Päivä alkoi yleisellä löpinällä ja Hottilaisten tokonäytöksellä. He esittelivät hieman temppuradan treenaamisen ideaa ja häiriötreenaamista. Temppurataa mä oon silloin tällöin tehnyt Rauhan kanssa, mutta niitä pitäisi kyllä tehdä useamminkin. Häiriötreeneissä häiriöt oli nostettu ihan omiin sfääreihinsä. Mieleen jäi erityisesti sellaiset harjoitukset, missä häiriköijä tuli paikalle jätetyn koiran viereen, houkutteli vinkulelulla tai namilla koiran nousemaan paikaltaan jne. Tässä voisi tehdä niin paljon enemmän omissakin treeneissä. Oikeastaan me treenataan ihan liian vähän häiriötä omien kanssa muutenkin. Kyllä mä mun tokoryhmäläisille pidän säännöllisesti häiriötreenejä, mutta omat saa niitä kyllä harvemmin...
Alkujutusteluiden jälkeen koirat jaettiin kolmeen ryhmään. Jokaisella oli yksittäin tietty aika (15min?) kouluttajan kanssa, minkä sai käyttää haluamallaan tavalla. Me olimme oman ryhmämme vikoja, joten ehdin ajoissa ottaa Tyynen hengailemaan maneesin reunalle. Se ei onneksi ottanut häiriötä paikasta, vaan oli ihan oma itsensä. Odotellessa se ei käynyt nukkumaan, mutta ei toisaalta ollut erityisen levotonkaan.
Ensimmäisenä pääsimme Oili Huotarin käsittelyyn. Päätin aloittaa sitä mun henkilökohtaisesta ongelmaliikkeestä, eli seuraamisesta. Lähdettiin siitä, että näytin meidän seuraamista hieman Oilille ja hän kysyi seuraavaksi, että mikä se meidän ongelma on :D Yritin sitten kuvailla, että eihän siinä varsinaisesti mitään isoja ongelmia ole, mutta pidemmällä suoralla Tyyne helposti väljistyy ja jätättää. Ja sen seuraamispaikka on aika takana, joten mulla ei oo kamalan hyvää käsitystä itsellä siitä, missä koira oikeasti seuraa. Tehtin sitten pidempää suoraa ja kuvailemani ongelmakin tuli näkyviin. Oilin mielestä jätättäminen johtui tasan tarkkaan siitä, että koira odotti saavansa palkan ja otti väliä jo valmiiksi, koska mä olen palkannut sitä turhan taakse usein. Harjoiteltiin sitten muutama toisto niin, että palkkasin tarkoituksella koiran kuonon eteen liikkeestä, kun se seurasi hyvin. Tällä taktiikalla Tyynen seuraamispaikka parantui heti hieman edemmäs ja se ei enää jätättänyt. Sain myös neuvoksi pitää välillä namia kädessä valmiiksi, jotta pääsen nopeammin palkkaamaan hyvästä paikasta. Nyt Tyyne ei ollenkaan hyppinyt käden perään ja kokonaisuutena seuraaminen tuntui itsestäkin hyvältä :)
Toisena liikkeenä katsottiin vielä Oilin kanssa meidän noutoa. Siinähän Tyynen sivulletulo on aika huono ja se on aika levoton luovutuspaikassa. Se oli jostain syystä ihan kuutamolla parin kokonaisen noudon luovutusosan kanssa. Juoksi kyllä kapulalle, mutta palatessa meinasi mennä musta ohi ja tarvitsi useamman lisäkäskyn, että päätyi edes sivulle. Ja väisti aika tehokkaasti sitä, kun otin kapulan siltä. Tähän saatiin neuvoksi kapulan irrottamisen treenaaminen käskyn alle. Eli Tyyne saa pudottaa kapulan irti-komennolla maahan. Nythän mä olen opettanut koirani niin, että irti tulee aina niin, että pidän kapulasta kiinni samalla. Koiran levottomuus sivulla johtui siitä, että se paineistui mun kumartelusta ja säätämisestä siinä. Eli nyt jatketaan luovutuksen kanssa siten, että voin koskea koiraa, kapulaa jne. vähän aikaa vaikka edessä ja irti-käskyllä se saa pudottaa kapulan kun on hyvä. Tämän pitäisi vähentää sitä luovutuksen odottamista.
Tauon jälkeen pääsimme seuraavalle kouluttajalle (Vuokko Malk). Maneesin takaosassa oli mukavan rauhallisen oloista, joten halusin ottaa siellä ruutua. Tämä oli ehkä kaikken turhin osa meidän treeniä, kun kyllähän mä itse aika hyvin tiedän, mitä sen liikkeen kanssa jatketaan. Tehtiin ensin pari ruutuunmenoa niin, että siellä oli namikippo. Sen jälkeen lähetin Teen tyhjään ruutuun hieman lähempää. Kyselin viisaamman neuvoa siihen, miten mun kannattaisi lähteä jatkamaan siitä, kun koira osaa mennä tyhjäänkin ruutuun, mutta sillä ei varsinaisesti ole mitään selkeää ajatusta oikeasta paikasta. Tähän Vuokko suositteli naksutinta ja sitä, että mä ihan vaan odotan ruudun lähellä, että koira päätyy suunnilleen oikealle alueelle. Mä oon tainnut ajatella tän itse liian vaikeasti, kun olen heti ajatellut vaan sitä pientä aluetta, minne haluan koiran lopullisesti, vaikka todellisuudessa alueen tulee aluksi olla vaan ruudun takaosa. Tehtiin sitten vähän aikaa sellaisia toistoja, että mä vaan seisoin paikallani naksun kanssa ja odotin, että Tyyne menee ruutuun keskikohdan taakse. Saatiin me onnistuneita toistojakin ihan mukavasti, vaikka Tyynellä ei selvästi ollut selkeää kuvaa, että myös tuollaisessa häiriöympäristössä voi tarjota eri toimintoja. Se siis lähinnä haahuili pitkin treenialuetta ja välillä päätyi (mun mielestä vahingossa) oikeaankin paikkaan. Mutta harjoitus vaikutti hyvin tuolle sopivalta, kun se tykkää kuitenkin tarjota erilaisia toimintoja. Jatkamme sitä siis omissa treeneissämme.
Lopuksi otimme myös seisomasta maahan -käskyjä kauempaa (ilman ruutua), joista yhdessä Tee taisi hiippailla mua kohti. Vuokko oli kuitenkin sitä mieltä, että niitä ei juuri kannata tehdä, ettei koira yhdistä niitä kaukokäskyihin. Että kyllä se kauempaa asennonvaihto tulee ihan iän ja kokemuksen myötä ilman sen suurempaa treenaamista. Otin ihan viimeiseksi vielä maasta seuraamaan tuloja. Autoin Tyyneä aika paljon kädellä ja se jarruttikin ihan mukavasti sivulle. Sain vinkiksi antaa vielä uuden seuraa-käskyn juuri ennen kuin koira on saavuttanut mut.
Toisen kierroksen jälkeen vuorossa oli lounastauko ja Oilin pitämä luento tavoitteellisesta treenaamisesta. Siitä mieleen jääneitä asioita olivat erityisesti seuraavat:
- Nuoren koiran kanssa ei kannata pitää kiirettä etenemisen kanssa. Tavoitteena on se, että koiralle toko olisi kivaa vielä 7-8-vuotiaanakin!
- Hyvän ohjaajan tulee selkeä ja nöyrä. Virheistä pitää oppia!
- Koiran tulee olla aktiivinen. Tällöin uusia toimintoja on helppoa poimia tarjoamisen kautta.
- Treenipäiväkirjan kannattaa olla monitasoinen. Eli kannattaa miettiä valmiiksi päivä- viikko- ja kuukausitason harjoitukset.
- Kaikki tokokehässä tapahtuvat asiat tulee pilkkoa ja treenata valmiiksi. Miten teen kehäänmenon? Entä liikkeiden välit?
- Ohjaajalla tulee olla aina etukäteen selkeä kuva siitä, miltä opetettavan liikkeen tulee näyttää. Jos ei tiedä, ei koiran koulutttamisestakaan tule silloin mitään.
- Suunnittele etukäteen, mitä teet jos koira tekee virheen. Jos virhe tulee, kannattaa myös pohtia sitä, miksi se sen tekee? Useimmiten koirat eivät ole tuhmia, vaan virhe johtuu ohjaajan liiasta vaatimisesta tms.
- Pohdi aina treenien jälkeen, miten meni. Jos meni huonosti, niin miksi? Miten asia korjataan seuraavissa treeneissä?
- Haasta koira tekemään virheitä, jotta niitä voi sitten korjata (temppuradat, kisanomaiset treenit jne.)
- Koiran viretilan säätely on yksi tärkeimmistä asioista tokon treenaamisessa. (Tästä ei voi olla kun täysin samaa mieltä...). Virittelysanat ennen liikettä ovat tärkeä osa tätä.
- Jos koira tekee virheen, sen tulisi sen jälkeen tehdä mielellään jopa 5 onnistunutta toistoa, että hyvä suoritus varmasti jää sen mieleen päällimmäisenä.
- Älä palkkaa korjatusta liikkeestä (esim. jos koira tekee vinon perusasennon ja se korjaa sen uudesta käskystä, eleestä tms).
- Kuuma koira on hyvä purkaa sekä ennen että jälkeen treenin. (Leikkimistä, nenätyöskentelyä, jne.)
- Muista harjoitella erilaisissa ympäristöissä!
- Älä ole aina tyytymätön -> palkkaa myös kovasta yrittämisestä.
- Osaavalle koiralle paljon kuuntelutreeniä -> temppuratoja.
Kun aikaa vielä jäi, otimme lopuksi vielä lisää noutoa Tyynen kanssa. Väsymys toi Tyynen saalistustavan näköjään pintaan ja se meni heitetylle kapulalle tassut edellä. Marko kysyi, olenko tehnyt noutoa lelun kanssa hetsaamalla. Kerroin, että olen yrittänyt, mutta Tee ei irrottanut kapulasta. No, kokeiltiin kuitenkin ja irrottihan se heti! Pari toistoa otettiin ja sain neuvoksi jatkaa sellaista treeniä, jolloin kapulasta tulee enemmän väline lelun saamiseen, eikä itsessään vielä ihmeellisen kiva juttu...
Kokonaisuutena saatiin kovasti kehuja, että Tyyne on kivan oloinen pikkukoira. Ja kyllähän mä sen tiedän, se nyt on vaan niin hiano :D Tosin pieni hieno koira voisi vaihtaa yksin kotona puuhaamansa kirjan "lukemiset" johonkin sallitumpaan harrastukseen...
---
Tänään kävimme tekemässä riistatreenejä Mervin, Liisan & punaisen lauman kanssa. Tyyne teki varisruudun ihan siedettävällä tavalla. Ruudussa oli yksi tosi huonokuntoinen varis, jota tuo kävi katsomassa, muttei tuonut. Neljä se toi kuitenkin miettimättä, joten en ota nyt vielä kamalasti paineita siitä yhdestä. Käytiin vielä lopuksi katsomassa sitä ällöä lintua ja kyllähän sekin sieltä nousi pienellä kannustuksella :)
Se, mihin en ollut niin erityisen tyytyväinen, oli Tyynen palautukset. Se tuli ihan tahallaan pari metriä mun ohi ja meni vähän matkan päähän sivuun mussuttamaan ja tutkimaan lintujaan. Taisi se vissiin vikan linnun jopa tuoda suunnilleen mun käteen, mutta selkeästi koiralla ei ollut vielä kovin selvää kuvaa, että ihanat linnut pitäisi tuoda mammalle. Jatkamme siis keittiönnurkkatreenejä ja siirrymme lähiaikoina muistinoutoihin yhdellä variksella...
Rauhalle tehtiin vähän isompi ruutu, missä oli varisten lisäksi uusi tuttavuus korppi ja harakka. Korppi nousi heti ensimmäisenä sen kummempia miettimättä ja kaikki riistat tuli muutenkin siististi käteen. Sitä samaa ällöintä varista Rauha kävi kerran katsomassa ja toi vasta yhden linnun jälkeen. Eli kyllä se taisi oikeasti olla aika huonossa kunnossa, kun Rauha ei ole ikinä aiemmin treeneissä jättänyt lintua ruutuun. Harakka tuli myös ruudusta jossain vaiheessa ja taisin noudattaa Rauhalla 6/10 riistaa. Hyvin se teki töitä, tosin lähetyksissä se rääkäisi muutaman kerran.
Iltalenkin jälkeen kävin vielä Rauhan kanssa tokoilemassa yhdellä lähikentällä. Yritin nyt keskittyä hyvänmielentreeneihin ja tehdä sen kanssa vaan sellaisia suorituksia, mistä palkkaan vähintään 80%. Leikittiin myös patukoilla jonkin aikaa ennen treenejä, jotta koira olisi rauhallisempi, kun on saanut purkaa paineita ennen treenin aloittamista. Teimme luoksetulon stoppeja kiertoleikin kautta ja sitten ilmankin. Yritin hakea sitä etäisyyttä, missä se alkaa mennä vaikeaksi (hei, hiekkaan voi piirtää myös apuviivoja itselle!). Saatiin paljon aika kivoja onnistumisia ja vielä niin, että pienensin apuja koko ajan. Kyllä siitä vielä hieno stoppi saadaan!
Stoppien jälkeen hömpötimme hieman seuraamista ja sitten teimme kaukokäskyjä. Tein vaihtelevalla etäisyydellä ensin yksittäisiä siirtoja vapauttamalla koiran yhden siirtymän jälkeen takapalkalle. Rauha teki tosi kivasti töitä. Se ei nyt edennyt yhtään seisomaannousuissa. Seisomasta istumaan- ja maahanmenot on haastavia, mutta toisaalta ei se niillä vielä nollaa liikettä, kun ei etene ihan kamalasti. Toki mä sitten autoin Rauhaa vaikeammissa siirtymissä hieman enemmän, että saatiin pääosin onnistumisia. Nyt onnistumisprosentti todella oli noin 80-90% ja hyvältä tuntui! Mä luulen, että ratkaisu meidän kaukojen ongelmiin on oikeasti saada molempien fiilis paremmaksi koko liikkeeseen. Nyt tuntuu ainakin taas ihan mahdolliselta, että saan liikkeen pakettiin tässä kahdessa viikossa, mikä seuraaviin kisoihin on vielä aikaa :) Treenailujen lopuksi Rauha sai vielä juosta vähän aikaa pallon perässä, että loputkin kierrokset saatiin purettua. Ainakin teoriassa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti