Enpä ole yleensä tällaisiin blogihaasteisiin osallistunut, mutta tehdään kerrankin poikkeus :)
Tunnuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään
**
Kiitos Katille tunnuksesta. Tunnustus heitetään eteenpäin Essille, Lotalle, Suville, Tiinalle, Sohville, Nooralle, Mirkalle ja Hanskulle.
- En voinut nuorempana ikinä kuvitella muuttavani Helsinkiin, koska en pidä ihmisjoukoista ja metsän olisi suotavaa olla siedettävän matkan päässä. Nyt on takana reilut 3kk stadilaista elämää, eikä tämä nyt niin ikävää ole. Ainakaan kesyjen tollereiden kanssa :)
- Pidän kovasti erilaisten suunnitelmien ja listojen teosta. Jostain syystä asioiden tekeminen tehtävälistan perusteella on palkitsevampaa, kun voin sen jälkeen vetää tehdyn jutun tehtävälistasta yli. Varmaan myös tästä syystä toko on mieluisa laji itselle. Paljon hinkattavaa ja pieniä yksityiskohtia loputtomiin...
- On ihan uskomatonta, miten erilaisiä äiti ja tytär voivat ollakaan. Siinä, missä Rauhalla on kaikessa työskentelyssä mentaliteetti "sano mitä minä SAAN tehdä", niin Tyynen ajatus on enemmän "kaikki mikä ei ole erikseen kiellettyä, on sallittua". Se myös tuntuu kokeilevan säännöllisesti rajojaan, mitä Rauha ei ole juuri koskaan tehnyt. Tokossa Tyyne osaa taas paremmin kiinnittää huomiota tekemisen yksityiskohtiin, kun Rauhalle oleellisinta tuntuu olevan vauhti ja into :D
- Haaveilen salaa bretonista, jonka kanssa voisi metsästää ja kisata kaer-kokeissa. Tosielämässä sellaista ei taida meille tulla vähään aikaan, koska Helsingissä vaan riistaviettisen metsästyskoiran lenkittäminen on oikeasti haasteellista. Puhumattakaan ajokilometrien määrästä, jotka tarvittaisiin koiran koulutusreissuihin.
- Tehtävälistojen lisäksi mä tykkään asettaa meidän treenailuille tavoitteita. Usein ne kyllä kariutuu ihan omaan mahdottomuuteensa, kun mä muutenkin aina kuvittelen ehtiväni tekemään enemmän kuin todellisuudessa on aikaa. Olli aina sanookin, että mua varten vuorokaudessa pitäisi olla 48 tuntia, niin sitten ehtisin tehdä kaiken suunnittelemani. En kuitenkaan enää masennu kamalasti, vaikka emme saavutakaan asettamiani tavoitteita määräajassa. Oleellisinta on kuitenkin se matka :) Yleensä mulla kariutuu tulostavoitteet ihan siihen, että en saa aikaiseksi ilmoittaa koiriani tarpeeksi moniin kisoihin. Toisaalta eipä sinne kalenteriin niitä ylimääräisiä vkonloppuja mistään ilmesty, joten olen jo alistunut siihen, että tavoitteita ei saavuteta aina tavoiteajassa. Silti niitä pitää asettaa, jotta motivaatio treenaamiseen säilyy. Mä olen nimittäin tosi huono puuhastelemaan mitään koirien kanssa, ellei mulla ole takaraivossa jotain kisatavoitetta.
- Tänä vuonna iso osa mun vapaa-aikaa on mennyt muiden kouluttamiseen. Olen viikottain vetänyt treenejä Rauhan pennunomistajille. Ja ai vitsit kun olen niistä niin ylpeä. Kaikki omistajat ovat olleet mielettömän sitoutuneita koiran treenaamiseen ja kyllähän se näkyy. Odotan jo jännityksellä, että minkälaisiin suorituksiin niiden kanssa vielä ylletään! Lisäksi koko pentueen väestä on tullut kiinteä porukka, jonka kesken on helppoa vaihtaa ajatuksia, kokemuksia ja koulutusvinkkejäkin :)
Heitin joskus vitsillä yhdelle kaverille sitä, että tällä panostuksella on parempi tulla sitten niitä tuloksiakin ;) Tai voi olla, että seuraava pentue myydään tyylillä "tässä koira ja sen paperit. Kiitos ja näkemiin". Ei vaan, tämähän on ollut juuri sitä kuin olen toivonutkin. Yhteistyökykyisiä ja innokkaita omistajia, joiden kanssa jaetaan ilot ja surut :)
Otin myös loppukesästä koulutettavakseni kiinteän tokoryhmän, joita olen parhaani mukaan neuvonut viikottaisissa treeneissä. Ei ole tarvinnut katua. Koko porukka on ollut motivoitunutta ja on ollut todella hienoa seurata viikottain koirakoiden taitotason kehitystä. Kyllä sitä edistystä todella tapahtuu, kun omistajat vaan sitoutuvat ja oikeasti myös treenaavat säännöllisesti kotona.
- Oon vakavissani harkinnut, että pitäisiköhän mun lopettaa kokonaan agilityn harrastaminen. Tuntuu kamalan ikävältä ratkaisulta, koska Rauha todella nauttii lajista ja on siinä (ainakin mun mielestä) ihan kohtuullisen hyväkin. Valitettava fakta vaan tuntuu olevan, että mun kalenterissa ei aika riitä kaikkeen ja agility myös vaatii niitä treenitunteja ja panostusta. Tällä hetkellä molempien punaisten pääasiassa harrastamat lajit ovat siis toko ja nome. No, katsotaan nyt vielä tilannetta talven ylli. Mutta heitetään nyt tässä julkisesti se ajatus, että joku kiinnostunut voisi saada Rauhasta itselleen lainakoiran agilityyn. Viestiä saa heittää, jos haluat saada lisätietoja!
- Myös Rauhan wt-ura on katkolla. Tein koko kesän duunia sen kanssa, että sain koiran työskentelemään hiljaisena. Meidän nykyinen sorsastusympäristö on kuitenkin merellä kallioiset luodot, missä koira on pakko saada noutoihin heti suoraan pudotuksen jälkeen, koska muuten lintu ehtii kellua satojen metrien päähän voimakkaassa aallokossa. Tästä on seurannut se, että Rauhasta on tullut metsästystilanteissa entistä äänekkäämpi. Se myös heijastuu noutotreeneihin. Vähän tuntuu siltä, että mun on pakko tehdä valinta hiljaisen wt-koiran tai merellä toimivan sorsastuskaverin välillä. Tuosta ei taida molempia saada, ainakaan samaan aikaan vuodesta... Koska käytännön metsästys on kuitenkin meille se oleellisin juttu, voipi olla, että hiirenhiljaiset wt-kokeet on unohdettava Rauhan kohdalla... Tyyne on onneksi sitten ihan toinen tapaus ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti