Viikon vanha teksti oli jäänyt kesken ja päivittämättä, joten tässä tulee. Yllättäen taas ollaan myöhässä näiden blogikirjoitusten kanssa, täytyy lähipäivinä kiriä kiinni leirin jälkeiset 1,5 viikkoa :O
---
Tollerileiri tyhjensi treeneihin liittyvät yksityiskohdat päästä sen verran tehokkaasti, että allekirjoittaneella ei ole enää mitään kunnollisia muistikuvia siitä, mitä me alkuviikosta ennen leiriä treenailtiin koirien kanssa... Rauha tokoili muutamana päivänä ja yleinen viretila ei ollut erityisen hyvä. Tiistain tokoiluissa (joo, erehdyin sitten ottamaan sen Tyynen mukaan) se vinkaisi ruutuun lähetyksissä. Täytyy siis alkaa tarkemmin tarkkailemaan koiran viretilaa myös tokossa. Jotenkin Tyynen läsnäolo treeneissä nostaa Rauhan virettä, mikä näkyy sitten ei-toivottuna käytöksenä. Seuraaminen on kyllä parantunut yleisellä tasolla. Täytyy vaan alkaa tekemään enemmän juoksua, paaljon pysähdyksiä ja temponvaihteluita muutenkin. Sekä tietysti käännöksiä, mutta ne sinänsä toimivat jo aika kivasti. Positiivisin asia oli kuitenkin ohjattu nouto, jonka Rauha teki täydellisesti muutaman harjoituksen jälkeen. Merkille lähettäminenkin toimi, vaikka sitä tuolle ei vielä varsinaisesti ole opetettukaan. Suunnat Rauha on oppinut niin hyvin nome-puolella, että itse ohjatun toimintamekanismi on sille yksinkertainen. Kivaa, että kerrankin on joku ylempien luokkien liike, jota ei tarvitse junnata ikuisuuksia kasaan!!
Tyynen tiistain tokoilut menivät enemmän tai vähemmän penkin alle. Se odotti vuoroaan aika pitkään sillä välin, kun treenasin Rauhan kanssa. Laitoin aluksi ruutumerkit maahan, mutta niitä tuon oli pakko päästä noutamaan. Menin kauemmaksi ja yritin naksutella koskutusalustaan koskemisesta. Sekin oli pakko ottaa suuhun, vaikka naksun ääni oli kuulunut paljon aiemmin. Ilmeisesti koiralla oli vaan intoa ja virtaa liikaa tämän tyyliseen harjoitukseen. Leikittiin sitten vähän narupallolla, samalla opetin tytölle liikkeestä maahanmenon alkeita. Toimi ihan hyvin, mutta joka palkkauskerran jälkeen Tyynen piti juosta narupallo suussa Rauhan luokse heeboilemaan. Lisäksi mun kädet meni vähän verille, kun taisteluleikissä osa tyttelin etuhampaista jäi leluun :D
------
Keskiviikon ja torstain koirat saivat enemmän tai vähemmän lomailla. Perjantaina piti käydä ostamassa Rauhalle Hurtan uusi viilennysmantteli, kun ulkona oli noin 30 astetta lämmintä, eikä ilmastoimattoman auton lämpötila ollut kovin inhimillinen... Pysähdyttiin matkan varrella kaverin mökille, missä koirat pääsivät vilvoittelemaan järveen. Tollerilauman sählätessä laiturilla myös Tyyne molskahti järveen monta kertaa. Eipä se ollut tipahtamisesta juuri moksiskaan. Tosin ei se osaa vielä laiturin päästä uida rantaan, vaan se pitää nostaa ylös samasta kohdasta.
Perjantaina koirilla ei ollut mitään isompaa aktiviteettiä. Tyyne pääsi kuitenkin iltakierrokselleni mukaan, jolloin se ehti leikkiä usean koiran kanssa. Pe-iltana oli myös nome-kurssin kouluttajien tapaaminen. Me oltiin Rauhan kanssa päästy osaavampien ryhmään, ja lähes koko ryhmä olikin täynnä vanhoja tuttuja. La-aamuna aloitimme treenailut pellolla. Suurin osa ajasta oli odottelua, mikä sopikin meille paremmin kuin mainiosti. Rauha relasi odottaessaan tosi kivasti, ja se olikin työskentelytilanteissa täysin hiljaa koko aamun. Alkuun otimme perus ykkösmarkkeerauksen pellon laitaan melko lähelle. Siinä ei ollut mitään erikoista. Seuraava tehtävä oli "sokko-ohjaus" edelliseen markkeerauspaikkaan. Tämä meni myös hyvin. Palautuksen jälkeen otettiin pari askelta taaksepäin ja lähetettiin koira uudestaan samaan paikkaan. Sitten taas odotettiin ja lopuksi mentiin pellon reunaa tielle, jolta piti tehdä ohjaus koko pellon yli (reilu 50m) aiempaan muistipaikkaan. Matkalla oli myös ojan ylitys. Motivointina käytettiin laukausta. Lähetyspaikka oli sen verran lähellä meidän passipaikkaa, että Rauha kuumeni muiden koirien suorituksesta. Mentiin sitten suosiolla hieman kauemmaksi, jolloin sain koiran taas rauhoittumaan. Vuorollamme mä seuruutin koiran lähetyspaikalle ja pistin linjaan. Itse linja oli hyvä, mutta lähihakupillitys oli vähän "vetelä", ja Rauha pysähtyi katsomaan mua hämmentyneenä. Sanoinkin muille, että tuo joskus hämmentyy lähihakupillityksestä. Joku totesi, että koira ei välttämättä kuule sitä pitkän matkan päähän kunnolla, mikä varmaan piti paikkansa. Rauha etsi damia hieman alueen sivusta hetken, mutta pillitin taas uuden lähihakupillityksen, kun se oli oikealla kohdalla. Sieltähän se dami sitten löytyi :)
Iltapäivällä menimme veden äärelle treenaamaan. Allekirjoittaneelta meinasi mennä hermot heti alkuunsa, kun vesitreenit ovat jääneet meillä tälle kesälle vielä aika minimiin ja koiran viretila oli sen mukainen... No, onneksi se hiljalleen rauhoittui siitä ja saatiin tehtävät tehtyä melko äänettömästi (muutamia piippauksia siirtymissä).
Aluksi katsoimme ryhmässä, kun kouluttaja motivoi lammen rannalla yhden pöheikön muistipaikaksi. Tämän jälkeen jokainen tuli vuorollaan tehtävään. Aluksi heitettiin lammen keskelle markkeeraus, minkä Rauha haki suoraviivaisesti. Tämän jälkeen koira käännettiin rannan suuntaisesti ja ohjattiin aiemmin motivoidulle muistipaikalle. Tämä meni myös Rauhan kanssa ongelmitta. Jouduin tosin hieman asettamaan itseäni koiran ja lammen väliin, koska Rauha olisi kovasti halunnut kääntää nenän kohti heittäjää.
Tämän tehtävän jälkeen menimme kauemmas veden ääreltä ja jokainen meni vuorollaan tekemään sokko-ohjauksen lammen takaosaan. Kyseessä oli ylivoimaisesti pisin vesiohjaus, minne olen Rauhaa koskaan laittanut. Koira lähti kyllä heti ensimmäisellä lähetyksellä mukavasti linjalle, mutta se otti suunnakseen heittäjän, joka oli sektorissa jonkin verran vasemmalla. Kouluttaja kysyi muutaman kymmenen metrin uimisen jälkeen, että saanko koiran ohjattua suuntakäskyillä takaisin oikeaan linjaan. Vastasin totuudenmukaisesti, että Rauha kyllä kääntyy hyvin suuntiin, mutta ei ole oikein ymmärtänyt vedessä taakse lähetystä. Näin siinä sitten kävikin, että koira jäi hämmentyneenä pyörimään, kun yritin oikeassa kohdassa käskyttää sitä jälleen eteen. Tehtiin sitten niin, että heti kun Rauha kääntyi yhtään oikeaan suuntaan, heittäjä heitti sille damin palkaksi. Mä suorastaan näin, kuinka lamppu syttyi pikku tollerin päässä :) Otin koiran ja damin vastaan ja laitoin uudelleen sen linjaan kohti lähes lammen vastarannalle lipunutta damia. Tällä kertaa Rauhan linja oli suora ja se ui nätisti koko matkan damille. Annoin sille tasaisesti vahvistuskäskyä, koska se selvästi tarvitsi sitä vielä (sillä ei ollut hajuakaan damin sijainnista). Oli kyllä mielettömän hieno fiilis, kun koira ohjautui damille asti hyvin ja palautti sen myös uiden takaisin! Lisää meille tällaisia harjoituksia! Täytyy juhannuksena jatkaa vesiteemaa pidemmälle, kun ollaan mökillä veden äärellä :)
Lopuksi meillä oli vielä lähihakuharjoitus, missä pienelle alueelle piilotettiin koiran nähden kasa tennispalloja. Rauha otti kierroksia palloista aika paljon, mutta pysyi silti kuulolla ja hiljaa yllättävän hyvin. Se teki ihan superisti harjoitusta. Meni eri kulmista alueelle, pysähtyi pillikäskystä istumaan ja haki pillityksen kuultuaan. Häiriömarkkeerauksen katsoi, mutta meni mielellään käskystä lähihakualueelle. Palautteeksi saatiin, että voidaan alkaa rutkasti vaikeuttamaan noita harjoituksia, koska koira on hyvin kuulolla ja tekee intensiivisesti töitä oikealla alueella :)
Sunnuntaina koirat saivat huilia samalla kun itse talkoilin leirin yhteydessä järjestetyssä MH-kuvauksessa. Kivaa oli, tosin sääolot olisivat voineet olla parempia. Aamupäivällä lämpöä oli yli 30 astetta ja iltapäivästä päälle pompsahti kunnon ukkonen... Onneksi kuvaus saatiin kuitenkin vietyä loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti