Edellisestä kunnon päivityksestä onkin taas päässyt vierähtämään muutama viikko... Treenirintamalla puuhailua on riittänyt sitten senkin edestä. Olen kuitenkin koko ajan huolehtinut siitä, että koirat saavat joka viikko 1-2 lepopäivää treenailuilta.
Muutamana edellisenä viikonloppuna olemme käyneet sorsastamassa. Rauhalle on tullut aika vähän noudettavaa, mutta eipä se juuri haittaa, koska rouva käy passissa tosi kuumana tällä hetkellä. Se nostaa kierroksia jo siitä, kun näkee jonkun linnun lentävän lähettyvillä, saati sitten haulikon laukauksesta... Ärsyttävää, mutta onneksi se sentään pitkän passissa olon aikana rauhoittui. Jotenkin tuo merisorsastus on vaan tuolle koiralle tosi kuumentavaa hommaa. Aiemmissa kaislikkopasseissa se on ottanut aina tosi lunkisti. Toisaalta siellä noutotehtävätkin tehdään yleensä haulla, eikä millään linjalla/markkeerauksilla... No, onpahan mulla taas talveksi puuhaa saada tuo hiljaiseksi taas.
Yksi sorsastuskerta meni niin, että otinkin Rauhan sijasta vain Tyynen mukaan. Meillä oli seurueessa mukana muutama labbis, jotka saivat noutaa ammutut linnut. Tyynen treeninä oli siis vain tottua metsästystilanteeseen ja toivottavasti rauhoittuakin. Se onnistuikin tosi kivasti. Satamassa saatiin tosin kalastaa yksi pieni punainen merestä, kun se onnistui heti ensimmäisenä sählätessään tipahtamaan laiturilta alas. Matka tuulisella merellä moottoriveneellä onnistui tosi hyvin. Muistin vasta veneessä, etttä Tyynehän ei ole ollut minkäänlaisen veneen kyydissä ikinä, joten vähän jänskätti, että kuinka se suhtautuu töyssyiseen menoon. Se kuitenkin kävi heti nukkumaan mun jalkoihin rentona, eikä ollut töyssyistä moksiskaan!
Sorsapassissa Tee laittoi aika nopeasti maate ja nukkui suurimman osan ajasta. Haulikon laukaukset eivät sen elämää häirinneet, eikä sillä itse asiassa muutaman ampumisen jälkeen edes pää noussut. Pudotuksen jälkeen se katsoi kiinnostuneena, kun toinen koira lähetettiin noutoon, mutta kävi sen jälkeen taas nukkumaan. Tosin mä en vielä voi jättää sitä hihnassa odottamaan repulle ja lähteä kauemmas, silloin lähtee ipanasta ääntä ihan kiitettävästi...
---
Noutojuttuja ollaan treenailtu viime viikkoina molempien punaisten kanssa silloin tällöin. Pari viikkoa sitten keskityttiin ohjauksiin ja viimeisen vkon aikana ollaan taas tehty hakua. Tyyne on edelleen hiljaisen oloinen. Silloin se tosin saattaa vinkaista kerran, jos se olettaa mun lähettävän sen noutoon, mutta käännän sen vastakkaiseen suuntaan ja lähden seuruuttamaan. Lähetyksissä on hiljaa, mutta varsinkin ohjauksissa tuo yrittää välillä varastaa liikkeelle ennen käskyä. Lisäksi vaihtamistreeniä pitää tehdä taas lisää lähempää, koska se keksi aika nopeasti tutkailla muistipaikan tarjonnan läpi... Lisäksi mä odotan siltä ohjaustehtävissä herkästi hieman liikoja. Helppoja perustreenejä pitäisi siis malttaa tehdä vaan lisää niin kauan, että koiralle tulee vahvempi rutiini ohjauksiin. Teen muistia pitäisi myös kehittää lisää. Se muistaa kaksi paikkaa tosi hyvin, mutta suuremmassa määrässä edellisetkin unohtuu heti. Hakutreenissä tuolla oli nenä tosi hyvin auki, mutta damien käsittely oli taas aika kamalaa. Se pudotteli isoja dameja taas koko ajan. Toi kyllä käteen, mutta aikamoista säätämistä oli kyllä. Nenä sillä on tosi hyvin auki, mutta hieman pienemmällä takaosan motivoinnilla se jää välillä herkästi pyörimään hakualueen etuosaan. Täytyy siis seuraavissa hakutehtävissä tehdä ruutuja, missä kaikki haettava on vähän kauempana :)
Riistaa Tyyne on saanut kantaa lähinnä sisätiloissa. Ollaan tehty lähes joka ilta yksi variksennouto makkarista olkkariin. Ja palkaksi on saanut ruokakupin. Näissä treeneissä Tyyne ei enää edes mieti riistalla leikkimistä, vaan palauttaa jäisen vaakun mulle vauhdilla käteen ja jää odottamaan palkkaa. Seuraava vaihe onkin sitten lisätä variksen kaveriksi muutama muu varis. Ja sitten seuraavaksi samaa ulkona... Mutta kivalla mallilla se kyllä on riistan suhteen :) Ja intoahan on sen verran paljon, että mun ei tarvitse ainakaan pelätä, että se jättäisi riistoja hakematta :D
Rauha oli ohjaustreeneissä tosi hyvä, Tosin se yritti tehdä banaania sellaisessa tilanteessa, missä kulma kahden muistipaikan välillä oli pieni. Sillekin pitäisi tehdä sellaista yhden selkeän muistipaikan treeniä, mihin lisätään asteittain vaikeampia häiriöitä. Hakutehtävässä se teki kyllä tosi hienoa hakua. Mulla oli sille kaksi ruutua, joita ei motivoitu etukäteen mitenkään. Haetutin ensin toisesta ruudusta pari ja sitten toisesta pari. Sen jälkeen lähetin sen vuorotellen eri alueille, kunnes molemmista oli haettu 5. Rauha laajensi aluetta tosi kivasti ja sillähän on nykyään nenä ihan sikahyvin auki. Hakuvauhti voisi kyllä olla hieman nopeampaa, mutta sitä varten voisin tehdä jonkun kerran treeniä kissanruokapurkin kanssa.
---
Tokoa ollaan treenattu taas eniten (ylläri). Tyynen kanssa palattiin seuraamisessa viime viikon ajaksi korokkeella kiertämiseen. Kriteeriksi asetin sen, että koira koskee mun jalkaa. Sen seuraaminen on nimittäin muuttunut viime viikkoina ihan luvattoman löysäksi. Ehkä mä olen astunut sen hännän päälle jossain vaiheessa tms. Pyörimistreenien jälkeen sen kanssa on nyt viime päivinä jatkettu yksittäisiä askeleita, kääntymisiä ja siirtymisiä. Niissä se on tehnyt ihan hyvin, joten kaipa mun pitäisi taas hijlalleen uskaltautua kunnolla taas liikkeelle.
Jääviä liikkeitä oon yrittänyt myös hinkata, mutta ne etenee tuskastuttavan nopeasti. Maahanmenon tuo tekee sivulla jo ihan hyvin, jos pysähdyn hieman, mutta se on vielä kaukana varmasta. Seisomisessa pysähtyy, jos annan ison käsiavun. Täytyy vaan jatkaa näiden työstämistä, niin pääsee taas treenaamaan mukavampia liikkeitä.
Kaukokäskyjä ollaan tehty hieman, ja Tyynellä tuntuu olevan jo melko kiva ja varma tekniikka. Voisin siis hiljalleen alkaa häivyttämään runsaita käsiapujani. Etäisyyttä en ajatellut ottaa vielä vähään aikaan. Nouto on ihan hyvällä mallilla, tosin siinä luovutusasento on välillä aika takana. Lisäksi Tyynellä on taipumusta hyökätä kapulaa kohti, jos se on heitetty. Sille asialle täytyy jossain vaiheessa tehdä jotain.
Luoksetulon loppu on ollut hinkkauksen alla ja toistot ovat parantaneet tyyliä jonkin verran. Mun täytyy kuitenkin pitää ohjelmistossa myös läpijuoksut, jotta ipanan vauhti pysyy samana loppuun asti. Pysäytyksiä ollaan muutaman kerran otettu pallon kanssa, mutta lähinnä vaan sellaisia vauvatreenejä :)
Vähemmälle huomiolle on viime aikoina jäänyt meidän plats-paikkamakuu. Jotenkin mua itseäni ahdistaa makuuttaa koiraa pää alhaalla kylmässä maassa, mutta pakko se kait on. Lisäksi hyppyä yritetään tehdä aina kun vain mahdollista. Viimeksi eilen otettiin neljällä laudalla pari toistoa namikipolle ja sen jälkeen perään pari, missä kippoa ei enää ollut. Hyvin ipana edelleen hyppäsi (ja pitkälle!) ja söi ihan siististi namit mun kädestä. Hämärässä kun ei viitsi heittääkään palkkaa...
Ekat tokokisat on tosiaan katsottu kalenterista, joten jatkamme edelleen alokasluokan liikkeiden pakettiin laittamista. Tekemistähän vielä piisaa, mutta oon ihan luottavainen, että ehditään mainiosti viimeistelemään liikkeet ennen loppiaista :)
Rauhan kanssa ollaan keskitytty jälleen kerran meidän ongelmakohtiin uudelleen ja uudelleen. Huomasin jokunen viikko sitten, että en voi käyttää tunnarissa edes meidän partsilla olleita kapuloita. Rauha oli niiden kanssa ihan hukassa. Nyt ollaan käytetty ristiin kaverin kapuloita viikottaisissa treeneissä ja niissä se on kyllä toiminut hyvin. Eilen se toi joka kerta oman. Tosin kyllä mä taas pari kertaa kuulin sen pienen kolauksen, mikä lähtee kun hampaat osuu kapulaan. Lisäksi luovutuksissa näkyi koiran epävarmuus, sillä se pudotti kapulan perusasennossa muutaman kerran jalkoihin ja mälläsikin sitä hieman. Täytyy kyllä muutenkin tehdä tunnarin kanssa käsittelyharjoituksia lähiaikoina.
Luoksetulon stoppeihin oon ottanut nyt hömpöttelylinjan. Jätän Rauhan suht vapaamuotoisesti paikalleen tai kutsun sitä kiertoleikin jälkeen narupallo kädessä. Sit kun se juoksee riittävän kovaa, käsken seisomaan ja otan pari juoksuaskelta sitä kohti. Terävästä pysähdyksestä lentää pallo palkaksi. Noissa treeneissä pysähdykset on olleet aika makeita, joten toivottavasti saan terävyyden siirrettyä kokonaiseen luoksetuloon.
Kaukoista on tullut mun ikuisuusahdistus. Juttelin eilen illalla Mirkan kanssa yli tunnin puhelun siitä, miten niitä kannattaisi lähteä korjaamaan. Rauhahan tekee kaukot ihan mukavasti kotona, mutta kentällä se taas eilen käveli mun luokse istumasta seisomaan nousuissa, jos etäisyyttä oli yli metri. Päädyttiin siihen, että koitan ottaa uuden paikan kodin tuntumasta, missä tehdään lähiaikoina ainoastaan kaukoja. Rauhallisella tahdilla ja alusta asti tarpeeksi helppoja siirtymiä, että pääsen palkkaamaan mahdollisimman paljon. Sitten kun homma toimii ekassa paikassa, siirryn hieman vaativampaan paikkaan ja rakennan siellä liikkeen taas alusta toimivaksi. Jne, kunnes jossain vaiheessa päästään treenikentälle muiden koirien sekaan tekemään samaa treeniä. Isoin ongelma liikkeessä on selkeästi koiran väärä mielentila. Ja mun harmistus lisää vielä koiran epävarmuutta, kun ei se taida todella oikeasti tietää, mitä se tekee väärin... Itseä taas harmittaa, kun näillä treenimäärillä liikkeessä pitäisi oikeasti tapahtua myös jotain edistystä. Ja kun vielä tiedän, että en treenaa millään älyttömän toimimattomilla menetelmillä. No, yritetään rakentaa kokonaisuutta kasaan nyt vähän eri kautta.
Seuraamista ollaan luonnollisesti tehty enempi vähempi. Vasemmalle käännökset on paranemaan päin ja juoksu on yllättäen tällä hetkellä parempaa kuin käynti. Rauhan seuraamispaikka voisi vieläkin olla mun makuun lähempänä, mutta on se hieman parantunut. Lisäksi se on edelleen herkästi myöhässä perusasennoissa, joten niihin pitää kiinnittää jatkossa riittävästi huomiota.
Muita voi-liikkeitä ollaan myös yritetty tehdä tasaisesti, vaikka niissä ei olekaan mitään isompia ongelmia. Mä olen helposti sellainen treenari, että keskityn aina vaan meidän ongelmakohtiin ja hinkkaan,hinkkaan, hinkkaan. Mut teen sit taas ihan liian vähän niitä kivoja ja helppoja liikkeitä, mitä meillä on onneksi myös monta. Täytyy siis hehkuttaa ainakin sitä, että Rauha osaa hakea nykyään ruudun katseellaan jo tosi pätevästi. Eilen se löysi ruutuun täydeltä matkalta aivan ongelmitta Heurekan parkkiksella, missä oli hämärää, muita koiria ja liikennettä :) Mun täytyy varmaan oikeasti ottaa nyt kausi, että treenataan häiriötreeneissä enemmän noita varmempia liikkeitä ja tehdään niihin tarpeen mukaan vaikeutusta (useampi ruutu, merkkejä jne.).
Yritin ilmoittaa Rauhan tokokisoihin joulukuulle, mutta päädyttiin 5:lle varasijalle voittajaan. Seuraavat mahdolliset kisat on sitten samat, kuin mihin Teen kanssa tähdätään. Toivottavasti saadaan siihen mennessä kaukot jonkinlaiseen kondikseen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti