Rauhan juoksut loppuivat viimein, ja tänään pääsimme kisaamaan vaihteeksi agilityn pariin. Meiltä jäi valitettavasti väliin sekä Mäntän talvinome, että Pirkan Damit, mutta emme anna sen lannistaa.
Kisoissa näkyi jälleen kerran viime aikojen niukka harjoittelu. Ensimmäinen rata oli hyppyrata. Siinä oli monta kohtaa, jotka olisi voinut ohjata valssaamalla tai takaaleikkauksilla. Itselleni luontevampi ohjaustapa on valssi, ja Rauhakin tekee nopeampaa rataa, jos vedätän sitä edeltä. Päätin kuitenkin, että koska ykkösissä ei vauhti ole vielä erityisen merkittävässä roolissa, teen käännökset takanaleikkauksilla, jolloin pieni punaturkki joutuu väkisinkin etenemään myös itse. Valitettavasti ohjasin heti alkusuoralla Rauhan huolimattomasti putkeen, ja kieltohan siitä tuli. Muu rata oli hallittua ja varmaa (taktiikkani siis toimi!), joten vitonen jäi hyppyradan tulossaldoksi.
Kävelimme ratojen välissä pitkähkön lenkin Kannelmäen ja Malminkartanon ympäristössä. Ajattelin, että Rauha olisi hieman rauhallisempi seuraavassa startissa. Väärin. Puomi ja Aa olivat ihan radan alussa. Sain molempien juoksukontaktit onnistumaan loistavasti, mutta Rauhan kierrokset nousivat ihan kaakkoon tästä juoksemisesta. Se taas näkyi älyttöminä kieltoina putkeen, kepeille ja toiseen putkeen (ja kiljumisena). Hylly siis saatiin lopputulokseksi. Treenattavaa siis riittää edelleen. Tähän astihan olen hinkannut erityisesti puomia paljon yksinään, ja harvoin jatkan treneissä siltä suoraa rataa eteenpäin. Eipä siis ihme, jos kisatilanteessa sattuu jotain tällaista... No, olen kuitenkin tyytyväinen kontakteihin, ja kierrosten hallintaan tepsii säännöllinen treenaus, mitä pääsemme toivottavasti harrastamaan kesäkauden alkaessa. Me nimittäin vaihdamme agilityseuramme Tuukkista Koivukylän Koiraharrastajiin. Näin pystyn jatkossa keskittämään omat voimavarani yhden harrastusyhdistyksen toimintaan (treenamme Koiviksessa myös tokoa).
Tokossa olemme pitäneet juoksutaukoa. Kävimme kuitenkin ennen juoksun alkua (helmikuun lopussa) naurattamassa yleisöä Tampereella avoimen luokan kisoissa. Kaikki mahdollinen meni pieleen. Ensinnäkin juuri sinä viikonloppuna tuli kovat pakkaset. Loistava ilma siis mennä mökille viettämään koiraisaa viikonloppua! Kuuden tunnin lämmityksen jälkeen mökissä sentään tarkeni jo olla. No, sunnuntaina lähdimme Hauholta kohti Tamperetta ja kisapaikkaa. Matkan varrella heitin kaverin Pälkäneelle kyläilemään. Tällä reissulla auto juuttui umpihankeen KESKELLE TIETÄ. Kaivoin sen kerran ylös rikkinäisellä lapiolla, peruutin ja yritin uudelleen. Toisella kerralla en saanut sitä kaivettua tarpeeksi, joten piti soittaa tuttu vetämään auto traktorilla irti. No, ajoin sitten paniikissa kisapaikalle (ylläri, myöhässä). Minulle oli luvattu, että voisin startata vasta myöhemmässä ryhmässä, mutta meidät kuitenkin kutsuttiin paikallamakuuseen lähes suoraan ulko-ovelta. No, ajattelin että samapa tuo, mennään vaan... Rauha meni maahan ihan hyvin, mutta poistuessani tuli perässä. Siitä se alamäki sitten lähtikin. Seuraaminen oli ihan hyvää, ysi. Liikkeestä maahanmeno meni varmasti, siitä kymppi. Luoksetulossa tuo teki lähes läpijuoksun, sen verran kovaa tuli, että pysähtyminen oli todella hidas. Siitä vitonen. Liikkeestä seisomisessa pysähtyi ihan hyvin, mutta R tuli mun luokse kääntyessäni koiraa kohti. Nolla siis siitä. Nouto oli siisti, ainoastaan pieni kunniakierros vähensi pisteet 9 1/2:een. Kaukot meni ihan plörinäksi, ekan asennonvaihdon teki, mutta toisella käskyllä se tuli mun luokse. Nolla. Hyppy oli edellisen kisan toisinto, edestakaisin ilman välissä istumista... Nolla siitäkin. Kokonaisvaikutuksesta seiska, tuomarikin totesi, että kyllähän tuo koira osaa, mutta tänään oli pihalla kuin lumiukko.
Pistäähän tuollainen pohjanoteeraus-tulos hieman miettimään syitä sille. Ensinnäkin olin itse ihan paniikissa autojutusta päästessäni paikalle. Hyvästä keskittymisestä ja fiiliksestä ei siis ollut tietoakaan. En ollut edellisten kisojen jälkeen tehnyt mitään avo-juttuja Rauhan kanssa, koska oletin sen juoksun alkavan ennen Tampereen kisoja... Kisoihin valmistautumistreenit on siis meidän kohdalla ihan ehdottomat. Lisäksi se, että hallissa oli todella kylmä betonilattia ja ulkona oli noin 20 astetta pakkasta, ei varmasti helpottanut tilannetta. Sinänsä nuo kisatilanteessa tapahtuneet virheet eivät olleet mitään yllättäviä minulle. Ainoastaan se paikallamakuun perässä tuleminen huolettaa hieman, mutta toisaalta sellaista ei ole ikinä aiemmin esiintynyt, joten eiköhän sen voi toistaiseksi pistää ton muun hämmingin piikkiin. Täytyy kuitenkin pistää treenilistalle paikallamakuun treenaaminen erilaisissa häiriöympäristöissä...
Viime aikojen treenailuista ja suunnitelmista jatkan tässä lähipäivinä tarkemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti