Yritän taas pitkästä aikaa tsempata ja alkaa kirjoittamaan treeneistä hieman reaaliaikaisemmin, jotta pystyisin paremmin seuraamaan, että missä mennään. Tänään illalla meillä oli vuorossa Pia Miettisen koulutus tollereiden toko-sm-joukkueelle. Meitä oli paikalla kolme kappaletta, joten jokaisen koiran kanssa ehdittiin hyvin tehdä omat jutut parin tunnin aikana.
Aloitimme ensin paikallamakuulla, jonne toin Tyynen melko suoraan autosta. Se oli alkuun jotenkin ihan kujalla ja pää tuntui pyörivän kuin väkkärä. Tähän kun lisättiin vielä EVL-tyyliset käskytykset, niin eihän se koira maahan mennyt ekalla käskyllä. Selvästi täytyy ottaa tuo tyyli käyttöön useamminkin, koska Tyyne tuijotti liikkuria, eikä keskittynyt kuuntelemaan. Perusasentoihin koira nousi hyvin. Otimme pari kierrosta sivulla maahanmenoja ja istumaan nousuja ja sen jälkeen lyhyehkö parin minuutin paikallaolo. Tyyne oli alkuvaiheessa ollut hetken levoton ja korjannut asentoa. Sen jälkeen oli rauhassa loppuajan.
Mä vähän luulen, että vaihdan kuitenkin sen paikallamakuun jossain välissä (kesän aikana?) plats-käskyksi pää maassa. Tyyne on nyt muutaman kerran kääntynyt myös kankulleen, jos piilo on selvästi vinossa makuupaikkaan nähden.
Omalla vuorollamme me katsoimme ensin noutoa ja meidän palautuksessa esiintyviä ongelmia. Otin ensin pari kokonaista noutoa, joissa koira vähän nytkähti heitoissa ja leuat kävi palautuksen loppuvaiheessa. Tyyne sentään tuli nätisti sivulle, että oli siinä edistystä esim. parin viikon takaiseen. Sen jälkeen kokeilimme erilaisia variaatioita. Näytin miten Tyyne pitää kapulaa ja siihen sain ohjeen treenata myös sitä, että voin vetää kunnolla kapulaa pois suusta (nyt piti vähän löysästi). Sitten teimme läheltä kapulan kanssa sivulletuloja, jotka sujuivat moitteetta. Tässä vaiheessa sain kouluttajalta lohduttavan kommentin, että mä olen kuulemma opettanut tosi hyvin kaikki noudon osa-alueet, eikä kokonaisuudelle kuuluisi tuolla tekniikalla käydä huonosti. Niinpä! No, tän hetken tilanne on mikä on, joten sitä työstetään nyt paremmaksi. Sain neuvoksi ottaa sellaisia noutoja, missä pallo tms. palkka on mun kädessä koko ajan koiran näkyvillä ja kun koira tuo kapulaa mulle, niin aika myöhäisessä vaiheessa annan sille palkan. Omistajan sähläilyjen jälkeen tämä tuntui sujuvan aika kivasti. Tyyne kävi muutaman kerran kapulan luona kääntymässä ja tuli katsomaan, josko siitä jo saisi palkan. No eipä saanut, joten lopulta kakara keksi, että kapulakin pitäisi tuoda mukaan. Sen jälkeen otimme vielä neljän kapulan kasaa samalla idealla. Tässä Tyyne teki ohjatun noudon kapuloilla jokseenkin erikoisen kahden kapulan noudon, joka aiheutti jostain syystä tyrskähdyksiä yleisössä :D
Noudon kanssa kotiläksynä on siis tehdä palkka näkyvissä noutoja ideana, että saadaan muutettua noudon painopistettä palautukseen ja luovutukseen. Tätä kautta kapulan noston ja palautuksen pitäisi myös muutua sujuvammiksi.
Toisena ekan kierroksen liikkeenä katsoimme seuraamista. Pia käskytti meille pienen seuraamiskaavion, minkä jälkeen saimme palautteen. Tyyne kuulemma tekee erinomaista nuoren koiran seuraamista. Vähän sillä oli taas takapuoli elänyt ja pää oli pikkasen pyörinyt ympäriinsä. Ohjeeksi tuli tehdä paljon tapahtumia sisältävää seuraamista. Ja välillä myös jotain EVL-kaavioitakin esim. niin, että mulla onkin nami kädessä, jolloin siinä on toisaalta kestoa ja toisaalta myös nami helpottaa keskittymistä pitkään suoritukseen. Seuraamisen osalta treenejä jatketaan siis entiseen malliin... Lisäksi sain neuvoksi erityisesti tässä liikkeessä alkaa tekemään paljon häiriötreeniä, eli avustajat heiluu ympärillä ja houkuttelee jne. Jostain syystä Tyyne otti treenipaikasta paljon tavallista enemmän häiriötä. Toisaalta oli tosi hyvä nähdä, että se voi häiriintyä erilaisesta ympäristöstä noinkin paljon, vaikka itse olen pitänyt sitä melko häiriövarmana...
Toisella kierroksella pohdinnan jälkeen päätin ottaa luoksetulon pysäytystä, joka on edelleen vaiheessa. Demoversio meni ihan läskiksi, koiralla ei ollut aavistustakaan pysähtymisestä. Seuraavassa toistossa palkkasin koiran pallolla suoraan käsimerkin kanssa. Kolmannella kerralla kokeilin Pian ohjeen mukaan ottaa oikein askeleen käsimerkin kanssa ja antaa vielä käskynkin. Pallo oli taskussa. Ja koira pysähtyi kuin seinään. Tästä superkehut ja pallopalkka :) Saatiin siis kotiläksyksi ottaa muutama toisto kerrallaan pysäytyksiä vahvalla vartaloavulla, mitä sitten hiljalleen aletaan häivyttämään. Ja muistutus siitä, että niitä huonoja pysähdyksiä ei sitten saa palkata. Kokonaisuutena jäi hyvä fiilis tästä, koska Tyynen jarrutus oli vikalla kerralla hieno. Toki avutkin oli suuret, että vartaloliikkeeseenhän se koira reagoi.
Juteltiin myös ääniongelmasta, jota ei tällä kertaa juuri ilmennyt. Tässä yhteydessä kerroin kokeiluistani, mitä olen välillä tehnyt, eli olen jättänyt pallon maahan jonnekin lähelle ja ottanut perusasentoja koiralle (-> patoamista). Jos se on vinkaissut, olen ollut hieman tyytymätön ja taas hiljaisesta sivulletulosta olen vapauttanut pallolle. Sain tälle treenille vihreää valoa. Lisäksi tokotreeneissä perusasennon kontaktin pitämisen kestoa kannattaa alkaa kasvattaa. Ja se on kyllä totta, alussa en millään meinannut saada koiraan katsekontaktia, kun sen katse liimautui liikkuriin niin vahvasti. Ääniongelmaa kannattaa myös lähteä miettimään treenien aloitusrutiineissa, eli koiran purkaminen leikkimällä on ihan validi ajatus sekin. Täytyy alkaa kokeilemaan rohkeammin erilaisia vaihtoehtoja, niin eiköhän sitä hiljalleen ala löytymään se mikä toimii ja mikä ei.
---
Treenien jälkeen jäimme vielä tekemään Tiinan & Mallan kanssa hieman tokoa. Rauha kävi vähän kentällä höntsäämässä kaukoja ja seuraamista. Sitten teimme Mallalle pari varisnoutoa, minkä jälkeen varis vietiin valmiiksi puskaan ja menimme hakemaan Tyynen autosta. Halusin saada koiran vireen taas ensin alas, koska se nousi tappiin heti laitettuani sille noutajahihnan kaulaan. Tiina kävi siis ensin kävelemässä vastakkaisessa suunnassa "merkkaamassa" paikan. Sen jälkeen 180asteen käännös ja Tiina kävi variksen lähellä kuopimassa maata. Tämän jälkeen seuruutin Tyyneä vähän aikaa vielä ympyrää ja sen ollessa rauhallisen oloinen, heittelin maahan jokusen namin, jotka se sai syödä. Tämän jälkeen lähetys etsimään. Koira meni ihan sairaan kovaa taas ja päätyi suoraan varikselle, joka nousi suuhun välittömästi. Tämän jälkeen näytti siltä, että koira meinasi jatkaa matkaansa linnun kanssa, jolloin aloin kutsumaan sitä. Kutsusta se tuli täysiä mun luokse, tosin palautusreitti oli hieman banaani. Tehtiin toinen toisto ja kokeilin heti koiran otettua riistan lähteä juoksemaan mitään sanomatta karkuun. Tyyne oli ensin kantanut varista pari metriä ja pudottanut sen tarkempaa tutkiskelua varten maahan. Sitten se näki silmäkulmastaan, että mä pakenin ja lähti hirveää vauhtia linnun kanssa perään. Tästä koira sait taas megapalkan. Tein vielä pari perusnostoa ihan läheltä ja niissä lintu tuli kyllä suoraan ja varmasti mun käteen.
Selvästi Tyyne kuvittelee, että metsästä löydetty varis on sen "palkka", eikä sitä nyt välttämättä tarvitse tuoda mulle, ellen erikseen pyydä. Näinhän se toimii lelujen kanssakin treeneissä, kun annan sen voittaa patukan tai heitän sille pallon. Tyyne juoksee jonnekin kauas musta ja jää itsekseen mussuttamaan aarrettaan... Kokeilin tehdä kotimatkalla vielä yhteen metsikköön pienen motivoimattoman haun variksella. Tyyne etsi ekalla kerralla kauan ja sen löydettyä vaakun mä jäin tarkoituksella vähän puun taakse ja hiljaa odotin, mitä koira tekee. Tulihan se sieltä pienen ihmettelyn jälkeen, mutta meni ryökäle ohi. Otin toiston niin, että otin palkan valmiiksi käteeni ja näytin sitä koiralle ennen etsi-käskyn antamista. Tällä kertaa se toi variksen suoraviivaisesti noston jälkeen. Toistin vielä saman ja taas tuli tosi nätisti ja vauhdilla käteen. Variksella taidetaan siis tehdä sama kuin tokokapulan kanssa, herkut näkyviin. Ja vaakun kanssa on parempi olla vielä jotain megahyvää, että se todellakin motivoisi palauttamaan linnut mulle asti. Varis oli myös rikki Tyynen ekan noudon jälkeen, mutta en huomannut katsoa sen kuntoa ennen suoritustamme, joten en ole yhtään varma siitä, olisiko Tyyne voinut rikkoa linnun. Se kyllä suhtautuu lintuun niin innokkaasti, että en pitäisi mitenkään mahdottomana sitä, että se olisi hieman kovasuinen. Täytyy tarkkailla jatkossa tilannetta. Tosin luulen, että koiran riistankäsittelykin parantuu (lakkaa pyörittelemästä ja ei enää ravistele), kunhan saan vaan paremmin iskostettua sen päähän, että riistat kannattaa kiikuttaa mulle mahdollisimman suoraa reittiä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti