Nomeilua

Taippareiden läpäisyn jälkeen olen hiljalleen aktivoitunut jatkamaan meidän nome-harjoittelua säännöllisemmin. Viime viikolla tein harjoituksia kolmena päivänä. Ensimmäisenä päivänä teemana oli linjat. Treeniympäristönä jälleen meidän tuttu metsä, mutta häiriönä toimi tällä kertaa meidän muu koiralauma, jotka saivat juosta vapaasti. Meillä oli pohjalla kolmen tunnin tokotreenit, ja tämä selvästi toimi hyvin Rauhalle. Tein Rauhalle ensin yhden muistipaikan sen nähden. Haetutin n.60 metrin päästä kaksi damia. Sitten kävin tekemässä vastakkaiseen suuntaan yhden muistipaikan lisää. Tuolla matkalla oli polkujen ylityksiä ja maastonvaihtelua melkoisesti. Vuorottelin muutaman kerran näiden kahden paikan välillä. Rauha eteni varmasti loppuun asti ja kuunteli mukavasti pilliä. Tämän harjoituksen lopuksi jätin ensimmäiseen muistipaikkaan Rauhan huomaamatta vielä yhden damin, jonka otin ylös "sokkona" eri kulmasta. Illan harjoitukset meni ihan loistavasti. Mikä parasta, linjalle lähetykset olivat rauhallisia tapahtumia, eikä Rauha hötkyillyt tai piippaillut turhia :)

Seuraavana päivänä sain houkuteltua kaverin heittämään meille markkeerauksia. Maasto oli melko peittävää, joten erityisesti jälkimmäisen damin lentokaaresta koira ei nähnyt mitään, ainoastaan kuuli. Kakkoset meni sinänsä ihan hyvin, mutta huomasin, että Rauha valitsi itse hakujärjestyksen. Yritin kääntää sitä jälkimmäistä kohti lähetyksessä, mutta sitkeästi vaan ensin haettiin se helpompi, ja sitten vasta vaikeampi. Täytyy siis tällaista hallintaa vielä harjoitella lisää. Toista damia Rauha joutui vähän aikaa etsimään (koska ei nähnyt tarkkaa putoamispaikkaa), mutta hyvin pysyi alueella, eikä vaihtanut haulle. Lopuksi otin vielä vaikeammalle puolelle ykkösmarkkeerauksen. Sen sijaan, että olisin lähettänyt Rauhan hakemaan sitä, otimme ensin ohjauksen toiseen muistipaikkaan. Todella nätisti Rauha luopui markkeerauksesta, vaikka oma käskytykseni olisi saanut olla selkeämpää. Koska ohjaus meni niin hienosti, noudatin vielä markkeerauksenkin, ja hyvin neiti edelleen muisti damin sijainnin :)
Näyttäisi siltä, että markkeerauksissa voi vaikeuttaa ihan reilusti nykyharjoituksista. Ja mikä jälleen parasta, ääntä ei lähtenyt piippaustakaan koko harjoituksen aikana! :)

Sunnuntaina meillä olikin sitten vuorossa vähän isompi rupeama. Olin sopinut riistatreenit Tiinan ja Onnin kanssa Espoon suunnalle. Tarkoituksena oli tehdä suhteellisen kokonaisvaltainen nome-harjoitus riistalla. Oleellisia asioita harjoituksen suhteen olivat ensinnäkin se, että ollaan veden äärellä, mutta varsinaista vesityöskentelyä ei ollut. Lisäksi meillä oli mukana parin variksen lisäksi sorsa, fasaani ja lokki. Halusin nähdä, vaikuttaako sekalainen riista hakuruudussa Rauhan työskentelyyn ja jos, niin miten.

Hakualueeksi tuli lammen ranta. Muutama riista oli suht lähellä, mutta syvyyttäkin ruudulla oli kiitettävästi. Teimme suorituksen niin, että otimme koiralla ensin hakuruudusta kaksi riistaa (viidestä) ylös, jonka jälkeen tuli ykkösmarkkeeraus peitteiseen pusikkoon (koira lähinnä markkeerasi kuulon perusteella). Ykkösen jälkeen koira lähetettiin vielä hakuun, ja sen hakiessa vietiin samalle paikalle ohjausriista.

Aluksi Rauha ei meinannut lähteä ollenkaan hakemaan. Tuijotteli vaan vettä ja mua ihmeissään. Onneksi eka riista oli kuitenkin lähellä, ja koira sai pian siitä vainun. Sorsa oli laitettu veteen noin metrin päähän rannasta, ja sekös aiheutti pikku tollerille päänvaivaa. Rauha pyöri rannassa pitkän aikaa sorsan ympärillä, ja taisi tulla kerran multakin kyselmään, että mitä tehdä. Kyllä se lopulta itse tajusi uida sorsan ylös, kun ei saanut apuja mistään. Sitten palautus. Rauha roiskaisi sorsan n. 3 metriä ennen mua maahan ja jäi tutkailemaan sitä lähemmin... Itse olin sen verran pöyristynyt tiputtamisesta, että oma reaktiokykyni ei ollut erityisen hyvä. Murahdin kyllä koiralle, otin sivulle ja lähetin sen sorsalle, jolloin lintu tuli mun käteen tavalliseen tapaan. Eli lisää harjoiteltavaa tuli jälleen. Luovutuksia myös arvoriistalla. Eihän tuollainen omiminen käy päinsä :O

Sorsan jälkeen Rauha lähti hakuun reippaasti, ja toikin nopeasti mulle lokin. Tämän jälkeen käännyttiin katsomaan markkeeraus (sorsalla), ja se tuli helposti ja vaivattomasti. Tällä kertaa suoraan käteen asti :) Markkeerauksen jälkeen koira laitettiin takaisin hakuun. Rauha syvensi hakua mukavasti lähes koko alueelle, ja toikin pienen hakemisen jälkeen fasaanin. Lähetin sen vielä kerran hakuun, ja Rauha kävikin hyvin lähellä toista takariistaa, muttei saanut hajua. Se näytti saavan myös lammen rannalta hajun kauimmaisesta riistasta, mutta ei jostain syystä lähtenyt niin kauas. Hetken haun jälkeen totesin, että nyt on parempi hieman motivoida koiraa lähtemään myös ihan sinne ruuduun takaosaan. Tiina kävi siis Rauhan nähden kävelemässä ihan taaimmaisen riistan luona. Tämän jälkeen otin ensin ohjauksen markkeerauspaikalle, ja se meni myös ihan nappiin :) Sitten ei muuta kuin koira ruutuun. Tällä kertaa Rauha meni itsevarmasti syvälle ruutuun, ja toi nopeasti taaimmaisen riistan (varis). Tähän oli hyvä lopettaa :)

Kokonaisuutena tosi hyvä harjoitus :) Uutta harjoiteltavaa löytyi jälleen. Toisaalta oli tosi mukava huomata, että Rauha ei "shoppaillut" riistoja, vaan toi kaiken löytämänsä. Riistalla roikkumista ei myöskään esiintynyt. Liekö maasto ollut sen verran haastavaa, että neiti joutui keskittymään tavallista enemmän, en tiedä. Ääntä neidistä lähti todella vähän. Muutamassa hieman huolimattomassa lähetyksessä kuului pieni piippaus.

Harjoiteltavaa:
- syvät ruudut, joissa myös maastonvaihteluita, ojanylityksiä yms. (kannattaa alkuun motivoida, niin koira menee suoraan ekalla kerralla riittävän syvälle ruutuun)
- riista/dami ihan vesirajassa niin, että sitä ei aivan saa rannalta kurkottamalla.
- vesihaku (tätä ollaan tehty kyllä joskus, mutta siitä on aikaa...)
- luovutusharjoituksia riistalla.

Eilen tein agilitytreenien jälkeen läheisellä pellolla hieman linjaa ja nomeseuraamista. Seuraamisen opettaminen on tuntunut minusta hankalalta, koska sen opettamisen tulee erota täysin tokoseuraamisesta. Tein harjoituksen niin, että heitin eteemme n.10 metrin päähän damin, otin koiran sivulle ja kävelin damia kohti. Rauha pysyi todella hienosti sivulla (kuitenkin ilman katsekontaktia, kuten pitääkin), joten vapautin sen damille vaihtelevan matkan jälkeen. Tein myös välillä niin, että kävelimme melkein damin päälle, käännyimme takaisin ja taas sopivalla hetkellä vapautus damille.

Linjaa teimme heinikkoisella pellolla, missä ei ollut mitään koiran tunnistamia maamerkkejä. Tarkoitus oli se, että se joutuu oikeasti lähtemään tasan mun osoittamaan suuntaan, jotta löytää damin. Nämä harjoitukset meni ihan suht mukavasti. Kyllähän se linja voisi suorempikin olla... Loppuvaiheessa neiti pisti yhdessä ohjauksessa korvat ihan totaalisen lukkoon. Ei uskonut pillipysäytystä, eikä suullista istu-käskyä. Menin hakemaan koiran pellolta ja vein istumaan paikkaan, mihin sen olisi pitänyt pysähtyä... Täytyy lähiaikoina tehdä myös ihan puhtaita pysäytysharjoituksia, jotta siitä tulee satavarma. Lisäksi tuli todettua, että Rauha ei enää juurikaan osaa suuntia. Ainakaan pidemmältä etäisyydeltä. Täytyy siis palata myös suuntien suhteen alkeisharjoituksiin.

Positiivista harjoituksessa oli se, että Rauhasta ei lähtenyt yhtään vinkaisua missään vaiheessa. Jos harjoitukset pysyvät jatkossakin näin hiljaisina, voisin hyvinkin harkita myös wt-koetta meille vielä tänä vuonna :))