Tyyne on saanut alkuviikon tehotreenata kaikenlaista. Maanantaina Tyyne huusi ensin puussa aikansa, kun Rauha teki hommia. Pöh, näköjään pitää sen kanssa alkaa hengailemaan enemmän veden äärellä. Se on muuten ollut suht hiljaa Rauhan treenatessa, mutta vesielementti on vielä vähän liikaa passityöskentelyyn...
Hiljaisuus tuli kuitenkin, joten Tyyne sai tehdä muutaman helpon muistinoudon. Ensin otettiin rannan suuntaisesti pehmeällä reunalla ensimmäisiä linjaharjoituksia niin, että Cati näytti koiralle damin ja laittoi sen puskaan. Tämä meni oikein hyvin parilla toistolla. Dami vielä helposti tippuu mun edessä, mutta mieluummin treenaan sitä, että koira keskittyy tuomaan damin käteen, kuin että mä opettelen kauhaisemaan damin kaukaa kouraani... Sitten otettiin muistimarkkeeraus niin, että katsoimme rannasta kun Cati heitti damin veteen. Tämän jälkeen seuruutin Tyynen namipala suussa noin 7 metriä poispäin ja lähes saman matkan takaisin. Tyyne meni lähetyksestä suoraan veteen ja damille. Palautus tuli käteen, kun menin riittävän rantaan ottamaan tytsyn vastaan :)
Kävelimme jonkin matkaa autoille päin ja teimme Tyynelle vielä hakuruudun, missä oli muistaakseni 6 damia. Alue ei ollut valtava, mutta toisaalta kohtuullisen iso verrattuna meidän aiempiin treenialueisiin. Ruutu motivoitiin niin, että Tyyne sai katsella sen täyttöä. Koska kaksi ekaa damia tulivat ruudusta sekunneissa, lähetin Tyynen hakemaan vielä kolmatta. Ensin se teki pienen kaarroksen mun vieressä, mutta toisella käskyllä lähti mainiosti hakualueelle ja toi vielä taaimmaisen damin. Tähän oli hyvä lopettaa.
Yritän koko ajan muistuttaa itseäni siitä, että Tyynellä on ikää vasta alle puoli vuotta, joten ei pidä ahnehtia. Se on tehnyt harjoituksia niin kivasti, että tekisi mieli koko ajan vaikeuttaa, vaikka tällä hetkellä tärkeintä on itseluottamuksen kasvattaminen ja perusasiat. Lähetys meillä on jo aika hyvällä mallilla. Tyyne odottaa noutolupaa kiltisti irti, eikä ainakaan tarkoituksella yritä karata noutoihin. Muutaman kerran se on lähtenyt ennen kunnon noutolupaa, mutta on käskystä palannut takaisin sivulle. Kuuliainen tyttö siis! Mä olen kuitenkin pitänyt sen vielä taippariotteessa pääosan ajasta (lähetyksissä päästän ensin irti ja pienen odotuksen jälkeen vasta annan käskyn), koska haluan että koira keskittyy edessä olevaan tehtävään, eikä paikalla istumiseen.
Tiistaina meillä oli vuorossa pentujen kimppatreenit. Niissäkin mulla oli teemana itsenäinen työskentely. Mentiin erään suolammen rannalle, missä motivoitiin joka koiralle hakuruutu niin, että se täytettiin yhdessä koiran kanssa. Haasteena olikin se, että ruutu oli alokasluokan tasoinen maastoltaan. Osa dameista oli metsässä, osa rannan höttöliejussa ja osa vedessä. Vesialueella meillä hääräsi Ansan isäntä Tuomas, jolla oli tosi kätevä kelluva "tuoli". Dameja oli alueella yhteensä 12 ja kaikki pennut toivat 2-3 damia :) Tyyne haki maalta ensin yhden ja jäi sen jälkeen rannalle kurkkimaan, että tuolla se tyyppi on. Lähti kuitenkin etsimään tarkemmin maa-alueelta ja toi lopulta toisen damin metsän puolelta. Koska neidillä oli hieman kynnystä mennä veteen itsenäisesti, kävelin lopuksi vielä Tyynen kanssa rantaan ja lähetin sen lähempää veteen etsimään lähellä rantaa ollutta damia. Tuomas auttoi myös pitämällä ääntä. Oli tosi mukava nähdä, että muista pennuista Ansa ja Friidu siirtyivät hakualueella maalta veteen itsenäisesti! Mauri ei vielä ole niin varma uimari, joten sille ei vielä motivoitu vesialuetta ollenkaan.
Lopuksi Tyyne sai vielä tehdä yhden perus muistinoudon risukkoon. Käveltiin mennessä kaatuneiden puunrunkojen yli yms ja kyllähän se sitten noutikin damin suoraviivaisesti sitä kautta :)
Mua jäi edellisen keskiviikon tokotreenien jälkeen hiertämään yksi asia. Tyyne on tosi hyvin oppinut hengaamaan ja lepuuttamaan "tyhjät" ajat. Treeneissä mä pysähdyin muutaman kerran kaverin kanssa juttelemaan ja analysoimaan Tyynen suoritusten välissä. Siinä minuutin-parin aikana Tyyne ehti jo pistää maate. Kyllähän se siitä periaatteessa lähtee liikkeelle ihan hyvin, mutta jotenkin se tuntuu heti kamalan "lötsöltä".
Toisaalta tilanne tuntuu tosi älyttömältä, koska tämähän on just sitä mihin ollaan malttitreenaamisella tähdätty. Koira ottaa rennosti silloin kun ei tapahdu mitään. Ihmismieli on vaan ilmeisesti niin tyhmä, että kuvittelee koiran vireen loppuvan koko ajan, jos se rauhoittuu välillä...
No, päätin ottaa tilanteen hanskaan treenaamisen osalta eilen. Aloitin ensin kotona jo naksuttelun pitkästä aikaa ja opetin Tyynen kierimään. Päästiin siihen, että käsiavulla se tekee kierähdyksen, tosin se meinasi herkästi jäädä jumiin selälleen :D Treeneihin mä olin edellisviikosta viisastuneena valmistautunut paperilapulla, missä luki mun treenisuunnitelmat ja tavoitteet.
Tyynen kanssa päätavoite oli pitää kivaa ja viretila ylhäällä. Mä oon viime aikoina tokoillut sen kanssa paljon tylsiä, tekniikkaa vaativia juttuja, enkä juurikaan ole voinut edes palkita sitä lelulla.
1. sessio: repimisleikkiä ja sen ohessa maahanmenoja.
- Leluna oli jonkin verran järsitty ketun käpälä, mistä Tyynen oli vaikea ottaa kiinni (-> ens kerralla parempi lelu tähän). Maahanmenot meni ihan ok. Ekat oli hieman hitaita, mutta pääsin kyykystä melko pystyyn jo, eikä käsiapuja tarvittu. Tehokas lyhyt treeni ja koira takas häkkiin.
2. sessio: perusasentoja erilaisilla askelsiirtymillä.
- Tein naksun kanssa nopeita harjoituksia, missä Tyynen piti mahdollisimman nopeasti tulla mun sivulle. Naks, palkka ja samaan aikaan otin askeleen jonnekin muualle. Palkkasin lopuksi myös lelulla, millä leikittiin taas hetki ja koira heti häkkiin. Nämä meni vireen puolesta hyvin. Tyyne ei enää laita perusasennoissa tassua mun jalan päälle, mutta tekee sen vielä tosi usein tullessaan sivulle (se ottaa sen sit pois, kun on paikallaan :D). Tähän täytyy siis alkaa kiinnittää huomiota. Palkka tulee vaan, jos koira ei koske mun jalkaan perusasentoon tullessaan... Se osaa kyllä jo tosi kivasti käyttää takapäätään ja myös peruuttaa mun sivulle tarvittaessa :)
3.sessio (oman koulutusryhmän jälkeen, kun treeniaika loppui kesken): luoksetuloharjoituksia sivulle niin, että avustaja pitää koiraa.
- Nämä meni tosi kivasti. Tyyne tuli vauhdilla sivulle, tosin sama juttu kuin edellisissä, eli tassu osui usein mun jalkaan... Otettiin muutama toisto ja palkkasin vikasta toistosta lelulla.
Treenitaktiikka tuntui toimivan Tyynen kanssa tosi hyvin. Muutenkin ihan turhaa tehdä tuon ikäisen kanssa montaa juttua kerralla, kun ei se mitään vielä kunnolla osaa. Iltalenkin yhteydessä me tehtiin vielä muutamia kaukokäskysiirtymiä maahan-seiso-maahan. Ne meni kans ihan kivasti. Mun täytyy vaan auttaa liikerataa kädellä tosi paljon. Mutta eipä sen etenemisellä ole kiirettä, joten jatketaan tätä vaan :)
Mulla on muuten uudessa digikamerassa myös videokuvaustoiminto, joten voisin varmaan lähipäivinä pistää kameran jalustalle ja kuvata vähän meidän tokottamista. Sit näkisi itsekin paremmin missä mennään :) Voin linkittää videon sit myös tänne, jos kehtaan :D
Tänään on vuorossa Rauhan agilitytreenit. Tyyne pääsee hengailemaan taas kentän laidalle. Voisin koittaa vaikka vähän tokoilla sen kameran kanssa tänään... Loppuviikko otetaan suht rennosti. Varmaan nometetaan ja tokotetaan hieman. Yritän taas päästä Tyynen kanssa naksuttelun kanssa sellaiseen sopivaan päivittäiseen rytmiin. Sen osaltahan me ollaan oltu mietintätauolla, kun tehtiin niin paljon ja tiiviisti vielä alkukesästäkin.
2.8.2011
Citykoira Rauha :)
Reilu viikko kerrostaloasumista on nyt takana. Toistaiseksi kaikki on mennyt aivan loistavasti. Talo on hyvin hiljainen, eikä koiria häiritseviä ääniä ole kuulunut ollenkaan. Tyyne teki ihan ekana aamuna vahinkopissat rappukäytävään, mutta sen jälkeen olen saanut sen aamuisin ulos asti tarpeilleen :) Hissi oli koirista ihan luonnollinen juttu alusta asti ja koirat on muutenkin oppineet käyttäytymään rappukäytävässä rauhallisesti.
Muuttokiireiden keskellä olemme ehtineet hieman treenaillakin. Keskiviikkona meidän omiin tokotreeneihin oli tarkoitus tuoda lapulle kirjoitettuna se, mitä aikoo tehdä. Mä en muiden kiireiden takia ehtinyt niitä kirjoittaa ja homma menikin sit just sen tasoisesti. Rauha teki aluksi pari luoksetuloa takapalkalla, jotta saan sen muistamaan, että pitäisi pysähtyä. Näistä taas eka meni päin honkia, mutta toinen hyvin. Tämän jälkeen otimme kisanomaisen treenin:
Ensimmäisenä tunnari. Rauha meni rauhallista tahtia kapuloille (ympyrässä), haisteli puolikaaren. Omaa ei löytynyt. Haisteli uudestaan samat kapulat ja toi lopuksi väärän. Lähetin uudestaan ja tällä kertaa myös loput kapulat löytyivät ja sitä myötä omakin.
-Täytyy jatkossa harjoitella myös niin, että kapulat ovat kaukana toisistaan. Tällöin Rauha laajentaa etsimisaluetta, jos omaa ei näy heti vieressä. Nurtsi ei ole myöskään kiitollisin treenattava löytämisen osalta... No, eiköhän tämä tästä etene. Koiran asenne oli kuitenkin jo lähellä sopivaa.
Seuraavaksi otimme seuraamisen, missä Rauha oli ketjupannassa kytkettynä. Teki muuten ihan ok, mutta perusasennoissa se on törkeän kaukana. Lisäksi se muisti osassa vasemmalle käännöksissä takapään ja osassa ei. Allekirjoittanut toimi käskytettynä taas ihan pöntösti, enkä antanut koiralle kunnollisia apuja (eli niitä pieniä pään kääntämisiä) joka käännöksessä.
-> Seuraamistreeniä suurella määrällä pysähdyksiä ja käännöksiä.
Kolmantena liikkeenä teimme ruudun kokonaisena. Tämä meni alun osalta ihan nappiin. Rauha lähti hieman viistosti kaartamaan ruutuun, mutta löysi hyvin keskelle, pysähtyi käskystä ja tipahti maahan. Se myös pysyi makuulla kutsuun asti. Lopun seuraaminen oli tosi kamalaa.
-> Täytyy ottaa ensi kerralla tehotreeniä tähän toisaalta seuraamaan kutsumisessa. Tällä hetkellähän Rauha juoksee mun ohi ja tulee sit seuraamaan noin 40cm:n päähän poikittaen...
Sit otettiin voi-luoksetulo. Meni ihan kohtuullisesti, tosin seisomaan pysähtyminen oli vähän laiska. Lopun perusasento oli myös hieman ilmava. Sain noottia siitä, että annoin koiralle turhan myöhään pysäytyskäskyn.
-> Luoksetulon pysäytykset tehotreeniin niin, että otan ekaan pysäytykseen pari askelta eteenpäin, jotta koiran saisi oikeasti tekemään erinomaisen suorituksen heti ekalla toistolla. Kisoissa me ei sitä toista yritystä kuitenkaan saada!
Lopuksi otettiin meidän varma liike, eli metallinouto. Tämä meni muuten hyvin, mutta lopussa Rauha mietti hieman, ennen kuin tuli perusasentoon palauttamaan. Lisäksi asento ei ollut erityisen hyvä.
--
Kokonaisuutena täytyy todeta, että Rauhan perusasennot on taas huonontuneet. Tämä jotenkin toistaa itseään aina silloin, kun ollaan nomeiltu enemmän. Nomessa mä annan Rauhan istua selkeästi edempänä, koska tällöin se ainakin näkee paremmin markkeeraukset ja mä en ole koiran tiellä. Täytyy siis ottaa tehokuuri ihan perusasentotreeniä ja palkata vaan täydellisestä paikasta... Ja ehkä mun pitäisi kirjoittaa nome-treeneihin lappu otsaan, että sielläkin koiran voi ottaa sivulle oikeaan asentoon. Perusasennon jälkeen voin sitten itse ottaa askeleen taakse, jolloin koira edelleen näkee markkeeraukset...
--
Torstaina mä olin ensin tekemässä Koiviksen uusia kotisivuja, mutta päätinkin sitten lähteä tuulettumaan agilitytreeneihin, koska en jaksanut enää roikkua koneella... Ajatus oli sinänsä ihan hyvä, mutta toteutus ei. Treenien tarkoitus oli testata erilaisia ohjauskuvioita kellon kanssa ja löytää pienillä ratapätkillä ideaalein ohjaustapa. Ratapätkät eivät todellakaan olleet vaikeita, mutta jostain syystä meillä takkusi ihan kaikki. Rauha oli tosi näpeissä ja tuli esteen edestä mun luokse, jos en vienyt ohjaustani ihan kiinni esteeseen. Oma huono fiilis ei tosiaankaan auttanut hinkkaamiseen... Kepeillä neiti meni ihan suorasta linjasta sisään toisesta tai myöhemmästä välistä. Sit kun yritin irrottautua kepeillä eteenpäin, se jätti vikan välin pujottelematta. Kokeilin lopuksi myös sivusuunnassa irtoamista ja hämmästyksekseni se oli paljon helpompaa, että irtosin koiran pujotellessa hyppyesteen taakse. No, selvästi keppitreeniä pitää alkaa tekemään paljon niin, että itse hypin siellä sun täällä koiran pujotellessa. Ja sisäänmenon ongelmat voi hyvin pistää kolmen viikon treenitauon piikkiin...
Loppuviikon koirat saivat lomailla mökillä. Sillä välin me kävimme pyörähtämässä kavereiden häissä Hailuodossa asti.
Maanantaina lähdimme Espoon perukoille nomettamaan molempien punaisten kanssa. Treeniseuraksi saimme Catin ja Soman. Halusin tehdä Rauhalle yliuittoa lammella ja niitä tehtiin sitten niin, että Cati käveli lammen reunaa tarpeeksi pitkälle vastarannalle. Otettiin ensin ykkösmarkkeeraus veteen ihan rantaviivaan. Tässä Rauha meni muuten hyvin, mutta pitkässä matkassa ja aluskasvillisuudessa uidessaan se otti Catin maamerkiksi ja ui häntä kohden. Hajusta kääntyi sitten rannassa damille. Palautus oli ihan suoraviivainen, muutaman kerran ehkä hieman vilkuili lähellä olevaa rantaa. Toisena otettiin markkeeraus maalle edellisen paikan taakse. Tämä meni hyvin. Rauha meni varmasti markkeerauspaikalle ja nousi ongelmitta maalle etsimään damia. Löytämisen jälkeen se vilkaisi rantaa sillä silmällä, mutta vilkaisu Catiin vakuutti sen hyppäämään veteen ja uimaan mun luokse :) Kolmantena laitettiin edelliseen paikkaan ohjausdami sokkona ja koira linjalle. Ilmeisesti Cati ei enää toiminut niin hyvänä magneettina, koska koira lähti muutaman kymmenen uintimetrin jälkeen pyörimään ja kysymään apua. Lisäksi tähän vaikutti varmasti se, että yritin nyt olla antamatta ylimääräisiä eteen-käskyjä. Lopulta Rauha kääntyi takaisin aikansa pyörittyään ja mä annoin sen tulla. Otettiin sitten ohjaus motivoituna niin, että Cati näytti Rauhalle damia laittaessaan sen puskaan. Tämä meni luonnollisesti ongelmitta.
Meidän aiemmat vesilinjaharjoitukset on menneet niin hyvin, että mä ehkä ahnehdin tuossa turhan paljon kerralla. Veden aluskasvillisuus (koira teki selvästi töitä uidessaan) vaikeutti suoraan etenemistä ja pitkä matka ei sitä myöskään auttanut. Rauha tarvitsee selvästi lisää pitkiä perusmarkkeerauksia maalla ja vedellä niin, että heittäjät liikkuvat ja markkeeraukset heitetään maastoon, missä pitää oikeasti katsoa tarkasti, mihin putoaa. Vedessä Rauha tuntuu pitkässä matkassa ottavan erittäin mielellään kohteeksi veneen, heittäjän tms.
Muut tekivät omia juttujaan ja Rauha sai toisessa paikassa harjoituksen lopuksi hakea hakuruudusta kaksi viimeistä damia. Ne olivat melko lähellä ja rouvalla kestikin tavallista pidempään saada ne ylös. Selvästi syvien ruutujen harjoittelu on tehnyt tehtävänsä, koska Rauha lähti laajentamaan hakua vaikka kuinka pitkälle alueelta ulos. Ei haittaa, pääasia että se osaa laajentaa nyt aluetta paremmin. Haku tuleekin olemaan meidän lähiviikkojen teema riistatreenien lisäksi.
Tänään lähdetään myös nomettamaan. Rauhalle olisi tarkoitus tehdä kaislikkohaku, missä suurin osa dameista on vesialueella :) Sitä ei liian usein päästäkään treenaamaan...
Muuttokiireiden keskellä olemme ehtineet hieman treenaillakin. Keskiviikkona meidän omiin tokotreeneihin oli tarkoitus tuoda lapulle kirjoitettuna se, mitä aikoo tehdä. Mä en muiden kiireiden takia ehtinyt niitä kirjoittaa ja homma menikin sit just sen tasoisesti. Rauha teki aluksi pari luoksetuloa takapalkalla, jotta saan sen muistamaan, että pitäisi pysähtyä. Näistä taas eka meni päin honkia, mutta toinen hyvin. Tämän jälkeen otimme kisanomaisen treenin:
Ensimmäisenä tunnari. Rauha meni rauhallista tahtia kapuloille (ympyrässä), haisteli puolikaaren. Omaa ei löytynyt. Haisteli uudestaan samat kapulat ja toi lopuksi väärän. Lähetin uudestaan ja tällä kertaa myös loput kapulat löytyivät ja sitä myötä omakin.
-Täytyy jatkossa harjoitella myös niin, että kapulat ovat kaukana toisistaan. Tällöin Rauha laajentaa etsimisaluetta, jos omaa ei näy heti vieressä. Nurtsi ei ole myöskään kiitollisin treenattava löytämisen osalta... No, eiköhän tämä tästä etene. Koiran asenne oli kuitenkin jo lähellä sopivaa.
Seuraavaksi otimme seuraamisen, missä Rauha oli ketjupannassa kytkettynä. Teki muuten ihan ok, mutta perusasennoissa se on törkeän kaukana. Lisäksi se muisti osassa vasemmalle käännöksissä takapään ja osassa ei. Allekirjoittanut toimi käskytettynä taas ihan pöntösti, enkä antanut koiralle kunnollisia apuja (eli niitä pieniä pään kääntämisiä) joka käännöksessä.
-> Seuraamistreeniä suurella määrällä pysähdyksiä ja käännöksiä.
Kolmantena liikkeenä teimme ruudun kokonaisena. Tämä meni alun osalta ihan nappiin. Rauha lähti hieman viistosti kaartamaan ruutuun, mutta löysi hyvin keskelle, pysähtyi käskystä ja tipahti maahan. Se myös pysyi makuulla kutsuun asti. Lopun seuraaminen oli tosi kamalaa.
-> Täytyy ottaa ensi kerralla tehotreeniä tähän toisaalta seuraamaan kutsumisessa. Tällä hetkellähän Rauha juoksee mun ohi ja tulee sit seuraamaan noin 40cm:n päähän poikittaen...
Sit otettiin voi-luoksetulo. Meni ihan kohtuullisesti, tosin seisomaan pysähtyminen oli vähän laiska. Lopun perusasento oli myös hieman ilmava. Sain noottia siitä, että annoin koiralle turhan myöhään pysäytyskäskyn.
-> Luoksetulon pysäytykset tehotreeniin niin, että otan ekaan pysäytykseen pari askelta eteenpäin, jotta koiran saisi oikeasti tekemään erinomaisen suorituksen heti ekalla toistolla. Kisoissa me ei sitä toista yritystä kuitenkaan saada!
Lopuksi otettiin meidän varma liike, eli metallinouto. Tämä meni muuten hyvin, mutta lopussa Rauha mietti hieman, ennen kuin tuli perusasentoon palauttamaan. Lisäksi asento ei ollut erityisen hyvä.
--
Kokonaisuutena täytyy todeta, että Rauhan perusasennot on taas huonontuneet. Tämä jotenkin toistaa itseään aina silloin, kun ollaan nomeiltu enemmän. Nomessa mä annan Rauhan istua selkeästi edempänä, koska tällöin se ainakin näkee paremmin markkeeraukset ja mä en ole koiran tiellä. Täytyy siis ottaa tehokuuri ihan perusasentotreeniä ja palkata vaan täydellisestä paikasta... Ja ehkä mun pitäisi kirjoittaa nome-treeneihin lappu otsaan, että sielläkin koiran voi ottaa sivulle oikeaan asentoon. Perusasennon jälkeen voin sitten itse ottaa askeleen taakse, jolloin koira edelleen näkee markkeeraukset...
--
Torstaina mä olin ensin tekemässä Koiviksen uusia kotisivuja, mutta päätinkin sitten lähteä tuulettumaan agilitytreeneihin, koska en jaksanut enää roikkua koneella... Ajatus oli sinänsä ihan hyvä, mutta toteutus ei. Treenien tarkoitus oli testata erilaisia ohjauskuvioita kellon kanssa ja löytää pienillä ratapätkillä ideaalein ohjaustapa. Ratapätkät eivät todellakaan olleet vaikeita, mutta jostain syystä meillä takkusi ihan kaikki. Rauha oli tosi näpeissä ja tuli esteen edestä mun luokse, jos en vienyt ohjaustani ihan kiinni esteeseen. Oma huono fiilis ei tosiaankaan auttanut hinkkaamiseen... Kepeillä neiti meni ihan suorasta linjasta sisään toisesta tai myöhemmästä välistä. Sit kun yritin irrottautua kepeillä eteenpäin, se jätti vikan välin pujottelematta. Kokeilin lopuksi myös sivusuunnassa irtoamista ja hämmästyksekseni se oli paljon helpompaa, että irtosin koiran pujotellessa hyppyesteen taakse. No, selvästi keppitreeniä pitää alkaa tekemään paljon niin, että itse hypin siellä sun täällä koiran pujotellessa. Ja sisäänmenon ongelmat voi hyvin pistää kolmen viikon treenitauon piikkiin...
Loppuviikon koirat saivat lomailla mökillä. Sillä välin me kävimme pyörähtämässä kavereiden häissä Hailuodossa asti.
Maanantaina lähdimme Espoon perukoille nomettamaan molempien punaisten kanssa. Treeniseuraksi saimme Catin ja Soman. Halusin tehdä Rauhalle yliuittoa lammella ja niitä tehtiin sitten niin, että Cati käveli lammen reunaa tarpeeksi pitkälle vastarannalle. Otettiin ensin ykkösmarkkeeraus veteen ihan rantaviivaan. Tässä Rauha meni muuten hyvin, mutta pitkässä matkassa ja aluskasvillisuudessa uidessaan se otti Catin maamerkiksi ja ui häntä kohden. Hajusta kääntyi sitten rannassa damille. Palautus oli ihan suoraviivainen, muutaman kerran ehkä hieman vilkuili lähellä olevaa rantaa. Toisena otettiin markkeeraus maalle edellisen paikan taakse. Tämä meni hyvin. Rauha meni varmasti markkeerauspaikalle ja nousi ongelmitta maalle etsimään damia. Löytämisen jälkeen se vilkaisi rantaa sillä silmällä, mutta vilkaisu Catiin vakuutti sen hyppäämään veteen ja uimaan mun luokse :) Kolmantena laitettiin edelliseen paikkaan ohjausdami sokkona ja koira linjalle. Ilmeisesti Cati ei enää toiminut niin hyvänä magneettina, koska koira lähti muutaman kymmenen uintimetrin jälkeen pyörimään ja kysymään apua. Lisäksi tähän vaikutti varmasti se, että yritin nyt olla antamatta ylimääräisiä eteen-käskyjä. Lopulta Rauha kääntyi takaisin aikansa pyörittyään ja mä annoin sen tulla. Otettiin sitten ohjaus motivoituna niin, että Cati näytti Rauhalle damia laittaessaan sen puskaan. Tämä meni luonnollisesti ongelmitta.
Meidän aiemmat vesilinjaharjoitukset on menneet niin hyvin, että mä ehkä ahnehdin tuossa turhan paljon kerralla. Veden aluskasvillisuus (koira teki selvästi töitä uidessaan) vaikeutti suoraan etenemistä ja pitkä matka ei sitä myöskään auttanut. Rauha tarvitsee selvästi lisää pitkiä perusmarkkeerauksia maalla ja vedellä niin, että heittäjät liikkuvat ja markkeeraukset heitetään maastoon, missä pitää oikeasti katsoa tarkasti, mihin putoaa. Vedessä Rauha tuntuu pitkässä matkassa ottavan erittäin mielellään kohteeksi veneen, heittäjän tms.
Muut tekivät omia juttujaan ja Rauha sai toisessa paikassa harjoituksen lopuksi hakea hakuruudusta kaksi viimeistä damia. Ne olivat melko lähellä ja rouvalla kestikin tavallista pidempään saada ne ylös. Selvästi syvien ruutujen harjoittelu on tehnyt tehtävänsä, koska Rauha lähti laajentamaan hakua vaikka kuinka pitkälle alueelta ulos. Ei haittaa, pääasia että se osaa laajentaa nyt aluetta paremmin. Haku tuleekin olemaan meidän lähiviikkojen teema riistatreenien lisäksi.
Tänään lähdetään myös nomettamaan. Rauhalle olisi tarkoitus tehdä kaislikkohaku, missä suurin osa dameista on vesialueella :) Sitä ei liian usein päästäkään treenaamaan...
21.7.2011
Alkuviikon puuhastelut
Me olemme muuttamassa tällä viikolla Korsosta Malmille, joten melkoista kiirettä pitää vapaa-ajalla ilman koirapuuhailujakin. Jotain ollaan kuitenkin ehditty hieman tehdäkin :)
Unohdin mainita edellisessä päivityksessä, että Tyyne pääsi Tollerbay-miitin lopuksi tekemään oikean kanijäljen. Halusin nähdä, mitä se tekee noin lähtökohtaisesti. Kanin se on nähnyt joskus 3kk:n iässä ja silloin se kelpasi heti suuhun. Tyyne jäljitti itsenäisesti pupulle asti. Selvästi oikean kanin haju vähän jänskätti, koska typy meni jäljen tosi rauhallisesti ja häntä hieman alhaalla. Tee haisteli hetken kania ja otti sen sitten suuhunsa. Pillitin siinä vaiheessa ja koirahan tuli kuin salama. Tosin pupu jäi... Niina kävi sitten vähän auttamassa kakaraa, jolloin kani tarttui niin hyvin suuhun, että se kannettiin mulle asti. Ilmeisesti kahden päivän odottelu purkautui siinä vaiheessa, kun koko tytsy sai hirveän hepulin ihan vaan mun kehuista. No, pääasia on että kani tarttuu suuhun. Täytyy jossain vaiheessa harjoitella ihan vaan sen kantamista, jotta ote tasoittuu (kuten myös variksen kanssa).
Sunnuntai-iltana tehtiin vielä iltalenkki metsään. Mukaan tarttui tennispallo. Tein sen avulla Tyynelle "hakuruudun" pariin eri paikkaan niin, että hajustin helpohkon metsäalueen pallon kanssa koiran nähden ja jätin pallon suht. näkyvälle paikalle. Tyyne haki todella innoissaan ja löysi pallon ekasta ruudusta tosi nopeasti. Toisen ruudun mä teinkin hieman hankalampaan maastoon niin, että koira joutui etenemään pienen mäen alle pois mun näköpiiristä. Siinä Tyyne joutui hetken etsimään palloa, mutta sekin palautui nopeasti käteen :)
Rauha sai harjoitella hiljaa odottamista. Se alkaa vinkua tosi kovasti, jos sen jättää puuhun kiinni, mutta käskyn alla istuminen toimii paremmin. Vein R:n melko kauas istumaan. Ensin se yritti fuskata itsensä pari metriä eteenpäin, mutta palautuksen jälkeen koira istui paikallaan hiiren hiljaa :) Palkitsin Rauhan odottamisesta pienellä lähihakutreenillä. Treenin juju oli se, että mä piilotin tennispallon kiven päällä olevan sammaleen alle. Sitä Rauha joutuikin etsimään aikansa, eikä se ensin meinannut uskoa, kun käskytin sitä etenemään vielä kiven päälle. Hyvä harjoitus, jossa toivottavasti taas rajojen ylittäminen kehittyi hitusen.
Maanantaina kävimme tokottamassa lähikentällä Tiinan ja Malla-tollerin kanssa. Paikallamakuussa mulla oli taas molemmat koirat. Rauha makasi ongelmitta, mutta Tyyne oli vielä tosi kärsimätön. Taidan seuraavaksi opettaa kakaran makaamaan pää maassa, koska se tarjoaa sitä tosi herkästi muutenkin. On ainakin selkeä merkki koiralle, että tässä sä oot. Rauha teki muutaman toiston ruutua. Sanoisin, että ruutuun meneminen alkaa olla meille jo tosi vahva. Lisäksi se sai vähän tehdä vasemmalle käännöksiä ja metallinoutoa lelupalkalla. Kunhan vaan pikkasen höntsäiltiin :) Tyyne taas teki perusasentosiirtymiä, metallin noutoa ja ruutua namialustalla. Ruutumerkit kiinnostaa vieläkin vähän, mutta ipana on jo kivasti tajunnut, minne pitää juosta.
Tiistaina meillä oli vuorossa pienten Ainstainien kimppatreenit. Mentiin tällä kertaa Espooseen harjoittelemaan nome-juttuja. Rauha sai aluksi tehdä sellaisen suolammen rannalla markkeerauksia ja pari linjaa. Teemana oli ne viikonloppuna esille tulleet vinot rannat ja suoraviivaisuus. Sovin, että heittäjä murahtaa koiralle, jos se yrittää oikaista rantaan. Otettiin markkeeraukset ihan rannan suuntaisesti, joten houkutus oli koiralle suuri. Ekalla kerralla heittäjä ei ollut ihan mukana, jolloin Rauha ehti rantautua ja toi damin mulle maan kautta. Sen jälkeen helpotimme aluksi kulmaa hieman ja loput Rauha palauttikin mulle suoraan uiden. Yritin olla nappaamatta damia, mutta aika helposti Rauha tiputti sen ja ravisteli ennen luovutusta. Täytynee ottaa joku päivä ihan vaan luovutusharjoituksia, niin koiran saa taas toivottavasti palauteltua palauttamaan ilman mun säätämistä. Kokonaisuutena Rauha teki tosi kivasti töitä. Se ui ohjauksissakin rantaviivaa nätisti, eikä oikaissut maalle. Lisäksi sen veteenmenot on reipastuneet kovasti. Ennen se meni aina veteen "tipahtaen", nyt se hyppäsi loikan. Ensi viikolla voisin tehdä motivoimattoman haun (dameja maalla ja vedessä) tuonne samaan paikkaan, niin saan vahvistettua tuolle sitä ajatusta, että haussa kannattaa lähteä kunnolla skannaamaan myös vesialuetta. Sitä me emme ole liian usein pystyneet treenaamaan...
Kakarat jatkoivat samalla hakutreenillä, kuin mitä Tyyne teki sunnuntaina. Maastona oli jyrkähkö ylämäki, mutta kaikki pennut etsivät sieltä oman daminsa motivoituna oikein mainiosti. Muutama pennuista on omissa harjoituksissa lähtenyt etsimään lisää dameja yhden löydettyään, joten neuvoin heitä tekemään toistaiseksi hakua vain yhdellä damilla. Näytin myös esimerkkiharjoituksen, miten vaihtamista voi harjoitella pois. Hakutreenin jälkeen pennut saivat vapaasti käydä uimassa, ilman mitään heittelyjä tms. Lopuksi teimme vielä malttitreeniä autojen luona. Tyyne käyttäytyi tosi hienosti, se alkaa osata paikalla istumisen jo aika kivasti :)
Keskiviikkona teimme pikaiset tokotreenit ennen mun tulevan tokoryhmän yhteistyötestiä. Tyyne vähän kiersi tolppaa (iisolla käsiavulla), istui paikalla, teki kaukokäskyjen maahan-seiso-maahan liikettä ja kävi ruudussa. Ruutu meni jo niin hienosti, että seuraavalla kerralla kokeillan jo niin, että treenikaveri on vienyt namipalkan ruutuun koiran näkemättä. Tyyne meinasi nimittäin lähteä ihan itsenäisesti ruutua katselemaan jo aiemmin. Rauha taas teki ruutua. Meni taas istumaan seiso-käskystä, joten otin uuden lähetyksen, missä palkkasin sen heti pysäytyksestä. R teki ihan kohtuullisen luoksetulon pysäytyksen ilman takapalkkaa. Kaukokäskyjä me tehtiin agi-pöydällä, ja ne meni "pakotetusti" oikein kivasti ;) Naksuttelin ja palkkasin koiraa paljon, toivottavasti auttais tasaisuuden löytämiseen. Lopuksi otettiin vielä tunnaria. Tein yksin ilman liikkuria ja laitoin suoraan oman kapulani kuvioon mukaan. Rauha teki harjoituksen kaksi kertaa tuoden varmasti oman kapulan. Aiemmat epäonnistumiset ovat vaan ilmeisesti jääneet vaivaamaan koiraa, koska ekaa palauttaessa Rauha vinkaisi noin metriä ennen mua. Lisäksi se räkäisi kapulan maahan ennen kuin ehdin sen ottaa ?! Täytyy jatkossa siis ilmeisesti ottaa nätisti myös väärät kapulat, jos kerran epävarmuus tulee tuolla tavalla läpi. Mähän olen pyytänyt Rauhaa pudottamaan kapulan, mikäli se on tuonut väärän...
Loppuviikon koirat saavat enemmän tai vähemmän relata. Pieniä nouto- ja tokojuttuja varmaankin tehdään, mutta ei mitään sen suurisuuntaisempaa. Rauha on ilmoitettu HSKP:n pm-tokoon 20.8, tosin mitä todennäköisemmin sillä on tuolloin juoksu. Lisäksi mä ilmoitin sen tollerinomeen 28.8. Siihen mennessä juoksu on toivottavasti jo ohi! Lähiviikot me keskitytäänkin nyt keräämään paketti kasaan niin tokossa kuin nomessakin. Riistaa pitäisi sulattaa vielä useaan otteeseen, että neiti malttaa varmasti palauttaa ne mulle nätisti käteen tauonkin jälkeen. Tokossa kaukot vaatii eniten töitä. Lisäksi meidän täytyy alkaa tekemään kisanomaisia treenejä tiheämmin, jotta saadaan sitäkin kautta varmuus liikkeisiin!
Molemmat koirat on myös ilmoitettu TollerShowhun. Iso osa Rauhan pennuistakin on tulossa, mahdollisesti kaikki :)
Unohdin mainita edellisessä päivityksessä, että Tyyne pääsi Tollerbay-miitin lopuksi tekemään oikean kanijäljen. Halusin nähdä, mitä se tekee noin lähtökohtaisesti. Kanin se on nähnyt joskus 3kk:n iässä ja silloin se kelpasi heti suuhun. Tyyne jäljitti itsenäisesti pupulle asti. Selvästi oikean kanin haju vähän jänskätti, koska typy meni jäljen tosi rauhallisesti ja häntä hieman alhaalla. Tee haisteli hetken kania ja otti sen sitten suuhunsa. Pillitin siinä vaiheessa ja koirahan tuli kuin salama. Tosin pupu jäi... Niina kävi sitten vähän auttamassa kakaraa, jolloin kani tarttui niin hyvin suuhun, että se kannettiin mulle asti. Ilmeisesti kahden päivän odottelu purkautui siinä vaiheessa, kun koko tytsy sai hirveän hepulin ihan vaan mun kehuista. No, pääasia on että kani tarttuu suuhun. Täytyy jossain vaiheessa harjoitella ihan vaan sen kantamista, jotta ote tasoittuu (kuten myös variksen kanssa).
Sunnuntai-iltana tehtiin vielä iltalenkki metsään. Mukaan tarttui tennispallo. Tein sen avulla Tyynelle "hakuruudun" pariin eri paikkaan niin, että hajustin helpohkon metsäalueen pallon kanssa koiran nähden ja jätin pallon suht. näkyvälle paikalle. Tyyne haki todella innoissaan ja löysi pallon ekasta ruudusta tosi nopeasti. Toisen ruudun mä teinkin hieman hankalampaan maastoon niin, että koira joutui etenemään pienen mäen alle pois mun näköpiiristä. Siinä Tyyne joutui hetken etsimään palloa, mutta sekin palautui nopeasti käteen :)
Rauha sai harjoitella hiljaa odottamista. Se alkaa vinkua tosi kovasti, jos sen jättää puuhun kiinni, mutta käskyn alla istuminen toimii paremmin. Vein R:n melko kauas istumaan. Ensin se yritti fuskata itsensä pari metriä eteenpäin, mutta palautuksen jälkeen koira istui paikallaan hiiren hiljaa :) Palkitsin Rauhan odottamisesta pienellä lähihakutreenillä. Treenin juju oli se, että mä piilotin tennispallon kiven päällä olevan sammaleen alle. Sitä Rauha joutuikin etsimään aikansa, eikä se ensin meinannut uskoa, kun käskytin sitä etenemään vielä kiven päälle. Hyvä harjoitus, jossa toivottavasti taas rajojen ylittäminen kehittyi hitusen.
Maanantaina kävimme tokottamassa lähikentällä Tiinan ja Malla-tollerin kanssa. Paikallamakuussa mulla oli taas molemmat koirat. Rauha makasi ongelmitta, mutta Tyyne oli vielä tosi kärsimätön. Taidan seuraavaksi opettaa kakaran makaamaan pää maassa, koska se tarjoaa sitä tosi herkästi muutenkin. On ainakin selkeä merkki koiralle, että tässä sä oot. Rauha teki muutaman toiston ruutua. Sanoisin, että ruutuun meneminen alkaa olla meille jo tosi vahva. Lisäksi se sai vähän tehdä vasemmalle käännöksiä ja metallinoutoa lelupalkalla. Kunhan vaan pikkasen höntsäiltiin :) Tyyne taas teki perusasentosiirtymiä, metallin noutoa ja ruutua namialustalla. Ruutumerkit kiinnostaa vieläkin vähän, mutta ipana on jo kivasti tajunnut, minne pitää juosta.
Tiistaina meillä oli vuorossa pienten Ainstainien kimppatreenit. Mentiin tällä kertaa Espooseen harjoittelemaan nome-juttuja. Rauha sai aluksi tehdä sellaisen suolammen rannalla markkeerauksia ja pari linjaa. Teemana oli ne viikonloppuna esille tulleet vinot rannat ja suoraviivaisuus. Sovin, että heittäjä murahtaa koiralle, jos se yrittää oikaista rantaan. Otettiin markkeeraukset ihan rannan suuntaisesti, joten houkutus oli koiralle suuri. Ekalla kerralla heittäjä ei ollut ihan mukana, jolloin Rauha ehti rantautua ja toi damin mulle maan kautta. Sen jälkeen helpotimme aluksi kulmaa hieman ja loput Rauha palauttikin mulle suoraan uiden. Yritin olla nappaamatta damia, mutta aika helposti Rauha tiputti sen ja ravisteli ennen luovutusta. Täytynee ottaa joku päivä ihan vaan luovutusharjoituksia, niin koiran saa taas toivottavasti palauteltua palauttamaan ilman mun säätämistä. Kokonaisuutena Rauha teki tosi kivasti töitä. Se ui ohjauksissakin rantaviivaa nätisti, eikä oikaissut maalle. Lisäksi sen veteenmenot on reipastuneet kovasti. Ennen se meni aina veteen "tipahtaen", nyt se hyppäsi loikan. Ensi viikolla voisin tehdä motivoimattoman haun (dameja maalla ja vedessä) tuonne samaan paikkaan, niin saan vahvistettua tuolle sitä ajatusta, että haussa kannattaa lähteä kunnolla skannaamaan myös vesialuetta. Sitä me emme ole liian usein pystyneet treenaamaan...
Kakarat jatkoivat samalla hakutreenillä, kuin mitä Tyyne teki sunnuntaina. Maastona oli jyrkähkö ylämäki, mutta kaikki pennut etsivät sieltä oman daminsa motivoituna oikein mainiosti. Muutama pennuista on omissa harjoituksissa lähtenyt etsimään lisää dameja yhden löydettyään, joten neuvoin heitä tekemään toistaiseksi hakua vain yhdellä damilla. Näytin myös esimerkkiharjoituksen, miten vaihtamista voi harjoitella pois. Hakutreenin jälkeen pennut saivat vapaasti käydä uimassa, ilman mitään heittelyjä tms. Lopuksi teimme vielä malttitreeniä autojen luona. Tyyne käyttäytyi tosi hienosti, se alkaa osata paikalla istumisen jo aika kivasti :)
Keskiviikkona teimme pikaiset tokotreenit ennen mun tulevan tokoryhmän yhteistyötestiä. Tyyne vähän kiersi tolppaa (iisolla käsiavulla), istui paikalla, teki kaukokäskyjen maahan-seiso-maahan liikettä ja kävi ruudussa. Ruutu meni jo niin hienosti, että seuraavalla kerralla kokeillan jo niin, että treenikaveri on vienyt namipalkan ruutuun koiran näkemättä. Tyyne meinasi nimittäin lähteä ihan itsenäisesti ruutua katselemaan jo aiemmin. Rauha taas teki ruutua. Meni taas istumaan seiso-käskystä, joten otin uuden lähetyksen, missä palkkasin sen heti pysäytyksestä. R teki ihan kohtuullisen luoksetulon pysäytyksen ilman takapalkkaa. Kaukokäskyjä me tehtiin agi-pöydällä, ja ne meni "pakotetusti" oikein kivasti ;) Naksuttelin ja palkkasin koiraa paljon, toivottavasti auttais tasaisuuden löytämiseen. Lopuksi otettiin vielä tunnaria. Tein yksin ilman liikkuria ja laitoin suoraan oman kapulani kuvioon mukaan. Rauha teki harjoituksen kaksi kertaa tuoden varmasti oman kapulan. Aiemmat epäonnistumiset ovat vaan ilmeisesti jääneet vaivaamaan koiraa, koska ekaa palauttaessa Rauha vinkaisi noin metriä ennen mua. Lisäksi se räkäisi kapulan maahan ennen kuin ehdin sen ottaa ?! Täytyy jatkossa siis ilmeisesti ottaa nätisti myös väärät kapulat, jos kerran epävarmuus tulee tuolla tavalla läpi. Mähän olen pyytänyt Rauhaa pudottamaan kapulan, mikäli se on tuonut väärän...
Loppuviikon koirat saavat enemmän tai vähemmän relata. Pieniä nouto- ja tokojuttuja varmaankin tehdään, mutta ei mitään sen suurisuuntaisempaa. Rauha on ilmoitettu HSKP:n pm-tokoon 20.8, tosin mitä todennäköisemmin sillä on tuolloin juoksu. Lisäksi mä ilmoitin sen tollerinomeen 28.8. Siihen mennessä juoksu on toivottavasti jo ohi! Lähiviikot me keskitytäänkin nyt keräämään paketti kasaan niin tokossa kuin nomessakin. Riistaa pitäisi sulattaa vielä useaan otteeseen, että neiti malttaa varmasti palauttaa ne mulle nätisti käteen tauonkin jälkeen. Tokossa kaukot vaatii eniten töitä. Lisäksi meidän täytyy alkaa tekemään kisanomaisia treenejä tiheämmin, jotta saadaan sitäkin kautta varmuus liikkeisiin!
Molemmat koirat on myös ilmoitettu TollerShowhun. Iso osa Rauhan pennuistakin on tulossa, mahdollisesti kaikki :)
19.7.2011
Hiljainen nomekoira :)
Rauha sai viime viikolla torstai-perjantai -välillä lähinnä kaista lapsiaan. Se sai tehdä yhden pitkän vesimarkkeerauksen, missä se olisi voinut kyllä edetä suoraviivaisemminkin damille. Huomaa, että emme ole näitä päässeet liian usein tekemään, koska kaislikko ja lumpeet häiritsevät koiraa vielä jonkin verran. Lisäksi vene vetää magneettina puoleensa...
Pentujen malttitreenauksen ajan Rauha sai odottaa puussa kiinni. Se pysyi muuten hiljaa, mutta vinkui hieman kun Riitta pisti Friidun noutoon ihan Rauhan läheltä. Lopuksi Rauha toimi mulla esimerkkikoirana, kun neuvoin millaisilla harjoituksilla voi puuttua vaihtamisongelmaan.
Lauantaina Rauha pääsikin sitten tositoimiin, kun saimme Tollerbay-miitin nome-kouluttajaksi Nurmikiven Anninan (kennel Redadict). Päätin viikonlopun keskittyä erityisesti siihen, että koira olisi koko ajan täysin äänetön. Viretila on parantunut viime aikoina niin paljon, että uskalsin tällaisen tavoitteen meille asettaa. Aamupäivä kului pellolla alkuun malttiharjoituksia tehden ja sen jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään sen mukaan, kuinka kuumia koirat olivat harjoituksissa. Rauha oli ihan käsittämättömän lunkisti alussa. Se kävi jopa maate useaan kertaan, kun muille heiteltiin häiriödameja. Aloin jossain vaiheessa epäillä, että onkohan se ihan kunnossa, koska ei se ikinä ole noin rauhallinen ollut kimppatreeneissä. Jalat oli kuitenkin ehjät, joten päätin katsoa ensimmäisiin noutoihin ja keskeyttää, mikäli koira ei siinäkään saa vauhtia itseensä.
Loput aamupäivän harjoitukset tehtiin rivissä vuorotellen. Kävelimme rivissä pellon laitaan, missä koirille motivoitiin puska muistipaikaksi. Tämän jälkeen kuljimme hieman poispäin, käännyimme ja yksi lähetti koiransa ohjaukseen. Ohjausmatka vaihteli koirien tason mukaan. Rauha lähetettiin aika pitkältä ja välissä oli myös yksi ojanylitys. Tämäkin harjoitus meni meiltä hyvin. Koira lähti mukavan suoraviivaisesti linjalle, eikä oja haitannut menoa yhtään. Alkuvaiheen Rauha oli täysin äänetön, mutta loppua kohti se vinkaisi pari kertaa odottaessaan, kun vierestä laitettiin koira linjalle hieman painokkaammilla käskyillä. Pystyimme kuitenkin pysymään rivissä ja saimme myös usean sellaisen toisen koiran lähetyksen, missä R pysyi täysin äänettömänä. Täytyy varmaan ottaa meidän nome-treeneihin alkuun kaveri huutelemaan ohjauskäskyjä olemattomalle koiralle, jotta saan Rauhan paremmin sietämään muiden käskytystä. Kaikki meidän linjalle lähetykset oli hiljaisia. Viimeisen kohdalla kuului aivan älyttömän hiljainen viuh-ääni. Vieressä kuvannut kaveri ei sitä edes kuullut, joten ehkä mun pitänee rajata meidän treenailut oikeisiin haasteisiin jatkossa.
Iltapäivällä siirryimme veden äärelle. Jokaisen piti itse miettiä oma harjoituksensa ja sen jälkeen esittää se kouluttajalle, jonka kanssa neuvoteltiin ja toteutettiin harjoitus realistisella tavalla. Lähetyspaikasta viistosti vasemmalla oli tiheä kaislikko rannassa ja oikealla puolella samaten. Mä olisin halunnut saada markkeerauksen siihen kaislikkoon, koska me ollaan tosi vähän päästy tekemään yliuittoja ja tuollaisia maastonvaihteluita. Enpä sitten tajunnut etukäteen, että eihän me olla juurikaan vinoja lähetyksiä rannasta harjoiteltu. Seisoin vielä rintamasuunta enemmän rantaa kohti. Rauha lähti mun rintamasuunnan mukaisesti liikkeelle ja juoksi ison kaarroksen rantaa pitkin lähemmäs damia, ennen kuin ui damille. Ja palasi tietysti omaa kiertoreittiään myös takaisin. Positiivista asiassa oli sentään se, että R palautti damia pitkän matkan maata pitkin ravistamatta. Tämän jälkeen korjasin seuraavaan lähetykseen rintamasuuntani suoraksi, mutta koira meni tietysti samaa reittiä kuin edelliskerrallakin. Ei sitten lähdetty vaikeuttamaan heittämällä damia puskaan, koska koiran reitti damille ei todellakaan ollut suoraviivainen.Viimeiseksi otettiin kakkosmarkkeeraus aika laajassa sektorissa ja siinä ei sinänsä ollut muuta ongelmaa kuin se suoraviivaisuus...
Otettiin sitten toisella kierroksella vielä työn alle suorat linjat veteen ihan rannan reunaan tulevilla markkeerauksilla. Rauhan piti ties kuinka monta kertaa ihan tahallaan kiertää yksi pieni lammikko rannassa. Mun piti mennä aluksi sen puoliväliin seisomaan, että koira tuli mun luokse. Siitä on kyllä tullut jotenkin paljon itsepäisempi mammaloman jälkeen. Nuorempana se palautti damin suoraan vaikka laiturille, jos se sieltä lähti... Lopulta koira tuli, mutta yksi ehdotus kiertämisen puuttumiseen oli mulle uusi. Eli jos koira lähtee kiertämään jotain maaestettä, pysäyttää sen pillillä (vaikka se on palauttamassa). Eipä oo koskaan tullut mieleen, että niinkin voisi tehdä :O
Sunnuntaina jatkoimme harjoituksia samassa rannassa. Ensimmäisellä treenikierroksella halusin harjoitella yhtä meidän haasteista, eli ohjausta veteen kauempaa rannalta. Sitä ollaan hinkattu aiemminkin, mutta ranta oli erityisen otollinen siihen hötteikköjen yms. takia. Annina sanoi, että hän ei anna koirilleen mitään lisäkäskyjä, vaan mieluummin motivoi enemmän jos koira on yhtään epävarma. Annoin kuitenkin tässä harjoituksessa lisäkäskyn rannalla, koska olen sitä käyttänyt ja Rauha odottaa sitä. Täytyy alkaa omissa treeneissä kiinnittämään asiaan huomiota. Varsinkin Tyynen kanssa, jota ei vielä ole "pilattu". Rakensimme harjoituksen niin, että lähetin Rauhan aluksi lähempää rantaa (lammikon keskeltä) linjalle ja veneestä heitettiin sille palkkadami heti kun se oli edennyt uimaan asti. Menin joka lähetyksellä kauemmaksi ja pääsinkin lopulta seisomaan itse kuivalle maalle asti. Tällaista harjoitusta ei voi kuitenkaan tehdä liikaa, koska vene jo itsessään vetää Rauhaa paljon puoleensa ja nyt se ekan toiston jälkeen alkoi tuijottaa venettä uimaan mentyään...
Treenien viimeisenä harjoituksena mä edelleen kaipailin sitä kaislikkonoutoa, mutta edellispäivän kiertämisten takia emme nähneet järkeväksi ottaa sitä riskiä, että koira kiertäisi noutoon maan kautta. Otimme siis viimeiseksi Rauhalle pitkän ykkösmarkkeerauksen veneestä. Se olikin selvästi riittävän haastava siinä vaiheessa päivää, koska aluksi R kaarsi hieman edellispäivän kaislikon reunaa kohti. Sen jälkeen se otti kiintopisteeksi veneen, jonka vierestä se kaarsi damille. Veneestä on siis tullut selvästi turhankin vahva maamerkki tuolle. Täytyy jatkossa tehdä tuolle sellaisia vesimarkkeerauksia, että vene liikkuu selvästi damilta pois ennen lähetystä.
Kokonaisuutena meillä oli aivan loistavat treenit. Sain taas lisää ajatuksia ja kokemusta siitä, mitä meidän tulee vielä treenata enemmän. Koira pysyi myös veden äärellä ihan hiljaa, joten siihen saan olla erittäin tyytyväinne. Täytyy nyt vaan vaalia ja ylläpitää tätä ihanaa hiljaisuutta! Anninalla oli myös tosi näppärä kumivene, jota katsellessa alkoi itseäkin hotsittaa melkoisesti sen hankkiminen. Se on siis seuraavaksi hankintalistalla, mökille ei vaan pääse tarpeeksi usein! Alla vielä listaa mieleen jääneistä asioista (meidän ja muiden treenaamisesta). Näistä suurin osa on entuudestaan tuttuja asioita, mutta kertaus on opintojen äiti ;)
Pentujen malttitreenauksen ajan Rauha sai odottaa puussa kiinni. Se pysyi muuten hiljaa, mutta vinkui hieman kun Riitta pisti Friidun noutoon ihan Rauhan läheltä. Lopuksi Rauha toimi mulla esimerkkikoirana, kun neuvoin millaisilla harjoituksilla voi puuttua vaihtamisongelmaan.
Lauantaina Rauha pääsikin sitten tositoimiin, kun saimme Tollerbay-miitin nome-kouluttajaksi Nurmikiven Anninan (kennel Redadict). Päätin viikonlopun keskittyä erityisesti siihen, että koira olisi koko ajan täysin äänetön. Viretila on parantunut viime aikoina niin paljon, että uskalsin tällaisen tavoitteen meille asettaa. Aamupäivä kului pellolla alkuun malttiharjoituksia tehden ja sen jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään sen mukaan, kuinka kuumia koirat olivat harjoituksissa. Rauha oli ihan käsittämättömän lunkisti alussa. Se kävi jopa maate useaan kertaan, kun muille heiteltiin häiriödameja. Aloin jossain vaiheessa epäillä, että onkohan se ihan kunnossa, koska ei se ikinä ole noin rauhallinen ollut kimppatreeneissä. Jalat oli kuitenkin ehjät, joten päätin katsoa ensimmäisiin noutoihin ja keskeyttää, mikäli koira ei siinäkään saa vauhtia itseensä.
Loput aamupäivän harjoitukset tehtiin rivissä vuorotellen. Kävelimme rivissä pellon laitaan, missä koirille motivoitiin puska muistipaikaksi. Tämän jälkeen kuljimme hieman poispäin, käännyimme ja yksi lähetti koiransa ohjaukseen. Ohjausmatka vaihteli koirien tason mukaan. Rauha lähetettiin aika pitkältä ja välissä oli myös yksi ojanylitys. Tämäkin harjoitus meni meiltä hyvin. Koira lähti mukavan suoraviivaisesti linjalle, eikä oja haitannut menoa yhtään. Alkuvaiheen Rauha oli täysin äänetön, mutta loppua kohti se vinkaisi pari kertaa odottaessaan, kun vierestä laitettiin koira linjalle hieman painokkaammilla käskyillä. Pystyimme kuitenkin pysymään rivissä ja saimme myös usean sellaisen toisen koiran lähetyksen, missä R pysyi täysin äänettömänä. Täytyy varmaan ottaa meidän nome-treeneihin alkuun kaveri huutelemaan ohjauskäskyjä olemattomalle koiralle, jotta saan Rauhan paremmin sietämään muiden käskytystä. Kaikki meidän linjalle lähetykset oli hiljaisia. Viimeisen kohdalla kuului aivan älyttömän hiljainen viuh-ääni. Vieressä kuvannut kaveri ei sitä edes kuullut, joten ehkä mun pitänee rajata meidän treenailut oikeisiin haasteisiin jatkossa.
Iltapäivällä siirryimme veden äärelle. Jokaisen piti itse miettiä oma harjoituksensa ja sen jälkeen esittää se kouluttajalle, jonka kanssa neuvoteltiin ja toteutettiin harjoitus realistisella tavalla. Lähetyspaikasta viistosti vasemmalla oli tiheä kaislikko rannassa ja oikealla puolella samaten. Mä olisin halunnut saada markkeerauksen siihen kaislikkoon, koska me ollaan tosi vähän päästy tekemään yliuittoja ja tuollaisia maastonvaihteluita. Enpä sitten tajunnut etukäteen, että eihän me olla juurikaan vinoja lähetyksiä rannasta harjoiteltu. Seisoin vielä rintamasuunta enemmän rantaa kohti. Rauha lähti mun rintamasuunnan mukaisesti liikkeelle ja juoksi ison kaarroksen rantaa pitkin lähemmäs damia, ennen kuin ui damille. Ja palasi tietysti omaa kiertoreittiään myös takaisin. Positiivista asiassa oli sentään se, että R palautti damia pitkän matkan maata pitkin ravistamatta. Tämän jälkeen korjasin seuraavaan lähetykseen rintamasuuntani suoraksi, mutta koira meni tietysti samaa reittiä kuin edelliskerrallakin. Ei sitten lähdetty vaikeuttamaan heittämällä damia puskaan, koska koiran reitti damille ei todellakaan ollut suoraviivainen.Viimeiseksi otettiin kakkosmarkkeeraus aika laajassa sektorissa ja siinä ei sinänsä ollut muuta ongelmaa kuin se suoraviivaisuus...
Otettiin sitten toisella kierroksella vielä työn alle suorat linjat veteen ihan rannan reunaan tulevilla markkeerauksilla. Rauhan piti ties kuinka monta kertaa ihan tahallaan kiertää yksi pieni lammikko rannassa. Mun piti mennä aluksi sen puoliväliin seisomaan, että koira tuli mun luokse. Siitä on kyllä tullut jotenkin paljon itsepäisempi mammaloman jälkeen. Nuorempana se palautti damin suoraan vaikka laiturille, jos se sieltä lähti... Lopulta koira tuli, mutta yksi ehdotus kiertämisen puuttumiseen oli mulle uusi. Eli jos koira lähtee kiertämään jotain maaestettä, pysäyttää sen pillillä (vaikka se on palauttamassa). Eipä oo koskaan tullut mieleen, että niinkin voisi tehdä :O
Sunnuntaina jatkoimme harjoituksia samassa rannassa. Ensimmäisellä treenikierroksella halusin harjoitella yhtä meidän haasteista, eli ohjausta veteen kauempaa rannalta. Sitä ollaan hinkattu aiemminkin, mutta ranta oli erityisen otollinen siihen hötteikköjen yms. takia. Annina sanoi, että hän ei anna koirilleen mitään lisäkäskyjä, vaan mieluummin motivoi enemmän jos koira on yhtään epävarma. Annoin kuitenkin tässä harjoituksessa lisäkäskyn rannalla, koska olen sitä käyttänyt ja Rauha odottaa sitä. Täytyy alkaa omissa treeneissä kiinnittämään asiaan huomiota. Varsinkin Tyynen kanssa, jota ei vielä ole "pilattu". Rakensimme harjoituksen niin, että lähetin Rauhan aluksi lähempää rantaa (lammikon keskeltä) linjalle ja veneestä heitettiin sille palkkadami heti kun se oli edennyt uimaan asti. Menin joka lähetyksellä kauemmaksi ja pääsinkin lopulta seisomaan itse kuivalle maalle asti. Tällaista harjoitusta ei voi kuitenkaan tehdä liikaa, koska vene jo itsessään vetää Rauhaa paljon puoleensa ja nyt se ekan toiston jälkeen alkoi tuijottaa venettä uimaan mentyään...
