Kuluneen vuoden muistelua

Vuosi 2010 on ollut todella vauhdikas koirarintamalla. Helmikuussa tuli pitkään suunniteltu pentue Rauhalle. Seuraavat pari kuukautta menivätkin erittäin tiiviisti pentuja hoitaen. Pentuprojekti ei mennyt ihan oppikirjoista, vaan saimme ravata eläinlääkärissä useaan otteeseen. Ensin synnytyksessä seitsemäs pentu oli poikittain ja Rauha jouduttiin lopulta keisarinleikkaamaan. Neljästä leikatusta pennusta lopulta vain yksi jäi henkiin. No, loppusaldoksi tuli kuitenkin 2 urosta ja 5 narttua, mikä oli mielestäni ihan sopiva pentumäärä. Pari viikkoa leikkauksen jälkeen Rauhalla todettiin kohtutulehdus, mikä oireili valtavina pissalammikoina lattioilla. Pentujen ollessa 7-viikkoisia Rauhalta tuli vielä virtsaamisen yhteydessä veristä vuotoa. Ei muuta kuin jälleen kerran ultraamaan, mutta onneksi hälytys oli sillä kertaa turha ja kohtu oli jo palautunut normaalin kokoiseksi. Pentuja Rauha hoiti onneksi koko ajan erinomaisesti.

Pentujen tulevat kodit valitsin melko varhaisessa vaiheessa. Tosin lopulliset päätökset siitä, mikä pentu meni kenellekin, tehtiin vasta pentutestin jälkeen lähellä luovutusikää. Yksi pallero jäi vaudittamaan omaa arkeamme. Tyynen valitseminen pentulaatikosta ei ollut helppoa, mutta lopulta se jotenkin vaikutti kiinnostavimmalta. Se oli aika itsenäinen ja vähän omapäisen oloinen. Siinä missä pentutestissä kaikki muut pennut menivät pallon perässä ja jäivät mussuttamaan ja tutkimaan palloa, niin Tyyne otti välittömästi pallon ja lähti takavasemmalle...

Pentujen luovutuksen jälkeen Rauha pääsi hiljalleen jatkamaan aktiivitreenaamistaan. Kisasimme heti alkuvaiheessa jokusen agilitykisan. Harmittavasti meille sattui aina vähintään jotain pientä ja muutama vitonen sijoituksilla oli parhaat saavuttamamme tulokset. Tyyne sai luvan roikkua mukana treeneissä ja kisoissa heti alusta lähtien. Se oppi nopeasti nukkumaan häkissä,eikä sille kisapaikalla rentoutuminen ollut mikään ongelma. Tyyne tuntui muutenkin suhtautuvan lunkisti kaikkeen vastaantulevaan. Se oli pentuvaiheessa suorastaan epäilyttävän rauhallinen, niin tosin Rauhakin oli aikanaan...

Aloimme heti pentujen luovutuksen jälkeen treenaamaan kimpassa pk-seudulla asuvien pentujen kanssa. Vuoden aikana kaikki pennut ovat kehittyneet aivan valtavasti ja mä olenkin esittänyt omistajille jo vähän varovaisia ehdotuksia, että ensi vuonna kannattaisi ottaa tavoitteeksi myös viralliset tokokisat. Olemme kuluneen vuoden aikana treenanneet pentuejen kanssa vaihtelevasti tokoa ja nomea. Noutopuolella kaikilla on tavoitteena vähintään taipparit ja omistajat ovatkin olleet ihanan motivoituneita treenaajia. Muutama pentu on vähnä kuumemman sorttinen ja äänekäs, mutta kaikilta on löytynyt mukavasti riista- ja noutointoa. Ja vuoden aikana meidän pentueporukka on vaan tiivistynyt ja kaikista on tullut hyviä ystäviä, joiden kanssa on helppoa turista, treenailla ja suunnitella tulevaisuutta. Pentutreffejä on pidetty jo 5 (?), joten pitkämatkaisiakin on nähty.

Kesän aikana keskityimme treenailemaan ahkerasti. Osallistuin Rauhan kanssa useampaan nome-koulutukseen. Tyynen kanssa tehtiin erityisen paljon tokoa ja säästeliäästi myös noutojuttuja. Kilpailuja meillä ei juuri ollut, tavoitteet oli asettu syksymmälle. Kesällä muutimme myös Korson rivarista Malmille kerrostaloon. Koirat tottuivat uuteen ympäristöön onneksi nopeasti.

Elokuussa oli Tollershow Salossa. Vihjaisin pentuejen omistajille jo alkukesästä, että voisi olla hauskaa osallistua tapahtumaan porukalla. Kaikki ottivatkin vinkistä vaarin ja meillä oli kaikki 7 pentua näyttelyssä esiintymässä. Ilmoitin myös hetken mielijohteesta Rauhan käyttöluokkaan. Rauha oli myös syksyksi ilmoitettu tolleri-nomeen ja muutamaan tokokisaan, mutta juoksun alkaminen esti näihin osallistumisen. Näyttely meni ihan mukavasti, Rauhalle EH ja Ansa voitti 10 pikkunarttupennun luokan kp:n kera. Ja selvisin hengissä myös parikilpailusta Tyynen ja Tessan kanssa. Muutama pennuista kävi näyttelyissä myös syksyn aikana. Tessa oli SNJ:n päänäyttelyssä VSP-pentu ja sai Messukeskuksen näyttelyistä molempina päivinä EH:n. Ansa haki Voittaja-näyttelystä ERI:n ja oli hienosti 9 juniorinartun joukosta kolmas. Bretonikasvateista Demo voitti jo kolmantena vuotena putkeen Uudenmaan kanakoiraharrastajien mestaruuden kaer-kokeissa.

Syksyn aikana pääsimme useaan otteeseen sorsastamaan Ansan isännän Tuomaksen matkaan. Oma haulikko kulki reissuissa aina mukana ja jopa minä sain jokusen linnun ammuttua alas. Syksyn treenailut painottuivat pitkälti tokoon ja vähän nomeenkin. Pääsin osallistumaan useampaan sm-tason tokokouluttajan koulutukseen Tyynen ja/tai Rauhan kanssa. Loppusyksystä käytiin Rauhan kanssa kauden ainoassa metsästyskokeessa, eli Hauhon WT:ssä. Sorsastus avoimen meren äärellä oli valitettavasti tehnyt tehtävänsä, joten meidän kisasuoritus jäi harmittavan lyhyeksi.

Joulukuussa päästiin vihdoinkin myös tokokisoihin Rauhan kanssa. Tulosta ei saatu, mutta kokonaisuutena koira tuntui olevan ihan kivalla mallilla pitkän kisatauon jälkeen. Uskallan siis haaveilla ykköstuloksesta lähitulevaisuudessa.

Loppukesästä lähtien meidän agilitytreeneihin osallistuminen on ollut lähinnä satunnaista. Allekirjoittaneella ei vaan tunnu aika riittävän ihan kaikkeen, joten agility on sitten ollut se, mikä on jäänyt eniten taka-alalle. Emme myöskään ilmoittautuneet talvihalliin, kun ajattelin talvenkin keskittyä tokoon ja nomeen molempien punaisten kanssa.

Kesän aikana molemmille punaisille tehtiin muutama verijälki, mutta olemattomalla treenimäärällä en lähtenyt kokeisiin, vaikka sellaista mulle ihan puhelimessa oikein tyrkytettiin. Rauhan jäljestys oli edelleen hieman hajamielistä ja se on kiinnostunut riistasta. Tyynen pari harjoitusjälkeä osoittivat ainakin sen, että kakarasta voisi saada ihan kelvollisen jälkikoiran. Tosin se on enemmän nelivetomallia, siinä missä Rauha on aina jäljestänyt maltillista tahtia.

Kaikki omat koirat ja pentueet ovat olleet tämän vuoden mukavan terveitä. Omien lihashuoltoon on tänä syksynä panostettu aiempaa enemmän, siitä kiitos tuoreelle koirahierojalle Jennylle :) Sallin kuulo on tämän vuoden aikana mennyt ihan kokonaan, joten sitä ei enää voi laskea irti kuin tutuissa ja turvallisissa ympäristöissä. Lisäksi Sallin palautumisaika rasituksista on kasvanut iän myötä. Nykyään pidempiä irtolenkkejä tehdään sen kanssa noin kerran viikossa. Toisaalta ikääkin tulee tammikuussa tassuihin jo 14 vuotta, joten onhan se ikäisekseen edelleen mainiossa kunnossa.

Tässäpä tämän vuoden tapahtumat tiivistettynä. Ensi vuoden suunnitelmista tulee lähipäivinä lisää...

Tyynen touhut

Tyyne on ehtinyt opettelemaan paljon uusia asioita viimeisen kolmen viikon aikana. Tyynen treenailujen tärkeimpänä painopisteenä on ollut maltin kasvattaminen. Tätä olemme harjoitelleet Gunilla Wedeenin kirjan "Arjelle kultareunus - sekä sinulle että koirallesi" -kirjan opetusten mukaisesti. Tyyne on siis mukana Rauhan treeneissä ja niiden ajan se harjoittelee yksin oloa hihnassa kytkettynä. Ideana on se, ettei koira pääse pentuaikana koskaan tekemään mitään - ei ennen eikä jälkeen treenien. Näin sille ei tule mitään odotuksia ja se oppii rauhallisesti odottamaan. Toistaiseksi tämä harjoittelu on mennyt erittäin hyvin. Rauhallisemmissa treeneissä Tyyne on käynyt makoilemaan heti ja on ollut koko ajan hiljaa. Agilitytreeneissä mä päädyin torstaina tekemään niin, että vein Tyynen treeniaitauksemme takareunaan kiinni, koska Rauhan kuumuminen vaikutti Tyynen rauhoittumiseen paljon. Kentän laidalle se protestoi hetken aikaa, mutta rauhoittui sitten makoilemaan.

Mulla on kentällä mukana myös häkki, minne laitan Tyynen silloin kun haluan tehdä myös sen kanssa jotain treenien aikana. Toistaiseksi tämä taktiikka on toiminut oikein mukavasti.

Kotona treenihetkiä tulee päivän aikana useita. Olen innostunut naksuttelemaan Tyynelle ja naksun avulla meidän noutokin on jo aika kivalla mallilla. Aloitin puukapulalla ja vaihdoin sen heti seuraavaan treeniin metallikapulaan. Tyyne oppi nopeasti nostamaan ja kantamaan noutoesinettä, mutta se yritti alkuun viedä esinettä musta poispäin. Vahvistin tätä naksuttelemalla mua kohti kääntymistä ym. Lisäksi opetin luovutusta varten erikseen Tyynelle käsikosketuksen. Opetin kosketukseen myös käskysanan "koske". Kun molemmat temput olivat omalta osaltaan hyvällä mallilla (koskeminen luotettavaa ja kapula pysyi suussa), lähdin yhdistämään näitä. Jo ensimmäisen harjoituksen aikana Tyyne hiffasi, että kapulan kanssa kuuluu tökkästä mun kättäni. Tähän meidän noutoharjoittelu jää hetkeksi, koska haluan opettaa Tyynen luovuttamaan suoraan sivulle kaiken. Noutojen suhteen keskitymmekin tällä hetkellä enemmän tuomaan erilaisia esineitä (damin, tunnarikapulan yms.). 

Tyyne palauttamassa kapulaa

Noudon jälkeen seuraava tärkeä harjoituksen kohde oli sivulletulo, mikä on yksi tärkeimmistä asioista oikeastaan kaikissa meidän lajeissa. Päätin lähteä opettamaan sitäkin naksuttimen avulla. Tähän otettiin apuvälineeksi aluksi pesuvati, jonka päälle koira nostaa etutassut. Siinä sitä naksutettiin aluksi pienestäkin takajalkojen liikkeestä ja hiljalleen siitä, että koira kiersi korokkeen päällä vierelle. Muutaman päivän harjoittelun jälkeen pääsimme korokkeesta pois ja Tyyne tarjosi takapää edellä peruuttamista tosi kivasti. Ainoa ongelma meillä on se, että neiti yrittää tehdä tämän kahdella jalalla ja hakee myös herkästi käsikosketusta samalla, vaikka kädessä ei olisikaan mitään. Tällä hetkellä meillä on työn alla tarkka istumisasento ja käskyyn ehdollistaminen. Teimme pesuvatitreeniä noin viikon erittäin tiiviisti ja Tyyne alkoi hieman tylsistyä liikkeeseen, joten jätin sen hetkeksi hautumaan taka-alalle. Lähipäivinä voisi kyllä ottaa tavoitteeksi liikkeen loppuun hiomisen. Sen jälkeen yhdistän sivulletulon osaksi noutoliikettä.

Noudon luovutusta on jo harjoiteltu perusasennossa. Tosin tällä hetkellä vasta niin, että Tyyne pysyy koko ajan paikallaan. 

------

Meillä oli yhdet pentutreffit reilut 2 viikkoa sitten. Siellä Tyyne sai olla lähinnä seuraneitinä Rauhan kanssa, kun muut sisarukset harjoittelivat perustottelevaisuutta ja noutoa. Kaikki pääsivät tutustumaan myös riistaan. Kaikki pennut pääsivät paikalle ja olivat oikein pätevän oloisia pikkukoiria. Kaikkien kanssa on puuhailtu jo yhtä sun toista hyödyllistä. Se näkyi mukavana kontaktina. Perusnoudon kanssa on kaikilla vielä jonkin verran tekemistä. Kaikki hakevat ja palauttavat heitetyn damin - jos ei käteen niin ainakin omistajan jalkoihin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin noudon hiomisessa :) Riista oli edelleen tosi kiva juttu. Varista kannettiin kivasti ja pupuakin yritettiin raahata mukaan, vaikka se oli vielä aika iso 3-kuisille pikkupenikoille. 

Tyyne suhtautuu riistaan erittäin intohimoisesti. Ainut ongelma on vaan se, että se ei ole yhtä miellyttämisenhaluinen kuin Rauha. Se ottaa heti syvän koko suun otteen linnusta kuin linnusta ja tämän jälkeen haluaisi poistua takavasemmalle linnun kanssa, jos vaan mahdollista. Se toi mulle (varmaan vahingossa) variksen pari kertaa sunnuntaina, kun käytiin yhdessä viemässä Rauhaa varten lintu maastoon. Sen jälkeen ajattelin, että kokeillaan nyt vielä tuoko se linnun ihan oikeasti jo mulle. No eikä mitä, Tyynellä oli tosi kivaa juosta varis suussaan pitkin pihaa... Joten ehkä me keskitytään suunnitelmien mukaisesti perusnoudon vahvaan opettamiseen ja otetaan riistat esiin vasta hieman myöhemmin.

Meillä oli myös viime sunnuntaina pentujen kimppatreenit. Sinnekin tuli Myytä lukuunottamatta koko porukka. Oli kiva nähdä, että parin viikon takaisia kotiläksyjä oli harjoiteltu ja noutotreenit edenneet kivasti. Varista ja lokkia kannettiin taas innokkaasti. Starttarin ääni ei pentujen elämää myöskään hetkauttanut, mitä nyt vilkaisivat että mistäs tuo kuului. Treenien lopuksi menimme joukolla veden äärelle. Tarkoitus oli, että pennut saattaisivat uskaltautua paremmin uimaan, kun saavat riekkua laumana. Friidu oli jo kokenut uimari ennestään ja Tessa oli edellispäivänä lähtenyt uimaan. Tyyne taas on tähän asti keskittynyt putoamaan milloin mistäkin veteen. Rannassa se on kahlaillut innokkaasti ja perjantaina se tuli mun perässä uimaan kun kahlasin itse syvemmälle. 

Pääosin tämä uittotaktiikka toimi - pennut kävivät yhä syvemmältä hakemassa lelua. Tyyne keksi kuitenkin paremman taktiikan. Se kyttäsi rannalla kaikkia muita vedessä käyviä sisaruksia. Rantautumisen yhteydessä Tyyne oli aina vieressä odottamassa ja repi lelun sisaruksen suusta. Sen jälkeen se kiikutti tietysti lelun vielä mulle toiveikkaana, että "mä noudin tämän, saanko palkkaa". Jepjep, Tyyne taitaa jatkossa opetella uimaan ihan yksinään. 

Kuvassa vasemmalta Tuomas&Ansa, minä&Tyyne, Marita&Chili, Riitta&Friidu, Maria&Mauri ja Tuija&Tessa. Vain pitkämatkalaisin (Myy) puuttui tällä kertaa porukasta.

Tyynelle on muutaman kerran tehty pieni hakuruudun tapainen ja se on tuonut sieltä pari damia oikein hyvin. Se tuntuu pitävän etsimisestä, koska se todella mielellään lähtisi alueelle vielä uudestaan tsekkaamaan, onko siellä vielä jotain. Muistinoutoja olemme tehneet muutamia ja tarkoitus on lisätä ja vaikeuttaa niitä lähitulevaisuudessa pieni askel kerrallaan. 

Tokojutuissa isoimpana työn alla on tällä hetkellä seuraaminen, jota olemme harjoitelleet imuttamalla. Maahanmenoa olen naksutellut Tyynelle, mutta siihen pitäisi liittää jossain vaiheessa joku käskysana ja saada se yleistettyä myös kentälle. Paikalla istumista olemme harjoitelleet silloin tällöin lähinnä ruokakupin kanssa. Sitä tulisi vahvistaa vielä paljon ja lisätä harjoitukset myös meidän noutopuuhiin ja tokotreeneihin. 

Tyyne on meidän reissulainen, joka roikkuu aina mukana Rauhan treeneissä. Me käymme myös erikseen harjoittelemassa joka tiistai tollereiden kimppatreenivuorolla Herttoniemessä. Siellä on meidän kanssa käynyt harjoittelemassa Maria&Josefina&Mauri, Riitta&Friidu ja Tuomas&Ansa. Ihanan innokasta porukkaa nämä pentujen omistajat, tuskin maltan odottaa mitä näistä vielä tulee :)

Kotona Tyyne on toistaiseksi ollut yksin tosi kivasti. Se on järsinyt yhden kirjaston kirjan ja muutaman laturin johdon, jotka oli jätetty väärään paikkaan. Työpäivän aikana tulee vielä pissaa ja kakkaa lattialle, mutta muutoin neiti alkaa olla kohtuullisen sisäsiisti. Onneksi koulut loppuvat lauantaina, sen jälkeen Olli on kesälomalla ja koirien yksinoloajat vähenevät minimiin. Vajaan 2 viikon päästä on yksi vuoden eniten odotetuista tapahtumista eli tollerileiri! Minä olen siellä MH-kuvauksen toimihenkilönä puolet ajasta ja toisen puolikkaan harjoittelemme Rauhan kanssa nome-ryhmässä. Tyyne-kiertolainen pääsee myös mukaan hengaamaan ja keräämään rapsutuksia :)

Hiljaisuus treenirintamalla

Kylläpäs tässä on tullutkin pitkä tauko blogin kirjoittamisessa. Siihen on useita syitä. Jäin nimittäin odottamaan tuossa alkusyksystä, että Rauha aloittaisi juoksunsa hetkellä millä hyvänsä. Treenasimme syksyllä kuitenkin säännöllisesti agilitya, tokoa ja nome-juttuja, mutta kisoja meillä ei ollut. Tai no, tollerikerhon WT-kokeessa me kävimme hakemassa nollan. Eka ja kolmas rasti menivät tosi hyvin. Toisella rastilla olikin sitten vuorossa haku lammen rannalla parityöskentelyllä. Rauha teki tosi hienoa hakua. Se laajensi rannalta hakua sujuvasti veteen ja metsäänkin. Se ei kuitenkaan ollut täysin hiljaa kaverin suorittaessa, joten tasainen pieni piippaaminen nollasi rastin pisteet. Viimeinen rasti meni meillä myös nollille. Siinä heitettiin markkeeraus pellon laidassa olevaan ojaan. Oja oli syvässä kuopassa ja vesi oli uintisyvyistä. Rauha ei valitettavasti uinut tarpeeksi syvälle tiheään kaislikkoon, jotta olisi saanut hajun damista. Yritys oli kuitenkin kova, joten siitä pisteet koiralle.

Meidän talven treenilistalle nousi siis ehdottomasti parityöskentely ja maastonvaihtelut.

Pääsimme syksyllä myös UMN:n nome-kurssille. Siellä keskityttiin paljon ohjauksiin. Rauha teki tasaisen hyvää työtä koko kurssin ajan, ja sain harjoiteltua myös toisen koiran suorituksen katsomista rauhallisesti. Saimme kouluttajilta kovasti kehuja hyvästä yhteistyöstä :) Vikalla kerralla harjoittelimme myös riistalla, ja siellä tuli hyvin näkyviin meidän ongelma. Rauha roikkuu riistan päällä turhan pitkän aikaa vain, jos minä olen näköetäisyydellä. Tähän saatiin reseptiksi paluu perinteisiin ylösottoharjoituksiin (joissa se taas nostaa riistat erittäin nopeasti...). Täytyy siis jatkaa tämän työstämistä. Koira kuitenkin tuo kaikki riistat mulle, joten ongelman ei pitäisi olla valtavan suuri...

Sitten se suurin syy meidän hiljaisuuteen... Eli Rauhan juoksu alkoi vihdoin joulukuun alussa. Se astutettiin hieman ennen joulua, ja viimeiset pari kuukautta meillä on kasvatettu siis mahaa. Sulhaseksi valittiin komea FI MVA FI TVA Nauruparran Hulvaton Kamu, "Kamu". Ultrassa näkyi noin 5 pentua, joten mukavan kokoinen pentue on tulossa. Rauhan arvioitu synnytysaika on jo ensi viikolla, joten meillä on menossa jännittävät hetket. Rauha on päivä päivältä alkanut muistuttaa enemmän valtamerilaivaa, ja kyllähän vaakakin sen sanoo. Pari päivää sitten sen painoksi tuli 21kg :O Normaalisti Rauha painaa siis noin 16 kiloa, joten siitä voi arvioida, minkä kokoinen matami meillä on. Lenkkien pituutta on pitänyt lyhentää jo selvästi, koska tuo ei tällä hetkellä selvästi juurikaan nauti liikkumisesta. Pentukyselyitä meille on tullut oikein mukavasti, ja uskon, että kaikille pennuille löytyy hyvä ja rakastava koti. Ja vielä sellainen koti, jossa ollaan valmiita panostamaan myös nou/nome-koulutukseen. Pentueen oma sivu löytyy tämän linkin takaa