Ketutuksen määrä vakio

Kiireinen toukokuu on kyllä vaatinut veronsa ja näkyy jälleen blogin päivittämättömyytenä... Pyydän siis valmiiksi jo anteeksi lukijoilta, että tästä päivityksestä tulee sitten pitkä kuin nälkävuosi. Hienoja treenejä on ollut paljon ja haluan purkaa ne vielä kirjalliseen muotoon. Keskityn nyt kuitenkin vain lähinnä kisoihin ja koulutuksiin, kun omien treenien osalta en enää edes kunnolla muista, mitä on tehty.

Rauhan tokokisavideo löytyy nyt netistäkin. Sen voi katsoa täällä.

Lauantai 12.5
Kävimme päivällä Haltialassa katsomassa kirpparitapahtumaa ja siellä oli oiva paikka tehdä Tyynelle häiriötreeniä. Otettiin seuraamista, maahanmenoja liikkeestä ja paikallamakuuta. Tyyne oli hiljainen ja rauhallinen ja teki oikein kivasti. Ei ottanut häiriötä hälinästä. Palkkasin koiran ihan lopuksi muutamalla natural menulla, nuuten mentiin rauhallisella kehumisella ja silityksillä.

Kotimatkalla kävimme tokoilemassa Tuomarinkylässä molempien punaisten kanssa. Purin Tyyneä pallolla aluksi ja sitten teimme luoksetulon loppuja seisomasta sivulle. Vaadin koiraa myös pysymään pitkään asennossa. Maahanmenoja tehtiin Riitan neuvon mukaan vapaamuotoisemmin ilman seuraamista ja niin, että kiertelin aika pitkään koiran ympärillä ennen kuin vapautin.

Rauha teki luoksetuloa, kaukoja ja seuraamista. Se oli aika intona ja kaukoissa rasiapalkkakaan ei tuntunut toimivan kovin hyvin...

Illalla treffasimme Marian & Maurin ja Riitan & Friidun Jakomäessä riistatreenin merkeissä. Pyöräilimme punaisten kanssa paikalle, niin saivat hyvän väsytystreenin (5km) pohjalle. Aloitimme Tyynen kanssa tekemällä neljän variksen ja yhden lokin hakuruudun. Tyyne sai katsoa käskyn alla istuen, kun täytimme ruudun. Se teki ihan superhienoa työtä. Ekalla lähetyksellä vinkaisi hieman (täytyy jatkossa purkaa koiraa enemmän ennen lähetystä). Kaikki riistat nousi vauhdissa suuhun ja yhtä suoraviivaisesti se lähti palauttamaan ja toi linnut vauhdilla käteen. Haetutin koiralla 4/5 lintua.

Sunnuntai 13.5
Tokopäivä :) Treffasimme ensin aamulla Riitan & Friidun kanssa Malminkartanon sirkuskentällä ja kokosimme esteen ja ruudun paikalleen. Tyyne sai aloittaa (jälleen kerran...) ja teimme aluksi muutaman hypyn. Se vierasti ensin Riitan agilityhyppyä ja juoksi sen ali. Riman laskemisen jälkeen teimme muutaman onnistuneen toiston avo-hypystä. Hypyn jälkeen purin koiran energiaa vielä ruutuunmenotreenillä. Tein näyttöruutuja ja heti näytön jälkeen Tyyne meni suoraan oikealle paikalle. Seuraavalla lähetyksellä se yritti kääntyä kohti liian aikaisin ja päätyi lopulta pyörimään pitkin poikin ruudun ympäristöä. Otin sitten korjauksena pari näyttöä lisää ja näistä koira sai palkaksi pallon.

Seuraavaksi Tyyne sai keskittyä luoksetulon loppuun ja liikkeestä maahanmenon pysymiseen. Se oli hieman levoton, mutta muutaman erehdyksen jälkeen koira tajusi pysyä paikalla vaaditun ajan. Yritin ketjuttaa jo luoksetulon alun ja paikalla seisomisen yhteen, mutta siinä tarvittiin vielä lisäkäskyjä, että Tyyne tajusi todella pysyä seisomisasennossa mun kävellessä sen ympäri yms. Tehtiin vikana vielä yksi nouto, jossa mulla oli tuttuun tapaan pallo kädessä. Se meni niin hienosti, että jätin suorituksen yhteen toistoon.

Keskiviikko 16.5
Riitan kurssin kolmas kerta. Tällä kertaa meillä oli ryhmätreeni, missä teemana oli Riitan valitsemia liikkeitä ja häiriötä. Aloitimme kehääntuloharjoituksella ja ensimmäisenä liikkeenä oli kaukokäskyt. Tyyne oli taas enemmän tai vähemmän kuutamolla ja teki pari vaihtoa ihan ok, minkä jälkeen meinasi tulla luokse. Ääntä lähti myös. Tästä taisimme taas oppia, että tuota koiraa ei vaan voi viedä suoraan puskasta kehään... Seuraavaksi teimme häiriökontaktia, mikä sujui jo tosi hyvin. Sitten teimme paikallamakuun ympyrässä koirien naamat sisään päin. Tyyne tarvitsi paikkamakuun lopuksi tuplakäskyn nousemiseen. Tätä on aina välillä tapahtunut, joten täytynee ottaa tehotreeniin. Ympyrässä teimme myös kaukokäskyjä, joissa (tyhmänä) otin myös voi-siirtymät testin alle. Juu, eihän ne nyt toimi yli kuukauden treenitauolla kotioven ulkopuolella... Tai siis kyllähän Tyyne tekee siirtymiä, mutta tekniikka ei tuollaista tilannetta vielä kestä. Maasta seisomaan -nousu tosin on jo aika siisti.

Päivän teemana oli erilaiset noudot. Tyyne sai ensin hieman pitää ja luovuttaa kapulaa. Esitimme sitten vuorollamme Riitalle kokonaisen avo-noudon. Se meni tosi hienosti siihen asti, kunnes koira oli noin metrin päässä musta. Siinä vaiheessa Tyyne heilautti päätä ylöspäin ja parkkeerasi vauhdissa vähän huonoon perusasentoon. Täytyy siis ottaa lisää vaan noudon palautuksia vauhdista, niin koiran tähtäys voisi hiljalleen parantua...

Viimeisenä teimme vielä tunnaria. Kerroin Riitalle meidän hajuerottelutreenistä ja päätin sitten kokeilla ottaa kaksi kapulaa kotitreenin tapaan aluksi käteen ja naksutella oikean haistelusta. Tämä meni yllättävän hyvin ja laitoin parin toiston jälkeen kapulat maahan. Siinä sain jopa erinomaisia suorituksia Tyyneltä, selvästi nurmikko auttoi haistelussa paljon. Kotonahan se helposti sählää ja esim. tökkäisee oikeaa (tai välillä väärääkin) kapulaa kärsimättömänä ja haistelu on turhan niukkaa.

Treenien jälkeen ajelimme taas tuttuun tapaan Koivukylään, missä tein Rauhan kanssa pikaiset treenit ennen oman tokoryhmän alkua. Treenin sisällöstä ei ole mitään muistikuvia :D

Torstai 17.5
Helatorstaina meillä oli vuorossa Heidi Vuorian vetämä nou/nome-päivä, johon osallistui yhteensä 7 koiraa. Näistä 5 oli Rauhan pentuja ja lisävahvistuksena mukana oli pentujen Malla-serkku ja mun tokoryhmässäkin pyörivä Luca-poika. Aloitimme aamupäivän malttitreeneillä, missä Tyyne oli taas niinkin rauhallinen, että se laittoi muutamaan kertaan maate. Annoin koiran maata niissä tilanteissa ja Heidi oli samaa mieltä, että hyvä vaan kun pystyy rentoutumaan.

Malttitreeneissä tehtiin perinteistä katsekontaktia koiraa vastapäätä, nome-seuraamista toisten koirien ympäri pujotellen. Paikallaoloa ja vähän damien heittelyä. Luoksetulojen jälkeen teimme jokaiselle koiralle vielä perusnoudon. Tosin Tyynen kohdalla perusnouto oli ensin viedä muisti pellon laitaan ja katsoa 90 asteen kulmassa markkeeraus ja sitten laittaa koira ohjaukseen. Tosi hyvin Tirppa kuunteli, eikä yhtään haaveillut markkeerauksen perään. Huomasin kuitenkin ennen markkeeraukselle lähettämistä, että Tyyne ei enää muistanut sen putoamispaikkaa (keskelle peltoa ilman mitään maamerkkejä). Siihen oli kyllä selkeä syy, koska olin markkeerauksen katsomisen jälkeen siirtynyt muutaman metrin kohti ohjauslinjaa. En lähettänyt Tyyneä noutoon, vaan kävin itse hakemassa damin ylös.

Ryhmäjuttujen jälkeen pidimme lounastauon ja suunnittelimme koirakohtaiset treenit iltapäivälle. Tyynelle ei sellaista suunniteltu, kun Heidillä oli meidän varalle ässä hihassa... Aloitimme sitten iltapäivän tekemällä pitkän parityöskentelyn Tyynen ja Heidin Pavun kanssa. Teimme pellon eri reunoihin kolme eri muistipaikkaa. Tekemisen jälkeen Heidi lähetti Pavun ensimmäiseen paikkaan, jolloin Tyyne karkasi perään. Se onneksi kääntyi mun karjaisusta ja tuli nolona takaisin. Tämän jälkeen se yritti vielä kerran treenin aikana lähteä Pavun perään, kun se ei ollut varsinaisesti käskyn alla sillä hetkellä. Tästäkin sain koiran karjaistua takaisin ja uskon, että Tyynelle on nyt huomattavasti selvempää, että noutoon ei lähdetä ilman lupaa ;)

Itse ohjaukset meni Tyyneltä tosi hienosti. Se lukitsi katseensa lähetyksissä suoraan horisonttiin ja painoi täysiä ja suoraan dameille asti. Väliin katsoimme yhden markkeerauksen metsään risukon yli. Tässä Tyyne kiersi ensin heittäjän luokse ja siitä sitten damille. Myöhemmin pistin koiran "sokkolinjaan" samaan paikkaan ja tietysti se meni samoja jälkiä kuin aiemmin. Arvasin tämän jo etukäteen, mutta jos vaikka ensi kerralla luottaisin omaan fiilikseeni, enkä kokeilisi laittaa koiraa ajatuksella "jos se ehkä kuitenkin menee suoraan".

Treenin lopetus ei sitten mennytkään ihan nappiin. Olimme melko kaukana ensimmäisestä muistipaikasta ja ajatus oli vielä laittaa koira viimeisen kerran tekemään pitkä ja suora ohjaus. Tyynen olisi pitänyt ohittaa toinen muistipaikka, mistä se oli viimeiseksi hakenut damit. Tässä näkyi sitten jo väsymys ja koira lähti heti kaartamaan väärälle paikalle. Parin lähetyksen jälkeen kävin lopulta motivoimassa halutun paikan ja palasin lähettämään Tyynen. Viimeisessä lähetyksessä koirasta lähti vinkaisu, mikä oli aiemman säätämisen jälkeen tietysti kohtuu ymmärrettävää. Harmitti silti hieman, koska koko treenin Tyyne oli muutoin ollut hiljainen ja keskittynyt.

Päivän lopuksi Tyyne sai vielä tehdä vapaamuotoisesti kanijäljen pellon laidassa. Annoin sen mennä itsenäisesti ja löytää jäljen alun. Äkkiä se löytyikin ja kani tuli hirmuista vauhtia mulle! Superia :)

Aki otti päivästä hienoja kuvia, niitä löytyy täältä: http://akiri.kuvat.fi/kuvat/nome/

 

Tyyne palauttamassa damia. Kuva: Aki Riikonen

Lauantai 19.5
Meillä oli vuorossa jännä päivä, koska molemmat punaiset oli ilmoitettu UMN:n järjestämiin tokokisoihin ja luokkajärjestys oli vielä käänteinen... Mietin koko viikon, että miten ihmeessä saan Tyynen sopivaan työskentelyvireeseen mahdollisimman nopeasti Rauhan suorituksen jälkeen. Päädyin nousemaan aikaisin aamulla ja lähtemään Tyynen kanssa tunnin pyörälenkille. Homma menikin siihen asti putkeen, kunnes lenkin jälkeen huomasin Tyynen nuolevan toista etujalkaansa. Ja kas vain, koiran kannusanturassa oli siisti pieni viiltohaava, josta tihkui hieman verta. Että se sitten sen päivän kisoista Tyynen osalta :(

Koepaikalle ajaessa ketutus ei todellakaan laantunut, vaan päivän fiilis oli lähinnä ketutus siitä, että Tyynen kisat meni pipariksi jo ennen koko homman alkamista. No, ei muuta kuin Rauha autosta ja koepaikkaa katsastamaan. Rauha oli jotenkin alusta asti tosi levottoman oloinen. Ajattelin, että se johtui aamulenkistäni Tyynen kanssa ja yritin toki parhaani mukaan purkaa koiraa ennen kisaa pallolla ja kävelyttämällä sitä lähiympäristössä. Paikallamakuuseen mentäessä Rauha oli edelleen levoton ja piippaili hieman alussa ja lopussa. Se meni muuten ok, mutta lopussa mun piti antaa kaksi käskyä istumiseen. Tätä ei Laisi kuullut, vaan antoi meille ysin. Pistevähennys meni siitä, että koira oli hieman levottoman oloinen.

Omaan vuoroon mennessämme Rauha oli vieläkin huonossa vireessä. Liikejärjestys oli sotkettu. Ensimmäisenä liikkeenä oli tunnari. Siinä Rauha meni kapuloille nätisti, haisteli ja otti oman. Sitten se sai jonkun aivopierun ja lähti kapuloilta sivuun haistelemaan jotain muuta kohtaa. Odotin ja hetken päästä koira palasi kapuloille. Nosti ensin oman viereistä vahingossa, mutta otti heti oman vierestä ja lähti palauttamaan - mun ohi! Siinä vaiheessa otin sivuaskeleen ja käskin tuoda kunnolla sivulle. Tästä siis pyöreä 0.

Seuraavaksi oli seuraaminen. Rauha oli vielä huonompi kuin edellisessä kisassa. Nyt se taas pysähteli käännöksissä ja varsinkin hitaassa. Perusasentoja se ei oikein tehnyt, vaan laamaili mun perässä koko suorituksen :( Tässä vaiheessa ihmettelin jo koiraa hieman, mutta jatkoin kuitenkin suoritusta. Pisteitä taidettiin saada 6.

Luoksetulossa seisominen oli todella vetelä ja hidas. Maahanmeno sentään ok ja loppu myös. Pisteitä muistaakseni 7.

Liikkeestä istuminen meni normaaliin tapaan. Muuten siisti, mutta koiran tassut oli taas hieman herkät. 9 pistettä.

Hyppynouto taisi mennä ihan hyvin. 10 pistettä.

Metalli meni muuten hyvin, mutta jouduin antamaan vartaloavun, että Rauha tuli perusasentoon. Se jäi ensin tönöttämään kapula suussa mun lähelle... 8 taisi tulla tästä.

Kaukokäskyissä Rauha ei edes yrittänyt, vaan ekasta käskystä hiippaili vaan mun luokse. Tässä vaiheessa koira näytti niin surkealta, että aloin katsoa sitä tarkemmin siirtyessämme tekemään viimeistä liikettä. Huomasin sitten kauhukseni, että hitsit, linkkaako tää koira toista takajalkaansa :O Kysyin asiasta liikkurilta ja tuomarilta ja sain liikkurilta vastaukseksi "ei se enää, äsken kyllä mutta ei nyt". Että näin, harmitti ihan vietävästi siinä vaiheessa, kun olisihan mun pitänyt jo seuraamisessa tajuta, ettei kaikki ole kunnossa. Rauha oli koko kehän ajan levottoman oloinen, mitä se ei todellakaan normaalisti ikinä ole. Saattaahan se treenien alussa käydä kuumana, mutta ei tuollaista käytöstä ole ikinä kisoissakaan esiintynyt.

No, päätin nyt kuitenkin pistää koiran vielä ruutuun, kun se on kuitenkin Rauhalle mieluisa liike ja halusin lopettaa kisan kaikesta huolimatta koiran hyvään fiilikseen. Ruutuunmeno oli perfekto. Lopun seuraaminen taas levähti koiran juostua mun ohi ja tullessa jossain lähellä lioppumatkan. Tästä vielä 9 1/2. Kokonaisvaikutukseksi Laisi taisi kaikesta huolimatta antaa kasin.

Kokeen jälkeen fiilis oli ihan maassa. Palkintojenjakoon meidät huudeltiin jostain kauempaa ja oletin tietty meidän olleen luokan viimeisiä, koska eihän tuolla suorituksella nyt tulosta voinut saada. Toisin kuitenkin kävi, tulostaso oli näköjään muillakin huono ja me tultiin luokan kolmansiksi voi3-tuloksella (pisteitä muistaakseni 195). No, saatiinpahan ruokasäkki vaivanpalkaksi, vaikkei se nyt tilannetta erityisesti parantanut...

Tiistai 22.5
Koirat saikuttelivat edelleen, tosin Tyynen tassuhaava meni aika siististi umpeen heti parissa päivässä. Illalla vuorossa oli kuitenkin meidän pentueen kimppakuvaus ja siinä samassa syssyssä Tyynen silmäpeilaus. Silmät peilattiin täysin puhtaiksi, mutta samalla kertaa EL löysi Tyynen silmästä jonkun pienen kaarnanpalan, joka oli sopivasti koteloitunut sarveiskalvoon. Sitä ei siis saanut heti irti, joten keskiviikkona piti lähteä puuduttamaan koiraa roskan poistamista varten...

Keskiviikko 23.5
Sain eläinlääkäriajan heti aamupäivälle. EL sai onneksi roskan pois paikallispuudutuksessa ja tippoja määrättiin loppuviikoksi. Siinä koiraa rapsutellessani huomasin kuitenkin, että katsos, sillähän on korva aika punainen. Diagnoosi olikin sitten ulkokorvan tulehdus ja sen hoitoon määrättiin korvatippakuuri. Valitettavasti tippakuuri kestää vielä tähän viikkoon, joten lauantain taipparit jäivät meidän kohdalta vain haaveeksi :( Toko-sm:iin koira onneksi ehtii karenssista, kunhan ei ilmaannu mitään muuta. Hyvä tuuri meillä on taas näiden terveysjuttujen kanssa... Tätä ennen mulla ei ole millään koiralla koskaan ollut esim. korvatulehdusta (tai roskaa silmässä).

Onneksi Tyynen vaivat eivät sen suorituskykyyn juuri ole vaikuttaneet ja illalla menimmekin taas Riitan treeneihin. Neljäs treenikerta oli taas sellainen, että saimme itse valita tehtävät liikkeet ja odottajille oli tehty eräänlainen "temppurata". Oma treenifiilis oli aika maassa viime päivien vastoinkäymisten jäljiltä, joten me ei tehty odotellessa mitään isompaa. Katsoimme taas Riitan metallikapuloita ja nythän ne kaikki nousi ihan ongelmitta ja iloisesti ylös. Jes! Teimme myös hieman tunnaria kahdella kapulalla naksutellen. Siinä ei tapahtunut mitään erityisiä edistysaskelia, joten sitä jatketaan vielä piitkään... Ruutu oli häiriökartioiden ja lelujen sun muiden keskellä. Se meni muuten hyvin, mutta paikka oli taas aika hakusessa. Täytynee siis lähitulevaisuudessa tehdä taas tarkemman paikan etsimistreeniä...

Omalla vuorollamme teimme seuraamista ja kaukokäskyjä. Seuraamisessa yritin kysellä lähinnä vinkkejä siihen, miten mä voin tällä hetkellä treenata yksityiskohtia, kun en meinaa sen vinkaisuntakia päästä edes liikkeelle... Kokeilimme tehdä muutamia lentäviä lähtöjä. Liikkeessä Tyyne ei osaa hakeutua heti hyvään seuraamispaikkaan, mutta tähän on syynä ihan vaan treenin puute. Täytyy siis alkaa enemmän ottaa koiraa lennosta seuraamaan ja auttaa sitä alkuun reilulla käsiavulla. Itse seuraamisessa Tyyne oli nyt hiljaa ja myös keskittyi hyvin hommiin. Ilmeisesti mun tän hetken treenityyli on ihan hyvä, että namit on tylsiä ja koira joutuu tekemään aikansa töitä ennen palkkaa :)

Kaukoissa tulikin sitten yllättäviä ongelmia. Tyyne teki jo parin metrin matkalta maasta istumiset seisomisina. Vaihdoin koiran nurmikolle, kun itseä epäilytti se, että kannuksen haava tekisi istumaan nousun epämiellyttäväksi. Ei juuri vaikutusta. Riitan mielestä Tyyne on jo sen verran iso koira, että sille voisi ihan rehellisesti sanoa, että nyt teit muuten väärin, jos se ei kuuntele.

