Agikoira vailla ohjastajaa ja pakkaspäivien treenailua

Meillä on viime päivinä otettu aika rennosti. Lähes joka päivä on jotain tehty, mutta olen aika paljon tehnyt juttuja sisätiloissa. Pakkassään treenailut on menneet niin hankaliksi, kun toisen kanssa treenatessa toinen ehtii jäätymään autoon jne.

Tyynen kanssa projektina on ollut kaukokäskyt. Olen siis jatkanut naksuttelemalla takajalat alustalla -treeniä. Alustana on käytetty koirien lattiatyynyä. Tällä hetkellä etäisyys on noin 1,5 metriä ja mä oon pyrkinyt siihen, että koiran tulisi kuunnella mun käskyjäni. Maasta istumaan nousuissa tosin tarvitaan vielä herkästi käsimerkkiä. Maasta seisomaan nousut on jo aika varmoja ja maahan-istu-maahan, mutta muissa tarvitaan vielä enemmän rutiinia, koska välillä tulee huonoja siirtymiä. Varsinkin jos yritän ottaa etäisyyttä. Viimeksi treenatessa Tyyne tarjosi sellaista toimintoa, että oksat pois... Me ollaan treenattu tuota takajalat targetille -treeniä varmaan ainakin 4kk aikavälillä silloin tällöin. Tyyne on nyt muutaman kerran yrittänyt sellaista temppua, että se laittaa takajalat alustalle ja PISSAA! Jepjep, kannattaa kehua koiraa ulos pissaamisesta... Koirahan on siis muuten kyllä täysin sisäsiisti. Luulen kuitenkin, että en lähde tuota toimintoa sen enempää vahvistamaan ;)

Rauhan kanssa mä olen kokeillut siirtää meidän tunnaritreenin sisätiloihin. Se nostelee edelleen vääriä herkästi ja tuo myös väärää välillä. En mä oikein tiedä, mitä tuolle liikkeelle on taas tapahtunut. No, yritän nyt jotenkin saada takaisin tuolle ajatuksen rauhallisesta haistelusta. Mun pitää myös antaa jollekin treenikaverille säilytettäväksi meidän tunnareita nippu, koska ongelmathan ovat oikeastaan isommin alkaneet siinä vaiheessa kun aloin syksyllä treenaamaan sellaisilla kapuloilla, jotka ovat säilytyksessä meidän autossa tai parvekkeella. Luulen, että Rauha on siitä syystä mennyt sekaisin, kun kaikki haisee "vähän omilta". Ulkona Rauha on tehnyt erityisesti kaukoja ja niissä tuntuu edistystä tulevan hiljalleen. Taakse kuikuilut ovat vähentyneet selvästi ja silti Rauha tekee pääosin hienoja siirtymiä. Mä olen nyt palkannut sitä jonkin verran heittämällä palkan koiran taakse ja edestä namittamalla. Ja välillä toki sillä takapalkallakin. Toivotaan, että se siitä alkaisi aukeamaan.

Eilen kävimme iltalenkillä Tiinan ja Mallan kanssa ja lenkin päätteeksi otimme koirille muutaman helpon noudon variksella. Tyynen vuoro oli viimeisenä ja sehän oli kamalilla kierroksilla siinä vaiheessa kun otin sen autosta. Ääntä tuli ja jouduin pohtimaan ihan uusiksi, että mitä tilanteessa kannattaisi tehdä (ensimmäinen kerta kun tuo vinkuu noutotreeneissä). No, päätin sitten ottaa muutaman rauhallisen noudon damille ennen variksen esittelyä koiralle. Alku oli hirveää sähellystä. Tyyne juoksenteli ensin damin hakemisen sijasta ympäriinsä ja yritti mm. hypätä auton konepellille, missä varis oli. No, parin damin noudon jälkeen päätin kuitenkin jatkaa variksella, kun koira oli jo vähän matalammassa vireessä. Kaivoin taskusta pienen kissanruokapurkin, raotin kantta ja näytin Tyynelle. Annoin sen jälkeen noutokäskyn. Ensimmäisellä kerralla koiralla sattui joku aivopieru ja se kääntyi puolivälissä takaisin. Toisella lähetyksellä löysi linnun ja palautti vauhdilla käteen. Tästä yritin antaa palkaksi kissanruokaa, mutta Tyyne varasti koko purkin mun kädestä. Tämän jälkeen jouduin kaivamaan purkin ipanan kitusista - hyvä ettei niellyt sitä! Otettiin vielä toinen nouto, minkä teki siististi. Sinänsä mun tavoite treenille täyttyi, koska halusin että varis tulee mahdollisimman nopeasti mun käteen ja koiralla todella on syy tuoda lintu mulle. Suuhunhan se nousee kyllä ongelmitta, mutta kun linnut on niin kivoja...

Tyynestä on kyllä tullut tosi ahne palkan perään. Täytyy ottaa tuon hyppimisen ja palkan tavoittelun kanssa nollatoleranssi. Tyyne on pohjimmiltaan pieni opportunistisika, joka kokeilee rajojaan säännöllisesti. Kotonakin se on nyt keksinyt, että pöydän reunalta saattaa löytää ruokaa. Kiltin Rauhan jälkeen Tyynen testailut tuntuu välillä niin sikamaisilta, että...

---

Mainitsin aiemmin blogissa, että Rauhalle olisi löytynyt lainaohjaaja agilityyn. Valitettavasti meidän suunnitelmat kaatuivat viikonloppuna, kun lainaohjaajan aikatauluihin tuli muutoksia, eikä hänellä olekaan aikaa Rauhalle omien koirien treenaamisen lisäksi. Eli nyt olen taas sen päätöksen edessä, että jatkanko agin treenaamista Rauhan kanssa vai mitä teen. Jos jollakin blogin lukijoista olisi innostusta tai mahdollisesti hyviä vinkkejä, niin saa heittää viestiä. Rauha siis etsii edelleen itselleen agilityohjaajaa... ;)

Haaveet ja tavoitteet vuodelle 2012

Hyvää uutta vuotta kaikille blogin lukijoille!

Kävin parin päivän takaisessa päivityksessä läpi vuoden 2011 tapahtumia. Ja vaikka ei tuloksellisesti huimaa edistystä tapahtunutkaan, olen silti tosi tyytyväinen vuoteen kokonaisuutena. Tälle vuodelle onkin mielessä jos jonkinlaista koetta. Tavoitteet eivät kuitenkaan ole kiveen kirjoitettu, vaan ne tarvittaessa tarkentuvat vuoden aikana. Pääasia on pitää hauskaa!

Kaikkia koiria koskeva ensimmäinen tavoitteeni ja toiveeni on se, että koko perhe pysyy terveenä. Sallille tulee tassuihin seuraavaksi jo 14 vuotta, joten toivon erityisesti, että se pysyisi vielä yhtä hyvässä kunnossa kuin nyt. Rauhalta on tarkoitus mahdollisesti jossakin vaiheessa vuotta poistaa kohtu, joten sen osalta tavoitteet voivat muuttua kovastikin... Tässäpä näitä haaveita tälle vuodelle olisi:

Tyyne

Toko

• ALO1 tammi-helmikuussa
• AVO1 kevään aikana
• VOI1 syksyllä

Nou/nome

• NOU1 kesän aikana
• Mahdollisesti nome-startti syksyllä, mikäli koira tuntuu valmiilta. 
• Mahdollisesti wt-startti kesän aikana.

Näyttelyt

• Muutama pyörähdys näyttelykehässä. Tähän en enempiä tavoitteita aseta, kun kauneus on katsojan silmissä ;)

 Mejä

• Jos aikaa jää, niin treenijälkiä säännöllisesti ja mahdollisesti ensimmäinen koestartti loppukesästä/syksyllä.

Rauha

Toko 

• VOI1-tulos
• EVL-startti

Nome

• Tulos nome-b alokasluokasta.
• Käytännön metsästystä syksyllä.

Agility

• Treenaamista ja kisaamista lainaohjaajan kanssa (toivotaan, että suunnitelmat tämän osalta etenevät toivotulla tavalla ;) )

Mejä

• Treenijälkiä, jos aika sallii ja muutama koestartti, mikäli koira pelittää toivotulla tavalla. 

 -------

Eriliaisa koulutuksia on varailtu jo kalenterista ja erityisesti tokon osalta on treenejä buukattu taas useammalta kouluttajalta keväälle ja kesälle. Tyyne pääsee keväällä taipparikurssille ja molempien kanssa treenaan myös tokoa Koiviksen tokoporukan hallivuorolla ja Tyynen sisarusten kanssa. Katsotaan, mitä uusi vuosi tuo tullessaan :)

Koiviksen kovin agilitykoira :D

Mennään ajassa hieman taaksepäin, niin saan Rauhan kuulumisetkin taas ajantasalle :) Lauantaina meillä oli Koivukylän Koiraharrastajien kesäkauden päättäjäiset. Niiden yhteydessä järjestettiin epäviralliset toko- ja agilitykisat jäsenille. Rauha pääsi tekemään koko voi-luokan putkeen. Vähän jänskätti nähdä, kuinka käy kun en ollut tehnyt juoksutauolla kuitenkaan niin aktiivisesti treeniä, kuin yleensä. Ja eihän se pöllömmin mennyt. Ihan kaikkia pisteitä en muista nyt ulkoa, mutta tässä liikkeittäin selostusta, mitä tapahtui:

1. Paikalla makaaminen 9
Muuten tosi kiva ja varma, mutta istui toisella käskyllä...

2. Seuraaminen taluttimetta 7
Rauha oli jotenkin ihan kujalla, että tehdään seuraamista. Valmis-sanasta pomppasi maahan ja ekassa kulmassa jäi seisomaan. Muutoin pysyi mukana, mutta seuraaminen oli tosi väljää päiväkävelyä. Kokonaisuutena oli alle jopa meidän seuraamistason...

3. Istuminen seuraamisen yhteydessä 9,5
Muuten ihan perfekto, mutta Rauha steppasi hieman etujalkoja, kun kävelin sen taakse.

4. Luoksetulo 6
Liikkuri sähläsi alussa käskyjen kanssa ja Rauha pomppasi TAAS maahan valmis-sanasta (pitää visisin alkaa nyökkäämään?!). Seisominen oli ihan jees, mutta kuulemma annoin käskyn ihan liian aikaisin (mikä syvyysnäkö?!). Maahan-käskyssä istui ensin ja toisesta käskystä tipahti. Loppuasento oli hieman vino.

5. Ruutu 9,5
Koira painoi täysiä ruutuun ja tipahti käskystä. Oli hieman vasemmassa takakulmassa ja ehdin miettiä, että saa nähdä, onko varmasti sisäpuolella. No, olihan se varmaan 20cm :D Lopusta lähti pieni pistevähennys, kun Rauha hieman törmäsi muhun seuraa-käskyssä. Mutta tämähän oli todellista edistystä, kun aiemmin se on juossut ohi!

6. Noutaminen esteen yli hypäten 10
Tää oli HIANO :)

7. Metalliesineen noutaminen 9,5
Tässä luovutusasento oli muistaakseni hieman vino.

8. Tunnistusnouto 6
Rauha meni kapuloille ihan sopivan rauhallisesti, mutta kokeili ekaa kapulaa suuhunsa (ei nostanut). Jatkoi haistelua ja toi oman. Luovutuksesta en muista, mutta leuat saattoi vähän käydä tms.

9. Kauko-ohjaus 0
Ekasta käskystä alkoi hiippailla mua kohti. Tää liike on kyl niin sekaisin tällä hetkellä :(

10. Kokonaisvaikutus 9,5
Ihan mahtavalla työmoraalilla varustettu koira :) Ja niinhän se on, hiano!


Tulokseksi tuli VOI2-tulos, mikä riitti prosentuaalisesti lasketuissa lopputuloksissa mestaruuskisan kolmanteen sijaan.


Tokon jälkeen kannettiin agiesteet kentälle ja tehtiin kisarata valmiiksi. Odotin kauhulla meidän rataa, kun takana oli yli 1,5 kuukauden tauko. Lisäksi rata vaati aika paljon ohjaajan liikkumista ja Rauha kun ei ole mikään maailman hitain koira... No, tämä menikin sitten odotettua paremmin. Tokalta esteeltä tuli kierto, kun yritin heittää koiran liian pienellä kaarella esteelle. Kepeillä meinas mennä ohi, mutta aloitti kuitenkin oikeasta välistä. Loppuradasta olin varma, että tuo loikkasi Aan alastulon, kun oli niin ruma, mutta ilmeisesti otti kuitenkin. Lopputuloksena oli siis vitonen huippuajalla ja sehän riitti voittoon. Alla Tiinan ottama kuva Rauhasta kaikkien palkintojensa kanssa:

Ennen Koiviksen tapahtumaa kävin katsomassa Inkoossa tolleritaippareiden aamupäiväryhmää. Jostain syystä koe osoittautui koirille niin hankalaksi, että yksikään koira ei päässyt jäljelle. Vesinoudon ranta oli kieltämättä haastava (suolampi), mutta hakuruutu taas oli todella helpossa maastossa. Muutama koira ei mennyt ollenkaan veteen, osa haki ekan lokin ihan hyvin, mutta joko laukaus tai itseluottamuksen puute vaikutti sitten siihen, että koirat eivät lähteneet toiselle lokille. Hakuruutuun päässeet hakivat nihkeästi jokusen variksen läheltä, mutta ruudun takaosaan ei edennyt juuri yksikään koira. No, joskus vaan näyttää olevan sellainen päivä...

Citykoira Rauha :)

Reilu viikko kerrostaloasumista on nyt takana. Toistaiseksi kaikki on mennyt aivan loistavasti. Talo on hyvin hiljainen, eikä koiria häiritseviä ääniä ole kuulunut ollenkaan. Tyyne teki ihan ekana aamuna vahinkopissat rappukäytävään, mutta sen jälkeen olen saanut sen aamuisin ulos asti tarpeilleen :) Hissi oli koirista ihan luonnollinen juttu alusta asti ja koirat on muutenkin oppineet käyttäytymään rappukäytävässä rauhallisesti.

Muuttokiireiden keskellä olemme ehtineet hieman treenaillakin. Keskiviikkona meidän omiin tokotreeneihin oli tarkoitus tuoda lapulle kirjoitettuna se, mitä aikoo tehdä. Mä en muiden kiireiden takia ehtinyt niitä kirjoittaa ja homma menikin sit just sen tasoisesti. Rauha teki aluksi pari luoksetuloa takapalkalla, jotta saan sen muistamaan, että pitäisi pysähtyä. Näistä taas eka meni päin honkia, mutta toinen hyvin. Tämän jälkeen otimme kisanomaisen treenin:

Ensimmäisenä tunnari. Rauha meni rauhallista tahtia kapuloille (ympyrässä), haisteli puolikaaren. Omaa ei löytynyt. Haisteli uudestaan samat kapulat ja toi lopuksi väärän. Lähetin uudestaan ja tällä kertaa myös loput kapulat löytyivät ja sitä myötä omakin.

-Täytyy jatkossa harjoitella myös niin, että kapulat ovat kaukana toisistaan. Tällöin Rauha laajentaa etsimisaluetta, jos omaa ei näy heti vieressä. Nurtsi ei ole myöskään kiitollisin treenattava löytämisen osalta... No, eiköhän tämä tästä etene. Koiran asenne oli kuitenkin jo lähellä sopivaa.

Seuraavaksi otimme seuraamisen, missä Rauha oli ketjupannassa kytkettynä. Teki muuten ihan ok, mutta perusasennoissa se on törkeän kaukana. Lisäksi se muisti osassa vasemmalle käännöksissä takapään ja osassa ei. Allekirjoittanut toimi käskytettynä taas ihan pöntösti, enkä antanut koiralle kunnollisia apuja (eli niitä pieniä pään kääntämisiä) joka käännöksessä.

-> Seuraamistreeniä suurella määrällä pysähdyksiä ja käännöksiä.

Kolmantena liikkeenä teimme ruudun kokonaisena. Tämä meni alun osalta ihan nappiin. Rauha lähti hieman viistosti kaartamaan ruutuun, mutta löysi hyvin keskelle, pysähtyi käskystä ja tipahti maahan. Se myös pysyi makuulla kutsuun asti. Lopun seuraaminen oli tosi kamalaa.

-> Täytyy ottaa ensi kerralla tehotreeniä tähän toisaalta seuraamaan kutsumisessa. Tällä hetkellähän Rauha juoksee mun ohi ja tulee sit seuraamaan noin 40cm:n päähän poikittaen...

Sit otettiin voi-luoksetulo. Meni ihan kohtuullisesti, tosin seisomaan pysähtyminen oli vähän laiska. Lopun perusasento oli myös hieman ilmava. Sain noottia siitä, että annoin koiralle turhan myöhään pysäytyskäskyn.

-> Luoksetulon pysäytykset tehotreeniin niin, että otan ekaan pysäytykseen pari askelta eteenpäin, jotta koiran saisi oikeasti tekemään erinomaisen suorituksen heti ekalla toistolla. Kisoissa me ei sitä toista yritystä kuitenkaan saada!

Lopuksi otettiin meidän varma liike, eli metallinouto. Tämä meni muuten hyvin, mutta lopussa Rauha mietti hieman, ennen kuin tuli perusasentoon palauttamaan. Lisäksi asento ei ollut erityisen hyvä.

--

Kokonaisuutena täytyy todeta, että Rauhan perusasennot on taas huonontuneet. Tämä jotenkin toistaa itseään aina silloin, kun ollaan nomeiltu enemmän. Nomessa mä annan Rauhan istua selkeästi edempänä, koska tällöin se ainakin näkee paremmin markkeeraukset ja mä en ole koiran tiellä. Täytyy siis ottaa tehokuuri ihan perusasentotreeniä ja palkata vaan täydellisestä paikasta... Ja ehkä mun pitäisi kirjoittaa nome-treeneihin lappu otsaan, että sielläkin koiran voi ottaa sivulle oikeaan asentoon. Perusasennon jälkeen voin sitten itse ottaa askeleen taakse, jolloin koira edelleen näkee markkeeraukset...

--

Torstaina mä olin ensin tekemässä Koiviksen uusia kotisivuja, mutta päätinkin sitten lähteä tuulettumaan agilitytreeneihin, koska en jaksanut enää roikkua koneella... Ajatus oli sinänsä ihan hyvä, mutta toteutus ei. Treenien tarkoitus oli testata erilaisia ohjauskuvioita kellon kanssa ja löytää pienillä ratapätkillä ideaalein ohjaustapa. Ratapätkät eivät todellakaan olleet vaikeita, mutta jostain syystä meillä takkusi ihan kaikki. Rauha oli tosi näpeissä ja tuli esteen edestä mun luokse, jos en vienyt ohjaustani ihan kiinni esteeseen. Oma huono fiilis ei tosiaankaan auttanut hinkkaamiseen... Kepeillä neiti meni ihan suorasta linjasta sisään toisesta tai myöhemmästä välistä. Sit kun yritin irrottautua kepeillä eteenpäin, se jätti vikan välin pujottelematta. Kokeilin lopuksi myös sivusuunnassa irtoamista ja hämmästyksekseni se oli paljon helpompaa, että irtosin koiran pujotellessa hyppyesteen taakse. No, selvästi keppitreeniä pitää alkaa tekemään paljon niin, että itse hypin siellä sun täällä koiran pujotellessa. Ja sisäänmenon ongelmat voi hyvin pistää kolmen viikon treenitauon piikkiin...

Loppuviikon koirat saivat lomailla mökillä. Sillä välin me kävimme pyörähtämässä kavereiden häissä Hailuodossa asti.

Maanantaina lähdimme Espoon perukoille nomettamaan molempien punaisten kanssa. Treeniseuraksi saimme Catin ja Soman. Halusin tehdä Rauhalle yliuittoa lammella ja niitä tehtiin sitten niin, että Cati käveli lammen reunaa tarpeeksi pitkälle vastarannalle. Otettiin ensin ykkösmarkkeeraus veteen ihan rantaviivaan. Tässä Rauha meni muuten hyvin, mutta pitkässä matkassa ja aluskasvillisuudessa uidessaan se otti Catin maamerkiksi ja ui häntä kohden. Hajusta kääntyi sitten rannassa damille. Palautus oli ihan suoraviivainen, muutaman kerran ehkä hieman vilkuili lähellä olevaa rantaa. Toisena otettiin markkeeraus maalle edellisen paikan taakse. Tämä meni hyvin. Rauha meni varmasti markkeerauspaikalle ja nousi ongelmitta maalle etsimään damia. Löytämisen jälkeen se vilkaisi rantaa sillä silmällä, mutta vilkaisu Catiin vakuutti sen hyppäämään veteen ja uimaan mun luokse :) Kolmantena laitettiin edelliseen paikkaan ohjausdami sokkona ja koira linjalle. Ilmeisesti Cati ei enää toiminut niin hyvänä magneettina, koska koira lähti muutaman kymmenen uintimetrin jälkeen pyörimään ja kysymään apua. Lisäksi tähän vaikutti varmasti se, että yritin nyt olla antamatta ylimääräisiä eteen-käskyjä. Lopulta Rauha kääntyi takaisin aikansa pyörittyään ja mä annoin sen tulla. Otettiin sitten ohjaus motivoituna niin, että Cati näytti Rauhalle damia laittaessaan sen puskaan. Tämä meni luonnollisesti ongelmitta.

Meidän aiemmat vesilinjaharjoitukset on menneet niin hyvin, että mä ehkä ahnehdin tuossa turhan paljon kerralla. Veden aluskasvillisuus (koira teki selvästi töitä uidessaan) vaikeutti suoraan etenemistä ja pitkä matka ei sitä myöskään auttanut. Rauha tarvitsee selvästi lisää pitkiä perusmarkkeerauksia maalla ja vedellä niin, että heittäjät liikkuvat ja markkeeraukset heitetään maastoon, missä pitää oikeasti katsoa tarkasti, mihin putoaa. Vedessä Rauha tuntuu pitkässä matkassa ottavan erittäin mielellään kohteeksi veneen, heittäjän tms.

Muut tekivät omia juttujaan ja Rauha sai toisessa paikassa harjoituksen lopuksi hakea hakuruudusta kaksi viimeistä damia. Ne olivat melko lähellä ja rouvalla kestikin tavallista pidempään saada ne ylös. Selvästi syvien ruutujen harjoittelu on tehnyt tehtävänsä, koska Rauha lähti laajentamaan hakua vaikka kuinka pitkälle alueelta ulos. Ei haittaa, pääasia että se osaa laajentaa nyt aluetta paremmin. Haku tuleekin olemaan meidän lähiviikkojen teema riistatreenien lisäksi.

Tänään lähdetään myös nomettamaan. Rauhalle olisi tarkoitus tehdä kaislikkohaku, missä suurin osa dameista on vesialueella :) Sitä ei liian usein päästäkään treenaamaan...

Ostetaan suoritusvarmuutta...

Rauha on viimeisen viikon aikana päässyt taas treenaamaan reilusti ja montaa lajia. Tiistana otetiin kisanomaisesti osa voivoi-liikkeistä kotioven edessä. Niiistä seuraaminen oli jo pääosin ihan kivaa, kaukokäskyissä ei edes edistänyt. Luoksetulo oli sit taas kamala läpijuoksu ja tunnarin teki oikein hyvin. Tosin etsi aika pitkään omaa, mutta ei silti yrittänyt ottaa vääriä. Lopetettiin metallinoutoon, joka on vikaksi liikkeeksi sieltä varmimmasta päästä. Tosin tuo yrittää usein fuskata noudoissa luovutusasentoa, joka oli nytkin hieman edessä.

Kokonaisuutena liikkeistä jäi sellainen fiilis, että pitäisi varmaan hiljalleen katsoa meille ne voi-kisat kalenterista. Keskiviikkona keskityttiin taas erityisesti seuraamisen vasemmalle käännöksiin. Ja mikä mahtavinta, sehän toimii! Palkkaan edelleen lähes jokaisesta onnistuneesta käännöksestä, mutta Rauha on vihdoin selkeästi hiffannut takapään käytön idean käännöksissä! Jee, me edistytään jossain :) Toki matkaa on vielä siihen, että käännökset on noin nättejä pitkässä seuraamiskaaviossa...

Otettiin myös hieman hyppynoutoa, joka toimi kivasti vinoissakin heitoissa. Siinä täytyy kuitenkin jatkaa vinompiin heittoihin, jotta liikkeestä saisi mahdollisimman varman. Lähetin Rauhan myös muiden tekemään ruutuun. Ruudun edessä melkein juoksulinjassa oli yksi häiriömerkki, mutta se ei haitannut mitään, vaan Rauha paukkasi suoraan ruudun keskelle :) Se osuus toimii siis jo melko varmasti. Seiso-käskystä se kuitenkin istui... Rauha on silloin tällöin tarjonnut tuota ruudun yhteydessä. Liittynee siihen, että nome-puolella sen kuuluu pysäytyskäskystä istua. Täytyy vaan yrittää useammin palkita tuota jo siitä seisomisestakin. Vaikka niinhän mä teenkin...

 Helatorstaina meillä oli vuorossa Jouni Oreniuksen pitämä agilityvalmennus. Tuhannet kiitokset Suville tästä mahdollisuudesta! Rata oli meille tällä kertaa suhteellisen hankala ja treenattavaa todellakin riitti. Kokonaisuutena saatiin ihan positiivista palautetta. Rauha vähän sikaili kontakteilla. Mä olen sen verran vähän vasta vaatinut sitä pysähtymään kontakteille, että tuo ei vielä kunnolla usko pysäytyskäskyä. Treeniä siis vaan lisää! Keinu aiheutti päänvaivaa, koska Rauha ei osaa tehdä sitä itsenäisesti, vaan mun pitää olla suhteellisen lähellä mukana. Tämä täytyy myös oikeasti treenata siihen kuntoon, että voin olla vaikka esteen päässä keinusta ja koira menee sen itsenäisesti loppuun asti. Muistin myös jälleen sen, että koiralla olisi hyvä olla suoraan putkeen mentäessä jo joku käsky, että mennäänkö suoraan eteenpäin vaiko käännytään tiukasti johonkin. Pituus oli tällä kertaa myös erityisen hankala, koska sen jälkeen piti tehdä u-käännös ja Rauha ennakoi käännöstä monta kertaa hyppäämällä vain puolet pituudesta... Lopussa me hinkattiin myös esteen takaaheittoa ja sitä, että en pysähdy pällistelemään sitä kun koira hyppää mua kohti. Eli pieni ohjausmerkki riittää ja sen jälkeen ehdin ottaa jo etumatkaa seuraavalle esteelle mukavasti. Tätä pitää selvästi vielä treenata.

Kokonaisuutena valmennus oli oikein opettavainen reissu. Osa radasta meni oikeinkin hyvin, mutta oli kiva saada lisää hiottavia yksityiskohtia. Noiden edellämainittujen asioiden hanskaaminen lisää varmasti meidän suoritusvarmuutta asteen verran paremmaksi!

Valmennuksen jälkeen tollerit saivat hetken pulikoida Vantaanjoessa ja tämän jälkeen otettiin damit reppuun ja lähdettiin tekemään noutotreenejä. Tyyne sai kököttää puussa odottamassa samalla kun kävin tekemässä Rauhalle melkoisen vaikean haun, minne vein vain kolme damia. Heitin kaikki damit, jotta ne eivät ole liian lähellä mun kulkujälkiä. Kaikki olivat myös pienen maastoesteen takana. Yksi mäennyppylän takana, toinen ojan toisella puolella ja kolmas kuopassa.

Haun täyttämisen jälkeen kävin viemässä vielä kaksi damia ohjausta varten. Tämän jälkeen koira hakuun. Hakutehtävä oli selvästi haastava, koska Rauha etsi ensimmäistä damia noin 5 minuuttia. Damit oli myös aika kaukana ja tuona aikana en koiraa nähnyt. Tämä onkin ollut meidän tavoitteena haussa, että harjoitellaan mahdollisimman laajaa ja itsenäistä etsimistä. Ensimmäisen damin tultua käänsin koiran pois alueelta ja lähetin ohjaukselle. Sinne Rauha meni suoraviivaisesti, ei ongelmaa. Sitten koira uudestaan hakuun. Toisen damin löytymisessä kesti toiset 5 minuuttia (ensi kerralla allekirjoittanut muistaa ottaa hyttysmyrkyn mukaan). Tämän jälkeen vielä toinen ohjaus ylös. Lähetin sitten Rauhan vielä kolmannen damin hakuun, koska se ei sen damin sijaintia ollut etsinyt niin tarkkaan. Tässä vaiheessa koira oli jo hieman väsynyt, mutta se teki aikansa ihan kivasti töitä. Haku alkoi kuitenkin puuroutua turhan lähelle mun makuun, joten otin koiran pois ja kävin kävelemässä alueella pienen lenkin. Tämän jälkeen Rauha lähti taas kuin tykin suusta hakemaan. Alueelle tuli kuitenkin jotain retkeilijöitä, joten lähdin itse kulkemaan kohti damia. Rauhaa ei näkynyt ennen kuin pillitin sen luokse. Käytiin sitten yhdessä hakemassa dami.

Kokonaisuutena näyttäisi siltä, että mun koirani hakutyöskentely alkaa näyttää aika kivalta. Nyt me pidetään siitä hetken tauko ja katsotaan sitä seuraavan kerran joskus ensi viikolla. Tällä kertaa yritän etsiä jonkun kivan suolammen tms, missä osa dameista/riistasta? on vedessä. Viretila oli suhteellisen sopiva noutohommiin agilitytreenien jäljiltä. Tosin kyllähän tuo vähän kuumana kävi alkuun...

To-iltana otettiin vielä lyhyet tokotreenisulkeiset. Niissä Rauha teki ihan pätevästi taas vasemmalle käännöksiä, luoksetuloa ja heti sen jälkeen korkeassa vireessä tunnaria. Se vaan tekee kotona tunnarin aina oikein, hankaluudet tulevat sitten kun otetaan liikkuri mukaan hommaan...

Perjantai oli koirien vapaapäivä. Lauantaina oli vuorossa leikkimielinen RotuRace-kilpailu Hyvinkäällä. Aurinkoisessa säässä oli kiva hengailla ja odotella omaa vuoroa. Rauha suoriutui mammaloman jäljiltä ihan hyvin. Se juoksi vieheen perässä elämänsä ensimmäistä kertaa ja sen yksilöaika taisi olla jossain 10.-15. nopeimman joukossa noin 128 koirasta. Tollerijoukkue sijoittui 32 medi-joukkueen sarjassa viidensiksi.

Roturacen jälkeen mentiin vielä tokoilemaan Essin ja Pepin kanssa. Rauha teki kisanomaisesti seuraamisen, luoksetulon, ruudunn, liikkeestä istumisen ja metallinoudon. Koira oli ilmeisesti huonossa vireessä päivän hengailun jälkeen ja siitä kuului pientä piipitystä (!!) liikkeiden välissä. Huoh, toivottavasti ei tule tavaksi... Seuraaminen oli ihan siedettävää, ei mitään erityisen hyvää, mutta pysyi kuitenkin kasassa. Ruutuun meno oli tosi jees, mutta lopun seuraamaan kutsusta Rauha kiersi mun oikealta puolelta. Kaikissa liikkeellelähdöissä tuo yritti tipahtaa maahan liikkurin sanomisista. Tähän siis taas tehtotreeniä tarvitaan! Luoksetulo oli jälleen kamala läpijuoksu ja istumiseen tarvitsi tuplakäskyn. Metalli oli taas turvallinen ja varma lopetusliike.

Kokonaisuutena tuo on edelleen aika ailahteleva. Hyvänä päivänä tekee voivoi-liikkeet tosi hienosti ja huonona ei niin hienosti... Hyviä vinkkejä otetaan siis vastaan, että miten suoritusvarmuutta saisi kasvatettua :I Tämän hetken taktiikkana mulla on tehdä noin kerran viikossa kisanomainen treeni ja niiden välillä keskittyä liikkeiden yksityiskohtien hiomiseen pieni pala kerrallaan. Ainakin seuraaminen on parantunut sillä taktiikalla keväästä taas selvästi :)

Sunnuntaina kävimme Oittaalla lenkillä ja hieman treenaamassa Tyynen Friidu-siskon & Riitan ja Rauhan Aulis-veljen, Torstin ja Johannan kanssa. Isompien kanssa teemana oli vesinouto niin, että rannalta oli vielä palautusmatkaa ohjaajalle jonkin verran. Otimme ensin yhden markkeerauksen, jonka Rauha pudotti mun jalkoihin. Tämän jälkeen pari-kolme ohjausta samaan paikkaan. Meillähän oli viime kesänä haasteena juurikin vesiohjaukset, joissa en itse ollut ihan rannassa. Tällä kertaa ne sujuivat Rauhalta oikein hienosti ja palautuksetkin tulivat suoraviivaisesti käteen asti.

Eilen illalla me otettiin vielä ihan pienet tokotreenit. Keskityin tällä kertaa liikkeen temponvaihdoksiin ja juoksuun. Nyt Rauha seurasi myös juoksuvauhdissa tosi kivasti. Otin osan toistoista ketjupannan kanssa ja osan ilman. Otimme myös pari toistoa kaukokäskyjä, missä naksutin takapalkalle seisomasta maahanmenoja, missä Rauha niiasi etupäätä kunnolla taakse. Luulen, että me palataan hieman taaksepäin kaukojen kanssa, että Rauha varmasti muistaa oikean suoritustekniikan. Lopuksi vielä pari luoksetuloa, joissa seisominen oli taas vähän parempi. Täytyy ottaa tuo luoksetulon pysäytys seuraavaksi työn alle ja käyttää jotain tolppaa apuna toistoja haettaessa. Rauha voisi mun mielestäni edelleen pysähtyä nopeamminkin käskyn kuultuaan.

Tänään on Tyynen & sisarusten treenipäivä, joten Rauha saa illalla tehdä vaan juoksulenkin fillarin kanssa. Huomenna on meidän seuran tokokisat, joten tehdään korkeintaan joku pikatreeni illalla ja torstaina on agilitytreenit. Perjantaina lähdetäänkin sitten punaisten kanssa kohti Himosta ja tollerileiriä. Lauantai treenataan Rauhan kanssa nomea ja sunnuntaina allekirjoittanut on mh-kuvauksessa etäleikkijänä.

Treenikärpänen on näköjään puraissut tauon jälkeen taas oikein kunnolla. Onneksi Rauha toimii duracell-paristoilla ja jaksaa tosi hyvin suurempaakin treenimäärää. Toki täytyy koko ajan myös huolehtia siitä, että koira saa viikossa aina vähintään yhden täydellisen vapaapäivän, mielellään pari.

Rauhan treenailut ja luonnetesti

Viime viikkoina on pitänyt kiirettä niin työrintamalla kuin vapaa-ajallakin. Tämän seurauksena meidän blogipäivitykset pysähtyivät kolmeksi viikoksi. Paljon on taas treenattu ja kisattu, joten tästä tulee jokseenkin pintapuolinen käsittely. Jaan myös selkeyden vuoksi nämä blogipäivitykset jatkossa koirittain. Rauha saa aloittaa tällä kerta.

Aloitetaan siitä tärkeimmästä, eli Rauha osallistui sunnuntaina 22.5.2011 Novascotiannoutajat ry:n järjestämään luonnetestiin. Tuomareina toimivat Pasi Halme ja Pekka Orava. Aika hyvin tunnistin tuloksista oman koirani. Yllärinä oli vain se, että vuoden ikäisenä mh-kuvauksessa innolla leikkinyt (myös etäleikkijän kanssa) ei halunnut vetää keppiä eikä patukkaa yhtään. Sitä saa mitä tilaa - meidän noutaja luovuttaa kaiken heti käteen :)

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taistelutahto: -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +1 erittäin vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukausvarma +++

+112 pistettä

Aluksi höpöteltiin tuomarin kanssa meidän elämäntilanteesta ja asuinolosuhteista yms. Sitten tuomari hieman rapsutteli Rauhaa ja aloitimme tositoimet, eli taisteluleikin. Rauha on aina leikkinyt innokkaasti niin minun kuin vieraidenkin kanssa, joten enhän minä ollut älynnyt varata taskuun mitään omaa repimislelua. Olisi pitänyt, koska Rauha ei todellakaan ymmärtänyt, että keppiä tai paksua motivointipalikkaa olisi pitänyt vetää. Se luovutti kaiken nätisti mun käteeni, eikä intoutunut yhtään vetämään vastaan. No, elämä on. Mehän käytetään kyllä treeneissä lelua, mutta pääasiassa Rauha saa juosta narupallon perässä ja halutessaan vetää sitä...

Taistelutahdottomuuden toteamisen jälkeen jatkoimme kelkkatestiin. Siinä koiraa kohti vedettiin rämisevää kelkkaa. Rauha noteerasi kelkan vasta kun se oli edennyt noin 5 metriä. Siinä vaiheessa tuli odotettua haukkumista. Rauha vaihtoi tosi nopeasti mun selän taakse ja taisi muutaman kerran nykäistä hihnan kireäksikin. Kelkan pysähdyttyä Rauha meni melkein heti katsomaan sitä. Tämän jälkeen käytiin vielä kävelemässä lenkki kelkan tulopaikassa ja ohituksessa se ei kelkkaa juuri noteerannut (saattoi kyllä vilkaista).

Kelkkatestin jälkeen toinen tuomareista hyökkäsi meitä kohti keppi kädessä. Rauha haukahti äijälle pari kertaa ja meni sen jälkeen mun selän taakse odottamaan, että minä huolehdin pahasta sedästä. Hyökkäyksen jälkeen setä oli Rauhasta taas ihan kiva. Tuomari vei Rauhan kauemmaksi ja hetken silittelyn jälkeen kutsuin koiran luokse. Tämän jälkeen lähdimme kävelemään kierrosta, jonka ensimmäisessä vaiheessa meidän nenän edestä nousi ylös haalari. Tätä Rauha väisti nopealla liikkeellä. Ohituksessa se haistoi haalaria, että mikäs tämä olikaan. Seuraavaksi meidän takaa vyöryi rämisevä tynnyri, johon Rauhan reaktio oli ottaa jalat alle. Tynnyrin pysähdyttyä Rauha meni kuitenkin kohtuullisen nopeasti katsomaan sitä, eikä näyttänyt erityisen kuormittuneelta muutenkaan.

Pelottelujen jälkeen oli vuorossa pimeä huone. Huikkasin ovelta koiralle, että tänne mennään. Hetken päästä toinen tuomari päästi Rauhan sisään. Tämän jälkeen oli pitkään hiljaista, kunnes näin hämärässä koiran hiipivän erittäin jäykkänä ja varuillaan huoneen perälle. Se jäi seisomaan tuomarin viereen ja katsomaan pientä valonpilkahdusta ikkunasta. Etäisyyttä muhun oli noin metri. Siinä seistiin sitten muutama minuutti ihan paikallaan. Sitten Rauha hiipi mua kohti, mutta noin 80cm:n päässä päättikin kääntyä takaisin ikkunaan päin. Jouduin lopulta kutsumaan koiraa, jolloin se tuli välittömästi ja kävi mun penkin alle makaamaan.

Pimeästä huoneesta tuli ulos ihan eri koira kuin sisään mennessä. Rauhan häntä oli nyt alhaalla ja se oli selvästi hieman paineistuneen oloinen. Seuraavaksi vein koiran kiinni seinään ja menin kulman taakse odottamaan. Toinen tuomari aloitti hyökkäyksen koiraa kohti. Rauha oli kuulemma ensin makoillut paikallaan. Tuomarin tultua lähemmäksi, se oli noussut istumaan ja alkanut haukkumaan. Hyökkäyksen loputtua tuomarisetä oli kuitenkin taas kiva kaveri.

Lopuksi tuli vielä ampuminen. Rauha oli tässä vaiheessa vielä hieman paineistuneen oloinen, mutta se ei reagoinut laukauksiin millään tavalla. Varmaan korvat hieman heilahtivat :)

Testin jälkeen käytiin hakemassa narupallo autolta ja Rauha rentoutui silminnähden, kun sai "tutin" suuhunsa. Rauha odotti autossa koko päivän, koska olin itse talkoilemassa luonnetestissä. Otinkin sen vielä testin jälkeen kentälle uudestaan hengaamaan ja oli kiva todeta, että se tuli testipaikalle häntä pystyssä. Ei näyttänyt muistavan mitään aiemmista pelotteluista :)

Koska koira vaikutti omalta itseltään luonnetestin jälkeen, kävimme vielä illalla agilityn ratatreeneissä. Eipä me mitään isoa tehty, mutta koira vaikutti pelittävän ihan normaaliin tapaan.

---

Agilityssa olemme ehtineet kisata Orimattilan jälkeen kuusi starttia. Seuraavaksi oli vuorossa tuplakisat Vantaalla (6.5). Ensimmäisellä radalla oikaisin yhdessä mutkassa sen verran, että koira tuli hypyn ohi. Lopetin myös ohjauksen tokavikalla esteellä ja tuloksena viimeinen rima putosi. Huomasin vasta jälkikäteen, että meille oli silti merkattu tulokseksi 5vp. No, eipä sen niin väliä kun ei oltu missään palkinnoilla tms. Rata löytyy täältä: http://www.youtube.com/watch?v=zbpvTBuJe8o

Toinen rata oli taas yksi yritys lisää meidän läheltäpiti ratoihin. Oltiin puhtaalla nollalla radan loppupuolelle asti, kunnes mun piti tehdä takanaleikkaus ihan radan laidassa olevalla hypyllä. Ilmeisesti edessä oleva aita tms. hämäsi Rauhaa, koska se pujahti mun edestä ja meinasi mennä väärälle esteelle. Tästä siis vitonen. Jälleen kerran. Rata löytyy myös videolta täältä: http://www.youtube.com/watch?v=EYChZRDMYnE

Kiitos molempien ratojen kuvaamisesta kuuluu Rauhan Ansa-tyttären emännälle Sohville :)

Seuraavana aamuna lähdimme Itä-Helsinkiin - tuplakisoihin jälleen. Sen reissun olisi voinut jättää tekemättäkin, sen verran huonoa rataa tuli tehtyä. Ekalla radalla Rauha oli jotekin todella paljon mun näpeissä, eikä irronnut mutkissa hypyille ollenkaan. Näin saimme itsellemme 3 kieltoa -> hylätty tulos. Tokalla radalla Rauha hyppäsi puomin alastulokontaktilta. Jotenkin tulee taas pieni deja vu -fiilis, kun nyt yritin vielä pysäyttää sen kontaktille. Pitää varmaan oikeasti alkaa treenata kosketusalustalla itsenäistä kontaktille menoa, jos kerran aion sen jatkossa pysäyttää puomilla. Saimme myös toisen virheen muistaakseni keppien sisäänmenosta. Kymppi saldona.

Viikkoa myöhemmin oli vuorossa tuplakisat Kirkkonummella. Mä onnistuin elämäni ensimmäistä kertaa katsomaan kisojen alkamisajan totaalisesti väärin kutsukirjeestä. Luulin, että maksiykköset aloittavat vasta kymmeneltä ja ilme oli varmasti näkemisen arvoinen, kun klo 9.15 katsoin kisapaikan parkkikselta, että joku maksikoira on jo radalla! Kisajärjestäjät olivat kuitenkin sen verran reiluja, että järjestivät mulle luokan lopuksi pikaisen rataantutustumisen ja sen jälkeen startin. Mirka oli onneksi mukana ja lämmitteli koiran sillä välin kun yritin pikaisesti tsekata, miten rata menee. Kävelin radan kerran läpi ilman koiraa ja saman tien lähtöön. Se meni ennakko-odotuksiin nähden yllättävän hyvin. Rauha pudotti toisen riman ja lisäksi taidettiin saada keppien sisäänmenosta vitonen. Kympillä päästiin kuitenkin viidenneksi ja palkintopallille. Toinen rata harmitti sitten jo vähän enemmän. Oltiin nollalla tokavikalle esteelle asti. Keinun jälkeen oli rataa jäljellä enää rengas ja hyppy. No, näköjään meidän pitää aina onnistua jotain tekemään ja niin tälläkin kertaa :( Rauha hyppäsi nimittäin renkaan sivusta. Luulen, että pääsyynä oli keinu, jonka jälkeen Rauha tuijotti tosi vahvasti mun kättä, eikä enää ehtinyt renkaan edessä kääntää itseään oikeaan rakoon. Vitosella oltiin kuitenkin neljännellä sijalla, mutta vitsit kun taas harmitti...

Nyt ei meillä ole kisoja hetkeen tiedossa, kun kesä-heinäkuussa kisoja on niin vähän missään. Katsellaan ja ilmoitetaan heti kun vaan aikatauluun ja etäisyyksiin sopii. Pienestä se onnistuminen on kiinni!

 

Rauha pujottelee luonnetestin jälkeisissä treeneissä (kuva: Tuuli Sistonen)

 

Kalju-Rauha hyppää (kuva: Tuuli Sistonen)

--

Muita juttuja ollaan treenailtu tasaiseen tahtiin. Tokossa ollaan keskitytty erityisesti seuraamiseen ja vasemmalle käännöksiin. Tämä on tuottanut tulosta ja Rauha kääntää käännöksissä takapäätään jo tosi kivasti. Noutojutuissa Rauha on vieläkin aika kuuma, täytyy siis yrittää keskittyä erityisesti malttiin ja oikeaan mielentilaan lähitulevaisuudessa.

--

Lähitulevaisuudessa meillä ei ole kokeita tiedossa, mutta kahden viikon päästä on taas kauan kaivattu tollerileiri! Olen puolet ajasta MH-kuvauksessa töissä, mutta lopun ajan vietämme Rauhan kanssa nome-ryhmän treeneissä. Toivottavasti saadaan uusia hyviä vinkkejä ja treeni-ideoita työstettäväksi!

Kyllä me vielä joskus onnistutaan...

Nyt on taas reilu viikko takana ja siihen onkin mahtunut jos jonkinlaista puuhaa... 

Rauhan touhut

Agilitykausi korkattiin Ojangossa möllikisoilla viime viikon ke-iltana. Olin itse päivällä kuumeessa ja muutenkin flunssainen. Agilitykauden korkkaaminen tuntui kuitenkin siinä vaiheessa tosi hyvältä idealta. Tyynekin pääsi mukaan ihmettelemään koiratapahtuman tunnelmia. No, eihän se rata mitenkään kovin kehuttavasti mennyt... Allekirjoittanut oli ihan kohmeessa ja myöhässä kaikissa ohjauksissa. Heti alkuradasta ohjasin Rauhan yhden hypyn ohi huolimattomuuttani. Pari estettä sen jälkeen Rauha tiputti muurin palikat ja kepeille mä ohjasin sen törkeän huonosti. Ja toisesta välistä tietysti sisään. Loppurata oli sentään puhdas, tosin ei mitenkään erityisen kaunis. 

Torstaina oli vuorossa Oreniuksen agilityvalmennus. Oma olotila oli sentään hieman edellispäivää parempi, mutta ei vielä mikään erityisen hyvä. Treeni olikin aikamoista rääkkiä erityisesti ohjaajalle talvitauon jälkeen. Huomasin kyllä, että juoksulenkit on jääneet minimiin Rauhan mammaloman aikana. Reilu 15 minuuttia juostiin täysiä ja hinkattiin tiukkoja mutkia. Rata meni siihen nähden kyllä hyvin, että meillä oli takana 3,5 kuukauden treenitauko. Keppien sisäänmeno oli tosi paha, se oli suoraan putken suun vieressä ja sitä hinkattiinkin tosi pitkään, että ehdin saada koiran hallintaan ennen sen sujahtamista putkeen. Kepeillä näkyi selviten talvitauko. Rauha meni tosi usein tokaan väliin sisään ja koittipa rouva myös fuskata loppupujottelusta keppivälejä. Kokonaisuutena Juha totesi, että kivan oloinen kokonaisuus, kunhan saan vaan ajoitukset kohdilleen. Ja mun täytyy alkaa haltuunotoissa käyttämään enemmän vastaista kättä. 

Tiistaina sain Mirkan matkaseuraksi Orimattilan agilitykisoihin. Pakkasimme autoon Rauhan ja Tyynen lisäksi Hiili-porokoiran ja yhden 7-viikkoisen lapinkoiratytön. Matka meni hiljaisissa merkeissä ja Tyyne nukkui kisapaikalla kevythäkissä kuin vanhakin konkari. Molemmat 1-luokan radat olivat todella helppoja. Suoraa linjaa ja mutkaputkia, joista käännyttiin eteenpäin. Onnistuinhan mä silti jotakin sössimään... Ensimmäisellä radalla kepeille tultiin suoralta, jolloin Rauhalla oli vielä hidastamisenkin jälkeen sen verran vauhtia, että se sujahti toisesta välistä sisään. Korjasin sen monta kertaa päin p*tä ja loppupujottelussa se vielä sinkaisi viimeisten keppien ohi. En jaksanut jäädä hinkkaamaan, joten hylkäyshän siitä tuli. Koko muu rata oli luonnollisesti tyylipuhdas, vaikkakaan ei meidän parasta menoa. Toiselle radalla tsemppasinkin sitten itseni, että nyt otetaan ainakin kepit hyvin. Joo, niinhän me otettiinkin - ensimmäiset 11 keppiä. Katsoin siihen asti koiraa ja taisinpa pitää kättäkin jonkinlaisena merkkinä keppien jatkumisesta. No, siinä vaiheessa mä tietysti huokaisin että menihän ne ja käänsin katseeni kohti seuraavaa estettä. Näin sitten liian myöhään silmänurkastani, että viimeinen keppi jäi kiertämättä ja hyllyhän siitäkin sitten tuli. Muu rata oli luonnollisesti taas puhdas. Tosin puomin ylösmeno oli hieman siinä ja siinä, että ottiko. Molemmat radat on videollakin, täytyy heittää ne nettiin jossain sopivassa raossa.

Huomenna ja lauantaina on tiedossa tuplakisat. Täytyy nyt yrittää tsempata ja pitää paketti kasassa. Pienestä noi onnistumiset on edelleen kiinni, joten onhan meidän joskus pakko myös onnistua, eikö vaan?! Mä niin haluaisin saada tuolle jo ne nousunollat, niin päästäisiin vähemmän päätöntä juoksua vaativiin ja monimutkaisempiin ratoihin käsiksi.

Tokossa olen keskittynyt pään seinään hakkaamiseen... Tai no, mitä se nyt onkaan. Viime viikolla otimme jonkin verran makuulta seuraamaan kutsuja. Rauhalla ei edelleenkään ole jarruja. Menin vielä kerran palkkaamaan sen pallolla, jolloin ei todellakaan jarruta (vaikkakin pallo lensi tulosuuntaan). Täytynee siis ottaa tehokkaammat pysätyskeinot käyttöön (= lihapullat tai makkara). Kaukoja on otettu takapalkan kanssa vaihtelevalla etäisyydellä ja ne on tuon avun kanssa menneet ihan kivasti. Tosin etäisyyden kasvattamista kaivataan vielä. 10 metrin säteellä Rauha tekee kyllä kivasti, mutta sitä pidempi matka tekee musta suuremman magneetin ja tekniikka meinaa herkästi kadota (vaikka vapautan sen aina takapalkalle muutaman toiston jälkeen).

Sitten se masennuksen aihe eli seuraaminen... Viikolla treenatessa tuli todettua, että Rauhan vasemmalle käännökset on ihan hanurista ja muutenkin seuraamisen paikka on turhan väljä. Mirka katsoi meidän epätoivoista menoa vappuaattona. Treeni oli sen tasoinen, että mua ketutti koiran seuraamispaikan vaeltaminen. Se taas vaikutti Rauhaan, minkä tuloksena se alkoi jätättää ja väljistyä entistä enemmän. Mirka toisti aiemman vinkkinsä, mitä on pakko näemmä alkaa noudattamaan. Rauha seuraa siis hihnassa erinomaisesti. Jatkossa koiran kaulassa on aina tokotreeneissä ketjupanta ja me tehdään seuraamista pelkästään kytkettynä tässä lähiviikot. Lisäksi naksuttelen seuraamisasentoa hieman enemmän ylöspäin palkkaamalla pienestä hyppelystä, josko vaikka paikka tiivistyisi sellaisen fokuksen avulla paremmaksi. Tiistain treeneissä harjoitukset tuntuivat toimivan ja Rauha seurasi kytkettynä tosi intensiivisesti ja hyvällä paikalla. Tätä siis jatketaan tarpeeksi pitkään ja toivotaan, että paikka paranee.

Noutohommia emme ole ehtineet harjoitella kuin muutaman kerran, mutta niillä treenikerroilla ollaan tehty pellolla hallinta- ja markkeeraustreenejä. Yritin tehdä markkeerauksia yksin niin, että jätin Rauhan istumaan, kävelin heittämään damin ja palasin lähettämään koiran. Selvästi pitkä odotusaika teki harjoituksesta vaikeampaa, koska jouduin lähettämään koiraa ajoittain muutaman kerran ennen kuin se löysi damin. Toki dami putosi suht avoimelle pellolle ojan taakse, mikä hankaloitti markkeerausta osaltaan myös. Tuollaisia täytyy selvästi treenata lisää. Lisäksi olemme tehneet ohjausharjoituksia ja perus malttitreeniä, missä heittelen dameja provosoivasti Rauhan yli tai ohi. Näissä se pysyi paikallaan nätisti, mutta nyki kyllä heitoista hieman. Näitäkin siis jatkamme. Hakua emme ole treenanneet mammaloman jälkeen ollenkaan, joten täytynee tehdä rouvalle myös hakuruutu vaihtelevaan maastoon lähipäivinä.

Rauha on myös saanut kotona katsella sivusta Tyynen treenaamisia ja se on näyttänyt hieman hämmentyneeltä. Tämän tyyliset harjoitukset tulevat jatkumaan myös. Kotona Rauha ei ole käskyn alla, mutta noutotreeneissä tarkoitus on opettaa molemmat koirat odottamaan käskyn alla toisen työskennellessä. 

Tyynen toilailut

Tyyne on viimeisen 1,5 viikon aikana saanut totutella harrastuskoiran arkeen. Se on ollut mukana treeneissä ja kisoissa. Meillä oli myös maanantaina yhdistyksemme kenttätalkoot, joissa kakara pyöri noin 2,5 tuntia lähes 20 ihmisen ja 5 muun koiran kanssa. Kisoissa se ei ole ottanut häiriötä yhtään vaan on lähinnä halunnut mennä tervehtimään muita koiria ja ihmisiä. Se on myös oppinut nukkumaan kevythäkissä. Talkoissa Tyyne otti isosta aitauksesta kaiken ilon irti ja pyöri koko talkoiden ajan milloin missäkin puuhastelemassa. Se leikki muiden koirien ja ihmisten kanssa, varasti työkalupakista ruuveja sisältävän pussin ja söi keppejä. Se myös löysi aitauksesta pienen reiän, mistä tutkimusaluetta pääsi mukavasti laajentamaan. Hölmö otus. No, eipähän se näytä erityisesti pelkäävän mitään. Eikä ainakaan turhaan pyöri jaloissa. 

Uusien asioiden opettelu on jatkunut tiukkaa tahtia :) Viime aikoina suurimpana työsarkana on ollut nouto. Aloitin treenaamisen ihan olkkarin nurkassa tyhjällä vessapaperirullalla. Naksun avulla se oppi nostamaan rullan heti ekassa harjoituksessa. Sittemmin olemme harjoitelleet nostamista ja esineen pitämistä vähän aikaa. Esine on tällä hetkellä useimmiten puinen noutokapula. Olemme myös harjoitelleet nostamista ja kantamista pentudamilla ja metallisella noutokapulalla. Kaikki nousevat ongelmitta. Tiistaina siirryin ensimmäistä kertaa ulos harjoittelemaan ja sielläkin kapula nousi tosi kivasti. Tosin noutokapula on Tyynestä sen verran kiva, että siitä olisi selvästi kiva viedä kapula jonnekin omaan jemmaan tarkempaa tutkimista varten. Se on siis selvästi hokannut että kapulaa kantamalla kuulee naksautuksen, mutta toistaiseksi ei vielä ole täysin selviö, että kapula kannattaa kiikuttaa mulle. Tyyne oli eilen tokotreeneissämme mukana ja siellä se toi mulle tosi nätisti pentudamia lyhyeltä matkalta. Jatkamme siis edelleen pitoharjoituksia ja alan hiljalleen vaatimaan kapulan luovutusta käteen. 

Tyynen kanssa on harjoiteltu myös sivulletuloa, mutta sivulle ohjaaminen on vielä hieman hankalaa. Se kyllästyy aika nopeasti seuraamaan mun kättä ja istahtaa muuten vaan. Olenkin palkannut sitä paljon ihan vaan käden seuraamisesta. Tiistain treeneissä esittelin Tyynelle myös ensimmäistä kertaa kosketusalustan. Se alkoi heti muutaman toiston jälkeen tarjoamaan tassukosketusta. On tuo naksutin vaan mainio vekotin :) 

Lähitulevaisuudessa Tyynen harjoitusohjelmassa on: 

- perusasennon hakeminen 

- nouto (esineen pitäminen, kantaminen ja luovutus käteen)

- kosketusalustan yleistäminen

- käsikosketus (kuonolla käden koskettaminen)

- paikalla istuminen

- peruuttaminen

Luoksetulon harjoitteleminen on luonnollisesti koko ajan ohjelmassa. Pennut on pillitetty pienestä asti ruokakupille, joten luoksetulo pillillä on jo aika varma. Sitä ja suusanallista kutsua on kuitenkin vielä vahvistettava ja opetettava pennulle, että ne ovat ehdottomia käskyjä, joita kuuluu aina noudattaa. 

Lähiaikoina tapahtuu: 

Rauhalla on agilitykisat perjantaina ja lauantaina. Sunnuntaina menemme Hyvinkäälle yöksi ja käymme kavereiden treffaamisen ohessa treenaamassa nomea ja tokoa. Tiistaina on vuorossa Tyynen ensimmäinen rokotus ja tokotreenit Herttoniemessä. Kesäkausi alkoi seurassamme myös tällä viikolla ja jatkossa meillä on tokotreenit keskiviikkoisin ja agility torstaisin.  

Tyyne harjoittelee kotona ja Rauhan aktiviteeteissä omia harjoituksiaan. Leikitään ja pidetään kivaa. Lisäksi se opettelee rauhoittumaan kytkettynä ja häkissä.

Elämä jatkuu

Rauhan pennut ovat nyt jo 8-viikkoisia. Kotona meillä on vielä seitsemästä pennusta kolme. Tänään ja huomenna viimeiset kaksi lähtevät uusiin koteihinsa. Kyllä, laskit aivat oikein - yksi palleroista jäi kotiin kasvamaan. Hänen nimensä on Tyyne (virallisesti Ainstainin Bios Kunnossa) ja Rauha saa nyt kunnian jakaa tämän treenipäiväkirjansa kakaran kanssa.

Mammaloman aikana Rauha on saanut lomailla, eikä me olla varsinaisesti treenattu mitään. Nyt alkaakin uusi kausi, missä mulla on luotsattavana yhden koiran sijasta kaksi. Tyynestä on tarkoitus saada uusi harrastuskaveri nomeen, tokoon ja agilityyn. Ja tietysti syksyn sorsajahteihin noutokone :) Tällä hetkellä Tyynen kanssa keskitytään yhteistyön ja motoriikan kehittämiseen leikin varjolla. Tyynen kanssa kuljetaan mahdollisimman paljon erilaisissa paikoissa ja se pääsee myös treenikentälle ja metsään Rauhan mukana alusta asti. Alkuun tarkoitus on harjoitella ainakin seuraavia asioita:

• istuminen ja paikalla pysyminen
• luoksetulo pillillä ja sanallisesti
• noutaminen (noutoesineen pitäminen ja luovuttaminen)
• peruuttaminen
• muita motoriikkaa kehittäviä temppuja (etu- ja takapään nostaminen pesuvadille ja siinä pyöriminen, astiaan seisomaan meneminen jne.)
• sivulletulo
• seuraamisen alkeet
• maahanmeno seisaalta ja istumasta (tässä panostetaan eniten oikeaan tekniikkaan alusta asti)
• ruutu

Eiköhän tässä meille ole hetkeksi puuhaa. Sitten me tietysti leikitään mahdollisimman monessa eri paikassa ja Rauhan agitreenien yhteydessä aletaan harjoitella putkia ja erilaisia ohjauskuvioita ilman hyppyjä jne.

--

Rauhan arki koittaa taas nopeasti ja tarkoitus on palata takaisin siihen lähes jokapäiväiseen tehotreenaamiseen asteittain. Nome/wt- ja tokorintamalla olen alustavasti suunnitellut meidän kisaavan seuraavan kerran syksyn puolella. Agilitykisoja olen katsellut jo valmiiksi ja vuoden ekoissa kisoissa on tarkoitus startata vapun jälkeen. Alkukesä onkin pyhitetty kisojen osalta agilitylle, jossa haluan oikeasti saada meille hyvän kisarutiinin ja onnistumisen elämyksiä. Tokon ja nome/wt-asioiden suhteen päätavoite on saada lisää suoritusvarmuutta ja kisavalmiita suorituksia. Mejän olen päättänyt tältä kesältä jättää väliin, koska aika ei vaan valitettavasti riitä kaikkeen :(

Nome/wt-rintamalla lähiaikojen treenien pääteemoja ovat:

• hiljainen ja rauhallinen työskentely
• passityöskentely ja walkup hiljaa
• riistan käsittelytreeniä, jotta linnut nousevat ylös heti ja nopeasti
• ohjauksia (suuntia, taakselähetystä, pitkiä matkoja, pysäytyksiä)
• erilaiset maastot ja maastorajojen ylitykset (kaikessa työskentelyssä, niin ohjauksissa kuin haussa ja markkeerauksissa). 

Tokossa me tarvitaan vielä lisää palauttelutreenejä, ennen kuin osaan sanoa missä mennään sen osalta... Tässä kuitenkin ajatuksia voivoittajan liikkeistä:

• Seuraaminen kauttaaltaan paremmaksi! (tällä hetkellä on törkeän väljä, eikä koira pysy yhtään paketissa vasemmalle käännöksissä tai peruuttamisessa. Juoksua en ole uskaltanut edes kokeilla).

• Tälle pitäisi kyllä keksiä joku uusi treenitekniikka. Ehkä mun täytyy vaan koittaa alkaa palkata lelulla, vaikka se tarkoittaakin korkeampaa viretilaa seuraamiseen. Tuntuu vaan, ettei tätä ikinä saa riittävälle tasolle ylempiä luokkia varten :( Vinkkejä ja treeniapua otetaan siis tämän osalta vastaan ;) Jos nyt jotain positiivista yrittää keksiä, niin ainakin koiran kontakti ja motivaatio kestää myös pitkät seuraamispätkät.
  
• Ruutu koevalmiiksi (Häiriömerkit sotkevat koiraa paljon. Lisäksi oikeaan kohtaan pysähtymisten määrää suorituksissa pitää saada lisättyä. Ruudussa makaamisen kestoa tulee vaihdella ja lisätä häiriötä sen osalta. Liikkeen loppuosan seuraamaan kutsua tulee treenata ruudusta erillään. Tällä hetkellä se tulee niin kovaa, että menee musta ensin ohi ennen kuin saa korjattua itsensä seuraamaan.
  
• Liikkeestä istumiseen varmuutta (Treeneissä pääosin istuu, mutta tähän voisi vahvistaa ennakkokäskyä ja tehdä riittävästi erilaisia toistoja)
  
• Luoksetulo kisavalmiiksi (Tämä liike toimii täydellisesti aina joka toinen kerta... Eli toistoja tarvitaan vielä paljon. Takapalkka tuntuu toimivan aika kivasti, mutta sen avulla liike pitäisi saada valmiiksi, jotta se toimii joka kerta myös ilman takapalkkaa. Ongelmanahan on koiran liian kova vauhti, joka ei pysähdy tarpeeksi nopeasti...)
  
• Tunnistusnouto (Tämän suhteen ei aavistustakaan missä mennään... Aloitetaan varovasti taas perusharjoituksilla ja toivotaan, että ei ole unohtunut. Noudon loppuosaa tulee treenata erityisesti tunnarilla, koska Rauha pureskelee helposti kapulaa ja luovutus on sitten vähän mitä on...)
  
• Metallinouto (Tämä on toiminut hyvin. Täytyy tsekata tauon jälkeen, toimiiko vielä ;) Kaikkien noutojen luovutuksia voi vielä hioa)
  
• Hyppynouto (Tähän on tarvittu syksyllä vielä lisäkäskyä palatessa. Tarkoitus on päästä siitä eroon ja saada varma ja koevalmis liike.)
  
• Kaukokäskyt (Näitä on tehty tauonkin aikana säännöllisesti ja tuntuu, että pientä edistystä on tapahtunut. Rauha edelleen unohtaa oikean suoritustekniikan herkästi, mutta pääosin saan jo onnistuneita suorituksia. Tavoitteena on saada suoritusvarmuus eri etäisyyksiltä nostettua huippuunsa takapalkan avulla ja sen jälkeen häivyttää takapalkka.)
  
• Paikallamakuu (Tämä on ollut kohtuullisen varma, tosin ennakointi on ollut meidän suurin ongelma. Lisäksi se on satunnaisesti lähtenyt mun perään jättäessäni koiran. Onnistuneita toistoja vaan lisää ja paljon häiriöharjoittelua liikkurin ja muiden koirien kanssa. Näitä treenejä säästellään myöhempään kesään, koska tällä hetkellä Rauhan paljas maha ja roikkuvat nisät eivät tykkää kylmässä maassa makoilusta. )

No, eiköhän tuossa ole puuhaa hetkeksi aikaa ;) Agilityn osalta odottelemme, että lumet sulavat ja pääsemme kentälle ulkotreeneihin. Siinä me jatkamme suoritusvarmuuden keräämistä. Erityisesti pujottelu ja puomin alastulo kaipaavan vaan lisää toistoja, että niiden oikea suoritustapa uppoaa varmasti selkärankaan asti! 

Hiljaisuus treenirintamalla

Kylläpäs tässä on tullutkin pitkä tauko blogin kirjoittamisessa. Siihen on useita syitä. Jäin nimittäin odottamaan tuossa alkusyksystä, että Rauha aloittaisi juoksunsa hetkellä millä hyvänsä. Treenasimme syksyllä kuitenkin säännöllisesti agilitya, tokoa ja nome-juttuja, mutta kisoja meillä ei ollut. Tai no, tollerikerhon WT-kokeessa me kävimme hakemassa nollan. Eka ja kolmas rasti menivät tosi hyvin. Toisella rastilla olikin sitten vuorossa haku lammen rannalla parityöskentelyllä. Rauha teki tosi hienoa hakua. Se laajensi rannalta hakua sujuvasti veteen ja metsäänkin. Se ei kuitenkaan ollut täysin hiljaa kaverin suorittaessa, joten tasainen pieni piippaaminen nollasi rastin pisteet. Viimeinen rasti meni meillä myös nollille. Siinä heitettiin markkeeraus pellon laidassa olevaan ojaan. Oja oli syvässä kuopassa ja vesi oli uintisyvyistä. Rauha ei valitettavasti uinut tarpeeksi syvälle tiheään kaislikkoon, jotta olisi saanut hajun damista. Yritys oli kuitenkin kova, joten siitä pisteet koiralle.

Meidän talven treenilistalle nousi siis ehdottomasti parityöskentely ja maastonvaihtelut.

Pääsimme syksyllä myös UMN:n nome-kurssille. Siellä keskityttiin paljon ohjauksiin. Rauha teki tasaisen hyvää työtä koko kurssin ajan, ja sain harjoiteltua myös toisen koiran suorituksen katsomista rauhallisesti. Saimme kouluttajilta kovasti kehuja hyvästä yhteistyöstä :) Vikalla kerralla harjoittelimme myös riistalla, ja siellä tuli hyvin näkyviin meidän ongelma. Rauha roikkuu riistan päällä turhan pitkän aikaa vain, jos minä olen näköetäisyydellä. Tähän saatiin reseptiksi paluu perinteisiin ylösottoharjoituksiin (joissa se taas nostaa riistat erittäin nopeasti...). Täytyy siis jatkaa tämän työstämistä. Koira kuitenkin tuo kaikki riistat mulle, joten ongelman ei pitäisi olla valtavan suuri...

Sitten se suurin syy meidän hiljaisuuteen... Eli Rauhan juoksu alkoi vihdoin joulukuun alussa. Se astutettiin hieman ennen joulua, ja viimeiset pari kuukautta meillä on kasvatettu siis mahaa. Sulhaseksi valittiin komea FI MVA FI TVA Nauruparran Hulvaton Kamu, "Kamu". Ultrassa näkyi noin 5 pentua, joten mukavan kokoinen pentue on tulossa. Rauhan arvioitu synnytysaika on jo ensi viikolla, joten meillä on menossa jännittävät hetket. Rauha on päivä päivältä alkanut muistuttaa enemmän valtamerilaivaa, ja kyllähän vaakakin sen sanoo. Pari päivää sitten sen painoksi tuli 21kg :O Normaalisti Rauha painaa siis noin 16 kiloa, joten siitä voi arvioida, minkä kokoinen matami meillä on. Lenkkien pituutta on pitänyt lyhentää jo selvästi, koska tuo ei tällä hetkellä selvästi juurikaan nauti liikkumisesta. Pentukyselyitä meille on tullut oikein mukavasti, ja uskon, että kaikille pennuille löytyy hyvä ja rakastava koti. Ja vielä sellainen koti, jossa ollaan valmiita panostamaan myös nou/nome-koulutukseen. Pentueen oma sivu löytyy tämän linkin takaa

Takana tehoviikonloppu

Viime viikonlopuksi meillä oli ohjelmaa riittävästi taas vähäksi aikaa. Lauantaina oli vuorossa meidän ensimmäinen wt-koe, joka järjestettiin Nurmijärvellä. Allekirjoittanut ei ollut koskaan aiemmin ehtinyt edes katsomaan wt-kokeita, joten ennakko-odotuksia ei juuri ollut. Suurin jännitysmomentti oli ääni ja Rauhan viretila, että mitä tapahtuu uuden tyyppisessä koetilanteessa.

Mulla oli etukäteen suunnitelmissa käyttää tuo kunnon lenkillä ennen koetta ja tehdäkin vähän noutohommia, jotta se olisi saanut isoimmat höyryt purettua. Sen verran aikaisin meidän piti kuitenkin olla koepaikalla, että enhän mä sitten tehnyt etukäteen mitään...

Ensimmäisenä menimme porukalla pellolle odottamaan rastille pääsyä. Rauha otti tässä vaiheessa tosi lunkisti, kävi maate ja hengaili vaan seurassa. Se oli mukavassa vireessä edelleen meidän vuoron koittaessa. Ensimmäinen tehtävä oli ykkösmarkkeeraus keskelle ryteikköistä peltoa ja tämän jälkeen ohjaus samaan paikkaan. Rauha näki markkeerauksen hyvin ja lähti käskystä kuin tykin suusta kohti damia. Pellossa meni kuitenkin joku polun tapainen, joka kaarsi damin sivusta ja ampujan vierestä. No, sinnehän se koirakin painoi ja kohta alkoi laajentamaan hauksi pellon takaosaan... Siinä vaiheessa yritin alkaa ohjaamaan. Koirasta näkyi välillä joku hännänpää, ei muuta. Pillityksen jälkeen ei näkynyt mitään (jälkikäteen sain kuulla, että yleisö oli nähnyt koiran istuvan kiltisti keskellä puskaa). Sitten Rauha alkoi hyppelehtiä mua kohti. Siinä vaiheessa mun pillityksiä ei enää kunneltu, vaan se tuli takas luokse. Lähetin sen sitten ohjauksella damille, tämä meni hyvin. Palauttaessa se vielä teki kummallisen kaarroksen. Ohjaus meni tämän jälkeen ihan nappiin, koira suoraan damille ja täysiä käteen. Paras asia tässä säätämisessä oli kuitenkin se, että koira oli täysin hiljaa koko suorituksen ajan :) Saimme jollakin ihmeen konstilla kaivettua tästä tehtävästä kuitenkin 11/20 pistettä.

Tämän jälkeen vuorossa oli lisää odottelua ja jännitystä seuraavaan tehtävään. Koira lepäili edelleen rauhallisesti pellolla. Seuraavaksi oli vuorossa lähihakutehtävä. Alue oli keskellä samanlaista tiivistä peltoa. Koiran kanssa katsottiin ihan läheltä heitto ja laukaus alueelle. Tämän jälkeen se seuruutettiin 10 metriä takaisin ja sieltä sitten lähetettiin alueelle. Alueella oli 5 damia, joista 3 piti saada ylös. Alku meni Rauhan kanssa ongelmitta. Tosin meidän nome-seuraaminen on vielä aika epämääräistä ja koira seurasi suunnilleen jossain sivullani takaisin. Mun yllätyksekseni Rauha teki tosi hyvin töitä alueella. Jostakin syystä se ei saanut dameja heti ylös, vaan pyöri oman aikansa etsimässä. Se pysyi alueella koko ajan, mun ei tarvinnut muuta kuin ohjata se eteen ja pillittää lähihakupillitys. Toisella lähetyksellä hätäilin itse, ja koirasta kuului lähtiessä pieni piippaus. Muutoin homma meni oikein mallikkaasti. Pisteitä suorituksesta lähti vinkaisusta ja pienestä lähihaun tehottomuudesta. Tästä 13/20p.

Toisen tehtävän jälkeen siirryimme takaisin autoille ja lähemmälle pellolle odottamaan vuoroamme. Laitoin välissä Rauhan autoon vähäksi aikaa, ja jostakin syystä se otti tästä ihan uudet kierrokset. Yritin istua jakkaralla haukottelemassa koiran kanssa pitkään ennen kolmatta rastia, mutta silti se oli tosi intona. Vuorossa oli kokeen vaikein tehtävä. Ensin koira lähetettiin pellon laitaa pitkähköön ohjaukseen. Sen palauttaessa toiseen suuntaan heitettiin markkeeraus, jonka koira ehkä näki (suurin osa koirista ei). Me ei valitettavasti päästy tekemään tätä rastia loppuun Rauhan säätämisen takia. Lähetin sen linjaan pellonlaitaa. Se meni ihan mukavasti, melkein damille asti. Mutta kääntyi viime hetkellä jostakin syystä ryteikköön. Tästä seurasi pillisulkeiset ja huitomiset, joista ei ollut juurikaan apua, joten otin R:n uudestaan sivulle. Toisella lähetyksellä kuului jo komea lähtövinkaisu (molemmat turhautui tilanteesta) ja puolivälissä Rauha taas kaartoi pusikkoon. Se pyöri siellä hetken välittämättä mun pillityksistä ja pysähtyi KAKALLE. No, siinä vaiheessa totesin ääneen sen, että eipä ihme ettei linja toiminut. Neidin kun pitää aina päästä siihen pahimpaan ryteikköön tarpeilleen, ja siinä oli juuri sopiva. Yritin vielä kerran lähettää R:n damille, mutta tällä kertaa se jo rääkäisi ihan kunnolla ja tuomari totesi, että eiköhän se ollut siinä...

Tarinan opetus. Täytyy jatkossa alkaa fanaattisesti kakattamaan koiraa joka välissä koepaikalla, koska näitä näyttää meille sattuvan. Äänikin pysyy aisoissa tasan niin kauan, kunhan ei tarvitse kamalasti prässätä...

Neljäs rasti oli helppo ykkösmarkkeeraus pellolta pusikkoon. Sain nollattua meidän kierrokset ja vireen edellisen rastin jälkeen seuruuttamalla Rauhaa pitkin peltoa ja koepaikkaa ennen suoritusta. Tämän rastin sössin sitten itse tosi hienosti. Kaveri tuli nimittäin just ennen meidän suoritusta vastaan ja sanoi, että "ei sitten kannata päästää koiraa damista yhtään yli, tai muuten se katoaa sinne ryteikköön". No, arvata sopii, mitä tämä putkiaivo muisti omassa suorituksessa. Rauha katsoi markkeerauksen varmasti, lähti täysiä käskystä damille. Siinä vaiheessa, kun se oli n.puoli metriä damin vieressä, meikäläinen vihelsi lähihakupillityksen. Koira oli ihan et TÄH?! Edellisen seurauksena se tuli pari metriä eteenpäin ihmettelemään, että mitäs akka pillität. Tuomari tais sanoa, että se vissiin pelästyi jotain. Juuei... Lopputuloksena markkeeraustehtävä muuttui tosi komeaksi ohjaussäätämiseksi, jota hetken katsottuaan Rauha meni suoraan damille ja toi täysillä käteen. Tästä saimme 12/20 pistettä.

Kokonaispisteemme olivan lopulta siis 36p ja kolmostulos olisi ollut hyvinkin mahdollinen, jos emme olisi nollanneet sitä yhtä rastia. Herkkä laji. Mutta kokonaisuuteen olen kuitenkin tyytyväinen, nyt tiedän taas millaisia asioita treenataan enemmän. Tämä ei siis varmasti jäänyt meidän viimeiseksi wt-kokeeksi :)

---

Sunnuntaina auto lähti pihasta jo kuudelta aamulla. Matka suuntasi kohti Raaseporia ja nome-koetta. Olin koko viikon pyöritellyt mielessäni, että menenkö vai en, mutta perjantain onnistuneiden riistatreenien jälkeen ajattelin, että lähdetään nyt sitten hakemaan lisää kokemusta... Meidän suoritusnumero oli vasta 7, joten ehdin aamulla rauhassa katsella useampia suorituksia ennen vuoroamme. Maasto oli meille todella haastava, suolampi, jonka vieressä aukeaa löllöä, jossa oli keskellä oja ja muutenkin tosi vetinen ja joustava "maa". Ensimmäisenä tehtävänä oli helppo ykkösmarkkeeraus puskaan fasaanilla. Rauha meni fasulle ihan suoraan, mutta otti taas oman aikansa linnulla. Kyllähän se sieltä sitten lopulta tuli ja palautti vettyneen fasaanin mulle ihan naurettavan hitaasti. Tässä vaiheessa aloin jo ihmetellä koiran virettä, että eipä se yleensä nyt ihan noin. Se vielä pudotti linnun mun jalkoihin...

Seuraavaksi koira seuruutettiin rantaan. Matkalla ammuttiin laukaus ohjausriistaa kohti. Ohjaus oli avoveteen ja riistana sorsa. Maasto oli niin löllyvää, etten uskaltanut mennä kuin n. 5 metrin päähän rannasta. Tällaisia osin maalta veteen -ohjauksia olemme harjoitelleet vasta aika vähän, ja suhtauduinkin etukäteen skeptisesti siihen, että meneekö tuo veteen noin kaukaa lähetettynä. No ei mennyt :( Siinä se rannalla pyöri aikansa, vinkui ja vilkuili venettä, josko joku vaikka antaisi sieltä jotain apuja. Prässäsin sitä hetken, mutta ei se vaan mennyt uimaan. Pääsimme kuitenkin jatkamaan vielä hakutehtävään.

Haussa oli viisi riistaa, joista fasaani oli ihan lähellä. Lähetin Rauhan ensimmäisenä fasun suuntaan, että se saisi heti käsityksen siitä, että nyt on hakutehtävä. Se löysi fasun hetken alueen etualalla pyörittyään. Tällä kertaa se mietti ottamista murto-osan edelliseen verrattuna. Kantoi 5m ja pudotti sitten avoimempaan maastoon ja jäi tutkailemaan lintua tarkemmin. Tässä vaiheessa kyllä pillitin ja käskin koiran luokse. Se toi linnun, mutta pudotti taas jalkoihin ?! Itseä hatutti jo melkoisesti, mutta ajattelin, että jos se nyt saisi haun auki, niin ehkä tästä vielä jotain tulee. Pistin koiran hakuun ja alkuvaiheessa se jopa kävikin jossain lokkien suunnalla, mutta alkoi yhä enemmän pyöriä metsän puolella hakualueen ulkopuolella. Tuomari ehdotti, että jos koittaisin lähettää sen toiseen suuntaan vesirajaa pitkin ja näin tein. Rauha meni vähän matkaa löllöön, upposi johonkin lammikkoon puoleen kylkeen ja tuli takaisin. Että sellaista, siihen se meidän koe tällä kertaa hyytyi.

Ilmeisesti koira oli väsynyt vielä edellispäivästä, ja koe oli vaan teknisesti meille liian vaikea. Vesiliejuhakuja täytyy alkaa ensi kesällä tekemään paljon enemmän! Ja muutenkin hakualueita, joissa tulee ylittää jotain maaston esteitä (ojia yms.)

----

Tässä välissä Rauha sai keskittyä Suomi-matkailuun ja lepäilyyn, kun suuntasin seuraavaksi auton nokan kohti Helsinkiä ja Purina-areenaa. Matkan varrella kävin Catin luona tsekkaamassa Nauruparran pienet tollerinalut. Purinalla vuorossa oli agilityn pm-joukkuekisa. Rauha otti odotusajan harvinaisen lunkisti. Laitoin sille häkin halliin, ettei sen tarvi koko päivää kykkiä autossa. Se nukkui odotusajat häkissä ovi auki. Rata oli helpohko, mikä oli allekirjoittaneen kannalta hyvä. Olin nimittäin niin väsynyt, että ihmettelin etukäteen, kuinka jaksaisin edes juosta koko radan läpi... Siihen nähden meidän suoritus oli ihan mukava. Rauhassa oli edelleen ihan yhtä paljon vauhtia kuin yleensä. Itse meinasin juosta kolmosestettä päin ja ohjaukseni oli muutenkin vähän sinnepäin. Yritin hidastaa Rauhaa ennen pujottelua, mutta ajoitukseni oli pielessä ja koira sujahti toisesta välistä sisään... Kontaktit otettiin tällä kertaa hienosti, mutta puomin alastulon jälkeen en heti ohjannut koiraa mihinkään, ja se otti seuraavalta hypyltä kiellon. Lopputulokseksi tuli siis kymppi. Joukkueemme sijoittui yhdeksän joukkueen joukosta neljänneksi.

----

Tällä viikolla lepäilimme alkuviikon ja eilen meillä oli vuorossa tokotreenit. Viime viikon ennakointiharjoitukset olivat tuottaneet selvästi tulosta ja Rauha ei ennakoinut mitään. Muutoin treenit menivät tavalliseen tapaan. Toiset ottivat kaksi paikallamakuuta, joten otin toisena istumisen. Rauha pysyi ihan hyvin, mutta kävi maate alkuvaiheessa. Kävin korjaamassa ja jätin pallon pari metriä koiran eteen. Sen kanssa se pysyi hyvin, joten täytyy alkaa käyttää sitä istumisharjoituksissa. Pallo on jatkossa helppo häivyttää siirtämällä sitä hiljalleen kauemmas koirasta ja lopulta vaikka treenireppuun :)

Tänään kävimme ottamassa wt-sulkeiset Mirkan avustuksella. Erityishuomiota sai meidän kömpelö veteenmeno kauempaa maalta ohjauksissa. Tätä hinkattiin ja vein koiran muutaman kerran poiskin, kun jäi miettimään rantaan. Tuntui toimivan. Luovutuksissa damit putoilivat herkästi alkuun, mutta avustuksen ja kannustuksen voimalla ne paranivat loppua kohden. Vesijuttujen jälkeen teimme markkeerauksia pellolla. Tänään Rauha markkeerasi tosi hyvin. Vaikeutimme harjoitusta muutaman täydellisen suorituksen jälkeen sellaiseksi, että katsottiin pellon sivusta puskasta markkeeraus, joka lensi pellolta ryteikköön ojan taakse. Oja osoittautui sopivaksi haasteeksi Rauhalle, ja tällä kertaa se pyöri vähän aikaa alueella vähän aikaa ennen kuin löysi damin. Saimme toki onnistumisiakin mukavasti, joten kokonaisuutena harjoitus oli onnistunut. Ei liian helppoa eikä liian vaikeaa :)

Huomenna tokoilemme hieman ja lauantaina suuntaamme ensimmäiseen Tollerikerhon järjestämään wt-kokeeseen...

Uusi maailma

Täytyy jatkaa saman tien kirjoittamista, niin pääsen toivottavasti taas kiinni säännöllisempään blogikirjoitteluun, eikä päivityksistä tulisi aina kilometrien pituisia...

Tänään meillä oli siis vuorossa agilitytreenit. Meidän ryhmä oli vkonlopun tehokoulutuksen takia yhdistetty jälkimmäisen mölliryhmän kanssa. Teemat olivat kuitenkin kivoja ja sopivia, joten tekemistä ja hinkkaamista löytyi ihan kaiken tasoisille.

Ensinnäkin yhtenä esteenä oli hyppy ja kepit. Noi aloittelevat ovat opettaneet pujottelua kanaverkkojen avulla, ja tänään olikin teemana, että käytetään hyväksi sitä, että koira ei pääse pujottelusta pois. Tehdään siis niitä kaikki takanaleikkauksia, persjättöjä yms. Ajattelin sitten kokeilla, kestäisikö Rauha pienellä harjoituksella verkot. Sehän osaa pujotella jo itsenäisesti, mutta verkkojen avulla voisin helpommin kokeilla sikavaikeita avokulmia ja esim. persjättöä, minkä opetteleminen on huomattavasti vaikeampaa ilman... No, eipä se mennyt ihan niinkuin elokuvissa. Yritin viedä Rauhan ihan nami kuonossa kiinni rauhallisesti sisään. Parilla ekalla kerralla se meni ekan välin, ja peruutti sen jälkeen pois. Seuraavalla yrittämällä sain sen jopa puolivälin yli, kunnes se päätti tulla pois. Juoksi verkkoa päin, jollon sen nippusidekiinnitys irtosi... Korjauksen jälkeen otettiin vielä muutama palauttava toisto, mutta neiti ei ollut millänsäkään vahingosta. Sain sen pujottelemaan verkoilla ihan käsissä, mutta tuskinpa mun kannattaa niitä jatkossa käyttää. Luultavasti joutuisin käyttämään enemmän aikaa niihin totutteluun, kuin siihen varsinaiseen harjoitteluun, mihin niiden käytöllä tähtään...

Yhtenä harjoituksena oli vkonloppuna noussut ehdotus, että koiralle sanotaan ennen suoraa putkea jo etukäsky siitä, jatketaanko suoraan vai tuleeko jyrkkä mutka. Tein tästä jokusen toiston, ja hyvinhän se lähti, kun edessä olevan hypyn takana oli avustaja narupallon kanssa. Toistoja tuli n. 5kpl suoraan eteen ja 5kpl tiukka kurvi oikealle. En vielä alkanut sekottamaan näitä, täytyy ensin rauhassa tehdä avustettuja toistoja useissa treeneissä onnistuneesti.

Meillä oli myös nopea hyppyrata harjoituksena. Viikonlopun harjoittelu ja sunnuntain katseleminen saivat aikaan sen, että aloin rataantutustumisessa miettimään paljon enemmän koiran ideaaleja linjoja, ja vekkien ym. kikkakolmosten käyttöä. Epäilin kuitenkin etukäteen, että rata oli sen verran ahdas, että luultavasti en ehtisi tekemään suurinta osaa suunnittelemistani pirueteista. Näinhän siinä kävi. Viikonlopun kisailut ja tehokoulutus eivät olleet vaikuttaneet Rauhan intoon yhtään, rata oli aivan hullua tykitystä jälleen kerran. Ekan vekin ehdin tehdä ykkös- ja kakkosesteen välissä. Sen jälkeen jouduinkin keskittymään lähinnä oman sijoittumisen arviointiin, että en työntänyt koiraa millekään väärälle esteelle. Loppupuoliskolla sain myös onnistumaan yhden vekin ihan mukavasti, mutta vähän tästä eteenpäin tehty takaakierto oli tosi vaikea. Vaikka Rauha irtoaa muuten jo tosi pitkällekin radalla, joudun edelleen viemään sen tosi lähelle, jos haluan sen kiertävän esteen takaa. Tätä hinkkasimmekin sitten jonkin aikaa, ja tulihan siinä toki onnistumisia. Täytyy muistaa harjoitella tätäkin erikseen, että "kierrä"-käskyllä on koiran päässä selkeä merkitys. Olin vienyt radan loppuun narupallon, jotta saisin Rauhan jatkamaan vikat  kaksi estettä itsenäisesti mun hitaudesta huolimatta. Tästä seurasi efekti, että neiti meinasi koko ajan karata loppuun suorinta tietä, ja yksi takanaleikkaus epäonnistui toistuvasti. Alkuun mä kyllä ohjasinkin sitä huonosti, mutta kyllä se pallokin veti koiraa niin vahvasti, ettei se vaan malttanut ottaa ohjausta tarkasti vastaan. Hinkkaamalla sekin kohta saatiin toimimaan.

Kokonaisuutena kivat treenit. Harjoiteltavaa riitti, ja jotenkin itselle avautui nyt paljon vahvemmin oman ohjauksen suunnittelun merkitys ja sen toteuttaminen radalla. Taidanpa jatkossakin keskittyä vielä paljon enemmän hallittuun ratatyöskentelyyn. Tuohan menee kyllä sinne, minne sitä ohjataan, mutta on tosiaan kiva saada se vielä hyppäämään valmiiksi oikeaan suuntaan, ja tarvittaessa irtoaamaan pidemmällekin. Ykkösissä toki pärjää vielä hövelimmällä ohjauksellakin (varsinkin tuolla vauhdilla), mutta kolmosissa tuollaisillakin asioilla on jo ihan eri tason merkitys!

Tokokisoissa ja agilityn tehovalmennuksessa

Tänään oli se päivä, kun korkkasimme voittajaluokan tokossa. Olin aiemmin kesällä jopa itse ehdottanut, että pitäisikö meidän kasata joukkue pm-kisoihin. No, sain sitten kuukausi sitten kuulla, että joukkue saadaan. Tällöin alkoi armoton treenaaminen, vaikka ajatus voi-liikkeiden valmiiksi saamisesta tuntuikin ihan mahdottomalta... Kisaamaan menimme kuitenkin sillä asenteella, että mennään tsekkaamaan tämänhetkinen tilanne, eikä oteta sen enempää paineita tuloksesta. Olen viimeiset 1,5 viikkoa keskittynyt lähinnä kaukokäskyjen epätoivoiseen hinkkaamiseen, koska onnistuin kesällä saamaan ne niin jumiin, ettei Rauha tehnyt niitä kuin ihan mun edessä. Kauemmas mentyäni se meni heti epävarmaksi ja alkoi hiipimään luokse tms. Muita liikkeitä emme tästä syystä juurikaan ehtineet valmistelemaan (ja se kyllä näkyi).

Tuloksemme oli odotettu VOI0, pisteitä 128,25. Liikekohtaiset selitykset:

1. Paikalla makaaminen 7,5
Rauha ennakoi maahanmenon liikkurin käsky-sanalla (tätä tuomari ei tosin nähnyt). 4 minuutin makuun aikana se oli onnistunut kääntymään melkein poikittain rivissä. Tosin makasi edelleen. Palatessani koiran luokse, se liikehti rauhattomasti hieman, ja meinasi nousta välittömästi perusasentoon (tiesi, etten ollut kovin tyytyväinen).
Ihan uusi juttu, tähän asti tuo ei ole koskaan vaihtanut edes lonkka-asentoon paikallamakuussa :O Pitäsiköhän mun alkaa käyttää jotain namikuppia tms. apuna tässä liikkeessä... Jessican koulutuksessahan se oli kuulemma haistellut maata mun ollessa piilossa.

2. Seuraaminen taluttimetta 7
Perusseuraaminen oli tänään tosi nättiä. Se oli just sopivan lähellä, eikä edistänyt. Mutta ne askelsiirtymiset... Vasemmalle käännöksiä paikalla me ei olla juuri tehty, ja ei ollut ylläri, että koira oli niissä "hieman" pihalla. Lisäksi se edisti juoksussa. Tätäkin on hinkattu, ehkä se joskus vielä malttaa.

3. Istuminen seuraamisen yhteydessä 6
Liikkeenohjaaja kysyi, onko ohjaaja valmis. Vastasin valmis, jolloin koira tipahti maahan. Tästä loppuliike meni täydellisesti. Kylläpäs täällä voittajassa sakotetaan "pienestä"...
Toi alkaa olla ihan sika ennakoimaan! Täytyy alkaa vaan enemmän sotkemaan sen kuvioita ja mielikuvia liikkeistä...

4. Luoksetulo 7,5
Alku ok. Kutsusta lähti sopivaa vauhtia. Seisomaan pysähdys oli vähän löysä. Maahan meni hyvin ja lopun perusasento ok. Tämä liike alkaa sentään hiljalleen toimia, pysähtyi kuitenkin paremmin, kuin alkukesästä :)

5. Ruutu 0
Huoh. Aloitimme toisen kehän tällä liikkeellä. Ekalla lähetyksellä koira juoksi jonnekin ruuduun suuntaan. Pysähtyi, toisella lähetyksellä löysi ruudun, mutta idiootti ohjaaja huusi seis-käskyn ihan väärään aikaan. Kolmannella käskyllä se oli ruudussa. Sit se seistä pönötti siinä aikansa, kunnes tajusin, ettei mua käskytetä laittamaan koiraa maahan. Käskin, lähdin liikkeelle. Juuri ennen, kuin mun olisi pitänyt käskeä koira seuraamaan, se tuli jo vierelle hillumaan.

Liikkeen opetus. Ohjaaja ei osaa ruutua, eikä osaa käskyttää koiraansa. Ruudun loppuosaa olemme harjoitelleet vaan vähän, joten eipä ihmekään, että ennakoi tulemista. Eipä me olla vielä paljoakaan harjoiteltu ruudussa pysymistäkään...

Positiivista tässä oli kuitenkin se, että sain koiran ruutuun, vaikkakin turhan monella käskyllä :)

6. Noutaminen esteen yli hypäten 0
Sanoin tuossa alkuviikosta kaverille, että mä varmaan annan koiralle yhden lisäkäskyn siinä vaiheessa, kun sillä on kapula suussa (hyppy). Se on treeneissä toiminut ihan hyvin, mutta välillä se on yrittänyt kiertääkin palauttaessaan. No, enpä saanut suutani auki, ja komeasti kiersi esteen palauttaessaan... Pöh, kasi olis kyllä ollut huomattavasti kivempi kuin nolla :(

7. Metalliesineen noutaminen 7
Alku meni hyvin. Palauttaessaan Rauhaa rupesi ällöttämään metalli n. metri ennen mua, ja se hipsaisi ihan naurettavan vinoon perusasentoon kapulan kanssa. Noita luovutuksia täytyy vaan vahvistaa lisää, tolla on aivan liian vahvasti selkäytimessä suoraan käteen palauttaminen, mikä sille on opetettu nome-puolella...

8. Tunnistusnouto 0
Tämä liike hirvitti mua etukäteen eniten, koska se on ollut meille treenitilanteissakin tosi vaikea. Rauha kuitenkin lähti suht sopivaa vauhtia kapuloille, otti oman suuhun. Tiputti hetkeksi ja haisteli muita. Otti oman uudestaan ja "toi" mulle. Luovutusta en ole paljoa viime aikoina ottanut, ja niinhän siinä kävi, että koira jäi mun viereen seisomaan ja pureskelemaan kapulaa. No, mulle pääasia oli kuitenkin se, että oma kapula tuli. Muu on sitten hienosäätöä ;)

9. Kauko-ohjaus 0
Alku ok. Eka maasta istumaan nousu vaati toisen käskyn. Sen jälkeen koira jopa teki loput asennonvaihdot ihan kivalla tekniikalla, ei juuri edennyt. Vikana oli istumasta maahan -siirtymä, jota ei tehnyt.

Siihen nähden, että puolitoista viikkoa sitten liike oli ihan jäässä, toi suoritushan oli meille tosi hyvä. Enhän mä tosiaan ole juurikaan pystynyt ottamaan kaukoja täyspitkältä matkalta viime aikoina. Mutta tosi nopeasti se liike on nyt edistynyt, joten eiköhän me ensi kisoissa saada tästä jo pisteitäkin :)

10. Kokonaisvaikutus 8/8,5
Mujusen kommentti oli, että koiralla on kiva vire ja into tehdä asioita, mutta tekniikkaa tarvitaan vielä lisää. Ja niinhän se on!

--
Kokonaisuutena olen tyytyväinen kisaan, vaikkei me kovin paljoa pisteitä kerättykään. Parasta päivässä oli kuitenkin se, että kisanomainen treenaaminen ja oikean viretilan etsiminen oli mitä ilmeisimmin tuottanut tulosta. Rauha oli koko kisan ajan juuri sopivassa vireessä tokoilemaan. Uskalsin jopa hieman leikittää sitä pallolla ennen kehään menoa, koska se oli niin keskittynyt tekemiseen.

-------------

Eilen meillä oli agilityn kisavalmennusta ulkopuolisen kouluttajan (Nina Franzi) hoteissa. Rata oli melko simppeli, ja tehtiin se Rauhan kanssa heti ekalla kerralla melko varmasti. Jäätiin kuitenkin aluksi jumiin kolmannelle esteelle, mikä oli kepit. Kahden hypyn suoran jälkeen neiti ei malta sukeltaa pujotteluun, ja itse olen vielä tosi jäykkä ohjaamaan koiraa oikealla pujottelussa. Keppitreeniä siis tarvitaan lisää vielä paljon. Tosin koira haki ekaa väliä sitten ihan hyvin niin, että jättäydyin taaemmas ja annoin sen hoitaa itse sisäänmeno.

Päivän teemana oli ihan peruskäännökset. Treenasimme yksittäisillä esteillä persjättöjä, takanaleikkauksia ja valssaamista. Sain todeta, että persjättö voipi olla meille oikeinkin tehokas ohjaustapa, jos vaan ehdin sen tekemään. Muutoin mun kannattaa jatkaa takanaleikkauksia, koska niiden avulla Rauha kääntyy oikein mukavasti. Harjoittelimme myös ennakoivaa valssia ja viskikäännöstä. Ennakoiva valssi on jotain, mitä mun pitää alkaa tekemään useamminkin. Tässä yhteydessä Nina totesi myös, että mun kannattaa tehdä Rauhan kanssa enemmän hyppytekniikkaharjoituksia, joissa häiritsen koiraa erilaisilla ohjausliikkeillä kesken ilmalennon. Luultavasti tästä syystä meiltä tippuu joskus yksittäisiä rimoja alas. Viskikäännös meni suht ongelmitta, mutta sellaisiakin täytyy treenata useammin, koska tuo ei irtoa vielä kovin kaukaa eteen vinolle esteelle.

Lopuksi saimme vielä tehdä radan uudestaan. Olin tällä kertaa hieman täsmällisempi, ja rata meni sujuvammin, kuin ensimmäiset yritykset. Sain vinkiksi opettaa koiralle ennakoiva käsky ennen putkea, mikä kertoo, mennäänkö putken jälkeen suoraan, vai käännytäänkö jyrkästi. Nythän Rauha jää kyselemään multa, että minne mennään, eikä se jatka suoraan ilman ajoissa olevaa ohjaajaa.

Sain myös hyviä vinkkejä siihen, kuinka mun kannattaa alkaa parantamaan meidän juoksupuomia. Taidanpa alkaa opettaa tuolle tassukosketusta puomin alastulokontaktin jälkeiselle hiekalle.

Kokonaisuutena kiva päivä. Vähän jäi harmittamaan, että haastavammat ohjauskuviot oli varattu tälle päivälle, mutta tuostakin sai jo ihan mukavasti irti asiaa. Koira on kuulemma hyvä, joten pitääpä sitä kait jossain välissä alkaa treenata agilityakin vähän enemmän ajatuksella...

-----

Rauha vaikuttaa tällä hetkellä siltä, että sen juoksu voi alkaa hetkellä millä hyvänsä. Ensi vkonloppuna olisi vuorossa wt- nome- ja agilitykisat, mutta suhtaudun toistaiseksi hyvin skeptisesti siihen, että juoksu ei alkaisi vielä siihen mennessä.

Juoksun alkaminen tarkoittaa treenitaukoa, ja toivottavasti myös mammalomaa ;)

Kiireinen kesä

Yllättäen taas meikäläisen blogipäivitykset ovat jääneet huomattavasti todellisuudesta jälkeen... Tällä kertaa siihen on kuitenkin jopa ihan oikea "syy". Menin nimittäin naimisiin heinäkuun lopussa, ja tästä syystä hääjärjestelyt yms. säätämiset ovat oikeasti vieneet allekirjoittaneen vapaa-ajan melko tehokkaasti. Treenailuja on kaiken muun ohessa jatkettu, mutta tänne blogiin asti en ole ehtinyt kuulumisia päivittämään.

Tehdään siis jälleen kerran tiivistelmä siitä, mitä olemme viimeisen kahden kuukauden aikana tehneet.

Heinäkuussa meillä ei ollut yhtään kisoja, mutta treenasimme ihan häitä edeltävää paria viikkoa lukuunottamatta ohjatuissa treeneissä agilitya ja tokoa kerran viikossa. Sen päälle olemme tehneet muutaman kerran viikossa nome-treenejä ja tokoa toki vapaallakin.

Koekausi meillä käynnistyi vähän yllättäen viikko häämatkamme jälkeen, kun pääsimme peruutuspaikalta mukaan nome-kokeeseen Espooseen. Treenimäärät ennen koetta jäivät melko vähäisiksi, ja osaamistasomme ei tällä kertaa riittänyt tulokseen asti. Mutta mikä parasta, koira oli itsevarma ja hiljainen koko kokeen ajan. Koe alkoi niin, että koira lähetettiin hakuruutuun. Siellä Rauha vissiin purki kierroksiaan jonkin aikaa, koska aikaa kului melko reilusti. Sain kuitenkin lokin käteen. Tosin annoin yhden kehotuksen 15m ennen mua, koska tuo näytti siltä, että pysähtyy lokki suussa tuijottelemaan (ihan uusi juttu :O). Tämän jälkeen käveltiin rantaan, jossa motivaatiolaukauksen jälkeen oli noin 30 metrin pituinen vesiohjaus sorsalle avoveteen. Rauha lähti ihan mukavasti suoraan, mutta noin 15 metrin jälkeen sen usko loppui, ja se kääntyi uimaan mua kohti, eri suuntiin ym. Toisella lähetyksellä sain sen hieman lähemmäksi sorsaa, mutta valitettavasti Rauha ei saanut hajua peilityynessä järvessä... Tämän jälkeen koira laitettiin uudestaan hakuun, täällä kertaa kaislikon puolelta. Rauha haki tällä kertaa paremmin, meni jopa itsenäisesti uimaan kaislikkoon (vaikka tällaista emme juuri ole päässyt harjoittelemaan). Jonkin ajan hakemisen jälkeen mulle palautettiin jälleen lokki. Tällä kertaa Rauha roiskasi sen mun jalkoihin. Näköjään kokeissa löytyy lisää uusia juttuja...
Pääsimme kuitenkin vielä jatkamaan. Seuraavana vuorossa oli aika perus kakkosmarkkeeraus veteen. Ensimmäinen pudotus tuli enemmän avoveteen, ja toinen taas kaislikon taakse rantaviivan suuntaisesti. Rauha lähti ensin hakemaan rannan puoleista lokkia. Se keksi kuitenkin menomatkalla jonkun todella fiksun ajatuksen ja katosi metsään. Koko rantaviiva oli sellaista raskasta mutalöllöä, missä koiralla oli varmasti haastavaa liikkua 30 asteen helteessä. Aloin jo ihmetellä, että minne se koira oikein katosi, kun huomasimme tuomarin kanssa Rauhan olevan jo lokilla. Se ui lokin vedestä rantaan, kantoi ehkä 10 metriä mua kohti, jätti lokin maahan, ja tuli vielä 5 metriä tuijottamaan mua. Käskin Rauhan uudestaan noutoon, minkä tuloksena haki lokin ja kantoi 10 metriä eteenpäin. Tässä vaiheessa tuomari oli nähnyt riittävästi, ja käski kytkemään koiran. Seuraavalla kehoituksella Rauha sentään toi sen lokin mun käteen asti, joten sain sentään erävoiton siitä tahtojen taistelusta. Kokonaisuutena koira toimi kuitenkin mielestäni ihan mukavasti. Haastava maasto ja markkeerauksen vaikeus aiheuttivat lopulta motivaation loppumisen. Arvostelu oli ihan mukava. Tuomari kehui, että innokkaan oloinen ja HILJAINEN koira, joka oli hyvin ohjaajansa hallinnassa. Lisää treeniä vaan riistalla, ja haastavampia harjoituksia, niin hyvä tulee :)

Otettiin muutama päivä kokeen jälkeen lokin noutoja harjoituksissa, ja huomasin, että riista ei tällä hetkellä palaudukaan erityisen hyvin mun käteen. Olen muutenkin nähnyt tuon koiran egossa noususuhdannetta, ja näköjään riistan kanssa pohditaan nyt tosissaan, kannattaako ne tuoda mulle vai viedä jonnekin kivaan omaan jemmaan... No, harjoiteltavaa siis riittää tältä osin!

Pari viikkoa sitten meillä oli vuorossa seuraava koe, nimittäin tollerien perinteinen mejä-mestaruus Virroilla. Mulla oli vähän epäonnekas viikonloppu, kun onnistuin perjantaina jälkiä suunnistaessani astumaan maa-ampiaispesään ja sain hötäkässä yhteensä puolisen tusinaa pistosta. Muutenkin koko viikonloppu oli mun osalta niin kiireinen, että Rauhan lenkitykset jäivät ihan minimiin parina koetta edeltävänä päivänä. Yritin toki päästellä sen höyryjä ennen koesuoritusta, mutta se olisi vaatinut huomattavasti pidemmän lenkin pohjalle. Lähdimme siis jäljelle aika haipakkaa, Rauha olisi halunnut rynniä eteenpäin, mutta pidin oman rauhallisen tahtini. Heti alussa meille kävi samanlainen juttu, kuin edellisessä kokeessa. Hirven jäljet olivat menneet meidän jäljeltä etuviistoon, ja Rauha vaihtoi jälkeä. Näin jälkikäteen pystyn jopa sanomaan sen hetken (ja olisin jarruttamalla saanut jopa tilanteen estettyä), mutta siinä vaiheessa Rauhalla oli vauhti niin päällä, että sinne mentiin. Eksytimme samalla myös tuomarin ja oppaan, joten jälkeä etsittiin sitten hyvän aikaa. Palautuksen jälkeen Rauha jäljesti koko ajan jäljen sivussa. Maastokin oli aika helppoa. Tuomari totesi jossakin vaiheessa ääneen sen, mitä olen epäillytkin. Eli koira osaa kyllä jäljestää erinomaisesti, mutta ei vaan jostakin syystä halua mennä jäljen päällä (?!?!). Ekan suoran loppupäässä Rauha lähti kaartamaan taas oikealle, ja olin varma, ettei se ole enää jäljellä. Myös opas katosi jonnekin sivuun. Aloin jo vilkuilla tuomaria, että koska se sanoo pelin poikki, mutta hän totesikin, että Rauha taitaa oikaista kulman. No, niinhän siinä sitten kävi, että kulma oikaistiin n. 30 metriä, ja ihmettelyjen jälkeen jatkoimme jäljen sivussa tapahtuvaa etenemistä. Toisen suoran loppupuolella Rauha kuitenkin ajautui jonkun hajun perässä lopulta niin sivuun, että siitä saimme toisen hukan. Toisen palautuksen kohdalla sanoin jo huomattavasti tiukemmin, että nyt voisit alkaa jäljestää. Ja niinhän siinä tapahtui! Toinen makaus merkattiin tarkasti, ja koko kolmannen osuuden Rauha jäljesti hienosti ihan jälkiuran päällä sopivaa vauhtia. Heti kun ehdin hengähtää loppuvaiheessa, alkoi tuo kaartamaan kuitenkin selvästi jäljeltä sivuun. Pyörimisten ja ihmettelyjen jälkeen se kaarsi kuitenkin takaisin jäljelle, ja sorkalle. Eli loppukaarrokset liittyivät taas siihen, että sorkka haistetaan ilmavainulla sikakaukaa... Lopputulos oli avo3, eikä tuohon nyt erityisen tyytyväinen voi olla. Ilmeisesti tää keskari pystyssä -asenne näkyy myös jälkimetsässä. Katsotaan nyt talven aikana, saanko mä tuolle takaisin sen kivan jäljestystekniikan ja varmuuden, mikä sillä vielä viime vuonna oli... Ajattelin kokeilla pk-puolen peltojäljen harjoittelua, josko se opettaisi tuolle parempaa jäljestystekniikkaa.

Viime viikonloppuna meillä oli vuorossa agilitykisat Hakunilassa. Ensimmäisenä oli vuorossa Ritva Herralan tekemä agilityrata, joka oli vaikeustasoltaan huomattavasti haastavampi, kuin ykkösen radat yleensä. No, se ei meitä haitannut, lähinnä oli vaan parempi, kun ei tarvinnut itse juosta ihan niin lujaa. Valitettavasti Rauhalta putosi kuitenkin yksi rima alas, ja puomin alastulo juostiin taas niin täysiä, ettei laukka osunut kontaktille. Aloin sitten seuraavana päivänä opettamaan tuolle kuitenkin pysähdystä puomin alastulolle. Se on osoittautunut muuten niin lottoarvonnaksi, että osutaanko siihen vai ei :( Tuloksella 10vp olimme kuitenkin neljänsiä. Lisäksi meidän aika oli aika hurja, en muista olenko ikinä millään koiralla mennyt täyspitkää agilityrataa 33 sekuntiin! Toinen rata oli sitten tosi suora hyppyrata, jossa oli tarkkaa ohjausta pitkän juoksusuoran jälkeen. Onnistuin iskostamaan juoksemisen kaaliini niin tehokkaasti, että en odottanut putkella tarpeeksi pitkään, vaan jatkoin jo matkaani. Ilmeisesti Rauha näki tämän jostain silmäkulmastaan. Tuli samasta putken päästä ulos, ja hyppäsi seuraavan esteen. Hylly. Esteteknisestä toinen rata meni kuitenkin nappiin. Kepit mentiin varmasti, ja kaikki rimat pysyivät hyvin paikallaan.

Tällä viikolla meillä oli tollereiden tokon tehokoulutuspäivä. Kouluttajana jälleen Jessica Swanljung. Olin päättänyt ottaa käsiteltäväksi meidän murheenkryyni-liikkeet, eli seuraamisen ja kaukokäskyt. Rauha oli seuraamisharjoituksessa aika kovilla kierroksilla, ja se näkyi edistämisenä. Mä en myöskään luottanut koiraan, vaan pällistelin sitä koko ajan silmäkulmastani kävellessäni. Tästä sain ensimmäisenä noottia. Lisäksi mun pitää alkaa antamaan tuolle selvää palautetta heti, jos seuraaminen ei ole riittävän hyvää. Kummasti se skarppasi ihan murahduksesta. Loppuvaiheessa seuraaminen oli jo ihan siedettävää. Tällä kertaa väljyydestä ei näkynyt merkkejäkään... No, täytyy vaan jatkaa lyhyitä, motivoituja harjoituksia, joissa palkkaan oikeasta paikasta ja murahdan säätämisistä.

Kaukokäskyt on olleet viime aikoina meidän todellinen murheenkryyni. Läheltähän ne toimivat hyvin, mutta tekniikka katoaa heti, kun otan riittävän pitkän etäisyyden. Näytin Jessicalle tilanteen, ja saimme ohjeeksi palata selkeästi lähemmäs harjoittelussa. Lisäksi tässä liikkeessä on tärkeää antaa palautetta koiralle vääristä suorituksista, eikä saa tyytyä puolittain oikein tehtyyn suoritukseen. Luulenkin, että mun perimmäisin ongelma tässä liikkeessä on ollut se, että olen virhetilanteessa jäätynyt, enkä ole sanonut koiralle mitään. Lisäksi olen jättänyt omat käsimerkit pois kaukoista, jolloin koira keskittyy kuuntelemaan mua ihan eri tavalla, ja liike on paljon rauhallisempi. Näiden vikkien avulla olen harjoitellut tiistaista lähtien, ja meidän kaukot alkaa taas näyttää jopa ihan kivoilta.

Meillä on ensimmäinen voivoi-tokokisa ensi viikolla. Se on mielestäni meidän koulutustasoon nähden vieläkin turhan aikaista, mutta olen luvannut edustaa seuraamme piirinmestaruusjoukkueessa. Tulos on tuskin odotettavissa, mutta otetaan harjoituksena ja mennään katsomaan, missä liikkeet oikeasti menevät. Kyllä tuo tuntuu melkein valmiilta, mutta ei ihan kuitenkaan...

Olen ilmoittanut Rauhan myös pariin wt-kokeeseen syyskuulle. Toivotaan, että työskentely on siellä hiljaista. Välillä sitä ääntä on harjoituksissa ja välillä ei. Mennään ainakin kokeilemaan :) Lisäksi olemme seuramme agilityn pm-joukkueessa. Toivotaan, että sen nollaputken saisi hiljalleen avattua. Yritämme loppusyksystä osallistua vielä useampiin agikisoihin ja varmaan tokokisoihinkin :) Tekemistä siis riittää!

Sain myös noin kuukausi sitten luotsattavaksi yhden yhdistyksemme kilpailevista agilityryhmistä. Onpas kiva päästä pitkästä aikaa kouluttamaan agilitya motivoituneille ja hyville koirakoille :))

Maanantain agitreenit ja perään nomeilua

Maanantaina oli taas vuorossa agilitytreenit hurjassa helteessä. Meillä oli monta pientä radanpätkää ja teemoja. Yhdessä oli ihan puomi ja hypyt molemmin puolin. Tämä oli hyvä harjoitus meille, niin pääsin tekemään toistoja kaaren kanssa niin, että koira jatkaa puomin jälkeen eteen hypylle. Nythän Rauha odottaa sitä narupalloa aina kontaktin jälkeen, ja kääntyy vahvasti mua kohti. Vietiin narupallo yhdessä hypyn taakse, mutta sain silti auttaa Rauhaa puomin jälkeen, että se irtosi itse hypylle. Yhdessä harjoituksessa lähetettiin sylkkärillä koiraa keinulle. Ekalla yrityksellä neiti ei jarruttanut yhtään, vaan keinu meni läpijuoksuksi. Onneksi se ei haitannut mitään, seuraavalla kerralla ihan yhtä kovalla innolla esteelle, tällä kertaa tosin pysähtyen ;)

Yksi harjoitus oli hyppysuora, jonka keskimmäinen este oli okseri ja eka rengas. Suoran lopussa oli pujottelu. Tämä oli tosi hyvä harjoitus meille, koska Rauhalla on välillä ollut hankaluuksia mennä vauhdista pujottelemaan. Hypyt menivät ihan hyvin, okseri taisi ekalla kerralla pudota. Pujottelussa tuli satunnaisia virheitä, mutta kokonaisuutena pujottelu alkaa sujua meiltä jo hyvin. Tosin tällä hetkellä mä voin olla aika kaukana takana ja sivusuunnassa, mutta en koiran edellä. Pitää siis alkaa harjoitella enemmän myös sitä, että etenen itse koiran edelle ilman että pujottelu kärsii.

Yksi harjoituksista oli syherö, jossa oli muutama hyppy, putki ja aa. Siinä oli monia eri variaatioita, ja ne menivät kaikki tosi hyvin. Aalla en pitänyt kaarta ollenkaan, vaan vedin koiran alas narupallolla ja palkkasin lennosta. Hyppysyherö meni myös tosi hyvin.

Treenien jälkeen tein Rauhalle vielä saman jo viikonloppuna harjoitellun ohjausharjoituksen. Tällä kertaa halusin miettiä erityisesti omaa liikettäni sivu- ja taakselähetyksissä. Lisäsin myös pään liikkeen sivusuuntien lähetyksiin. Nämä harjoitukset menivät ongelmitta. Yhdessä sivusuunnassa taisi taas kuulua vinkaisu, eli tarvitsemme edelleen lisää toistoja, että käsky ja toiminto ovat pomminvarmana koiran mielessä :)

Keskitymme tämän viikon harjoittelussa tokon seuraamisen tiiviyteen, nome-ohjauksiin (suunnat ja taakselähetys) ja pillipysäytyksiin, tokon kaukokäskyihin ja tunnistusnoutoon. Mulla oli suunnitelmissa alun perin startata ekassa voi-kisassa tänään, mutta se lykkääntyi, koska ei ne liikkeet ole vielä koevalmiita. Seuraava tavoitteemme on Helsingin seudun piirinmestaruustoko 12.9.2010.

Pyöräilyä ja harrastelua

Olen vihdoin ottanut itseäni niskasta kiinni, ja alkanut tosissaan keräämään Rauhalle kuntoa pyöräilyn avulla. Olemme menneet nyt kolme kertaa iltakymmenen aikaan 5-10 kilsan lenkin. Hyvin Rauha on jaksanut. Ei se toki samanlainen ole, kuin bretonit, jotka juoksisivat kiitolaukkaa vaikka koko päivän, mutta ravaa löysällä hihnalla springerissä mun haluamaani vauhtia :)


Juhannus me vietettiin Hyvinkäällä, ja ehdinhän minä muutamana päivänä myös tokoilemaan. Ja toki myös tällä viikolla. Meidän tämänhetkinen tokoilutahti on noin neljä kertaa viikossa. Näistä täytyy Noudon luovutusta ollaan tehty, tosin se on edelleen sillä mallilla, että useimmiten onnistuu täydellisesti ja joskus koira vaan juoksee mun ohi ja tulee 2 metrin päästä takaa palauttamaan. Kaukokäskyjä ollaan jatkettu edelleen ja helpossa ympäristössä olen ottanut koiraan jo etäisyyttä reilusti. Tällä hetkellä iso osa harjoituksista on sellaisia, että Rauha tekee ainoastaan yhden tai pari siirtymää kerralla, jonka jälkeen palaan nopeasti palkkaamaan. Olen myös tehnyt harjoituksia, joissa siirryn hiljalleen kauemmaksi. Tyyliin: ensin yksi nopea harjoitus ihan koiran edessä, sitten 5 metrin, sitten 10 metrin päässä jne. Nämä ovat sujuneet hyvin, ja peruuttamisen harjoittelu on vienyt liikettä paljon eteenpäin.

Olemme myös harjoitelleet ruudun täsmäpaikkaa, suorituksissa on edelleen paljon hajontaa. Toisaalta Rauha yrittää etsiä oikeaa sijaintia tosissaan, joten eiköhän se sieltä harjoittelemalla löydy. Seuraamiseen lähdin kuitenkin pienen pohdinnan jälkeen opettamaan jalkakosketusta. Autoin alkuun namilla koiran kulkiessa sivulle ja naksautus heti sen koskiessa mun jalkaani. Tämä on vielä aika vaiheessa, joten katsotaan nyt, auttaako se seuraamisen väljyyteen. Se olisi ainakin Rauhalle selkeä kriteeri, missä kuuluu seurata, joten tämä voi hyvinkin tehdä seuraamisesta lopulta tiiviimpää. 

Takapään käyttöä olen perus kääntymisten ja peruuttamisharjoitusten lisäksi alkanut opettaa erillisenä temppuna. Olkkarin lattialle vaan matala pesusaavi väärin päin. Sitten pienellä namiavulla koira seisomaan etujalat saavin päällä. Sit kun se toimi, niin sitten lähdettiin kiertämään saavia niin, että etujalat pysyy paikallaan ja takapää liikkuu. Rauha oppi tämän harjoituksen periaatteet jo heti ekassa harjoitussessiossa, tosin takapää liikkuí tosi hitaasti. Täytyy varmaan alkaa oikeasti käyttämään enemmän naksutinta kouluttamisessa, kun se toimii noin tehokkaasti :) 

Maanantaina oli vuorossa agilitytreenit. Meillä oli harjoitusratana tämän vuoden SM-kisoista maksien finaalirata. Kuvittelin Rauhan olevan väsynyt edellisillan pyörälenkistä ja päivän metsälenkistä, mutta kattia kanssa... Ekalla kerralla se oli niin kierroksilla, ettei pujottelusta meinannut tulla mitään. Muutenkin Rauha on alkanut helppojen ratojen myötä irrota esteille oikeasti kaukaakin, ja yllättäen meni myös vääriä esteitä, kun allekirjoittanut ei ohjannut riittävän selkeästi ;) Kokonaisuutena vaikea rata meni meiltä kuitenkin loistavasti. En saanut ihan puhdasta suoritusta aikaiseksi, mutta eipä se vikalla kerralla kaukana ollut. Sain noottia erityisesti laiskoista takaaheitoista, joissa koira kiersi kyllä esteen taakse, mutta ei hypännyt, vaan pysähtyi tuijottamaan minua. Väsymykselläkin saattoi olla tekemistä asian kanssa, mutta olisinhan minä voinut huomattavasti huolellisemmin koiraa ohjatakin. Meinaan aina välillä unohtaa, että Rauha ei ole niin kokenut, kuin Salli...

Juhannuksena ehdimme myös tekemään yhdet nome-treenit. Teemana oli pitkät markkeeraukset hiekkakuopalla. Matkaa noutoihin tuli noin 100 metriä ja heitot tulivat pienen mäennyppylän päältä sivuille (kakkosia ja ykkösiä). Olin ilmeisesti aliarvioinut harjoituksen vaativuuden, koska jouduin muutaman kerran kutsumaan Rauhan takaisin ja ottamaan markkeerauksen uudestaan. Olisihan se damin varmaan haulla löytänytkin, mutta mun makuun se laajensi hakualuetta turhan laajaksi ja hieman väärään suuntaan. Markkeerausten jälkeen otin vielä muutaman pitkän "sokko" linjan toiseen markkeerauspaikkaan. Toinen paikka veti ilmeisesti neitiä sen verran, että osassa lähetyksistä se juoksi n.25 metriä suoraan ja sen jälkeen kaarsi vasemmalle. Tässä vaiheessa pysäytin koiran ja kutsuin takaisin luokse. Taas ilmeni pillikuurous, eli Rauha ei pysähtynytkään pillikäskystä, käsimerkistä eikä suukomennosta, vaan lähti hipsimään mua kohti (kun edes lopulta kääntyi). Juoksin koiran luokse ja vein sen istumaan siihen paikkaan, minne sen olisi kuulunut käskystä pysähtyä. Tästä luoksetulo, pienet kehut ja uusi linjalle lähetys. Tällä kertaa Rauha pysähtyi oikein nätisti pillistä, eikä näyttänyt ollenkaan paineistuneen pienestä ojennuksesta. 

Kokonaisuutena hyvä harjoitus. Siinä oli markkeerauksiin ja linjoihin sellaista vaativuutta, mitä Rauhan kanssa on kaivattukin. Tekemistä on vielä paljon, mutta tuollaisilla sopivan haastavilla harjoituksilla koiraa saa myös vietyä eteenpäin :) Ääntelyn suhteen harjoitus oli jälleen hyvä, Rauha oli hiljaa. Väsytystekniikka oli jälleen osin käytössä :)