Me olemme muuttamassa tällä viikolla Korsosta Malmille, joten melkoista kiirettä pitää vapaa-ajalla ilman koirapuuhailujakin. Jotain ollaan kuitenkin ehditty hieman tehdäkin :)
Unohdin mainita edellisessä päivityksessä, että Tyyne pääsi Tollerbay-miitin lopuksi tekemään oikean kanijäljen. Halusin nähdä, mitä se tekee noin lähtökohtaisesti. Kanin se on nähnyt joskus 3kk:n iässä ja silloin se kelpasi heti suuhun. Tyyne jäljitti itsenäisesti pupulle asti. Selvästi oikean kanin haju vähän jänskätti, koska typy meni jäljen tosi rauhallisesti ja häntä hieman alhaalla. Tee haisteli hetken kania ja otti sen sitten suuhunsa. Pillitin siinä vaiheessa ja koirahan tuli kuin salama. Tosin pupu jäi... Niina kävi sitten vähän auttamassa kakaraa, jolloin kani tarttui niin hyvin suuhun, että se kannettiin mulle asti. Ilmeisesti kahden päivän odottelu purkautui siinä vaiheessa, kun koko tytsy sai hirveän hepulin ihan vaan mun kehuista. No, pääasia on että kani tarttuu suuhun. Täytyy jossain vaiheessa harjoitella ihan vaan sen kantamista, jotta ote tasoittuu (kuten myös variksen kanssa).
Sunnuntai-iltana tehtiin vielä iltalenkki metsään. Mukaan tarttui tennispallo. Tein sen avulla Tyynelle "hakuruudun" pariin eri paikkaan niin, että hajustin helpohkon metsäalueen pallon kanssa koiran nähden ja jätin pallon suht. näkyvälle paikalle. Tyyne haki todella innoissaan ja löysi pallon ekasta ruudusta tosi nopeasti. Toisen ruudun mä teinkin hieman hankalampaan maastoon niin, että koira joutui etenemään pienen mäen alle pois mun näköpiiristä. Siinä Tyyne joutui hetken etsimään palloa, mutta sekin palautui nopeasti käteen :)
Rauha sai harjoitella hiljaa odottamista. Se alkaa vinkua tosi kovasti, jos sen jättää puuhun kiinni, mutta käskyn alla istuminen toimii paremmin. Vein R:n melko kauas istumaan. Ensin se yritti fuskata itsensä pari metriä eteenpäin, mutta palautuksen jälkeen koira istui paikallaan hiiren hiljaa :) Palkitsin Rauhan odottamisesta pienellä lähihakutreenillä. Treenin juju oli se, että mä piilotin tennispallon kiven päällä olevan sammaleen alle. Sitä Rauha joutuikin etsimään aikansa, eikä se ensin meinannut uskoa, kun käskytin sitä etenemään vielä kiven päälle. Hyvä harjoitus, jossa toivottavasti taas rajojen ylittäminen kehittyi hitusen.
Maanantaina kävimme tokottamassa lähikentällä Tiinan ja Malla-tollerin kanssa. Paikallamakuussa mulla oli taas molemmat koirat. Rauha makasi ongelmitta, mutta Tyyne oli vielä tosi kärsimätön. Taidan seuraavaksi opettaa kakaran makaamaan pää maassa, koska se tarjoaa sitä tosi herkästi muutenkin. On ainakin selkeä merkki koiralle, että tässä sä oot. Rauha teki muutaman toiston ruutua. Sanoisin, että ruutuun meneminen alkaa olla meille jo tosi vahva. Lisäksi se sai vähän tehdä vasemmalle käännöksiä ja metallinoutoa lelupalkalla. Kunhan vaan pikkasen höntsäiltiin :) Tyyne taas teki perusasentosiirtymiä, metallin noutoa ja ruutua namialustalla. Ruutumerkit kiinnostaa vieläkin vähän, mutta ipana on jo kivasti tajunnut, minne pitää juosta.
Tiistaina meillä oli vuorossa pienten Ainstainien kimppatreenit. Mentiin tällä kertaa Espooseen harjoittelemaan nome-juttuja. Rauha sai aluksi tehdä sellaisen suolammen rannalla markkeerauksia ja pari linjaa. Teemana oli ne viikonloppuna esille tulleet vinot rannat ja suoraviivaisuus. Sovin, että heittäjä murahtaa koiralle, jos se yrittää oikaista rantaan. Otettiin markkeeraukset ihan rannan suuntaisesti, joten houkutus oli koiralle suuri. Ekalla kerralla heittäjä ei ollut ihan mukana, jolloin Rauha ehti rantautua ja toi damin mulle maan kautta. Sen jälkeen helpotimme aluksi kulmaa hieman ja loput Rauha palauttikin mulle suoraan uiden. Yritin olla nappaamatta damia, mutta aika helposti Rauha tiputti sen ja ravisteli ennen luovutusta. Täytynee ottaa joku päivä ihan vaan luovutusharjoituksia, niin koiran saa taas toivottavasti palauteltua palauttamaan ilman mun säätämistä. Kokonaisuutena Rauha teki tosi kivasti töitä. Se ui ohjauksissakin rantaviivaa nätisti, eikä oikaissut maalle. Lisäksi sen veteenmenot on reipastuneet kovasti. Ennen se meni aina veteen "tipahtaen", nyt se hyppäsi loikan. Ensi viikolla voisin tehdä motivoimattoman haun (dameja maalla ja vedessä) tuonne samaan paikkaan, niin saan vahvistettua tuolle sitä ajatusta, että haussa kannattaa lähteä kunnolla skannaamaan myös vesialuetta. Sitä me emme ole liian usein pystyneet treenaamaan...
Kakarat jatkoivat samalla hakutreenillä, kuin mitä Tyyne teki sunnuntaina. Maastona oli jyrkähkö ylämäki, mutta kaikki pennut etsivät sieltä oman daminsa motivoituna oikein mainiosti. Muutama pennuista on omissa harjoituksissa lähtenyt etsimään lisää dameja yhden löydettyään, joten neuvoin heitä tekemään toistaiseksi hakua vain yhdellä damilla. Näytin myös esimerkkiharjoituksen, miten vaihtamista voi harjoitella pois. Hakutreenin jälkeen pennut saivat vapaasti käydä uimassa, ilman mitään heittelyjä tms. Lopuksi teimme vielä malttitreeniä autojen luona. Tyyne käyttäytyi tosi hienosti, se alkaa osata paikalla istumisen jo aika kivasti :)
Keskiviikkona teimme pikaiset tokotreenit ennen mun tulevan tokoryhmän yhteistyötestiä. Tyyne vähän kiersi tolppaa (iisolla käsiavulla), istui paikalla, teki kaukokäskyjen maahan-seiso-maahan liikettä ja kävi ruudussa. Ruutu meni jo niin hienosti, että seuraavalla kerralla kokeillan jo niin, että treenikaveri on vienyt namipalkan ruutuun koiran näkemättä. Tyyne meinasi nimittäin lähteä ihan itsenäisesti ruutua katselemaan jo aiemmin. Rauha taas teki ruutua. Meni taas istumaan seiso-käskystä, joten otin uuden lähetyksen, missä palkkasin sen heti pysäytyksestä. R teki ihan kohtuullisen luoksetulon pysäytyksen ilman takapalkkaa. Kaukokäskyjä me tehtiin agi-pöydällä, ja ne meni "pakotetusti" oikein kivasti ;) Naksuttelin ja palkkasin koiraa paljon, toivottavasti auttais tasaisuuden löytämiseen. Lopuksi otettiin vielä tunnaria. Tein yksin ilman liikkuria ja laitoin suoraan oman kapulani kuvioon mukaan. Rauha teki harjoituksen kaksi kertaa tuoden varmasti oman kapulan. Aiemmat epäonnistumiset ovat vaan ilmeisesti jääneet vaivaamaan koiraa, koska ekaa palauttaessa Rauha vinkaisi noin metriä ennen mua. Lisäksi se räkäisi kapulan maahan ennen kuin ehdin sen ottaa ?! Täytyy jatkossa siis ilmeisesti ottaa nätisti myös väärät kapulat, jos kerran epävarmuus tulee tuolla tavalla läpi. Mähän olen pyytänyt Rauhaa pudottamaan kapulan, mikäli se on tuonut väärän...
Loppuviikon koirat saavat enemmän tai vähemmän relata. Pieniä nouto- ja tokojuttuja varmaankin tehdään, mutta ei mitään sen suurisuuntaisempaa. Rauha on ilmoitettu HSKP:n pm-tokoon 20.8, tosin mitä todennäköisemmin sillä on tuolloin juoksu. Lisäksi mä ilmoitin sen tollerinomeen 28.8. Siihen mennessä juoksu on toivottavasti jo ohi! Lähiviikot me keskitytäänkin nyt keräämään paketti kasaan niin tokossa kuin nomessakin. Riistaa pitäisi sulattaa vielä useaan otteeseen, että neiti malttaa varmasti palauttaa ne mulle nätisti käteen tauonkin jälkeen. Tokossa kaukot vaatii eniten töitä. Lisäksi meidän täytyy alkaa tekemään kisanomaisia treenejä tiheämmin, jotta saadaan sitäkin kautta varmuus liikkeisiin!
Molemmat koirat on myös ilmoitettu TollerShowhun. Iso osa Rauhan pennuistakin on tulossa, mahdollisesti kaikki :)
21.7.2011
19.7.2011
Hiljainen nomekoira :)
Rauha sai viime viikolla torstai-perjantai -välillä lähinnä kaista lapsiaan. Se sai tehdä yhden pitkän vesimarkkeerauksen, missä se olisi voinut kyllä edetä suoraviivaisemminkin damille. Huomaa, että emme ole näitä päässeet liian usein tekemään, koska kaislikko ja lumpeet häiritsevät koiraa vielä jonkin verran. Lisäksi vene vetää magneettina puoleensa...
Pentujen malttitreenauksen ajan Rauha sai odottaa puussa kiinni. Se pysyi muuten hiljaa, mutta vinkui hieman kun Riitta pisti Friidun noutoon ihan Rauhan läheltä. Lopuksi Rauha toimi mulla esimerkkikoirana, kun neuvoin millaisilla harjoituksilla voi puuttua vaihtamisongelmaan.
Lauantaina Rauha pääsikin sitten tositoimiin, kun saimme Tollerbay-miitin nome-kouluttajaksi Nurmikiven Anninan (kennel Redadict). Päätin viikonlopun keskittyä erityisesti siihen, että koira olisi koko ajan täysin äänetön. Viretila on parantunut viime aikoina niin paljon, että uskalsin tällaisen tavoitteen meille asettaa. Aamupäivä kului pellolla alkuun malttiharjoituksia tehden ja sen jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään sen mukaan, kuinka kuumia koirat olivat harjoituksissa. Rauha oli ihan käsittämättömän lunkisti alussa. Se kävi jopa maate useaan kertaan, kun muille heiteltiin häiriödameja. Aloin jossain vaiheessa epäillä, että onkohan se ihan kunnossa, koska ei se ikinä ole noin rauhallinen ollut kimppatreeneissä. Jalat oli kuitenkin ehjät, joten päätin katsoa ensimmäisiin noutoihin ja keskeyttää, mikäli koira ei siinäkään saa vauhtia itseensä.
Loput aamupäivän harjoitukset tehtiin rivissä vuorotellen. Kävelimme rivissä pellon laitaan, missä koirille motivoitiin puska muistipaikaksi. Tämän jälkeen kuljimme hieman poispäin, käännyimme ja yksi lähetti koiransa ohjaukseen. Ohjausmatka vaihteli koirien tason mukaan. Rauha lähetettiin aika pitkältä ja välissä oli myös yksi ojanylitys. Tämäkin harjoitus meni meiltä hyvin. Koira lähti mukavan suoraviivaisesti linjalle, eikä oja haitannut menoa yhtään. Alkuvaiheen Rauha oli täysin äänetön, mutta loppua kohti se vinkaisi pari kertaa odottaessaan, kun vierestä laitettiin koira linjalle hieman painokkaammilla käskyillä. Pystyimme kuitenkin pysymään rivissä ja saimme myös usean sellaisen toisen koiran lähetyksen, missä R pysyi täysin äänettömänä. Täytyy varmaan ottaa meidän nome-treeneihin alkuun kaveri huutelemaan ohjauskäskyjä olemattomalle koiralle, jotta saan Rauhan paremmin sietämään muiden käskytystä. Kaikki meidän linjalle lähetykset oli hiljaisia. Viimeisen kohdalla kuului aivan älyttömän hiljainen viuh-ääni. Vieressä kuvannut kaveri ei sitä edes kuullut, joten ehkä mun pitänee rajata meidän treenailut oikeisiin haasteisiin jatkossa.
Iltapäivällä siirryimme veden äärelle. Jokaisen piti itse miettiä oma harjoituksensa ja sen jälkeen esittää se kouluttajalle, jonka kanssa neuvoteltiin ja toteutettiin harjoitus realistisella tavalla. Lähetyspaikasta viistosti vasemmalla oli tiheä kaislikko rannassa ja oikealla puolella samaten. Mä olisin halunnut saada markkeerauksen siihen kaislikkoon, koska me ollaan tosi vähän päästy tekemään yliuittoja ja tuollaisia maastonvaihteluita. Enpä sitten tajunnut etukäteen, että eihän me olla juurikaan vinoja lähetyksiä rannasta harjoiteltu. Seisoin vielä rintamasuunta enemmän rantaa kohti. Rauha lähti mun rintamasuunnan mukaisesti liikkeelle ja juoksi ison kaarroksen rantaa pitkin lähemmäs damia, ennen kuin ui damille. Ja palasi tietysti omaa kiertoreittiään myös takaisin. Positiivista asiassa oli sentään se, että R palautti damia pitkän matkan maata pitkin ravistamatta. Tämän jälkeen korjasin seuraavaan lähetykseen rintamasuuntani suoraksi, mutta koira meni tietysti samaa reittiä kuin edelliskerrallakin. Ei sitten lähdetty vaikeuttamaan heittämällä damia puskaan, koska koiran reitti damille ei todellakaan ollut suoraviivainen.Viimeiseksi otettiin kakkosmarkkeeraus aika laajassa sektorissa ja siinä ei sinänsä ollut muuta ongelmaa kuin se suoraviivaisuus...
Otettiin sitten toisella kierroksella vielä työn alle suorat linjat veteen ihan rannan reunaan tulevilla markkeerauksilla. Rauhan piti ties kuinka monta kertaa ihan tahallaan kiertää yksi pieni lammikko rannassa. Mun piti mennä aluksi sen puoliväliin seisomaan, että koira tuli mun luokse. Siitä on kyllä tullut jotenkin paljon itsepäisempi mammaloman jälkeen. Nuorempana se palautti damin suoraan vaikka laiturille, jos se sieltä lähti... Lopulta koira tuli, mutta yksi ehdotus kiertämisen puuttumiseen oli mulle uusi. Eli jos koira lähtee kiertämään jotain maaestettä, pysäyttää sen pillillä (vaikka se on palauttamassa). Eipä oo koskaan tullut mieleen, että niinkin voisi tehdä :O
Sunnuntaina jatkoimme harjoituksia samassa rannassa. Ensimmäisellä treenikierroksella halusin harjoitella yhtä meidän haasteista, eli ohjausta veteen kauempaa rannalta. Sitä ollaan hinkattu aiemminkin, mutta ranta oli erityisen otollinen siihen hötteikköjen yms. takia. Annina sanoi, että hän ei anna koirilleen mitään lisäkäskyjä, vaan mieluummin motivoi enemmän jos koira on yhtään epävarma. Annoin kuitenkin tässä harjoituksessa lisäkäskyn rannalla, koska olen sitä käyttänyt ja Rauha odottaa sitä. Täytyy alkaa omissa treeneissä kiinnittämään asiaan huomiota. Varsinkin Tyynen kanssa, jota ei vielä ole "pilattu". Rakensimme harjoituksen niin, että lähetin Rauhan aluksi lähempää rantaa (lammikon keskeltä) linjalle ja veneestä heitettiin sille palkkadami heti kun se oli edennyt uimaan asti. Menin joka lähetyksellä kauemmaksi ja pääsinkin lopulta seisomaan itse kuivalle maalle asti. Tällaista harjoitusta ei voi kuitenkaan tehdä liikaa, koska vene jo itsessään vetää Rauhaa paljon puoleensa ja nyt se ekan toiston jälkeen alkoi tuijottaa venettä uimaan mentyään...
Treenien viimeisenä harjoituksena mä edelleen kaipailin sitä kaislikkonoutoa, mutta edellispäivän kiertämisten takia emme nähneet järkeväksi ottaa sitä riskiä, että koira kiertäisi noutoon maan kautta. Otimme siis viimeiseksi Rauhalle pitkän ykkösmarkkeerauksen veneestä. Se olikin selvästi riittävän haastava siinä vaiheessa päivää, koska aluksi R kaarsi hieman edellispäivän kaislikon reunaa kohti. Sen jälkeen se otti kiintopisteeksi veneen, jonka vierestä se kaarsi damille. Veneestä on siis tullut selvästi turhankin vahva maamerkki tuolle. Täytyy jatkossa tehdä tuolle sellaisia vesimarkkeerauksia, että vene liikkuu selvästi damilta pois ennen lähetystä.
Kokonaisuutena meillä oli aivan loistavat treenit. Sain taas lisää ajatuksia ja kokemusta siitä, mitä meidän tulee vielä treenata enemmän. Koira pysyi myös veden äärellä ihan hiljaa, joten siihen saan olla erittäin tyytyväinne. Täytyy nyt vaan vaalia ja ylläpitää tätä ihanaa hiljaisuutta! Anninalla oli myös tosi näppärä kumivene, jota katsellessa alkoi itseäkin hotsittaa melkoisesti sen hankkiminen. Se on siis seuraavaksi hankintalistalla, mökille ei vaan pääse tarpeeksi usein! Alla vielä listaa mieleen jääneistä asioista (meidän ja muiden treenaamisesta). Näistä suurin osa on entuudestaan tuttuja asioita, mutta kertaus on opintojen äiti ;)
Pentujen malttitreenauksen ajan Rauha sai odottaa puussa kiinni. Se pysyi muuten hiljaa, mutta vinkui hieman kun Riitta pisti Friidun noutoon ihan Rauhan läheltä. Lopuksi Rauha toimi mulla esimerkkikoirana, kun neuvoin millaisilla harjoituksilla voi puuttua vaihtamisongelmaan.
Lauantaina Rauha pääsikin sitten tositoimiin, kun saimme Tollerbay-miitin nome-kouluttajaksi Nurmikiven Anninan (kennel Redadict). Päätin viikonlopun keskittyä erityisesti siihen, että koira olisi koko ajan täysin äänetön. Viretila on parantunut viime aikoina niin paljon, että uskalsin tällaisen tavoitteen meille asettaa. Aamupäivä kului pellolla alkuun malttiharjoituksia tehden ja sen jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään sen mukaan, kuinka kuumia koirat olivat harjoituksissa. Rauha oli ihan käsittämättömän lunkisti alussa. Se kävi jopa maate useaan kertaan, kun muille heiteltiin häiriödameja. Aloin jossain vaiheessa epäillä, että onkohan se ihan kunnossa, koska ei se ikinä ole noin rauhallinen ollut kimppatreeneissä. Jalat oli kuitenkin ehjät, joten päätin katsoa ensimmäisiin noutoihin ja keskeyttää, mikäli koira ei siinäkään saa vauhtia itseensä.
Loput aamupäivän harjoitukset tehtiin rivissä vuorotellen. Kävelimme rivissä pellon laitaan, missä koirille motivoitiin puska muistipaikaksi. Tämän jälkeen kuljimme hieman poispäin, käännyimme ja yksi lähetti koiransa ohjaukseen. Ohjausmatka vaihteli koirien tason mukaan. Rauha lähetettiin aika pitkältä ja välissä oli myös yksi ojanylitys. Tämäkin harjoitus meni meiltä hyvin. Koira lähti mukavan suoraviivaisesti linjalle, eikä oja haitannut menoa yhtään. Alkuvaiheen Rauha oli täysin äänetön, mutta loppua kohti se vinkaisi pari kertaa odottaessaan, kun vierestä laitettiin koira linjalle hieman painokkaammilla käskyillä. Pystyimme kuitenkin pysymään rivissä ja saimme myös usean sellaisen toisen koiran lähetyksen, missä R pysyi täysin äänettömänä. Täytyy varmaan ottaa meidän nome-treeneihin alkuun kaveri huutelemaan ohjauskäskyjä olemattomalle koiralle, jotta saan Rauhan paremmin sietämään muiden käskytystä. Kaikki meidän linjalle lähetykset oli hiljaisia. Viimeisen kohdalla kuului aivan älyttömän hiljainen viuh-ääni. Vieressä kuvannut kaveri ei sitä edes kuullut, joten ehkä mun pitänee rajata meidän treenailut oikeisiin haasteisiin jatkossa.
Iltapäivällä siirryimme veden äärelle. Jokaisen piti itse miettiä oma harjoituksensa ja sen jälkeen esittää se kouluttajalle, jonka kanssa neuvoteltiin ja toteutettiin harjoitus realistisella tavalla. Lähetyspaikasta viistosti vasemmalla oli tiheä kaislikko rannassa ja oikealla puolella samaten. Mä olisin halunnut saada markkeerauksen siihen kaislikkoon, koska me ollaan tosi vähän päästy tekemään yliuittoja ja tuollaisia maastonvaihteluita. Enpä sitten tajunnut etukäteen, että eihän me olla juurikaan vinoja lähetyksiä rannasta harjoiteltu. Seisoin vielä rintamasuunta enemmän rantaa kohti. Rauha lähti mun rintamasuunnan mukaisesti liikkeelle ja juoksi ison kaarroksen rantaa pitkin lähemmäs damia, ennen kuin ui damille. Ja palasi tietysti omaa kiertoreittiään myös takaisin. Positiivista asiassa oli sentään se, että R palautti damia pitkän matkan maata pitkin ravistamatta. Tämän jälkeen korjasin seuraavaan lähetykseen rintamasuuntani suoraksi, mutta koira meni tietysti samaa reittiä kuin edelliskerrallakin. Ei sitten lähdetty vaikeuttamaan heittämällä damia puskaan, koska koiran reitti damille ei todellakaan ollut suoraviivainen.Viimeiseksi otettiin kakkosmarkkeeraus aika laajassa sektorissa ja siinä ei sinänsä ollut muuta ongelmaa kuin se suoraviivaisuus...
Otettiin sitten toisella kierroksella vielä työn alle suorat linjat veteen ihan rannan reunaan tulevilla markkeerauksilla. Rauhan piti ties kuinka monta kertaa ihan tahallaan kiertää yksi pieni lammikko rannassa. Mun piti mennä aluksi sen puoliväliin seisomaan, että koira tuli mun luokse. Siitä on kyllä tullut jotenkin paljon itsepäisempi mammaloman jälkeen. Nuorempana se palautti damin suoraan vaikka laiturille, jos se sieltä lähti... Lopulta koira tuli, mutta yksi ehdotus kiertämisen puuttumiseen oli mulle uusi. Eli jos koira lähtee kiertämään jotain maaestettä, pysäyttää sen pillillä (vaikka se on palauttamassa). Eipä oo koskaan tullut mieleen, että niinkin voisi tehdä :O
Sunnuntaina jatkoimme harjoituksia samassa rannassa. Ensimmäisellä treenikierroksella halusin harjoitella yhtä meidän haasteista, eli ohjausta veteen kauempaa rannalta. Sitä ollaan hinkattu aiemminkin, mutta ranta oli erityisen otollinen siihen hötteikköjen yms. takia. Annina sanoi, että hän ei anna koirilleen mitään lisäkäskyjä, vaan mieluummin motivoi enemmän jos koira on yhtään epävarma. Annoin kuitenkin tässä harjoituksessa lisäkäskyn rannalla, koska olen sitä käyttänyt ja Rauha odottaa sitä. Täytyy alkaa omissa treeneissä kiinnittämään asiaan huomiota. Varsinkin Tyynen kanssa, jota ei vielä ole "pilattu". Rakensimme harjoituksen niin, että lähetin Rauhan aluksi lähempää rantaa (lammikon keskeltä) linjalle ja veneestä heitettiin sille palkkadami heti kun se oli edennyt uimaan asti. Menin joka lähetyksellä kauemmaksi ja pääsinkin lopulta seisomaan itse kuivalle maalle asti. Tällaista harjoitusta ei voi kuitenkaan tehdä liikaa, koska vene jo itsessään vetää Rauhaa paljon puoleensa ja nyt se ekan toiston jälkeen alkoi tuijottaa venettä uimaan mentyään...
Treenien viimeisenä harjoituksena mä edelleen kaipailin sitä kaislikkonoutoa, mutta edellispäivän kiertämisten takia emme nähneet järkeväksi ottaa sitä riskiä, että koira kiertäisi noutoon maan kautta. Otimme siis viimeiseksi Rauhalle pitkän ykkösmarkkeerauksen veneestä. Se olikin selvästi riittävän haastava siinä vaiheessa päivää, koska aluksi R kaarsi hieman edellispäivän kaislikon reunaa kohti. Sen jälkeen se otti kiintopisteeksi veneen, jonka vierestä se kaarsi damille. Veneestä on siis tullut selvästi turhankin vahva maamerkki tuolle. Täytyy jatkossa tehdä tuolle sellaisia vesimarkkeerauksia, että vene liikkuu selvästi damilta pois ennen lähetystä.
Kokonaisuutena meillä oli aivan loistavat treenit. Sain taas lisää ajatuksia ja kokemusta siitä, mitä meidän tulee vielä treenata enemmän. Koira pysyi myös veden äärellä ihan hiljaa, joten siihen saan olla erittäin tyytyväinne. Täytyy nyt vaan vaalia ja ylläpitää tätä ihanaa hiljaisuutta! Anninalla oli myös tosi näppärä kumivene, jota katsellessa alkoi itseäkin hotsittaa melkoisesti sen hankkiminen. Se on siis seuraavaksi hankintalistalla, mökille ei vaan pääse tarpeeksi usein! Alla vielä listaa mieleen jääneistä asioista (meidän ja muiden treenaamisesta). Näistä suurin osa on entuudestaan tuttuja asioita, mutta kertaus on opintojen äiti ;)
- Jos koira varastaa noutoon yhtään (vaikka vaan liikahtaakin), otetaan dami ylös, nollataan tilanne ja otetaan nouto uudestaan.
- Älä varasta koiran damia (joo, edellisessä päivityksessä olikin siitä jo vuodatus...)
- Harjoittele monipuolisesti ja motivoidusti hajustettujen noutopaikkojen ohittamista läheltäkin
- Huolehdi, ettei koira opi liikaa hakemaan erilaisia muistipaikkoja ja kiintopisteitä noutoihin.
- Käytä kakkosmarkkeerauksissa myös useampaa heittäjää.
- Harjoittele vinoja, lähes rannan suuntaisia kulmia motivoidusti ja tavoitellen koiran suoraviivaista etenemistä.
- Muista aina käyttäytyä kokeessa samalla tavalla kuin harjoituksissakin.
- Nuoren koiran kanssa harjoitellessa on hyvä harjoitella yhtä asiaa kuuriluontoisesti. Eli keskittyä pari viikkoa esim. ohjauksiin, sitten hakuun jne. Asioita kannattaa yhdistää samaan treeniin vasta kun osaamistaso on kehittynyt riittävälle tasolle.
- On muistettava, että ohjausten harjoitteleminen huonontaa aina koiran hakua -> muista siis harjoitella riittävästi myös hakua!
- Jos koira harjoituksissa lähtee poikkeamaan linjalta, tulee se pysäyttää ja ottaa pois. Ei siis mitään suuntaohjauksia, mikäli harjoitellaan suoraa linjaa.
- Harjoitukset tulee suunnitella siten, että ne ovat koiran suoritettavissa. Kuitenkin niin, että kiikutaan siellä taitotason rajalla. Vain siten kehitystä voi oikeasti tapahtua!
- Käske koira paikalle heti auton ulkopuolelle ja lähde treenaamaan vasta kun koira on rauhoittunut. Ekalla kerralla kannattaa varata kirja mukaan ;)
- Suoraviivaista palautusta varten koiraa voi houkutella luokse nopeammin myös toisella damilla. Täytyy kuitenkin muistaa välillä myös antaa dami koiralle, jotta kiinnostus houkutteludamiin ei laske.
Älä varasta koiran damia
Lomat on nyt lusittu ja arkeen on palattu. Viime viikolla molemmat koirat saivat oikein suurannoksen harrastamista, kun meillä oli ensin to-pe pentutreffit Hauholla ja pe-su Tollerbay miitti Jämsässä.
Torstaina teimme Tyynen kanssa pari vesinoutoa veneestä heitetyllä damilla. Toiseen noutoon yhdistettiin laukaus ja molemmat meni oikein kivasti. Tyyne on toistaiseksi ollut täysin hiljainen harjoituksissa ja siitä saa varmasti kiittää malttitreenejä ja runsasta treenikentän laidalla hengailua.
Seuraavaksi menimme pellolle tekemään malttitreeniä. Lisäksi tarkoituksena oli varovasti siedättää pentuja siihen, että joku muukin voi treenata lähimaastossa. Pelto oli sama kuin Juhannuksen treeneissä ja Tyyne olikin siellä todella rauhallinen. Aluksi Aki meni melko kauas damin kanssa ja vaan heilutti sitä pentujen nähden. Pentujen tuli istua rauhassa sivulla. Tämän jälkeen harjoitusta hieman vaikeutettiin niin, että Aki heitti damin muutaman kerran ja tuli hieman lähemmäksi. Tyyne istui rauhallisen tarkkaavaisena tämän ajan mun sivullani. Vapautin tämän jälkeen koiran ja keskityin jonkin aikaa vaan kertomaan muille, miten näitä harjoituksia kannattaa jatkaa ja mihin minkäkin koiran kanssa kannattaa keskittyä. Sillä välin Tyyne laittoi maate, kun ei kerran mitään tapahtunut :) Pidän sitä Tyynen parhaana puolena, että se todella pystyy rauhoittumaan nopeasti, kun tekemistä ei ole tarjolla! Malttiharjoituksen jälkeen kävimme vielä kolmen pennun voimin viemässä jokainen oman muistidamin yhdessä koiran kanssa (jokainen omaan paikkaansa). Tämän jälkeen palasimme lähemmäs riviä ja jokainen lähetti koiransa vuorollaan noutoon. Tyyne sai hakea omansa viimeisenä, koska luotin sen muistiin eniten. Treeni meni tosi kivasti, kaikki muistivat oman daminsa ja etäisyydet koirien välillä olivat riittävän suuret. Friidu tosin teki vielä palautuksessa kunniakierroksia, mutta eiköhän siitä vielä hyvä tule :) Toistimme harjoituksen kahdesti ja molemmilla kerroilla Tyyne meni suoraan damille ja nuuskutti sen puskasta ylös. Palautusvauhti sillä voisi olla parempi, mutta eiköhän se siitä hiljalleen parane, kun alan palkkaamaan sitä paremmilla nameilla.
Peltotreenin jälkeen teimme vielä lyhyet laahausjäljet metsään jokaiselle pennulle. Jälki vedettiin kestokanilla. Kaikki pennut menivät jäljen itsenäisesti ja toivat spontaanisti omistajilleen kestokanin jäljen päästä :)
Perjantaina meillä oli vuorossa vielä verijäljet jokaiselle pennulle. Teimme niistä reilu 100m pitkiä. Kulmia oli kaksi ja niissä oli myös makuut. Kaikki pennut lähtivät tosi kivasti heti jäljestämään ja pysyivät uskollisesti jäljellä koko matkan. Tyyne oli aika vauhdikas ja annoin sille heti alun jälkeen täyden liinan matkan. Makuista toisen se meinasi ohittaa sisäkaarteesta, mutta kutsuin sen yhdessä tutkimaan makuuta. Tyyne oli selvästi todella innoissaan jäljestä, häntä heilui kamalaa vauhtia koko ajan :) Täytynee ehkä jossain vaiheessa jatkaa tätäkin harrastusta!
Nuuskuttelujen jälkeen katsoimme vielä vähän näyttelyesiintymistä ja muutamaa tokojuttua pentujen kanssa. Niissä Tyyne pääsi lähinnä malliksi pari kertaa.
Ainiin, ja olihan meillä riistaakin mukana. Varis tarttui hyvin suuhun, mutta Tyynen ote on vielä tosi vaihteleva. Se ottaa kyllä syvän koko suun otteen, mutta on mielellään heti korjailemassa ja pyörittämässä lintua suussaan. Kannettiin sitä hieman, mutta täytyy selvästi alkaa ottaa typykän kanssa seuraavaksi ihan vaan pitkiä kantoharjoituksia vaakun kanssa. Kokemuksestahan se hyvä ote vasta löytyy! Lokki tarttui suuhun paremmalla otteella ja otimme Tyynelle sitten myös pari vesinoutoa lokilla. Hyvin tuli tipu käteen ja Teellä oli jopa vedessä tosi kiva ote linnusta.
Viikonlopun Tyyne sai lähinnä hengailla. Se sai katsella lauantaina hieman muiden koirien treenailua. Veden ääressä suorittava koira oli aika lähellä ja Tyynekin päästi ekaa kertaa muutaman vinkaisun. Sain sen kuitenkin rauhoitettua hiljaiseksi, joten hyvä harjoitus kaiken kaikkiaan!
Sunnuntain treenien lopuksi Tyyne pääsi vielä suolammelle tekemään yhden vesinoudon. Ranta oli tosi liejuinen, joten halusin siksi ottaa kakaralle siltä yhden noudon. Dami heitettiin veneestä ja nouto meni hyvin. Kouluttaja motkotti mulle kuitenkin sen jälkeen asiasta. Mä nimittäin kumarruin palautuksessa tosi vahvasti koiraa kohti ja nappasin damin sen suusta. Tein sitä oikeasti koko viikonlopun myös Rauhan vesinoudoissa.
Sehän on ihan perusasia, ettei koiran suusta saa varastaa mitään! Miten tähän on sitten päädytty? Mä en luota mun koiriin, että ne varmasti tuovat damin mun käteen asti ennen veden pois ravistamista. Ja näköjään mä oon alkanut varomaan vesiluovutuksissa damin tippumista niin paljon, että nappaan sen pois kamalalla kiireellä ennen kuin virhettä ehtii tapahtua. Mahtavaa itsepetosta! Älyttömintä siinä on vielä se, että Rauha toi nytkin mulle damia maalla kymmeniä metrejä vedestä nousemisen jälkeen. Eikä ravistanut tai pudottanut. Palautusvauhti sillä on vedestä hidastunut viime aikoina selvästi ja syynä on ihan varmasti se, että mä nappaan damin heti pois... Mun täytyy nyt jatkossa alkaa kiinnittää tuohon aivan erityistä huomiota. Ennemmin koira saa sitten vaikka pudottaa damin muutaman kerran, ei siihen maailma kaadu. Kirjoitetaan tähän vielä viikon tärkein oppiläksy boldattuna, niin muistan sen varmasti.
Älä varasta damia koiran suusta, vaan ota aina vastaan ensin koira ja sitten vasta dami!
Torstaina teimme Tyynen kanssa pari vesinoutoa veneestä heitetyllä damilla. Toiseen noutoon yhdistettiin laukaus ja molemmat meni oikein kivasti. Tyyne on toistaiseksi ollut täysin hiljainen harjoituksissa ja siitä saa varmasti kiittää malttitreenejä ja runsasta treenikentän laidalla hengailua.
Seuraavaksi menimme pellolle tekemään malttitreeniä. Lisäksi tarkoituksena oli varovasti siedättää pentuja siihen, että joku muukin voi treenata lähimaastossa. Pelto oli sama kuin Juhannuksen treeneissä ja Tyyne olikin siellä todella rauhallinen. Aluksi Aki meni melko kauas damin kanssa ja vaan heilutti sitä pentujen nähden. Pentujen tuli istua rauhassa sivulla. Tämän jälkeen harjoitusta hieman vaikeutettiin niin, että Aki heitti damin muutaman kerran ja tuli hieman lähemmäksi. Tyyne istui rauhallisen tarkkaavaisena tämän ajan mun sivullani. Vapautin tämän jälkeen koiran ja keskityin jonkin aikaa vaan kertomaan muille, miten näitä harjoituksia kannattaa jatkaa ja mihin minkäkin koiran kanssa kannattaa keskittyä. Sillä välin Tyyne laittoi maate, kun ei kerran mitään tapahtunut :) Pidän sitä Tyynen parhaana puolena, että se todella pystyy rauhoittumaan nopeasti, kun tekemistä ei ole tarjolla! Malttiharjoituksen jälkeen kävimme vielä kolmen pennun voimin viemässä jokainen oman muistidamin yhdessä koiran kanssa (jokainen omaan paikkaansa). Tämän jälkeen palasimme lähemmäs riviä ja jokainen lähetti koiransa vuorollaan noutoon. Tyyne sai hakea omansa viimeisenä, koska luotin sen muistiin eniten. Treeni meni tosi kivasti, kaikki muistivat oman daminsa ja etäisyydet koirien välillä olivat riittävän suuret. Friidu tosin teki vielä palautuksessa kunniakierroksia, mutta eiköhän siitä vielä hyvä tule :) Toistimme harjoituksen kahdesti ja molemmilla kerroilla Tyyne meni suoraan damille ja nuuskutti sen puskasta ylös. Palautusvauhti sillä voisi olla parempi, mutta eiköhän se siitä hiljalleen parane, kun alan palkkaamaan sitä paremmilla nameilla.
Peltotreenin jälkeen teimme vielä lyhyet laahausjäljet metsään jokaiselle pennulle. Jälki vedettiin kestokanilla. Kaikki pennut menivät jäljen itsenäisesti ja toivat spontaanisti omistajilleen kestokanin jäljen päästä :)
Perjantaina meillä oli vuorossa vielä verijäljet jokaiselle pennulle. Teimme niistä reilu 100m pitkiä. Kulmia oli kaksi ja niissä oli myös makuut. Kaikki pennut lähtivät tosi kivasti heti jäljestämään ja pysyivät uskollisesti jäljellä koko matkan. Tyyne oli aika vauhdikas ja annoin sille heti alun jälkeen täyden liinan matkan. Makuista toisen se meinasi ohittaa sisäkaarteesta, mutta kutsuin sen yhdessä tutkimaan makuuta. Tyyne oli selvästi todella innoissaan jäljestä, häntä heilui kamalaa vauhtia koko ajan :) Täytynee ehkä jossain vaiheessa jatkaa tätäkin harrastusta!
Nuuskuttelujen jälkeen katsoimme vielä vähän näyttelyesiintymistä ja muutamaa tokojuttua pentujen kanssa. Niissä Tyyne pääsi lähinnä malliksi pari kertaa.
Ainiin, ja olihan meillä riistaakin mukana. Varis tarttui hyvin suuhun, mutta Tyynen ote on vielä tosi vaihteleva. Se ottaa kyllä syvän koko suun otteen, mutta on mielellään heti korjailemassa ja pyörittämässä lintua suussaan. Kannettiin sitä hieman, mutta täytyy selvästi alkaa ottaa typykän kanssa seuraavaksi ihan vaan pitkiä kantoharjoituksia vaakun kanssa. Kokemuksestahan se hyvä ote vasta löytyy! Lokki tarttui suuhun paremmalla otteella ja otimme Tyynelle sitten myös pari vesinoutoa lokilla. Hyvin tuli tipu käteen ja Teellä oli jopa vedessä tosi kiva ote linnusta.
Viikonlopun Tyyne sai lähinnä hengailla. Se sai katsella lauantaina hieman muiden koirien treenailua. Veden ääressä suorittava koira oli aika lähellä ja Tyynekin päästi ekaa kertaa muutaman vinkaisun. Sain sen kuitenkin rauhoitettua hiljaiseksi, joten hyvä harjoitus kaiken kaikkiaan!
Sunnuntain treenien lopuksi Tyyne pääsi vielä suolammelle tekemään yhden vesinoudon. Ranta oli tosi liejuinen, joten halusin siksi ottaa kakaralle siltä yhden noudon. Dami heitettiin veneestä ja nouto meni hyvin. Kouluttaja motkotti mulle kuitenkin sen jälkeen asiasta. Mä nimittäin kumarruin palautuksessa tosi vahvasti koiraa kohti ja nappasin damin sen suusta. Tein sitä oikeasti koko viikonlopun myös Rauhan vesinoudoissa.
Sehän on ihan perusasia, ettei koiran suusta saa varastaa mitään! Miten tähän on sitten päädytty? Mä en luota mun koiriin, että ne varmasti tuovat damin mun käteen asti ennen veden pois ravistamista. Ja näköjään mä oon alkanut varomaan vesiluovutuksissa damin tippumista niin paljon, että nappaan sen pois kamalalla kiireellä ennen kuin virhettä ehtii tapahtua. Mahtavaa itsepetosta! Älyttömintä siinä on vielä se, että Rauha toi nytkin mulle damia maalla kymmeniä metrejä vedestä nousemisen jälkeen. Eikä ravistanut tai pudottanut. Palautusvauhti sillä on vedestä hidastunut viime aikoina selvästi ja syynä on ihan varmasti se, että mä nappaan damin heti pois... Mun täytyy nyt jatkossa alkaa kiinnittää tuohon aivan erityistä huomiota. Ennemmin koira saa sitten vaikka pudottaa damin muutaman kerran, ei siihen maailma kaadu. Kirjoitetaan tähän vielä viikon tärkein oppiläksy boldattuna, niin muistan sen varmasti.
Älä varasta damia koiran suusta, vaan ota aina vastaan ensin koira ja sitten vasta dami!
30.6.2011
Juhannuksen treenailuja kuvina
Juhannuksena tuli otettua muutama valokuvakin treenailuista... Ensimmäisessä Rauha on palauttamassa ohjausdamia lauantain peltotreeneissä.
Rauha passissa pellon laidalla
Tyynekin pääsi tekemään muutaman muistinoudon
Pääasiassa Tyyne sai kuitenkin keskittyä maltin harjoitteluun
On tää hengailu kyl joskus vähän tylsää...
Juhannus -> laadukasta treeniaikaa mökillä
Tytsyt ovat taas päässeet treenaamaan oikein urakalla. Viime viikolla oli tiistain treenien sijasta meidän yhdistyksen järjestämä match show. Tietysti mun piti ilmoittaa Tyyne kehään, eihän se mitään haittaa ettei se osaa esiintyä pätkääkään ;) No, siinä sitten perinteisesti palkkasin tuota ennen kehää ahkerasti seisomisesta. Jostain kummallisesta syystä se myös kulki hienosti kävelyvauhtia pitäen pientä katsekontaktia. Kehä meni siis melkoisen mallikkaasti. Tyyne antoi mun myös asetella itseään hyvin ja oli epäilyttävän rauhallisen oloinen koko kehän aikana. Ainut "moka", minkä tein alkukehässä oli se, kun yritin ottaa muutamaan juoksuaskeleen. Tyyne on sen verran pieni vielä, että siinä vaiheessa myös koiran ravi vaihtui laukalle. Isossa kehässä oltiin jatkossa ja me oltiin lopulta "5.sijalla", kun neljä palkittiin. Tyyne käyttäytyi isossa kehässä vielä ihan nätisti, mutta alkoi selvästi liikkeessä jo väsymään ja kontakti putosi muutaman kerran kentän hajuihin. No, tuohon suoritukseen ei kuitenkaan voi olla muuta kuin erittäin tyytyväinen. Nyt voin huoletta ilmoittaa tuon Tollershowhun elokuulle ja luottaa, että esiintyminen onnistuu. Kyllä me varmaan pyörähdetään vielä jossain toisessakin mätsärissä, kun vaan sopiva sattuu eteen.
Juhannuksena mä lähdin tyttöjen kanssa mökille sillä välin kun Olli lähti lomailemaan Belgradiin. No, eipä se meitä haitannut vaan otin kaiken ilon irti vapaapäivistä ja mahtavista treenipuitteista. Perjantaina suostuttelin ensin isän soutamaan meidät sopivaan rantaan, minne tein Rauhalle hieman isomman harjoituksen. Tein maalle rannasta takaviistoon oikealle muistipaikan, minne vein 5 ohjausdamia. Vasemmalle puolelle tehtiin taas hakuruutu. Ruutu oli aika perus alokasluokan kokoluokkaa. Haastavaksi sen teki kuitenkin maastoerot. Osa dameista oli kaislikossa vedessä, osa rannan metsikössä ja yksi metsätien toisella puolella olevassa mäessä. Isä otti loput damit ja souti avoveteen sopivaan kulmaan suhteessa hakualueeseen. Harjoituksen ideana oli kuunteleminen ja keskittyminen oikeaan tehtävään. Tavoitteena oli myös sotkea koiran ennakko-odotuksia laittamalla se tekemään aina sitä mitä se ei odota tekevänsä. Katsottiin siis vesimarkkeeraus (perus ykkönen avoveteen). Tämän jälkeen seuruutin koiran pari metriä pois rannasta ja lähetin ohjaukseen. Jos Rauha oli rauhallisen oloinen, saatoin laittaa sen suoraan ohjauksen jälkeen markkeeraukselle, mutta ainakin kerran tein vielä niin, että lähetinkin koiran vielä hakuun ja haetutin ruudusta pari damia ennen markkeerauksen hakemista. Loppuvaiheessa teimme vielä yhden pitkän "sokko"-ohjauksen niin, että faija souti huomattavasti kauemmas veneellä ja kävi laskemassa veteen damin. Sen jälkeen hän souti vielä selkeästi eri linjaan, ettei vene olisi ainakaan koiralle maamerkkinä. Tämän ajan Rauha teki hakua maalla, joten se ei nähnyt tapahtumista mitään. Sitten vaan laitoin Rauhan linjaan, matkaa damille oli 80-100 metriä. Ja koira ui suoraan damille asti. Annoin vahvistuskäskyä tasaisesti koko matkan ajan ja sehän toimi :)
Kokonaisuutena Rauha teki treenin tosi hyvin. Se kuunteli koko ajan mun ohjeita ja keskittyi annettuun tehtävään täysillä. Ääntä siitä lähti muutaman kerran vesimarkkeerausten jälkeen, kun seuruutin sen ohjaukseen. Nämä ratkaisin odottamalla ja kerran hain myös itse ohjausdamin jättämällä koiran nuolemaan näppejään lähetyspaikalle.
Pe-iltana tokoilin myös muutamaan otteeseen punaisten kanssa. Rauha teki luoksetulon pysäytystä kiertoharjoituksen avulla, toimi aika kivasti. Lisäksi se sai seurata ja tehdä perusasentoleikkiä. Juhannushupina mä lähdin opettamaan kaikille koirille (mysö Salli-mummolle) jalkojen välistä pujottelua. Rauhalle se oli selvästi vaikeinta, kun se ei oikeasti tykkää olla liian lähellä fyysisesti. No, treenailun tavoitteena oli pitää hauskaa ja se toimi :) Illalla laitoin vielä ruokakupin loppupalkaksi odottamaan ja teimme kisanomaisesti muistaakseni 5 tokoliikettä. Rauha teki kivasti töitä, vaikka odottikin aika innokkaasti liikkeiden välillä vapautusta kipolle :)
Lauantaina pakkasin autoon molemmat tollerit, hyvän kirjan ja treenivälineet kera hyttysmyrkyn. Ajoin erään läheisen ison pellon laidalle ja kävin valmistelemassa neljä eri muistipaikkaa pellon eri puolille. Teemana oli suorat ja pitkät ohjaukset ja rauhallinen odottaminen. Pellolla vierähtikin yhteensä noin 2,5 tuntia. Olisipa mulla aina noin reilusti aikaa tehdä treenejä oikein pitkän kaavan kautta! Lähetin Rauhan aluksi sokko-ohjaukseen noin 50 metrin päähän ekalle muistipaikalle. Vaihtelin sitten treenien ajan omaa sijoittautumista pellolla ja muistipaikkoja. Pisin ohjaus oli noin 150 metriä pitkä, suurin osa noin 80 metriä. Muutaman kerran Rauha oli hieman kuumana lähetystilanteessa. Tällöin jätin sen istumaan lähetyspaikalle ja menin vähäksi aikaa takaisin passipaikalle. Ohjausten välissä hengailimme myös passipaikalla, koirat makoillen ja minä lukien kirjaa.
Rauha oli täysin lunkisti odotustilanteissa ja ohjautui myös kivasti dameille. Olen tehnyt viime aikoina tarkoituksella haastavia harjoituksia, koska Rauhan osaamistaso treenitilanteessa on sen verran hyvä. Mielekkäintä on luonnollisesti tehdä sen mukaisesti riittävän haastavia treenejä, että kehitystä tapahtuu. Tämä harjoitus olikin selvästi meidän osaamisen rajoilla. Muutaman kerran lähetys epäonnistui, kun muistipaikalle oli niin pitkä matka, eikä koira enää muistanut sitä kunnolla. Näissä tilanteissa kävin uudelleen motivoimassa paikan, koska tarkoitus luonnollisesti oli saada suoria ja varmoja linjoja. Helle hyydytti koiraa jonkin verran, mutta tosi hyvin Rauha jaksoi tehdä töitä loppuun asti. Tämä treeni oli meille tosi hyvä. Koira pysyi myös sopivan rauhallisessa vireessä, kun lähes jokaisen suorituksen jälkeen hengailimme aikamme ennen uutta noutoa.
Sunnuntain ja maanantain koirat saivat levätä. Tiistaina olikin taas vuorossa Herttoniemen toko-treenit ja keskiviikkona seuran omat treenit. Näissä Rauha sai tehdä hieman kaukoja, noutoa ja tunnaria. Kaukoja tehtiin lyhyeltä etäisyydeltä ja samat ongelmat hommassa tuntuu edelleen olevan. Koira tekee pari siirtymää hyvin, mutta sitten ne vaan hajoavat jostain pikkujutusta. Ajattelinkin, että yritän lisätä omaa liikkumista ja häiriötä lyhyellä etäisyydellä enemmän, josko sen avulla liikkeestä saisi suoritusvarmemman. Se on mielestäni meidän voi-liikkeistä tällä hetkellä huonoimmalla tolalla... Tunnaria tehtiin ensin kasan kanssa ilman liikkuria. Piilotin oman heiniin ja Rauha etsi sen nätisti. Sitten otin liikkurin lähmimään kapuloita ja vein vielä itse oman. Lopuksi tehtiin vielä niin, että vein oman ensin ja liikkuri sen jälkeen liikutteli muita kapuloita. Rauha teki nämä kaikki ongelmitta. Ensi viikolla taidetaan jatkaa tästä ja toivottavasti päästään siihen, että liikkuri vie meidän oman kapulankin. Täytyy vaan edetä taas varovaisesti tämän kanssa, ettei liike taas hajoa jostain pienestä muutoksesta. Noutoa tein niin, että palkkasin paluuvauhdista lelulla. Lisäksi tehtiin hyppynoutoa, missä Rauha tarvitsi taas tällä kertaa lisäkäskyn kapulan noston jälkeen, että se hyppäsi myös palatessa. Tätä täytynee taas alkaa treenata enemmän. Pitkillä etäisyyksillä ja vinoista kulmista!
