28.12.2011

Kuluneen vuoden muistelua

Vuosi 2010 on ollut todella vauhdikas koirarintamalla. Helmikuussa tuli pitkään suunniteltu pentue Rauhalle. Seuraavat pari kuukautta menivätkin erittäin tiiviisti pentuja hoitaen. Pentuprojekti ei mennyt ihan oppikirjoista, vaan saimme ravata eläinlääkärissä useaan otteeseen. Ensin synnytyksessä seitsemäs pentu oli poikittain ja Rauha jouduttiin lopulta keisarinleikkaamaan. Neljästä leikatusta pennusta lopulta vain yksi jäi henkiin. No, loppusaldoksi tuli kuitenkin 2 urosta ja 5 narttua, mikä oli mielestäni ihan sopiva pentumäärä. Pari viikkoa leikkauksen jälkeen Rauhalla todettiin kohtutulehdus, mikä oireili valtavina pissalammikoina lattioilla. Pentujen ollessa 7-viikkoisia Rauhalta tuli vielä virtsaamisen yhteydessä veristä vuotoa. Ei muuta kuin jälleen kerran ultraamaan, mutta onneksi hälytys oli sillä kertaa turha ja kohtu oli jo palautunut normaalin kokoiseksi. Pentuja Rauha hoiti onneksi koko ajan erinomaisesti.

Pentujen tulevat kodit valitsin melko varhaisessa vaiheessa. Tosin lopulliset päätökset siitä, mikä pentu meni kenellekin, tehtiin vasta pentutestin jälkeen lähellä luovutusikää. Yksi pallero jäi vaudittamaan omaa arkeamme. Tyynen valitseminen pentulaatikosta ei ollut helppoa, mutta lopulta se jotenkin vaikutti kiinnostavimmalta. Se oli aika itsenäinen ja vähän omapäisen oloinen. Siinä missä pentutestissä kaikki muut pennut menivät pallon perässä ja jäivät mussuttamaan ja tutkimaan palloa, niin Tyyne otti välittömästi pallon ja lähti takavasemmalle...

Pentujen luovutuksen jälkeen Rauha pääsi hiljalleen jatkamaan aktiivitreenaamistaan. Kisasimme heti alkuvaiheessa jokusen agilitykisan. Harmittavasti meille sattui aina vähintään jotain pientä ja muutama vitonen sijoituksilla oli parhaat saavuttamamme tulokset. Tyyne sai luvan roikkua mukana treeneissä ja kisoissa heti alusta lähtien. Se oppi nopeasti nukkumaan häkissä,eikä sille kisapaikalla rentoutuminen ollut mikään ongelma. Tyyne tuntui muutenkin suhtautuvan lunkisti kaikkeen vastaantulevaan. Se oli pentuvaiheessa suorastaan epäilyttävän rauhallinen, niin tosin Rauhakin oli aikanaan...

Aloimme heti pentujen luovutuksen jälkeen treenaamaan kimpassa pk-seudulla asuvien pentujen kanssa. Vuoden aikana kaikki pennut ovat kehittyneet aivan valtavasti ja mä olenkin esittänyt omistajille jo vähän varovaisia ehdotuksia, että ensi vuonna kannattaisi ottaa tavoitteeksi myös viralliset tokokisat. Olemme kuluneen vuoden aikana treenanneet pentuejen kanssa vaihtelevasti tokoa ja nomea. Noutopuolella kaikilla on tavoitteena vähintään taipparit ja omistajat ovatkin olleet ihanan motivoituneita treenaajia. Muutama pentu on vähnä kuumemman sorttinen ja äänekäs, mutta kaikilta on löytynyt mukavasti riista- ja noutointoa. Ja vuoden aikana meidän pentueporukka on vaan tiivistynyt ja kaikista on tullut hyviä ystäviä, joiden kanssa on helppoa turista, treenailla ja suunnitella tulevaisuutta. Pentutreffejä on pidetty jo 5 (?), joten pitkämatkaisiakin on nähty.

Kesän aikana keskityimme treenailemaan ahkerasti. Osallistuin Rauhan kanssa useampaan nome-koulutukseen. Tyynen kanssa tehtiin erityisen paljon tokoa ja säästeliäästi myös noutojuttuja. Kilpailuja meillä ei juuri ollut, tavoitteet oli asettu syksymmälle. Kesällä muutimme myös Korson rivarista Malmille kerrostaloon. Koirat tottuivat uuteen ympäristöön onneksi nopeasti.

Elokuussa oli Tollershow Salossa. Vihjaisin pentuejen omistajille jo alkukesästä, että voisi olla hauskaa osallistua tapahtumaan porukalla. Kaikki ottivatkin vinkistä vaarin ja meillä oli kaikki 7 pentua näyttelyssä esiintymässä. Ilmoitin myös hetken mielijohteesta Rauhan käyttöluokkaan. Rauha oli myös syksyksi ilmoitettu tolleri-nomeen ja muutamaan tokokisaan, mutta juoksun alkaminen esti näihin osallistumisen. Näyttely meni ihan mukavasti, Rauhalle EH ja Ansa voitti 10 pikkunarttupennun luokan kp:n kera. Ja selvisin hengissä myös parikilpailusta Tyynen ja Tessan kanssa. Muutama pennuista kävi näyttelyissä myös syksyn aikana. Tessa oli SNJ:n päänäyttelyssä VSP-pentu ja sai Messukeskuksen näyttelyistä molempina päivinä EH:n. Ansa haki Voittaja-näyttelystä ERI:n ja oli hienosti 9 juniorinartun joukosta kolmas. Bretonikasvateista Demo voitti jo kolmantena vuotena putkeen Uudenmaan kanakoiraharrastajien mestaruuden kaer-kokeissa.

Syksyn aikana pääsimme useaan otteeseen sorsastamaan Ansan isännän Tuomaksen matkaan. Oma haulikko kulki reissuissa aina mukana ja jopa minä sain jokusen linnun ammuttua alas. Syksyn treenailut painottuivat pitkälti tokoon ja vähän nomeenkin. Pääsin osallistumaan useampaan sm-tason tokokouluttajan koulutukseen Tyynen ja/tai Rauhan kanssa. Loppusyksystä käytiin Rauhan kanssa kauden ainoassa metsästyskokeessa, eli Hauhon WT:ssä. Sorsastus avoimen meren äärellä oli valitettavasti tehnyt tehtävänsä, joten meidän kisasuoritus jäi harmittavan lyhyeksi.

Joulukuussa päästiin vihdoinkin myös tokokisoihin Rauhan kanssa. Tulosta ei saatu, mutta kokonaisuutena koira tuntui olevan ihan kivalla mallilla pitkän kisatauon jälkeen. Uskallan siis haaveilla ykköstuloksesta lähitulevaisuudessa.

Loppukesästä lähtien meidän agilitytreeneihin osallistuminen on ollut lähinnä satunnaista. Allekirjoittaneella ei vaan tunnu aika riittävän ihan kaikkeen, joten agility on sitten ollut se, mikä on jäänyt eniten taka-alalle. Emme myöskään ilmoittautuneet talvihalliin, kun ajattelin talvenkin keskittyä tokoon ja nomeen molempien punaisten kanssa.

Kesän aikana molemmille punaisille tehtiin muutama verijälki, mutta olemattomalla treenimäärällä en lähtenyt kokeisiin, vaikka sellaista mulle ihan puhelimessa oikein tyrkytettiin. Rauhan jäljestys oli edelleen hieman hajamielistä ja se on kiinnostunut riistasta. Tyynen pari harjoitusjälkeä osoittivat ainakin sen, että kakarasta voisi saada ihan kelvollisen jälkikoiran. Tosin se on enemmän nelivetomallia, siinä missä Rauha on aina jäljestänyt maltillista tahtia.

Kaikki omat koirat ja pentueet ovat olleet tämän vuoden mukavan terveitä. Omien lihashuoltoon on tänä syksynä panostettu aiempaa enemmän, siitä kiitos tuoreelle koirahierojalle Jennylle :) Sallin kuulo on tämän vuoden aikana mennyt ihan kokonaan, joten sitä ei enää voi laskea irti kuin tutuissa ja turvallisissa ympäristöissä. Lisäksi Sallin palautumisaika rasituksista on kasvanut iän myötä. Nykyään pidempiä irtolenkkejä tehdään sen kanssa noin kerran viikossa. Toisaalta ikääkin tulee tammikuussa tassuihin jo 14 vuotta, joten onhan se ikäisekseen edelleen mainiossa kunnossa.

Tässäpä tämän vuoden tapahtumat tiivistettynä. Ensi vuoden suunnitelmista tulee lähipäivinä lisää...

24.12.2011

Hyvää joulua!


Treenikuulumisten päivittäminenkin on taas jäänyt vähän roikkumaan... Mainitaan siis tässä yhteydessä pikaisesti, että tokoiltu on kovasti ja Tyynen ekat kisat on 2 viikon päästä Pieksämäellä. Rauha on ilmoitettu samoihin kisoihin, eli tekemistä piisaa :) Tyyne jää kuitenkin nyt joulun jälkeen 1,5 viikoksi vanhemmilleni hoitoon, koska sen juoksu on vielä loppuvaiheessa ja meille tulee hoitoon Rauhan Mauri-poika. Ennen kisoja Tyynellä on siis 1,5 viikon treenitauko. Toivotaan, että se on hyvä asia... Nyt joulun pyhät keskitymme vielä treenaamaan ahkerasti kinkun syönnin ohessa ;)

11.12.2011

Rauha tokokisoissa

Käytiin eilen Rauhan kanssa Lempäälässä asti tokokisoissa. Meidän edellisestä kisastartista on aikaa yli vuosi, joten lähdin paikalle lähinä sellaisilla fiiliksillä, että katsotaan missä mennään. Viimeistelytreeneissä totesin jo, ettei meidän kaukojen korjaussarja ole tehonnut riittävästi, joten niistä odotin nollaa ihan suoraan, kun en treeneissäkään ole päässyt 10 metrin päähän kuin muutamia kertoja. 

Olimme paikalla ajoissa hieman yli 8 ja sainkin ensitöikseni huomata, että olemme suoritusvuorossa vasta kolmanneksi viimeisinä. No, ehdimmepä ainakin molemmat tasaantua ja rauhoittua ennen omaa kilpailuvuoroa. Paikallamakuut tehtiin heti luokan alussa. Rauha oli kehään mennessä jotenkin tosi levottoman oloinen, jouduin jopa huomauttamaan sille pariin kertaan, että nyt pitäisi rauhoittua ja olla HILJAA.

Suorituksen alkaessa koira oli kuitenkin jo hiljaa ja paikallamakuu meni ihan siististi. Lopun perusasentoon Rauha nousi jotenkin tosi vinoon, mutta tästä huolimatta kymppi arvosanaksi. Reilun tunnin odottelun jälkeen uudestaan kehään. Liikkeet tehtiin perinteisessä järjestyksessä, eli seuraamisella aloitettiin. Rauha lähti ihan kivasti seuraamaan ja pääosa kaaviosta menikin oikein kivassa paikassa ja sopivassa vireessä. Muutamassa kohdassa koira herpaantui hieman, joten siitä tuli tuomarilta noottia. Arvosanaksi tästä 7,5. Täytyy sanoa, että oon tähän tässä vaiheessa ihan tyytyväinen, koska seuraaminen on ollut meille vaikea liike ja vihdoin seuraaminen tuntui itsestäkin kohtuullisen mukavalta.

Kolmantena liikkeenä oli liikkeestä istuminen, mikä on ollutkin yksi varmimmista liikkeistämme. Liikkurin "onko ohjaaja valmiina" -kysymyksen jälkeen nyökkäsin epämääräisesti, jolloin R tipahti maahan. No, onneksi liikkurikin hämmentyi siitä ja korjasin koiran pokkana uudestaan perusasentoon ja nyökkäsin uudestaan :D Tuomari ei tipahtamista laskenut näin ollen liikkeeseen ;) Olen ilmeisesti treenannut liikaa Tyynen kanssa jääviä pienillä avuilla, koska mun piti jostain kummallisesta syystä melkein pysähtyä sanomaan jättökäsky. Rauhahan teki hyvin, mutta ohjaajan sössimisestä arvosanaksi 8,5...

Neljäs liike oli luoksetulo. Näköjään meidän kiertoleikit ja stoppien tehotreeni ei vielä ole tehonnut toivottavalla tavalla, koska Rauha liukui pysäytyskäskystä melkein toiselle merkille. Maahan se olikin vähän vaikea vielä käskeä, kun seisoi käytännössä kys. merkillä. Tästä ansaittu nolla. Varmaan liukas mattokin vaikeutti osaltaan pysähtymistä.

Viidentenä liikkeenä oli meillle "varma" ruutu. Rauha lähti suoraviivaisesti ruutuun, mutta en tainnut huomioida tarpeeksi seiso-käskyn ajoitusta mattoalustalla. Rauha siis pysähtyi ruutuun liian syvälle (takajalat ulkona). Ajatukseni oli vielä korjata se, mutta seiso-käskyn jälkeen se päätti ennakoida itsensä maahan. Nolla siis tästäkin. Se siitä varmasta liikkeestä...

Ruudun jälkeen tuli onneksihyvinkin varmat liikkeet meille. Hyppynouto oli munkin mielestä aika perfekto, siitä ansaittu kymppi. Metallin onnistuin sitten heittämään niin, että se jäi pystyasentoon. Rauha onneksi osasi ottaa sen siististi siitäkin, mutta palautti tavallista hitaampaa vauhtia. Kapula taisi olla hieman painavampi kuin meidän oma, joten vähän tuo sitä vierasti. Luovutusasento oli myös hieman vino, mutta ilmeisesti kapulan hieno ottaminen vaikeasta asennosta sai tuomarin meidän puolelle, koska tästäkin arvosanaksi kymppi.


Seuraavaksi oli vuorossa tunnari, mikä on ollut meille aina tosi vaikea. Syksyn aikana emme ole tätä liikettä pystyneet treenaamaan niin paljon kuin haluaisin, joten jännitti nähdä, kuinka tosipaikan tullen käy. Rauha oli kuitenkin hyvässä vireessä tähän ja meni rauhallisesti haistelemaan kapuloita. Se koski suullaan muutamaan ensimmäiseen, mutta nosti varmasti oman, kun sen luokse pääsi. Luovutuksessa näkyi pientä epävarmuutta, Rauha meni ensin musta hieman ohi ja luovutusasennossa roikotti kapulaa mun puolen suupielestä. No irrottihan se irti-käskystä, mutta itse en saanut kapulasta heti kiinni, vaan työnsin sitä pyydystäessäni koiran sivuun perusasennosta. Tästä säätämisestä saatiin arvosanaksi 7,5.

Tunnarin jälkeen oli vuorossa kaukot, enkä kisakoomassa saanut tietenkään sanottua, että ehkä me otetaan tekemättä se nolla... Joten jätin koiran maahan ja menin sikakauas (kylläpäs 10 metriä on muuten pitkä matka!). Ekana oli istumaan nousu, missä tuo koomaili itsensä ylös vasta toisella käskyllä. Siitä seisomaan, jolloi Rauha hiipi kohti useita askelia. Tässä vaiheessa päätin sanoa pelin poikki, ja näytin R:lle et tuuppas tänne. Tuomari ei ehkä tainnut tajuta, että Rauha tuli luokse luvalla, koska se kuulemma laski kokonaisvaikutuksen kasiin siksi, että Rauha lopetti kaukojen suorituksen epäonnistumisesta ;) Yhteensä pisteitä tänään siis 173,5p. ja tulos VOI0.

Palautteessaan tuomari oli sitä mieltä, että mulla on hyvä koira, kunhan saadaan hiottua yksityiskohtia vaan varmemmaksi. Ja täytyy kyllä sanoa, että itse olen samaa mieltä :) Rauha teki koko kisan hyvässä vireessä, siinä ei ollut mitään tietoa ylivireestä, jolloin niitä virheitä tulee sille vielä herkemmin. Se vaikutti kuitenkin kisan aikana hieman hajamieliseltä, mikä mielestäni aiheutti suurimman osan virheistä. Selvästi palkattomuus itsessään ei sitä haittaa, mutta kisarutiinin puute on luultavasti suurin syy pieneen unohteluun. Sovinkin kisan jälkeen kaverin kanssa, että kokoamme oman pikkuporukan, joiden kanssa tehdään kisanomaisia treenejä silloin tällöin vaihtelevilla kentillä. Ja kisamaisessa treenissä on sitten mukana myös "tuomari", "liikkuri" ja kehänauhat! Ehkä sellaisessa tilanteessa saan Rauhalle lisää sitä kallista rutiinia kisatilanteista.Kisasuoritusta kuvattiin myös videolle, mutta se on vähän katkonainen, joten taidan tällä kertaa jättää sen julkaisematta..

Kokonaisuutena meidän osaamistaso tuntui kuitenkin siltä, että kuntoon laitettavia yksityiskohtia on ihan inhimillinen määrä, eikä tuolle hyvänä päivänä ykkönenkään tunnu ollenkaan mahdottomalta saavutukselta :) Jatkamme siis ahkeraa treenaamista ja lisäämme siihen kisoja säännöllisesti, niin eiköhän tuloksia hiljalleen ala tulla :)