Nyt on taas reilu viikko takana ja siihen onkin mahtunut jos jonkinlaista puuhaa...
Rauhan touhut
Agilitykausi korkattiin Ojangossa möllikisoilla viime viikon ke-iltana. Olin itse päivällä kuumeessa ja muutenkin flunssainen. Agilitykauden korkkaaminen tuntui kuitenkin siinä vaiheessa tosi hyvältä idealta. Tyynekin pääsi mukaan ihmettelemään koiratapahtuman tunnelmia. No, eihän se rata mitenkään kovin kehuttavasti mennyt... Allekirjoittanut oli ihan kohmeessa ja myöhässä kaikissa ohjauksissa. Heti alkuradasta ohjasin Rauhan yhden hypyn ohi huolimattomuuttani. Pari estettä sen jälkeen Rauha tiputti muurin palikat ja kepeille mä ohjasin sen törkeän huonosti. Ja toisesta välistä tietysti sisään. Loppurata oli sentään puhdas, tosin ei mitenkään erityisen kaunis.
Torstaina oli vuorossa Oreniuksen agilityvalmennus. Oma olotila oli sentään hieman edellispäivää parempi, mutta ei vielä mikään erityisen hyvä. Treeni olikin aikamoista rääkkiä erityisesti ohjaajalle talvitauon jälkeen. Huomasin kyllä, että juoksulenkit on jääneet minimiin Rauhan mammaloman aikana. Reilu 15 minuuttia juostiin täysiä ja hinkattiin tiukkoja mutkia. Rata meni siihen nähden kyllä hyvin, että meillä oli takana 3,5 kuukauden treenitauko. Keppien sisäänmeno oli tosi paha, se oli suoraan putken suun vieressä ja sitä hinkattiinkin tosi pitkään, että ehdin saada koiran hallintaan ennen sen sujahtamista putkeen. Kepeillä näkyi selviten talvitauko. Rauha meni tosi usein tokaan väliin sisään ja koittipa rouva myös fuskata loppupujottelusta keppivälejä. Kokonaisuutena Juha totesi, että kivan oloinen kokonaisuus, kunhan saan vaan ajoitukset kohdilleen. Ja mun täytyy alkaa haltuunotoissa käyttämään enemmän vastaista kättä.
Tiistaina sain Mirkan matkaseuraksi Orimattilan agilitykisoihin. Pakkasimme autoon Rauhan ja Tyynen lisäksi Hiili-porokoiran ja yhden 7-viikkoisen lapinkoiratytön. Matka meni hiljaisissa merkeissä ja Tyyne nukkui kisapaikalla kevythäkissä kuin vanhakin konkari. Molemmat 1-luokan radat olivat todella helppoja. Suoraa linjaa ja mutkaputkia, joista käännyttiin eteenpäin. Onnistuinhan mä silti jotakin sössimään... Ensimmäisellä radalla kepeille tultiin suoralta, jolloin Rauhalla oli vielä hidastamisenkin jälkeen sen verran vauhtia, että se sujahti toisesta välistä sisään. Korjasin sen monta kertaa päin p*tä ja loppupujottelussa se vielä sinkaisi viimeisten keppien ohi. En jaksanut jäädä hinkkaamaan, joten hylkäyshän siitä tuli. Koko muu rata oli luonnollisesti tyylipuhdas, vaikkakaan ei meidän parasta menoa. Toiselle radalla tsemppasinkin sitten itseni, että nyt otetaan ainakin kepit hyvin. Joo, niinhän me otettiinkin - ensimmäiset 11 keppiä. Katsoin siihen asti koiraa ja taisinpa pitää kättäkin jonkinlaisena merkkinä keppien jatkumisesta. No, siinä vaiheessa mä tietysti huokaisin että menihän ne ja käänsin katseeni kohti seuraavaa estettä. Näin sitten liian myöhään silmänurkastani, että viimeinen keppi jäi kiertämättä ja hyllyhän siitäkin sitten tuli. Muu rata oli luonnollisesti taas puhdas. Tosin puomin ylösmeno oli hieman siinä ja siinä, että ottiko. Molemmat radat on videollakin, täytyy heittää ne nettiin jossain sopivassa raossa.
Huomenna ja lauantaina on tiedossa tuplakisat. Täytyy nyt yrittää tsempata ja pitää paketti kasassa. Pienestä noi onnistumiset on edelleen kiinni, joten onhan meidän joskus pakko myös onnistua, eikö vaan?! Mä niin haluaisin saada tuolle jo ne nousunollat, niin päästäisiin vähemmän päätöntä juoksua vaativiin ja monimutkaisempiin ratoihin käsiksi.
Tokossa olen keskittynyt pään seinään hakkaamiseen... Tai no, mitä se nyt onkaan. Viime viikolla otimme jonkin verran makuulta seuraamaan kutsuja. Rauhalla ei edelleenkään ole jarruja. Menin vielä kerran palkkaamaan sen pallolla, jolloin ei todellakaan jarruta (vaikkakin pallo lensi tulosuuntaan). Täytynee siis ottaa tehokkaammat pysätyskeinot käyttöön (= lihapullat tai makkara). Kaukoja on otettu takapalkan kanssa vaihtelevalla etäisyydellä ja ne on tuon avun kanssa menneet ihan kivasti. Tosin etäisyyden kasvattamista kaivataan vielä. 10 metrin säteellä Rauha tekee kyllä kivasti, mutta sitä pidempi matka tekee musta suuremman magneetin ja tekniikka meinaa herkästi kadota (vaikka vapautan sen aina takapalkalle muutaman toiston jälkeen).
Sitten se masennuksen aihe eli seuraaminen... Viikolla treenatessa tuli todettua, että Rauhan vasemmalle käännökset on ihan hanurista ja muutenkin seuraamisen paikka on turhan väljä. Mirka katsoi meidän epätoivoista menoa vappuaattona. Treeni oli sen tasoinen, että mua ketutti koiran seuraamispaikan vaeltaminen. Se taas vaikutti Rauhaan, minkä tuloksena se alkoi jätättää ja väljistyä entistä enemmän. Mirka toisti aiemman vinkkinsä, mitä on pakko näemmä alkaa noudattamaan. Rauha seuraa siis hihnassa erinomaisesti. Jatkossa koiran kaulassa on aina tokotreeneissä ketjupanta ja me tehdään seuraamista pelkästään kytkettynä tässä lähiviikot. Lisäksi naksuttelen seuraamisasentoa hieman enemmän ylöspäin palkkaamalla pienestä hyppelystä, josko vaikka paikka tiivistyisi sellaisen fokuksen avulla paremmaksi. Tiistain treeneissä harjoitukset tuntuivat toimivan ja Rauha seurasi kytkettynä tosi intensiivisesti ja hyvällä paikalla. Tätä siis jatketaan tarpeeksi pitkään ja toivotaan, että paikka paranee.
Noutohommia emme ole ehtineet harjoitella kuin muutaman kerran, mutta niillä treenikerroilla ollaan tehty pellolla hallinta- ja markkeeraustreenejä. Yritin tehdä markkeerauksia yksin niin, että jätin Rauhan istumaan, kävelin heittämään damin ja palasin lähettämään koiran. Selvästi pitkä odotusaika teki harjoituksesta vaikeampaa, koska jouduin lähettämään koiraa ajoittain muutaman kerran ennen kuin se löysi damin. Toki dami putosi suht avoimelle pellolle ojan taakse, mikä hankaloitti markkeerausta osaltaan myös. Tuollaisia täytyy selvästi treenata lisää. Lisäksi olemme tehneet ohjausharjoituksia ja perus malttitreeniä, missä heittelen dameja provosoivasti Rauhan yli tai ohi. Näissä se pysyi paikallaan nätisti, mutta nyki kyllä heitoista hieman. Näitäkin siis jatkamme. Hakua emme ole treenanneet mammaloman jälkeen ollenkaan, joten täytynee tehdä rouvalle myös hakuruutu vaihtelevaan maastoon lähipäivinä.
Rauha on myös saanut kotona katsella sivusta Tyynen treenaamisia ja se on näyttänyt hieman hämmentyneeltä. Tämän tyyliset harjoitukset tulevat jatkumaan myös. Kotona Rauha ei ole käskyn alla, mutta noutotreeneissä tarkoitus on opettaa molemmat koirat odottamaan käskyn alla toisen työskennellessä.
Tyynen toilailut
Tyyne on viimeisen 1,5 viikon aikana saanut totutella harrastuskoiran arkeen. Se on ollut mukana treeneissä ja kisoissa. Meillä oli myös maanantaina yhdistyksemme kenttätalkoot, joissa kakara pyöri noin 2,5 tuntia lähes 20 ihmisen ja 5 muun koiran kanssa. Kisoissa se ei ole ottanut häiriötä yhtään vaan on lähinnä halunnut mennä tervehtimään muita koiria ja ihmisiä. Se on myös oppinut nukkumaan kevythäkissä. Talkoissa Tyyne otti isosta aitauksesta kaiken ilon irti ja pyöri koko talkoiden ajan milloin missäkin puuhastelemassa. Se leikki muiden koirien ja ihmisten kanssa, varasti työkalupakista ruuveja sisältävän pussin ja söi keppejä. Se myös löysi aitauksesta pienen reiän, mistä tutkimusaluetta pääsi mukavasti laajentamaan. Hölmö otus. No, eipähän se näytä erityisesti pelkäävän mitään. Eikä ainakaan turhaan pyöri jaloissa.
Uusien asioiden opettelu on jatkunut tiukkaa tahtia :) Viime aikoina suurimpana työsarkana on ollut nouto. Aloitin treenaamisen ihan olkkarin nurkassa tyhjällä vessapaperirullalla. Naksun avulla se oppi nostamaan rullan heti ekassa harjoituksessa. Sittemmin olemme harjoitelleet nostamista ja esineen pitämistä vähän aikaa. Esine on tällä hetkellä useimmiten puinen noutokapula. Olemme myös harjoitelleet nostamista ja kantamista pentudamilla ja metallisella noutokapulalla. Kaikki nousevat ongelmitta. Tiistaina siirryin ensimmäistä kertaa ulos harjoittelemaan ja sielläkin kapula nousi tosi kivasti. Tosin noutokapula on Tyynestä sen verran kiva, että siitä olisi selvästi kiva viedä kapula jonnekin omaan jemmaan tarkempaa tutkimista varten. Se on siis selvästi hokannut että kapulaa kantamalla kuulee naksautuksen, mutta toistaiseksi ei vielä ole täysin selviö, että kapula kannattaa kiikuttaa mulle. Tyyne oli eilen tokotreeneissämme mukana ja siellä se toi mulle tosi nätisti pentudamia lyhyeltä matkalta. Jatkamme siis edelleen pitoharjoituksia ja alan hiljalleen vaatimaan kapulan luovutusta käteen.
Tyynen kanssa on harjoiteltu myös sivulletuloa, mutta sivulle ohjaaminen on vielä hieman hankalaa. Se kyllästyy aika nopeasti seuraamaan mun kättä ja istahtaa muuten vaan. Olenkin palkannut sitä paljon ihan vaan käden seuraamisesta. Tiistain treeneissä esittelin Tyynelle myös ensimmäistä kertaa kosketusalustan. Se alkoi heti muutaman toiston jälkeen tarjoamaan tassukosketusta. On tuo naksutin vaan mainio vekotin :)
Lähitulevaisuudessa Tyynen harjoitusohjelmassa on:
- perusasennon hakeminen
- nouto (esineen pitäminen, kantaminen ja luovutus käteen)
- kosketusalustan yleistäminen
- käsikosketus (kuonolla käden koskettaminen)
- paikalla istuminen
- peruuttaminen
Luoksetulon harjoitteleminen on luonnollisesti koko ajan ohjelmassa. Pennut on pillitetty pienestä asti ruokakupille, joten luoksetulo pillillä on jo aika varma. Sitä ja suusanallista kutsua on kuitenkin vielä vahvistettava ja opetettava pennulle, että ne ovat ehdottomia käskyjä, joita kuuluu aina noudattaa.
Lähiaikoina tapahtuu:
Rauhalla on agilitykisat perjantaina ja lauantaina. Sunnuntaina menemme Hyvinkäälle yöksi ja käymme kavereiden treffaamisen ohessa treenaamassa nomea ja tokoa. Tiistaina on vuorossa Tyynen ensimmäinen rokotus ja tokotreenit Herttoniemessä. Kesäkausi alkoi seurassamme myös tällä viikolla ja jatkossa meillä on tokotreenit keskiviikkoisin ja agility torstaisin.
Tyyne harjoittelee kotona ja Rauhan aktiviteeteissä omia harjoituksiaan. Leikitään ja pidetään kivaa. Lisäksi se opettelee rauhoittumaan kytkettynä ja häkissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti