Tänään oli vuorossa oikea monitoimipäivä. Aamusta oli vuorossa agilitykisa Janakkalassa. Pitkästä aikaa vain yksi startti. Rauha vaikutti kohtuullisen rauhalliselta, ja päätin vahvistaa sitä ennen rataa niin, että istuskeltiin odottamassa vuoroa mahdollisimman viime tippaan ja sitten käveltiin rauhallisesti lähtöön. Toki pohjalla oli kunnon lämmittely. Tämä taktiikka tuntui toimivan, Rauha oli mukavasti kuulolla koko radan, eikä suoritus mennyt kaoottiseksi kilpajuoksuksi missään vaiheessa. Kontaktit onnistuivat tosi hyvin, eivätkä nostaneet kierroksia edelliskisan tapaan yli. Onnistuin kuitenkin heti lähdössä heittämään koiran niin huolimattomasti putkeen, että kieltohan siitä tuli. Lisäksi sain jonkun järjen riemuvoiton kesken radan, ja päätin "auttaa" Rauhaa pujotteluun sisään. No, arvattavasti koira väisti kättäni, eikä mennyt oikeasta välistä sisään. Ihmekös tuo, kun en ikinä ole tolleen sitä kepeille yrittänyt viedä... Kymppi oli lopputuloksena. Jälleen jäi harmittamaan, koska rata olisi ollut nolla ilman omia erittäin tyhmiä sössimisiä... No, elämä on. Katsotaan, josko ensi viikolla Liedon tuplakisoissa olisi homma kasassa :)
Agikisojen jälkeen ajettiin takaisin Hyvinkäälle ja vaihdettiin koiralle jälkikamppeet päälle. Olin eilen käynyt tekemässä jäljen melko helppokulkuiseen, erittäin riistarikkaaseen maastoon. Homma lähti menemään alamäkeä heti alussa, koska olin tehnyt kaadon melko lyhyen matkan päähän lähdöstä, ja eiköhän Rauha meinannut heti lähdöstä koukata suoraan kaadolle! Päästiin pienen neuvottelun jälkeen jatkamaan kuitenkin matkaa. Alku oli melkoista siksakkia jäljen päällä. Sitten silloin tällöin tehtiin kummallisia sivulenkkejä, joista toisella palautin koiran takaisin jäljelle, koska se ei näyttänyt olevan sinne itse palaamassa. Loppupuolella näin yhtäkkiä edessäni valkoisen ohi juoksevan takapuolen. Peura! Rauhakin huomasi sen, ja (ylläri ylläri) yritti innokkaasti lähteä sen jälkiä seurailemaan.
Kyllä kai tuosta jäljestä jotain positiivistakin löytyi. Ensinnäkin makaukset löytyivät ja merkattiin kaikki hyvin haahuilusta huolimatta. Toiseksi Rauha jatkoi peuran jälkeen kiltisti jäljestystä, kun olin osoittanut sille oikean suunnan. Sen näkeminen vaan taisi provosoida hieman liikaa...
Kevään ensimmäinen mejäkoe on jo kahden viikon päästä. Mun täytynee siis ensi viikolla tekaista tuolle vielä joku helppo, suoritusvarmuutta vahvistava jälki jotta saadaan alle vielä kunnon onnistuminen.
Lähiviikot ovatkin meille melkoisen ohjelmantäyteisiä. On tulossa agikisaa, taipumuskoetta, mejä-koetta ja vaativia toko-kursseja... Vapaa-ajan treenaaminen keskittyy kuitenkin pääasiassa riistajuttuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti