25.4.2010

Agilitya ja mejäilyä

Tänään oli vuorossa oikea monitoimipäivä. Aamusta oli vuorossa agilitykisa Janakkalassa. Pitkästä aikaa vain yksi startti. Rauha vaikutti kohtuullisen rauhalliselta, ja päätin vahvistaa sitä ennen rataa niin, että istuskeltiin odottamassa vuoroa mahdollisimman viime tippaan ja sitten käveltiin rauhallisesti lähtöön. Toki pohjalla oli kunnon lämmittely. Tämä taktiikka tuntui toimivan, Rauha oli mukavasti kuulolla koko radan, eikä suoritus mennyt kaoottiseksi kilpajuoksuksi missään vaiheessa. Kontaktit onnistuivat tosi hyvin, eivätkä nostaneet kierroksia edelliskisan tapaan yli. Onnistuin kuitenkin heti lähdössä heittämään koiran niin huolimattomasti putkeen, että kieltohan siitä tuli. Lisäksi sain jonkun järjen riemuvoiton kesken radan, ja päätin "auttaa" Rauhaa pujotteluun sisään. No, arvattavasti koira väisti kättäni, eikä mennyt oikeasta välistä sisään. Ihmekös tuo, kun en ikinä ole tolleen sitä kepeille yrittänyt viedä... Kymppi oli lopputuloksena. Jälleen jäi harmittamaan, koska rata olisi ollut nolla ilman omia erittäin tyhmiä sössimisiä... No, elämä on. Katsotaan, josko ensi viikolla Liedon tuplakisoissa olisi homma kasassa :)

Agikisojen jälkeen ajettiin takaisin Hyvinkäälle ja vaihdettiin koiralle jälkikamppeet päälle. Olin eilen käynyt tekemässä jäljen melko helppokulkuiseen, erittäin riistarikkaaseen maastoon. Homma lähti menemään alamäkeä heti alussa, koska olin tehnyt kaadon melko lyhyen matkan päähän lähdöstä, ja eiköhän Rauha meinannut heti lähdöstä koukata suoraan kaadolle! Päästiin pienen neuvottelun jälkeen jatkamaan kuitenkin matkaa. Alku oli melkoista siksakkia jäljen päällä. Sitten silloin tällöin tehtiin kummallisia sivulenkkejä, joista toisella palautin koiran takaisin jäljelle, koska se ei näyttänyt olevan sinne itse palaamassa. Loppupuolella näin yhtäkkiä edessäni valkoisen ohi juoksevan takapuolen. Peura! Rauhakin huomasi sen, ja (ylläri ylläri) yritti innokkaasti lähteä sen jälkiä seurailemaan.

Kyllä kai tuosta jäljestä jotain positiivistakin löytyi. Ensinnäkin makaukset löytyivät ja merkattiin kaikki hyvin haahuilusta huolimatta. Toiseksi Rauha jatkoi peuran jälkeen kiltisti jäljestystä, kun olin osoittanut sille oikean suunnan. Sen näkeminen vaan taisi provosoida hieman liikaa...

Kevään ensimmäinen mejäkoe on jo kahden viikon päästä. Mun täytynee siis ensi viikolla tekaista tuolle vielä joku helppo, suoritusvarmuutta vahvistava jälki jotta saadaan alle vielä kunnon onnistuminen.

Lähiviikot ovatkin meille melkoisen ohjelmantäyteisiä. On tulossa agikisaa, taipumuskoetta, mejä-koetta ja vaativia toko-kursseja... Vapaa-ajan treenaaminen keskittyy kuitenkin pääasiassa riistajuttuihin.

19.4.2010

Treenailua ja näyttelyitä

Kesä lähenee kovaa vauhtia ja sitä myöten myös aktiivisempi kisakausi. Viime viikon tiistain treeneissä yritin keskittyä juoksutauolla kadonneisiin liikkeisiin. Erityisesti ruutuun. Hallissa oli tavallista enemmän väkeä ja se varmasti osaltaan vaikutti ruutuun hakeutumiseen. Rauha ei siis edelleenkään meinannut löytää ruudun keskelle. Nyt se oli sentään päässyt siihen vaiheeseen, että juostaan jonkun merkin viereen seisomaan. Lisäksi se on jostain keksinyt tarjota istumista ruudussa... Olemme harjoitelleet kys. suoritusta pitkin viikkoa, ja eilen treenikentällä ruutu löytyi jo huomattavasti paremmin. Pysähtymispaikka ei vieläkään ollut ihan paras mahdollinen, mutta "virhealue" oli huomattavasti pienempi. Eilen Rauha jo juoksi täysiä ruudun luokse, joten se turha pysähtely on onneksi jäänyt taas pois...

Tunnistusnouto taas voi jo oikein hyvin. Otin tiistain treeneissä ensimmäistä kertaa liikkeen avustajan kanssa. Ensimmäisellä kerralla Rauha kävi katsomassa kapuloita ja tuli tyhjänä takaisin. Pienen säätämisen jälkeen sain sen tuomaan oikean kapulan. Ekalla kerralla se tosin otti hetkeksi väärän kapulan suuhun (ei nostanut ylös). Alkuhässäkän jälkeen otimme vielä pari toistoa ja oma kapula tuli varmasti ja hyvin käteen :) Kotitreeneissä olen ottanut nyt joka kerta uuden kapulan ja pitänyt sitä vain pienehkön hetken kädessä ennen häiriökapuloiden joukkoon laittamista. Se on toiminut ongelmitta.

Treenailimme myös loppuviikosta kaverin koutsaamana. Hän ehdotti, että alkaisin käyttämään ruokakuppia/loppupalkkaa erityisesti seuraamisen viretilan hallintaan. Tämä vaikutti erinomaiselta idealta, joten olemme nyt viime päivät ottaneet pienen pätkän seuraamista ennen syömään pääsyä. Tarkoitus on pidentää suoritusta pikkuhiljaa kohti koesuorituksen kestoa. Sinänsähän Rauhalla on kyllä motivaatiota tehdä ilmankin tällaista houkutinta, mutta siinä on se hyöty, että ulkopuolinen palkka saa koiran paremmin patoamaan intoaan ja keskittymään 150% suoritukseen. Lisäksi olen ottanut seuraamiseen mukaan hihnan, jonka avulla annan pienen pakotteen, mikäli seuraamispaikka alkaa kadota... Murahdus toki ajaa saman asian, mutta se ei varsinaisesti auta tiivistämään seuraamista. Hihna on siis "neutraalimpi" pakote. Rauha on skarpannut seuraamisessa paljon näissä muutamissa treeneissä. Uskonkin, että ruokakupin avulla saan seuraamisesta varmemman ja erityisesti rennomman liikkeen meille molemmille :)

Kävin eilen myös kentällä harjoittelemassa pujottelua ja puomin alastulokontaktia. Pujottelussa oli nyt ensimmäistä kertaa pallo lopussa odottamassa. Tämä oli vielä todella hankalaa, ja sain olla vielä todella lähellä käskyttämässä, jotta Rauha malttoi pujotella loppuun, vaikka näki pallon edessään. Saimme kuitenkin myös onnistumisia, joten täytyy vaan jatkaa samaan malliin. Lisäksi täytyy alkaa tehdä ratatreeneissäkin enemmän sitä, että narupallo on vikan esteen takana odottamassa.

Puomitreeni eteni myös ihan hyvin. Kenttä on sen verran pieni, etten lähtenyt siirtämään puomin taakse mitään esteitä. Yritin lähinnä keskittyä siihen, että Rauha juoksee esteen loppuun asti välittämättä mun sijainnistani. Muutaman kerran se hyppäsi komeasti alas puolivälistä alastuloa, tällöin murahdin sille, ettei tuo käy laatuun. Tämä tuntui selvästi tehoavan, ja sainkin paljon hyviä onnistumisia. Palkaksi hyvästä kontaktista sai narupallon.

Kävimme myös lauantaina Sysmässä näyttelyssä. Tuomari sanoi minulle, että "sä saat tuon koirasi esiintymään, kuin se olisi näyttelyn kaunein koira. Täytyy kuitenkin myöntää, että onhan siinä omat pienet puutteensa..." EH3 oli tuomio. Arvostelu oli ihan ok, melko Rauhan näköinen. Näyttelyt jäänee taas vähäksi aikaa pois kuvioista. Keskitytään ennemmin lajeihin, joiden tuloksiin voi oikeasti vaikuttaa omalla toiminnallaan ;)

Ensi- ja seuraavana viikonloppuna vuorossa on agilitykisoja. Täytyy yrittää käydä tässä lähiaikoina vielä kentällä harjoittelemassa, niin on varmempi olo lähteä kisaamaan. Lisäksi loppu vapaa-aika täytetään toko- ja nometreeneillä :=)

10.4.2010

Treenitilanne 10.4

Lupasin laittaa lisätietoja tämänhetkisestä treenitilanteesta lähipäivinä, joten täältä pesee. Eli kehitin tässä itselleni uuden menetelmän pitää kirjaa harjoiteltavista asioista ja siitä, mitkä ovat työn alla yms. Kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa:

Tein kyseisen kyhäelmän noin viikko sitten, joten en osaa vielä sanoa, että onko siitä todella hyötyä. Mutta yrittänyttä ei laiteta. Yritän kommentoida taulun tehokkuutta tännekin silloin tällöin. Tällä hetkellä se etsii hyvää paikkaa kotonamme. Lisäksi noi post-it-laput irtoilee turhan herkästi, mutta eiköhän siihenkin sopiva tekniikka löydy.

Agilityssa meille tuli nyt pakollinen kevättauko eteen. Eilen oli nimittäin viimeiset hallitreenit, ja nyt odottelemme vain lumien sulamista ja kentän kuivumista. Eiliset treenit olivat kuitenkin mukavan antoisat. Katja oli kouluttamassa, ja sain ihan varteenotettavia ehdotuksia muutamiin esteteknisiin ja ohjaukseen liittyviin ongelmiin. Ensinnäkin Rauhalle on oman kropan hallinta joskus todella haastavaa. Tämä korostui, kun R:n piti tulla käytännössä mun luokse ja kääntyä mun edestä hypylle. Se joko oikaisi hypyn taakse, tai sitten se hyppäsi täydessä vauhdissa viime hetkellä ja tuli alas mun varpaille. Tähän Katja antoi vinkiksi harjoitella ihan perus haltuunottoja siten, että pysäyttää koiran ihan kokonaan ja palkkaa namilla. Täytyypä yrittää, se voisi hieman tasoittaa tuon kuumakallen touhuja muutenkin. Lisäksi saimme hyvän vinkin keppitreeniin, eli narupallo vaan muutama metri pujottelun jälkeen ja erilaisia kulmia treenaamaan.

Täytyy muutenkin alkaa käyttää narupalloa targettina radan lopussa. Rauhahan osaa kyllä luopumisen, joten en tiedä, miksi en ole aiemmin käyttänyt narupalloa juuri lainkaan muualla kuin kontakteilla.

Tokossa tauko on näköjään tehnyt tehtävänsä. Eli koira ei osaa enää mitään... No, eipä se kai niin mene, vaikka siltä vähän tuntuukin. Ennen juoksutaukoa meidän ruutu oli siinä vaiheessa, että Rauha meni sinne suoraan, täysiä ja ilman yhtään näyttöä. Otin ruutua jopa erilaisissa ympäristöissä jo jonkin verran ja kävin tekemässä sen koiran näkemättä etukäteen. Nyt ruutu on taas ihan hakusessa. Rauha juoksee jonkin matkaa, kääntyy seisomaan. Kun minä olen täysin passiivinen, R kääntyy ja jatkaa matkaansa vähän matkaa ja pysähtyy jne. Palasin kriteereissä taaksepäin sen verran, että tässä vaiheessa annan tuon etsiä oikeaa paikkaa pidempään, ja palkkaan narupallolla heti, kun oikea kohta löytyy. Eiköhän se taas pian muista, mihin sen piti mennä...

Kaukokäskyt ovat toinen liike, missä ollaan menty hieman takapakkia. Seisomisesta maahanmeno on ollut R:lle kaikkein vaikein, eikä se taas onnistunut tauon jälkeen oikein, vaan Rauha tipahtaa taas suorilta jaloilta maahan... Olen tässäkin palannut suosiolla hieman taaksepäin, ja teemmekin nyt taas kotona niitä asennonvaihtoja arkitouhujen lomassa pitkin päivää. Parissa päivässä edistystä on taas tapahtunut, joten eiköhän tuosta saa valmiin liikkeen ajallaan.

Tunnistusnouto on taas ilokseni mennyt paljon eteenpäin. Eli tiistaina meillä oli vielä ongelmana satunnainen kapulan kaluaminen. Kotona sitä ei kuitenkaan ole esiintynyt, vaan kapula on tullut nätillä otteella käteen muutamilla toistoilla, joita olemme päivittäin ottaneet. Koska hajuttomien tunnareiden pino ei ole Rauhaa kiinnostanut, uskaltauduin viemään oman kapulan jo pinoon. Ja tulihan sieltä oikea kapula. Otin eilen muutaman toiston, ja meininki vaikutti selvästi juuri oikeanlaiselta. Eli Rauha haisteli kapuloita läpi, kunnes löysi oikean ja toi sen :) Uskaltauduin tekemään tänään myös pari sellaista toistoa, että olin siirtänyt koiran näkemättä hajuttoman pinon koemaiseen muodostelmaan ja hajustetun kapulan joukkoon. Hain Rauhan ja lähetin hakemaan oman kapulan. Ja sehän tuli! Ihanaa, kerrankin joku asia menee näin helpolla jakeluun! Seuraava vaihe onkin nyt saada avustaja viemään häiriökapulat, jotta Rauha tottuu, että ne muut kapulatkin voi haista jollekin toiselle. Lisäksi nyt olen käyttänyt sisällä ollutta omaa tunnaria, joka haisee varmasti paljon. Jatkossa mun täytyykin ottaa treenin aluksi aina uusi kapula, jotta R tottuu, ettei haju aina ole niin voimakas.

Olemme myös hiljalleen lisänneet nomejutut harjoitusohjelmistoon ihan tosissaan. Harjoittelimme viime viikolla variksen ja pupun kanssa riistan nopeaa ylösottoa. Rauhalla kun on aiemmin ollut huono tapa roikkua riistalla ja pakkailla lintua suuhun mielestäni vähän turhan pitkään. Tätä varten teimmekin harjoitusta narupallon kanssa. Koira oli avustajalla, minä lähdin riistan kanssa pois, vein sen jonkin matkan päähän ja menin itse kauemmaksi. Näytin koiralle narupalloa ja annoin noutokäskyn. Muutamia läpijuoksujakin tuli, mutta muutoin Rauha haki riistan todella kovaa vauhtia ja ylösotto oli myös todella nopea. R kuitenkin malttoi pakata linnun suuhunsa, eli ote ei tällaisesta harjoituksesta kuitenkaan huonontunut. Lisäksi ääntä ei tullut lisää, vaikka niin voisi kuvitella, kun harjoituksessa kuitenkin nostettiin koiran viretilaa. Ihan mielenkiintoinen kierre noutojuttuihin nämä viettiharjoitteet. Tämän harjoituksen perusteella aion kyllä jatkossakin harjoitella narupallon avulla tiettyjä yksityiskohtia myös nometreeneissä.

Metsätkin alkavat onneksi kohta sulaa. Sitten ohjelmistoon voikin jo lisätä säännölliset verijäljet. Rauha on ilmoitettu muutamaan kisaankin keväälle, joten hinku harjoittelemaan on jo kova. Toivottavasti myös mahdumme kys. kokeisiin :)

Lähiviikkoina harjoittelumme keskittynee tokoon ja nomeen. Olen ilmoittautunut omien tokotreenien lisäksi Korrien järjestämälle voi/evl-kurssille, josta saamme toivottavasti roppakaupalla lisää kokemusta ja hyviä vinkkejä tulevaan harjoitteluun. Tavoitteenani olisi edelleenkin startata voittajassa kesän aikana. Eiköhän se ole ihan mahdollisuuksien rajoissa :)

5.4.2010

Agilitykisoissa

Rauhan juoksut loppuivat viimein, ja tänään pääsimme kisaamaan vaihteeksi agilityn pariin. Meiltä jäi valitettavasti väliin sekä Mäntän talvinome, että Pirkan Damit, mutta emme anna sen lannistaa.

Kisoissa näkyi jälleen kerran viime aikojen niukka harjoittelu. Ensimmäinen rata oli hyppyrata. Siinä oli monta kohtaa, jotka olisi voinut ohjata valssaamalla tai takaaleikkauksilla. Itselleni luontevampi ohjaustapa on valssi, ja Rauhakin tekee nopeampaa rataa, jos vedätän sitä edeltä. Päätin kuitenkin, että koska ykkösissä ei vauhti ole vielä erityisen merkittävässä roolissa, teen käännökset takanaleikkauksilla, jolloin pieni punaturkki joutuu väkisinkin etenemään myös itse. Valitettavasti ohjasin heti alkusuoralla Rauhan huolimattomasti putkeen, ja kieltohan siitä tuli. Muu rata oli hallittua ja varmaa (taktiikkani siis toimi!), joten vitonen jäi hyppyradan tulossaldoksi.

Kävelimme ratojen välissä pitkähkön lenkin Kannelmäen ja Malminkartanon ympäristössä. Ajattelin, että Rauha olisi hieman rauhallisempi seuraavassa startissa. Väärin. Puomi ja Aa olivat ihan radan alussa. Sain molempien juoksukontaktit onnistumaan loistavasti, mutta Rauhan kierrokset nousivat ihan kaakkoon tästä juoksemisesta. Se taas näkyi älyttöminä kieltoina putkeen, kepeille ja toiseen putkeen (ja kiljumisena). Hylly siis saatiin lopputulokseksi. Treenattavaa siis riittää edelleen. Tähän astihan olen hinkannut erityisesti puomia paljon yksinään, ja harvoin jatkan treneissä siltä suoraa rataa eteenpäin. Eipä siis ihme, jos kisatilanteessa sattuu jotain tällaista... No, olen kuitenkin tyytyväinen kontakteihin, ja kierrosten hallintaan tepsii säännöllinen treenaus, mitä pääsemme toivottavasti harrastamaan kesäkauden alkaessa. Me nimittäin vaihdamme agilityseuramme Tuukkista Koivukylän Koiraharrastajiin. Näin pystyn jatkossa keskittämään omat voimavarani yhden harrastusyhdistyksen toimintaan (treenamme Koiviksessa myös tokoa).

Tokossa olemme pitäneet juoksutaukoa. Kävimme kuitenkin ennen juoksun alkua (helmikuun lopussa) naurattamassa yleisöä Tampereella avoimen luokan kisoissa. Kaikki mahdollinen meni pieleen. Ensinnäkin juuri sinä viikonloppuna tuli kovat pakkaset. Loistava ilma siis mennä mökille viettämään koiraisaa viikonloppua! Kuuden tunnin lämmityksen jälkeen mökissä sentään tarkeni jo olla. No, sunnuntaina lähdimme Hauholta kohti Tamperetta ja kisapaikkaa. Matkan varrella heitin kaverin Pälkäneelle kyläilemään. Tällä reissulla auto juuttui umpihankeen KESKELLE TIETÄ. Kaivoin sen kerran ylös rikkinäisellä lapiolla, peruutin ja yritin uudelleen. Toisella kerralla en saanut sitä kaivettua tarpeeksi, joten piti soittaa tuttu vetämään auto traktorilla irti. No, ajoin sitten paniikissa kisapaikalle (ylläri, myöhässä). Minulle oli luvattu, että voisin startata vasta myöhemmässä ryhmässä, mutta meidät kuitenkin kutsuttiin paikallamakuuseen lähes suoraan ulko-ovelta. No, ajattelin että samapa tuo, mennään vaan... Rauha meni maahan ihan hyvin, mutta poistuessani tuli perässä. Siitä se alamäki sitten lähtikin. Seuraaminen oli ihan hyvää, ysi. Liikkeestä maahanmeno meni varmasti, siitä kymppi. Luoksetulossa tuo teki lähes läpijuoksun, sen verran kovaa tuli, että pysähtyminen oli todella hidas. Siitä vitonen. Liikkeestä seisomisessa pysähtyi ihan hyvin, mutta R tuli mun luokse kääntyessäni koiraa kohti. Nolla siis siitä. Nouto oli siisti, ainoastaan pieni kunniakierros vähensi pisteet 9 1/2:een. Kaukot meni ihan plörinäksi, ekan asennonvaihdon teki, mutta toisella käskyllä se tuli mun luokse. Nolla. Hyppy oli edellisen kisan toisinto, edestakaisin ilman välissä istumista... Nolla siitäkin. Kokonaisvaikutuksesta seiska, tuomarikin totesi, että kyllähän tuo koira osaa, mutta tänään oli pihalla kuin lumiukko.

Pistäähän tuollainen pohjanoteeraus-tulos hieman miettimään syitä sille. Ensinnäkin olin itse ihan paniikissa autojutusta päästessäni paikalle. Hyvästä keskittymisestä ja fiiliksestä ei siis ollut tietoakaan. En ollut edellisten kisojen jälkeen tehnyt mitään avo-juttuja Rauhan kanssa, koska oletin sen juoksun alkavan ennen Tampereen kisoja... Kisoihin valmistautumistreenit on siis meidän kohdalla ihan ehdottomat. Lisäksi se, että hallissa oli todella kylmä betonilattia ja ulkona oli noin 20 astetta pakkasta, ei varmasti helpottanut tilannetta. Sinänsä nuo kisatilanteessa tapahtuneet virheet eivät olleet mitään yllättäviä minulle. Ainoastaan se paikallamakuun perässä tuleminen huolettaa hieman, mutta toisaalta sellaista ei ole ikinä aiemmin esiintynyt, joten eiköhän sen voi toistaiseksi pistää ton muun hämmingin piikkiin. Täytyy kuitenkin pistää treenilistalle paikallamakuun treenaaminen erilaisissa häiriöympäristöissä...

Viime aikojen treenailuista ja suunnitelmista jatkan tässä lähipäivinä tarkemmin.