Viime viikonlopuksi meillä oli ohjelmaa riittävästi taas vähäksi aikaa. Lauantaina oli vuorossa meidän ensimmäinen wt-koe, joka järjestettiin Nurmijärvellä. Allekirjoittanut ei ollut koskaan aiemmin ehtinyt edes katsomaan wt-kokeita, joten ennakko-odotuksia ei juuri ollut. Suurin jännitysmomentti oli ääni ja Rauhan viretila, että mitä tapahtuu uuden tyyppisessä koetilanteessa.
Mulla oli etukäteen suunnitelmissa käyttää tuo kunnon lenkillä ennen koetta ja tehdäkin vähän noutohommia, jotta se olisi saanut isoimmat höyryt purettua. Sen verran aikaisin meidän piti kuitenkin olla koepaikalla, että enhän mä sitten tehnyt etukäteen mitään...
Ensimmäisenä menimme porukalla pellolle odottamaan rastille pääsyä. Rauha otti tässä vaiheessa tosi lunkisti, kävi maate ja hengaili vaan seurassa. Se oli mukavassa vireessä edelleen meidän vuoron koittaessa. Ensimmäinen tehtävä oli ykkösmarkkeeraus keskelle ryteikköistä peltoa ja tämän jälkeen ohjaus samaan paikkaan. Rauha näki markkeerauksen hyvin ja lähti käskystä kuin tykin suusta kohti damia. Pellossa meni kuitenkin joku polun tapainen, joka kaarsi damin sivusta ja ampujan vierestä. No, sinnehän se koirakin painoi ja kohta alkoi laajentamaan hauksi pellon takaosaan... Siinä vaiheessa yritin alkaa ohjaamaan. Koirasta näkyi välillä joku hännänpää, ei muuta. Pillityksen jälkeen ei näkynyt mitään (jälkikäteen sain kuulla, että yleisö oli nähnyt koiran istuvan kiltisti keskellä puskaa). Sitten Rauha alkoi hyppelehtiä mua kohti. Siinä vaiheessa mun pillityksiä ei enää kunneltu, vaan se tuli takas luokse. Lähetin sen sitten ohjauksella damille, tämä meni hyvin. Palauttaessa se vielä teki kummallisen kaarroksen. Ohjaus meni tämän jälkeen ihan nappiin, koira suoraan damille ja täysiä käteen. Paras asia tässä säätämisessä oli kuitenkin se, että koira oli täysin hiljaa koko suorituksen ajan :) Saimme jollakin ihmeen konstilla kaivettua tästä tehtävästä kuitenkin 11/20 pistettä.
Tämän jälkeen vuorossa oli lisää odottelua ja jännitystä seuraavaan tehtävään. Koira lepäili edelleen rauhallisesti pellolla. Seuraavaksi oli vuorossa lähihakutehtävä. Alue oli keskellä samanlaista tiivistä peltoa. Koiran kanssa katsottiin ihan läheltä heitto ja laukaus alueelle. Tämän jälkeen se seuruutettiin 10 metriä takaisin ja sieltä sitten lähetettiin alueelle. Alueella oli 5 damia, joista 3 piti saada ylös. Alku meni Rauhan kanssa ongelmitta. Tosin meidän nome-seuraaminen on vielä aika epämääräistä ja koira seurasi suunnilleen jossain sivullani takaisin. Mun yllätyksekseni Rauha teki tosi hyvin töitä alueella. Jostakin syystä se ei saanut dameja heti ylös, vaan pyöri oman aikansa etsimässä. Se pysyi alueella koko ajan, mun ei tarvinnut muuta kuin ohjata se eteen ja pillittää lähihakupillitys. Toisella lähetyksellä hätäilin itse, ja koirasta kuului lähtiessä pieni piippaus. Muutoin homma meni oikein mallikkaasti. Pisteitä suorituksesta lähti vinkaisusta ja pienestä lähihaun tehottomuudesta. Tästä 13/20p.
Toisen tehtävän jälkeen siirryimme takaisin autoille ja lähemmälle pellolle odottamaan vuoroamme. Laitoin välissä Rauhan autoon vähäksi aikaa, ja jostakin syystä se otti tästä ihan uudet kierrokset. Yritin istua jakkaralla haukottelemassa koiran kanssa pitkään ennen kolmatta rastia, mutta silti se oli tosi intona. Vuorossa oli kokeen vaikein tehtävä. Ensin koira lähetettiin pellon laitaa pitkähköön ohjaukseen. Sen palauttaessa toiseen suuntaan heitettiin markkeeraus, jonka koira ehkä näki (suurin osa koirista ei). Me ei valitettavasti päästy tekemään tätä rastia loppuun Rauhan säätämisen takia. Lähetin sen linjaan pellonlaitaa. Se meni ihan mukavasti, melkein damille asti. Mutta kääntyi viime hetkellä jostakin syystä ryteikköön. Tästä seurasi pillisulkeiset ja huitomiset, joista ei ollut juurikaan apua, joten otin R:n uudestaan sivulle. Toisella lähetyksellä kuului jo komea lähtövinkaisu (molemmat turhautui tilanteesta) ja puolivälissä Rauha taas kaartoi pusikkoon. Se pyöri siellä hetken välittämättä mun pillityksistä ja pysähtyi KAKALLE. No, siinä vaiheessa totesin ääneen sen, että eipä ihme ettei linja toiminut. Neidin kun pitää aina päästä siihen pahimpaan ryteikköön tarpeilleen, ja siinä oli juuri sopiva. Yritin vielä kerran lähettää R:n damille, mutta tällä kertaa se jo rääkäisi ihan kunnolla ja tuomari totesi, että eiköhän se ollut siinä...
Tarinan opetus. Täytyy jatkossa alkaa fanaattisesti kakattamaan koiraa joka välissä koepaikalla, koska näitä näyttää meille sattuvan. Äänikin pysyy aisoissa tasan niin kauan, kunhan ei tarvitse kamalasti prässätä...
Neljäs rasti oli helppo ykkösmarkkeeraus pellolta pusikkoon. Sain nollattua meidän kierrokset ja vireen edellisen rastin jälkeen seuruuttamalla Rauhaa pitkin peltoa ja koepaikkaa ennen suoritusta. Tämän rastin sössin sitten itse tosi hienosti. Kaveri tuli nimittäin just ennen meidän suoritusta vastaan ja sanoi, että "ei sitten kannata päästää koiraa damista yhtään yli, tai muuten se katoaa sinne ryteikköön". No, arvata sopii, mitä tämä putkiaivo muisti omassa suorituksessa. Rauha katsoi markkeerauksen varmasti, lähti täysiä käskystä damille. Siinä vaiheessa, kun se oli n.puoli metriä damin vieressä, meikäläinen vihelsi lähihakupillityksen. Koira oli ihan et TÄH?! Edellisen seurauksena se tuli pari metriä eteenpäin ihmettelemään, että mitäs akka pillität. Tuomari tais sanoa, että se vissiin pelästyi jotain. Juuei... Lopputuloksena markkeeraustehtävä muuttui tosi komeaksi ohjaussäätämiseksi, jota hetken katsottuaan Rauha meni suoraan damille ja toi täysillä käteen. Tästä saimme 12/20 pistettä.
Kokonaispisteemme olivan lopulta siis 36p ja kolmostulos olisi ollut hyvinkin mahdollinen, jos emme olisi nollanneet sitä yhtä rastia. Herkkä laji. Mutta kokonaisuuteen olen kuitenkin tyytyväinen, nyt tiedän taas millaisia asioita treenataan enemmän. Tämä ei siis varmasti jäänyt meidän viimeiseksi wt-kokeeksi :)
---
Sunnuntaina auto lähti pihasta jo kuudelta aamulla. Matka suuntasi kohti Raaseporia ja nome-koetta. Olin koko viikon pyöritellyt mielessäni, että menenkö vai en, mutta perjantain onnistuneiden riistatreenien jälkeen ajattelin, että lähdetään nyt sitten hakemaan lisää kokemusta... Meidän suoritusnumero oli vasta 7, joten ehdin aamulla rauhassa katsella useampia suorituksia ennen vuoroamme. Maasto oli meille todella haastava, suolampi, jonka vieressä aukeaa löllöä, jossa oli keskellä oja ja muutenkin tosi vetinen ja joustava "maa". Ensimmäisenä tehtävänä oli helppo ykkösmarkkeeraus puskaan fasaanilla. Rauha meni fasulle ihan suoraan, mutta otti taas oman aikansa linnulla. Kyllähän se sieltä sitten lopulta tuli ja palautti vettyneen fasaanin mulle ihan naurettavan hitaasti. Tässä vaiheessa aloin jo ihmetellä koiran virettä, että eipä se yleensä nyt ihan noin. Se vielä pudotti linnun mun jalkoihin...
Seuraavaksi koira seuruutettiin rantaan. Matkalla ammuttiin laukaus ohjausriistaa kohti. Ohjaus oli avoveteen ja riistana sorsa. Maasto oli niin löllyvää, etten uskaltanut mennä kuin n. 5 metrin päähän rannasta. Tällaisia osin maalta veteen -ohjauksia olemme harjoitelleet vasta aika vähän, ja suhtauduinkin etukäteen skeptisesti siihen, että meneekö tuo veteen noin kaukaa lähetettynä. No ei mennyt :( Siinä se rannalla pyöri aikansa, vinkui ja vilkuili venettä, josko joku vaikka antaisi sieltä jotain apuja. Prässäsin sitä hetken, mutta ei se vaan mennyt uimaan. Pääsimme kuitenkin jatkamaan vielä hakutehtävään.
Haussa oli viisi riistaa, joista fasaani oli ihan lähellä. Lähetin Rauhan ensimmäisenä fasun suuntaan, että se saisi heti käsityksen siitä, että nyt on hakutehtävä. Se löysi fasun hetken alueen etualalla pyörittyään. Tällä kertaa se mietti ottamista murto-osan edelliseen verrattuna. Kantoi 5m ja pudotti sitten avoimempaan maastoon ja jäi tutkailemaan lintua tarkemmin. Tässä vaiheessa kyllä pillitin ja käskin koiran luokse. Se toi linnun, mutta pudotti taas jalkoihin ?! Itseä hatutti jo melkoisesti, mutta ajattelin, että jos se nyt saisi haun auki, niin ehkä tästä vielä jotain tulee. Pistin koiran hakuun ja alkuvaiheessa se jopa kävikin jossain lokkien suunnalla, mutta alkoi yhä enemmän pyöriä metsän puolella hakualueen ulkopuolella. Tuomari ehdotti, että jos koittaisin lähettää sen toiseen suuntaan vesirajaa pitkin ja näin tein. Rauha meni vähän matkaa löllöön, upposi johonkin lammikkoon puoleen kylkeen ja tuli takaisin. Että sellaista, siihen se meidän koe tällä kertaa hyytyi.
Ilmeisesti koira oli väsynyt vielä edellispäivästä, ja koe oli vaan teknisesti meille liian vaikea. Vesiliejuhakuja täytyy alkaa ensi kesällä tekemään paljon enemmän! Ja muutenkin hakualueita, joissa tulee ylittää jotain maaston esteitä (ojia yms.)
----
Tässä välissä Rauha sai keskittyä Suomi-matkailuun ja lepäilyyn, kun suuntasin seuraavaksi auton nokan kohti Helsinkiä ja Purina-areenaa. Matkan varrella kävin Catin luona tsekkaamassa Nauruparran pienet tollerinalut. Purinalla vuorossa oli agilityn pm-joukkuekisa. Rauha otti odotusajan harvinaisen lunkisti. Laitoin sille häkin halliin, ettei sen tarvi koko päivää kykkiä autossa. Se nukkui odotusajat häkissä ovi auki. Rata oli helpohko, mikä oli allekirjoittaneen kannalta hyvä. Olin nimittäin niin väsynyt, että ihmettelin etukäteen, kuinka jaksaisin edes juosta koko radan läpi... Siihen nähden meidän suoritus oli ihan mukava. Rauhassa oli edelleen ihan yhtä paljon vauhtia kuin yleensä. Itse meinasin juosta kolmosestettä päin ja ohjaukseni oli muutenkin vähän sinnepäin. Yritin hidastaa Rauhaa ennen pujottelua, mutta ajoitukseni oli pielessä ja koira sujahti toisesta välistä sisään... Kontaktit otettiin tällä kertaa hienosti, mutta puomin alastulon jälkeen en heti ohjannut koiraa mihinkään, ja se otti seuraavalta hypyltä kiellon. Lopputulokseksi tuli siis kymppi. Joukkueemme sijoittui yhdeksän joukkueen joukosta neljänneksi.
----
Tällä viikolla lepäilimme alkuviikon ja eilen meillä oli vuorossa tokotreenit. Viime viikon ennakointiharjoitukset olivat tuottaneet selvästi tulosta ja Rauha ei ennakoinut mitään. Muutoin treenit menivät tavalliseen tapaan. Toiset ottivat kaksi paikallamakuuta, joten otin toisena istumisen. Rauha pysyi ihan hyvin, mutta kävi maate alkuvaiheessa. Kävin korjaamassa ja jätin pallon pari metriä koiran eteen. Sen kanssa se pysyi hyvin, joten täytyy alkaa käyttää sitä istumisharjoituksissa. Pallo on jatkossa helppo häivyttää siirtämällä sitä hiljalleen kauemmas koirasta ja lopulta vaikka treenireppuun :)
Tänään kävimme ottamassa wt-sulkeiset Mirkan avustuksella. Erityishuomiota sai meidän kömpelö veteenmeno kauempaa maalta ohjauksissa. Tätä hinkattiin ja vein koiran muutaman kerran poiskin, kun jäi miettimään rantaan. Tuntui toimivan. Luovutuksissa damit putoilivat herkästi alkuun, mutta avustuksen ja kannustuksen voimalla ne paranivat loppua kohden. Vesijuttujen jälkeen teimme markkeerauksia pellolla. Tänään Rauha markkeerasi tosi hyvin. Vaikeutimme harjoitusta muutaman täydellisen suorituksen jälkeen sellaiseksi, että katsottiin pellon sivusta puskasta markkeeraus, joka lensi pellolta ryteikköön ojan taakse. Oja osoittautui sopivaksi haasteeksi Rauhalle, ja tällä kertaa se pyöri vähän aikaa alueella vähän aikaa ennen kuin löysi damin. Saimme toki onnistumisiakin mukavasti, joten kokonaisuutena harjoitus oli onnistunut. Ei liian helppoa eikä liian vaikeaa :)
Huomenna tokoilemme hieman ja lauantaina suuntaamme ensimmäiseen Tollerikerhon järjestämään wt-kokeeseen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti