Aloitetaan siitä tärkeimmästä, eli Rauha osallistui sunnuntaina 22.5.2011 Novascotiannoutajat ry:n järjestämään luonnetestiin. Tuomareina toimivat Pasi Halme ja Pekka Orava. Aika hyvin tunnistin tuloksista oman koirani. Yllärinä oli vain se, että vuoden ikäisenä mh-kuvauksessa innolla leikkinyt (myös etäleikkijän kanssa) ei halunnut vetää keppiä eikä patukkaa yhtään. Sitä saa mitä tilaa - meidän noutaja luovuttaa kaiken heti käteen :)
Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taistelutahto: -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +1 erittäin vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukausvarma +++
+112 pistettä
Aluksi höpöteltiin tuomarin kanssa meidän elämäntilanteesta ja asuinolosuhteista yms. Sitten tuomari hieman rapsutteli Rauhaa ja aloitimme tositoimet, eli taisteluleikin. Rauha on aina leikkinyt innokkaasti niin minun kuin vieraidenkin kanssa, joten enhän minä ollut älynnyt varata taskuun mitään omaa repimislelua. Olisi pitänyt, koska Rauha ei todellakaan ymmärtänyt, että keppiä tai paksua motivointipalikkaa olisi pitänyt vetää. Se luovutti kaiken nätisti mun käteeni, eikä intoutunut yhtään vetämään vastaan. No, elämä on. Mehän käytetään kyllä treeneissä lelua, mutta pääasiassa Rauha saa juosta narupallon perässä ja halutessaan vetää sitä...
Taistelutahdottomuuden toteamisen jälkeen jatkoimme kelkkatestiin. Siinä koiraa kohti vedettiin rämisevää kelkkaa. Rauha noteerasi kelkan vasta kun se oli edennyt noin 5 metriä. Siinä vaiheessa tuli odotettua haukkumista. Rauha vaihtoi tosi nopeasti mun selän taakse ja taisi muutaman kerran nykäistä hihnan kireäksikin. Kelkan pysähdyttyä Rauha meni melkein heti katsomaan sitä. Tämän jälkeen käytiin vielä kävelemässä lenkki kelkan tulopaikassa ja ohituksessa se ei kelkkaa juuri noteerannut (saattoi kyllä vilkaista).
Kelkkatestin jälkeen toinen tuomareista hyökkäsi meitä kohti keppi kädessä. Rauha haukahti äijälle pari kertaa ja meni sen jälkeen mun selän taakse odottamaan, että minä huolehdin pahasta sedästä. Hyökkäyksen jälkeen setä oli Rauhasta taas ihan kiva. Tuomari vei Rauhan kauemmaksi ja hetken silittelyn jälkeen kutsuin koiran luokse. Tämän jälkeen lähdimme kävelemään kierrosta, jonka ensimmäisessä vaiheessa meidän nenän edestä nousi ylös haalari. Tätä Rauha väisti nopealla liikkeellä. Ohituksessa se haistoi haalaria, että mikäs tämä olikaan. Seuraavaksi meidän takaa vyöryi rämisevä tynnyri, johon Rauhan reaktio oli ottaa jalat alle. Tynnyrin pysähdyttyä Rauha meni kuitenkin kohtuullisen nopeasti katsomaan sitä, eikä näyttänyt erityisen kuormittuneelta muutenkaan.
Pelottelujen jälkeen oli vuorossa pimeä huone. Huikkasin ovelta koiralle, että tänne mennään. Hetken päästä toinen tuomari päästi Rauhan sisään. Tämän jälkeen oli pitkään hiljaista, kunnes näin hämärässä koiran hiipivän erittäin jäykkänä ja varuillaan huoneen perälle. Se jäi seisomaan tuomarin viereen ja katsomaan pientä valonpilkahdusta ikkunasta. Etäisyyttä muhun oli noin metri. Siinä seistiin sitten muutama minuutti ihan paikallaan. Sitten Rauha hiipi mua kohti, mutta noin 80cm:n päässä päättikin kääntyä takaisin ikkunaan päin. Jouduin lopulta kutsumaan koiraa, jolloin se tuli välittömästi ja kävi mun penkin alle makaamaan.
Pimeästä huoneesta tuli ulos ihan eri koira kuin sisään mennessä. Rauhan häntä oli nyt alhaalla ja se oli selvästi hieman paineistuneen oloinen. Seuraavaksi vein koiran kiinni seinään ja menin kulman taakse odottamaan. Toinen tuomari aloitti hyökkäyksen koiraa kohti. Rauha oli kuulemma ensin makoillut paikallaan. Tuomarin tultua lähemmäksi, se oli noussut istumaan ja alkanut haukkumaan. Hyökkäyksen loputtua tuomarisetä oli kuitenkin taas kiva kaveri.
Lopuksi tuli vielä ampuminen. Rauha oli tässä vaiheessa vielä hieman paineistuneen oloinen, mutta se ei reagoinut laukauksiin millään tavalla. Varmaan korvat hieman heilahtivat :)
Testin jälkeen käytiin hakemassa narupallo autolta ja Rauha rentoutui silminnähden, kun sai "tutin" suuhunsa. Rauha odotti autossa koko päivän, koska olin itse talkoilemassa luonnetestissä. Otinkin sen vielä testin jälkeen kentälle uudestaan hengaamaan ja oli kiva todeta, että se tuli testipaikalle häntä pystyssä. Ei näyttänyt muistavan mitään aiemmista pelotteluista :)
Koska koira vaikutti omalta itseltään luonnetestin jälkeen, kävimme vielä illalla agilityn ratatreeneissä. Eipä me mitään isoa tehty, mutta koira vaikutti pelittävän ihan normaaliin tapaan.
---
Agilityssa olemme ehtineet kisata Orimattilan jälkeen kuusi starttia. Seuraavaksi oli vuorossa tuplakisat Vantaalla (6.5). Ensimmäisellä radalla oikaisin yhdessä mutkassa sen verran, että koira tuli hypyn ohi. Lopetin myös ohjauksen tokavikalla esteellä ja tuloksena viimeinen rima putosi. Huomasin vasta jälkikäteen, että meille oli silti merkattu tulokseksi 5vp. No, eipä sen niin väliä kun ei oltu missään palkinnoilla tms. Rata löytyy täältä: http://www.youtube.com/watch?v=zbpvTBuJe8o
Toinen rata oli taas yksi yritys lisää meidän läheltäpiti ratoihin. Oltiin puhtaalla nollalla radan loppupuolelle asti, kunnes mun piti tehdä takanaleikkaus ihan radan laidassa olevalla hypyllä. Ilmeisesti edessä oleva aita tms. hämäsi Rauhaa, koska se pujahti mun edestä ja meinasi mennä väärälle esteelle. Tästä siis vitonen. Jälleen kerran. Rata löytyy myös videolta täältä: http://www.youtube.com/watch?v=EYChZRDMYnE
Kiitos molempien ratojen kuvaamisesta kuuluu Rauhan Ansa-tyttären emännälle Sohville :)
Seuraavana aamuna lähdimme Itä-Helsinkiin - tuplakisoihin jälleen. Sen reissun olisi voinut jättää tekemättäkin, sen verran huonoa rataa tuli tehtyä. Ekalla radalla Rauha oli jotekin todella paljon mun näpeissä, eikä irronnut mutkissa hypyille ollenkaan. Näin saimme itsellemme 3 kieltoa -> hylätty tulos. Tokalla radalla Rauha hyppäsi puomin alastulokontaktilta. Jotenkin tulee taas pieni deja vu -fiilis, kun nyt yritin vielä pysäyttää sen kontaktille. Pitää varmaan oikeasti alkaa treenata kosketusalustalla itsenäistä kontaktille menoa, jos kerran aion sen jatkossa pysäyttää puomilla. Saimme myös toisen virheen muistaakseni keppien sisäänmenosta. Kymppi saldona.
Viikkoa myöhemmin oli vuorossa tuplakisat Kirkkonummella. Mä onnistuin elämäni ensimmäistä kertaa katsomaan kisojen alkamisajan totaalisesti väärin kutsukirjeestä. Luulin, että maksiykköset aloittavat vasta kymmeneltä ja ilme oli varmasti näkemisen arvoinen, kun klo 9.15 katsoin kisapaikan parkkikselta, että joku maksikoira on jo radalla! Kisajärjestäjät olivat kuitenkin sen verran reiluja, että järjestivät mulle luokan lopuksi pikaisen rataantutustumisen ja sen jälkeen startin. Mirka oli onneksi mukana ja lämmitteli koiran sillä välin kun yritin pikaisesti tsekata, miten rata menee. Kävelin radan kerran läpi ilman koiraa ja saman tien lähtöön. Se meni ennakko-odotuksiin nähden yllättävän hyvin. Rauha pudotti toisen riman ja lisäksi taidettiin saada keppien sisäänmenosta vitonen. Kympillä päästiin kuitenkin viidenneksi ja palkintopallille. Toinen rata harmitti sitten jo vähän enemmän. Oltiin nollalla tokavikalle esteelle asti. Keinun jälkeen oli rataa jäljellä enää rengas ja hyppy. No, näköjään meidän pitää aina onnistua jotain tekemään ja niin tälläkin kertaa :( Rauha hyppäsi nimittäin renkaan sivusta. Luulen, että pääsyynä oli keinu, jonka jälkeen Rauha tuijotti tosi vahvasti mun kättä, eikä enää ehtinyt renkaan edessä kääntää itseään oikeaan rakoon. Vitosella oltiin kuitenkin neljännellä sijalla, mutta vitsit kun taas harmitti...
Nyt ei meillä ole kisoja hetkeen tiedossa, kun kesä-heinäkuussa kisoja on niin vähän missään. Katsellaan ja ilmoitetaan heti kun vaan aikatauluun ja etäisyyksiin sopii. Pienestä se onnistuminen on kiinni!
Rauha pujottelee luonnetestin jälkeisissä treeneissä (kuva: Tuuli Sistonen)
Kalju-Rauha hyppää (kuva: Tuuli Sistonen)
--
Muita juttuja ollaan treenailtu tasaiseen tahtiin. Tokossa ollaan keskitytty erityisesti seuraamiseen ja vasemmalle käännöksiin. Tämä on tuottanut tulosta ja Rauha kääntää käännöksissä takapäätään jo tosi kivasti. Noutojutuissa Rauha on vieläkin aika kuuma, täytyy siis yrittää keskittyä erityisesti malttiin ja oikeaan mielentilaan lähitulevaisuudessa.
--
Lähitulevaisuudessa meillä ei ole kokeita tiedossa, mutta kahden viikon päästä on taas kauan kaivattu tollerileiri! Olen puolet ajasta MH-kuvauksessa töissä, mutta lopun ajan vietämme Rauhan kanssa nome-ryhmän treeneissä. Toivottavasti saadaan uusia hyviä vinkkejä ja treeni-ideoita työstettäväksi!
Agility on tosiaan niiin pienestä kiinni! Tuli todettua sama taas kerran viikonlopun kisoissa. Mut kyllä ne nollat sieltä vielä teille tulee. :)
VastaaPoista