Ensi viikon koirat saavat viettää akkuja keräten hoidossa, kun allekirjoittanut lomailee Italiassa. Varmaan ihan hyvä niin, ettei tule treenattua liikaa ;) Kisojakin on jo innokkaasti katsottu syksylle. Tarkoitus olisi kisata niin nomessa, tokossa, agilityssa kuin wt:ssäkin. Tylsää ei siis tule - nyt on parempi keskittyä treenaamaan, koska kisakaudella treeniä ei niin paljoa voi tehdä!
Juhannuksena mä lähdin tyttöjen kanssa mökille sillä välin kun Olli lähti lomailemaan Belgradiin. No, eipä se meitä haitannut vaan otin kaiken ilon irti vapaapäivistä ja mahtavista treenipuitteista. Perjantaina suostuttelin ensin isän soutamaan meidät sopivaan rantaan, minne tein Rauhalle hieman isomman harjoituksen. Tein maalle rannasta takaviistoon oikealle muistipaikan, minne vein 5 ohjausdamia. Vasemmalle puolelle tehtiin taas hakuruutu. Ruutu oli aika perus alokasluokan kokoluokkaa. Haastavaksi sen teki kuitenkin maastoerot. Osa dameista oli kaislikossa vedessä, osa rannan metsikössä ja yksi metsätien toisella puolella olevassa mäessä. Isä otti loput damit ja souti avoveteen sopivaan kulmaan suhteessa hakualueeseen. Harjoituksen ideana oli kuunteleminen ja keskittyminen oikeaan tehtävään. Tavoitteena oli myös sotkea koiran ennakko-odotuksia laittamalla se tekemään aina sitä mitä se ei odota tekevänsä. Katsottiin siis vesimarkkeeraus (perus ykkönen avoveteen). Tämän jälkeen seuruutin koiran pari metriä pois rannasta ja lähetin ohjaukseen. Jos Rauha oli rauhallisen oloinen, saatoin laittaa sen suoraan ohjauksen jälkeen markkeeraukselle, mutta ainakin kerran tein vielä niin, että lähetinkin koiran vielä hakuun ja haetutin ruudusta pari damia ennen markkeerauksen hakemista. Loppuvaiheessa teimme vielä yhden pitkän "sokko"-ohjauksen niin, että faija souti huomattavasti kauemmas veneellä ja kävi laskemassa veteen damin. Sen jälkeen hän souti vielä selkeästi eri linjaan, ettei vene olisi ainakaan koiralle maamerkkinä. Tämän ajan Rauha teki hakua maalla, joten se ei nähnyt tapahtumista mitään. Sitten vaan laitoin Rauhan linjaan, matkaa damille oli 80-100 metriä. Ja koira ui suoraan damille asti. Annoin vahvistuskäskyä tasaisesti koko matkan ajan ja sehän toimi :)
Kokonaisuutena Rauha teki treenin tosi hyvin. Se kuunteli koko ajan mun ohjeita ja keskittyi annettuun tehtävään täysillä. Ääntä siitä lähti muutaman kerran vesimarkkeerausten jälkeen, kun seuruutin sen ohjaukseen. Nämä ratkaisin odottamalla ja kerran hain myös itse ohjausdamin jättämällä koiran nuolemaan näppejään lähetyspaikalle.
Pe-iltana tokoilin myös muutamaan otteeseen punaisten kanssa. Rauha teki luoksetulon pysäytystä kiertoharjoituksen avulla, toimi aika kivasti. Lisäksi se sai seurata ja tehdä perusasentoleikkiä. Juhannushupina mä lähdin opettamaan kaikille koirille (mysö Salli-mummolle) jalkojen välistä pujottelua. Rauhalle se oli selvästi vaikeinta, kun se ei oikeasti tykkää olla liian lähellä fyysisesti. No, treenailun tavoitteena oli pitää hauskaa ja se toimi :) Illalla laitoin vielä ruokakupin loppupalkaksi odottamaan ja teimme kisanomaisesti muistaakseni 5 tokoliikettä. Rauha teki kivasti töitä, vaikka odottikin aika innokkaasti liikkeiden välillä vapautusta kipolle :)
Lauantaina pakkasin autoon molemmat tollerit, hyvän kirjan ja treenivälineet kera hyttysmyrkyn. Ajoin erään läheisen ison pellon laidalle ja kävin valmistelemassa neljä eri muistipaikkaa pellon eri puolille. Teemana oli suorat ja pitkät ohjaukset ja rauhallinen odottaminen. Pellolla vierähtikin yhteensä noin 2,5 tuntia. Olisipa mulla aina noin reilusti aikaa tehdä treenejä oikein pitkän kaavan kautta! Lähetin Rauhan aluksi sokko-ohjaukseen noin 50 metrin päähän ekalle muistipaikalle. Vaihtelin sitten treenien ajan omaa sijoittautumista pellolla ja muistipaikkoja. Pisin ohjaus oli noin 150 metriä pitkä, suurin osa noin 80 metriä. Muutaman kerran Rauha oli hieman kuumana lähetystilanteessa. Tällöin jätin sen istumaan lähetyspaikalle ja menin vähäksi aikaa takaisin passipaikalle. Ohjausten välissä hengailimme myös passipaikalla, koirat makoillen ja minä lukien kirjaa.
Rauha oli täysin lunkisti odotustilanteissa ja ohjautui myös kivasti dameille. Olen tehnyt viime aikoina tarkoituksella haastavia harjoituksia, koska Rauhan osaamistaso treenitilanteessa on sen verran hyvä. Mielekkäintä on luonnollisesti tehdä sen mukaisesti riittävän haastavia treenejä, että kehitystä tapahtuu. Tämä harjoitus olikin selvästi meidän osaamisen rajoilla. Muutaman kerran lähetys epäonnistui, kun muistipaikalle oli niin pitkä matka, eikä koira enää muistanut sitä kunnolla. Näissä tilanteissa kävin uudelleen motivoimassa paikan, koska tarkoitus luonnollisesti oli saada suoria ja varmoja linjoja. Helle hyydytti koiraa jonkin verran, mutta tosi hyvin Rauha jaksoi tehdä töitä loppuun asti. Tämä treeni oli meille tosi hyvä. Koira pysyi myös sopivan rauhallisessa vireessä, kun lähes jokaisen suorituksen jälkeen hengailimme aikamme ennen uutta noutoa.
Sunnuntain ja maanantain koirat saivat levätä. Tiistaina olikin taas vuorossa Herttoniemen toko-treenit ja keskiviikkona seuran omat treenit. Näissä Rauha sai tehdä hieman kaukoja, noutoa ja tunnaria. Kaukoja tehtiin lyhyeltä etäisyydeltä ja samat ongelmat hommassa tuntuu edelleen olevan. Koira tekee pari siirtymää hyvin, mutta sitten ne vaan hajoavat jostain pikkujutusta. Ajattelinkin, että yritän lisätä omaa liikkumista ja häiriötä lyhyellä etäisyydellä enemmän, josko sen avulla liikkeestä saisi suoritusvarmemman. Se on mielestäni meidän voi-liikkeistä tällä hetkellä huonoimmalla tolalla... Tunnaria tehtiin ensin kasan kanssa ilman liikkuria. Piilotin oman heiniin ja Rauha etsi sen nätisti. Sitten otin liikkurin lähmimään kapuloita ja vein vielä itse oman. Lopuksi tehtiin vielä niin, että vein oman ensin ja liikkuri sen jälkeen liikutteli muita kapuloita. Rauha teki nämä kaikki ongelmitta. Ensi viikolla taidetaan jatkaa tästä ja toivottavasti päästään siihen, että liikkuri vie meidän oman kapulankin. Täytyy vaan edetä taas varovaisesti tämän kanssa, ettei liike taas hajoa jostain pienestä muutoksesta. Noutoa tein niin, että palkkasin paluuvauhdista lelulla. Lisäksi tehtiin hyppynoutoa, missä Rauha tarvitsi taas tällä kertaa lisäkäskyn kapulan noston jälkeen, että se hyppäsi myös palatessa. Tätä täytynee taas alkaa treenata enemmän. Pitkillä etäisyyksillä ja vinoista kulmista!
Ensi viikon koirat saavat viettää akkuja keräten hoidossa, kun allekirjoittanut lomailee Italiassa. Varmaan ihan hyvä niin, ettei tule treenattua liikaa ;) Kisojakin on jo innokkaasti katsottu syksylle. Tarkoitus olisi kisata niin nomessa, tokossa, agilityssa kuin wt:ssäkin. Tylsää ei siis tule - nyt on parempi keskittyä treenaamaan, koska kisakaudella treeniä ei niin paljoa voi tehdä!
21.6.2011
Tytsyjen tokoilut ja tollerileiri
Viikon vanha teksti oli jäänyt kesken ja päivittämättä, joten tässä tulee. Yllättäen taas ollaan myöhässä näiden blogikirjoitusten kanssa, täytyy lähipäivinä kiriä kiinni leirin jälkeiset 1,5 viikkoa :O
---
Tollerileiri tyhjensi treeneihin liittyvät yksityiskohdat päästä sen verran tehokkaasti, että allekirjoittaneella ei ole enää mitään kunnollisia muistikuvia siitä, mitä me alkuviikosta ennen leiriä treenailtiin koirien kanssa... Rauha tokoili muutamana päivänä ja yleinen viretila ei ollut erityisen hyvä. Tiistain tokoiluissa (joo, erehdyin sitten ottamaan sen Tyynen mukaan) se vinkaisi ruutuun lähetyksissä. Täytyy siis alkaa tarkemmin tarkkailemaan koiran viretilaa myös tokossa. Jotenkin Tyynen läsnäolo treeneissä nostaa Rauhan virettä, mikä näkyy sitten ei-toivottuna käytöksenä. Seuraaminen on kyllä parantunut yleisellä tasolla. Täytyy vaan alkaa tekemään enemmän juoksua, paaljon pysähdyksiä ja temponvaihteluita muutenkin. Sekä tietysti käännöksiä, mutta ne sinänsä toimivat jo aika kivasti. Positiivisin asia oli kuitenkin ohjattu nouto, jonka Rauha teki täydellisesti muutaman harjoituksen jälkeen. Merkille lähettäminenkin toimi, vaikka sitä tuolle ei vielä varsinaisesti ole opetettukaan. Suunnat Rauha on oppinut niin hyvin nome-puolella, että itse ohjatun toimintamekanismi on sille yksinkertainen. Kivaa, että kerrankin on joku ylempien luokkien liike, jota ei tarvitse junnata ikuisuuksia kasaan!!
Tyynen tiistain tokoilut menivät enemmän tai vähemmän penkin alle. Se odotti vuoroaan aika pitkään sillä välin, kun treenasin Rauhan kanssa. Laitoin aluksi ruutumerkit maahan, mutta niitä tuon oli pakko päästä noutamaan. Menin kauemmaksi ja yritin naksutella koskutusalustaan koskemisesta. Sekin oli pakko ottaa suuhun, vaikka naksun ääni oli kuulunut paljon aiemmin. Ilmeisesti koiralla oli vaan intoa ja virtaa liikaa tämän tyyliseen harjoitukseen. Leikittiin sitten vähän narupallolla, samalla opetin tytölle liikkeestä maahanmenon alkeita. Toimi ihan hyvin, mutta joka palkkauskerran jälkeen Tyynen piti juosta narupallo suussa Rauhan luokse heeboilemaan. Lisäksi mun kädet meni vähän verille, kun taisteluleikissä osa tyttelin etuhampaista jäi leluun :D
------
Keskiviikon ja torstain koirat saivat enemmän tai vähemmän lomailla. Perjantaina piti käydä ostamassa Rauhalle Hurtan uusi viilennysmantteli, kun ulkona oli noin 30 astetta lämmintä, eikä ilmastoimattoman auton lämpötila ollut kovin inhimillinen... Pysähdyttiin matkan varrella kaverin mökille, missä koirat pääsivät vilvoittelemaan järveen. Tollerilauman sählätessä laiturilla myös Tyyne molskahti järveen monta kertaa. Eipä se ollut tipahtamisesta juuri moksiskaan. Tosin ei se osaa vielä laiturin päästä uida rantaan, vaan se pitää nostaa ylös samasta kohdasta.
Perjantaina koirilla ei ollut mitään isompaa aktiviteettiä. Tyyne pääsi kuitenkin iltakierrokselleni mukaan, jolloin se ehti leikkiä usean koiran kanssa. Pe-iltana oli myös nome-kurssin kouluttajien tapaaminen. Me oltiin Rauhan kanssa päästy osaavampien ryhmään, ja lähes koko ryhmä olikin täynnä vanhoja tuttuja. La-aamuna aloitimme treenailut pellolla. Suurin osa ajasta oli odottelua, mikä sopikin meille paremmin kuin mainiosti. Rauha relasi odottaessaan tosi kivasti, ja se olikin työskentelytilanteissa täysin hiljaa koko aamun. Alkuun otimme perus ykkösmarkkeerauksen pellon laitaan melko lähelle. Siinä ei ollut mitään erikoista. Seuraava tehtävä oli "sokko-ohjaus" edelliseen markkeerauspaikkaan. Tämä meni myös hyvin. Palautuksen jälkeen otettiin pari askelta taaksepäin ja lähetettiin koira uudestaan samaan paikkaan. Sitten taas odotettiin ja lopuksi mentiin pellon reunaa tielle, jolta piti tehdä ohjaus koko pellon yli (reilu 50m) aiempaan muistipaikkaan. Matkalla oli myös ojan ylitys. Motivointina käytettiin laukausta. Lähetyspaikka oli sen verran lähellä meidän passipaikkaa, että Rauha kuumeni muiden koirien suorituksesta. Mentiin sitten suosiolla hieman kauemmaksi, jolloin sain koiran taas rauhoittumaan. Vuorollamme mä seuruutin koiran lähetyspaikalle ja pistin linjaan. Itse linja oli hyvä, mutta lähihakupillitys oli vähän "vetelä", ja Rauha pysähtyi katsomaan mua hämmentyneenä. Sanoinkin muille, että tuo joskus hämmentyy lähihakupillityksestä. Joku totesi, että koira ei välttämättä kuule sitä pitkän matkan päähän kunnolla, mikä varmaan piti paikkansa. Rauha etsi damia hieman alueen sivusta hetken, mutta pillitin taas uuden lähihakupillityksen, kun se oli oikealla kohdalla. Sieltähän se dami sitten löytyi :)
Iltapäivällä menimme veden äärelle treenaamaan. Allekirjoittaneelta meinasi mennä hermot heti alkuunsa, kun vesitreenit ovat jääneet meillä tälle kesälle vielä aika minimiin ja koiran viretila oli sen mukainen... No, onneksi se hiljalleen rauhoittui siitä ja saatiin tehtävät tehtyä melko äänettömästi (muutamia piippauksia siirtymissä).
Aluksi katsoimme ryhmässä, kun kouluttaja motivoi lammen rannalla yhden pöheikön muistipaikaksi. Tämän jälkeen jokainen tuli vuorollaan tehtävään. Aluksi heitettiin lammen keskelle markkeeraus, minkä Rauha haki suoraviivaisesti. Tämän jälkeen koira käännettiin rannan suuntaisesti ja ohjattiin aiemmin motivoidulle muistipaikalle. Tämä meni myös Rauhan kanssa ongelmitta. Jouduin tosin hieman asettamaan itseäni koiran ja lammen väliin, koska Rauha olisi kovasti halunnut kääntää nenän kohti heittäjää.
Tämän tehtävän jälkeen menimme kauemmas veden ääreltä ja jokainen meni vuorollaan tekemään sokko-ohjauksen lammen takaosaan. Kyseessä oli ylivoimaisesti pisin vesiohjaus, minne olen Rauhaa koskaan laittanut. Koira lähti kyllä heti ensimmäisellä lähetyksellä mukavasti linjalle, mutta se otti suunnakseen heittäjän, joka oli sektorissa jonkin verran vasemmalla. Kouluttaja kysyi muutaman kymmenen metrin uimisen jälkeen, että saanko koiran ohjattua suuntakäskyillä takaisin oikeaan linjaan. Vastasin totuudenmukaisesti, että Rauha kyllä kääntyy hyvin suuntiin, mutta ei ole oikein ymmärtänyt vedessä taakse lähetystä. Näin siinä sitten kävikin, että koira jäi hämmentyneenä pyörimään, kun yritin oikeassa kohdassa käskyttää sitä jälleen eteen. Tehtiin sitten niin, että heti kun Rauha kääntyi yhtään oikeaan suuntaan, heittäjä heitti sille damin palkaksi. Mä suorastaan näin, kuinka lamppu syttyi pikku tollerin päässä :) Otin koiran ja damin vastaan ja laitoin uudelleen sen linjaan kohti lähes lammen vastarannalle lipunutta damia. Tällä kertaa Rauhan linja oli suora ja se ui nätisti koko matkan damille. Annoin sille tasaisesti vahvistuskäskyä, koska se selvästi tarvitsi sitä vielä (sillä ei ollut hajuakaan damin sijainnista). Oli kyllä mielettömän hieno fiilis, kun koira ohjautui damille asti hyvin ja palautti sen myös uiden takaisin! Lisää meille tällaisia harjoituksia! Täytyy juhannuksena jatkaa vesiteemaa pidemmälle, kun ollaan mökillä veden äärellä :)
Lopuksi meillä oli vielä lähihakuharjoitus, missä pienelle alueelle piilotettiin koiran nähden kasa tennispalloja. Rauha otti kierroksia palloista aika paljon, mutta pysyi silti kuulolla ja hiljaa yllättävän hyvin. Se teki ihan superisti harjoitusta. Meni eri kulmista alueelle, pysähtyi pillikäskystä istumaan ja haki pillityksen kuultuaan. Häiriömarkkeerauksen katsoi, mutta meni mielellään käskystä lähihakualueelle. Palautteeksi saatiin, että voidaan alkaa rutkasti vaikeuttamaan noita harjoituksia, koska koira on hyvin kuulolla ja tekee intensiivisesti töitä oikealla alueella :)
Sunnuntaina koirat saivat huilia samalla kun itse talkoilin leirin yhteydessä järjestetyssä MH-kuvauksessa. Kivaa oli, tosin sääolot olisivat voineet olla parempia. Aamupäivällä lämpöä oli yli 30 astetta ja iltapäivästä päälle pompsahti kunnon ukkonen... Onneksi kuvaus saatiin kuitenkin vietyä loppuun.
---
Tollerileiri tyhjensi treeneihin liittyvät yksityiskohdat päästä sen verran tehokkaasti, että allekirjoittaneella ei ole enää mitään kunnollisia muistikuvia siitä, mitä me alkuviikosta ennen leiriä treenailtiin koirien kanssa... Rauha tokoili muutamana päivänä ja yleinen viretila ei ollut erityisen hyvä. Tiistain tokoiluissa (joo, erehdyin sitten ottamaan sen Tyynen mukaan) se vinkaisi ruutuun lähetyksissä. Täytyy siis alkaa tarkemmin tarkkailemaan koiran viretilaa myös tokossa. Jotenkin Tyynen läsnäolo treeneissä nostaa Rauhan virettä, mikä näkyy sitten ei-toivottuna käytöksenä. Seuraaminen on kyllä parantunut yleisellä tasolla. Täytyy vaan alkaa tekemään enemmän juoksua, paaljon pysähdyksiä ja temponvaihteluita muutenkin. Sekä tietysti käännöksiä, mutta ne sinänsä toimivat jo aika kivasti. Positiivisin asia oli kuitenkin ohjattu nouto, jonka Rauha teki täydellisesti muutaman harjoituksen jälkeen. Merkille lähettäminenkin toimi, vaikka sitä tuolle ei vielä varsinaisesti ole opetettukaan. Suunnat Rauha on oppinut niin hyvin nome-puolella, että itse ohjatun toimintamekanismi on sille yksinkertainen. Kivaa, että kerrankin on joku ylempien luokkien liike, jota ei tarvitse junnata ikuisuuksia kasaan!!
Tyynen tiistain tokoilut menivät enemmän tai vähemmän penkin alle. Se odotti vuoroaan aika pitkään sillä välin, kun treenasin Rauhan kanssa. Laitoin aluksi ruutumerkit maahan, mutta niitä tuon oli pakko päästä noutamaan. Menin kauemmaksi ja yritin naksutella koskutusalustaan koskemisesta. Sekin oli pakko ottaa suuhun, vaikka naksun ääni oli kuulunut paljon aiemmin. Ilmeisesti koiralla oli vaan intoa ja virtaa liikaa tämän tyyliseen harjoitukseen. Leikittiin sitten vähän narupallolla, samalla opetin tytölle liikkeestä maahanmenon alkeita. Toimi ihan hyvin, mutta joka palkkauskerran jälkeen Tyynen piti juosta narupallo suussa Rauhan luokse heeboilemaan. Lisäksi mun kädet meni vähän verille, kun taisteluleikissä osa tyttelin etuhampaista jäi leluun :D
------
Keskiviikon ja torstain koirat saivat enemmän tai vähemmän lomailla. Perjantaina piti käydä ostamassa Rauhalle Hurtan uusi viilennysmantteli, kun ulkona oli noin 30 astetta lämmintä, eikä ilmastoimattoman auton lämpötila ollut kovin inhimillinen... Pysähdyttiin matkan varrella kaverin mökille, missä koirat pääsivät vilvoittelemaan järveen. Tollerilauman sählätessä laiturilla myös Tyyne molskahti järveen monta kertaa. Eipä se ollut tipahtamisesta juuri moksiskaan. Tosin ei se osaa vielä laiturin päästä uida rantaan, vaan se pitää nostaa ylös samasta kohdasta.
Perjantaina koirilla ei ollut mitään isompaa aktiviteettiä. Tyyne pääsi kuitenkin iltakierrokselleni mukaan, jolloin se ehti leikkiä usean koiran kanssa. Pe-iltana oli myös nome-kurssin kouluttajien tapaaminen. Me oltiin Rauhan kanssa päästy osaavampien ryhmään, ja lähes koko ryhmä olikin täynnä vanhoja tuttuja. La-aamuna aloitimme treenailut pellolla. Suurin osa ajasta oli odottelua, mikä sopikin meille paremmin kuin mainiosti. Rauha relasi odottaessaan tosi kivasti, ja se olikin työskentelytilanteissa täysin hiljaa koko aamun. Alkuun otimme perus ykkösmarkkeerauksen pellon laitaan melko lähelle. Siinä ei ollut mitään erikoista. Seuraava tehtävä oli "sokko-ohjaus" edelliseen markkeerauspaikkaan. Tämä meni myös hyvin. Palautuksen jälkeen otettiin pari askelta taaksepäin ja lähetettiin koira uudestaan samaan paikkaan. Sitten taas odotettiin ja lopuksi mentiin pellon reunaa tielle, jolta piti tehdä ohjaus koko pellon yli (reilu 50m) aiempaan muistipaikkaan. Matkalla oli myös ojan ylitys. Motivointina käytettiin laukausta. Lähetyspaikka oli sen verran lähellä meidän passipaikkaa, että Rauha kuumeni muiden koirien suorituksesta. Mentiin sitten suosiolla hieman kauemmaksi, jolloin sain koiran taas rauhoittumaan. Vuorollamme mä seuruutin koiran lähetyspaikalle ja pistin linjaan. Itse linja oli hyvä, mutta lähihakupillitys oli vähän "vetelä", ja Rauha pysähtyi katsomaan mua hämmentyneenä. Sanoinkin muille, että tuo joskus hämmentyy lähihakupillityksestä. Joku totesi, että koira ei välttämättä kuule sitä pitkän matkan päähän kunnolla, mikä varmaan piti paikkansa. Rauha etsi damia hieman alueen sivusta hetken, mutta pillitin taas uuden lähihakupillityksen, kun se oli oikealla kohdalla. Sieltähän se dami sitten löytyi :)
Iltapäivällä menimme veden äärelle treenaamaan. Allekirjoittaneelta meinasi mennä hermot heti alkuunsa, kun vesitreenit ovat jääneet meillä tälle kesälle vielä aika minimiin ja koiran viretila oli sen mukainen... No, onneksi se hiljalleen rauhoittui siitä ja saatiin tehtävät tehtyä melko äänettömästi (muutamia piippauksia siirtymissä).
Aluksi katsoimme ryhmässä, kun kouluttaja motivoi lammen rannalla yhden pöheikön muistipaikaksi. Tämän jälkeen jokainen tuli vuorollaan tehtävään. Aluksi heitettiin lammen keskelle markkeeraus, minkä Rauha haki suoraviivaisesti. Tämän jälkeen koira käännettiin rannan suuntaisesti ja ohjattiin aiemmin motivoidulle muistipaikalle. Tämä meni myös Rauhan kanssa ongelmitta. Jouduin tosin hieman asettamaan itseäni koiran ja lammen väliin, koska Rauha olisi kovasti halunnut kääntää nenän kohti heittäjää.
Tämän tehtävän jälkeen menimme kauemmas veden ääreltä ja jokainen meni vuorollaan tekemään sokko-ohjauksen lammen takaosaan. Kyseessä oli ylivoimaisesti pisin vesiohjaus, minne olen Rauhaa koskaan laittanut. Koira lähti kyllä heti ensimmäisellä lähetyksellä mukavasti linjalle, mutta se otti suunnakseen heittäjän, joka oli sektorissa jonkin verran vasemmalla. Kouluttaja kysyi muutaman kymmenen metrin uimisen jälkeen, että saanko koiran ohjattua suuntakäskyillä takaisin oikeaan linjaan. Vastasin totuudenmukaisesti, että Rauha kyllä kääntyy hyvin suuntiin, mutta ei ole oikein ymmärtänyt vedessä taakse lähetystä. Näin siinä sitten kävikin, että koira jäi hämmentyneenä pyörimään, kun yritin oikeassa kohdassa käskyttää sitä jälleen eteen. Tehtiin sitten niin, että heti kun Rauha kääntyi yhtään oikeaan suuntaan, heittäjä heitti sille damin palkaksi. Mä suorastaan näin, kuinka lamppu syttyi pikku tollerin päässä :) Otin koiran ja damin vastaan ja laitoin uudelleen sen linjaan kohti lähes lammen vastarannalle lipunutta damia. Tällä kertaa Rauhan linja oli suora ja se ui nätisti koko matkan damille. Annoin sille tasaisesti vahvistuskäskyä, koska se selvästi tarvitsi sitä vielä (sillä ei ollut hajuakaan damin sijainnista). Oli kyllä mielettömän hieno fiilis, kun koira ohjautui damille asti hyvin ja palautti sen myös uiden takaisin! Lisää meille tällaisia harjoituksia! Täytyy juhannuksena jatkaa vesiteemaa pidemmälle, kun ollaan mökillä veden äärellä :)
Lopuksi meillä oli vielä lähihakuharjoitus, missä pienelle alueelle piilotettiin koiran nähden kasa tennispalloja. Rauha otti kierroksia palloista aika paljon, mutta pysyi silti kuulolla ja hiljaa yllättävän hyvin. Se teki ihan superisti harjoitusta. Meni eri kulmista alueelle, pysähtyi pillikäskystä istumaan ja haki pillityksen kuultuaan. Häiriömarkkeerauksen katsoi, mutta meni mielellään käskystä lähihakualueelle. Palautteeksi saatiin, että voidaan alkaa rutkasti vaikeuttamaan noita harjoituksia, koska koira on hyvin kuulolla ja tekee intensiivisesti töitä oikealla alueella :)
Sunnuntaina koirat saivat huilia samalla kun itse talkoilin leirin yhteydessä järjestetyssä MH-kuvauksessa. Kivaa oli, tosin sääolot olisivat voineet olla parempia. Aamupäivällä lämpöä oli yli 30 astetta ja iltapäivästä päälle pompsahti kunnon ukkonen... Onneksi kuvaus saatiin kuitenkin vietyä loppuun.
7.6.2011
Ostetaan suoritusvarmuutta...
Rauha on viimeisen viikon aikana päässyt taas treenaamaan reilusti ja montaa lajia. Tiistana otetiin kisanomaisesti osa voivoi-liikkeistä kotioven edessä. Niiistä seuraaminen oli jo pääosin ihan kivaa, kaukokäskyissä ei edes edistänyt. Luoksetulo oli sit taas kamala läpijuoksu ja tunnarin teki oikein hyvin. Tosin etsi aika pitkään omaa, mutta ei silti yrittänyt ottaa vääriä. Lopetettiin metallinoutoon, joka on vikaksi liikkeeksi sieltä varmimmasta päästä. Tosin tuo yrittää usein fuskata noudoissa luovutusasentoa, joka oli nytkin hieman edessä.
Kokonaisuutena liikkeistä jäi sellainen fiilis, että pitäisi varmaan hiljalleen katsoa meille ne voi-kisat kalenterista. Keskiviikkona keskityttiin taas erityisesti seuraamisen vasemmalle käännöksiin. Ja mikä mahtavinta, sehän toimii! Palkkaan edelleen lähes jokaisesta onnistuneesta käännöksestä, mutta Rauha on vihdoin selkeästi hiffannut takapään käytön idean käännöksissä! Jee, me edistytään jossain :) Toki matkaa on vielä siihen, että käännökset on noin nättejä pitkässä seuraamiskaaviossa...
Otettiin myös hieman hyppynoutoa, joka toimi kivasti vinoissakin heitoissa. Siinä täytyy kuitenkin jatkaa vinompiin heittoihin, jotta liikkeestä saisi mahdollisimman varman. Lähetin Rauhan myös muiden tekemään ruutuun. Ruudun edessä melkein juoksulinjassa oli yksi häiriömerkki, mutta se ei haitannut mitään, vaan Rauha paukkasi suoraan ruudun keskelle :) Se osuus toimii siis jo melko varmasti. Seiso-käskystä se kuitenkin istui... Rauha on silloin tällöin tarjonnut tuota ruudun yhteydessä. Liittynee siihen, että nome-puolella sen kuuluu pysäytyskäskystä istua. Täytyy vaan yrittää useammin palkita tuota jo siitä seisomisestakin. Vaikka niinhän mä teenkin...
Helatorstaina meillä oli vuorossa Jouni Oreniuksen pitämä agilityvalmennus. Tuhannet kiitokset Suville tästä mahdollisuudesta! Rata oli meille tällä kertaa suhteellisen hankala ja treenattavaa todellakin riitti. Kokonaisuutena saatiin ihan positiivista palautetta. Rauha vähän sikaili kontakteilla. Mä olen sen verran vähän vasta vaatinut sitä pysähtymään kontakteille, että tuo ei vielä kunnolla usko pysäytyskäskyä. Treeniä siis vaan lisää! Keinu aiheutti päänvaivaa, koska Rauha ei osaa tehdä sitä itsenäisesti, vaan mun pitää olla suhteellisen lähellä mukana. Tämä täytyy myös oikeasti treenata siihen kuntoon, että voin olla vaikka esteen päässä keinusta ja koira menee sen itsenäisesti loppuun asti. Muistin myös jälleen sen, että koiralla olisi hyvä olla suoraan putkeen mentäessä jo joku käsky, että mennäänkö suoraan eteenpäin vaiko käännytään tiukasti johonkin. Pituus oli tällä kertaa myös erityisen hankala, koska sen jälkeen piti tehdä u-käännös ja Rauha ennakoi käännöstä monta kertaa hyppäämällä vain puolet pituudesta... Lopussa me hinkattiin myös esteen takaaheittoa ja sitä, että en pysähdy pällistelemään sitä kun koira hyppää mua kohti. Eli pieni ohjausmerkki riittää ja sen jälkeen ehdin ottaa jo etumatkaa seuraavalle esteelle mukavasti. Tätä pitää selvästi vielä treenata.
Kokonaisuutena valmennus oli oikein opettavainen reissu. Osa radasta meni oikeinkin hyvin, mutta oli kiva saada lisää hiottavia yksityiskohtia. Noiden edellämainittujen asioiden hanskaaminen lisää varmasti meidän suoritusvarmuutta asteen verran paremmaksi!
Valmennuksen jälkeen tollerit saivat hetken pulikoida Vantaanjoessa ja tämän jälkeen otettiin damit reppuun ja lähdettiin tekemään noutotreenejä. Tyyne sai kököttää puussa odottamassa samalla kun kävin tekemässä Rauhalle melkoisen vaikean haun, minne vein vain kolme damia. Heitin kaikki damit, jotta ne eivät ole liian lähellä mun kulkujälkiä. Kaikki olivat myös pienen maastoesteen takana. Yksi mäennyppylän takana, toinen ojan toisella puolella ja kolmas kuopassa.
Haun täyttämisen jälkeen kävin viemässä vielä kaksi damia ohjausta varten. Tämän jälkeen koira hakuun. Hakutehtävä oli selvästi haastava, koska Rauha etsi ensimmäistä damia noin 5 minuuttia. Damit oli myös aika kaukana ja tuona aikana en koiraa nähnyt. Tämä onkin ollut meidän tavoitteena haussa, että harjoitellaan mahdollisimman laajaa ja itsenäistä etsimistä. Ensimmäisen damin tultua käänsin koiran pois alueelta ja lähetin ohjaukselle. Sinne Rauha meni suoraviivaisesti, ei ongelmaa. Sitten koira uudestaan hakuun. Toisen damin löytymisessä kesti toiset 5 minuuttia (ensi kerralla allekirjoittanut muistaa ottaa hyttysmyrkyn mukaan). Tämän jälkeen vielä toinen ohjaus ylös. Lähetin sitten Rauhan vielä kolmannen damin hakuun, koska se ei sen damin sijaintia ollut etsinyt niin tarkkaan. Tässä vaiheessa koira oli jo hieman väsynyt, mutta se teki aikansa ihan kivasti töitä. Haku alkoi kuitenkin puuroutua turhan lähelle mun makuun, joten otin koiran pois ja kävin kävelemässä alueella pienen lenkin. Tämän jälkeen Rauha lähti taas kuin tykin suusta hakemaan. Alueelle tuli kuitenkin jotain retkeilijöitä, joten lähdin itse kulkemaan kohti damia. Rauhaa ei näkynyt ennen kuin pillitin sen luokse. Käytiin sitten yhdessä hakemassa dami.
Kokonaisuutena näyttäisi siltä, että mun koirani hakutyöskentely alkaa näyttää aika kivalta. Nyt me pidetään siitä hetken tauko ja katsotaan sitä seuraavan kerran joskus ensi viikolla. Tällä kertaa yritän etsiä jonkun kivan suolammen tms, missä osa dameista/riistasta? on vedessä. Viretila oli suhteellisen sopiva noutohommiin agilitytreenien jäljiltä. Tosin kyllähän tuo vähän kuumana kävi alkuun...
To-iltana otettiin vielä lyhyet tokotreenisulkeiset. Niissä Rauha teki ihan pätevästi taas vasemmalle käännöksiä, luoksetuloa ja heti sen jälkeen korkeassa vireessä tunnaria. Se vaan tekee kotona tunnarin aina oikein, hankaluudet tulevat sitten kun otetaan liikkuri mukaan hommaan...
Perjantai oli koirien vapaapäivä. Lauantaina oli vuorossa leikkimielinen RotuRace-kilpailu Hyvinkäällä. Aurinkoisessa säässä oli kiva hengailla ja odotella omaa vuoroa. Rauha suoriutui mammaloman jäljiltä ihan hyvin. Se juoksi vieheen perässä elämänsä ensimmäistä kertaa ja sen yksilöaika taisi olla jossain 10.-15. nopeimman joukossa noin 128 koirasta. Tollerijoukkue sijoittui 32 medi-joukkueen sarjassa viidensiksi.
Roturacen jälkeen mentiin vielä tokoilemaan Essin ja Pepin kanssa. Rauha teki kisanomaisesti seuraamisen, luoksetulon, ruudunn, liikkeestä istumisen ja metallinoudon. Koira oli ilmeisesti huonossa vireessä päivän hengailun jälkeen ja siitä kuului pientä piipitystä (!!) liikkeiden välissä. Huoh, toivottavasti ei tule tavaksi... Seuraaminen oli ihan siedettävää, ei mitään erityisen hyvää, mutta pysyi kuitenkin kasassa. Ruutuun meno oli tosi jees, mutta lopun seuraamaan kutsusta Rauha kiersi mun oikealta puolelta. Kaikissa liikkeellelähdöissä tuo yritti tipahtaa maahan liikkurin sanomisista. Tähän siis taas tehtotreeniä tarvitaan! Luoksetulo oli jälleen kamala läpijuoksu ja istumiseen tarvitsi tuplakäskyn. Metalli oli taas turvallinen ja varma lopetusliike.
Kokonaisuutena tuo on edelleen aika ailahteleva. Hyvänä päivänä tekee voivoi-liikkeet tosi hienosti ja huonona ei niin hienosti... Hyviä vinkkejä otetaan siis vastaan, että miten suoritusvarmuutta saisi kasvatettua :I Tämän hetken taktiikkana mulla on tehdä noin kerran viikossa kisanomainen treeni ja niiden välillä keskittyä liikkeiden yksityiskohtien hiomiseen pieni pala kerrallaan. Ainakin seuraaminen on parantunut sillä taktiikalla keväästä taas selvästi :)
Sunnuntaina kävimme Oittaalla lenkillä ja hieman treenaamassa Tyynen Friidu-siskon & Riitan ja Rauhan Aulis-veljen, Torstin ja Johannan kanssa. Isompien kanssa teemana oli vesinouto niin, että rannalta oli vielä palautusmatkaa ohjaajalle jonkin verran. Otimme ensin yhden markkeerauksen, jonka Rauha pudotti mun jalkoihin. Tämän jälkeen pari-kolme ohjausta samaan paikkaan. Meillähän oli viime kesänä haasteena juurikin vesiohjaukset, joissa en itse ollut ihan rannassa. Tällä kertaa ne sujuivat Rauhalta oikein hienosti ja palautuksetkin tulivat suoraviivaisesti käteen asti.
Eilen illalla me otettiin vielä ihan pienet tokotreenit. Keskityin tällä kertaa liikkeen temponvaihdoksiin ja juoksuun. Nyt Rauha seurasi myös juoksuvauhdissa tosi kivasti. Otin osan toistoista ketjupannan kanssa ja osan ilman. Otimme myös pari toistoa kaukokäskyjä, missä naksutin takapalkalle seisomasta maahanmenoja, missä Rauha niiasi etupäätä kunnolla taakse. Luulen, että me palataan hieman taaksepäin kaukojen kanssa, että Rauha varmasti muistaa oikean suoritustekniikan. Lopuksi vielä pari luoksetuloa, joissa seisominen oli taas vähän parempi. Täytyy ottaa tuo luoksetulon pysäytys seuraavaksi työn alle ja käyttää jotain tolppaa apuna toistoja haettaessa. Rauha voisi mun mielestäni edelleen pysähtyä nopeamminkin käskyn kuultuaan.
Tänään on Tyynen & sisarusten treenipäivä, joten Rauha saa illalla tehdä vaan juoksulenkin fillarin kanssa. Huomenna on meidän seuran tokokisat, joten tehdään korkeintaan joku pikatreeni illalla ja torstaina on agilitytreenit. Perjantaina lähdetäänkin sitten punaisten kanssa kohti Himosta ja tollerileiriä. Lauantai treenataan Rauhan kanssa nomea ja sunnuntaina allekirjoittanut on mh-kuvauksessa etäleikkijänä.
Treenikärpänen on näköjään puraissut tauon jälkeen taas oikein kunnolla. Onneksi Rauha toimii duracell-paristoilla ja jaksaa tosi hyvin suurempaakin treenimäärää. Toki täytyy koko ajan myös huolehtia siitä, että koira saa viikossa aina vähintään yhden täydellisen vapaapäivän, mielellään pari.
Kokonaisuutena liikkeistä jäi sellainen fiilis, että pitäisi varmaan hiljalleen katsoa meille ne voi-kisat kalenterista. Keskiviikkona keskityttiin taas erityisesti seuraamisen vasemmalle käännöksiin. Ja mikä mahtavinta, sehän toimii! Palkkaan edelleen lähes jokaisesta onnistuneesta käännöksestä, mutta Rauha on vihdoin selkeästi hiffannut takapään käytön idean käännöksissä! Jee, me edistytään jossain :) Toki matkaa on vielä siihen, että käännökset on noin nättejä pitkässä seuraamiskaaviossa...
Otettiin myös hieman hyppynoutoa, joka toimi kivasti vinoissakin heitoissa. Siinä täytyy kuitenkin jatkaa vinompiin heittoihin, jotta liikkeestä saisi mahdollisimman varman. Lähetin Rauhan myös muiden tekemään ruutuun. Ruudun edessä melkein juoksulinjassa oli yksi häiriömerkki, mutta se ei haitannut mitään, vaan Rauha paukkasi suoraan ruudun keskelle :) Se osuus toimii siis jo melko varmasti. Seiso-käskystä se kuitenkin istui... Rauha on silloin tällöin tarjonnut tuota ruudun yhteydessä. Liittynee siihen, että nome-puolella sen kuuluu pysäytyskäskystä istua. Täytyy vaan yrittää useammin palkita tuota jo siitä seisomisestakin. Vaikka niinhän mä teenkin...
Helatorstaina meillä oli vuorossa Jouni Oreniuksen pitämä agilityvalmennus. Tuhannet kiitokset Suville tästä mahdollisuudesta! Rata oli meille tällä kertaa suhteellisen hankala ja treenattavaa todellakin riitti. Kokonaisuutena saatiin ihan positiivista palautetta. Rauha vähän sikaili kontakteilla. Mä olen sen verran vähän vasta vaatinut sitä pysähtymään kontakteille, että tuo ei vielä kunnolla usko pysäytyskäskyä. Treeniä siis vaan lisää! Keinu aiheutti päänvaivaa, koska Rauha ei osaa tehdä sitä itsenäisesti, vaan mun pitää olla suhteellisen lähellä mukana. Tämä täytyy myös oikeasti treenata siihen kuntoon, että voin olla vaikka esteen päässä keinusta ja koira menee sen itsenäisesti loppuun asti. Muistin myös jälleen sen, että koiralla olisi hyvä olla suoraan putkeen mentäessä jo joku käsky, että mennäänkö suoraan eteenpäin vaiko käännytään tiukasti johonkin. Pituus oli tällä kertaa myös erityisen hankala, koska sen jälkeen piti tehdä u-käännös ja Rauha ennakoi käännöstä monta kertaa hyppäämällä vain puolet pituudesta... Lopussa me hinkattiin myös esteen takaaheittoa ja sitä, että en pysähdy pällistelemään sitä kun koira hyppää mua kohti. Eli pieni ohjausmerkki riittää ja sen jälkeen ehdin ottaa jo etumatkaa seuraavalle esteelle mukavasti. Tätä pitää selvästi vielä treenata.
Kokonaisuutena valmennus oli oikein opettavainen reissu. Osa radasta meni oikeinkin hyvin, mutta oli kiva saada lisää hiottavia yksityiskohtia. Noiden edellämainittujen asioiden hanskaaminen lisää varmasti meidän suoritusvarmuutta asteen verran paremmaksi!
Valmennuksen jälkeen tollerit saivat hetken pulikoida Vantaanjoessa ja tämän jälkeen otettiin damit reppuun ja lähdettiin tekemään noutotreenejä. Tyyne sai kököttää puussa odottamassa samalla kun kävin tekemässä Rauhalle melkoisen vaikean haun, minne vein vain kolme damia. Heitin kaikki damit, jotta ne eivät ole liian lähellä mun kulkujälkiä. Kaikki olivat myös pienen maastoesteen takana. Yksi mäennyppylän takana, toinen ojan toisella puolella ja kolmas kuopassa.
Haun täyttämisen jälkeen kävin viemässä vielä kaksi damia ohjausta varten. Tämän jälkeen koira hakuun. Hakutehtävä oli selvästi haastava, koska Rauha etsi ensimmäistä damia noin 5 minuuttia. Damit oli myös aika kaukana ja tuona aikana en koiraa nähnyt. Tämä onkin ollut meidän tavoitteena haussa, että harjoitellaan mahdollisimman laajaa ja itsenäistä etsimistä. Ensimmäisen damin tultua käänsin koiran pois alueelta ja lähetin ohjaukselle. Sinne Rauha meni suoraviivaisesti, ei ongelmaa. Sitten koira uudestaan hakuun. Toisen damin löytymisessä kesti toiset 5 minuuttia (ensi kerralla allekirjoittanut muistaa ottaa hyttysmyrkyn mukaan). Tämän jälkeen vielä toinen ohjaus ylös. Lähetin sitten Rauhan vielä kolmannen damin hakuun, koska se ei sen damin sijaintia ollut etsinyt niin tarkkaan. Tässä vaiheessa koira oli jo hieman väsynyt, mutta se teki aikansa ihan kivasti töitä. Haku alkoi kuitenkin puuroutua turhan lähelle mun makuun, joten otin koiran pois ja kävin kävelemässä alueella pienen lenkin. Tämän jälkeen Rauha lähti taas kuin tykin suusta hakemaan. Alueelle tuli kuitenkin jotain retkeilijöitä, joten lähdin itse kulkemaan kohti damia. Rauhaa ei näkynyt ennen kuin pillitin sen luokse. Käytiin sitten yhdessä hakemassa dami.
Kokonaisuutena näyttäisi siltä, että mun koirani hakutyöskentely alkaa näyttää aika kivalta. Nyt me pidetään siitä hetken tauko ja katsotaan sitä seuraavan kerran joskus ensi viikolla. Tällä kertaa yritän etsiä jonkun kivan suolammen tms, missä osa dameista/riistasta? on vedessä. Viretila oli suhteellisen sopiva noutohommiin agilitytreenien jäljiltä. Tosin kyllähän tuo vähän kuumana kävi alkuun...
To-iltana otettiin vielä lyhyet tokotreenisulkeiset. Niissä Rauha teki ihan pätevästi taas vasemmalle käännöksiä, luoksetuloa ja heti sen jälkeen korkeassa vireessä tunnaria. Se vaan tekee kotona tunnarin aina oikein, hankaluudet tulevat sitten kun otetaan liikkuri mukaan hommaan...
Perjantai oli koirien vapaapäivä. Lauantaina oli vuorossa leikkimielinen RotuRace-kilpailu Hyvinkäällä. Aurinkoisessa säässä oli kiva hengailla ja odotella omaa vuoroa. Rauha suoriutui mammaloman jäljiltä ihan hyvin. Se juoksi vieheen perässä elämänsä ensimmäistä kertaa ja sen yksilöaika taisi olla jossain 10.-15. nopeimman joukossa noin 128 koirasta. Tollerijoukkue sijoittui 32 medi-joukkueen sarjassa viidensiksi.
Roturacen jälkeen mentiin vielä tokoilemaan Essin ja Pepin kanssa. Rauha teki kisanomaisesti seuraamisen, luoksetulon, ruudunn, liikkeestä istumisen ja metallinoudon. Koira oli ilmeisesti huonossa vireessä päivän hengailun jälkeen ja siitä kuului pientä piipitystä (!!) liikkeiden välissä. Huoh, toivottavasti ei tule tavaksi... Seuraaminen oli ihan siedettävää, ei mitään erityisen hyvää, mutta pysyi kuitenkin kasassa. Ruutuun meno oli tosi jees, mutta lopun seuraamaan kutsusta Rauha kiersi mun oikealta puolelta. Kaikissa liikkeellelähdöissä tuo yritti tipahtaa maahan liikkurin sanomisista. Tähän siis taas tehtotreeniä tarvitaan! Luoksetulo oli jälleen kamala läpijuoksu ja istumiseen tarvitsi tuplakäskyn. Metalli oli taas turvallinen ja varma lopetusliike.
Kokonaisuutena tuo on edelleen aika ailahteleva. Hyvänä päivänä tekee voivoi-liikkeet tosi hienosti ja huonona ei niin hienosti... Hyviä vinkkejä otetaan siis vastaan, että miten suoritusvarmuutta saisi kasvatettua :I Tämän hetken taktiikkana mulla on tehdä noin kerran viikossa kisanomainen treeni ja niiden välillä keskittyä liikkeiden yksityiskohtien hiomiseen pieni pala kerrallaan. Ainakin seuraaminen on parantunut sillä taktiikalla keväästä taas selvästi :)
Sunnuntaina kävimme Oittaalla lenkillä ja hieman treenaamassa Tyynen Friidu-siskon & Riitan ja Rauhan Aulis-veljen, Torstin ja Johannan kanssa. Isompien kanssa teemana oli vesinouto niin, että rannalta oli vielä palautusmatkaa ohjaajalle jonkin verran. Otimme ensin yhden markkeerauksen, jonka Rauha pudotti mun jalkoihin. Tämän jälkeen pari-kolme ohjausta samaan paikkaan. Meillähän oli viime kesänä haasteena juurikin vesiohjaukset, joissa en itse ollut ihan rannassa. Tällä kertaa ne sujuivat Rauhalta oikein hienosti ja palautuksetkin tulivat suoraviivaisesti käteen asti.
Eilen illalla me otettiin vielä ihan pienet tokotreenit. Keskityin tällä kertaa liikkeen temponvaihdoksiin ja juoksuun. Nyt Rauha seurasi myös juoksuvauhdissa tosi kivasti. Otin osan toistoista ketjupannan kanssa ja osan ilman. Otimme myös pari toistoa kaukokäskyjä, missä naksutin takapalkalle seisomasta maahanmenoja, missä Rauha niiasi etupäätä kunnolla taakse. Luulen, että me palataan hieman taaksepäin kaukojen kanssa, että Rauha varmasti muistaa oikean suoritustekniikan. Lopuksi vielä pari luoksetuloa, joissa seisominen oli taas vähän parempi. Täytyy ottaa tuo luoksetulon pysäytys seuraavaksi työn alle ja käyttää jotain tolppaa apuna toistoja haettaessa. Rauha voisi mun mielestäni edelleen pysähtyä nopeamminkin käskyn kuultuaan.
Tänään on Tyynen & sisarusten treenipäivä, joten Rauha saa illalla tehdä vaan juoksulenkin fillarin kanssa. Huomenna on meidän seuran tokokisat, joten tehdään korkeintaan joku pikatreeni illalla ja torstaina on agilitytreenit. Perjantaina lähdetäänkin sitten punaisten kanssa kohti Himosta ja tollerileiriä. Lauantai treenataan Rauhan kanssa nomea ja sunnuntaina allekirjoittanut on mh-kuvauksessa etäleikkijänä.
Treenikärpänen on näköjään puraissut tauon jälkeen taas oikein kunnolla. Onneksi Rauha toimii duracell-paristoilla ja jaksaa tosi hyvin suurempaakin treenimäärää. Toki täytyy koko ajan myös huolehtia siitä, että koira saa viikossa aina vähintään yhden täydellisen vapaapäivän, mielellään pari.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)