Lomat on nyt lusittu ja arkeen on palattu. Viime viikolla molemmat koirat saivat oikein suurannoksen harrastamista, kun meillä oli ensin to-pe pentutreffit Hauholla ja pe-su Tollerbay miitti Jämsässä.
Torstaina teimme Tyynen kanssa pari vesinoutoa veneestä heitetyllä damilla. Toiseen noutoon yhdistettiin laukaus ja molemmat meni oikein kivasti. Tyyne on toistaiseksi ollut täysin hiljainen harjoituksissa ja siitä saa varmasti kiittää malttitreenejä ja runsasta treenikentän laidalla hengailua.
Seuraavaksi menimme pellolle tekemään malttitreeniä. Lisäksi tarkoituksena oli varovasti siedättää pentuja siihen, että joku muukin voi treenata lähimaastossa. Pelto oli sama kuin Juhannuksen treeneissä ja Tyyne olikin siellä todella rauhallinen. Aluksi Aki meni melko kauas damin kanssa ja vaan heilutti sitä pentujen nähden. Pentujen tuli istua rauhassa sivulla. Tämän jälkeen harjoitusta hieman vaikeutettiin niin, että Aki heitti damin muutaman kerran ja tuli hieman lähemmäksi. Tyyne istui rauhallisen tarkkaavaisena tämän ajan mun sivullani. Vapautin tämän jälkeen koiran ja keskityin jonkin aikaa vaan kertomaan muille, miten näitä harjoituksia kannattaa jatkaa ja mihin minkäkin koiran kanssa kannattaa keskittyä. Sillä välin Tyyne laittoi maate, kun ei kerran mitään tapahtunut :) Pidän sitä Tyynen parhaana puolena, että se todella pystyy rauhoittumaan nopeasti, kun tekemistä ei ole tarjolla! Malttiharjoituksen jälkeen kävimme vielä kolmen pennun voimin viemässä jokainen oman muistidamin yhdessä koiran kanssa (jokainen omaan paikkaansa). Tämän jälkeen palasimme lähemmäs riviä ja jokainen lähetti koiransa vuorollaan noutoon. Tyyne sai hakea omansa viimeisenä, koska luotin sen muistiin eniten. Treeni meni tosi kivasti, kaikki muistivat oman daminsa ja etäisyydet koirien välillä olivat riittävän suuret. Friidu tosin teki vielä palautuksessa kunniakierroksia, mutta eiköhän siitä vielä hyvä tule :) Toistimme harjoituksen kahdesti ja molemmilla kerroilla Tyyne meni suoraan damille ja nuuskutti sen puskasta ylös. Palautusvauhti sillä voisi olla parempi, mutta eiköhän se siitä hiljalleen parane, kun alan palkkaamaan sitä paremmilla nameilla.
Peltotreenin jälkeen teimme vielä lyhyet laahausjäljet metsään jokaiselle pennulle. Jälki vedettiin kestokanilla. Kaikki pennut menivät jäljen itsenäisesti ja toivat spontaanisti omistajilleen kestokanin jäljen päästä :)
Perjantaina meillä oli vuorossa vielä verijäljet jokaiselle pennulle. Teimme niistä reilu 100m pitkiä. Kulmia oli kaksi ja niissä oli myös makuut. Kaikki pennut lähtivät tosi kivasti heti jäljestämään ja pysyivät uskollisesti jäljellä koko matkan. Tyyne oli aika vauhdikas ja annoin sille heti alun jälkeen täyden liinan matkan. Makuista toisen se meinasi ohittaa sisäkaarteesta, mutta kutsuin sen yhdessä tutkimaan makuuta. Tyyne oli selvästi todella innoissaan jäljestä, häntä heilui kamalaa vauhtia koko ajan :) Täytynee ehkä jossain vaiheessa jatkaa tätäkin harrastusta!
Nuuskuttelujen jälkeen katsoimme vielä vähän näyttelyesiintymistä ja muutamaa tokojuttua pentujen kanssa. Niissä Tyyne pääsi lähinnä malliksi pari kertaa.
Ainiin, ja olihan meillä riistaakin mukana. Varis tarttui hyvin suuhun, mutta Tyynen ote on vielä tosi vaihteleva. Se ottaa kyllä syvän koko suun otteen, mutta on mielellään heti korjailemassa ja pyörittämässä lintua suussaan. Kannettiin sitä hieman, mutta täytyy selvästi alkaa ottaa typykän kanssa seuraavaksi ihan vaan pitkiä kantoharjoituksia vaakun kanssa. Kokemuksestahan se hyvä ote vasta löytyy! Lokki tarttui suuhun paremmalla otteella ja otimme Tyynelle sitten myös pari vesinoutoa lokilla. Hyvin tuli tipu käteen ja Teellä oli jopa vedessä tosi kiva ote linnusta.
Viikonlopun Tyyne sai lähinnä hengailla. Se sai katsella lauantaina hieman muiden koirien treenailua. Veden ääressä suorittava koira oli aika lähellä ja Tyynekin päästi ekaa kertaa muutaman vinkaisun. Sain sen kuitenkin rauhoitettua hiljaiseksi, joten hyvä harjoitus kaiken kaikkiaan!
Sunnuntain treenien lopuksi Tyyne pääsi vielä suolammelle tekemään yhden vesinoudon. Ranta oli tosi liejuinen, joten halusin siksi ottaa kakaralle siltä yhden noudon. Dami heitettiin veneestä ja nouto meni hyvin. Kouluttaja motkotti mulle kuitenkin sen jälkeen asiasta. Mä nimittäin kumarruin palautuksessa tosi vahvasti koiraa kohti ja nappasin damin sen suusta. Tein sitä oikeasti koko viikonlopun myös Rauhan vesinoudoissa.
Sehän on ihan perusasia, ettei koiran suusta saa varastaa mitään! Miten tähän on sitten päädytty? Mä en luota mun koiriin, että ne varmasti tuovat damin mun käteen asti ennen veden pois ravistamista. Ja näköjään mä oon alkanut varomaan vesiluovutuksissa damin tippumista niin paljon, että nappaan sen pois kamalalla kiireellä ennen kuin virhettä ehtii tapahtua. Mahtavaa itsepetosta! Älyttömintä siinä on vielä se, että Rauha toi nytkin mulle damia maalla kymmeniä metrejä vedestä nousemisen jälkeen. Eikä ravistanut tai pudottanut. Palautusvauhti sillä on vedestä hidastunut viime aikoina selvästi ja syynä on ihan varmasti se, että mä nappaan damin heti pois... Mun täytyy nyt jatkossa alkaa kiinnittää tuohon aivan erityistä huomiota. Ennemmin koira saa sitten vaikka pudottaa damin muutaman kerran, ei siihen maailma kaadu. Kirjoitetaan tähän vielä viikon tärkein oppiläksy boldattuna, niin muistan sen varmasti.
Älä varasta damia koiran suusta, vaan ota aina vastaan ensin koira ja sitten vasta dami!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti