelmitta. Rauha ei ottanut häiriötä muista koirista.

Seuraavaksi tsekkasimme luoksetulon pysäytyksiä. Otin alkuun varovasti yhden pysäytyksen ihan lyhyeltä matkalta, mikä onnistui mainiosti. Täyspitkässä luoksetulossa seisominen oli kuitenkin luvattoman hidas. Maahanmenosta ja lopun perusasennosta saatiin kehuja. Riitta suositteli, että mun kannattaa jatkaa takapalkan yleistämistä tässäkin liikkeessä. Heittoliike on kuitenkin sen verran hidas, että usein koirille tulee hankaluuksia juuri pidemmältä matkalta pysähtymisissä.

Viimeisenä oli vuorossa temppurata, jonka ideana oli rikkoa kokeneiden koirien kaavamaiset käsitykset tokosta. Ensimmäiseksi koira lähetettiin merkille, josta ei mentykään ruutuun, vaan piti noutaa kapula vastakkaisesta suunnasta. Kapulan kanssa koiran tuli käydä hyppäämässä este n. 30 metrin päässä ja esteen jälkeen koira lähetettiin edelleen kapula suussa ruutuun. Ruudusta luoksetulo.

Me sovelsimme Rauhan kanssa harjoitusta hieman, koska merkkiä en ole tuolle vielä opettanut (tehdään ensin ruutu valmiiksi). Lähetin koiran suoraan merkiltä noutoon, minkä jälkeen hieman autettuna hypylle. Hypyltä R kyllä juoksi ruutua kohti hyvin, mutta komeasti yli, ja muutenkin jouduin menemään lähelle ohjaamaan koiran ruudun oikeaan kohtaan. Toisella yrityksellä alku meni tosi hyvin. Rauha lähti yhdestä käskystä kapulan kanssa suoraan hyppäämään, ja sieltä ruutuun (tosin taas vähän sinnepäin, ei kohdalleen). Kokonaisuutena hauska treeni, ja sainkin Riitalta vinkin, että meidän kannattaa ottaa hieman sovellettuna tällaisia harjoituksia silloin tällöin. Esim. just nouto, josta ruutuun. Ruudusta luoksetulo pysäytyksellä. Pysäytyksen jälkeen otetaan muutama kaukokäsky ja siitä luoksetulon loppuasentoon. Toki tällaisia ei kannata tehdä juuri ennen kisaa, mutta tämä on hyvä tapa hieman monipuolistaa harjoituksia ja rikkoa koiran pään sisään muodostuneita rutiineja :)

Kokonaisuutena treenit olivat tosi kivat. Rauhalla on näköjään tällä hetkellä hankaluutena viretila treenien alussa. Jatkossa pystyn taas lämmittelemään sen rauhassa, joten eiköhän se ongelma ratkea pienellä säädöllä, kunhan päästään taas kunnon treenikuntoon :)

-----------------------
Pe 14.5 - ti 25.5.2010
Taippareiden jälkeen pidimme muutaman päivän mietiskelytauon, minä aikana Rauha onnistui loukkaamaan oikean takajalkansa johonkin terävään. Tästä syystä meille tuli muutaman viikon pituinen totaalitauko treeneistä ja koulutuksista.

Tänä aikana ehdin käydä ilman koiraa katsomassa kahdessä tokokoulutuksessa. Ensin oli Jessica Swanljungin tollereiden tokokurssin toinen kerta. Oli todella opettavaista välillä katsoa muiden suorituksia tarvitsematta keskittyä omaan koiraan. Mieleen jäi erityisesti Niinalle ja Novalle neuvottu leikki luoksetulon pysäytyksiin. Eli heitetään nami koiralle mahdollisimman kauas. Kun se on syönyt sen, kutsutaan ja pysäytetään seisomaan. Jos oli hyvä, palkataan heittämällä nami kauaksi koiran taakse. Kutsutaan uudestaan, jne. Täytyy kokeilla tätä myös Rauhalle, kunhan se tuosta paranee. Meillä on tosin ongelmana enemmän se, että riittävän kaukaa tullessaan R ei pysähdy terävästi. Useampi muu tolleristi teki palkattomuustreeniä, ja sitäkin oli mukavaa seurata sivusta. Näki hyvin, että vaikka koiralla on motivaatiota työskennellä omistajansa kanssa, se täytyy silti opettaa siihen, että välillä palkkaa ei vaan tule vähään aikaan.

Seuraavana päivänä oli vuorossa Riitan kurssin neljäs kerta. Vähän oli orpo olo ilman koiraa, mutta pääsinpähän seuraamaan lähempää muiden treenejä. Kokeneiden koirien treenit ja ongelmat olivat melko pikkutarkkaa näperrystä, mutta toisaalta itselle tuli fiilis, että ei tuon tason saavuttaminen ole meille mitenkään mahdotonta. Tylsää, kun itsellä olisi pää täynnä kaikenlaisia treeni-ideoita, mutta koira on saikulla :(

Viime päivinä olen jo harjoitellut varovasti Rauhan kanssa tokojuttuja kotona ja pihalla. Seuraaminen on hieman hakusessa tällä hetkellä. Toisaalta paikka on nyt selvästi taaempana kuin ennen (hyvä), mutta koira on edelleen hieman väljä. Tämä voi toisaalta johtua tuosta tassusta, joten en ole erityisen huolissani. Tunnistusnoutoa olemme ottaneet sopivissa väleissä kotona. Olen tehnyt harjoitukset niin, että olen koiran näkemättä käynyt laittamassa pihalle pinon, jossa on jo valmiiksi oma hajustettu kapula. Nämä ovat selvästi olleet riittävän haastavia Rauhalle. Välillä se on hieman haistellut, ja tuonut väärän. Olen ottanut sen vastaan tosi passiivisena ja lähettänyt koiran uudestaan. Toisella kerralla se on tehnyt huolellista työtä, ja tuonut oikean. Viimeisin harjoitus meni heti ekalla yrittämällä oikein, joten eiköhän se liike etene omalla painollaan. Kaukokäskyissä olen yrittänyt ottaa etäisyyttä koiraan, mutta tämä tuntuu edelleen tosi hankalalta. Erityisesti ensimmäinen asennonvaihdos on sellainen, että R saattaa ihan ottaa pari askelta mua kohti. Olen yrittänyt käyttää takapalkkaa, mutta se aiheuttaa sen, että koira alkaa törkeästi poikittaa. Sen pitäisi kuitenkin olla vain välivaihe, joten ehkä mun täytyy vaan jatkaa tätä sitkeästi.

---------------------
To 13.5.2010
Tänään oli vuorossa taipumuskoe Inkoossa. Olimme aamupäiväryhmässä, ja lähdinkin jännittyneenä kukonlaulun aikaan ajelemaan kohti koepaikkaa. Sää oli mukava, ja aamupäivän porukan kanssakin juttu lensi hyvin. Osallistumisnumeroksemme tuli 6, joten ehdin rauhassa katsoa useamman koiran ennen omaa suoritustamme. Olin itse liikkeellä sillä asenteella, että ihan sama mitä tapahtuu, mutta tänään aion antaa koiralle kaiken tukeni ja kannustaa sitä oikeasta työskentelystä (vaikka treenitilanteissa olenkin suht passiivinen).

Rauhalla oli edelleen ääni päällä edellisillan tapaan. Odottelu sen kanssa olikin harvinaisen turhauttavaa, kun neidillä oli pilli kurkussa koko ajan. Odotin jo kauhulla, että millaisetkohan rääkäisyt se päästää noutoon lähetyksissä... No, eipä muuta kuin rantaan (Rauhalla veto päällä, täytyy oikeasti alkaa harjoittelemaan hallittuja kisan aloituksia ilman hihnaa...). Molemmat vesinoudot menivät mallikkaasti. Rauhallinen markkeeraaminen ja käskystä suoraan veteen ja lokille. Palautukset tulivat myös suoraan minulle käteen, kuten pitääkin :)

Vesinoudon jälkeen tuli markkeeraus hakuruutuun. Tässä vaiheessa Rauhalla alkoi olemaan hieman enemmän kierroksia, ja koirasta kuului pieni vinkaisu pamauksen aikana. No, ei muuta kuin koira hakuun ja Rauha menikin suoraan markkeerauslinnulle. Taas tuli se hetki, kun koira vilkaisi minua ikään kuin kysyäkseen, että mitäs tälle linnulle nyt pitäisi tehdä. Olin mahdollisimman passiivinen, ja tulihan se lintu sieltä. Tämän jälkeen uudella lähetyksellä Rauha lähti reippaasti hakuun. Juoksenteli hieman turhan pitkään aluksi, ja kävi tuijottamassa minua yhden variksen luona, mutta jätti linnun siihen. Tässä vaiheessa allekirjoittanutta alkoi huolestuttaa. No, onneksi R painui saman tien ruudun takaosaan, ja toi ilmeisesti kauimmaisen riistan. Ajasta päätellen minun näköpiirini ulkopuoliset linnut nousivat ihan spontaanisti, kun en ollut häiritsemässä neidin työskentelyä... Taaimman riistan haun jälkeen Rauha tyhjensi ruutua nopealla tahdilla. Yritin kolmannen jälkeen lähettää koiraa kohti sitä "unohtunutta" riistaa, ja tulihan sekin sitten viimeisenä käteeni. Selvästi näytti siltä, että oma tavallista kannustavampi asenteeni avasi koirasta jonkun "kisalukon", ja se työskenteli pienen alun tahmailun jälkeen hienosti. Ja ai että sitä fiilistä, kun viidennen nopean ja suoraviivaisen palautuksen jälkeen kytkin koiran, ja tuomari kysyi, haluanko jäädä jäljelle!

Koiran jäähdyttelyn jälkeen menin katsomaan loppuja suorituksia, ja noin tunnin päästä mulle valkeni, että kys. kokeessa jäljet tehtäisiin vasta ihan päivän päätteeksi, iltapäiväryhmän jälkeen. Eipä siinä auttanut, kuin jaksaa pystyssä kahden eväsbanaanin voimin :D Jälkeen suhtauduin etukäteen suht positiivisesti. Taippareissa meidän hankaluudet on tulleet vain silloin, kun koira on näköetäisyydellä minusta. Jälki menikin oikein mukavasti. Lähetin Rauhan matkaan, ja pienen siksakin jälkeen se lähti seuraamaan jälkeä. Näytti kuitenkin siltä, että se taisi saada pupusta vainun ilmavainulla, koska mun mielestäni se ei mennessä jäljestänyt koko matkaa jäljen päällä. Pupulla se mietti taas hetken, että mitäs tällaiselle ihanalle aarteelle tekisi. Tuomari ehti jo pyytää, että kutsuisin koiraa, mutta Rauhan tuntien olin ihan hiljaa hieman pidempään. Tämä kannatti, neiti mietti hetken, otti kanin ja palautti sen nätisti mulle käteen :)

Kylläpäs osasi olla mahtava fiilis! Ei se nou1 mikään maailman ihmeellisin tulos ole, mutta aiempien takapakkien jälkeen onnistuminen tuntui mahtavalta! Ja mikä parasta, nyt voin alkaa ihan tosissaan treenata Rauhan kanssa nomea. Itse kun en osaa kovin hyvin "puuhastella" asioita ilman tavoitteita. Alo-juttuja olemme tehneet ennen taukoa paljonkin, joten tavoitteena olisi nyt tänä kesänä laskea kierroksia (ääni taas kokonaan pois) ja harjoitella eri ympäristöissä monipuolisesti. Syksyllä nome-kokeisiin :)

--------------------------
Ke 12.5.2010
Vuorossa tokokurssin kolmas kerta. Rauha oli jostakin syystä aivan valtavan kovilla kierroksilla heti treenien alusta. Ääntä lähti, ja koira oli muutenkin tosi levoton. Alkuun otimme kontaktia häiriössä (narupallo kuonon edessä). Tämä onnistui vielä ihan hyvin. Sitten otimme paikalla istumiset ja makuut ympyrässä. Maahanmenossa Riitta heilutti narupalloa koiran kuonon edessä. Katsekontaktista ei ollut tietoakaan, mutta Rauha meni kuitenkin maahan heti ekalla käskyllä. Loppuasentoon tarvitsimme sen sijaan kaksi käskyä. Käskystys tuli evl-tyyliin, ja olimme viimeisenä vuorossa. Muutenkin nämä paikallamakuun loppuasennot ovat viime aikoina olleet meille hankalia. Ensin R ennakoi, jolloin aloin odottamaan käskyä ja useimmiten vapautan sen ilman perusasentoa maasta. Nyt se ei ennakoi, mutta ei toisaalta ole skarppinakaan, eikä nouse erityisen hyvin... Tätäkin täytyy siis itsenäisesti treenailla enemmän.

Paikallaolojen jälkeen otimme kaukoja ympyrämuodostelmassa yhtäaikaa. Tässä Rauhan kierrokset menivät ihan yli. Mun oli pakko aloittaa suoritus muutaman kerran ihan alusta, koska toi ei vaan pystynyt keskittymään.

