Kiireinen kesä

Yllättäen taas meikäläisen blogipäivitykset ovat jääneet huomattavasti todellisuudesta jälkeen... Tällä kertaa siihen on kuitenkin jopa ihan oikea "syy". Menin nimittäin naimisiin heinäkuun lopussa, ja tästä syystä hääjärjestelyt yms. säätämiset ovat oikeasti vieneet allekirjoittaneen vapaa-ajan melko tehokkaasti. Treenailuja on kaiken muun ohessa jatkettu, mutta tänne blogiin asti en ole ehtinyt kuulumisia päivittämään.

Tehdään siis jälleen kerran tiivistelmä siitä, mitä olemme viimeisen kahden kuukauden aikana tehneet.

Heinäkuussa meillä ei ollut yhtään kisoja, mutta treenasimme ihan häitä edeltävää paria viikkoa lukuunottamatta ohjatuissa treeneissä agilitya ja tokoa kerran viikossa. Sen päälle olemme tehneet muutaman kerran viikossa nome-treenejä ja tokoa toki vapaallakin.

Koekausi meillä käynnistyi vähän yllättäen viikko häämatkamme jälkeen, kun pääsimme peruutuspaikalta mukaan nome-kokeeseen Espooseen. Treenimäärät ennen koetta jäivät melko vähäisiksi, ja osaamistasomme ei tällä kertaa riittänyt tulokseen asti. Mutta mikä parasta, koira oli itsevarma ja hiljainen koko kokeen ajan. Koe alkoi niin, että koira lähetettiin hakuruutuun. Siellä Rauha vissiin purki kierroksiaan jonkin aikaa, koska aikaa kului melko reilusti. Sain kuitenkin lokin käteen. Tosin annoin yhden kehotuksen 15m ennen mua, koska tuo näytti siltä, että pysähtyy lokki suussa tuijottelemaan (ihan uusi juttu :O). Tämän jälkeen käveltiin rantaan, jossa motivaatiolaukauksen jälkeen oli noin 30 metrin pituinen vesiohjaus sorsalle avoveteen. Rauha lähti ihan mukavasti suoraan, mutta noin 15 metrin jälkeen sen usko loppui, ja se kääntyi uimaan mua kohti, eri suuntiin ym. Toisella lähetyksellä sain sen hieman lähemmäksi sorsaa, mutta valitettavasti Rauha ei saanut hajua peilityynessä järvessä... Tämän jälkeen koira laitettiin uudestaan hakuun, täällä kertaa kaislikon puolelta. Rauha haki tällä kertaa paremmin, meni jopa itsenäisesti uimaan kaislikkoon (vaikka tällaista emme juuri ole päässyt harjoittelemaan). Jonkin ajan hakemisen jälkeen mulle palautettiin jälleen lokki. Tällä kertaa Rauha roiskasi sen mun jalkoihin. Näköjään kokeissa löytyy lisää uusia juttuja...
Pääsimme kuitenkin vielä jatkamaan. Seuraavana vuorossa oli aika perus kakkosmarkkeeraus veteen. Ensimmäinen pudotus tuli enemmän avoveteen, ja toinen taas kaislikon taakse rantaviivan suuntaisesti. Rauha lähti ensin hakemaan rannan puoleista lokkia. Se keksi kuitenkin menomatkalla jonkun todella fiksun ajatuksen ja katosi metsään. Koko rantaviiva oli sellaista raskasta mutalöllöä, missä koiralla oli varmasti haastavaa liikkua 30 asteen helteessä. Aloin jo ihmetellä, että minne se koira oikein katosi, kun huomasimme tuomarin kanssa Rauhan olevan jo lokilla. Se ui lokin vedestä rantaan, kantoi ehkä 10 metriä mua kohti, jätti lokin maahan, ja tuli vielä 5 metriä tuijottamaan mua. Käskin Rauhan uudestaan noutoon, minkä tuloksena haki lokin ja kantoi 10 metriä eteenpäin. Tässä vaiheessa tuomari oli nähnyt riittävästi, ja käski kytkemään koiran. Seuraavalla kehoituksella Rauha sentään toi sen lokin mun käteen asti, joten sain sentään erävoiton siitä tahtojen taistelusta. Kokonaisuutena koira toimi kuitenkin mielestäni ihan mukavasti. Haastava maasto ja markkeerauksen vaikeus aiheuttivat lopulta motivaation loppumisen. Arvostelu oli ihan mukava. Tuomari kehui, että innokkaan oloinen ja HILJAINEN koira, joka oli hyvin ohjaajansa hallinnassa. Lisää treeniä vaan riistalla, ja haastavampia harjoituksia, niin hyvä tulee :)

Otettiin muutama päivä kokeen jälkeen lokin noutoja harjoituksissa, ja huomasin, että riista ei tällä hetkellä palaudukaan erityisen hyvin mun käteen. Olen muutenkin nähnyt tuon koiran egossa noususuhdannetta, ja näköjään riistan kanssa pohditaan nyt tosissaan, kannattaako ne tuoda mulle vai viedä jonnekin kivaan omaan jemmaan... No, harjoiteltavaa siis riittää tältä osin!

Pari viikkoa sitten meillä oli vuorossa seuraava koe, nimittäin tollerien perinteinen mejä-mestaruus Virroilla. Mulla oli vähän epäonnekas viikonloppu, kun onnistuin perjantaina jälkiä suunnistaessani astumaan maa-ampiaispesään ja sain hötäkässä yhteensä puolisen tusinaa pistosta. Muutenkin koko viikonloppu oli mun osalta niin kiireinen, että Rauhan lenkitykset jäivät ihan minimiin parina koetta edeltävänä päivänä. Yritin toki päästellä sen höyryjä ennen koesuoritusta, mutta se olisi vaatinut huomattavasti pidemmän lenkin pohjalle. Lähdimme siis jäljelle aika haipakkaa, Rauha olisi halunnut rynniä eteenpäin, mutta pidin oman rauhallisen tahtini. Heti alussa meille kävi samanlainen juttu, kuin edellisessä kokeessa. Hirven jäljet olivat menneet meidän jäljeltä etuviistoon, ja Rauha vaihtoi jälkeä. Näin jälkikäteen pystyn jopa sanomaan sen hetken (ja olisin jarruttamalla saanut jopa tilanteen estettyä), mutta siinä vaiheessa Rauhalla oli vauhti niin päällä, että sinne mentiin. Eksytimme samalla myös tuomarin ja oppaan, joten jälkeä etsittiin sitten hyvän aikaa. Palautuksen jälkeen Rauha jäljesti koko ajan jäljen sivussa. Maastokin oli aika helppoa. Tuomari totesi jossakin vaiheessa ääneen sen, mitä olen epäillytkin. Eli koira osaa kyllä jäljestää erinomaisesti, mutta ei vaan jostakin syystä halua mennä jäljen päällä (?!?!). Ekan suoran loppupäässä Rauha lähti kaartamaan taas oikealle, ja olin varma, ettei se ole enää jäljellä. Myös opas katosi jonnekin sivuun. Aloin jo vilkuilla tuomaria, että koska se sanoo pelin poikki, mutta hän totesikin, että Rauha taitaa oikaista kulman. No, niinhän siinä sitten kävi, että kulma oikaistiin n. 30 metriä, ja ihmettelyjen jälkeen jatkoimme jäljen sivussa tapahtuvaa etenemistä. Toisen suoran loppupuolella Rauha kuitenkin ajautui jonkun hajun perässä lopulta niin sivuun, että siitä saimme toisen hukan. Toisen palautuksen kohdalla sanoin jo huomattavasti tiukemmin, että nyt voisit alkaa jäljestää. Ja niinhän siinä tapahtui! Toinen makaus merkattiin tarkasti, ja koko kolmannen osuuden Rauha jäljesti hienosti ihan jälkiuran päällä sopivaa vauhtia. Heti kun ehdin hengähtää loppuvaiheessa, alkoi tuo kaartamaan kuitenkin selvästi jäljeltä sivuun. Pyörimisten ja ihmettelyjen jälkeen se kaarsi kuitenkin takaisin jäljelle, ja sorkalle. Eli loppukaarrokset liittyivät taas siihen, että sorkka haistetaan ilmavainulla sikakaukaa... Lopputulos oli avo3, eikä tuohon nyt erityisen tyytyväinen voi olla. Ilmeisesti tää keskari pystyssä -asenne näkyy myös jälkimetsässä. Katsotaan nyt talven aikana, saanko mä tuolle takaisin sen kivan jäljestystekniikan ja varmuuden, mikä sillä vielä viime vuonna oli... Ajattelin kokeilla pk-puolen peltojäljen harjoittelua, josko se opettaisi tuolle parempaa jäljestystekniikkaa.

Viime viikonloppuna meillä oli vuorossa agilitykisat Hakunilassa. Ensimmäisenä oli vuorossa Ritva Herralan tekemä agilityrata, joka oli vaikeustasoltaan huomattavasti haastavampi, kuin ykkösen radat yleensä. No, se ei meitä haitannut, lähinnä oli vaan parempi, kun ei tarvinnut itse juosta ihan niin lujaa. Valitettavasti Rauhalta putosi kuitenkin yksi rima alas, ja puomin alastulo juostiin taas niin täysiä, ettei laukka osunut kontaktille. Aloin sitten seuraavana päivänä opettamaan tuolle kuitenkin pysähdystä puomin alastulolle. Se on osoittautunut muuten niin lottoarvonnaksi, että osutaanko siihen vai ei :( Tuloksella 10vp olimme kuitenkin neljänsiä. Lisäksi meidän aika oli aika hurja, en muista olenko ikinä millään koiralla mennyt täyspitkää agilityrataa 33 sekuntiin! Toinen rata oli sitten tosi suora hyppyrata, jossa oli tarkkaa ohjausta pitkän juoksusuoran jälkeen. Onnistuin iskostamaan juoksemisen kaaliini niin tehokkaasti, että en odottanut putkella tarpeeksi pitkään, vaan jatkoin jo matkaani. Ilmeisesti Rauha näki tämän jostain silmäkulmastaan. Tuli samasta putken päästä ulos, ja hyppäsi seuraavan esteen. Hylly. Esteteknisestä toinen rata meni kuitenkin nappiin. Kepit mentiin varmasti, ja kaikki rimat pysyivät hyvin paikallaan.

Tällä viikolla meillä oli tollereiden tokon tehokoulutuspäivä. Kouluttajana jälleen Jessica Swanljung. Olin päättänyt ottaa käsiteltäväksi meidän murheenkryyni-liikkeet, eli seuraamisen ja kaukokäskyt. Rauha oli seuraamisharjoituksessa aika kovilla kierroksilla, ja se näkyi edistämisenä. Mä en myöskään luottanut koiraan, vaan pällistelin sitä koko ajan silmäkulmastani kävellessäni. Tästä sain ensimmäisenä noottia. Lisäksi mun pitää alkaa antamaan tuolle selvää palautetta heti, jos seuraaminen ei ole riittävän hyvää. Kummasti se skarppasi ihan murahduksesta. Loppuvaiheessa seuraaminen oli jo ihan siedettävää. Tällä kertaa väljyydestä ei näkynyt merkkejäkään... No, täytyy vaan jatkaa lyhyitä, motivoituja harjoituksia, joissa palkkaan oikeasta paikasta ja murahdan säätämisistä.

Kaukokäskyt on olleet viime aikoina meidän todellinen murheenkryyni. Läheltähän ne toimivat hyvin, mutta tekniikka katoaa heti, kun otan riittävän pitkän etäisyyden. Näytin Jessicalle tilanteen, ja saimme ohjeeksi palata selkeästi lähemmäs harjoittelussa. Lisäksi tässä liikkeessä on tärkeää antaa palautetta koiralle vääristä suorituksista, eikä saa tyytyä puolittain oikein tehtyyn suoritukseen. Luulenkin, että mun perimmäisin ongelma tässä liikkeessä on ollut se, että olen virhetilanteessa jäätynyt, enkä ole sanonut koiralle mitään. Lisäksi olen jättänyt omat käsimerkit pois kaukoista, jolloin koira keskittyy kuuntelemaan mua ihan eri tavalla, ja liike on paljon rauhallisempi. Näiden vikkien avulla olen harjoitellut tiistaista lähtien, ja meidän kaukot alkaa taas näyttää jopa ihan kivoilta.

Meillä on ensimmäinen voivoi-tokokisa ensi viikolla. Se on mielestäni meidän koulutustasoon nähden vieläkin turhan aikaista, mutta olen luvannut edustaa seuraamme piirinmestaruusjoukkueessa. Tulos on tuskin odotettavissa, mutta otetaan harjoituksena ja mennään katsomaan, missä liikkeet oikeasti menevät. Kyllä tuo tuntuu melkein valmiilta, mutta ei ihan kuitenkaan...

Olen ilmoittanut Rauhan myös pariin wt-kokeeseen syyskuulle. Toivotaan, että työskentely on siellä hiljaista. Välillä sitä ääntä on harjoituksissa ja välillä ei. Mennään ainakin kokeilemaan :) Lisäksi olemme seuramme agilityn pm-joukkueessa. Toivotaan, että sen nollaputken saisi hiljalleen avattua. Yritämme loppusyksystä osallistua vielä useampiin agikisoihin ja varmaan tokokisoihinkin :) Tekemistä siis riittää!

Sain myös noin kuukausi sitten luotsattavaksi yhden yhdistyksemme kilpailevista agilityryhmistä. Onpas kiva päästä pitkästä aikaa kouluttamaan agilitya motivoituneille ja hyville koirakoille :))