Treenien viimeisenä harjoituksena mä edelleen kaipailin sitä kaislikkonoutoa, mutta edellispäivän kiertämisten takia emme nähneet järkeväksi ottaa sitä riskiä, että koira kiertäisi noutoon maan kautta. Otimme siis viimeiseksi Rauhalle pitkän ykkösmarkkeerauksen veneestä. Se olikin selvästi riittävän haastava siinä vaiheessa päivää, koska aluksi R kaarsi hieman edellispäivän kaislikon reunaa kohti. Sen jälkeen se otti kiintopisteeksi veneen, jonka vierestä se kaarsi damille. Veneestä on siis tullut selvästi turhankin vahva maamerkki tuolle. Täytyy jatkossa tehdä tuolle sellaisia vesimarkkeerauksia, että vene liikkuu selvästi damilta pois ennen lähetystä.
Kokonaisuutena meillä oli aivan loistavat treenit. Sain taas lisää ajatuksia ja kokemusta siitä, mitä meidän tulee vielä treenata enemmän. Koira pysyi myös veden äärellä ihan hiljaa, joten siihen saan olla erittäin tyytyväinne. Täytyy nyt vaan vaalia ja ylläpitää tätä ihanaa hiljaisuutta! Anninalla oli myös tosi näppärä kumivene, jota katsellessa alkoi itseäkin hotsittaa melkoisesti sen hankkiminen. Se on siis seuraavaksi hankintalistalla, mökille ei vaan pääse tarpeeksi usein! Alla vielä listaa mieleen jääneistä asioista (meidän ja muiden treenaamisesta). Näistä suurin osa on entuudestaan tuttuja asioita, mutta kertaus on opintojen äiti ;)
- Jos koira varastaa noutoon yhtään (vaikka vaan liikahtaakin), otetaan dami ylös, nollataan tilanne ja otetaan nouto uudestaan.
- Älä varasta koiran damia (joo, edellisessä päivityksessä olikin siitä jo vuodatus...)
- Harjoittele monipuolisesti ja motivoidusti hajustettujen noutopaikkojen ohittamista läheltäkin
- Huolehdi, ettei koira opi liikaa hakemaan erilaisia muistipaikkoja ja kiintopisteitä noutoihin.
- Käytä kakkosmarkkeerauksissa myös useampaa heittäjää.
- Harjoittele vinoja, lähes rannan suuntaisia kulmia motivoidusti ja tavoitellen koiran suoraviivaista etenemistä.
- Muista aina käyttäytyä kokeessa samalla tavalla kuin harjoituksissakin.
- Nuoren koiran kanssa harjoitellessa on hyvä harjoitella yhtä asiaa kuuriluontoisesti. Eli keskittyä pari viikkoa esim. ohjauksiin, sitten hakuun jne. Asioita kannattaa yhdistää samaan treeniin vasta kun osaamistaso on kehittynyt riittävälle tasolle.
- On muistettava, että ohjausten harjoitteleminen huonontaa aina koiran hakua -> muista siis harjoitella riittävästi myös hakua!
- Jos koira harjoituksissa lähtee poikkeamaan linjalta, tulee se pysäyttää ja ottaa pois. Ei siis mitään suuntaohjauksia, mikäli harjoitellaan suoraa linjaa.
- Harjoitukset tulee suunnitella siten, että ne ovat koiran suoritettavissa. Kuitenkin niin, että kiikutaan siellä taitotason rajalla. Vain siten kehitystä voi oikeasti tapahtua!
- Käske koira paikalle heti auton ulkopuolelle ja lähde treenaamaan vasta kun koira on rauhoittunut. Ekalla kerralla kannattaa varata kirja mukaan ;)
- Suoraviivaista palautusta varten koiraa voi houkutella luokse nopeammin myös toisella damilla. Täytyy kuitenkin muistaa välillä myös antaa dami koiralle, jotta kiinnostus houkutteludamiin ei laske.
Älä varasta koiran damia
Lomat on nyt lusittu ja arkeen on palattu. Viime viikolla molemmat koirat saivat oikein suurannoksen harrastamista, kun meillä oli ensin to-pe pentutreffit Hauholla ja pe-su Tollerbay miitti Jämsässä.
Torstaina teimme Tyynen kanssa pari vesinoutoa veneestä heitetyllä damilla. Toiseen noutoon yhdistettiin laukaus ja molemmat meni oikein kivasti. Tyyne on toistaiseksi ollut täysin hiljainen harjoituksissa ja siitä saa varmasti kiittää malttitreenejä ja runsasta treenikentän laidalla hengailua.
Seuraavaksi menimme pellolle tekemään malttitreeniä. Lisäksi tarkoituksena oli varovasti siedättää pentuja siihen, että joku muukin voi treenata lähimaastossa. Pelto oli sama kuin Juhannuksen treeneissä ja Tyyne olikin siellä todella rauhallinen. Aluksi Aki meni melko kauas damin kanssa ja vaan heilutti sitä pentujen nähden. Pentujen tuli istua rauhassa sivulla. Tämän jälkeen harjoitusta hieman vaikeutettiin niin, että Aki heitti damin muutaman kerran ja tuli hieman lähemmäksi. Tyyne istui rauhallisen tarkkaavaisena tämän ajan mun sivullani. Vapautin tämän jälkeen koiran ja keskityin jonkin aikaa vaan kertomaan muille, miten näitä harjoituksia kannattaa jatkaa ja mihin minkäkin koiran kanssa kannattaa keskittyä. Sillä välin Tyyne laittoi maate, kun ei kerran mitään tapahtunut :) Pidän sitä Tyynen parhaana puolena, että se todella pystyy rauhoittumaan nopeasti, kun tekemistä ei ole tarjolla! Malttiharjoituksen jälkeen kävimme vielä kolmen pennun voimin viemässä jokainen oman muistidamin yhdessä koiran kanssa (jokainen omaan paikkaansa). Tämän jälkeen palasimme lähemmäs riviä ja jokainen lähetti koiransa vuorollaan noutoon. Tyyne sai hakea omansa viimeisenä, koska luotin sen muistiin eniten. Treeni meni tosi kivasti, kaikki muistivat oman daminsa ja etäisyydet koirien välillä olivat riittävän suuret. Friidu tosin teki vielä palautuksessa kunniakierroksia, mutta eiköhän siitä vielä hyvä tule :) Toistimme harjoituksen kahdesti ja molemmilla kerroilla Tyyne meni suoraan damille ja nuuskutti sen puskasta ylös. Palautusvauhti sillä voisi olla parempi, mutta eiköhän se siitä hiljalleen parane, kun alan palkkaamaan sitä paremmilla nameilla.
Peltotreenin jälkeen teimme vielä lyhyet laahausjäljet metsään jokaiselle pennulle. Jälki vedettiin kestokanilla. Kaikki pennut menivät jäljen itsenäisesti ja toivat spontaanisti omistajilleen kestokanin jäljen päästä :)
Perjantaina meillä oli vuorossa vielä verijäljet jokaiselle pennulle. Teimme niistä reilu 100m pitkiä. Kulmia oli kaksi ja niissä oli myös makuut. Kaikki pennut lähtivät tosi kivasti heti jäljestämään ja pysyivät uskollisesti jäljellä koko matkan. Tyyne oli aika vauhdikas ja annoin sille heti alun jälkeen täyden liinan matkan. Makuista toisen se meinasi ohittaa sisäkaarteesta, mutta kutsuin sen yhdessä tutkimaan makuuta. Tyyne oli selvästi todella innoissaan jäljestä, häntä heilui kamalaa vauhtia koko ajan :) Täytynee ehkä jossain vaiheessa jatkaa tätäkin harrastusta!
Nuuskuttelujen jälkeen katsoimme vielä vähän näyttelyesiintymistä ja muutamaa tokojuttua pentujen kanssa. Niissä Tyyne pääsi lähinnä malliksi pari kertaa.
Ainiin, ja olihan meillä riistaakin mukana. Varis tarttui hyvin suuhun, mutta Tyynen ote on vielä tosi vaihteleva. Se ottaa kyllä syvän koko suun otteen, mutta on mielellään heti korjailemassa ja pyörittämässä lintua suussaan. Kannettiin sitä hieman, mutta täytyy selvästi alkaa ottaa typykän kanssa seuraavaksi ihan vaan pitkiä kantoharjoituksia vaakun kanssa. Kokemuksestahan se hyvä ote vasta löytyy! Lokki tarttui suuhun paremmalla otteella ja otimme Tyynelle sitten myös pari vesinoutoa lokilla. Hyvin tuli tipu käteen ja Teellä oli jopa vedessä tosi kiva ote linnusta.
Viikonlopun Tyyne sai lähinnä hengailla. Se sai katsella lauantaina hieman muiden koirien treenailua. Veden ääressä suorittava koira oli aika lähellä ja Tyynekin päästi ekaa kertaa muutaman vinkaisun. Sain sen kuitenkin rauhoitettua hiljaiseksi, joten hyvä harjoitus kaiken kaikkiaan!
Sunnuntain treenien lopuksi Tyyne pääsi vielä suolammelle tekemään yhden vesinoudon. Ranta oli tosi liejuinen, joten halusin siksi ottaa kakaralle siltä yhden noudon. Dami heitettiin veneestä ja nouto meni hyvin. Kouluttaja motkotti mulle kuitenkin sen jälkeen asiasta. Mä nimittäin kumarruin palautuksessa tosi vahvasti koiraa kohti ja nappasin damin sen suusta. Tein sitä oikeasti koko viikonlopun myös Rauhan vesinoudoissa.
Sehän on ihan perusasia, ettei koiran suusta saa varastaa mitään! Miten tähän on sitten päädytty? Mä en luota mun koiriin, että ne varmasti tuovat damin mun käteen asti ennen veden pois ravistamista. Ja näköjään mä oon alkanut varomaan vesiluovutuksissa damin tippumista niin paljon, että nappaan sen pois kamalalla kiireellä ennen kuin virhettä ehtii tapahtua. Mahtavaa itsepetosta! Älyttömintä siinä on vielä se, että Rauha toi nytkin mulle damia maalla kymmeniä metrejä vedestä nousemisen jälkeen. Eikä ravistanut tai pudottanut. Palautusvauhti sillä on vedestä hidastunut viime aikoina selvästi ja syynä on ihan varmasti se, että mä nappaan damin heti pois... Mun täytyy nyt jatkossa alkaa kiinnittää tuohon aivan erityistä huomiota. Ennemmin koira saa sitten vaikka pudottaa damin muutaman kerran, ei siihen maailma kaadu. Kirjoitetaan tähän vielä viikon tärkein oppiläksy boldattuna, niin muistan sen varmasti.
Älä varasta damia koiran suusta, vaan ota aina vastaan ensin koira ja sitten vasta dami!
Torstaina teimme Tyynen kanssa pari vesinoutoa veneestä heitetyllä damilla. Toiseen noutoon yhdistettiin laukaus ja molemmat meni oikein kivasti. Tyyne on toistaiseksi ollut täysin hiljainen harjoituksissa ja siitä saa varmasti kiittää malttitreenejä ja runsasta treenikentän laidalla hengailua.
Seuraavaksi menimme pellolle tekemään malttitreeniä. Lisäksi tarkoituksena oli varovasti siedättää pentuja siihen, että joku muukin voi treenata lähimaastossa. Pelto oli sama kuin Juhannuksen treeneissä ja Tyyne olikin siellä todella rauhallinen. Aluksi Aki meni melko kauas damin kanssa ja vaan heilutti sitä pentujen nähden. Pentujen tuli istua rauhassa sivulla. Tämän jälkeen harjoitusta hieman vaikeutettiin niin, että Aki heitti damin muutaman kerran ja tuli hieman lähemmäksi. Tyyne istui rauhallisen tarkkaavaisena tämän ajan mun sivullani. Vapautin tämän jälkeen koiran ja keskityin jonkin aikaa vaan kertomaan muille, miten näitä harjoituksia kannattaa jatkaa ja mihin minkäkin koiran kanssa kannattaa keskittyä. Sillä välin Tyyne laittoi maate, kun ei kerran mitään tapahtunut :) Pidän sitä Tyynen parhaana puolena, että se todella pystyy rauhoittumaan nopeasti, kun tekemistä ei ole tarjolla! Malttiharjoituksen jälkeen kävimme vielä kolmen pennun voimin viemässä jokainen oman muistidamin yhdessä koiran kanssa (jokainen omaan paikkaansa). Tämän jälkeen palasimme lähemmäs riviä ja jokainen lähetti koiransa vuorollaan noutoon. Tyyne sai hakea omansa viimeisenä, koska luotin sen muistiin eniten. Treeni meni tosi kivasti, kaikki muistivat oman daminsa ja etäisyydet koirien välillä olivat riittävän suuret. Friidu tosin teki vielä palautuksessa kunniakierroksia, mutta eiköhän siitä vielä hyvä tule :) Toistimme harjoituksen kahdesti ja molemmilla kerroilla Tyyne meni suoraan damille ja nuuskutti sen puskasta ylös. Palautusvauhti sillä voisi olla parempi, mutta eiköhän se siitä hiljalleen parane, kun alan palkkaamaan sitä paremmilla nameilla.
Peltotreenin jälkeen teimme vielä lyhyet laahausjäljet metsään jokaiselle pennulle. Jälki vedettiin kestokanilla. Kaikki pennut menivät jäljen itsenäisesti ja toivat spontaanisti omistajilleen kestokanin jäljen päästä :)
Perjantaina meillä oli vuorossa vielä verijäljet jokaiselle pennulle. Teimme niistä reilu 100m pitkiä. Kulmia oli kaksi ja niissä oli myös makuut. Kaikki pennut lähtivät tosi kivasti heti jäljestämään ja pysyivät uskollisesti jäljellä koko matkan. Tyyne oli aika vauhdikas ja annoin sille heti alun jälkeen täyden liinan matkan. Makuista toisen se meinasi ohittaa sisäkaarteesta, mutta kutsuin sen yhdessä tutkimaan makuuta. Tyyne oli selvästi todella innoissaan jäljestä, häntä heilui kamalaa vauhtia koko ajan :) Täytynee ehkä jossain vaiheessa jatkaa tätäkin harrastusta!
Nuuskuttelujen jälkeen katsoimme vielä vähän näyttelyesiintymistä ja muutamaa tokojuttua pentujen kanssa. Niissä Tyyne pääsi lähinnä malliksi pari kertaa.
Ainiin, ja olihan meillä riistaakin mukana. Varis tarttui hyvin suuhun, mutta Tyynen ote on vielä tosi vaihteleva. Se ottaa kyllä syvän koko suun otteen, mutta on mielellään heti korjailemassa ja pyörittämässä lintua suussaan. Kannettiin sitä hieman, mutta täytyy selvästi alkaa ottaa typykän kanssa seuraavaksi ihan vaan pitkiä kantoharjoituksia vaakun kanssa. Kokemuksestahan se hyvä ote vasta löytyy! Lokki tarttui suuhun paremmalla otteella ja otimme Tyynelle sitten myös pari vesinoutoa lokilla. Hyvin tuli tipu käteen ja Teellä oli jopa vedessä tosi kiva ote linnusta.
Viikonlopun Tyyne sai lähinnä hengailla. Se sai katsella lauantaina hieman muiden koirien treenailua. Veden ääressä suorittava koira oli aika lähellä ja Tyynekin päästi ekaa kertaa muutaman vinkaisun. Sain sen kuitenkin rauhoitettua hiljaiseksi, joten hyvä harjoitus kaiken kaikkiaan!
Sunnuntain treenien lopuksi Tyyne pääsi vielä suolammelle tekemään yhden vesinoudon. Ranta oli tosi liejuinen, joten halusin siksi ottaa kakaralle siltä yhden noudon. Dami heitettiin veneestä ja nouto meni hyvin. Kouluttaja motkotti mulle kuitenkin sen jälkeen asiasta. Mä nimittäin kumarruin palautuksessa tosi vahvasti koiraa kohti ja nappasin damin sen suusta. Tein sitä oikeasti koko viikonlopun myös Rauhan vesinoudoissa.
Sehän on ihan perusasia, ettei koiran suusta saa varastaa mitään! Miten tähän on sitten päädytty? Mä en luota mun koiriin, että ne varmasti tuovat damin mun käteen asti ennen veden pois ravistamista. Ja näköjään mä oon alkanut varomaan vesiluovutuksissa damin tippumista niin paljon, että nappaan sen pois kamalalla kiireellä ennen kuin virhettä ehtii tapahtua. Mahtavaa itsepetosta! Älyttömintä siinä on vielä se, että Rauha toi nytkin mulle damia maalla kymmeniä metrejä vedestä nousemisen jälkeen. Eikä ravistanut tai pudottanut. Palautusvauhti sillä on vedestä hidastunut viime aikoina selvästi ja syynä on ihan varmasti se, että mä nappaan damin heti pois... Mun täytyy nyt jatkossa alkaa kiinnittää tuohon aivan erityistä huomiota. Ennemmin koira saa sitten vaikka pudottaa damin muutaman kerran, ei siihen maailma kaadu. Kirjoitetaan tähän vielä viikon tärkein oppiläksy boldattuna, niin muistan sen varmasti.
Älä varasta damia koiran suusta, vaan ota aina vastaan ensin koira ja sitten vasta dami!
30.6.2011
Juhannuksen treenailuja kuvina
Juhannuksena tuli otettua muutama valokuvakin treenailuista... Ensimmäisessä Rauha on palauttamassa ohjausdamia lauantain peltotreeneissä.
Rauha passissa pellon laidalla
Tyynekin pääsi tekemään muutaman muistinoudon
Pääasiassa Tyyne sai kuitenkin keskittyä maltin harjoitteluun
On tää hengailu kyl joskus vähän tylsää...
Juhannus -> laadukasta treeniaikaa mökillä
Tytsyt ovat taas päässeet treenaamaan oikein urakalla. Viime viikolla oli tiistain treenien sijasta meidän yhdistyksen järjestämä match show. Tietysti mun piti ilmoittaa Tyyne kehään, eihän se mitään haittaa ettei se osaa esiintyä pätkääkään ;) No, siinä sitten perinteisesti palkkasin tuota ennen kehää ahkerasti seisomisesta. Jostain kummallisesta syystä se myös kulki hienosti kävelyvauhtia pitäen pientä katsekontaktia. Kehä meni siis melkoisen mallikkaasti. Tyyne antoi mun myös asetella itseään hyvin ja oli epäilyttävän rauhallisen oloinen koko kehän aikana. Ainut "moka", minkä tein alkukehässä oli se, kun yritin ottaa muutamaan juoksuaskeleen. Tyyne on sen verran pieni vielä, että siinä vaiheessa myös koiran ravi vaihtui laukalle. Isossa kehässä oltiin jatkossa ja me oltiin lopulta "5.sijalla", kun neljä palkittiin. Tyyne käyttäytyi isossa kehässä vielä ihan nätisti, mutta alkoi selvästi liikkeessä jo väsymään ja kontakti putosi muutaman kerran kentän hajuihin. No, tuohon suoritukseen ei kuitenkaan voi olla muuta kuin erittäin tyytyväinen. Nyt voin huoletta ilmoittaa tuon Tollershowhun elokuulle ja luottaa, että esiintyminen onnistuu. Kyllä me varmaan pyörähdetään vielä jossain toisessakin mätsärissä, kun vaan sopiva sattuu eteen.
Juhannuksena mä lähdin tyttöjen kanssa mökille sillä välin kun Olli lähti lomailemaan Belgradiin. No, eipä se meitä haitannut vaan otin kaiken ilon irti vapaapäivistä ja mahtavista treenipuitteista. Perjantaina suostuttelin ensin isän soutamaan meidät sopivaan rantaan, minne tein Rauhalle hieman isomman harjoituksen. Tein maalle rannasta takaviistoon oikealle muistipaikan, minne vein 5 ohjausdamia. Vasemmalle puolelle tehtiin taas hakuruutu. Ruutu oli aika perus alokasluokan kokoluokkaa. Haastavaksi sen teki kuitenkin maastoerot. Osa dameista oli kaislikossa vedessä, osa rannan metsikössä ja yksi metsätien toisella puolella olevassa mäessä. Isä otti loput damit ja souti avoveteen sopivaan kulmaan suhteessa hakualueeseen. Harjoituksen ideana oli kuunteleminen ja keskittyminen oikeaan tehtävään. Tavoitteena oli myös sotkea koiran ennakko-odotuksia laittamalla se tekemään aina sitä mitä se ei odota tekevänsä. Katsottiin siis vesimarkkeeraus (perus ykkönen avoveteen). Tämän jälkeen seuruutin koiran pari metriä pois rannasta ja lähetin ohjaukseen. Jos Rauha oli rauhallisen oloinen, saatoin laittaa sen suoraan ohjauksen jälkeen markkeeraukselle, mutta ainakin kerran tein vielä niin, että lähetinkin koiran vielä hakuun ja haetutin ruudusta pari damia ennen markkeerauksen hakemista. Loppuvaiheessa teimme vielä yhden pitkän "sokko"-ohjauksen niin, että faija souti huomattavasti kauemmas veneellä ja kävi laskemassa veteen damin. Sen jälkeen hän souti vielä selkeästi eri linjaan, ettei vene olisi ainakaan koiralle maamerkkinä. Tämän ajan Rauha teki hakua maalla, joten se ei nähnyt tapahtumista mitään. Sitten vaan laitoin Rauhan linjaan, matkaa damille oli 80-100 metriä. Ja koira ui suoraan damille asti. Annoin vahvistuskäskyä tasaisesti koko matkan ajan ja sehän toimi :)
Kokonaisuutena Rauha teki treenin tosi hyvin. Se kuunteli koko ajan mun ohjeita ja keskittyi annettuun tehtävään täysillä. Ääntä siitä lähti muutaman kerran vesimarkkeerausten jälkeen, kun seuruutin sen ohjaukseen. Nämä ratkaisin odottamalla ja kerran hain myös itse ohjausdamin jättämällä koiran nuolemaan näppejään lähetyspaikalle.
Pe-iltana tokoilin myös muutamaan otteeseen punaisten kanssa. Rauha teki luoksetulon pysäytystä kiertoharjoituksen avulla, toimi aika kivasti. Lisäksi se sai seurata ja tehdä perusasentoleikkiä. Juhannushupina mä lähdin opettamaan kaikille koirille (mysö Salli-mummolle) jalkojen välistä pujottelua. Rauhalle se oli selvästi vaikeinta, kun se ei oikeasti tykkää olla liian lähellä fyysisesti. No, treenailun tavoitteena oli pitää hauskaa ja se toimi :) Illalla laitoin vielä ruokakupin loppupalkaksi odottamaan ja teimme kisanomaisesti muistaakseni 5 tokoliikettä. Rauha teki kivasti töitä, vaikka odottikin aika innokkaasti liikkeiden välillä vapautusta kipolle :)
Lauantaina pakkasin autoon molemmat tollerit, hyvän kirjan ja treenivälineet kera hyttysmyrkyn. Ajoin erään läheisen ison pellon laidalle ja kävin valmistelemassa neljä eri muistipaikkaa pellon eri puolille. Teemana oli suorat ja pitkät ohjaukset ja rauhallinen odottaminen. Pellolla vierähtikin yhteensä noin 2,5 tuntia. Olisipa mulla aina noin reilusti aikaa tehdä treenejä oikein pitkän kaavan kautta! Lähetin Rauhan aluksi sokko-ohjaukseen noin 50 metrin päähän ekalle muistipaikalle. Vaihtelin sitten treenien ajan omaa sijoittautumista pellolla ja muistipaikkoja. Pisin ohjaus oli noin 150 metriä pitkä, suurin osa noin 80 metriä. Muutaman kerran Rauha oli hieman kuumana lähetystilanteessa. Tällöin jätin sen istumaan lähetyspaikalle ja menin vähäksi aikaa takaisin passipaikalle. Ohjausten välissä hengailimme myös passipaikalla, koirat makoillen ja minä lukien kirjaa.
Rauha oli täysin lunkisti odotustilanteissa ja ohjautui myös kivasti dameille. Olen tehnyt viime aikoina tarkoituksella haastavia harjoituksia, koska Rauhan osaamistaso treenitilanteessa on sen verran hyvä. Mielekkäintä on luonnollisesti tehdä sen mukaisesti riittävän haastavia treenejä, että kehitystä tapahtuu. Tämä harjoitus olikin selvästi meidän osaamisen rajoilla. Muutaman kerran lähetys epäonnistui, kun muistipaikalle oli niin pitkä matka, eikä koira enää muistanut sitä kunnolla. Näissä tilanteissa kävin uudelleen motivoimassa paikan, koska tarkoitus luonnollisesti oli saada suoria ja varmoja linjoja. Helle hyydytti koiraa jonkin verran, mutta tosi hyvin Rauha jaksoi tehdä töitä loppuun asti. Tämä treeni oli meille tosi hyvä. Koira pysyi myös sopivan rauhallisessa vireessä, kun lähes jokaisen suorituksen jälkeen hengailimme aikamme ennen uutta noutoa.
Sunnuntain ja maanantain koirat saivat levätä. Tiistaina olikin taas vuorossa Herttoniemen toko-treenit ja keskiviikkona seuran omat treenit. Näissä Rauha sai tehdä hieman kaukoja, noutoa ja tunnaria. Kaukoja tehtiin lyhyeltä etäisyydeltä ja samat ongelmat hommassa tuntuu edelleen olevan. Koira tekee pari siirtymää hyvin, mutta sitten ne vaan hajoavat jostain pikkujutusta. Ajattelinkin, että yritän lisätä omaa liikkumista ja häiriötä lyhyellä etäisyydellä enemmän, josko sen avulla liikkeestä saisi suoritusvarmemman. Se on mielestäni meidän voi-liikkeistä tällä hetkellä huonoimmalla tolalla... Tunnaria tehtiin ensin kasan kanssa ilman liikkuria. Piilotin oman heiniin ja Rauha etsi sen nätisti. Sitten otin liikkurin lähmimään kapuloita ja vein vielä itse oman. Lopuksi tehtiin vielä niin, että vein oman ensin ja liikkuri sen jälkeen liikutteli muita kapuloita. Rauha teki nämä kaikki ongelmitta. Ensi viikolla taidetaan jatkaa tästä ja toivottavasti päästään siihen, että liikkuri vie meidän oman kapulankin. Täytyy vaan edetä taas varovaisesti tämän kanssa, ettei liike taas hajoa jostain pienestä muutoksesta. Noutoa tein niin, että palkkasin paluuvauhdista lelulla. Lisäksi tehtiin hyppynoutoa, missä Rauha tarvitsi taas tällä kertaa lisäkäskyn kapulan noston jälkeen, että se hyppäsi myös palatessa. Tätä täytynee taas alkaa treenata enemmän. Pitkillä etäisyyksillä ja vinoista kulmista!
Ensi viikon koirat saavat viettää akkuja keräten hoidossa, kun allekirjoittanut lomailee Italiassa. Varmaan ihan hyvä niin, ettei tule treenattua liikaa ;) Kisojakin on jo innokkaasti katsottu syksylle. Tarkoitus olisi kisata niin nomessa, tokossa, agilityssa kuin wt:ssäkin. Tylsää ei siis tule - nyt on parempi keskittyä treenaamaan, koska kisakaudella treeniä ei niin paljoa voi tehdä!
Juhannuksena mä lähdin tyttöjen kanssa mökille sillä välin kun Olli lähti lomailemaan Belgradiin. No, eipä se meitä haitannut vaan otin kaiken ilon irti vapaapäivistä ja mahtavista treenipuitteista. Perjantaina suostuttelin ensin isän soutamaan meidät sopivaan rantaan, minne tein Rauhalle hieman isomman harjoituksen. Tein maalle rannasta takaviistoon oikealle muistipaikan, minne vein 5 ohjausdamia. Vasemmalle puolelle tehtiin taas hakuruutu. Ruutu oli aika perus alokasluokan kokoluokkaa. Haastavaksi sen teki kuitenkin maastoerot. Osa dameista oli kaislikossa vedessä, osa rannan metsikössä ja yksi metsätien toisella puolella olevassa mäessä. Isä otti loput damit ja souti avoveteen sopivaan kulmaan suhteessa hakualueeseen. Harjoituksen ideana oli kuunteleminen ja keskittyminen oikeaan tehtävään. Tavoitteena oli myös sotkea koiran ennakko-odotuksia laittamalla se tekemään aina sitä mitä se ei odota tekevänsä. Katsottiin siis vesimarkkeeraus (perus ykkönen avoveteen). Tämän jälkeen seuruutin koiran pari metriä pois rannasta ja lähetin ohjaukseen. Jos Rauha oli rauhallisen oloinen, saatoin laittaa sen suoraan ohjauksen jälkeen markkeeraukselle, mutta ainakin kerran tein vielä niin, että lähetinkin koiran vielä hakuun ja haetutin ruudusta pari damia ennen markkeerauksen hakemista. Loppuvaiheessa teimme vielä yhden pitkän "sokko"-ohjauksen niin, että faija souti huomattavasti kauemmas veneellä ja kävi laskemassa veteen damin. Sen jälkeen hän souti vielä selkeästi eri linjaan, ettei vene olisi ainakaan koiralle maamerkkinä. Tämän ajan Rauha teki hakua maalla, joten se ei nähnyt tapahtumista mitään. Sitten vaan laitoin Rauhan linjaan, matkaa damille oli 80-100 metriä. Ja koira ui suoraan damille asti. Annoin vahvistuskäskyä tasaisesti koko matkan ajan ja sehän toimi :)
Kokonaisuutena Rauha teki treenin tosi hyvin. Se kuunteli koko ajan mun ohjeita ja keskittyi annettuun tehtävään täysillä. Ääntä siitä lähti muutaman kerran vesimarkkeerausten jälkeen, kun seuruutin sen ohjaukseen. Nämä ratkaisin odottamalla ja kerran hain myös itse ohjausdamin jättämällä koiran nuolemaan näppejään lähetyspaikalle.
Pe-iltana tokoilin myös muutamaan otteeseen punaisten kanssa. Rauha teki luoksetulon pysäytystä kiertoharjoituksen avulla, toimi aika kivasti. Lisäksi se sai seurata ja tehdä perusasentoleikkiä. Juhannushupina mä lähdin opettamaan kaikille koirille (mysö Salli-mummolle) jalkojen välistä pujottelua. Rauhalle se oli selvästi vaikeinta, kun se ei oikeasti tykkää olla liian lähellä fyysisesti. No, treenailun tavoitteena oli pitää hauskaa ja se toimi :) Illalla laitoin vielä ruokakupin loppupalkaksi odottamaan ja teimme kisanomaisesti muistaakseni 5 tokoliikettä. Rauha teki kivasti töitä, vaikka odottikin aika innokkaasti liikkeiden välillä vapautusta kipolle :)
Lauantaina pakkasin autoon molemmat tollerit, hyvän kirjan ja treenivälineet kera hyttysmyrkyn. Ajoin erään läheisen ison pellon laidalle ja kävin valmistelemassa neljä eri muistipaikkaa pellon eri puolille. Teemana oli suorat ja pitkät ohjaukset ja rauhallinen odottaminen. Pellolla vierähtikin yhteensä noin 2,5 tuntia. Olisipa mulla aina noin reilusti aikaa tehdä treenejä oikein pitkän kaavan kautta! Lähetin Rauhan aluksi sokko-ohjaukseen noin 50 metrin päähän ekalle muistipaikalle. Vaihtelin sitten treenien ajan omaa sijoittautumista pellolla ja muistipaikkoja. Pisin ohjaus oli noin 150 metriä pitkä, suurin osa noin 80 metriä. Muutaman kerran Rauha oli hieman kuumana lähetystilanteessa. Tällöin jätin sen istumaan lähetyspaikalle ja menin vähäksi aikaa takaisin passipaikalle. Ohjausten välissä hengailimme myös passipaikalla, koirat makoillen ja minä lukien kirjaa.
Rauha oli täysin lunkisti odotustilanteissa ja ohjautui myös kivasti dameille. Olen tehnyt viime aikoina tarkoituksella haastavia harjoituksia, koska Rauhan osaamistaso treenitilanteessa on sen verran hyvä. Mielekkäintä on luonnollisesti tehdä sen mukaisesti riittävän haastavia treenejä, että kehitystä tapahtuu. Tämä harjoitus olikin selvästi meidän osaamisen rajoilla. Muutaman kerran lähetys epäonnistui, kun muistipaikalle oli niin pitkä matka, eikä koira enää muistanut sitä kunnolla. Näissä tilanteissa kävin uudelleen motivoimassa paikan, koska tarkoitus luonnollisesti oli saada suoria ja varmoja linjoja. Helle hyydytti koiraa jonkin verran, mutta tosi hyvin Rauha jaksoi tehdä töitä loppuun asti. Tämä treeni oli meille tosi hyvä. Koira pysyi myös sopivan rauhallisessa vireessä, kun lähes jokaisen suorituksen jälkeen hengailimme aikamme ennen uutta noutoa.
Sunnuntain ja maanantain koirat saivat levätä. Tiistaina olikin taas vuorossa Herttoniemen toko-treenit ja keskiviikkona seuran omat treenit. Näissä Rauha sai tehdä hieman kaukoja, noutoa ja tunnaria. Kaukoja tehtiin lyhyeltä etäisyydeltä ja samat ongelmat hommassa tuntuu edelleen olevan. Koira tekee pari siirtymää hyvin, mutta sitten ne vaan hajoavat jostain pikkujutusta. Ajattelinkin, että yritän lisätä omaa liikkumista ja häiriötä lyhyellä etäisyydellä enemmän, josko sen avulla liikkeestä saisi suoritusvarmemman. Se on mielestäni meidän voi-liikkeistä tällä hetkellä huonoimmalla tolalla... Tunnaria tehtiin ensin kasan kanssa ilman liikkuria. Piilotin oman heiniin ja Rauha etsi sen nätisti. Sitten otin liikkurin lähmimään kapuloita ja vein vielä itse oman. Lopuksi tehtiin vielä niin, että vein oman ensin ja liikkuri sen jälkeen liikutteli muita kapuloita. Rauha teki nämä kaikki ongelmitta. Ensi viikolla taidetaan jatkaa tästä ja toivottavasti päästään siihen, että liikkuri vie meidän oman kapulankin. Täytyy vaan edetä taas varovaisesti tämän kanssa, ettei liike taas hajoa jostain pienestä muutoksesta. Noutoa tein niin, että palkkasin paluuvauhdista lelulla. Lisäksi tehtiin hyppynoutoa, missä Rauha tarvitsi taas tällä kertaa lisäkäskyn kapulan noston jälkeen, että se hyppäsi myös palatessa. Tätä täytynee taas alkaa treenata enemmän. Pitkillä etäisyyksillä ja vinoista kulmista!
Ensi viikon koirat saavat viettää akkuja keräten hoidossa, kun allekirjoittanut lomailee Italiassa. Varmaan ihan hyvä niin, ettei tule treenattua liikaa ;) Kisojakin on jo innokkaasti katsottu syksylle. Tarkoitus olisi kisata niin nomessa, tokossa, agilityssa kuin wt:ssäkin. Tylsää ei siis tule - nyt on parempi keskittyä treenaamaan, koska kisakaudella treeniä ei niin paljoa voi tehdä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)