Pohjanoteeraus

Käytiin sitten sunnuntaina korkkaamassa Tyynen kanssa tokon avoin luokka. Ei ollut meidän päivä, ei todellakaan! Itse olin aamusta jo hieman tukkoinen ja koira taas oli, noh, impulsiivinen.

Kisat pidettin Inkoossa ja kenttä olikin tosi rauhallinen. Häiriötä ei ollut nimeksikään. Odotukseni eivät olleet etukäteen mitenkään erityisen korkealla, kun emme selkäjuttujen takia ole pystyneet tekemään viimeistelytreeniä ja muutenkin viime aikojen treenaamiset on menneet enemmän epätoivoiseen yksityiskohtien hinkkaamiseen. Vaikka odotukset olikin matalalla, niin sekin rima alitettiin roimasti...

Luokka alkoi normaaliin tapaan paikallamakuulla. Tämä tietysti hieman jännitti, kun kyseessä oli eka kerta, jossa olen kisatilanteessa piilossa paikkamakuun. Tyyne ensin maahan-käskyä antaessani ja jouduin antamaan tuplakäskyn. Takas tultuani se katsoi ihan kummalliseen suuntaan, mutta muuten näytti ok:lta. Perusasento ok. Hämmästykseni oli siinä vaiheessa suuri, kun tuomari meidän kohdalla sanoi koiran ISTUNEEN sen ajan, kun olimme piilossa. Saimme (ilmeisesti säälistä) tästä silti vitosen.

Rivistä hiippaili alkuvaiheessa yksi koira pois, joten luultavasti Tyyne on siinä kohdassa noussut istumaan. Eipä tällaista ole ikinä treeneissä tapahtunut, vaikka monenlaista häiriötä olemmekin tehneet. No, eipä auta kuin lisätä häiriötreenien osuutta ja jatkaa rasian käyttämistä paikkamakuun palkkana.

Paikkamakuun jälkeen oma harmistus oli jo aika melkoinen ja yritin käydä ennen vuoroamme pienellä kävelyllä Tyynen kanssa ja tehdä jotain pientä kivaa vahvistaakseni yhteistyötämme. Eipä ne virittelytkään tuntuneet kovin hyvin toimivan. Tyyne oli tosi lyhytpinnaisen oloinen. Teki nopeasti pyydetyn asian ja sen jälkeen tuli heti mun luokse odottamaan palkkaa. Kärsivällisyydestä ja keskittymisestä ei ollut tietoakaan :(

Kehään mentiin kuitenkin jatkamaan suoritusta... Ensimmäisenä liikkeenä oli seuraaminen. Se alkoi oikein mukavasti ja Tyyne seurasikin pääosan ajasta hyvin. Tosin vasemmalle käännös ei ollut skarppi, mutta muuten ok. Loppuvaiheessa se kuitenkin jotenkin menetti keskittymisensä ja lähti haahuamaan musta sivusuunnassa kauemmas tutkimaan jotain. Tässä vaiheessa oli pakko antaa koiralle uusi käsky, että hommat ei vielä ole hoidettu. Tästä huolimatta seuraamisesta kasi.

Seuraavana oli liikkeestä maahanmeno, jonka mokasin sitten itse. Olen viime päivinä kävellyt maahanmenossa hieman rauhallisemmin kuin seisomisessa auttaakseni koiraa paremmin hahmottamaan, kumpi jäävä on kyseessä (maahanmeno on viime aikoina ollut aika nihkeää). No, enhän mä sitä muistanut vaan lähdin hiihtämään hirveää vauhtia. Käskystä koira jäi seisomaan, joten annoin toisen käskyn. Tästä seiska.

Luoksetulossa arvoin vielä käyttämääni käskyä siinä vaiheessa kun liikkuri sitä kysyi. Koska lämmitellessä ei käsimerkkikään ollut juuri toiminut, niin päätin sitten käyttää suullista käskyä, josta koira ei luultavasti pysähtyisi. No, pysähtyihän se lopulta noin 50cm mun viereen (käskystä vähän pomppi hitaammin loppumatkan)... Vitonen läpijuoksusta.

Liikkeestä seisomiseen Tyyne keksi taas ihan uuden variaation koeliikkeestä. Alku hyvin. Liikkuri kävelytti mua aika pitkälle koirasta ja vähän ennen kuin se olisi käskenyt mut kääntymään koiraa kohti, niin kuulin rapinaa selkäni takaa ja onnellinen pieni tolleri rynnisti mun luokse. Jos se olisi osannut puhua, niin se olisi varmaan sanonut "enkös mä pysähtynytkin TOSI hienosti? Annatko nyt mulle namin?". Hohhoijaa, tästä suorituksesta pyöreä nolla ja allekirjoittaneen otsassa oleva tatti kasvoi taas asteen pidemmäksi.

Nouto sentään meni suunnilleen oletetulla tavalla. Heitosta Tyyne saattoi nytkähtää (en ole vielä uskaltanut kurkata videota) ja kapulan se otti niin innolla suuhun, että pudotti sen kerran. Luovutuspaikka ja loppu hyvä. Tästä kasi.


Kaukokäskyjen piti olla yksi "varmoista" liikkeistä. Tyyne jäi kuitenkin jotenkin kiinni liikkuriin ja tuijotti sitä niin innokkaasti ekan istumisen jälkeen, että meni vasta kolmannella käskyllä maahan. Kaukoista siis pyöreä nolla.

Viimeisenä vielä hyppy. Neljä lautaa oli korkeus. Olisin varmaan saanut neuvoteltua yhden vähemmänkin, mutta enpä jaksanut, kun ketutti muutenkin jo sen verran. Käskystä Tyyne hyppäsi hyvin ja etenikin noin metrin esteestä. Ja istu-käskystä seisoi... Vasta kolmannella käskyllä se uskoi ja istui. Takaisin hypätessä otti vauhtia esteestä vielä kaikilla neljällä tassulla! Tuolla suorituksella pyöreä nolla hypystäkin...

Kokonaisvaikutelma taisi olla seiska. Tuomarin sanoin koira ei oikein kuunnellut tänään mua. Jep, eipä kuunnellut ei :( Kehän jälkeen harmitti niin paljon, että olisin varmaan mennyt autoon pillittämään, ellei mulla olisi ollut tsemppaavia kavereita mukana. Pisteitä taisi kertyä 83, jolla ei saatu edes tulosta....

Mitään erityisen positiivista ei tuosta reissusta jäänyt käteen... No, jos nyt jotain pitää kaivaa, niin olen tyytyväinen noutoon, jossa koira palautti tasaisella vauhdilla ja tuli hyvään perusasentoon. Ja seuraamisen alku tuntui kivalta. Tyyne oli suorituksensa myös suhteellisen hiljaa. Muutamassa liikkeellelähdössä kuulin tosi pienen vinkaisun.

En vieläkään täysin tajua, mitä oikein tapahtui. Me treenataan normaalisti paljon suuremmassa häiriössä ja Tyynelle on myös tehty paljon häiriötreeniä, jossa se on toiminut yleensä tosi varmasti. Epäilen hieman, että kentän rauhallisuus sai koiran keskittymään liikaa liikkuriin. Lisäksi Tyynen kanssa pitää selvästi tehdä kokonaisuustreeniä ja palkata sitä toiminnoista pääasiassa pidemmällä viiveellä. Esim. viimeaikojen liikkeestä maahanmenon vahvistaminen on selvästi vienyt koiran ajatuksia siihen suuntaan, että oleellisinta on valita käskystä oikea asento, eikä siinä tarvitse pysyä kauaa.


Koesuoritus on myös videolla, mutta sitä en kyllä nettiin aio laittaa. Pitäisi ensin uskaltaa katsoa se edes itse... Sen sijaan linkitän tähän jokusen viikon takaista seuraamistreeniä, missä yritin kävellä hieman eri vauhteja tarkoituksena tsekata, minkälainen nopeus olisi Tyynelle paras.