Torstai 24.5
Kävimme illalla treffaamassa Seijan, Epun ja Jimin Herttoniemen kentällä. Teimme Tyynen kanssa avon läpi kisamaisesti ja eipä siitä jäänyt kamalasti jälkipolville kerrottavaa. Tyyne kytisti taas Seijaa tosi innokkaasti. Täytyy selvästi alkaa enemmän tekemään tällaisia harjoituksia, missä kentällä on meidän lisäksi vain yksi henkilö, joka tekee jotain. Selvästi on tuolle paljon vaikeampi häiriö.

Paikallamakuu oli ok. Seuraamisessa ipana meinasi taas lähteä haaveilemaan, mutta oli muuten ok ja hiljaa. Maahanmenossa meinasi taas jäädä seisomaan, toistettuna teki ok. Tosin huomautuksen jälkeen koira oli vähän levoton. Luoksetulon stoppi vähän venyi, kun mä kuulemma annoin käskyn tosi myöhäisessä vaiheessa... Loppu ok. Seisominen meni muuten, mutta Seija sanoi lopun perusasennossa jotain muuta kuin käsky ja Tyyne sivu-käskyn kuultuaan hyppäsikin mun eteen seisomaan?! Kummallista, mutta selkeästi nyt koiralla alkoi vähän keittää jo yli, kun palkkaa ei tule.

Nouto taisi mennä ihan suht hyvin. Kaukoissa Tyyne ei oikein kuunnellut, joten päädyin tekemään loput siirtymät aika lähelle. Levotonkin se oli jo ja äänteli hieman. Lopuksi palkkasin sen aika hillitysti parilla namilla.

Selvästi ei Tyynen vire kestänyt tuollaista settiä noin pienellä virittelyllä. Nythän mä juoksutin sitä ennen suoritusta ruutuun ja kiertoleikkiä ja annoin koiran mennä pallon kanssa. Mutta selvästi siis pitää purkaa enemmän, jotta homman saa alusta asti paremmin pakettiin... Seija onneksi lohdutti kommentillaan, että vähänkö Tyynen suorituksesta tulee makea, kunhan saan sen vireen kohdalleen! Jep, sitä odotellessa...

Rauha teki hieman seuraamista, kaukoja takapalkalla ja tunnarin. Nämä meni tosi kivasti ja kaukoissakin koiralla oli ihan mukavaa :)

Perjantai 25.5

Meillä oli vuorossa kolmas tollereiden toko-sm-joukkueen koulutus. Tällä kertaa kouluttajana oli Angelica Leiman. Tyynen vuorosta aika iso osa ajasta meni puhumiseen, mutta mä halusin nimenomaan saada lisää vinkkejä siihen, miten tämän tyylisen koiran kanssa treenit kannattaa rakentaa.

Katsoimme aluksi seuraamista. Siihen sain vinkiksi ensinnäkin sen lentävän lähdön harjoittelun. Yksi uusi ja hyvä vinkki oli välillä tehdä myös sellaista, että annan koiralle seuraa-käskyn ja annan heti perään namin. Samaan aikaan kun se syö namia, lähden liikkeelle. Näihin ei tietenkään voi jäädä jumiin, mutta parilla kokeilulla näytti toimivan :) Ansun mielestä Tyynen vinkaisu johtuu ihan vaan siitä, että on seuraaminen on niin kivaa. Tämä vahvisti omia oletuksiani asiasta. Mua kehotettiin välttämään myös tässä vaiheessa käännösten treenaamista, vaan ennemminkin meidän kannattaa tehdä vähän puuduttavampia pitkiä suoria.

Toisena liikkeenä ihmettelimme niitä kaukoja ja Tyyne tarjosi TAAS sitä hemmetin seisomista... Mun piti auttaa sitä tosi läheltä, että pystyi istumaan. Kouluttaja totesi, että välillä jumeja vaan tulee ja nyt on vaan tärkeää auttaa koiraa tosi helpoilla treeneillä, että varmasti saadaan onnistumisia.

Lopuksi teimme vielä paikallamakuun, missä Tyyne pysyi muuten hyvin, mutta oli kuulemma vaihtanut hieman kankulta toiselle pari kertaa. Lisäksi se nousi taas vasta toisella, murr! Paikkamakuun asentoon mä en aio tässä vaiheessa puuttua, täytyy kesällä miettiä josko sen kuitenkin vaihtaisi taas pää maahan-muotoon ja tekisi sen nyt kesän aikana varmaksi...

Sunnuntai 26.5

Tällä kertaa oli Rauhan vuoro päästä mukaan treenaamaan. Osallistuimme HSKH:n järjestämään tokokoulutuspäivään, jonka kouluttajana toimi Jenni Ojala. Suurin osa päivän koirista oli voi/evl-tasoisia, joten oli kiva välillä päästä katsomaan sen tason koirakoiden ongelmia. Paljon uusia vinkkejä ja ajatuksia tarttui taas mukaan. Mm. luoksetulossa etu- ja takapalkan käyttäminen yhtäaikaa, kosketusalustan käyttö ruudussa ja luoksetulon pysäytyksissä, temppujen opettamisen hyödyllisyys jne jne. Puhuimme alussa myös rauhoittumisen opettamisesta ja siinä yhteydessä päätin, että Tyynen kanssa alamme tekemään rauhoittumista kylkiasentoon ihan joka tilanteessa ja yleistän sen myös käskyksi.

Rauhan vuorolla olin suunnitellut tekeväni seuraamista ja kaukoja. Huomasin kuitenkin, että se seuratessa liikkui takajaloilla hassusti ristiin. Päätin, että emme sitten tee mitään rasittavaa liikettä, mikäli koiralla on edelleen jotain jumia takapäässä. Eipä se varmaan ihmekään, että siinä tilanteessa se seuraaminenkin on aika ikävää! Saatiin onneksi hieroja-Jenny illalla kiinni ja mennään tulevana perjantaina katsomaan, miltä se jalka vaikuttaa... Rauha oli taas koko vuoronsa tosi huonossa vireessä. Vähän samanlainen kuin siellä viikon takaisissa tokokisoissa. Liekö sitten johtunut kipeästä jalasta vai pitkästä odottelusta kuumassa säässä, en tiedä.

Ensimmäisenä liikkeenä otimme tunnaria. Rauhahan on pitkään tehnyt nättiä haistelua, eikä ole yrittänyt nostaa vääriä tms. No, eiköhän se nyt sitten tehnyt niin, että nosti heti ekaa kapulaa ja haisteltuaan toi oman (ja pudotti taas luovutuksessa). Tähän kouluttaja suositteli meitä vahvistamaan hajuerottelua. Sitä varten kentälle oli jo aiemmin etsitty pala verkkoa, jonka alle laitettiin kaksi kapulaa - oma ja vieras. Menin nakit ja naksutin kädessä istumaan verkon viereen ja annoin koiran keksiä mitä siltä odotetaan. Koira oli ihan väärässä mielentilassa ja makkara ei muutenkaan tainnut olla paras mahdollinen palkka tällaiseen harjoitukseen. Saimme kuitenkin oman haisteluyrityksiä ja mikä tärkeintä, ohjaajalle selkeän käsityksen siitä, miten verkon kanssa harjoitellaan. Eihän se välttämättä nosteluongelmaa ratkaise, mutta eipä nyt varsinaisesti haittaakaan, kun harjoitus on niin irrallinen tunnarista.

Toisena katsoimme meidän epätoivoisia kaukoja. Makkara ei tässäkään ollut hyvä juttu, vaan Rauha sähläsi harjoituksen aikana ihan kaikenlaista. Se liikkui siirtymissä varmaan jokaiseen ilmansuuntaan ja vinkui. Itse olisin lähinnä halunnut vajota lähimpään maanrakoon, kun näytti ettei se osaisi liikettä tippaakaan...

Lopputuloksena sain neuvoksi vaihtaa seisomasta maahanmenoon eri käskyn kuin muihin maahanmenoihin. Lisäksi mun pitää vaihtaa virittelykäsky kaukoihin, kun selvästi tuo nykyinen on pilattu ja aiheuttaa koiralle vaan paskafiiliksen. Kokeilimme lopuksi tehdä siirtoja myös pöydällä, mutta niitä pitää selvästi treenata, mikäli homman haluaa saada pelittämään. Että lähinnä nyt vinkkinä oli kait palata alkuun ja opettaa mieluummin pari juttua uusilla käskyillä ja tehdä paaaljon jumppaa ihan koiran vierestä. Eipä tässä kait muukaan auta, ihan järkyttävän näköistä puuhaa se ainakin tänään oli.

Kokonaisuutena päivästä jäi käteen paljon hyviä ja uusia treeniajatuksia ja harjoituksia. Toisaalta mua harmitti kovasti Rauhan jalka ja muutenkin koiran puuhailut koulutuksessa. Toki se on hyvä, että ongelmakohdat tulee esiin koulutuksessa, mutta olishan se voinut edes jotakin tehdä edes pikkasen treeni- tai kisatasoisesti. No, eipä kait siinä muuta kun back to basics...

Illalla kävimme vielä Tuomaksen, Sohvin ja Ansan & Unon kanssa Haltialassa lenkillä. Samalla teimme Tyynelle ja Ansalle pienen riistatreenin. Tuomaksella oli mukana 3 todella huonokuntoista varista ja pupu. Tyynelle tehtiin helppo varisruutu, josta haetutin kaikki. Muuten homma meni hyvin, mutta tuo ryökäle jäi noin 10 metrin päähän musta linnun kanssa puuhastelemaan. Toi käteen vasta kun huomautin sille asiasta. Pupun kanssa kävi sama. Oli tosi aukea alue, missä näin kun koira oli pupulla. Se otti sen samantien suuhun ja lähti palauttamaan. 10m ennen mua päätti, että tässä on hyvä tutkailupaikka ja pudotti pupun ja jäi tutkailemaan sitä. Kutsusta tuli lopulta ilman pupua ja jouduin lähettämään koiran uudelleen, jolloin pupu tuli käteen.

Selvää omimista siis havaittavissa. Täytyy tässä ennen taippareita tehdä paljon vaan riistan palautustreeniä, missä mun käteen tuoduista linnuista saa superherkun. Se riista on vaan niin kivaa, että tuo on riskinä, ettei se tuokaan niitä mulle...

Maanantai 28.5
Anninan taipparikurssin viimeinen kerta. Teimme vesimarkkeerauksia veneen kanssa. Ensimmäinen nouto oli hieman lyhyempi, toinen pidempi ja kolmas vain katsottiin ja sen jälkeen kytkettiin ja vietiin koira pois. Tyyne oli odotellessa ja metsään käveltäessä hieman kuumana, mutta temputin sitä hieman ja sen jälkeen pistin makaamaan kyljelleen rentoutumisharjoituksena. Hyvin se siihen asettui. Noin 15 minsan päästä herättelin sen rauhallisesti ja lopun odotusajan se sai lähinnä etsiä puskasta namipaloja. Mutta se kannatti! Omalla vuorolla koira pysyi heitosta paikallaan erinomaisesti ja nouti äänettömästi damit. Palautuksissa dami ehti pudota ennen ravistusta, kun en päässyt tarpeeksi rantaan ottamaan sitä vastaan. Täytyy ottaa tämä kesällä projektiksi ;) Kolmannen markkeerauksen Tyyne katsoi myös hiljaa ja rauhallisesti tuli mun mukaan pois lähdettäessä. Jee!

Oman vuoron jälkeen mä kuivasin Tyynen ja toin sen vielä rannalle rentoutumaan. Ja hyvin se pystyi makaamaan, vaikka damia lensi veneestä järveen ja siskolikka vähän vinkuikin rannassa. Ihan mielettömän siistiä, miten mä en aiemmin ole etsinyt mun koirista off-nappulaa?! Nyt tuosta treenistä tulee kyllä jokapäiväistä :)