Kaukojen jälkeen teimme noutotsekkauksen. Kierrokset pistivät tämänkin liikkeen ihan överiksi. R tarvitsi toisen käskyn noutolupaan (koiria oli kapulan takana treenaamassa, luultavasti otti häiriötä). Kapulan palautuksessa sen LEUAT KÄVI ja kaiken kukkuraksi palautusasento oli ihan syvältä. Toistolla homma toimi jo paremmin, ja sain vinkiksi hieman auttaa Rauhaa loppuasentoon, ettei se palautuksisa tekisi sitä kaarrosta mun takanani.

Seuraavana vuorossa oli ohjattu nouto. Tässä oli kokeneemmilla koirilla ideana se, että maassa oli häiriönä kasseja ja vasemmanpuoleisen kapulan vieressä häiriökoira suht lähellä. Tämä harjoitus oli selvästi haastava kokeneemmillekin koirille. Rauha sai tasoitettua hieman kierroksiaan tässä harjoituksessa, kun pystyin keskittymään sen syöttämiseen hiljaisina hetkinä. Meidän harjoitus oli ihan alkeistasoa vielä. Vein koiran merkin taakse seisomaan ja vein narupallon koiran vasemmalle puolelle takaviistoon. Siitä koiran eteen ja käsky ja käsimerkki. Toiselle puolelle tehtiin samalla tavalla. Saimme kehuja, että R lukee hienosti vartalo-ohjaustani. No, eipä se kait sinänsä ihme, kun olemme vastaavantyylisiä harjoituksia tehneet kuitenkin nome-treeneissä aiemmin.

Viimeisenä oli vuorossa tunnistusnouto. Tässäkin oli alkuperäisenä ideana se, että kapuloiden lähellä oli kaikenlaista häiriökassia yms. Itse halusin kuitenkin ottaa harjoituksen varman päälle, koska koko päivän treeni oli Rauhan viretilaa nostavaa, ja tunnari on meillä muutenkin vielä kesken. Otimme harjoituksen niin, että ensin kävin piilottamassa oman kapulan kasan taakse. Koska tämä sujui hyvin, otimme lopulta pari sellaista toistoa, että oma kapula oli kisanomaisessa muodostelmassa häiriökapuloiden joukossa. Vein kapulan itse, eikä liikkuria siis käytetty. Tämä meni ihan täydellisesti. Ehkä meillä siis on vielä toivoa ;)

Tunnin treenien jälkeen koira alkoi vasta oikeasti vaikuttaa siltä, että nyt voisi tehdä hommia. Kävinkin tekemässä pienen kokeenomaisen treenin kotikentällä treenien jälkeen, ja se meni ihan ok. Kaukoissa eteni hieman ja seuraaminen oli ajoittain epätarkkaa, mutta muuten R teki töitä mukavan sopivassa vireessä :)

------------
Ma 10.5.2010
Vuorossa kevään toiset agilitytreenit. Tällä kertaa rata oli hieman haastavampi, ja sitä sai nopean koiran kanssa hieman hinkatakin. Koira kulki mukavasti, ja sain sitä jopa käskytettyä kauempaa edessä olevalle esteelle, eikä se jäänyt odottamaan meikäläistä. Uskon, että tällaiset helpommat harjoitukset vahvistavat muutenkin Rauhan itseluottamusta, jolloin se alkaa enemmän hakemaan edessään olevia esteitä. Kyllähän esteiden lukitsemisestakin ongelmia saa, mutta mieluummin keskittyisin enemmän ohjaamaan ja vähemmän juoksemaan täysiä paikasta toiseen... Itsenäiset harjoitukset olivat meille myös todella hyviä. Toisessa harjoituksessa treenattiin putken sokkokulmia. Näköjään Rauha osaa hakea erinomaisesti putkeen ihan kuolleistakin kulmista. Eipä tätä oo paljon harjoiteltu, mutta hyvä homma. Täytyy vaan jatkossa alkaa oikeasti käyttää hyödyksi sitä asiaa...

Toisena itsenäisenä harjoituksena oli viiden esteen suora, jossa keskimmäisenä oli pujottelu. Ideana oli harjoitella omaa irtoamista koiran pujotellessa. Se onnistuu meiltä kyllä hyvin. Sen sijaan haastavinta on saada Rauha hidastamaan vauhtiaan riittävästi ennen pujottelua, että se malttaa ja pystyy hakemaan oikean välin.. Tällaisia vauhdista kepeille harjoituksia me tarvitaan ehdottomasti lisää!

---------------------
Su 9.5.2010
Mejä-koe Hirvihaarassa ei ollut meiltä mikään erityisen upea suoritus. Saimme päivän neljännen jäljen, ja lenkkeilimme ja touhusimme kaverin kanssa aamulla. Jäljelle lähdimme varmasti, ja touhu oli oikein mukavan näköistä. Ensimmäisen 100metrin jälkeen Rauha kuitenkin poikkesi selvästi jäljeltä pois - kakalle. Tämän jälkeen mietittiin heti, että missä se jälki menikään ja lähdettiin väärään suuntaan. Ei löytynyt jälkeä, ja tuomari palautti meidät hetken päästä takaisin.

Tämän jälkeen vähän matkaa mentiin hyvin, sitten taas tiukasti sivuun jäljeltä - pissalle!! Tässä vaiheessa oli pakko todeta tuomarille, että enhän mä joo ollutkaan tätä tänään missään tarpeillaan käyttänyt... Jälleen edellinen toiminto toistui. Koira oli unohtanut jäljen sijainnin ja lähti taas väärään suuntaan. Kahden hukan jälkeen jäljestystyö oli oikein mukavan näköistä. Eka kulma oikaistiin metrin verran, joten makuu jäi merkkaamatta. Takasivu mentiin suopursuista suota, missä Rauha teki erinomaista työtä tarkasti jälkiuraa pitkin. Toisella kulmalla merkkasi makuun hyvin, ja jatkoi SUORAAN! Onneksi kulman takana oli oja, jonka yli tuo ei mennyt, vaan jäi miettimään, että eihän jälki täällä mene... Pienen miettimisen ja pyörimisen jälkeen Rauha palasi kuitenkin takaisin kulmalle ja lähti jäljestämään oikeaan suuntaan. Hieman ennen kaatoa Rauha vielä koukkasi oikealle viistosti jäljeltä sivuun. Opas jäi kummun taakse, ja melko nopeasti tuomari palautti meidät kolmannen kerran jäljelle. Oppaan tultua lähemmäksi sain todeta jäljen olleen tosi lähellä koiran vieressä. Muutenkin Rauha meni mielestäni nenä pystyssä tosi määrätietoisesti, joten olen melko varma, että se olisi mennyt suoraan sorkalle. No, eipä tullut testattua sitä tällä kertaa, ja aika sama, olisiko tulos ollut avo3 vai avo0... Täytyy muutenkin saada tuollainen valtava ilmavainulla oikominen pois...

Kävin lauantaina jäljenteon jälkeen tekemällä Rauhalle muutaman vesinoudon lokilla, ja toimi ongelmitta. Taipparisuunnitelmat siis etenevät :)

------------------
Ke 5.5.2010
Tänään oli tokokurssin toinen kerta. Tällä kertaa jokainen sai harjoitella toivomuksiensa mukaan muutamaa liikettä. Lisäksi kentän sivussa oli itsenäisiä harjoittelupisteitä. Siellä oli ruutuharjoitus kokeneemmille koirilla. Ideana se, että koira lähetetään merkille. Merkin molemmilla puolilla on ruudut, ja koira lähetetään ohjaajan valitsemaan ruutuun. Lisäksi harjoiteltavana oli tunnaripiste, metalliesineitä erilaisista materiaaleista, sekä pieni hyppy.

Harjoittelimme itsenäisesti tunnaria niin, että piilotin omaa kapulaa pinon taakse nurmelle. Toimi ongelmitta. Ruutua teimme ihan läheltä, tavoitteena oli saada koiran oikeaa paikkaa vahvistettua. Tämä näytti edelleen olevan hankalaa. Ehkä pitää ihan oikeasti ottaa käyttöön kosketusalusta tms. Metalleista hankalaksi osoittautui raudasta (?) tehty kapula. Harjoittelimme sitten ihan sen pitämistä ja tuomista. Helpommalla kapulalla otin myös hyppynoutoja, jotka sujuivat ihan mukavasti :)

Yksilöliikkeiksi olin valinnut tällä kertaa kaukokäskyt ja tunnistusnoudon. Kaukojahan me olemme harjoitelleet viimeiset puoli vuotta, mutta en ole vielä saanut etäisyyttä koiraan kovin paljoa. Halusinkin lähinnä saada varmistusta sille, onko koiran tekniikka riittävä suoritukseen. Edestä harjoitus meni hyvin, ja nyt pitää siis vaan alkaa harjoitella etäisyyttä. Lisäksi Riitta toivoi koiralle enemmän ajatusta "taaksepäin". Koska takapalkka kääntää koiraa sivuttain, hän ehdotti, että palkkaisin kaukoista aina heittämällä namipalan koiran taakse. Tämänkin voi tehdä rauhallisesti, jotten saa viskelyllä koiran viretilaa liian korkeaksi.

Sitten se tunnari... Teimme kerran koemaisen suorituksen, jossa käännyin ja Riitta vei kaikki kapulat muodostelmaan. Rauha toi minulle ensimmäisen suuhun sattuneen kapulan. Toistimme harjoituksen niin, että vein itse oman kapulan ryhmään. Nyt neiti haisteli hyvin ja toi varmasti oman kapulan. Täytyy siis alkaa tekemään liikettä enemmän liikkurin kanssa. Alkuun niin, että liikkuri vie kapulat kokeenomaisesti, mutta käyn itse nostamassa omaa. Sitten niin, että kapulat ovat edessäni, ja kutsun koiran hakemaan oman edestäni jne. Piilottelua täytyy toki vielä myös jatkaa.

--------------
Ti 4.5.2010
Tänään vuorossa oli edellisenä päivänä veretyn jäljen suoritus. Yöllä oli satanut todella paljon vettä, ja se vaikutti ainakin alkujäljen suoritukseen. Olin jälleen jättänyt kaadon vähän turhan lähelle lähtöä, ja Rauha meinasi taas koukata suoraan lähdöstä sorkalle ilmavainulla. Ensimmäiseen kulmaan asti touhu oli muutenkin melko haahuilevaa. Maasto oli kosteaa ja hajukin oli varmasti levinnyt laajalle alueelle. Ekan kulman jälkeen viereisen lätäkön vieressä köpötteli sorsapariskunta. Rauha oli taas sitä mieltä, että ne olisi voinut käydä nostamassa lentoon. Pienen neuvottelun jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa, ja loppujälki meni oikein mukavasti. Yhden makuun se meinasi ohittaa sivusta, mutta korjausliikkeillä sain koiran merkkaamaan myös sen. Viikonloppuna mejäkoe tiedossa, saapi nähdä mitä sitten tapahtuu... Viime kesän jälkivarmuus näyttää tällä hetkellä lähinnä utopialta.

-----------------
Ma 3.5.2010
Tänään alkoi kesäkausi agilityssa. Olimme ensimmäistä kertaa Koiviksen treeneissä. Treenikaverit olivat kuitenkin melko tuttuja jo muista riennoista. Harjoitukset olivat meille todella helppoja. Näitä kuitenkin tarvitaan, että saan koiran liikkumaan enemmän itse ja etenemään suoralla myös ilman meikäläistä. Kepit olivat omana harjoituksenaan, ja hinkkasimme jälleen niitä aika paljon. Tällä kertaa tultiin sivusuunnasta pujotteluun, ja erityisesti oikealta oikean välin hakeminen oli vielä vaikeaa Rauhalle. Toistoja ei kuitenkaan voi kamalan paljon ottaa kerralla, koska pujottelu vaatii Rauhalta todella paljon keskittymistä.

Treenien jälkeen kävin vetämässä kaksi lyhyehköä verijälkeä.
----------------
Su 2.5.2010
Rauha oli jo ilmoitettu taipumuskokeisiin helatorstaiksi, joten täytyi käydä tekemässä tsekkaus tilanteesta ennen tätä. Lähdimme siis sunnuntaina Tiinan ja Marin kanssa Espooseen harjoittelemaan riistalla hakutyöskentelyä. Halusin ottaa koemaisen suorituksen, jossa myös ammutaan. Ampuminen kuitnekin nostaa Rauhaa aika paljon, ja edelliskerran se on kuullut ampumista syksyn sorsastuksessa...

Hakuruutu oli osittain kalliorinteessä ja sen takana. Sinne oli viety 4 varista ja suorituksen alussa ammuttiin ja heitettiin markkeerauslintu taipparityyliin. Treenitauko näkyi Rauhan suorituksissa eniten äänessä. Ruutuun lähtiessä se päästi aina vinkaisun. En kuitenkaan halunnut alkaa sitä kamalasti prässäämään siinä asiassa, ja keskityin lähinnä koiran työskentelyyn. Sen verran tein, että istutin Rauhaa sivulla melko pitkään, ja annoin mahdollisimman neutraalin ja rauhallisen etsi-käskyn.

Rauhan haku toimi loistavasti. Se meni vauhdilla ruutuun. Toi ensin markkeerauslinnun, sen jälkeen lähti syvälle ruudun takaosaan. Yhden kerran se vaihdoi, kun ei päässyt palauttamaan tulemaansa reittiä (jyrkkä kallionkohta), ja kääntyessään haistoi vieressä toisen riistan. Lisää treenattavaa siis jatkoon ;) Riistalla roikkumisesta ei näkynyt jälkeäkään, joten ilmeisesti viettiharjoitukset ovat tehneet tehtävänsä :) Haetutin neljä riistaa, ja ne tulivat nopeasti käteeni. Kokonaisuutena treenistä jäi hyvä fiilis. Rauha teki hyvin töitä, vaikka kierroksia ja intoa oli tauon jälkeen paljon. Taipparit siis pysyivät edelleen kalenterissa.

---------------
La 1.5.2010
Vappupäivänä meillä oli vuorossa agilitykisat Liedossa. Ei muuta kuin aikaisin aamulla ylös, ja auton nokka kohti länsi-Suomea. Eipä jäänyt kisoista juuri jälkipolville kerrottavaa. Ekalla radalla vein R:n pujotteluun oikealla. Se meni kyllä oikeasta välistä sisään, mutta menin sitten työntämään käden väliin, ja sotkin koiran oman rytmin. Myöhemmin radalla yritin takanaleikkausta pituudella, jolloin koira astui esteelle. Sit oli vielä loppusuora, josta tuli yksi rima alas ja puomin alastulokontaktilla oli jo niin kova vauhti, ettei jalat osuneet kontaktille, vaikkei se varsinaisesti ylikään hypännyt... Muilta osin rata meni ihan ok.

Toisella radalla puomi oli onneksi jo kolmas este, joten menin jo lähdössä todella pitkälle kutsumaan koiraa. Tälläkin kertaa vauhti puomilla oli mielettömän kova, ja alastulosta vitonen. Videon ja oman silmän perusteella se kyllä otti kontaktin, mutta tuollaisessa vauhdissa sen arvioiminen on kyllä vaikeaa... Eli täytyy ehdottomasti alkaa harjoitella pientä hidastusta alastulolle, että tuomarikin varmasti näkee kontaktin. Muu rata jatkui tästä ihan mukavasti. Renkaan Rauha hyppäsi jostain syystä sivusta. Luultavasti itse ennakoin liikaa esteen jälkeen tulevaa käännöstä, jolloin koirakin kääntyi jo ennen estettä... Huippu oli kuitenkin radan viimeinen este, josta tuo meni ohi (ohjasin päin honkia) ja hyppäsi nätisti takaisin. No, eipä juuri harmittanut, kun ei nolla mennyt...

Olin suunnitellut ilmoittavani Rauhaa enemmänkin kisoihin toukokuussa, mutta ehkä me jäädään suosiolla pienelle kisatauolle ja keskitytään harjoittelemaan estevarmuutta.
------------------
Ke 28.4
Keskiviikkona meillä oli vuorossa ensimmäinen kerta Riitta Korrin pitämästä tokokurssista (voi/evl-ryhmä). Allekirjoittanutta jänskätti eka kerta ja se kyllä näkyi meidän suorituksissa. Päivän teemana oli erilaiset häiriötreenit. Treeniympäristö oli myös haastavasti järven rannalla. Harjoittelimme aluksi kehään tuloa ja kisamaisen suorituksen aloitusta. Tässä Rauha oli ekalla kerralla hieman kujalla. Jälkeenpäin tajusin, että irti kehään tuloa ei olla vielä harjoiteltukaan. Pannan kaulasta vetäminen on varmasti tuolle se merkki, että nyt tehdään hommia. Lisää harjoiteltavaa siis :)

Tämän harjoituksen jälkeen otimme lyhyehkön paikalla istumisen ja paikallamakuun. Nämä tapahtuivat ympyrässä niin, että koirat olivat kuono ympyrästä poispäin. Paikalla istumisessa Rauha oli hieman levoton, pää pyöri kuin väkkärä ja kerran se meinasi jo nousta. Ehdin onneksi huutamaan käskyn, jolloin se kyllä pysyi istumassa. Istumisia täytyy selvästi alkaa myös harjoitella. Osaahan tuo kyllä istua paikallaan noutohommissa pitkiäkin aikoja, mutta ryhmässä istuminen on vielä uutta. Istumisen jälkeen otimme paikallamakuun evl-tyyliin liikkurin käskyttäessä jokaista vuorollaan. Tämä meni ihan mukavasti. Ympyrämuodostelma oli myös selvästi Rauhalle häiriötekijä, joten täytyy jatkossakin harjoitella paikallaoloja eri asennoissa.

Seuraavaksi oli vuorossa idarin kulmatyöskentelyn hiominen. Tässä tuli valitettavan hyvin näkyviin Rauhan olematon takapään käyttö käännöksissä. Sain vinkiksi harjoitella käännöksiä niin, että kääntyessäni vasemmalle otan yhden sivuaskeleen oikealle ja pysähdyn. Muutenkin vasemmalle kääntymisten jälkeen olisi hyvä pysähtyä aika usein...

Viimeisenä harjoituksena oli ruudun oikean paikan hakeminen. Tämä vähän jännitti, koska olin juuri edellisenä päivänä todennut, että eihän tuo koira sitä vielä osaa... Nyt kuitenkin meni tosi nätisti just oikeaan kohtaan heti ekalla kerralla (näyttöruutuna). Sain vinkiksi, että kannattaa ehkä opettaa koiralle myös joku toinen tapa helpottaa ruutua. Periaatteessa sinne voisi viedä kosketusalustan...

Kokonaisuutena olen ihan tyytyväinen päivän touhuihin, Rauha teki keskittyneesti töitä alkusähellyksen jälkeen. Viretila oli ihan hyvä. Palkkasin koiraa aika paljon, koska ympäristö oli selvästi haastava meille...
-------------------
Ti 27.4
Vuorossa oli tolleriporukan järkkäämä tokokoulutus Jessica Swanljungin johdolla. Valitsin meidän kahdeksi harjoiteltavaksi liikkeeksi metallinoudon ja ruudun.

Metallin kanssa ongelmana on ollut se, että Rauha ottaa ison metallin sen verran reunasta kiinni, että kanto-ote on vino. Tämä taas herkästi vaikuttaa perusasennon suoruuteen. Kokeilimme ottaa noudon keskikokoisella metallilla ja ote oli selvästi parempi. Luulenkin, että helpoin ratkaisu ongelmaan on laittaa hankintalistalle keskikokoinen kapula. Jessica huomasi myös sellaisen, että Rauhan tassut ovat hieman levottomat heittäessäni kapulaa. Tähän täytyy siis jatkossa kiinnittää huomiota. Juuri tällaisten asioiden takia on hyvä kun joku ulkopuolinen katsoo suorituksia...

Ruutua teimme perinteisenä näyttöruutuna. Tässä näkyi kuitenkin selvästi se, ettei tarkka paikka ruudun sisällä ole Rauhalle ollenkaan selvä. Päädyimme siis ottamaan muutaman askeleen takaisinpäin ja haen nyt vähän aikaa tarkemmin sitä oikeaa paikkaa. Jessica neuvoi myös ottamaan harjoituksia, missä koira lähetetään ruudun sivusta ruutuun (oma ja koiran sijoittuminen siis eri paikoissa). Myös taakselähetyksiä on hyvä harjoitella, eli jätetään koira ruudun eteen seisomaan naama ohjaajaa kohti. Kaikki tällaiset harjoitukset vahvistavat entisestään oikeaoppista ruudun suorittamista. Tässä harjoituksessa allekirjoittaneen oli tosi vaikeaa palkata koiraa oikea-aikaisesti. Täytyy siis jatkossa pitää pidempään se narupallo pidempään taskussa ja palkata hieman vaihtelevammin tästä liikkeestä.

Lopuksi otimme yhteisliikkeinä paikalla istumisen ja paikallamakuun. Mokasin itse tässä sillä tavalla, että otin Rauhan kentän laidalta vasta juuri ennen näiden suorittamista, jolloin koiran viretila oli taas ihan tapissa... Paikalla istuminen meni ihan hyvin. Koiran eleissä näkyi kuitenkin hieman epävarmuutta, joten kävin vapauttamassa sen suht nopeasti. Tämähän oli eka kerta, kun teimme paikalla istumista ryhmässä. Täytyy alkaa jatkossa tekemään myös tätä säännöllisesti.
Paikallamakuussa Rauha oli käskyn kohdalla unessa, ja murahdin sille hieman ja käskin vahvemmin maahan. Pois kävellessäni se tuli perään. Palautin sen melko eleettömästi makaamaan ja pysyi tämän jälkeen ongelmitta. Epäilenkin, että tämä satunnainen paikallamakuun ongelma liittyy uusintakäskyyn ja siitä tulevaan paineeseen. Olen satunnaisesti treeneissä harjoitellut sitä, että "valmis" -sana tarkoittaisi koiralle kontaktia. Täytyy jatkaa sen opettelua, koska uskon sen ratkaisevan satunnaisen ryhmäliikkeissä uneksimisen.

Oli myös opettavaista seurata toisten tollereiden pulmakohtia ja treenivinkkejä. Meillä on vielä toinen kerta tätä kolmen viikon kuluttua.