23.9.2010

Takana tehoviikonloppu

Viime viikonlopuksi meillä oli ohjelmaa riittävästi taas vähäksi aikaa. Lauantaina oli vuorossa meidän ensimmäinen wt-koe, joka järjestettiin Nurmijärvellä. Allekirjoittanut ei ollut koskaan aiemmin ehtinyt edes katsomaan wt-kokeita, joten ennakko-odotuksia ei juuri ollut. Suurin jännitysmomentti oli ääni ja Rauhan viretila, että mitä tapahtuu uuden tyyppisessä koetilanteessa.

Mulla oli etukäteen suunnitelmissa käyttää tuo kunnon lenkillä ennen koetta ja tehdäkin vähän noutohommia, jotta se olisi saanut isoimmat höyryt purettua. Sen verran aikaisin meidän piti kuitenkin olla koepaikalla, että enhän mä sitten tehnyt etukäteen mitään...

Ensimmäisenä menimme porukalla pellolle odottamaan rastille pääsyä. Rauha otti tässä vaiheessa tosi lunkisti, kävi maate ja hengaili vaan seurassa. Se oli mukavassa vireessä edelleen meidän vuoron koittaessa. Ensimmäinen tehtävä oli ykkösmarkkeeraus keskelle ryteikköistä peltoa ja tämän jälkeen ohjaus samaan paikkaan. Rauha näki markkeerauksen hyvin ja lähti käskystä kuin tykin suusta kohti damia. Pellossa meni kuitenkin joku polun tapainen, joka kaarsi damin sivusta ja ampujan vierestä. No, sinnehän se koirakin painoi ja kohta alkoi laajentamaan hauksi pellon takaosaan... Siinä vaiheessa yritin alkaa ohjaamaan. Koirasta näkyi välillä joku hännänpää, ei muuta. Pillityksen jälkeen ei näkynyt mitään (jälkikäteen sain kuulla, että yleisö oli nähnyt koiran istuvan kiltisti keskellä puskaa). Sitten Rauha alkoi hyppelehtiä mua kohti. Siinä vaiheessa mun pillityksiä ei enää kunneltu, vaan se tuli takas luokse. Lähetin sen sitten ohjauksella damille, tämä meni hyvin. Palauttaessa se vielä teki kummallisen kaarroksen. Ohjaus meni tämän jälkeen ihan nappiin, koira suoraan damille ja täysiä käteen. Paras asia tässä säätämisessä oli kuitenkin se, että koira oli täysin hiljaa koko suorituksen ajan :) Saimme jollakin ihmeen konstilla kaivettua tästä tehtävästä kuitenkin 11/20 pistettä.

Tämän jälkeen vuorossa oli lisää odottelua ja jännitystä seuraavaan tehtävään. Koira lepäili edelleen rauhallisesti pellolla. Seuraavaksi oli vuorossa lähihakutehtävä. Alue oli keskellä samanlaista tiivistä peltoa. Koiran kanssa katsottiin ihan läheltä heitto ja laukaus alueelle. Tämän jälkeen se seuruutettiin 10 metriä takaisin ja sieltä sitten lähetettiin alueelle. Alueella oli 5 damia, joista 3 piti saada ylös. Alku meni Rauhan kanssa ongelmitta. Tosin meidän nome-seuraaminen on vielä aika epämääräistä ja koira seurasi suunnilleen jossain sivullani takaisin. Mun yllätyksekseni Rauha teki tosi hyvin töitä alueella. Jostakin syystä se ei saanut dameja heti ylös, vaan pyöri oman aikansa etsimässä. Se pysyi alueella koko ajan, mun ei tarvinnut muuta kuin ohjata se eteen ja pillittää lähihakupillitys. Toisella lähetyksellä hätäilin itse, ja koirasta kuului lähtiessä pieni piippaus. Muutoin homma meni oikein mallikkaasti. Pisteitä suorituksesta lähti vinkaisusta ja pienestä lähihaun tehottomuudesta. Tästä 13/20p.

Toisen tehtävän jälkeen siirryimme takaisin autoille ja lähemmälle pellolle odottamaan vuoroamme. Laitoin välissä Rauhan autoon vähäksi aikaa, ja jostakin syystä se otti tästä ihan uudet kierrokset. Yritin istua jakkaralla haukottelemassa koiran kanssa pitkään ennen kolmatta rastia, mutta silti se oli tosi intona. Vuorossa oli kokeen vaikein tehtävä. Ensin koira lähetettiin pellon laitaa pitkähköön ohjaukseen. Sen palauttaessa toiseen suuntaan heitettiin markkeeraus, jonka koira ehkä näki (suurin osa koirista ei). Me ei valitettavasti päästy tekemään tätä rastia loppuun Rauhan säätämisen takia. Lähetin sen linjaan pellonlaitaa. Se meni ihan mukavasti, melkein damille asti. Mutta kääntyi viime hetkellä jostakin syystä ryteikköön. Tästä seurasi pillisulkeiset ja huitomiset, joista ei ollut juurikaan apua, joten otin R:n uudestaan sivulle. Toisella lähetyksellä kuului jo komea lähtövinkaisu (molemmat turhautui tilanteesta) ja puolivälissä Rauha taas kaartoi pusikkoon. Se pyöri siellä hetken välittämättä mun pillityksistä ja pysähtyi KAKALLE. No, siinä vaiheessa totesin ääneen sen, että eipä ihme ettei linja toiminut. Neidin kun pitää aina päästä siihen pahimpaan ryteikköön tarpeilleen, ja siinä oli juuri sopiva. Yritin vielä kerran lähettää R:n damille, mutta tällä kertaa se jo rääkäisi ihan kunnolla ja tuomari totesi, että eiköhän se ollut siinä...

Tarinan opetus. Täytyy jatkossa alkaa fanaattisesti kakattamaan koiraa joka välissä koepaikalla, koska näitä näyttää meille sattuvan. Äänikin pysyy aisoissa tasan niin kauan, kunhan ei tarvitse kamalasti prässätä...

Neljäs rasti oli helppo ykkösmarkkeeraus pellolta pusikkoon. Sain nollattua meidän kierrokset ja vireen edellisen rastin jälkeen seuruuttamalla Rauhaa pitkin peltoa ja koepaikkaa ennen suoritusta. Tämän rastin sössin sitten itse tosi hienosti. Kaveri tuli nimittäin just ennen meidän suoritusta vastaan ja sanoi, että "ei sitten kannata päästää koiraa damista yhtään yli, tai muuten se katoaa sinne ryteikköön". No, arvata sopii, mitä tämä putkiaivo muisti omassa suorituksessa. Rauha katsoi markkeerauksen varmasti, lähti täysiä käskystä damille. Siinä vaiheessa, kun se oli n.puoli metriä damin vieressä, meikäläinen vihelsi lähihakupillityksen. Koira oli ihan et TÄH?! Edellisen seurauksena se tuli pari metriä eteenpäin ihmettelemään, että mitäs akka pillität. Tuomari tais sanoa, että se vissiin pelästyi jotain. Juuei... Lopputuloksena markkeeraustehtävä muuttui tosi komeaksi ohjaussäätämiseksi, jota hetken katsottuaan Rauha meni suoraan damille ja toi täysillä käteen. Tästä saimme 12/20 pistettä.

Kokonaispisteemme olivan lopulta siis 36p ja kolmostulos olisi ollut hyvinkin mahdollinen, jos emme olisi nollanneet sitä yhtä rastia. Herkkä laji. Mutta kokonaisuuteen olen kuitenkin tyytyväinen, nyt tiedän taas millaisia asioita treenataan enemmän. Tämä ei siis varmasti jäänyt meidän viimeiseksi wt-kokeeksi :)

---

Sunnuntaina auto lähti pihasta jo kuudelta aamulla. Matka suuntasi kohti Raaseporia ja nome-koetta. Olin koko viikon pyöritellyt mielessäni, että menenkö vai en, mutta perjantain onnistuneiden riistatreenien jälkeen ajattelin, että lähdetään nyt sitten hakemaan lisää kokemusta... Meidän suoritusnumero oli vasta 7, joten ehdin aamulla rauhassa katsella useampia suorituksia ennen vuoroamme. Maasto oli meille todella haastava, suolampi, jonka vieressä aukeaa löllöä, jossa oli keskellä oja ja muutenkin tosi vetinen ja joustava "maa". Ensimmäisenä tehtävänä oli helppo ykkösmarkkeeraus puskaan fasaanilla. Rauha meni fasulle ihan suoraan, mutta otti taas oman aikansa linnulla. Kyllähän se sieltä sitten lopulta tuli ja palautti vettyneen fasaanin mulle ihan naurettavan hitaasti. Tässä vaiheessa aloin jo ihmetellä koiran virettä, että eipä se yleensä nyt ihan noin. Se vielä pudotti linnun mun jalkoihin...

Seuraavaksi koira seuruutettiin rantaan. Matkalla ammuttiin laukaus ohjausriistaa kohti. Ohjaus oli avoveteen ja riistana sorsa. Maasto oli niin löllyvää, etten uskaltanut mennä kuin n. 5 metrin päähän rannasta. Tällaisia osin maalta veteen -ohjauksia olemme harjoitelleet vasta aika vähän, ja suhtauduinkin etukäteen skeptisesti siihen, että meneekö tuo veteen noin kaukaa lähetettynä. No ei mennyt :( Siinä se rannalla pyöri aikansa, vinkui ja vilkuili venettä, josko joku vaikka antaisi sieltä jotain apuja. Prässäsin sitä hetken, mutta ei se vaan mennyt uimaan. Pääsimme kuitenkin jatkamaan vielä hakutehtävään.

Haussa oli viisi riistaa, joista fasaani oli ihan lähellä. Lähetin Rauhan ensimmäisenä fasun suuntaan, että se saisi heti käsityksen siitä, että nyt on hakutehtävä. Se löysi fasun hetken alueen etualalla pyörittyään. Tällä kertaa se mietti ottamista murto-osan edelliseen verrattuna. Kantoi 5m ja pudotti sitten avoimempaan maastoon ja jäi tutkailemaan lintua tarkemmin. Tässä vaiheessa kyllä pillitin ja käskin koiran luokse. Se toi linnun, mutta pudotti taas jalkoihin ?! Itseä hatutti jo melkoisesti, mutta ajattelin, että jos se nyt saisi haun auki, niin ehkä tästä vielä jotain tulee. Pistin koiran hakuun ja alkuvaiheessa se jopa kävikin jossain lokkien suunnalla, mutta alkoi yhä enemmän pyöriä metsän puolella hakualueen ulkopuolella. Tuomari ehdotti, että jos koittaisin lähettää sen toiseen suuntaan vesirajaa pitkin ja näin tein. Rauha meni vähän matkaa löllöön, upposi johonkin lammikkoon puoleen kylkeen ja tuli takaisin. Että sellaista, siihen se meidän koe tällä kertaa hyytyi.

Ilmeisesti koira oli väsynyt vielä edellispäivästä, ja koe oli vaan teknisesti meille liian vaikea. Vesiliejuhakuja täytyy alkaa ensi kesällä tekemään paljon enemmän! Ja muutenkin hakualueita, joissa tulee ylittää jotain maaston esteitä (ojia yms.)

----

Tässä välissä Rauha sai keskittyä Suomi-matkailuun ja lepäilyyn, kun suuntasin seuraavaksi auton nokan kohti Helsinkiä ja Purina-areenaa. Matkan varrella kävin Catin luona tsekkaamassa Nauruparran pienet tollerinalut. Purinalla vuorossa oli agilityn pm-joukkuekisa. Rauha otti odotusajan harvinaisen lunkisti. Laitoin sille häkin halliin, ettei sen tarvi koko päivää kykkiä autossa. Se nukkui odotusajat häkissä ovi auki. Rata oli helpohko, mikä oli allekirjoittaneen kannalta hyvä. Olin nimittäin niin väsynyt, että ihmettelin etukäteen, kuinka jaksaisin edes juosta koko radan läpi... Siihen nähden meidän suoritus oli ihan mukava. Rauhassa oli edelleen ihan yhtä paljon vauhtia kuin yleensä. Itse meinasin juosta kolmosestettä päin ja ohjaukseni oli muutenkin vähän sinnepäin. Yritin hidastaa Rauhaa ennen pujottelua, mutta ajoitukseni oli pielessä ja koira sujahti toisesta välistä sisään... Kontaktit otettiin tällä kertaa hienosti, mutta puomin alastulon jälkeen en heti ohjannut koiraa mihinkään, ja se otti seuraavalta hypyltä kiellon. Lopputulokseksi tuli siis kymppi. Joukkueemme sijoittui yhdeksän joukkueen joukosta neljänneksi.

----

Tällä viikolla lepäilimme alkuviikon ja eilen meillä oli vuorossa tokotreenit. Viime viikon ennakointiharjoitukset olivat tuottaneet selvästi tulosta ja Rauha ei ennakoinut mitään. Muutoin treenit menivät tavalliseen tapaan. Toiset ottivat kaksi paikallamakuuta, joten otin toisena istumisen. Rauha pysyi ihan hyvin, mutta kävi maate alkuvaiheessa. Kävin korjaamassa ja jätin pallon pari metriä koiran eteen. Sen kanssa se pysyi hyvin, joten täytyy alkaa käyttää sitä istumisharjoituksissa. Pallo on jatkossa helppo häivyttää siirtämällä sitä hiljalleen kauemmas koirasta ja lopulta vaikka treenireppuun :)

Tänään kävimme ottamassa wt-sulkeiset Mirkan avustuksella. Erityishuomiota sai meidän kömpelö veteenmeno kauempaa maalta ohjauksissa. Tätä hinkattiin ja vein koiran muutaman kerran poiskin, kun jäi miettimään rantaan. Tuntui toimivan. Luovutuksissa damit putoilivat herkästi alkuun, mutta avustuksen ja kannustuksen voimalla ne paranivat loppua kohden. Vesijuttujen jälkeen teimme markkeerauksia pellolla. Tänään Rauha markkeerasi tosi hyvin. Vaikeutimme harjoitusta muutaman täydellisen suorituksen jälkeen sellaiseksi, että katsottiin pellon sivusta puskasta markkeeraus, joka lensi pellolta ryteikköön ojan taakse. Oja osoittautui sopivaksi haasteeksi Rauhalle, ja tällä kertaa se pyöri vähän aikaa alueella vähän aikaa ennen kuin löysi damin. Saimme toki onnistumisiakin mukavasti, joten kokonaisuutena harjoitus oli onnistunut. Ei liian helppoa eikä liian vaikeaa :)

Huomenna tokoilemme hieman ja lauantaina suuntaamme ensimmäiseen Tollerikerhon järjestämään wt-kokeeseen...

15.9.2010

Takaisin maan pinnalle

Tänään meillä oli vuorossa rokotus Hyvinkäällä. Tämän jälkeen menimme tapaamaan Maijaa ja punakuonoja treenaamisen merkeissä.

Teimme aluksi laajan hakuruudun, jonne veimme 11 damia. Ensin Melli haki sieltä neljä damia. Tein Rauhan kanssa seuraamista hieman kauempana, jotta saan kierroksia alas. Tämä toimikin ihan kohtuullisen hyvin. Jouduin kuitenkin kerran palauttamaan Rauhan takaisin paikalle, kun se lähti hiipimään perääni mennessäni katsomaan Maijan ja Mellin tilannetta. Ajoin Rauhan vihaisena takaisin paikalle (koska se tietää tasan tarkkaan, mitä pitää tehdä!), ja se sai olla käskyn alla jonkin aikaa, ennenkuin seurautin sen lähetyspaikalle. Loput damit Rauha haki vuorotellen Vienon kanssa. Haku meni hyvin. Rauha tosin haki selkeästi pidempään dameja, kuin Vieno, joten en tiedä, juoksiko se hieman nenä kiinni, vai mikä oli syynä. Haku eteni kuitenkin koko ajan, ja joka lähetyskerralla sain damin. Viimeistä haettiinkin sitten ihmisvoimin, kun Vieno ei sitä meinannut löytää. Tässä vaiheessa Rauha sai toistaa aiemman paikallaistumis-harjoituksen, ja tällä kertaa pysyi oikein hyvin ;)

Tämän jälkeen siirryimme erään lammen rantaan. Alkuperäinen tarkoitukseni oli harjoitella rannan suuntaisia vesilinjoja, mutta pehmeän rannan takia siitä tuli lopulta enemmän "älä ui suorinta tietä rantaan" -harjoitus. Ensimmäisellä lähetyksellä Rauha meinasi oikaista rannan kautta lähelle damia. Sain sen kuitenkin takaisin, ja toisella lähetyksellä lähti uimaan alusta asti. Palatessa se yritti kaartaa heti rantaan, mutta Maija oli skarppina ärähtämässä koiralle. Tämä tehosi juuri toivotulla tavalla, ja saatiin työllä koira tulemaan rantaan ihan mun läheltä. Lopussa se tosin roiskaisi vesidamin mun jalkoihin ja ravisteli. Seuraavilla kerroilla menin kyykkyyn ja kutsuin heti sen noustessa rantaan, ja dami palautui käteen asti. Otimme siis pari lisämarkkeerausta samaan kohtaan, ja näillä kerroilla Rauha lähti uimaan heti mun edestä rannasta ja palasi suoraviivaisesti turhia kikkailematta. Jesh :)

Illalla meillä oli vuorossa märkääkin märemmät tokotreenit. Otin aluksi noudon perusasentoon palautuksia niin, että palkkasin välittömästi oikeasta palautuspaikasta pallolla. Rauha oli tästä hieman pihalla, eikä vielä yhdistänyt nopeaa sivulletuloa megapalkkaan. Sain kuitenkin onnistuneita suorituksia, joten täytyy jatkaa tästä ensi kerralle. Yksi tärkeä työn alla oleva asia on siis noudon loppuasento ja sen varmuus. Nythän se on vähän hidas, eikä tule "automaattisesti". Tein harjoitusta sekä metallilla, että puukapulalla. Hyppykin pääsi kuvioihin muutamaan toistoon. Tämän jälkeen otimme yhteisen paikallamakuun. Rauha yritti taas käsky-sanasta painua maahan, jolloin ärähdin sille jälleen kerran. Muutaman turhan liikkurin käsky- ja maahan- häiriösanan jälkeen laitoin sen maahan, ja loppuosa liikkeestä meni ongelmitta. Lopun perusasentoa ei enää sikaillut.

Tämän jälkeen kaveri toimi meille apuna kontaktiharjoituksessa, jossa Rauhan tuli istua mun sivulla kontaktissa, vaikka vieressä käsketään istu, maahan tänne, juostaan ohi, heitellään palloa koiran edessä ym. Tässä Rauha meni retkuun monta kertaa, jolloin ärähdin hieman ja otin koiran uudestaan sivulle. Onnistumisista tietysti namia suuhun. Hyvä harjoitus, selvästi sai koiran pohtimaan, ketä kuunnellaan ;)

Tämän jälkeen otin luoksetuloa, missä taas alkuasennon jälkeen yritti ennakoida liikkuroinnista maahan. Huoh, taas uusi häiriöharjoitus tähän saumaan. Lopulta kun pääsin ottamaan itse luoksetuloa, meni ensimmäinen yritys lähes läpijuoksuksi. Ärähdin R:lle jälleen kerran ja vein takaisin paikalleen. Tällä kertaa se lähti tule-käskystä hiipimään kohti! En tietenkään käskenyt seisomaan, vaan kutsuin luokse koko matkan ja palkkasin pallolla. Mutta toi mun koira siis ennakoi luoksetulon pysäytystä, mahtavaa! Eihän se tarvinnutkaan kuin noin 60 peräkkäistä pysäytystä tämän älyämiseen. Läpijuoksun jälkeen tein vielä muutaman onnistuneen pysäytyksen, josta toisesta liikkuri palkkasi sen pallolla suoraan käskyyn reagoimisesta. Tätä siis jatkossakin :)

Pikkutollerilla on ollut viime aikoina hieman turhan suuret luulot itsestään, ja tänään sitä onkin sitten palautettu maan pinnalle harjoituksessa jos toisessa. Eiköhän se pian taas ymmärrä, että mua kannattaa oikeasti kuunnella ja totella siten kun vaaditaan ;) 

13.9.2010

Uusi maailma

Täytyy jatkaa saman tien kirjoittamista, niin pääsen toivottavasti taas kiinni säännöllisempään blogikirjoitteluun, eikä päivityksistä tulisi aina kilometrien pituisia...

Tänään meillä oli siis vuorossa agilitytreenit. Meidän ryhmä oli vkonlopun tehokoulutuksen takia yhdistetty jälkimmäisen mölliryhmän kanssa. Teemat olivat kuitenkin kivoja ja sopivia, joten tekemistä ja hinkkaamista löytyi ihan kaiken tasoisille.

Ensinnäkin yhtenä esteenä oli hyppy ja kepit. Noi aloittelevat ovat opettaneet pujottelua kanaverkkojen avulla, ja tänään olikin teemana, että käytetään hyväksi sitä, että koira ei pääse pujottelusta pois. Tehdään siis niitä kaikki takanaleikkauksia, persjättöjä yms. Ajattelin sitten kokeilla, kestäisikö Rauha pienellä harjoituksella verkot. Sehän osaa pujotella jo itsenäisesti, mutta verkkojen avulla voisin helpommin kokeilla sikavaikeita avokulmia ja esim. persjättöä, minkä opetteleminen on huomattavasti vaikeampaa ilman... No, eipä se mennyt ihan niinkuin elokuvissa. Yritin viedä Rauhan ihan nami kuonossa kiinni rauhallisesti sisään. Parilla ekalla kerralla se meni ekan välin, ja peruutti sen jälkeen pois. Seuraavalla yrittämällä sain sen jopa puolivälin yli, kunnes se päätti tulla pois. Juoksi verkkoa päin, jollon sen nippusidekiinnitys irtosi... Korjauksen jälkeen otettiin vielä muutama palauttava toisto, mutta neiti ei ollut millänsäkään vahingosta. Sain sen pujottelemaan verkoilla ihan käsissä, mutta tuskinpa mun kannattaa niitä jatkossa käyttää. Luultavasti joutuisin käyttämään enemmän aikaa niihin totutteluun, kuin siihen varsinaiseen harjoitteluun, mihin niiden käytöllä tähtään...

Yhtenä harjoituksena oli vkonloppuna noussut ehdotus, että koiralle sanotaan ennen suoraa putkea jo etukäsky siitä, jatketaanko suoraan vai tuleeko jyrkkä mutka. Tein tästä jokusen toiston, ja hyvinhän se lähti, kun edessä olevan hypyn takana oli avustaja narupallon kanssa. Toistoja tuli n. 5kpl suoraan eteen ja 5kpl tiukka kurvi oikealle. En vielä alkanut sekottamaan näitä, täytyy ensin rauhassa tehdä avustettuja toistoja useissa treeneissä onnistuneesti.

Meillä oli myös nopea hyppyrata harjoituksena. Viikonlopun harjoittelu ja sunnuntain katseleminen saivat aikaan sen, että aloin rataantutustumisessa miettimään paljon enemmän koiran ideaaleja linjoja, ja vekkien ym. kikkakolmosten käyttöä. Epäilin kuitenkin etukäteen, että rata oli sen verran ahdas, että luultavasti en ehtisi tekemään suurinta osaa suunnittelemistani pirueteista. Näinhän siinä kävi. Viikonlopun kisailut ja tehokoulutus eivät olleet vaikuttaneet Rauhan intoon yhtään, rata oli aivan hullua tykitystä jälleen kerran. Ekan vekin ehdin tehdä ykkös- ja kakkosesteen välissä. Sen jälkeen jouduinkin keskittymään lähinnä oman sijoittumisen arviointiin, että en työntänyt koiraa millekään väärälle esteelle. Loppupuoliskolla sain myös onnistumaan yhden vekin ihan mukavasti, mutta vähän tästä eteenpäin tehty takaakierto oli tosi vaikea. Vaikka Rauha irtoaa muuten jo tosi pitkällekin radalla, joudun edelleen viemään sen tosi lähelle, jos haluan sen kiertävän esteen takaa. Tätä hinkkasimmekin sitten jonkin aikaa, ja tulihan siinä toki onnistumisia. Täytyy muistaa harjoitella tätäkin erikseen, että "kierrä"-käskyllä on koiran päässä selkeä merkitys. Olin vienyt radan loppuun narupallon, jotta saisin Rauhan jatkamaan vikat  kaksi estettä itsenäisesti mun hitaudesta huolimatta. Tästä seurasi efekti, että neiti meinasi koko ajan karata loppuun suorinta tietä, ja yksi takanaleikkaus epäonnistui toistuvasti. Alkuun mä kyllä ohjasinkin sitä huonosti, mutta kyllä se pallokin veti koiraa niin vahvasti, ettei se vaan malttanut ottaa ohjausta tarkasti vastaan. Hinkkaamalla sekin kohta saatiin toimimaan.

Kokonaisuutena kivat treenit. Harjoiteltavaa riitti, ja jotenkin itselle avautui nyt paljon vahvemmin oman ohjauksen suunnittelun merkitys ja sen toteuttaminen radalla. Taidanpa jatkossakin keskittyä vielä paljon enemmän hallittuun ratatyöskentelyyn. Tuohan menee kyllä sinne, minne sitä ohjataan, mutta on tosiaan kiva saada se vielä hyppäämään valmiiksi oikeaan suuntaan, ja tarvittaessa irtoaamaan pidemmällekin. Ykkösissä toki pärjää vielä hövelimmällä ohjauksellakin (varsinkin tuolla vauhdilla), mutta kolmosissa tuollaisillakin asioilla on jo ihan eri tason merkitys!

12.9.2010

Tokokisoissa ja agilityn tehovalmennuksessa

Tänään oli se päivä, kun korkkasimme voittajaluokan tokossa. Olin aiemmin kesällä jopa itse ehdottanut, että pitäisikö meidän kasata joukkue pm-kisoihin. No, sain sitten kuukausi sitten kuulla, että joukkue saadaan. Tällöin alkoi armoton treenaaminen, vaikka ajatus voi-liikkeiden valmiiksi saamisesta tuntuikin ihan mahdottomalta... Kisaamaan menimme kuitenkin sillä asenteella, että mennään tsekkaamaan tämänhetkinen tilanne, eikä oteta sen enempää paineita tuloksesta. Olen viimeiset 1,5 viikkoa keskittynyt lähinnä kaukokäskyjen epätoivoiseen hinkkaamiseen, koska onnistuin kesällä saamaan ne niin jumiin, ettei Rauha tehnyt niitä kuin ihan mun edessä. Kauemmas mentyäni se meni heti epävarmaksi ja alkoi hiipimään luokse tms. Muita liikkeitä emme tästä syystä juurikaan ehtineet valmistelemaan (ja se kyllä näkyi).

Tuloksemme oli odotettu VOI0, pisteitä 128,25. Liikekohtaiset selitykset:

1. Paikalla makaaminen 7,5
Rauha ennakoi maahanmenon liikkurin käsky-sanalla (tätä tuomari ei tosin nähnyt). 4 minuutin makuun aikana se oli onnistunut kääntymään melkein poikittain rivissä. Tosin makasi edelleen. Palatessani koiran luokse, se liikehti rauhattomasti hieman, ja meinasi nousta välittömästi perusasentoon (tiesi, etten ollut kovin tyytyväinen).
Ihan uusi juttu, tähän asti tuo ei ole koskaan vaihtanut edes lonkka-asentoon paikallamakuussa :O Pitäsiköhän mun alkaa käyttää jotain namikuppia tms. apuna tässä liikkeessä... Jessican koulutuksessahan se oli kuulemma haistellut maata mun ollessa piilossa.

2. Seuraaminen taluttimetta 7
Perusseuraaminen oli tänään tosi nättiä. Se oli just sopivan lähellä, eikä edistänyt. Mutta ne askelsiirtymiset... Vasemmalle käännöksiä paikalla me ei olla juuri tehty, ja ei ollut ylläri, että koira oli niissä "hieman" pihalla. Lisäksi se edisti juoksussa. Tätäkin on hinkattu, ehkä se joskus vielä malttaa.

3. Istuminen seuraamisen yhteydessä 6
Liikkeenohjaaja kysyi, onko ohjaaja valmis. Vastasin valmis, jolloin koira tipahti maahan. Tästä loppuliike meni täydellisesti. Kylläpäs täällä voittajassa sakotetaan "pienestä"...
Toi alkaa olla ihan sika ennakoimaan! Täytyy alkaa vaan enemmän sotkemaan sen kuvioita ja mielikuvia liikkeistä...

4. Luoksetulo 7,5
Alku ok. Kutsusta lähti sopivaa vauhtia. Seisomaan pysähdys oli vähän löysä. Maahan meni hyvin ja lopun perusasento ok. Tämä liike alkaa sentään hiljalleen toimia, pysähtyi kuitenkin paremmin, kuin alkukesästä :)

5. Ruutu 0
Huoh. Aloitimme toisen kehän tällä liikkeellä. Ekalla lähetyksellä koira juoksi jonnekin ruuduun suuntaan. Pysähtyi, toisella lähetyksellä löysi ruudun, mutta idiootti ohjaaja huusi seis-käskyn ihan väärään aikaan. Kolmannella käskyllä se oli ruudussa. Sit se seistä pönötti siinä aikansa, kunnes tajusin, ettei mua käskytetä laittamaan koiraa maahan. Käskin, lähdin liikkeelle. Juuri ennen, kuin mun olisi pitänyt käskeä koira seuraamaan, se tuli jo vierelle hillumaan.

Liikkeen opetus. Ohjaaja ei osaa ruutua, eikä osaa käskyttää koiraansa. Ruudun loppuosaa olemme harjoitelleet vaan vähän, joten eipä ihmekään, että ennakoi tulemista. Eipä me olla vielä paljoakaan harjoiteltu ruudussa pysymistäkään...

Positiivista tässä oli kuitenkin se, että sain koiran ruutuun, vaikkakin turhan monella käskyllä :)

6. Noutaminen esteen yli hypäten 0
Sanoin tuossa alkuviikosta kaverille, että mä varmaan annan koiralle yhden lisäkäskyn siinä vaiheessa, kun sillä on kapula suussa (hyppy). Se on treeneissä toiminut ihan hyvin, mutta välillä se on yrittänyt kiertääkin palauttaessaan. No, enpä saanut suutani auki, ja komeasti kiersi esteen palauttaessaan... Pöh, kasi olis kyllä ollut huomattavasti kivempi kuin nolla :(

7. Metalliesineen noutaminen 7
Alku meni hyvin. Palauttaessaan Rauhaa rupesi ällöttämään metalli n. metri ennen mua, ja se hipsaisi ihan naurettavan vinoon perusasentoon kapulan kanssa. Noita luovutuksia täytyy vaan vahvistaa lisää, tolla on aivan liian vahvasti selkäytimessä suoraan käteen palauttaminen, mikä sille on opetettu nome-puolella...

8. Tunnistusnouto 0
Tämä liike hirvitti mua etukäteen eniten, koska se on ollut meille treenitilanteissakin tosi vaikea. Rauha kuitenkin lähti suht sopivaa vauhtia kapuloille, otti oman suuhun. Tiputti hetkeksi ja haisteli muita. Otti oman uudestaan ja "toi" mulle. Luovutusta en ole paljoa viime aikoina ottanut, ja niinhän siinä kävi, että koira jäi mun viereen seisomaan ja pureskelemaan kapulaa. No, mulle pääasia oli kuitenkin se, että oma kapula tuli. Muu on sitten hienosäätöä ;)

9. Kauko-ohjaus 0
Alku ok. Eka maasta istumaan nousu vaati toisen käskyn. Sen jälkeen koira jopa teki loput asennonvaihdot ihan kivalla tekniikalla, ei juuri edennyt. Vikana oli istumasta maahan -siirtymä, jota ei tehnyt.

Siihen nähden, että puolitoista viikkoa sitten liike oli ihan jäässä, toi suoritushan oli meille tosi hyvä. Enhän mä tosiaan ole juurikaan pystynyt ottamaan kaukoja täyspitkältä matkalta viime aikoina. Mutta tosi nopeasti se liike on nyt edistynyt, joten eiköhän me ensi kisoissa saada tästä jo pisteitäkin :)

10. Kokonaisvaikutus 8/8,5
Mujusen kommentti oli, että koiralla on kiva vire ja into tehdä asioita, mutta tekniikkaa tarvitaan vielä lisää. Ja niinhän se on!

--
Kokonaisuutena olen tyytyväinen kisaan, vaikkei me kovin paljoa pisteitä kerättykään. Parasta päivässä oli kuitenkin se, että kisanomainen treenaaminen ja oikean viretilan etsiminen oli mitä ilmeisimmin tuottanut tulosta. Rauha oli koko kisan ajan juuri sopivassa vireessä tokoilemaan. Uskalsin jopa hieman leikittää sitä pallolla ennen kehään menoa, koska se oli niin keskittynyt tekemiseen.

-------------

Eilen meillä oli agilityn kisavalmennusta ulkopuolisen kouluttajan (Nina Franzi) hoteissa. Rata oli melko simppeli, ja tehtiin se Rauhan kanssa heti ekalla kerralla melko varmasti. Jäätiin kuitenkin aluksi jumiin kolmannelle esteelle, mikä oli kepit. Kahden hypyn suoran jälkeen neiti ei malta sukeltaa pujotteluun, ja itse olen vielä tosi jäykkä ohjaamaan koiraa oikealla pujottelussa. Keppitreeniä siis tarvitaan lisää vielä paljon. Tosin koira haki ekaa väliä sitten ihan hyvin niin, että jättäydyin taaemmas ja annoin sen hoitaa itse sisäänmeno.

Päivän teemana oli ihan peruskäännökset. Treenasimme yksittäisillä esteillä persjättöjä, takanaleikkauksia ja valssaamista. Sain todeta, että persjättö voipi olla meille oikeinkin tehokas ohjaustapa, jos vaan ehdin sen tekemään. Muutoin mun kannattaa jatkaa takanaleikkauksia, koska niiden avulla Rauha kääntyy oikein mukavasti. Harjoittelimme myös ennakoivaa valssia ja viskikäännöstä. Ennakoiva valssi on jotain, mitä mun pitää alkaa tekemään useamminkin. Tässä yhteydessä Nina totesi myös, että mun kannattaa tehdä Rauhan kanssa enemmän hyppytekniikkaharjoituksia, joissa häiritsen koiraa erilaisilla ohjausliikkeillä kesken ilmalennon. Luultavasti tästä syystä meiltä tippuu joskus yksittäisiä rimoja alas. Viskikäännös meni suht ongelmitta, mutta sellaisiakin täytyy treenata useammin, koska tuo ei irtoa vielä kovin kaukaa eteen vinolle esteelle.

Lopuksi saimme vielä tehdä radan uudestaan. Olin tällä kertaa hieman täsmällisempi, ja rata meni sujuvammin, kuin ensimmäiset yritykset. Sain vinkiksi opettaa koiralle ennakoiva käsky ennen putkea, mikä kertoo, mennäänkö putken jälkeen suoraan, vai käännytäänkö jyrkästi. Nythän Rauha jää kyselemään multa, että minne mennään, eikä se jatka suoraan ilman ajoissa olevaa ohjaajaa.

Sain myös hyviä vinkkejä siihen, kuinka mun kannattaa alkaa parantamaan meidän juoksupuomia. Taidanpa alkaa opettaa tuolle tassukosketusta puomin alastulokontaktin jälkeiselle hiekalle.

Kokonaisuutena kiva päivä. Vähän jäi harmittamaan, että haastavammat ohjauskuviot oli varattu tälle päivälle, mutta tuostakin sai jo ihan mukavasti irti asiaa. Koira on kuulemma hyvä, joten pitääpä sitä kait jossain välissä alkaa treenata agilityakin vähän enemmän ajatuksella...

-----

Rauha vaikuttaa tällä hetkellä siltä, että sen juoksu voi alkaa hetkellä millä hyvänsä. Ensi vkonloppuna olisi vuorossa wt- nome- ja agilitykisat, mutta suhtaudun toistaiseksi hyvin skeptisesti siihen, että juoksu ei alkaisi vielä siihen mennessä.

Juoksun alkaminen tarkoittaa treenitaukoa, ja toivottavasti myös mammalomaa ;)

5.9.2010

Kiireinen kesä

Yllättäen taas meikäläisen blogipäivitykset ovat jääneet huomattavasti todellisuudesta jälkeen... Tällä kertaa siihen on kuitenkin jopa ihan oikea "syy". Menin nimittäin naimisiin heinäkuun lopussa, ja tästä syystä hääjärjestelyt yms. säätämiset ovat oikeasti vieneet allekirjoittaneen vapaa-ajan melko tehokkaasti. Treenailuja on kaiken muun ohessa jatkettu, mutta tänne blogiin asti en ole ehtinyt kuulumisia päivittämään.

Tehdään siis jälleen kerran tiivistelmä siitä, mitä olemme viimeisen kahden kuukauden aikana tehneet.

Heinäkuussa meillä ei ollut yhtään kisoja, mutta treenasimme ihan häitä edeltävää paria viikkoa lukuunottamatta ohjatuissa treeneissä agilitya ja tokoa kerran viikossa. Sen päälle olemme tehneet muutaman kerran viikossa nome-treenejä ja tokoa toki vapaallakin.

Koekausi meillä käynnistyi vähän yllättäen viikko häämatkamme jälkeen, kun pääsimme peruutuspaikalta mukaan nome-kokeeseen Espooseen. Treenimäärät ennen koetta jäivät melko vähäisiksi, ja osaamistasomme ei tällä kertaa riittänyt tulokseen asti. Mutta mikä parasta, koira oli itsevarma ja hiljainen koko kokeen ajan. Koe alkoi niin, että koira lähetettiin hakuruutuun. Siellä Rauha vissiin purki kierroksiaan jonkin aikaa, koska aikaa kului melko reilusti. Sain kuitenkin lokin käteen. Tosin annoin yhden kehotuksen 15m ennen mua, koska tuo näytti siltä, että pysähtyy lokki suussa tuijottelemaan (ihan uusi juttu :O). Tämän jälkeen käveltiin rantaan, jossa motivaatiolaukauksen jälkeen oli noin 30 metrin pituinen vesiohjaus sorsalle avoveteen. Rauha lähti ihan mukavasti suoraan, mutta noin 15 metrin jälkeen sen usko loppui, ja se kääntyi uimaan mua kohti, eri suuntiin ym. Toisella lähetyksellä sain sen hieman lähemmäksi sorsaa, mutta valitettavasti Rauha ei saanut hajua peilityynessä järvessä... Tämän jälkeen koira laitettiin uudestaan hakuun, täällä kertaa kaislikon puolelta. Rauha haki tällä kertaa paremmin, meni jopa itsenäisesti uimaan kaislikkoon (vaikka tällaista emme juuri ole päässyt harjoittelemaan). Jonkin ajan hakemisen jälkeen mulle palautettiin jälleen lokki. Tällä kertaa Rauha roiskasi sen mun jalkoihin. Näköjään kokeissa löytyy lisää uusia juttuja...
Pääsimme kuitenkin vielä jatkamaan. Seuraavana vuorossa oli aika perus kakkosmarkkeeraus veteen. Ensimmäinen pudotus tuli enemmän avoveteen, ja toinen taas kaislikon taakse rantaviivan suuntaisesti. Rauha lähti ensin hakemaan rannan puoleista lokkia. Se keksi kuitenkin menomatkalla jonkun todella fiksun ajatuksen ja katosi metsään. Koko rantaviiva oli sellaista raskasta mutalöllöä, missä koiralla oli varmasti haastavaa liikkua 30 asteen helteessä. Aloin jo ihmetellä, että minne se koira oikein katosi, kun huomasimme tuomarin kanssa Rauhan olevan jo lokilla. Se ui lokin vedestä rantaan, kantoi ehkä 10 metriä mua kohti, jätti lokin maahan, ja tuli vielä 5 metriä tuijottamaan mua. Käskin Rauhan uudestaan noutoon, minkä tuloksena haki lokin ja kantoi 10 metriä eteenpäin. Tässä vaiheessa tuomari oli nähnyt riittävästi, ja käski kytkemään koiran. Seuraavalla kehoituksella Rauha sentään toi sen lokin mun käteen asti, joten sain sentään erävoiton siitä tahtojen taistelusta. Kokonaisuutena koira toimi kuitenkin mielestäni ihan mukavasti. Haastava maasto ja markkeerauksen vaikeus aiheuttivat lopulta motivaation loppumisen. Arvostelu oli ihan mukava. Tuomari kehui, että innokkaan oloinen ja HILJAINEN koira, joka oli hyvin ohjaajansa hallinnassa. Lisää treeniä vaan riistalla, ja haastavampia harjoituksia, niin hyvä tulee :)

Otettiin muutama päivä kokeen jälkeen lokin noutoja harjoituksissa, ja huomasin, että riista ei tällä hetkellä palaudukaan erityisen hyvin mun käteen. Olen muutenkin nähnyt tuon koiran egossa noususuhdannetta, ja näköjään riistan kanssa pohditaan nyt tosissaan, kannattaako ne tuoda mulle vai viedä jonnekin kivaan omaan jemmaan... No, harjoiteltavaa siis riittää tältä osin!

Pari viikkoa sitten meillä oli vuorossa seuraava koe, nimittäin tollerien perinteinen mejä-mestaruus Virroilla. Mulla oli vähän epäonnekas viikonloppu, kun onnistuin perjantaina jälkiä suunnistaessani astumaan maa-ampiaispesään ja sain hötäkässä yhteensä puolisen tusinaa pistosta. Muutenkin koko viikonloppu oli mun osalta niin kiireinen, että Rauhan lenkitykset jäivät ihan minimiin parina koetta edeltävänä päivänä. Yritin toki päästellä sen höyryjä ennen koesuoritusta, mutta se olisi vaatinut huomattavasti pidemmän lenkin pohjalle. Lähdimme siis jäljelle aika haipakkaa, Rauha olisi halunnut rynniä eteenpäin, mutta pidin oman rauhallisen tahtini. Heti alussa meille kävi samanlainen juttu, kuin edellisessä kokeessa. Hirven jäljet olivat menneet meidän jäljeltä etuviistoon, ja Rauha vaihtoi jälkeä. Näin jälkikäteen pystyn jopa sanomaan sen hetken (ja olisin jarruttamalla saanut jopa tilanteen estettyä), mutta siinä vaiheessa Rauhalla oli vauhti niin päällä, että sinne mentiin. Eksytimme samalla myös tuomarin ja oppaan, joten jälkeä etsittiin sitten hyvän aikaa. Palautuksen jälkeen Rauha jäljesti koko ajan jäljen sivussa. Maastokin oli aika helppoa. Tuomari totesi jossakin vaiheessa ääneen sen, mitä olen epäillytkin. Eli koira osaa kyllä jäljestää erinomaisesti, mutta ei vaan jostakin syystä halua mennä jäljen päällä (?!?!). Ekan suoran loppupäässä Rauha lähti kaartamaan taas oikealle, ja olin varma, ettei se ole enää jäljellä. Myös opas katosi jonnekin sivuun. Aloin jo vilkuilla tuomaria, että koska se sanoo pelin poikki, mutta hän totesikin, että Rauha taitaa oikaista kulman. No, niinhän siinä sitten kävi, että kulma oikaistiin n. 30 metriä, ja ihmettelyjen jälkeen jatkoimme jäljen sivussa tapahtuvaa etenemistä. Toisen suoran loppupuolella Rauha kuitenkin ajautui jonkun hajun perässä lopulta niin sivuun, että siitä saimme toisen hukan. Toisen palautuksen kohdalla sanoin jo huomattavasti tiukemmin, että nyt voisit alkaa jäljestää. Ja niinhän siinä tapahtui! Toinen makaus merkattiin tarkasti, ja koko kolmannen osuuden Rauha jäljesti hienosti ihan jälkiuran päällä sopivaa vauhtia. Heti kun ehdin hengähtää loppuvaiheessa, alkoi tuo kaartamaan kuitenkin selvästi jäljeltä sivuun. Pyörimisten ja ihmettelyjen jälkeen se kaarsi kuitenkin takaisin jäljelle, ja sorkalle. Eli loppukaarrokset liittyivät taas siihen, että sorkka haistetaan ilmavainulla sikakaukaa... Lopputulos oli avo3, eikä tuohon nyt erityisen tyytyväinen voi olla. Ilmeisesti tää keskari pystyssä -asenne näkyy myös jälkimetsässä. Katsotaan nyt talven aikana, saanko mä tuolle takaisin sen kivan jäljestystekniikan ja varmuuden, mikä sillä vielä viime vuonna oli... Ajattelin kokeilla pk-puolen peltojäljen harjoittelua, josko se opettaisi tuolle parempaa jäljestystekniikkaa.

Viime viikonloppuna meillä oli vuorossa agilitykisat Hakunilassa. Ensimmäisenä oli vuorossa Ritva Herralan tekemä agilityrata, joka oli vaikeustasoltaan huomattavasti haastavampi, kuin ykkösen radat yleensä. No, se ei meitä haitannut, lähinnä oli vaan parempi, kun ei tarvinnut itse juosta ihan niin lujaa. Valitettavasti Rauhalta putosi kuitenkin yksi rima alas, ja puomin alastulo juostiin taas niin täysiä, ettei laukka osunut kontaktille. Aloin sitten seuraavana päivänä opettamaan tuolle kuitenkin pysähdystä puomin alastulolle. Se on osoittautunut muuten niin lottoarvonnaksi, että osutaanko siihen vai ei :( Tuloksella 10vp olimme kuitenkin neljänsiä. Lisäksi meidän aika oli aika hurja, en muista olenko ikinä millään koiralla mennyt täyspitkää agilityrataa 33 sekuntiin! Toinen rata oli sitten tosi suora hyppyrata, jossa oli tarkkaa ohjausta pitkän juoksusuoran jälkeen. Onnistuin iskostamaan juoksemisen kaaliini niin tehokkaasti, että en odottanut putkella tarpeeksi pitkään, vaan jatkoin jo matkaani. Ilmeisesti Rauha näki tämän jostain silmäkulmastaan. Tuli samasta putken päästä ulos, ja hyppäsi seuraavan esteen. Hylly. Esteteknisestä toinen rata meni kuitenkin nappiin. Kepit mentiin varmasti, ja kaikki rimat pysyivät hyvin paikallaan.

Tällä viikolla meillä oli tollereiden tokon tehokoulutuspäivä. Kouluttajana jälleen Jessica Swanljung. Olin päättänyt ottaa käsiteltäväksi meidän murheenkryyni-liikkeet, eli seuraamisen ja kaukokäskyt. Rauha oli seuraamisharjoituksessa aika kovilla kierroksilla, ja se näkyi edistämisenä. Mä en myöskään luottanut koiraan, vaan pällistelin sitä koko ajan silmäkulmastani kävellessäni. Tästä sain ensimmäisenä noottia. Lisäksi mun pitää alkaa antamaan tuolle selvää palautetta heti, jos seuraaminen ei ole riittävän hyvää. Kummasti se skarppasi ihan murahduksesta. Loppuvaiheessa seuraaminen oli jo ihan siedettävää. Tällä kertaa väljyydestä ei näkynyt merkkejäkään... No, täytyy vaan jatkaa lyhyitä, motivoituja harjoituksia, joissa palkkaan oikeasta paikasta ja murahdan säätämisistä.

Kaukokäskyt on olleet viime aikoina meidän todellinen murheenkryyni. Läheltähän ne toimivat hyvin, mutta tekniikka katoaa heti, kun otan riittävän pitkän etäisyyden. Näytin Jessicalle tilanteen, ja saimme ohjeeksi palata selkeästi lähemmäs harjoittelussa. Lisäksi tässä liikkeessä on tärkeää antaa palautetta koiralle vääristä suorituksista, eikä saa tyytyä puolittain oikein tehtyyn suoritukseen. Luulenkin, että mun perimmäisin ongelma tässä liikkeessä on ollut se, että olen virhetilanteessa jäätynyt, enkä ole sanonut koiralle mitään. Lisäksi olen jättänyt omat käsimerkit pois kaukoista, jolloin koira keskittyy kuuntelemaan mua ihan eri tavalla, ja liike on paljon rauhallisempi. Näiden vikkien avulla olen harjoitellut tiistaista lähtien, ja meidän kaukot alkaa taas näyttää jopa ihan kivoilta.

Meillä on ensimmäinen voivoi-tokokisa ensi viikolla. Se on mielestäni meidän koulutustasoon nähden vieläkin turhan aikaista, mutta olen luvannut edustaa seuraamme piirinmestaruusjoukkueessa. Tulos on tuskin odotettavissa, mutta otetaan harjoituksena ja mennään katsomaan, missä liikkeet oikeasti menevät. Kyllä tuo tuntuu melkein valmiilta, mutta ei ihan kuitenkaan...

Olen ilmoittanut Rauhan myös pariin wt-kokeeseen syyskuulle. Toivotaan, että työskentely on siellä hiljaista. Välillä sitä ääntä on harjoituksissa ja välillä ei. Mennään ainakin kokeilemaan :) Lisäksi olemme seuramme agilityn pm-joukkueessa. Toivotaan, että sen nollaputken saisi hiljalleen avattua. Yritämme loppusyksystä osallistua vielä useampiin agikisoihin ja varmaan tokokisoihinkin :) Tekemistä siis riittää!

Sain myös noin kuukausi sitten luotsattavaksi yhden yhdistyksemme kilpailevista agilityryhmistä. Onpas kiva päästä pitkästä aikaa kouluttamaan agilitya motivoituneille ja hyville koirakoille :))

6.7.2010

Maanantain agitreenit ja perään nomeilua

Maanantaina oli taas vuorossa agilitytreenit hurjassa helteessä. Meillä oli monta pientä radanpätkää ja teemoja. Yhdessä oli ihan puomi ja hypyt molemmin puolin. Tämä oli hyvä harjoitus meille, niin pääsin tekemään toistoja kaaren kanssa niin, että koira jatkaa puomin jälkeen eteen hypylle. Nythän Rauha odottaa sitä narupalloa aina kontaktin jälkeen, ja kääntyy vahvasti mua kohti. Vietiin narupallo yhdessä hypyn taakse, mutta sain silti auttaa Rauhaa puomin jälkeen, että se irtosi itse hypylle. Yhdessä harjoituksessa lähetettiin sylkkärillä koiraa keinulle. Ekalla yrityksellä neiti ei jarruttanut yhtään, vaan keinu meni läpijuoksuksi. Onneksi se ei haitannut mitään, seuraavalla kerralla ihan yhtä kovalla innolla esteelle, tällä kertaa tosin pysähtyen ;)

Yksi harjoitus oli hyppysuora, jonka keskimmäinen este oli okseri ja eka rengas. Suoran lopussa oli pujottelu. Tämä oli tosi hyvä harjoitus meille, koska Rauhalla on välillä ollut hankaluuksia mennä vauhdista pujottelemaan. Hypyt menivät ihan hyvin, okseri taisi ekalla kerralla pudota. Pujottelussa tuli satunnaisia virheitä, mutta kokonaisuutena pujottelu alkaa sujua meiltä jo hyvin. Tosin tällä hetkellä mä voin olla aika kaukana takana ja sivusuunnassa, mutta en koiran edellä. Pitää siis alkaa harjoitella enemmän myös sitä, että etenen itse koiran edelle ilman että pujottelu kärsii.

Yksi harjoituksista oli syherö, jossa oli muutama hyppy, putki ja aa. Siinä oli monia eri variaatioita, ja ne menivät kaikki tosi hyvin. Aalla en pitänyt kaarta ollenkaan, vaan vedin koiran alas narupallolla ja palkkasin lennosta. Hyppysyherö meni myös tosi hyvin.

Treenien jälkeen tein Rauhalle vielä saman jo viikonloppuna harjoitellun ohjausharjoituksen. Tällä kertaa halusin miettiä erityisesti omaa liikettäni sivu- ja taakselähetyksissä. Lisäsin myös pään liikkeen sivusuuntien lähetyksiin. Nämä harjoitukset menivät ongelmitta. Yhdessä sivusuunnassa taisi taas kuulua vinkaisu, eli tarvitsemme edelleen lisää toistoja, että käsky ja toiminto ovat pomminvarmana koiran mielessä :)

Keskitymme tämän viikon harjoittelussa tokon seuraamisen tiiviyteen, nome-ohjauksiin (suunnat ja taakselähetys) ja pillipysäytyksiin, tokon kaukokäskyihin ja tunnistusnoutoon. Mulla oli suunnitelmissa alun perin startata ekassa voi-kisassa tänään, mutta se lykkääntyi, koska ei ne liikkeet ole vielä koevalmiita. Seuraava tavoitteemme on Helsingin seudun piirinmestaruustoko 12.9.2010.

5.7.2010

Grand Tollerbay Meeting ja nomeilua

Viikonloppuna oli jälleen jokavuotinen Grand Tollerbay Meeting, jonne kokoontui viikonlopuksi yli 40 Tollerbay-koirien omistajaa viettämään aikaa yhdessä ja treenaamaan. Osallistuimme Rauhan kanssa nome-koulutukseen, jonka kouluttajana toimi pitkän linjan tolleristi Minna Jatkola.

Lauantai-aamupäivän vietimme pellolla viiden koiran ryhmässä. Teemana oli ohjaukset. Loimme koirille muistipaikan pellon reunaan siten, että ensin otimme paikasta luoksetulon suunniteltua linjaa pitkin. Tämän jälkeen Minna vei koirien nähden paikalle 15 damia. Ensimmäisellä kierroksella otimme suoran ohjauksen. Seuraavaksi vuorossa oli sivusuunnat ja taakse lähetys. Joka kerta koira meni samaa linjaa pitkin, ainoastaan ohjaajan sijainti suhteessa koiraan muuttui. Olen tässä viime viikkoina muutenkin huomannut, että sivusuunnat eivät enää ole niin hyvin Rauhan muistissa, ja teinkin lähetykset ihan pari metriä koiran edessä. Hyvin Rauha lähti sivulle, mutta päästi lähtiessään pienen epävarman vinkaisun, joka kertoi siitä, ettei se ollut 100% varma tehtävästä. Taakse lähetys oli sitten hankalampi. En ole treenannut sitä ikuisuuksiin, ja itselleni olikin hankala miettiä, millaisen käsimerkin annan koiralle. Monethan nostavat oikean kätensä ilmaan, mutta meillä se on tokossa istumisen käsimerkki, joten sillä koira ei istumasta lähde tasan mihinkään. Pienellä vartaloavulla sain Rauhan kuitenkin lähtemään taakse.

Viimeisenä tehtävänä oli yhdistetty pysähtymis- ja taakselähetysharjoitus. Eli Minna kävi hieromassa damia linjan puoliväliin koirien nähden. Koira lähetettiin linjalle, ja yleensä se alkaa haistella hajustettua paikkaa. Koiran annetaan tsekata paikka, ja sen jälkeen pillitetään pysäytyskäsky. Pysähtymisen jälkeen lähetetään koira taakse vanhaan muistipaikkaan.

Ekalla kerralla Rauha ei välittänyt huijauspaikasta yhtään, vaan painoi suoraan damien luokse.Tosin palauttaessa vauhti hiljeni hieman hajustetun paikan kohdalla. Teimmekin tuolle viimeisenä uuden harjoituksen, jossa muistikuvaa linjan puolivälissä vielä vahvistettiin niin, että Minna kävi meidän edessä heittämässä heiniä. Tällä kertaa Rauha jäi haistelemaan kys. paikkaa ja pysähtyikin jotenkuten pillistä (olis mun makuun saanut olla täpäkämpi). Taakselähetys kuitenkin epäonnistui, Rauha jäi edelleen vaan haistelemaan kys. paikkaa. Tein lopulta niin, että laitoin koiran istumaan hajupaikan taakse ja lähetin siitä dameille. Luulen, että isoimpana ongelmana oli tässä se, että taakselähetys on meille vielä niin uutta. Harjoitusta lisää siis vaan motivoidusti :)

Sivusuuntien lähetyksiin tuli myös hyvä vinkki Realta. Eli tällä hetkellä käskyn kanssa liikkuu samaan aikaan käsi. Käskyä voi vahvistaa vielä siten, että myös oma katse kääntyy haluttuun ohjaussuuntaan.

Kokonaisuutena aamupäivän harjoitukset meni Rauhalta tosi hyvin. Alkuun toisten koirien suoritukset kuumensivat hieman, ja pientä piippausta esiintyi. Palkkasin namilla aina hiljaisuudesta, ja alun jälkeen vinkuminen lakkasi kokonaan. Kerran Rauha oli mulla hieman huolimattomasti istumassa sivulla, ja se karkasi Zicon perään, kun Nina lähetti sen linjalle. Onneksi omat refleksit oli tallella, ja Rauha palasi karjaisustani parin metrin sinkaisun jälkeen takaisin sivulle vähän nolona. Käteen harjoituksista jäi se, että näitä asioita tulee treenata vielä lisää. Harjoituksen ei kuitenkaan tarvitse olla monimutkainen, vaan vastaava yksi muistipaikka riittää mainiosti. Harjoituksen vaikeustasona voi pitää koiran ja ohjaajan välistä matkaa. Se on nimittäin huomattavasti oleellisempi asia kuin koiran ja damin välinen etäisyys.

Iltapäivällä oli vuorossa vesimarkkeeraukset pienellä suolammella, jossa oli aluskasvillisuutta jonkin verran. Taipparihommien tekemisen tuloksena olen huomannut, että Rauha yrittää nykyään rynniä noutajahihnassa erityisesti rantaan mentäessä. Teinkin nyt suoraan niin, että Rauha oli mulla irti, jolloin se joutui ihan eri tavalla keskittymään nätisti sivulla kulkemiseen. Tämä auttoi, eikä koira käynyt ollenkaan kierroksilla rannassa. Se oli juuri sopivan keskittynyt ja rauhallinen. Ensin tehtiin ykkösmarkkeeraus veneestä melko pitkän matkan päästä. Rauha lähti suoraviivaisesti markkeeraukselle, mutta lähti kaartamaan oikealle rantaa kohti noin puolimatkassa. Se kuitenkin sai itse vainun damista, eikä tarvinnut tehtävässä apua. Rauha näytti luulevan muutamaa lummetta damiksi kauempaa, mikä selittää linjan muuttumisen. Totesinkin Minnalle, että emme ole juurikaan ottaneet pitkiä vesimarkkeerauksia, ja se näkyi hänen mielestä suorituksessa. Koska ykkönen kuitenkin tuli suht ongelmitta ylös, otimme seuraavaksi kakkosmarkkeerauksen, jossa ensin heitettiin dami ihan lähelle ja toinen dami edelliseen ykkösmarkkeerauspaikkaan. Kauempi dami oli tarkoitus hakea ensin. Rauha lähti ongelmitta hakemaan kauempaa damia ensin, ja tälläkin kertaa se painui hieman oikealle damin suhteen. Huomattavasti vähemmän tällä kertaa, ja jälleen se sai itse vainun damista ja palautti sen. Tämän jälkeen lähempi tuli ongelmitta myös ylös. Tosin sain itse noottia siitä, että olisin voinut tehdä lähetyksen hieman rauhallisemmin.

Molemmissa pitkissä palautuksissa Rauha kaarsi turhan aikaisin rantaa kohden, ja varmaan olisikin oikonut maan kautta, mikäli ranta ei olisi ollut niin jyrkkä. Suoraviivaista palautusta täytyy siis taas alkaa treenaamaan hyvän palkan kanssa.

Lopuksi otimme vielä yhden helpon ykkösmarkkeerauksen, jossa koira lähetettiin reilu 10 metrin päästä rantaviivasta. Ekalla kerralla seisoin ihan suorassa koiran palauttaessa ja Rauha pudotti damin kirjaimellisesti mun varpaille ennen ravistamistaan. Otettiin uudestaan, tällä kertaa olin kyykyssä ja kannustin koiraa tulemaan nopeasti luokse. Nyt tuli hyvin käteen, ja ravistus vasta sen jälkeen. Opetus taas ohjaajalle: ole rento ja anna koiralle kaikki sallittu apu.

Sunnuntaina teimme pienemmällä porukalla vielä uudet peltoharjoitukset. Tehtävät olivat samat kuin edellispäivänä (eri muistipaikkaan), ja tällä kertaa Rauha teki nappisuoritukset. Taakselähetyskin onnistui erinomaisesti. Muutin lähetystapaa niin, että nostan molemmat käteni siinä ylös, jolloin sitä ei sotke mihinkään muuhun käskyyn. Hajustusjuttu me jätettiin kuitenkin tekemättä.

Lopuksi vielä teimme muutaman vesiohjauksen. Rauha oli ensin mun kanssa passissa rannan tuntumassa, kun Zorro teki hommia. Tämän jälkeen ensin yksi ohjaus niin, että Ville näytti damia veneestä ja laski sen veteen. Sitten lähetys. Tämä meni erinomaisesti. Toisena tein vastaavan samaan paikkaan, mutta tällä kertaa Ville laskikin damin veneen takaa, jolloin koira ei nähnyt sitä. Rauha lähti yhtä reippaasti kohti damia, ja ui suorassa linjassa hakemaan damia. Tähän oli hyvä lopettaa :)

Kokonaisuutena viikonlopun harjoitukset menivät meidän osalta tosi kivasti, treenattavaa on vielä, mutta kokonaisuutena koira tuntui olevan hyvin kuulolla ja toimivan toivotulla tavalla. Esimerkiksi nome-seuraaminen näytti toimivan jo ihan ongelmitta, vaikka olemme harjoitelleet sitä todella vähän. Täytyy siis alkaa tosissaan katselemaan syksyn koekalenteria nomen ja wt:n osalta :)

2.7.2010

Pyöräilyä ja harrastelua

Olen vihdoin ottanut itseäni niskasta kiinni, ja alkanut tosissaan keräämään Rauhalle kuntoa pyöräilyn avulla. Olemme menneet nyt kolme kertaa iltakymmenen aikaan 5-10 kilsan lenkin. Hyvin Rauha on jaksanut. Ei se toki samanlainen ole, kuin bretonit, jotka juoksisivat kiitolaukkaa vaikka koko päivän, mutta ravaa löysällä hihnalla springerissä mun haluamaani vauhtia :)


Juhannus me vietettiin Hyvinkäällä, ja ehdinhän minä muutamana päivänä myös tokoilemaan. Ja toki myös tällä viikolla. Meidän tämänhetkinen tokoilutahti on noin neljä kertaa viikossa. Näistä täytyy Noudon luovutusta ollaan tehty, tosin se on edelleen sillä mallilla, että useimmiten onnistuu täydellisesti ja joskus koira vaan juoksee mun ohi ja tulee 2 metrin päästä takaa palauttamaan. Kaukokäskyjä ollaan jatkettu edelleen ja helpossa ympäristössä olen ottanut koiraan jo etäisyyttä reilusti. Tällä hetkellä iso osa harjoituksista on sellaisia, että Rauha tekee ainoastaan yhden tai pari siirtymää kerralla, jonka jälkeen palaan nopeasti palkkaamaan. Olen myös tehnyt harjoituksia, joissa siirryn hiljalleen kauemmaksi. Tyyliin: ensin yksi nopea harjoitus ihan koiran edessä, sitten 5 metrin, sitten 10 metrin päässä jne. Nämä ovat sujuneet hyvin, ja peruuttamisen harjoittelu on vienyt liikettä paljon eteenpäin.

Olemme myös harjoitelleet ruudun täsmäpaikkaa, suorituksissa on edelleen paljon hajontaa. Toisaalta Rauha yrittää etsiä oikeaa sijaintia tosissaan, joten eiköhän se sieltä harjoittelemalla löydy. Seuraamiseen lähdin kuitenkin pienen pohdinnan jälkeen opettamaan jalkakosketusta. Autoin alkuun namilla koiran kulkiessa sivulle ja naksautus heti sen koskiessa mun jalkaani. Tämä on vielä aika vaiheessa, joten katsotaan nyt, auttaako se seuraamisen väljyyteen. Se olisi ainakin Rauhalle selkeä kriteeri, missä kuuluu seurata, joten tämä voi hyvinkin tehdä seuraamisesta lopulta tiiviimpää. 

Takapään käyttöä olen perus kääntymisten ja peruuttamisharjoitusten lisäksi alkanut opettaa erillisenä temppuna. Olkkarin lattialle vaan matala pesusaavi väärin päin. Sitten pienellä namiavulla koira seisomaan etujalat saavin päällä. Sit kun se toimi, niin sitten lähdettiin kiertämään saavia niin, että etujalat pysyy paikallaan ja takapää liikkuu. Rauha oppi tämän harjoituksen periaatteet jo heti ekassa harjoitussessiossa, tosin takapää liikkuí tosi hitaasti. Täytyy varmaan alkaa oikeasti käyttämään enemmän naksutinta kouluttamisessa, kun se toimii noin tehokkaasti :) 

Maanantaina oli vuorossa agilitytreenit. Meillä oli harjoitusratana tämän vuoden SM-kisoista maksien finaalirata. Kuvittelin Rauhan olevan väsynyt edellisillan pyörälenkistä ja päivän metsälenkistä, mutta kattia kanssa... Ekalla kerralla se oli niin kierroksilla, ettei pujottelusta meinannut tulla mitään. Muutenkin Rauha on alkanut helppojen ratojen myötä irrota esteille oikeasti kaukaakin, ja yllättäen meni myös vääriä esteitä, kun allekirjoittanut ei ohjannut riittävän selkeästi ;) Kokonaisuutena vaikea rata meni meiltä kuitenkin loistavasti. En saanut ihan puhdasta suoritusta aikaiseksi, mutta eipä se vikalla kerralla kaukana ollut. Sain noottia erityisesti laiskoista takaaheitoista, joissa koira kiersi kyllä esteen taakse, mutta ei hypännyt, vaan pysähtyi tuijottamaan minua. Väsymykselläkin saattoi olla tekemistä asian kanssa, mutta olisinhan minä voinut huomattavasti huolellisemmin koiraa ohjatakin. Meinaan aina välillä unohtaa, että Rauha ei ole niin kokenut, kuin Salli...

Juhannuksena ehdimme myös tekemään yhdet nome-treenit. Teemana oli pitkät markkeeraukset hiekkakuopalla. Matkaa noutoihin tuli noin 100 metriä ja heitot tulivat pienen mäennyppylän päältä sivuille (kakkosia ja ykkösiä). Olin ilmeisesti aliarvioinut harjoituksen vaativuuden, koska jouduin muutaman kerran kutsumaan Rauhan takaisin ja ottamaan markkeerauksen uudestaan. Olisihan se damin varmaan haulla löytänytkin, mutta mun makuun se laajensi hakualuetta turhan laajaksi ja hieman väärään suuntaan. Markkeerausten jälkeen otin vielä muutaman pitkän "sokko" linjan toiseen markkeerauspaikkaan. Toinen paikka veti ilmeisesti neitiä sen verran, että osassa lähetyksistä se juoksi n.25 metriä suoraan ja sen jälkeen kaarsi vasemmalle. Tässä vaiheessa pysäytin koiran ja kutsuin takaisin luokse. Taas ilmeni pillikuurous, eli Rauha ei pysähtynytkään pillikäskystä, käsimerkistä eikä suukomennosta, vaan lähti hipsimään mua kohti (kun edes lopulta kääntyi). Juoksin koiran luokse ja vein sen istumaan siihen paikkaan, minne sen olisi kuulunut käskystä pysähtyä. Tästä luoksetulo, pienet kehut ja uusi linjalle lähetys. Tällä kertaa Rauha pysähtyi oikein nätisti pillistä, eikä näyttänyt ollenkaan paineistuneen pienestä ojennuksesta. 

Kokonaisuutena hyvä harjoitus. Siinä oli markkeerauksiin ja linjoihin sellaista vaativuutta, mitä Rauhan kanssa on kaivattukin. Tekemistä on vielä paljon, mutta tuollaisilla sopivan haastavilla harjoituksilla koiraa saa myös vietyä eteenpäin :) Ääntelyn suhteen harjoitus oli jälleen hyvä, Rauha oli hiljaa. Väsytystekniikka oli jälleen osin käytössä :)

24.6.2010

Tokoilukuvia

Kaveri napsi Rauhasta muutaman tokoilukuvan tiistaina. Tässäpä niitä. Kaikki kuvat omistaa Mirka Jantunen.


Rauha palauttamassa noutokapulaa
Noudon luovutus
Ruutuun!

Jarrut pohjaan!

Löytyihän se oikea paikka!

Seuraamista

Seuraamista

Tokotreenien tiivistelmää jälleen... plus agitreenit

Täytyy yrittää pysyä treenien tasalla edes suunnilleen, siksi jälleen uusi profiilipäivitys...

Maanantaina meillä oli vuorossa agilitytreenit. Rata oli hankalahko syherö, jota otettiin pari kierrosta. Molemmilla kerroilla otettiin aikaa. Radalla oli sekä A että puomi, ja ajattelinkin suosiolla laittaa kaaret alastuloille, niin voin keskittyä etenemään, ja Rauha saa aina-niin-hyödyllistä ratatreeniä ilman turhia pysäytyksiä. Onnistuin ekalla kerralla sitten laittamaan ne kaaret ihan päin honkia, sillä radalla Rauha hyppäsi kaarien yli (tää on näköjään yllättävän tarkka juttu!). Muuten suoritus oli ihan jees, neiti haki pujottelun vauhdissa ja oli muutenkin sopivasti kuulolla ja toisaalta myös irtosi tarvittaessa. Loppuradasta mun yrittämä vekki epäonnistui, (vedin koiran esteen ohi), joten ekan kierroksen aika ei ollut mikään erityisen mahtava. Toisella kierroksella pyysin, että joku muu laittaisi ne kaaret paikalleen, ja tällä kertaa koira suhahti niistä läpi kuten kuuluukin. Keppien sisäänmenolta tuli virhe ja yksi rima taisi pudota. Muutoin tämä kierros oli parempi ja sujuvampi. Taisimme jopa tehdä porukan nopeimman ajan ;) Pitäisi varmaan alkaa katsella tuolle kisoja, koska viime viikkojen helppojen ratojen jälkeen Rauha on alkanut irtoamaan paljon itsevarmemmin kuin aiemmin. Kontaktitkin on toimineet yleensä ihan mukavasti.

Tiistaina Mirka lähti koutsaamaan meitä lähikentälle tokon merkeissä. Meillä oli myös kamera mukana, joten koitan laittaa myöhemmin kuvapäivitystä. Otin alkuun ruutua, missä Rauha tarjosi paikkaa taas hieman miten sattuu. Ekalla kerralla se juoksi ruudun taakse, sit sivuun jne. Toisella käskyllä sain sen kyllä ruudun keskelle, mutta näköjään toistoja vaan tarvitaan lisää...

Sitten otimme hieman seuraamista, ja se oli vaihteeksi aika kamalaa. Mirka kuittaili mulle mm. siitä, että katsoin koiraa. No, vähemmästäkin sitä mulkoilee, kun seuraamispaikka on väljä! Rauha nouti myös ihan perus puukapulaa, ja siinä ei ollut mitään sen ihmeempää, kuin että ohijuoksuja tapahtui taas osassa toistoista. Täytyy ottaa siihenkin joku tehokuuri, jossa annan koiralle palautuksissa pienen käsiavun. Jos vaikka loppuis turhat ohittelut. Pienen tauon jälkeen otin vielä seuraamista wt-hihnassa, ja se meni hyvin. Mirkan vinkkivaihtoehtoja oli kaksi. Joko ostan ja otan oikeesti Rauhalle käyttöön ketjukaulaimen, jonka voi tarvittaessa vaikka jättää sen kaulaan kisasuorituksessa. Toinen vaihtoehto on opettaa naksulla koira koskemaan jalkaa seuratessa. Näistä tuon jalan koskemisen voisi opettaa koiralle ihan muualla kuin tokokentällä, ja ottaa seuraamiseen, jos haluaa. Nome-seuraamiseen se voisi olla ainakin hyödyllinen taito!
Lopuksi otimme vielä tunnaria niin, että Mirka teki kasan ja vei mun tunnarin ensin kasasta sivuun. Siirsimme joka toistolla tunnaria lähemmäs kasaa, ja vikalla kerralla se oli ihan vieressä. Tunnari oli joka kerta hieman peitetty. Tämä meni ongelmitta, joten täytyy vaan alkaa tekemään säännöllisesti treenikentällä vastaavia harjoituksia liikkurin kanssa. Plus erikseen tehdään sitten sitä rauhoittumista valmiiksi.

Eilen meillä oli vuorossa oman seuran tokotreenit. Ilma oli tosi lämmin, ja se näkyi selvästi myös koirassa. Aloitin pienellä seuraamisharjoittelulla hihnan kanssa, ja se toimi hyvin. Tämän jälkeen otin ohjatun noudon kapulat, ja teimme muutaman ohjatun perusharjoitteen. Vein koiran käsin merkille, kävin viemässä ensin yhden kapulan vasemmalle, palasin ja lähetin edestä noutoon. Tämän jälkeen sama toiselle puolelle. Sitten jätin koiran istumaan, ja vein molemmille puolille takaviistoon kapulat. Koira merkille ja itse eteen lähetyspaikalle. Käsimerkki ja suuntakäsky -> koira noutoon. Kerran se meinasi lähteä väärälle, jolloin käskin koiran takaisin. Muuten meni nappiin joka kerta. Kivaa vaihtelua meidän viime aikojen hinkkaamiseen :)

Noutojen jälkeen otimme ruutua. Tarkka paikka oli taas hieman hakusessa, ja teinkin ihan ruudun edessä täsmäharjoitusta, jonka avulla yritin saada Rauhan miettimään omaa sijoittumistaan. Ensi treeneissä luultavasti näen, onko se auttanut.

Treenasin myös hyppynoutoa hieman. Mulla oli ainoastaan metalli mukana, ja Rauha yllättäen yritti pari kertaa jättää metallin ottamatta. Ilmeisesti inhottavan kalikan kanssa ei ole kiva hyppiä... Tästä syystä tehtiin sit ihan perustreeniä pallopalkalla, jotta motivaatio pysyy. Hyppykulmat jäivät treenattavaksi tulevaisuudessa.

Lopuksi tein vielä kaukokäskyjä, ja se peruutus tosiaan tuntuu avanneen meidän kaukokäskyongelman! Pari asennonvaihtoa ja peruutuskäsky ja palkka. Tällä idealla tekniikka oli asennonvaihdoissa juuri oikea, eikä koira edennyt yhtään, vaikka meidän etäisyys oli jo yli 5 metriä! Jesh!!

Lähipäivien treenaamisissa keskitymme nomeen (teemana irtoaminen piiitkälle) ja tokossa erityisesti kaukokäskyihin, seuraamisen tiiviyteen (=käyn kaupasta ostamassa tuolle ketjupannan) ja noudon loppuosan hiomiseen.

22.6.2010

Nomeilua

Taippareiden läpäisyn jälkeen olen hiljalleen aktivoitunut jatkamaan meidän nome-harjoittelua säännöllisemmin. Viime viikolla tein harjoituksia kolmena päivänä. Ensimmäisenä päivänä teemana oli linjat. Treeniympäristönä jälleen meidän tuttu metsä, mutta häiriönä toimi tällä kertaa meidän muu koiralauma, jotka saivat juosta vapaasti. Meillä oli pohjalla kolmen tunnin tokotreenit, ja tämä selvästi toimi hyvin Rauhalle. Tein Rauhalle ensin yhden muistipaikan sen nähden. Haetutin n.60 metrin päästä kaksi damia. Sitten kävin tekemässä vastakkaiseen suuntaan yhden muistipaikan lisää. Tuolla matkalla oli polkujen ylityksiä ja maastonvaihtelua melkoisesti. Vuorottelin muutaman kerran näiden kahden paikan välillä. Rauha eteni varmasti loppuun asti ja kuunteli mukavasti pilliä. Tämän harjoituksen lopuksi jätin ensimmäiseen muistipaikkaan Rauhan huomaamatta vielä yhden damin, jonka otin ylös "sokkona" eri kulmasta. Illan harjoitukset meni ihan loistavasti. Mikä parasta, linjalle lähetykset olivat rauhallisia tapahtumia, eikä Rauha hötkyillyt tai piippaillut turhia :)

Seuraavana päivänä sain houkuteltua kaverin heittämään meille markkeerauksia. Maasto oli melko peittävää, joten erityisesti jälkimmäisen damin lentokaaresta koira ei nähnyt mitään, ainoastaan kuuli. Kakkoset meni sinänsä ihan hyvin, mutta huomasin, että Rauha valitsi itse hakujärjestyksen. Yritin kääntää sitä jälkimmäistä kohti lähetyksessä, mutta sitkeästi vaan ensin haettiin se helpompi, ja sitten vasta vaikeampi. Täytyy siis tällaista hallintaa vielä harjoitella lisää. Toista damia Rauha joutui vähän aikaa etsimään (koska ei nähnyt tarkkaa putoamispaikkaa), mutta hyvin pysyi alueella, eikä vaihtanut haulle. Lopuksi otin vielä vaikeammalle puolelle ykkösmarkkeerauksen. Sen sijaan, että olisin lähettänyt Rauhan hakemaan sitä, otimme ensin ohjauksen toiseen muistipaikkaan. Todella nätisti Rauha luopui markkeerauksesta, vaikka oma käskytykseni olisi saanut olla selkeämpää. Koska ohjaus meni niin hienosti, noudatin vielä markkeerauksenkin, ja hyvin neiti edelleen muisti damin sijainnin :)
Näyttäisi siltä, että markkeerauksissa voi vaikeuttaa ihan reilusti nykyharjoituksista. Ja mikä jälleen parasta, ääntä ei lähtenyt piippaustakaan koko harjoituksen aikana! :)

Sunnuntaina meillä olikin sitten vuorossa vähän isompi rupeama. Olin sopinut riistatreenit Tiinan ja Onnin kanssa Espoon suunnalle. Tarkoituksena oli tehdä suhteellisen kokonaisvaltainen nome-harjoitus riistalla. Oleellisia asioita harjoituksen suhteen olivat ensinnäkin se, että ollaan veden äärellä, mutta varsinaista vesityöskentelyä ei ollut. Lisäksi meillä oli mukana parin variksen lisäksi sorsa, fasaani ja lokki. Halusin nähdä, vaikuttaako sekalainen riista hakuruudussa Rauhan työskentelyyn ja jos, niin miten.

Hakualueeksi tuli lammen ranta. Muutama riista oli suht lähellä, mutta syvyyttäkin ruudulla oli kiitettävästi. Teimme suorituksen niin, että otimme koiralla ensin hakuruudusta kaksi riistaa (viidestä) ylös, jonka jälkeen tuli ykkösmarkkeeraus peitteiseen pusikkoon (koira lähinnä markkeerasi kuulon perusteella). Ykkösen jälkeen koira lähetettiin vielä hakuun, ja sen hakiessa vietiin samalle paikalle ohjausriista.

Aluksi Rauha ei meinannut lähteä ollenkaan hakemaan. Tuijotteli vaan vettä ja mua ihmeissään. Onneksi eka riista oli kuitenkin lähellä, ja koira sai pian siitä vainun. Sorsa oli laitettu veteen noin metrin päähän rannasta, ja sekös aiheutti pikku tollerille päänvaivaa. Rauha pyöri rannassa pitkän aikaa sorsan ympärillä, ja taisi tulla kerran multakin kyselmään, että mitä tehdä. Kyllä se lopulta itse tajusi uida sorsan ylös, kun ei saanut apuja mistään. Sitten palautus. Rauha roiskaisi sorsan n. 3 metriä ennen mua maahan ja jäi tutkailemaan sitä lähemmin... Itse olin sen verran pöyristynyt tiputtamisesta, että oma reaktiokykyni ei ollut erityisen hyvä. Murahdin kyllä koiralle, otin sivulle ja lähetin sen sorsalle, jolloin lintu tuli mun käteen tavalliseen tapaan. Eli lisää harjoiteltavaa tuli jälleen. Luovutuksia myös arvoriistalla. Eihän tuollainen omiminen käy päinsä :O

Sorsan jälkeen Rauha lähti hakuun reippaasti, ja toikin nopeasti mulle lokin. Tämän jälkeen käännyttiin katsomaan markkeeraus (sorsalla), ja se tuli helposti ja vaivattomasti. Tällä kertaa suoraan käteen asti :) Markkeerauksen jälkeen koira laitettiin takaisin hakuun. Rauha syvensi hakua mukavasti lähes koko alueelle, ja toikin pienen hakemisen jälkeen fasaanin. Lähetin sen vielä kerran hakuun, ja Rauha kävikin hyvin lähellä toista takariistaa, muttei saanut hajua. Se näytti saavan myös lammen rannalta hajun kauimmaisesta riistasta, mutta ei jostain syystä lähtenyt niin kauas. Hetken haun jälkeen totesin, että nyt on parempi hieman motivoida koiraa lähtemään myös ihan sinne ruuduun takaosaan. Tiina kävi siis Rauhan nähden kävelemässä ihan taaimmaisen riistan luona. Tämän jälkeen otin ensin ohjauksen markkeerauspaikalle, ja se meni myös ihan nappiin :) Sitten ei muuta kuin koira ruutuun. Tällä kertaa Rauha meni itsevarmasti syvälle ruutuun, ja toi nopeasti taaimmaisen riistan (varis). Tähän oli hyvä lopettaa :)

Kokonaisuutena tosi hyvä harjoitus :) Uutta harjoiteltavaa löytyi jälleen. Toisaalta oli tosi mukava huomata, että Rauha ei "shoppaillut" riistoja, vaan toi kaiken löytämänsä. Riistalla roikkumista ei myöskään esiintynyt. Liekö maasto ollut sen verran haastavaa, että neiti joutui keskittymään tavallista enemmän, en tiedä. Ääntä neidistä lähti todella vähän. Muutamassa hieman huolimattomassa lähetyksessä kuului pieni piippaus.

Harjoiteltavaa:
- syvät ruudut, joissa myös maastonvaihteluita, ojanylityksiä yms. (kannattaa alkuun motivoida, niin koira menee suoraan ekalla kerralla riittävän syvälle ruutuun)
- riista/dami ihan vesirajassa niin, että sitä ei aivan saa rannalta kurkottamalla.
- vesihaku (tätä ollaan tehty kyllä joskus, mutta siitä on aikaa...)
- luovutusharjoituksia riistalla.

Eilen tein agilitytreenien jälkeen läheisellä pellolla hieman linjaa ja nomeseuraamista. Seuraamisen opettaminen on tuntunut minusta hankalalta, koska sen opettamisen tulee erota täysin tokoseuraamisesta. Tein harjoituksen niin, että heitin eteemme n.10 metrin päähän damin, otin koiran sivulle ja kävelin damia kohti. Rauha pysyi todella hienosti sivulla (kuitenkin ilman katsekontaktia, kuten pitääkin), joten vapautin sen damille vaihtelevan matkan jälkeen. Tein myös välillä niin, että kävelimme melkein damin päälle, käännyimme takaisin ja taas sopivalla hetkellä vapautus damille.

Linjaa teimme heinikkoisella pellolla, missä ei ollut mitään koiran tunnistamia maamerkkejä. Tarkoitus oli se, että se joutuu oikeasti lähtemään tasan mun osoittamaan suuntaan, jotta löytää damin. Nämä harjoitukset meni ihan suht mukavasti. Kyllähän se linja voisi suorempikin olla... Loppuvaiheessa neiti pisti yhdessä ohjauksessa korvat ihan totaalisen lukkoon. Ei uskonut pillipysäytystä, eikä suullista istu-käskyä. Menin hakemaan koiran pellolta ja vein istumaan paikkaan, mihin sen olisi pitänyt pysähtyä... Täytyy lähiaikoina tehdä myös ihan puhtaita pysäytysharjoituksia, jotta siitä tulee satavarma. Lisäksi tuli todettua, että Rauha ei enää juurikaan osaa suuntia. Ainakaan pidemmältä etäisyydeltä. Täytyy siis palata myös suuntien suhteen alkeisharjoituksiin.

Positiivista harjoituksessa oli se, että Rauhasta ei lähtenyt yhtään vinkaisua missään vaiheessa. Jos harjoitukset pysyvät jatkossakin näin hiljaisina, voisin hyvinkin harkita myös wt-koetta meille vielä tänä vuonna :))

21.6.2010

Tokon tehokurssin toinen kerta

Keskiviikkona oli vuorossa toinen kerta Korrien pitämästä tokokoulutuksesta. Lähdin koulutukseen todella huonolla mielellä, ja allekirjoittanutta hirvitti etukäteen, että mitenkähän treenaaminen sujuu sellaisessa mielentilassa... No, onneksi hyvä ilmapiiri teki tehtävänsä, ja oma mielikin parani treenien alkaessa rutkasti.

Aluksi Riitta kertoi palkattomuustreeneistä ja kokeenomaisista harjoituksista. Tämä oli itselle tuttua asiaa. Oleellista hommassa on se, että kokeenomaisia harjoituksia tulee tehdä koiran kanssa säännöllisesti, mieluiten noin kerran viikossa. Itse ainakin olen luistanut tästä viime aikoina, koska meillä on ollut niin paljon uutta opeteltavaa. Mutta täytyy itsekin ottaa rutiiniksi yksi palkattomuustreeni per viikko. Eihän kisaliikkeiden tarvitse olla vielä valmiita siihen, vaan treenin voi tehdä yhtä hyvin hieman auttamalla. Ja tarvittaessa suoritusta voi pidentää alempien luokkien liikkeillä!

Muutin etukäteen suunnittelemaani kuviota sen verran, että päätin kuitenkin ottaa pienen palkattomuusharjoituksen Rauhan kanssa. Liikkeiksi valitsin omasta mielestäni suht valmiit voi-liikkeet, eli hyppynoudon, liikkeestä istumisen ja metallinoudon. Näistä hyppynoudossa annoin varmuuden vuoksi hyppykäskyn myös koiran palatessa. Hyppynouto meni ihan hyvin, tosin Rauhalla oli palatessa sen verran vauhtia, että se juoksi taas metrin ohi, ennen kuin tuli luovuttamaan sivulle. Liikkeeestä istuminen meni yllättäen maahanmenoksi. En korjannut, vaan kuljin liikkeen loppuun kokeenomaisesti. Liikkuri sanoi vielä käsky-sanan (maasta perusasentoon lopuksi), ja Rauha nousi ilman omaa käskyäni... Metallinouto meni sit onneksi ihan täydellisesti :)

Palautteeksi saatiin, että liikkeiden väliset siirtymät onnistuivat meiltä hyvin. Siinä olikin tällä kertaa tekemistä, kun liikkuri ei osannut päättää, mistä me otettaisiin seuraava liike. Mentiin sitten edestakaisin ;) Kiva juttu, että siirtymiset näyttävät riittävän hallituilta. Mähän en pidä Rauhaa mitenkään käskyn alla, vaan se saa pyöriä siinä mun ympärillä "vapaasti" väliajat. Mun mielestäni se on ihan hyvä tapa hieman antaa kuuman koiran purkaa intoa, ja Riitta oli samaa mieltä. Itse liikkeiden teknisiin juttuihin ei kamalasti puututtu. Tarkoituksenahan oli tasotsekkaus, joten tiedän nyt, että esim. liikkeestä istuminen vaatii vielä toistoja.

Riitta ehdotti, että mun kannattaisi alkaa enemmän käyttämään liikkeitä valmistavia sanoja, niin koira tietäisi vielä varmemmin, mitä tuleman pitää. Mä olen niitä käyttänytkin esim. ruudussa ja tunnarissa, mutta Riitalla kuulemma on joka liikkeelle oma vihjesanansa. Täytyy siis aktivoitua tässäkin asiassa. Rauhan kanssa kuulemma täytyy tehdä paljon kisanomaisia harjoituksia. Syynä pääosin se, että se kuumenee tilanteessa hieman normaalia enemmän.

Juttelimme muuten alussa myös hieman koiran viretilan säätelystä. Sain aivan mahtavan vinkin tunnarin harjoitteluun (tätäkään ei voinut itse älytä...). Eli opetan koiralle jonkun rauhoittumista tarkoittavan käsimerkin, jonka voin tuoda tokosuoritukseen (esim. pieni pääkosketus tms.). Sillä saan nopeasti kierroksia alas myös kisasuorituksen aikana. Eli eikun treenaamaan!

Lopuksi katsoimme vielä porukalla Rauhan kaukokäskyjä. Se kun ei ole tuntunut edistyvän yhtään, vaikka olemme treenanneet paljon. Sain vinkiksi opettaa koiran peruuttamaan. Tätä ollaan nyt tehty vajaa viikko kotona, ja hyvältä näyttää. Ideana on siis saada koira ajattelemaan enemmän "taaksepäin". Nythän etäisyys tekee sen, että tuon osaama tekniikka katoaa, ja etenemistä tapahtuu joka siirtymällä!

Hyvät treenit kokonaisuudessaan! Treenattavaa riittää, mutta nyt ainakin tiedän, miten etenemme :)

10.6.2010

Möllitokossa ja tehokoulutuksessa

Viime maanantaina ajattelin mennä katsastamaan meidän voi-liikkeiden todellisen tason möllitokokisoissa. Suoraan sanottuna odotukset eivät olleet hurjan suuret, koska en ole kisavalmiiksi liikkeitä yrittänyt vielä edes tehdä. Tasotsekki siis päätavoitteena.

Ensimmäisenä oli paikallamakuu. Rauha oli ihan ok mielentilassa ennen kehään menoa (vähän into pinkeänä kuitenkin). Meitä ennen oleva kultsu kuitenkin sai edessämme hepulijuoksukohtauksen kehään mentäessä. Tästähän Rauha otti mahtavat kierrokset ja VINKUI rivissä, kun otin koiran perusasentoon. Maahan meni hieman viiveellä, ei tarvinnut kuitenkaan tuplakäskyä. Jätin sen ja vilkaisin ennen piiloon menoa koiraa. Se ISTUI?!?! "Positiivista" suorituksessa oli kuitenkin se, että koira myös istui seuraavat 4 minuuttia, eikä esim. valunut maahan jossain vaiheessa (evl:n paikalla istuminen tulee tuskin olemaan ongelma...). Liikkeen jälkeen tuomari sanoi, että Rauha oli hiipinyt muutaman askeleen mun perään heti käännettyäni sille selän, ja istui mun mulkaisusta. Eli periaatteessa sama ongelma, mitä meillä on välillä esiintynyt. Uskon sen liittyvän viretilaan. Täytyy kait vaan suosiolla alkaa tehdä paikallamakuuharjoituksia myös korkesassa vireessä, koska ihan vastaava tapahtuma voi sattua myös virallisissa kisoissa.

Sitten yksilöliikkeet... Seuraamisessa näkyi edellispäivän mejä-koe. Se oli melko väljää, ja matalavireistä muutenkin. Perusasennot tulivat hieman viiveellä (tulivat kuitenkin, välillähän ne unohtuvat kokonaan). Sitten erityisesti juokseminen oli jotain käsittämättömän kamalaa. Olen selvästi treenannut juoksuseuraamista ihan luvattoman vähän. Kaaviossa oli esimerkiksi perusasennosta suoraan juoksuun lähtö, missä Rauha loikkasi jo ekalla askeleella metrin mun edelle. Muutenkin juoksussa tuo ei osaa käännöksiä sitäkään vähää, kuin kävellessä. Askelsiirtymät olivat ihan kaavion lopussa, ja menivät jotenkuten. Tämänhetkiseen taitotasoon nähden ok. Tuomari taisi antaa tästä seiskan, jos oikein muistan (hyvä kontakti, mutta paikka vaihteli...).

Seuraamisen jälkeen oli vuorossa liikkeestä istuminen. Se oli täyden kympin arvoinen. Palatessani Rauha steppasi muutaman kerran etujaloillaan, ja siitä saimme maininnan. Täytyy tuohonkin alkaa kiinnittää huomiota. Samaahan tapahtuu välillä noudoissa heittoliikkeen aikana.

Sitten ruutu. Kylläpäs se 20 metriä tuntui valtavan pitkältä matkalta! Koska Rauha ei vaikuttanut niin skarpilta, kuin yleensä ruutuun lähetyksissä, näytin sille selkeästi kädellä ruudun suunnan ennen varsinaisen suorituksen aloitusta. Tästä saimme jälkikäteen palautetta, että virallisissa kisoissa ruudun näyttäminen koiralle etukäteen nollaa kys. liikkeen... Lähetyksessä Rauha lähti kyllä ruudun suuntaan, mutta kehänauhat ja kivipainot selvästi sekottivat neidin hahmotuskykyä. Se juoksi ruuduun sivusta takanauhan eteen seisomaan. Korjauksesta meni ruudun ja kehänauhan taakse seisomaan. Yritin lähettää vielä uudestaan, mutta ei vaan hahmottanut ruutua. Täytyy siis lähiaikoina virittää myös treeneihin kehänauhat ruudun ympärille!

Ruudun jälkeen oli vuorossa tunnari. Suhtauduin tähän jo alun perin skeptisesti, ja kyllähän Rauha näytti selvästi, ettei tätä vielä hallita. Eli toi ensimmäisen suuhun osuneen kapulan, ei edes yrittänyt haistella. Yritin vielä uudestaankin lähettää sen, mutta neidillä ei ollut mitään käsitystä asiasta...

Tässä lyhennetyssä voittajaluokan möllikisassa olisi ollut vielä vuorossa kaukokäskyt, mutta vaihdoin sen metallinoutoon, jotta saamme loppuun hyvän suorituksen. Kaukot ei muutenkaan ole vielä kisavalmiita, joten turha niitä olis ollut edes yrittää... Metallinouto meni ihan täydellisesti :)

Kokonaisuutena tuli todettua, että paljon on vielä tekemistä voi-liikkeiden osalta. Olin alustavasti ilmoittanut Rauhan heinäkuun alkuun tokokisoihin, mutta jätämme nyt sen suosiolla väliin.

-----------------------

Eilen meillä oli vuorossa Koivukylän Koiraharrastajien järjestämä tokon tehokoulutus. Kouluttajina tutut Riitta ja Pekka Korri. Koulutukseen oli varattu aikaa 2,5 tuntia, mikä oli tosi hyvä juttu. Ehdimme siis rauhassa keskittyä joka koiran suorituksiin ja jutella paljon koulutusaiheista.

Aluksi Riitta halusi nähdä jokaisen koiran seuraamisen ja luoksetulon (pysäytysten) tason. Rauha seurasi ihan kohtuullisesti. Meidän hankaluudet tuli hyvin näkyviin, eli takapään käyttö käännöksissä ja perusasennot. Lisäksi juoksussa R yritti edistää, eikä osaa kääntyä kunnolla. Sain näihin hyviä treenivinkkejä. Takapään käyttöön ja perusasentojen täpäkkyyteen saimme vinkiksi tehdä paljon lyhyitä pätkiä ja käännöksiä. Kaksi askelta eteenpäin, loiva käännös vasempaan ja liike seis. Perusseuraaminen oli Riitan mielestä hyvää, joten meidän kannattaa nyt keskittyä vaan noihin käännöksiin, juoksuun ja perusasentoihin. Mun täytyy vaan alkaa käyttää enemmän käsiapuja vaikeissa jutuissa, koska pienellä avulla jutut onnistuu hyvin. Eli ensin pienellä avulla vasemmalle käännöstä ja sitten usean toiston jälkeen vasta alan häivyttämään käsiapua pois.

Luoksetulon pysäytyksessä tulikin vastaan ihan uusia ongelmia. Eli jätin takapalkan Rauhan nähden tavalliseen tapaan. Seisomaan pysäytyksessä annoin Rauhalle tuplakäskyn (harjoitellaan parhaillaan käsimerkistä suulliseen käskyyn siirtymistä), mutta pysähtymisestä ei ollut tietoakaan. Koska tämä oli ensimmäinen kerta, kun Rauha teki noin, otimme välittömästi liikkeen uudestaan. Sama juttu. Kolmannella kerralla tein niin, että jos käskyä ei noudatettu, lähdin kävelemään koiraa kohti. Tämä hämmensi selväsi Rauhaa, ja se pysähtyi vihdoin. Vapautin sen saman tien takapalkalle. Otimme vielä yhden palauttavan harjoituksen lyhyellä matkalla, jossa Riitta heitti pallon Rauhalle. Tämä meni jo hieman paremmin. Mun täytyy siis selvästi alkaa harjoitella pysäytystä ihan ajatuksella kiertoleikin avulla. Yleensähän tuo on kylläkin reagoinut takapalkkaan ja pysähtynyt aina (joskin joskus hieman hitaasti, mutta pysähtynyt silti).

Lopuksi saimme jokainen tehdä vapaavalintaisen liikkeen. Otin itse ruudun, koska halusin saada vinkkejä erityisesti liikkeen loppuosan harjoitteluun. Lähetin Rauhan suoraan voi-matkalta ruutuun. Se juoksi sinne täysiä, pysähtyi just oikeaan kohtaan seiso-käskystä ja meni ekasta käskystä maahan. JES! Menin koiran luokse palkkaamaan sen. Tämän jälkeen harjoittelimme loppuosaa erikseen niin, että vein Rauhan maahan makaamaan ja menin seisomaan selkä koiraa kohti suunnilleen siihen kohtaan, mistä koira kutsutaan seuraamaan. Kutsuin ja käsiavulla autoin koiran sivulle perusasentoon. Rauha tuli aivan kiitolaukkaa, mutta sai hidastettua kohtuullisesti itsensä suoraan mun sivulle. Toistettiin tätä muutaman kerran ja saatiin ohjeeksi harjoitella samaan tapaan aika pitkään. Seuraaminenhan ei sinänsä ole ongelma, joten nyt pitää saada vaan koiran päähän taottua ajatus, että mun sivulle pitää oikeasti jarruttaa. Lopuksi otimme vielä ruudun lähes kokonaisena liikkeenä. Ainoastaan lopun seuraamisen sijaan kutsuin koiran luokseni perusasentoon. Tämä meni aivan mahtavasti! Rauha juoksi täysiä keskelle ruutua, pysähtyi taas ideaalikohtaan ekalla käskyllä ja tipahti maahan-käskyllä. Lopun vauhti on edelleen kova, mutta R onnistui silti tulemaan perusasentoon silti hyvin. Seuraavana haastena tuleekin olemaan kehänauhojen lisääminen ruudun ulkopuolelle, sehän selvästi sekoitti Rauhan pasmat maanantain möllikisoissa.

Kokonaisuutena mahtavat treenit! Ne olivat Rauhan kannalta myös sopivatempoiset, eikä meillä ollut mitään hankaluuksia viretilan kanssa. Ensi viikolla on vuorossa tehokoulutuksen toinen kerta, jossa ajattelin ottaa suurennuslasin alle tunnarin ja kaukokäskyt. Kaukoihin kysyin muuten Riitalta vinkkejä siihen, miten saisin takapalkan toimimaan. Nythän Rauha alkaa ihan väkisin kääntämään itseään sivuun ekasta asennonvaihdosta alkaen. Vaihtoehtoisesti se ei tunnu välittävän takapalkasta yhtään, vaan ajatus on eteenpäin heti jos menen yhtään kauemmaksi koirasta. Sain ohjeeksi olla vaan tosi kärsivällinen. Jos koira yhtään meinaa poikittaa, niin silloin sitä palkataan edestä. Vaihdellaan siis etu- ja takapalkan antamista niin, että koira ei voi olla ihan varma, mistäpäin palkka on tulossa.

Jatkamme päivittäistä treenaamista siis edelleen. Tällä hetkellä suurennuslasin alla ovat seuraaminen, tunnistusnouto ja kaukokäskyt. Luoksetuloa teen myös ihan lenkin varrella pysäyttämällä Rauhaa satunnaisesti luoksetulosta. Ensi viikonloppuna meillä on vuorossa kauan odotettu tollerileiri. Tosin minä toimin taippariryhmän kouluttajana, joten Rauha saa pitkälti relata. Suunnitelmissa olisi kylläkin tehdä pientä noutotreeniä myös omilla koirilla esim. la-iltana. Ja tokoahan voi aina ottaa pikkasen siellä täällä ;)

Mejä-kokeissa Miehikkälässä

Viime viikonloppuna oli vuorossa mejä-koe Miehikkälässä. Lauantaina oli jälkientekopäivä, joten Rauha sai lepuutella autossa. Jäimme koepaikalle yöksi, ja illalla teimmekin Rauhan kanssa hieman tokon ruutua. Kivasti se meni sinne täysiä koko matkan, mutta välillä neiti vielä päätyy ruuduun sivuun seisomaan. Harjoittelin hieman myös ruudun loppuosaa. Siinä on vielä tekemistä, koska Rauha tulee kutsusta kiitolaukkaa sivulle, ja jarrut on tässäkin hukassa...

Sunnuntaina oli vuorossa varsinainen koe. Saimme arvonnassa päivän ensimmäisen jäljen. Tuolloin ei ollut vielä kovin lämmin, joten olin vuoroon enemmän kuin tyytyväinen :) Rauha lähti jäljelle määrätietoisesti ja varmasti. Alku oli avointa ja helppokulkuista metsämaastoa, jossa Rauha meni ison osan matkasta ilmavainulla. Ekan suoran puolivälissä huomasin Rauhan olevan erityisen tarkasti jäljen päällä. Menimme nimittäin selkeästi jonkun jälkien päällä... Itselleni olikin todella suuri yllätys, kun tuomari totesi vähän ajan päästä, että pitäisiköhän meidän palata jäljelle, kun opas jäi jo tuonne kauas... Jäljelle palautettuna Rauha jatkoi kehottamatta verijäljen seuraamista. Ensimmäisellä kulmalla Rauha alkoi oikein vetää, ja lähti kulmalta määrätietoisesti aivan vastakkaiseen suuntaan jäljestä. Tässä vaiheessa allekirjoittanut päätti puhaltaa pelin poikki. Keskeytin siis suorituksen. Ikinä aiemmin ei tuo ole vastaavalla tavalla seurannut riistajälkiä, enkä halua opettaa sille, että koetilanteessa seuraan koiraa mihin vaan...

Tuomari lähti kulmalta suoraan takaisin, mutta menimme harjoitusmielessä oppaan kanssa jäljen loppuun. Loppumatka menikin tietysti oppikirjatyyliin. Makuista tuo olisi voinut olla hieman kiinnostuneempi, mutta muuten jäljesti tarkasti sorkalle. Eikä tällä kertaa edes oikaissut sorkalle ilmavainulla :)

Sellaista siis tällä kertaa. Nyt pidetään suosiolla pieni tauko mejä-kokeista ja keskitytään treenailuun. No, eipähän lopu tekeminen kesken ;)

1.6.2010

Tokotilanne

Voittajan liikkeitä on hinkattu jo jonkin aikaa, joten nyt lienee hyvä hetki pieneen tilannekatsaukseen sen suhteen.

1. Paikallamakuu
Rauha on silloin tällöin lähtenyt maahanjätöstä mun perään. Muutoin on pysynyt ongelmitta. Lopun perusasento tulee joskus vielä liian aikaisin ja joskus vasta toisella käskyllä.
-> Jatketaan säännöllisiä pm-harjoituksia ja tehdään edelleen vaihtelevasti lopun perusasentoa (aikaa vaihdellen ja välillä ei käskyä ollenkaan).

2. Seuraaminen
Seuraamisen viretila on nyt sopiva. Rauhan seuraamispaikka on hyvä, se ei ole enää liian edessä. Sivusuunnassa seuraaminen on ajoittain turhan väljää. Lisäksi vasemmalle käännökset ovat kömpelöitä ja juoksussa edistää. Perusasennot unohtuvat erityisesti pitkän seuraamispätkän jälkeen. Peruutus ei toimi erityisen hyvin.
-> Paljon eri pituisia harjoituksia.
-> Palkkausta vaihtelevammaksi.
-> Namin voi myös heittää palkaksi hyvästä työstä.
-> Perusasennoista palkkaa useammin.
-> Vasemmalle käännöksissä sivuaskel oikealle.
-> Juoksuun ja peruutukseen aluksi käsiapu.

3. Liikkeestä istuminen
Toimii jo melko varmasti. Tällä hetkellä annan koiralle vielä pienen vartaloavun.
-> avut pois.
-> Vaihtelevasti jättäviä (valmistautumista evl:n idariin).

4. Luoksetulo
Täyspitkällä matkalla seisomaan pysähtyminen on löysä. Loppu toimii hyvin.
-> opetellaan puun kiertäminen valmiiksi. Sen avulla paljon toistoja pysäytykseen ilman varsinaista luoksetuloa.
-> yleistetään takapalkka.

5. Ruutu
Rauha lähtee kyllä ruutuun itsevarmasti pelkällä käskyllä, mutta tarkka pysähtymispaikka vaihtelee. Usein R menee hieman ruudun yli. Istuu välillä seiso-käskystä.
-> toistoja säännöllisesti.
-> oikean paikan vahvistaminen kosketusalustan avulla.
-> palkka välillä ihan vain seiso-käskyyn reagoimisesta.
-> harjoitellaan myös ruudun loppuosaa, eli ruudusta seuraamaan juoksemista. Tähän aluksi käsiapu.

6. Hyppynouto
Toimii ongelmitta suoralla heitolla.
-> Harjoiteltava vinoja kulmia, jotta Rauha tulee takaisin hypyn kautta, vaikka se ei olisikaan matkan varrella.

7. Metallinouto
Toimii mukavasti. (Isolla kapulalla löysä ote)
-> pidetään ohjelmistossa ja harjoitellaan silloin tällöin.

8. Tunnistusnouto
Tuo oikean, vaikka en kävisikään sen nähden viemässä kapulaa pinoon. Avustajan kanssa emme ole viime aikoina päässeet harjoittelemaan.
-> onnistumisia lisää eri ympäristöissä kokeenomaisesti.
-> muistellaan taas oikeaa luovusasentoa.

9. Kauko-ohjaus
Toimii, mikäli olen koiran edessä. Takapalkalla alkaa nopeasti kääntämään itseään sivuttain, eikä tunnu vaikuttavan muutenkaan siihen pieneen etenemiseen, mitä tapahtuu. Ongelmana siirtymät seiso-istu ja seiso-maahan.
-> paljon toistoja läheltä takapalkan kanssa.
-> etäisyyttä koiraan todella pienin askelin.

29.5.2010

Tokotreenailua

Koska Rauhan tassu alkaa vaikuttaa jo melko hyvältä, päätin mennä ottamaan treenisession tuohon viereiselle kentälle. Päätin etukäteen kiinnittää huomiota erityisesti ääneen, jota ei tarvisi tulla ollenkaan.

Ensimmäisenä kävin laittamassa tunnarikasan kentän reunalle ja oman hajustetun valmiiksi joukkoon. Tämän jälkeen otimme pientä herättelyä. Rauha olisi kovasti halunnut hakea sen tunnarin, joten käänsin meidän rintamasuunnan vastakkaiseen suuntaan. Sitten paikallamakuu. Otin ensin muutamia toistoja valmis-sanalla. Eli valmis ja samalla taskusta nami koiran suuhun. Maahan meni hyvin ekalla käskyllä. Tein yhden valelähdön, eli palasin 10 metrin jälkeen takaisin ja palkkasin koiran. Tämän jälkeen oikea paikallamakuu, missä Rauha makasi muutaman minuutin. Palatessani en ihan heti ottanut perusasentoon, vaan odotin n.20 sekkaa. Nousi kuitenkin hienosti ekasta käskystä. Nappisuoritus siis. Tämän jälkeen kehumisessa huomasi taas pursuavan innon, kun koira hieman piippasi. Ratkaisin ongelman niin, että pieni murahdus ja käsky perusasentoon. Istutin Rauhaa siinä hetken, ja kehuin ja palkkasin hiljaisuudesta.

Kun koira oli rauhoittunut, otimme seuraamista. Seuraamispaikka on edelleen hieman vaihteleva, mutta nykyään se vaihtelee lähinnä sivusuunnassa. Eli edistystä on tullut tässäkin liikkeessä. Lisäksi Rauha ei enää seuraamisessa tunnu pommilta, vaan uskallan kävellä rennosti katsomatta koiraa. Vahvistin hyvää seuraamispaikkaa suullisilla kehuilla, ja se tuntui toimivan mukavasti. Jossakin vaiheessa otin myös pallon mukaan, koska seuraamisen kriteerit alkavat selvästi olla Rauhan päässä. Pallo antoi seuraamiselle hieman lisää terävyyttä, mutta ei enää aiheuttanut poikittamista, kuten joskus aikaisemmin.

Seuraamisen jälkeen otimme kaukokäskyjä, joissa neiti edisti selvästi seiso-istu ja seiso-maahan -siitymissä. Täytyy vaan ottaa taas hieman takapakkia tässä ja opetella oikeasti takapalkka tähän liikkeeseen. Muutoin koira oli hyvin kuulolla, ja viretila oli sopivan liikkeeseen.

Kaukojen jälkeen Rauha oli jo unohtanut tunnarikapulat melko täydellisesti, joten nyt oli hyvä aika ottaa se kapula ylös. Lähetin sen todella kaukaa (tuplat kisaetäisyydestä) kasalle. Se meni suoraviivaisesti laukalla, haisteli huolellisesti pinon ja toi varmasti oman mulle käteen. Jes! Luovutus oli kökkö, mutta toisaalta en viime aikoina ole luovutusta tunnarista vaatinutkaan, koska tärkeintä on aina tuoda se oma :)

Tunnarin jälkeen harjoittelimme luoksetulon pysäytyksiä. Takapalkkana oli narupallo, ja tämän avulla seisominen oli sopivan täpäkkä ja terävä. Otin ekalla kerralla myös koko liikkeen, ja se hieman ihmetytti Rauhaa (kun ei vapautettukaan heti seisomisesta taakse).

Lopuksi otin vielä hieman kisanomaisempaa palkattomuustreeniä. Vein kentän laidalle ruokapurkin avattuna. Otin alkuun helpohkon seuraamisen. Siinä neiti oli ajoittain hieman ajatuksissaan (perusasentoja meinasi jäädä väliin). Seuraamisen jälkeen liikkeestä istuminen, jossa käänsin apuna päätäni käskyn sanoessani. Tämä meni aivan täydellisesti :) Viimeisenä muutama kaukokäsky niin, että kuppi oli suoraan koiran takana. Hieman paremmat siirtymät ja vapautin Rauhan onnistuneesta seiso-istu -siirtymästä suoraan kupille.

Kokonaisuutena hyvät treenit. Rauhan kanssa kannattaa selvästi tehdä tuollaisia "kaavat rikkovia" harjoituksia enemmänkin. Että esim. tunnaria tai kapulaa ei heti noudeta, vaikka se olisi kentällä valmiina yms. Lisäksi alun pienillä kontaktiharjoituksilla sain koiran nopeasti keskittymään, eikä ääntä lähtenyt alun vinkaisuiden jälkeen ollenkaan! Uskon, että ääni tuli osaksi myös siitä syystä, että Rauha halusi päästä tunnarille, ja turhautui, kun ei tehtykään oletettavinta asiaa ;)

Todellista moniajoa

Viimeisen kuukauden aikana olemme ehtineet harjoitella ja käydä koulutuksissa niin monena päivänä, että blogin päivittämisen ei ole ollut aikaa... Yritetään nyt kiriä se kiinni ja tehdä tiivistelmä viime aikojen treeneistä. Huh, taitaa tulla historian pisin blogiteksti :O

---------------------
To 27.5.2010
Tänään oli allekirjoittaneella tokon koulutusvuoro, ja päätin ottaa Rauhan mukaan kentälle. Tassu alkaa vaikuttaa jo aika hyvältä, R ei enää onnu sitä, enkä ole pitänyt tassusidettä sillä kuin kostealla ilmalla ja silloin, kun mennään jossain karkeammalla alustalla. Mun hyvä ideani oli ottaa Rauha mallikoiraksi kurssilaisille. Teemana nouto. R olikin kerännyt tosi hienot kierrokset kentän laidalla odotellessaan, ja esitteli hienosti äänijänteitään, kun otin sen hommiin. Lisäksi edellispäiväinen kapulan kanssa juoksentelu oli neidillä edelleen selvästi mielessä, koska kapulan kanssa tohottaminen oli tosi levotonta. Sinänsä sain toki perusharjoitukset näytettyä, mutta hieman harmitti se vinkuminen. Täytyy ottaa nyt äänijutuissa ihan nollatoleranssi. Mitään ei tehdä, ennenkuin maltetaan olla hiljaa. Malttitreeniä siis myös tokokentälle! Treenien jälkeen otimme myös hieman seuraamista, ja se tuntui jo tosi kivalta. Tosin vasemmalle käännökset on edelleen ihan syvältä ja seuraamisen loppuvaiheessa tehdyt askelsiirtymät vielä hankalia. Erityisesti peruuttaminen vaatii neidiltä vielä todella paljon keskittymistä.

----------------------
Ke 26.5.2010
Tänään oli vuorossa Riitan kurssin viimeinen kerta. Rauhan tassukin on ollut jo viime päivinä ihan hyvässä kunnossa, joten otin koiran mukaan tassu paketissa. Tulos oli melko odotettava. Neiti on ollut melkein kaksi viikkoa tekemättä mitään, ja sitten vielä mennään sikakivalle treenikentälle. Ensimmäiset 20 minuuttia olivat ihan järkyttävää söhellystä. R ei varmaan ikinä ole tehnyt noin huonosti hommia. Ensimmäisenä tehtävänä oli ottaa kisatreeninä kehään tulo, lyhyt seuraaminen ja vapaavalintainen liike. Seuraaminen oli aivan järkyttävää haahuilua, ja jouduin antamaan Rauhalle muutaman lisäkäskyn, ja loppuvaiheessa se jo seurasi ihan oikeasti. Vapaavalintaisena otimme liikkeestä istumisen. Tämä on toki meille vielä aika uusi liike, mutta en tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun R ensin jäi seisomaan käskystä, uusinnasta meni maahan ja kolmannesta käskystä vasta istui. Riitan kanssa mietittiinkin, että voikohan tassu paketissa seurata. Muutenkaan ei olleet tyypillistä Rauhaa nuo liikkeet. "Positiivista" (niin kai jonkun mielestä) oli se, että koiran viretila ei laskenut tippaakaan, vaikka en sitä palkannut tai kehunut suorituksissa yhtään...

Kehääntuloharjoituksen jälkeen otimme seuraamista häiriössä toisten koirien ohi. Eli olimme ympyrässä ja omien koirien tuli pitää katsekontakti, kun toinen koira seurasi vierestä ohi. Tämä meni jo paremmin. Nyt Rauhan seuraaminen oli jo nättiä ja sopivavireistä. Tämän jälkeen otimme paikalla istumisen ja paikallamakuun. Huoh, kökkö viretila näkyi näissä liikkeissä aivan h*tisti. Paikalla istumisessa se taas oli levoton, ja jopa nousi kerrans seisomaan (meni taas käskystä takas istumaan). Paikallamakuussa R meni hyvin maahan, mutta yritti kävellä perässäni, kun lähdin poistumaan. Kummallista, ehkä ympyrämuodostelma oli kuitenkin Rauhalle isompi häiriöä, kuin uskoisi. Palautuksen jälkeen se kuitenkin makasi nätisti ja lopun perusasento tuli nätisti ja varmasti. Paikallamakuun lähtöjä tarvitsee kuitenkin selvästi treenata vielä paljon!

Seuraavaksi teimme kaukokäskyjä samassa ympyrämuodostelmassa. Haasteena koirille oli se, että vieressä joku toinen käski omaa koiraansa asennonvaihdoksiin. Jäin ihan suosiolla koiran eteen seisomaan, ja tältä etäisyydeltä kaukot toimivat erittäin mallikkaasti ja ongelmitta. Rauha ei ottanut häiriötä muista koirista.

Seuraavaksi tsekkasimme luoksetulon pysäytyksiä. Otin alkuun varovasti yhden pysäytyksen ihan lyhyeltä matkalta, mikä onnistui mainiosti. Täyspitkässä luoksetulossa seisominen oli kuitenkin luvattoman hidas. Maahanmenosta ja lopun perusasennosta saatiin kehuja. Riitta suositteli, että mun kannattaa jatkaa takapalkan yleistämistä tässäkin liikkeessä. Heittoliike on kuitenkin sen verran hidas, että usein koirille tulee hankaluuksia juuri pidemmältä matkalta pysähtymisissä.

Viimeisenä oli vuorossa temppurata, jonka ideana oli rikkoa kokeneiden koirien kaavamaiset käsitykset tokosta. Ensimmäiseksi koira lähetettiin merkille, josta ei mentykään ruutuun, vaan piti noutaa kapula vastakkaisesta suunnasta. Kapulan kanssa koiran tuli käydä hyppäämässä este n. 30 metrin päässä ja esteen jälkeen koira lähetettiin edelleen kapula suussa ruutuun. Ruudusta luoksetulo.

Me sovelsimme Rauhan kanssa harjoitusta hieman, koska merkkiä en ole tuolle vielä opettanut (tehdään ensin ruutu valmiiksi). Lähetin koiran suoraan merkiltä noutoon, minkä jälkeen hieman autettuna hypylle. Hypyltä R kyllä juoksi ruutua kohti hyvin, mutta komeasti yli, ja muutenkin jouduin menemään lähelle ohjaamaan koiran ruudun oikeaan kohtaan. Toisella yrityksellä alku meni tosi hyvin. Rauha lähti yhdestä käskystä kapulan kanssa suoraan hyppäämään, ja sieltä ruutuun (tosin taas vähän sinnepäin, ei kohdalleen). Kokonaisuutena hauska treeni, ja sainkin Riitalta vinkin, että meidän kannattaa ottaa hieman sovellettuna tällaisia harjoituksia silloin tällöin. Esim. just nouto, josta ruutuun. Ruudusta luoksetulo pysäytyksellä. Pysäytyksen jälkeen otetaan muutama kaukokäsky ja siitä luoksetulon loppuasentoon. Toki tällaisia ei kannata tehdä juuri ennen kisaa, mutta tämä on hyvä tapa hieman monipuolistaa harjoituksia ja rikkoa koiran pään sisään muodostuneita rutiineja :)

Kokonaisuutena treenit olivat tosi kivat. Rauhalla on näköjään tällä hetkellä hankaluutena viretila treenien alussa. Jatkossa pystyn taas lämmittelemään sen rauhassa, joten eiköhän se ongelma ratkea pienellä säädöllä, kunhan päästään taas kunnon treenikuntoon :)

-----------------------
Pe 14.5 - ti 25.5.2010
Taippareiden jälkeen pidimme muutaman päivän mietiskelytauon, minä aikana Rauha onnistui loukkaamaan oikean takajalkansa johonkin terävään. Tästä syystä meille tuli muutaman viikon pituinen totaalitauko treeneistä ja koulutuksista.

Tänä aikana ehdin käydä ilman koiraa katsomassa kahdessä tokokoulutuksessa. Ensin oli Jessica Swanljungin tollereiden tokokurssin toinen kerta. Oli todella opettavaista välillä katsoa muiden suorituksia tarvitsematta keskittyä omaan koiraan. Mieleen jäi erityisesti Niinalle ja Novalle neuvottu leikki luoksetulon pysäytyksiin. Eli heitetään nami koiralle mahdollisimman kauas. Kun se on syönyt sen, kutsutaan ja pysäytetään seisomaan. Jos oli hyvä, palkataan heittämällä nami kauaksi koiran taakse. Kutsutaan uudestaan, jne. Täytyy kokeilla tätä myös Rauhalle, kunhan se tuosta paranee. Meillä on tosin ongelmana enemmän se, että riittävän kaukaa tullessaan R ei pysähdy terävästi. Useampi muu tolleristi teki palkattomuustreeniä, ja sitäkin oli mukavaa seurata sivusta. Näki hyvin, että vaikka koiralla on motivaatiota työskennellä omistajansa kanssa, se täytyy silti opettaa siihen, että välillä palkkaa ei vaan tule vähään aikaan.

Seuraavana päivänä oli vuorossa Riitan kurssin neljäs kerta. Vähän oli orpo olo ilman koiraa, mutta pääsinpähän seuraamaan lähempää muiden treenejä. Kokeneiden koirien treenit ja ongelmat olivat melko pikkutarkkaa näperrystä, mutta toisaalta itselle tuli fiilis, että ei tuon tason saavuttaminen ole meille mitenkään mahdotonta. Tylsää, kun itsellä olisi pää täynnä kaikenlaisia treeni-ideoita, mutta koira on saikulla :(

Viime päivinä olen jo harjoitellut varovasti Rauhan kanssa tokojuttuja kotona ja pihalla. Seuraaminen on hieman hakusessa tällä hetkellä. Toisaalta paikka on nyt selvästi taaempana kuin ennen (hyvä), mutta koira on edelleen hieman väljä. Tämä voi toisaalta johtua tuosta tassusta, joten en ole erityisen huolissani. Tunnistusnoutoa olemme ottaneet sopivissa väleissä kotona. Olen tehnyt harjoitukset niin, että olen koiran näkemättä käynyt laittamassa pihalle pinon, jossa on jo valmiiksi oma hajustettu kapula. Nämä ovat selvästi olleet riittävän haastavia Rauhalle. Välillä se on hieman haistellut, ja tuonut väärän. Olen ottanut sen vastaan tosi passiivisena ja lähettänyt koiran uudestaan. Toisella kerralla se on tehnyt huolellista työtä, ja tuonut oikean. Viimeisin harjoitus meni heti ekalla yrittämällä oikein, joten eiköhän se liike etene omalla painollaan. Kaukokäskyissä olen yrittänyt ottaa etäisyyttä koiraan, mutta tämä tuntuu edelleen tosi hankalalta. Erityisesti ensimmäinen asennonvaihdos on sellainen, että R saattaa ihan ottaa pari askelta mua kohti. Olen yrittänyt käyttää takapalkkaa, mutta se aiheuttaa sen, että koira alkaa törkeästi poikittaa. Sen pitäisi kuitenkin olla vain välivaihe, joten ehkä mun täytyy vaan jatkaa tätä sitkeästi.

---------------------
To 13.5.2010
Tänään oli vuorossa taipumuskoe Inkoossa. Olimme aamupäiväryhmässä, ja lähdinkin jännittyneenä kukonlaulun aikaan ajelemaan kohti koepaikkaa. Sää oli mukava, ja aamupäivän porukan kanssakin juttu lensi hyvin. Osallistumisnumeroksemme tuli 6, joten ehdin rauhassa katsoa useamman koiran ennen omaa suoritustamme. Olin itse liikkeellä sillä asenteella, että ihan sama mitä tapahtuu, mutta tänään aion antaa koiralle kaiken tukeni ja kannustaa sitä oikeasta työskentelystä (vaikka treenitilanteissa olenkin suht passiivinen).

Rauhalla oli edelleen ääni päällä edellisillan tapaan. Odottelu sen kanssa olikin harvinaisen turhauttavaa, kun neidillä oli pilli kurkussa koko ajan. Odotin jo kauhulla, että millaisetkohan rääkäisyt se päästää noutoon lähetyksissä... No, eipä muuta kuin rantaan (Rauhalla veto päällä, täytyy oikeasti alkaa harjoittelemaan hallittuja kisan aloituksia ilman hihnaa...). Molemmat vesinoudot menivät mallikkaasti. Rauhallinen markkeeraaminen ja käskystä suoraan veteen ja lokille. Palautukset tulivat myös suoraan minulle käteen, kuten pitääkin :)

Vesinoudon jälkeen tuli markkeeraus hakuruutuun. Tässä vaiheessa Rauhalla alkoi olemaan hieman enemmän kierroksia, ja koirasta kuului pieni vinkaisu pamauksen aikana. No, ei muuta kuin koira hakuun ja Rauha menikin suoraan markkeerauslinnulle. Taas tuli se hetki, kun koira vilkaisi minua ikään kuin kysyäkseen, että mitäs tälle linnulle nyt pitäisi tehdä. Olin mahdollisimman passiivinen, ja tulihan se lintu sieltä. Tämän jälkeen uudella lähetyksellä Rauha lähti reippaasti hakuun. Juoksenteli hieman turhan pitkään aluksi, ja kävi tuijottamassa minua yhden variksen luona, mutta jätti linnun siihen. Tässä vaiheessa allekirjoittanutta alkoi huolestuttaa. No, onneksi R painui saman tien ruudun takaosaan, ja toi ilmeisesti kauimmaisen riistan. Ajasta päätellen minun näköpiirini ulkopuoliset linnut nousivat ihan spontaanisti, kun en ollut häiritsemässä neidin työskentelyä... Taaimman riistan haun jälkeen Rauha tyhjensi ruutua nopealla tahdilla. Yritin kolmannen jälkeen lähettää koiraa kohti sitä "unohtunutta" riistaa, ja tulihan sekin sitten viimeisenä käteeni. Selvästi näytti siltä, että oma tavallista kannustavampi asenteeni avasi koirasta jonkun "kisalukon", ja se työskenteli pienen alun tahmailun jälkeen hienosti. Ja ai että sitä fiilistä, kun viidennen nopean ja suoraviivaisen palautuksen jälkeen kytkin koiran, ja tuomari kysyi, haluanko jäädä jäljelle!

Koiran jäähdyttelyn jälkeen menin katsomaan loppuja suorituksia, ja noin tunnin päästä mulle valkeni, että kys. kokeessa jäljet tehtäisiin vasta ihan päivän päätteeksi, iltapäiväryhmän jälkeen. Eipä siinä auttanut, kuin jaksaa pystyssä kahden eväsbanaanin voimin :D Jälkeen suhtauduin etukäteen suht positiivisesti. Taippareissa meidän hankaluudet on tulleet vain silloin, kun koira on näköetäisyydellä minusta. Jälki menikin oikein mukavasti. Lähetin Rauhan matkaan, ja pienen siksakin jälkeen se lähti seuraamaan jälkeä. Näytti kuitenkin siltä, että se taisi saada pupusta vainun ilmavainulla, koska mun mielestäni se ei mennessä jäljestänyt koko matkaa jäljen päällä. Pupulla se mietti taas hetken, että mitäs tällaiselle ihanalle aarteelle tekisi. Tuomari ehti jo pyytää, että kutsuisin koiraa, mutta Rauhan tuntien olin ihan hiljaa hieman pidempään. Tämä kannatti, neiti mietti hetken, otti kanin ja palautti sen nätisti mulle käteen :)

Kylläpäs osasi olla mahtava fiilis! Ei se nou1 mikään maailman ihmeellisin tulos ole, mutta aiempien takapakkien jälkeen onnistuminen tuntui mahtavalta! Ja mikä parasta, nyt voin alkaa ihan tosissaan treenata Rauhan kanssa nomea. Itse kun en osaa kovin hyvin "puuhastella" asioita ilman tavoitteita. Alo-juttuja olemme tehneet ennen taukoa paljonkin, joten tavoitteena olisi nyt tänä kesänä laskea kierroksia (ääni taas kokonaan pois) ja harjoitella eri ympäristöissä monipuolisesti. Syksyllä nome-kokeisiin :)

--------------------------
Ke 12.5.2010
Vuorossa tokokurssin kolmas kerta. Rauha oli jostakin syystä aivan valtavan kovilla kierroksilla heti treenien alusta. Ääntä lähti, ja koira oli muutenkin tosi levoton. Alkuun otimme kontaktia häiriössä (narupallo kuonon edessä). Tämä onnistui vielä ihan hyvin. Sitten otimme paikalla istumiset ja makuut ympyrässä. Maahanmenossa Riitta heilutti narupalloa koiran kuonon edessä. Katsekontaktista ei ollut tietoakaan, mutta Rauha meni kuitenkin maahan heti ekalla käskyllä. Loppuasentoon tarvitsimme sen sijaan kaksi käskyä. Käskystys tuli evl-tyyliin, ja olimme viimeisenä vuorossa. Muutenkin nämä paikallamakuun loppuasennot ovat viime aikoina olleet meille hankalia. Ensin R ennakoi, jolloin aloin odottamaan käskyä ja useimmiten vapautan sen ilman perusasentoa maasta. Nyt se ei ennakoi, mutta ei toisaalta ole skarppinakaan, eikä nouse erityisen hyvin... Tätäkin täytyy siis itsenäisesti treenailla enemmän.

Paikallaolojen jälkeen otimme kaukoja ympyrämuodostelmassa yhtäaikaa. Tässä Rauhan kierrokset menivät ihan yli. Mun oli pakko aloittaa suoritus muutaman kerran ihan alusta, koska toi ei vaan pystynyt keskittymään.

Kaukojen jälkeen teimme noutotsekkauksen. Kierrokset pistivät tämänkin liikkeen ihan överiksi. R tarvitsi toisen käskyn noutolupaan (koiria oli kapulan takana treenaamassa, luultavasti otti häiriötä). Kapulan palautuksessa sen LEUAT KÄVI ja kaiken kukkuraksi palautusasento oli ihan syvältä. Toistolla homma toimi jo paremmin, ja sain vinkiksi hieman auttaa Rauhaa loppuasentoon, ettei se palautuksisa tekisi sitä kaarrosta mun takanani.

Seuraavana vuorossa oli ohjattu nouto. Tässä oli kokeneemmilla koirilla ideana se, että maassa oli häiriönä kasseja ja vasemmanpuoleisen kapulan vieressä häiriökoira suht lähellä. Tämä harjoitus oli selvästi haastava kokeneemmillekin koirille. Rauha sai tasoitettua hieman kierroksiaan tässä harjoituksessa, kun pystyin keskittymään sen syöttämiseen hiljaisina hetkinä. Meidän harjoitus oli ihan alkeistasoa vielä. Vein koiran merkin taakse seisomaan ja vein narupallon koiran vasemmalle puolelle takaviistoon. Siitä koiran eteen ja käsky ja käsimerkki. Toiselle puolelle tehtiin samalla tavalla. Saimme kehuja, että R lukee hienosti vartalo-ohjaustani. No, eipä se kait sinänsä ihme, kun olemme vastaavantyylisiä harjoituksia tehneet kuitenkin nome-treeneissä aiemmin.

Viimeisenä oli vuorossa tunnistusnouto. Tässäkin oli alkuperäisenä ideana se, että kapuloiden lähellä oli kaikenlaista häiriökassia yms. Itse halusin kuitenkin ottaa harjoituksen varman päälle, koska koko päivän treeni oli Rauhan viretilaa nostavaa, ja tunnari on meillä muutenkin vielä kesken. Otimme harjoituksen niin, että ensin kävin piilottamassa oman kapulan kasan taakse. Koska tämä sujui hyvin, otimme lopulta pari sellaista toistoa, että oma kapula oli kisanomaisessa muodostelmassa häiriökapuloiden joukossa. Vein kapulan itse, eikä liikkuria siis käytetty. Tämä meni ihan täydellisesti. Ehkä meillä siis on vielä toivoa ;)

Tunnin treenien jälkeen koira alkoi vasta oikeasti vaikuttaa siltä, että nyt voisi tehdä hommia. Kävinkin tekemässä pienen kokeenomaisen treenin kotikentällä treenien jälkeen, ja se meni ihan ok. Kaukoissa eteni hieman ja seuraaminen oli ajoittain epätarkkaa, mutta muuten R teki töitä mukavan sopivassa vireessä :)

------------
Ma 10.5.2010
Vuorossa kevään toiset agilitytreenit. Tällä kertaa rata oli hieman haastavampi, ja sitä sai nopean koiran kanssa hieman hinkatakin. Koira kulki mukavasti, ja sain sitä jopa käskytettyä kauempaa edessä olevalle esteelle, eikä se jäänyt odottamaan meikäläistä. Uskon, että tällaiset helpommat harjoitukset vahvistavat muutenkin Rauhan itseluottamusta, jolloin se alkaa enemmän hakemaan edessään olevia esteitä. Kyllähän esteiden lukitsemisestakin ongelmia saa, mutta mieluummin keskittyisin enemmän ohjaamaan ja vähemmän juoksemaan täysiä paikasta toiseen... Itsenäiset harjoitukset olivat meille myös todella hyviä. Toisessa harjoituksessa treenattiin putken sokkokulmia. Näköjään Rauha osaa hakea erinomaisesti putkeen ihan kuolleistakin kulmista. Eipä tätä oo paljon harjoiteltu, mutta hyvä homma. Täytyy vaan jatkossa alkaa oikeasti käyttää hyödyksi sitä asiaa...

Toisena itsenäisenä harjoituksena oli viiden esteen suora, jossa keskimmäisenä oli pujottelu. Ideana oli harjoitella omaa irtoamista koiran pujotellessa. Se onnistuu meiltä kyllä hyvin. Sen sijaan haastavinta on saada Rauha hidastamaan vauhtiaan riittävästi ennen pujottelua, että se malttaa ja pystyy hakemaan oikean välin.. Tällaisia vauhdista kepeille harjoituksia me tarvitaan ehdottomasti lisää!

---------------------
Su 9.5.2010
Mejä-koe Hirvihaarassa ei ollut meiltä mikään erityisen upea suoritus. Saimme päivän neljännen jäljen, ja lenkkeilimme ja touhusimme kaverin kanssa aamulla. Jäljelle lähdimme varmasti, ja touhu oli oikein mukavan näköistä. Ensimmäisen 100metrin jälkeen Rauha kuitenkin poikkesi selvästi jäljeltä pois - kakalle. Tämän jälkeen mietittiin heti, että missä se jälki menikään ja lähdettiin väärään suuntaan. Ei löytynyt jälkeä, ja tuomari palautti meidät hetken päästä takaisin.

Tämän jälkeen vähän matkaa mentiin hyvin, sitten taas tiukasti sivuun jäljeltä - pissalle!! Tässä vaiheessa oli pakko todeta tuomarille, että enhän mä joo ollutkaan tätä tänään missään tarpeillaan käyttänyt... Jälleen edellinen toiminto toistui. Koira oli unohtanut jäljen sijainnin ja lähti taas väärään suuntaan. Kahden hukan jälkeen jäljestystyö oli oikein mukavan näköistä. Eka kulma oikaistiin metrin verran, joten makuu jäi merkkaamatta. Takasivu mentiin suopursuista suota, missä Rauha teki erinomaista työtä tarkasti jälkiuraa pitkin. Toisella kulmalla merkkasi makuun hyvin, ja jatkoi SUORAAN! Onneksi kulman takana oli oja, jonka yli tuo ei mennyt, vaan jäi miettimään, että eihän jälki täällä mene... Pienen miettimisen ja pyörimisen jälkeen Rauha palasi kuitenkin takaisin kulmalle ja lähti jäljestämään oikeaan suuntaan. Hieman ennen kaatoa Rauha vielä koukkasi oikealle viistosti jäljeltä sivuun. Opas jäi kummun taakse, ja melko nopeasti tuomari palautti meidät kolmannen kerran jäljelle. Oppaan tultua lähemmäksi sain todeta jäljen olleen tosi lähellä koiran vieressä. Muutenkin Rauha meni mielestäni nenä pystyssä tosi määrätietoisesti, joten olen melko varma, että se olisi mennyt suoraan sorkalle. No, eipä tullut testattua sitä tällä kertaa, ja aika sama, olisiko tulos ollut avo3 vai avo0... Täytyy muutenkin saada tuollainen valtava ilmavainulla oikominen pois...

Kävin lauantaina jäljenteon jälkeen tekemällä Rauhalle muutaman vesinoudon lokilla, ja toimi ongelmitta. Taipparisuunnitelmat siis etenevät :)

------------------
Ke 5.5.2010
Tänään oli tokokurssin toinen kerta. Tällä kertaa jokainen sai harjoitella toivomuksiensa mukaan muutamaa liikettä. Lisäksi kentän sivussa oli itsenäisiä harjoittelupisteitä. Siellä oli ruutuharjoitus kokeneemmille koirilla. Ideana se, että koira lähetetään merkille. Merkin molemmilla puolilla on ruudut, ja koira lähetetään ohjaajan valitsemaan ruutuun. Lisäksi harjoiteltavana oli tunnaripiste, metalliesineitä erilaisista materiaaleista, sekä pieni hyppy.

Harjoittelimme itsenäisesti tunnaria niin, että piilotin omaa kapulaa pinon taakse nurmelle. Toimi ongelmitta. Ruutua teimme ihan läheltä, tavoitteena oli saada koiran oikeaa paikkaa vahvistettua. Tämä näytti edelleen olevan hankalaa. Ehkä pitää ihan oikeasti ottaa käyttöön kosketusalusta tms. Metalleista hankalaksi osoittautui raudasta (?) tehty kapula. Harjoittelimme sitten ihan sen pitämistä ja tuomista. Helpommalla kapulalla otin myös hyppynoutoja, jotka sujuivat ihan mukavasti :)

Yksilöliikkeiksi olin valinnut tällä kertaa kaukokäskyt ja tunnistusnoudon. Kaukojahan me olemme harjoitelleet viimeiset puoli vuotta, mutta en ole vielä saanut etäisyyttä koiraan kovin paljoa. Halusinkin lähinnä saada varmistusta sille, onko koiran tekniikka riittävä suoritukseen. Edestä harjoitus meni hyvin, ja nyt pitää siis vaan alkaa harjoitella etäisyyttä. Lisäksi Riitta toivoi koiralle enemmän ajatusta "taaksepäin". Koska takapalkka kääntää koiraa sivuttain, hän ehdotti, että palkkaisin kaukoista aina heittämällä namipalan koiran taakse. Tämänkin voi tehdä rauhallisesti, jotten saa viskelyllä koiran viretilaa liian korkeaksi.

Sitten se tunnari... Teimme kerran koemaisen suorituksen, jossa käännyin ja Riitta vei kaikki kapulat muodostelmaan. Rauha toi minulle ensimmäisen suuhun sattuneen kapulan. Toistimme harjoituksen niin, että vein itse oman kapulan ryhmään. Nyt neiti haisteli hyvin ja toi varmasti oman kapulan. Täytyy siis alkaa tekemään liikettä enemmän liikkurin kanssa. Alkuun niin, että liikkuri vie kapulat kokeenomaisesti, mutta käyn itse nostamassa omaa. Sitten niin, että kapulat ovat edessäni, ja kutsun koiran hakemaan oman edestäni jne. Piilottelua täytyy toki vielä myös jatkaa.

--------------
Ti 4.5.2010
Tänään vuorossa oli edellisenä päivänä veretyn jäljen suoritus. Yöllä oli satanut todella paljon vettä, ja se vaikutti ainakin alkujäljen suoritukseen. Olin jälleen jättänyt kaadon vähän turhan lähelle lähtöä, ja Rauha meinasi taas koukata suoraan lähdöstä sorkalle ilmavainulla. Ensimmäiseen kulmaan asti touhu oli muutenkin melko haahuilevaa. Maasto oli kosteaa ja hajukin oli varmasti levinnyt laajalle alueelle. Ekan kulman jälkeen viereisen lätäkön vieressä köpötteli sorsapariskunta. Rauha oli taas sitä mieltä, että ne olisi voinut käydä nostamassa lentoon. Pienen neuvottelun jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa, ja loppujälki meni oikein mukavasti. Yhden makuun se meinasi ohittaa sivusta, mutta korjausliikkeillä sain koiran merkkaamaan myös sen. Viikonloppuna mejäkoe tiedossa, saapi nähdä mitä sitten tapahtuu... Viime kesän jälkivarmuus näyttää tällä hetkellä lähinnä utopialta.

-----------------
Ma 3.5.2010
Tänään alkoi kesäkausi agilityssa. Olimme ensimmäistä kertaa Koiviksen treeneissä. Treenikaverit olivat kuitenkin melko tuttuja jo muista riennoista. Harjoitukset olivat meille todella helppoja. Näitä kuitenkin tarvitaan, että saan koiran liikkumaan enemmän itse ja etenemään suoralla myös ilman meikäläistä. Kepit olivat omana harjoituksenaan, ja hinkkasimme jälleen niitä aika paljon. Tällä kertaa tultiin sivusuunnasta pujotteluun, ja erityisesti oikealta oikean välin hakeminen oli vielä vaikeaa Rauhalle. Toistoja ei kuitenkaan voi kamalan paljon ottaa kerralla, koska pujottelu vaatii Rauhalta todella paljon keskittymistä.

Treenien jälkeen kävin vetämässä kaksi lyhyehköä verijälkeä.
----------------
Su 2.5.2010
Rauha oli jo ilmoitettu taipumuskokeisiin helatorstaiksi, joten täytyi käydä tekemässä tsekkaus tilanteesta ennen tätä. Lähdimme siis sunnuntaina Tiinan ja Marin kanssa Espooseen harjoittelemaan riistalla hakutyöskentelyä. Halusin ottaa koemaisen suorituksen, jossa myös ammutaan. Ampuminen kuitnekin nostaa Rauhaa aika paljon, ja edelliskerran se on kuullut ampumista syksyn sorsastuksessa...

Hakuruutu oli osittain kalliorinteessä ja sen takana. Sinne oli viety 4 varista ja suorituksen alussa ammuttiin ja heitettiin markkeerauslintu taipparityyliin. Treenitauko näkyi Rauhan suorituksissa eniten äänessä. Ruutuun lähtiessä se päästi aina vinkaisun. En kuitenkaan halunnut alkaa sitä kamalasti prässäämään siinä asiassa, ja keskityin lähinnä koiran työskentelyyn. Sen verran tein, että istutin Rauhaa sivulla melko pitkään, ja annoin mahdollisimman neutraalin ja rauhallisen etsi-käskyn.

Rauhan haku toimi loistavasti. Se meni vauhdilla ruutuun. Toi ensin markkeerauslinnun, sen jälkeen lähti syvälle ruudun takaosaan. Yhden kerran se vaihdoi, kun ei päässyt palauttamaan tulemaansa reittiä (jyrkkä kallionkohta), ja kääntyessään haistoi vieressä toisen riistan. Lisää treenattavaa siis jatkoon ;) Riistalla roikkumisesta ei näkynyt jälkeäkään, joten ilmeisesti viettiharjoitukset ovat tehneet tehtävänsä :) Haetutin neljä riistaa, ja ne tulivat nopeasti käteeni. Kokonaisuutena treenistä jäi hyvä fiilis. Rauha teki hyvin töitä, vaikka kierroksia ja intoa oli tauon jälkeen paljon. Taipparit siis pysyivät edelleen kalenterissa.

---------------
La 1.5.2010
Vappupäivänä meillä oli vuorossa agilitykisat Liedossa. Ei muuta kuin aikaisin aamulla ylös, ja auton nokka kohti länsi-Suomea. Eipä jäänyt kisoista juuri jälkipolville kerrottavaa. Ekalla radalla vein R:n pujotteluun oikealla. Se meni kyllä oikeasta välistä sisään, mutta menin sitten työntämään käden väliin, ja sotkin koiran oman rytmin. Myöhemmin radalla yritin takanaleikkausta pituudella, jolloin koira astui esteelle. Sit oli vielä loppusuora, josta tuli yksi rima alas ja puomin alastulokontaktilla oli jo niin kova vauhti, ettei jalat osuneet kontaktille, vaikkei se varsinaisesti ylikään hypännyt... Muilta osin rata meni ihan ok.

Toisella radalla puomi oli onneksi jo kolmas este, joten menin jo lähdössä todella pitkälle kutsumaan koiraa. Tälläkin kertaa vauhti puomilla oli mielettömän kova, ja alastulosta vitonen. Videon ja oman silmän perusteella se kyllä otti kontaktin, mutta tuollaisessa vauhdissa sen arvioiminen on kyllä vaikeaa... Eli täytyy ehdottomasti alkaa harjoitella pientä hidastusta alastulolle, että tuomarikin varmasti näkee kontaktin. Muu rata jatkui tästä ihan mukavasti. Renkaan Rauha hyppäsi jostain syystä sivusta. Luultavasti itse ennakoin liikaa esteen jälkeen tulevaa käännöstä, jolloin koirakin kääntyi jo ennen estettä... Huippu oli kuitenkin radan viimeinen este, josta tuo meni ohi (ohjasin päin honkia) ja hyppäsi nätisti takaisin. No, eipä juuri harmittanut, kun ei nolla mennyt...

Olin suunnitellut ilmoittavani Rauhaa enemmänkin kisoihin toukokuussa, mutta ehkä me jäädään suosiolla pienelle kisatauolle ja keskitytään harjoittelemaan estevarmuutta.
------------------
Ke 28.4
Keskiviikkona meillä oli vuorossa ensimmäinen kerta Riitta Korrin pitämästä tokokurssista (voi/evl-ryhmä). Allekirjoittanutta jänskätti eka kerta ja se kyllä näkyi meidän suorituksissa. Päivän teemana oli erilaiset häiriötreenit. Treeniympäristö oli myös haastavasti järven rannalla. Harjoittelimme aluksi kehään tuloa ja kisamaisen suorituksen aloitusta. Tässä Rauha oli ekalla kerralla hieman kujalla. Jälkeenpäin tajusin, että irti kehään tuloa ei olla vielä harjoiteltukaan. Pannan kaulasta vetäminen on varmasti tuolle se merkki, että nyt tehdään hommia. Lisää harjoiteltavaa siis :)

Tämän harjoituksen jälkeen otimme lyhyehkön paikalla istumisen ja paikallamakuun. Nämä tapahtuivat ympyrässä niin, että koirat olivat kuono ympyrästä poispäin. Paikalla istumisessa Rauha oli hieman levoton, pää pyöri kuin väkkärä ja kerran se meinasi jo nousta. Ehdin onneksi huutamaan käskyn, jolloin se kyllä pysyi istumassa. Istumisia täytyy selvästi alkaa myös harjoitella. Osaahan tuo kyllä istua paikallaan noutohommissa pitkiäkin aikoja, mutta ryhmässä istuminen on vielä uutta. Istumisen jälkeen otimme paikallamakuun evl-tyyliin liikkurin käskyttäessä jokaista vuorollaan. Tämä meni ihan mukavasti. Ympyrämuodostelma oli myös selvästi Rauhalle häiriötekijä, joten täytyy jatkossakin harjoitella paikallaoloja eri asennoissa.

Seuraavaksi oli vuorossa idarin kulmatyöskentelyn hiominen. Tässä tuli valitettavan hyvin näkyviin Rauhan olematon takapään käyttö käännöksissä. Sain vinkiksi harjoitella käännöksiä niin, että kääntyessäni vasemmalle otan yhden sivuaskeleen oikealle ja pysähdyn. Muutenkin vasemmalle kääntymisten jälkeen olisi hyvä pysähtyä aika usein...

Viimeisenä harjoituksena oli ruudun oikean paikan hakeminen. Tämä vähän jännitti, koska olin juuri edellisenä päivänä todennut, että eihän tuo koira sitä vielä osaa... Nyt kuitenkin meni tosi nätisti just oikeaan kohtaan heti ekalla kerralla (näyttöruutuna). Sain vinkiksi, että kannattaa ehkä opettaa koiralle myös joku toinen tapa helpottaa ruutua. Periaatteessa sinne voisi viedä kosketusalustan...

Kokonaisuutena olen ihan tyytyväinen päivän touhuihin, Rauha teki keskittyneesti töitä alkusähellyksen jälkeen. Viretila oli ihan hyvä. Palkkasin koiraa aika paljon, koska ympäristö oli selvästi haastava meille...
-------------------
Ti 27.4
Vuorossa oli tolleriporukan järkkäämä tokokoulutus Jessica Swanljungin johdolla. Valitsin meidän kahdeksi harjoiteltavaksi liikkeeksi metallinoudon ja ruudun.

Metallin kanssa ongelmana on ollut se, että Rauha ottaa ison metallin sen verran reunasta kiinni, että kanto-ote on vino. Tämä taas herkästi vaikuttaa perusasennon suoruuteen. Kokeilimme ottaa noudon keskikokoisella metallilla ja ote oli selvästi parempi. Luulenkin, että helpoin ratkaisu ongelmaan on laittaa hankintalistalle keskikokoinen kapula. Jessica huomasi myös sellaisen, että Rauhan tassut ovat hieman levottomat heittäessäni kapulaa. Tähän täytyy siis jatkossa kiinnittää huomiota. Juuri tällaisten asioiden takia on hyvä kun joku ulkopuolinen katsoo suorituksia...

Ruutua teimme perinteisenä näyttöruutuna. Tässä näkyi kuitenkin selvästi se, ettei tarkka paikka ruudun sisällä ole Rauhalle ollenkaan selvä. Päädyimme siis ottamaan muutaman askeleen takaisinpäin ja haen nyt vähän aikaa tarkemmin sitä oikeaa paikkaa. Jessica neuvoi myös ottamaan harjoituksia, missä koira lähetetään ruudun sivusta ruutuun (oma ja koiran sijoittuminen siis eri paikoissa). Myös taakselähetyksiä on hyvä harjoitella, eli jätetään koira ruudun eteen seisomaan naama ohjaajaa kohti. Kaikki tällaiset harjoitukset vahvistavat entisestään oikeaoppista ruudun suorittamista. Tässä harjoituksessa allekirjoittaneen oli tosi vaikeaa palkata koiraa oikea-aikaisesti. Täytyy siis jatkossa pitää pidempään se narupallo pidempään taskussa ja palkata hieman vaihtelevammin tästä liikkeestä.

Lopuksi otimme yhteisliikkeinä paikalla istumisen ja paikallamakuun. Mokasin itse tässä sillä tavalla, että otin Rauhan kentän laidalta vasta juuri ennen näiden suorittamista, jolloin koiran viretila oli taas ihan tapissa... Paikalla istuminen meni ihan hyvin. Koiran eleissä näkyi kuitenkin hieman epävarmuutta, joten kävin vapauttamassa sen suht nopeasti. Tämähän oli eka kerta, kun teimme paikalla istumista ryhmässä. Täytyy alkaa jatkossa tekemään myös tätä säännöllisesti.
Paikallamakuussa Rauha oli käskyn kohdalla unessa, ja murahdin sille hieman ja käskin vahvemmin maahan. Pois kävellessäni se tuli perään. Palautin sen melko eleettömästi makaamaan ja pysyi tämän jälkeen ongelmitta. Epäilenkin, että tämä satunnainen paikallamakuun ongelma liittyy uusintakäskyyn ja siitä tulevaan paineeseen. Olen satunnaisesti treeneissä harjoitellut sitä, että "valmis" -sana tarkoittaisi koiralle kontaktia. Täytyy jatkaa sen opettelua, koska uskon sen ratkaisevan satunnaisen ryhmäliikkeissä uneksimisen.

Oli myös opettavaista seurata toisten tollereiden pulmakohtia ja treenivinkkejä. Meillä on vielä toinen kerta tätä kolmen viikon kuluttua.