Ketutuksen määrä vakio

Kiireinen toukokuu on kyllä vaatinut veronsa ja näkyy jälleen blogin päivittämättömyytenä... Pyydän siis valmiiksi jo anteeksi lukijoilta, että tästä päivityksestä tulee sitten pitkä kuin nälkävuosi. Hienoja treenejä on ollut paljon ja haluan purkaa ne vielä kirjalliseen muotoon. Keskityn nyt kuitenkin vain lähinnä kisoihin ja koulutuksiin, kun omien treenien osalta en enää edes kunnolla muista, mitä on tehty.

Rauhan tokokisavideo löytyy nyt netistäkin. Sen voi katsoa täällä.

Lauantai 12.5
Kävimme päivällä Haltialassa katsomassa kirpparitapahtumaa ja siellä oli oiva paikka tehdä Tyynelle häiriötreeniä. Otettiin seuraamista, maahanmenoja liikkeestä ja paikallamakuuta. Tyyne oli hiljainen ja rauhallinen ja teki oikein kivasti. Ei ottanut häiriötä hälinästä. Palkkasin koiran ihan lopuksi muutamalla natural menulla, nuuten mentiin rauhallisella kehumisella ja silityksillä.

Kotimatkalla kävimme tokoilemassa Tuomarinkylässä molempien punaisten kanssa. Purin Tyyneä pallolla aluksi ja sitten teimme luoksetulon loppuja seisomasta sivulle. Vaadin koiraa myös pysymään pitkään asennossa. Maahanmenoja tehtiin Riitan neuvon mukaan vapaamuotoisemmin ilman seuraamista ja niin, että kiertelin aika pitkään koiran ympärillä ennen kuin vapautin.

Rauha teki luoksetuloa, kaukoja ja seuraamista. Se oli aika intona ja kaukoissa rasiapalkkakaan ei tuntunut toimivan kovin hyvin...

Illalla treffasimme Marian & Maurin ja Riitan & Friidun Jakomäessä riistatreenin merkeissä. Pyöräilimme punaisten kanssa paikalle, niin saivat hyvän väsytystreenin (5km) pohjalle. Aloitimme Tyynen kanssa tekemällä neljän variksen ja yhden lokin hakuruudun. Tyyne sai katsoa käskyn alla istuen, kun täytimme ruudun. Se teki ihan superhienoa työtä. Ekalla lähetyksellä vinkaisi hieman (täytyy jatkossa purkaa koiraa enemmän ennen lähetystä). Kaikki riistat nousi vauhdissa suuhun ja yhtä suoraviivaisesti se lähti palauttamaan ja toi linnut vauhdilla käteen. Haetutin koiralla 4/5 lintua.

Sunnuntai 13.5
Tokopäivä :) Treffasimme ensin aamulla Riitan & Friidun kanssa Malminkartanon sirkuskentällä ja kokosimme esteen ja ruudun paikalleen. Tyyne sai aloittaa (jälleen kerran...) ja teimme aluksi muutaman hypyn. Se vierasti ensin Riitan agilityhyppyä ja juoksi sen ali. Riman laskemisen jälkeen teimme muutaman onnistuneen toiston avo-hypystä. Hypyn jälkeen purin koiran energiaa vielä ruutuunmenotreenillä. Tein näyttöruutuja ja heti näytön jälkeen Tyyne meni suoraan oikealle paikalle. Seuraavalla lähetyksellä se yritti kääntyä kohti liian aikaisin ja päätyi lopulta pyörimään pitkin poikin ruudun ympäristöä. Otin sitten korjauksena pari näyttöä lisää ja näistä koira sai palkaksi pallon.

Seuraavaksi Tyyne sai keskittyä luoksetulon loppuun ja liikkeestä maahanmenon pysymiseen. Se oli hieman levoton, mutta muutaman erehdyksen jälkeen koira tajusi pysyä paikalla vaaditun ajan. Yritin ketjuttaa jo luoksetulon alun ja paikalla seisomisen yhteen, mutta siinä tarvittiin vielä lisäkäskyjä, että Tyyne tajusi todella pysyä seisomisasennossa mun kävellessä sen ympäri yms. Tehtiin vikana vielä yksi nouto, jossa mulla oli tuttuun tapaan pallo kädessä. Se meni niin hienosti, että jätin suorituksen yhteen toistoon.

Keskiviikko 16.5
Riitan kurssin kolmas kerta. Tällä kertaa meillä oli ryhmätreeni, missä teemana oli Riitan valitsemia liikkeitä ja häiriötä. Aloitimme kehääntuloharjoituksella ja ensimmäisenä liikkeenä oli kaukokäskyt. Tyyne oli taas enemmän tai vähemmän kuutamolla ja teki pari vaihtoa ihan ok, minkä jälkeen meinasi tulla luokse. Ääntä lähti myös. Tästä taisimme taas oppia, että tuota koiraa ei vaan voi viedä suoraan puskasta kehään... Seuraavaksi teimme häiriökontaktia, mikä sujui jo tosi hyvin. Sitten teimme paikallamakuun ympyrässä koirien naamat sisään päin. Tyyne tarvitsi paikkamakuun lopuksi tuplakäskyn nousemiseen. Tätä on aina välillä tapahtunut, joten täytynee ottaa tehotreeniin. Ympyrässä teimme myös kaukokäskyjä, joissa (tyhmänä) otin myös voi-siirtymät testin alle. Juu, eihän ne nyt toimi yli kuukauden treenitauolla kotioven ulkopuolella... Tai siis kyllähän Tyyne tekee siirtymiä, mutta tekniikka ei tuollaista tilannetta vielä kestä. Maasta seisomaan -nousu tosin on jo aika siisti.

Päivän teemana oli erilaiset noudot. Tyyne sai ensin hieman pitää ja luovuttaa kapulaa. Esitimme sitten vuorollamme Riitalle kokonaisen avo-noudon. Se meni tosi hienosti siihen asti, kunnes koira oli noin metrin päässä musta. Siinä vaiheessa Tyyne heilautti päätä ylöspäin ja parkkeerasi vauhdissa vähän huonoon perusasentoon. Täytyy siis ottaa lisää vaan noudon palautuksia vauhdista, niin koiran tähtäys voisi hiljalleen parantua...

Viimeisenä teimme vielä tunnaria. Kerroin Riitalle meidän hajuerottelutreenistä ja päätin sitten kokeilla ottaa kaksi kapulaa kotitreenin tapaan aluksi käteen ja naksutella oikean haistelusta. Tämä meni yllättävän hyvin ja laitoin parin toiston jälkeen kapulat maahan. Siinä sain jopa erinomaisia suorituksia Tyyneltä, selvästi nurmikko auttoi haistelussa paljon. Kotonahan se helposti sählää ja esim. tökkäisee oikeaa (tai välillä väärääkin) kapulaa kärsimättömänä ja haistelu on turhan niukkaa.

Treenien jälkeen ajelimme taas tuttuun tapaan Koivukylään, missä tein Rauhan kanssa pikaiset treenit ennen oman tokoryhmän alkua. Treenin sisällöstä ei ole mitään muistikuvia :D

Torstai 17.5
Helatorstaina meillä oli vuorossa Heidi Vuorian vetämä nou/nome-päivä, johon osallistui yhteensä 7 koiraa. Näistä 5 oli Rauhan pentuja ja lisävahvistuksena mukana oli pentujen Malla-serkku ja mun tokoryhmässäkin pyörivä Luca-poika. Aloitimme aamupäivän malttitreeneillä, missä Tyyne oli taas niinkin rauhallinen, että se laittoi muutamaan kertaan maate. Annoin koiran maata niissä tilanteissa ja Heidi oli samaa mieltä, että hyvä vaan kun pystyy rentoutumaan.

Malttitreeneissä tehtiin perinteistä katsekontaktia koiraa vastapäätä, nome-seuraamista toisten koirien ympäri pujotellen. Paikallaoloa ja vähän damien heittelyä. Luoksetulojen jälkeen teimme jokaiselle koiralle vielä perusnoudon. Tosin Tyynen kohdalla perusnouto oli ensin viedä muisti pellon laitaan ja katsoa 90 asteen kulmassa markkeeraus ja sitten laittaa koira ohjaukseen. Tosi hyvin Tirppa kuunteli, eikä yhtään haaveillut markkeerauksen perään. Huomasin kuitenkin ennen markkeeraukselle lähettämistä, että Tyyne ei enää muistanut sen putoamispaikkaa (keskelle peltoa ilman mitään maamerkkejä). Siihen oli kyllä selkeä syy, koska olin markkeerauksen katsomisen jälkeen siirtynyt muutaman metrin kohti ohjauslinjaa. En lähettänyt Tyyneä noutoon, vaan kävin itse hakemassa damin ylös.

Ryhmäjuttujen jälkeen pidimme lounastauon ja suunnittelimme koirakohtaiset treenit iltapäivälle. Tyynelle ei sellaista suunniteltu, kun Heidillä oli meidän varalle ässä hihassa... Aloitimme sitten iltapäivän tekemällä pitkän parityöskentelyn Tyynen ja Heidin Pavun kanssa. Teimme pellon eri reunoihin kolme eri muistipaikkaa. Tekemisen jälkeen Heidi lähetti Pavun ensimmäiseen paikkaan, jolloin Tyyne karkasi perään. Se onneksi kääntyi mun karjaisusta ja tuli nolona takaisin. Tämän jälkeen se yritti vielä kerran treenin aikana lähteä Pavun perään, kun se ei ollut varsinaisesti käskyn alla sillä hetkellä. Tästäkin sain koiran karjaistua takaisin ja uskon, että Tyynelle on nyt huomattavasti selvempää, että noutoon ei lähdetä ilman lupaa ;)

Itse ohjaukset meni Tyyneltä tosi hienosti. Se lukitsi katseensa lähetyksissä suoraan horisonttiin ja painoi täysiä ja suoraan dameille asti. Väliin katsoimme yhden markkeerauksen metsään risukon yli. Tässä Tyyne kiersi ensin heittäjän luokse ja siitä sitten damille. Myöhemmin pistin koiran "sokkolinjaan" samaan paikkaan ja tietysti se meni samoja jälkiä kuin aiemmin. Arvasin tämän jo etukäteen, mutta jos vaikka ensi kerralla luottaisin omaan fiilikseeni, enkä kokeilisi laittaa koiraa ajatuksella "jos se ehkä kuitenkin menee suoraan".

Treenin lopetus ei sitten mennytkään ihan nappiin. Olimme melko kaukana ensimmäisestä muistipaikasta ja ajatus oli vielä laittaa koira viimeisen kerran tekemään pitkä ja suora ohjaus. Tyynen olisi pitänyt ohittaa toinen muistipaikka, mistä se oli viimeiseksi hakenut damit. Tässä näkyi sitten jo väsymys ja koira lähti heti kaartamaan väärälle paikalle. Parin lähetyksen jälkeen kävin lopulta motivoimassa halutun paikan ja palasin lähettämään Tyynen. Viimeisessä lähetyksessä koirasta lähti vinkaisu, mikä oli aiemman säätämisen jälkeen tietysti kohtuu ymmärrettävää. Harmitti silti hieman, koska koko treenin Tyyne oli muutoin ollut hiljainen ja keskittynyt.

Päivän lopuksi Tyyne sai vielä tehdä vapaamuotoisesti kanijäljen pellon laidassa. Annoin sen mennä itsenäisesti ja löytää jäljen alun. Äkkiä se löytyikin ja kani tuli hirmuista vauhtia mulle! Superia :)

Aki otti päivästä hienoja kuvia, niitä löytyy täältä: http://akiri.kuvat.fi/kuvat/nome/

 

Tyyne palauttamassa damia. Kuva: Aki Riikonen

Lauantai 19.5
Meillä oli vuorossa jännä päivä, koska molemmat punaiset oli ilmoitettu UMN:n järjestämiin tokokisoihin ja luokkajärjestys oli vielä käänteinen... Mietin koko viikon, että miten ihmeessä saan Tyynen sopivaan työskentelyvireeseen mahdollisimman nopeasti Rauhan suorituksen jälkeen. Päädyin nousemaan aikaisin aamulla ja lähtemään Tyynen kanssa tunnin pyörälenkille. Homma menikin siihen asti putkeen, kunnes lenkin jälkeen huomasin Tyynen nuolevan toista etujalkaansa. Ja kas vain, koiran kannusanturassa oli siisti pieni viiltohaava, josta tihkui hieman verta. Että se sitten sen päivän kisoista Tyynen osalta :(

Koepaikalle ajaessa ketutus ei todellakaan laantunut, vaan päivän fiilis oli lähinnä ketutus siitä, että Tyynen kisat meni pipariksi jo ennen koko homman alkamista. No, ei muuta kuin Rauha autosta ja koepaikkaa katsastamaan. Rauha oli jotenkin alusta asti tosi levottoman oloinen. Ajattelin, että se johtui aamulenkistäni Tyynen kanssa ja yritin toki parhaani mukaan purkaa koiraa ennen kisaa pallolla ja kävelyttämällä sitä lähiympäristössä. Paikallamakuuseen mentäessä Rauha oli edelleen levoton ja piippaili hieman alussa ja lopussa. Se meni muuten ok, mutta lopussa mun piti antaa kaksi käskyä istumiseen. Tätä ei Laisi kuullut, vaan antoi meille ysin. Pistevähennys meni siitä, että koira oli hieman levottoman oloinen.

Omaan vuoroon mennessämme Rauha oli vieläkin huonossa vireessä. Liikejärjestys oli sotkettu. Ensimmäisenä liikkeenä oli tunnari. Siinä Rauha meni kapuloille nätisti, haisteli ja otti oman. Sitten se sai jonkun aivopierun ja lähti kapuloilta sivuun haistelemaan jotain muuta kohtaa. Odotin ja hetken päästä koira palasi kapuloille. Nosti ensin oman viereistä vahingossa, mutta otti heti oman vierestä ja lähti palauttamaan - mun ohi! Siinä vaiheessa otin sivuaskeleen ja käskin tuoda kunnolla sivulle. Tästä siis pyöreä 0.

Seuraavaksi oli seuraaminen. Rauha oli vielä huonompi kuin edellisessä kisassa. Nyt se taas pysähteli käännöksissä ja varsinkin hitaassa. Perusasentoja se ei oikein tehnyt, vaan laamaili mun perässä koko suorituksen :( Tässä vaiheessa ihmettelin jo koiraa hieman, mutta jatkoin kuitenkin suoritusta. Pisteitä taidettiin saada 6.

Luoksetulossa seisominen oli todella vetelä ja hidas. Maahanmeno sentään ok ja loppu myös. Pisteitä muistaakseni 7.

Liikkeestä istuminen meni normaaliin tapaan. Muuten siisti, mutta koiran tassut oli taas hieman herkät. 9 pistettä.

Hyppynouto taisi mennä ihan hyvin. 10 pistettä.

Metalli meni muuten hyvin, mutta jouduin antamaan vartaloavun, että Rauha tuli perusasentoon. Se jäi ensin tönöttämään kapula suussa mun lähelle... 8 taisi tulla tästä.

Kaukokäskyissä Rauha ei edes yrittänyt, vaan ekasta käskystä hiippaili vaan mun luokse. Tässä vaiheessa koira näytti niin surkealta, että aloin katsoa sitä tarkemmin siirtyessämme tekemään viimeistä liikettä. Huomasin sitten kauhukseni, että hitsit, linkkaako tää koira toista takajalkaansa :O Kysyin asiasta liikkurilta ja tuomarilta ja sain liikkurilta vastaukseksi "ei se enää, äsken kyllä mutta ei nyt". Että näin, harmitti ihan vietävästi siinä vaiheessa, kun olisihan mun pitänyt jo seuraamisessa tajuta, ettei kaikki ole kunnossa. Rauha oli koko kehän ajan levottoman oloinen, mitä se ei todellakaan normaalisti ikinä ole. Saattaahan se treenien alussa käydä kuumana, mutta ei tuollaista käytöstä ole ikinä kisoissakaan esiintynyt.

No, päätin nyt kuitenkin pistää koiran vielä ruutuun, kun se on kuitenkin Rauhalle mieluisa liike ja halusin lopettaa kisan kaikesta huolimatta koiran hyvään fiilikseen. Ruutuunmeno oli perfekto. Lopun seuraaminen taas levähti koiran juostua mun ohi ja tullessa jossain lähellä lioppumatkan. Tästä vielä 9 1/2. Kokonaisvaikutukseksi Laisi taisi kaikesta huolimatta antaa kasin.

Kokeen jälkeen fiilis oli ihan maassa. Palkintojenjakoon meidät huudeltiin jostain kauempaa ja oletin tietty meidän olleen luokan viimeisiä, koska eihän tuolla suorituksella nyt tulosta voinut saada. Toisin kuitenkin kävi, tulostaso oli näköjään muillakin huono ja me tultiin luokan kolmansiksi voi3-tuloksella (pisteitä muistaakseni 195). No, saatiinpahan ruokasäkki vaivanpalkaksi, vaikkei se nyt tilannetta erityisesti parantanut...

Tiistai 22.5
Koirat saikuttelivat edelleen, tosin Tyynen tassuhaava meni aika siististi umpeen heti parissa päivässä. Illalla vuorossa oli kuitenkin meidän pentueen kimppakuvaus ja siinä samassa syssyssä Tyynen silmäpeilaus. Silmät peilattiin täysin puhtaiksi, mutta samalla kertaa EL löysi Tyynen silmästä jonkun pienen kaarnanpalan, joka oli sopivasti koteloitunut sarveiskalvoon. Sitä ei siis saanut heti irti, joten keskiviikkona piti lähteä puuduttamaan koiraa roskan poistamista varten...

Keskiviikko 23.5
Sain eläinlääkäriajan heti aamupäivälle. EL sai onneksi roskan pois paikallispuudutuksessa ja tippoja määrättiin loppuviikoksi. Siinä koiraa rapsutellessani huomasin kuitenkin, että katsos, sillähän on korva aika punainen. Diagnoosi olikin sitten ulkokorvan tulehdus ja sen hoitoon määrättiin korvatippakuuri. Valitettavasti tippakuuri kestää vielä tähän viikkoon, joten lauantain taipparit jäivät meidän kohdalta vain haaveeksi :( Toko-sm:iin koira onneksi ehtii karenssista, kunhan ei ilmaannu mitään muuta. Hyvä tuuri meillä on taas näiden terveysjuttujen kanssa... Tätä ennen mulla ei ole millään koiralla koskaan ollut esim. korvatulehdusta (tai roskaa silmässä).

Onneksi Tyynen vaivat eivät sen suorituskykyyn juuri ole vaikuttaneet ja illalla menimmekin taas Riitan treeneihin. Neljäs treenikerta oli taas sellainen, että saimme itse valita tehtävät liikkeet ja odottajille oli tehty eräänlainen "temppurata". Oma treenifiilis oli aika maassa viime päivien vastoinkäymisten jäljiltä, joten me ei tehty odotellessa mitään isompaa. Katsoimme taas Riitan metallikapuloita ja nythän ne kaikki nousi ihan ongelmitta ja iloisesti ylös. Jes! Teimme myös hieman tunnaria kahdella kapulalla naksutellen. Siinä ei tapahtunut mitään erityisiä edistysaskelia, joten sitä jatketaan vielä piitkään... Ruutu oli häiriökartioiden ja lelujen sun muiden keskellä. Se meni muuten hyvin, mutta paikka oli taas aika hakusessa. Täytynee siis lähitulevaisuudessa tehdä taas tarkemman paikan etsimistreeniä...

Omalla vuorollamme teimme seuraamista ja kaukokäskyjä. Seuraamisessa yritin kysellä lähinnä vinkkejä siihen, miten mä voin tällä hetkellä treenata yksityiskohtia, kun en meinaa sen vinkaisuntakia päästä edes liikkeelle... Kokeilimme tehdä muutamia lentäviä lähtöjä. Liikkeessä Tyyne ei osaa hakeutua heti hyvään seuraamispaikkaan, mutta tähän on syynä ihan vaan treenin puute. Täytyy siis alkaa enemmän ottaa koiraa lennosta seuraamaan ja auttaa sitä alkuun reilulla käsiavulla. Itse seuraamisessa Tyyne oli nyt hiljaa ja myös keskittyi hyvin hommiin. Ilmeisesti mun tän hetken treenityyli on ihan hyvä, että namit on tylsiä ja koira joutuu tekemään aikansa töitä ennen palkkaa :)

Kaukoissa tulikin sitten yllättäviä ongelmia. Tyyne teki jo parin metrin matkalta maasta istumiset seisomisina. Vaihdoin koiran nurmikolle, kun itseä epäilytti se, että kannuksen haava tekisi istumaan nousun epämiellyttäväksi. Ei juuri vaikutusta. Riitan mielestä Tyyne on jo sen verran iso koira, että sille voisi ihan rehellisesti sanoa, että nyt teit muuten väärin, jos se ei kuuntele.

Torstai 24.5
Kävimme illalla treffaamassa Seijan, Epun ja Jimin Herttoniemen kentällä. Teimme Tyynen kanssa avon läpi kisamaisesti ja eipä siitä jäänyt kamalasti jälkipolville kerrottavaa. Tyyne kytisti taas Seijaa tosi innokkaasti. Täytyy selvästi alkaa enemmän tekemään tällaisia harjoituksia, missä kentällä on meidän lisäksi vain yksi henkilö, joka tekee jotain. Selvästi on tuolle paljon vaikeampi häiriö.

Paikallamakuu oli ok. Seuraamisessa ipana meinasi taas lähteä haaveilemaan, mutta oli muuten ok ja hiljaa. Maahanmenossa meinasi taas jäädä seisomaan, toistettuna teki ok. Tosin huomautuksen jälkeen koira oli vähän levoton. Luoksetulon stoppi vähän venyi, kun mä kuulemma annoin käskyn tosi myöhäisessä vaiheessa... Loppu ok. Seisominen meni muuten, mutta Seija sanoi lopun perusasennossa jotain muuta kuin käsky ja Tyyne sivu-käskyn kuultuaan hyppäsikin mun eteen seisomaan?! Kummallista, mutta selkeästi nyt koiralla alkoi vähän keittää jo yli, kun palkkaa ei tule.

Nouto taisi mennä ihan suht hyvin. Kaukoissa Tyyne ei oikein kuunnellut, joten päädyin tekemään loput siirtymät aika lähelle. Levotonkin se oli jo ja äänteli hieman. Lopuksi palkkasin sen aika hillitysti parilla namilla.

Selvästi ei Tyynen vire kestänyt tuollaista settiä noin pienellä virittelyllä. Nythän mä juoksutin sitä ennen suoritusta ruutuun ja kiertoleikkiä ja annoin koiran mennä pallon kanssa. Mutta selvästi siis pitää purkaa enemmän, jotta homman saa alusta asti paremmin pakettiin... Seija onneksi lohdutti kommentillaan, että vähänkö Tyynen suorituksesta tulee makea, kunhan saan sen vireen kohdalleen! Jep, sitä odotellessa...

Rauha teki hieman seuraamista, kaukoja takapalkalla ja tunnarin. Nämä meni tosi kivasti ja kaukoissakin koiralla oli ihan mukavaa :)

Perjantai 25.5

Meillä oli vuorossa kolmas tollereiden toko-sm-joukkueen koulutus. Tällä kertaa kouluttajana oli Angelica Leiman. Tyynen vuorosta aika iso osa ajasta meni puhumiseen, mutta mä halusin nimenomaan saada lisää vinkkejä siihen, miten tämän tyylisen koiran kanssa treenit kannattaa rakentaa.

Katsoimme aluksi seuraamista. Siihen sain vinkiksi ensinnäkin sen lentävän lähdön harjoittelun. Yksi uusi ja hyvä vinkki oli välillä tehdä myös sellaista, että annan koiralle seuraa-käskyn ja annan heti perään namin. Samaan aikaan kun se syö namia, lähden liikkeelle. Näihin ei tietenkään voi jäädä jumiin, mutta parilla kokeilulla näytti toimivan :) Ansun mielestä Tyynen vinkaisu johtuu ihan vaan siitä, että on seuraaminen on niin kivaa. Tämä vahvisti omia oletuksiani asiasta. Mua kehotettiin välttämään myös tässä vaiheessa käännösten treenaamista, vaan ennemminkin meidän kannattaa tehdä vähän puuduttavampia pitkiä suoria.

Toisena liikkeenä ihmettelimme niitä kaukoja ja Tyyne tarjosi TAAS sitä hemmetin seisomista... Mun piti auttaa sitä tosi läheltä, että pystyi istumaan. Kouluttaja totesi, että välillä jumeja vaan tulee ja nyt on vaan tärkeää auttaa koiraa tosi helpoilla treeneillä, että varmasti saadaan onnistumisia.

Lopuksi teimme vielä paikallamakuun, missä Tyyne pysyi muuten hyvin, mutta oli kuulemma vaihtanut hieman kankulta toiselle pari kertaa. Lisäksi se nousi taas vasta toisella, murr! Paikkamakuun asentoon mä en aio tässä vaiheessa puuttua, täytyy kesällä miettiä josko sen kuitenkin vaihtaisi taas pää maahan-muotoon ja tekisi sen nyt kesän aikana varmaksi...

Sunnuntai 26.5

Tällä kertaa oli Rauhan vuoro päästä mukaan treenaamaan. Osallistuimme HSKH:n järjestämään tokokoulutuspäivään, jonka kouluttajana toimi Jenni Ojala. Suurin osa päivän koirista oli voi/evl-tasoisia, joten oli kiva välillä päästä katsomaan sen tason koirakoiden ongelmia. Paljon uusia vinkkejä ja ajatuksia tarttui taas mukaan. Mm. luoksetulossa etu- ja takapalkan käyttäminen yhtäaikaa, kosketusalustan käyttö ruudussa ja luoksetulon pysäytyksissä, temppujen opettamisen hyödyllisyys jne jne. Puhuimme alussa myös rauhoittumisen opettamisesta ja siinä yhteydessä päätin, että Tyynen kanssa alamme tekemään rauhoittumista kylkiasentoon ihan joka tilanteessa ja yleistän sen myös käskyksi.

Rauhan vuorolla olin suunnitellut tekeväni seuraamista ja kaukoja. Huomasin kuitenkin, että se seuratessa liikkui takajaloilla hassusti ristiin. Päätin, että emme sitten tee mitään rasittavaa liikettä, mikäli koiralla on edelleen jotain jumia takapäässä. Eipä se varmaan ihmekään, että siinä tilanteessa se seuraaminenkin on aika ikävää! Saatiin onneksi hieroja-Jenny illalla kiinni ja mennään tulevana perjantaina katsomaan, miltä se jalka vaikuttaa... Rauha oli taas koko vuoronsa tosi huonossa vireessä. Vähän samanlainen kuin siellä viikon takaisissa tokokisoissa. Liekö sitten johtunut kipeästä jalasta vai pitkästä odottelusta kuumassa säässä, en tiedä.

Ensimmäisenä liikkeenä otimme tunnaria. Rauhahan on pitkään tehnyt nättiä haistelua, eikä ole yrittänyt nostaa vääriä tms. No, eiköhän se nyt sitten tehnyt niin, että nosti heti ekaa kapulaa ja haisteltuaan toi oman (ja pudotti taas luovutuksessa). Tähän kouluttaja suositteli meitä vahvistamaan hajuerottelua. Sitä varten kentälle oli jo aiemmin etsitty pala verkkoa, jonka alle laitettiin kaksi kapulaa - oma ja vieras. Menin nakit ja naksutin kädessä istumaan verkon viereen ja annoin koiran keksiä mitä siltä odotetaan. Koira oli ihan väärässä mielentilassa ja makkara ei muutenkaan tainnut olla paras mahdollinen palkka tällaiseen harjoitukseen. Saimme kuitenkin oman haisteluyrityksiä ja mikä tärkeintä, ohjaajalle selkeän käsityksen siitä, miten verkon kanssa harjoitellaan. Eihän se välttämättä nosteluongelmaa ratkaise, mutta eipä nyt varsinaisesti haittaakaan, kun harjoitus on niin irrallinen tunnarista.

Toisena katsoimme meidän epätoivoisia kaukoja. Makkara ei tässäkään ollut hyvä juttu, vaan Rauha sähläsi harjoituksen aikana ihan kaikenlaista. Se liikkui siirtymissä varmaan jokaiseen ilmansuuntaan ja vinkui. Itse olisin lähinnä halunnut vajota lähimpään maanrakoon, kun näytti ettei se osaisi liikettä tippaakaan...

Lopputuloksena sain neuvoksi vaihtaa seisomasta maahanmenoon eri käskyn kuin muihin maahanmenoihin. Lisäksi mun pitää vaihtaa virittelykäsky kaukoihin, kun selvästi tuo nykyinen on pilattu ja aiheuttaa koiralle vaan paskafiiliksen. Kokeilimme lopuksi tehdä siirtoja myös pöydällä, mutta niitä pitää selvästi treenata, mikäli homman haluaa saada pelittämään. Että lähinnä nyt vinkkinä oli kait palata alkuun ja opettaa mieluummin pari juttua uusilla käskyillä ja tehdä paaaljon jumppaa ihan koiran vierestä. Eipä tässä kait muukaan auta, ihan järkyttävän näköistä puuhaa se ainakin tänään oli.

Kokonaisuutena päivästä jäi käteen paljon hyviä ja uusia treeniajatuksia ja harjoituksia. Toisaalta mua harmitti kovasti Rauhan jalka ja muutenkin koiran puuhailut koulutuksessa. Toki se on hyvä, että ongelmakohdat tulee esiin koulutuksessa, mutta olishan se voinut edes jotakin tehdä edes pikkasen treeni- tai kisatasoisesti. No, eipä kait siinä muuta kun back to basics...

Illalla kävimme vielä Tuomaksen, Sohvin ja Ansan & Unon kanssa Haltialassa lenkillä. Samalla teimme Tyynelle ja Ansalle pienen riistatreenin. Tuomaksella oli mukana 3 todella huonokuntoista varista ja pupu. Tyynelle tehtiin helppo varisruutu, josta haetutin kaikki. Muuten homma meni hyvin, mutta tuo ryökäle jäi noin 10 metrin päähän musta linnun kanssa puuhastelemaan. Toi käteen vasta kun huomautin sille asiasta. Pupun kanssa kävi sama. Oli tosi aukea alue, missä näin kun koira oli pupulla. Se otti sen samantien suuhun ja lähti palauttamaan. 10m ennen mua päätti, että tässä on hyvä tutkailupaikka ja pudotti pupun ja jäi tutkailemaan sitä. Kutsusta tuli lopulta ilman pupua ja jouduin lähettämään koiran uudelleen, jolloin pupu tuli käteen.

Selvää omimista siis havaittavissa. Täytyy tässä ennen taippareita tehdä paljon vaan riistan palautustreeniä, missä mun käteen tuoduista linnuista saa superherkun. Se riista on vaan niin kivaa, että tuo on riskinä, ettei se tuokaan niitä mulle...

Maanantai 28.5
Anninan taipparikurssin viimeinen kerta. Teimme vesimarkkeerauksia veneen kanssa. Ensimmäinen nouto oli hieman lyhyempi, toinen pidempi ja kolmas vain katsottiin ja sen jälkeen kytkettiin ja vietiin koira pois. Tyyne oli odotellessa ja metsään käveltäessä hieman kuumana, mutta temputin sitä hieman ja sen jälkeen pistin makaamaan kyljelleen rentoutumisharjoituksena. Hyvin se siihen asettui. Noin 15 minsan päästä herättelin sen rauhallisesti ja lopun odotusajan se sai lähinnä etsiä puskasta namipaloja. Mutta se kannatti! Omalla vuorolla koira pysyi heitosta paikallaan erinomaisesti ja nouti äänettömästi damit. Palautuksissa dami ehti pudota ennen ravistusta, kun en päässyt tarpeeksi rantaan ottamaan sitä vastaan. Täytyy ottaa tämä kesällä projektiksi ;) Kolmannen markkeerauksen Tyyne katsoi myös hiljaa ja rauhallisesti tuli mun mukaan pois lähdettäessä. Jee!

Oman vuoron jälkeen mä kuivasin Tyynen ja toin sen vielä rannalle rentoutumaan. Ja hyvin se pystyi makaamaan, vaikka damia lensi veneestä järveen ja siskolikka vähän vinkuikin rannassa. Ihan mielettömän siistiä, miten mä en aiemmin ole etsinyt mun koirista off-nappulaa?! Nyt tuosta treenistä tulee kyllä jokapäiväistä :)

VOI2 - edistystä on havaittavissa...

Edellisen päivityksen jälkeen on taas takana lukuisia treenejä ja vähän kisaamistakin. Viime viikonloppuna oli Rauhan vuoro olla "ykköskoira". Lauantaina kävimme pyörähtämässä Raumalla asti näyttelyssä ja sieltä tulikin erinomainen. Siihen se menestys sitten jäi, tultiin käyttöluokan toisiksi kahdesta. Sunnuntaina oli vuorossa tokokoe Tuomarinkartanossa. Se meni kokonaisuutena ihan mukavasti, vähän hassuja virheitä meille kyllä tuli ja kaukot meni edelleen nollille. Mutta kaukoissakin oli koiralla jo yritystä, joten hirvittävän tyytymätön en voi olla. Kakkonen oli lopputuloksena ja sillä kivuttiin vielä luokan toiseksi. Kiva fiilis jäi siis tuloksen puolesta, koska selvää nousosuhdannetta meidän tokotuloksissa on viime aikoina ollut :) Toivottavasti saadaan piakkoin se kaivattu ykkönenkin! Muutakin on tässä ehditty puuhailemaan, joten käyn taas suunnilleen päivä kerrallaan läpi viime aikojen treenit... Tiedossa siis tautisen pitkä teksti.

Sunnuntai 29.4 
Tokokisojen jälkeen kävin hakemassa kotoa nipun kohmeisia variksia ja treffasimme Jakomäessä Tuomaksen ja Ansan. Tarkoitus oli testata taipparitehtävien toimivuus tekemällä alle pari vesinoutoa (ilman venettä tosin) ja sen jälkeen hakuruutu kuudella variksella ja myös heiton kera. Tyyne oli vesinoudossa tosi intona ja taisi heitosta vinkaista hieman. Muuta ongelmaa hommassa ei juuri ollut, suoraviivainen veteenmeno ja varma nouto x 2. Sen jälkeen siirryimme hakuruutuun. Tyyne taisi nostaa hieman kierroksia heitetystä linnusta ja sääti aluksi hieman jotain tirpan kanssa. Se meni lähetyksestä suoraan heittolinnulle ja kantoi sitä pari metriä mua kohti, mutta keskittyminen loppui kesken ja koira lähtikin juoksentelemaan syvemmälle ruutuun. En puuttunut siinä vaiheessa, koska melkein heti käteeni palautui ensimmäinen varis. Toisella lähetyksellä Tyyne toi ensimmäisen linnunkin siististi. Sitten loppuruutu oli jo rutinoitunutta työskentelyä. Hakuvauhti oli kova ja lintuja palautui käteen tasaiseen tahtiin. Tyyne nosti linnut ylös välittömästi ne löydettyään ja lähti myös samantien palauttamaan. Riistankäsittely oli nättiä, ei tietoakaan tapporavistuksista tällä kertaa :) Otin ruudusta ylös 5/6. Viimeistä Tyyne joutui etsimään hieman pidempään, mutta kivasti se vielä väsyneenäkin irtautui alueen takalaitaan ja toi tipun mulle :)
 

Tyynen vesinouto. Kuva: Mirka Jantunen.

Rauha pääsi myös viimeiseksi hakemaan. Sille ruutua oli selvästi syvennetty ja jäinen, märkä lokki oli viety ihan taaimmaiseksi. Motivointia ruutuun ei annettu, vaan pistin koiran suoraan hommiin. Rauha teki hommia ihan mukavasti, tosin lokin kanssa jouduin hieman prässäämään, kun se pudotti lokin noin 10 metrin päähän musta, eikä millään meinannut tuoda lintua käteen asti. Prässäämisen jälkeen sain koiran kuitenkin takaisin hakumoodiin ja se haki vielä muutaman variksen lisää. Luulen, että harjoitus teki hyvää Rauhalle, koska sen hakuinto on voinut hiipua välillä juuri tuollaisesta painostavasta ja prässäävästä ohjauksesta. Nyt se alkaa osata sen, että ruudusta ei ole tulemista takaisin ilman riistaa.

Myös Ansa teki nätit vesinoudot ja hakuruudun. Nämä molemmat on ilmoitettu nyt kesäkuun alkuun samoihin taippareihin, toivottavasti mahdutaan mukaan ja homma menee siellä yhtä nätisti kuin tällä kertaa!

Tiistai 1.5
Allekirjoittanut oli edelleen aika kipeä, mutta jotainhan koirien kanssa piti tehdä. Suuntasimme siis tälläkin kertaa Jakomäkeen riistojen kanssa, tällä kertaa mukana oli Riitta ja Friidu. Friidulle teimme vastaavan taippariharjoituksen kuin Tyynelle&Ansalle sunnuntaina. Ja se meni tosi mallikkaasti. Friidu on tosi kuumaa sorttia, joten Riitan treenien teemana taitaa jatkossakin olla pääasiassa maltti.

Tyyne oli tällä kertaa tosi kuumana, into kasvoi varsinkin siinä vaiheessa kun se huomasi, että mukana on riistaa. Otimme ohjauksia siten, että mulla oli metsässä kolme eri suuntaa. Kävin viemässä koiran kanssa kahteen paikkaan riistat ja Riitta laittoi kolmanteen variksen koiran nähden. Sen jälkeen kävelimme edestakaisin ja laskimme kierroksia, kunnes Tyyne lopulta vaikutti lähetyskelpoiselta. Lähetin sen aina sellaiseen suuntaan, minne se ei ollut itse menossa ensimmäisenä. Odottelu oli tosi turhauttavaa, mutta itse noudoissa Tyyne oli kyllä sitten hiljaa myös lähetyksissä. Riistat tulivat myös mukavasti käteen ja Tirppa käsitteli niitä tälläkin kertaa nätisti. Lopuksi tehtiin vielä laahausjälki Riitan kilon painoisella kestokanilla. Tyyne teki sen vauhdikkaasti ja palautti varmasti kanidamin mun käteen :)

Rauha pääsi tekemään kakkosmarkkeerauksen metsään kahdella lokilla. Sen katsomisen jälkeen meillä oli muistivaris eri suunnassa ja otin ensin variksen ylös ohjauksella. Rauha teki muuten ihan hyvin, mutta ensimmäistä lokkia se puri aika kovaa. Lintu olisi luultavasti hajonnut, jos se ei olisi ollut vielä kohmeessa... Huomautin koiralle asiasta ja sen jälkeen riistankäsittely oli nättiä. Koira oli myös kohtuullisen hiljaa hommissaan.

Keskiviikko 2.5
Oma olotila oli vielä aika karmea, mutta pakkohan mun oli tokotreeneihin lähteä, sillä meillä alkoi Korrin Riitan tokokurssi Tyynen kanssa. Otin lähtiessä parkkiksella hieman malttitreeniä dameilla ja nyt Tyyne oli tosi rauhallinen ja rento koko ajan. Tätä siis lisää!

Kurssin eka kerta oli ryhmäkerta, jossa oli teemana häiriötä ja muutenkin katsoimme liikkeiden tilannetta Riitan suunnitelman mukaisesti. Olin Tyynen kanssa tosi ajoissa paikalla ja kävimme kävelyllä purkamassa pahimpia höyryjä (koira tosin vaikutti rauhalliselta).

Ensimmäisenä oli kehääntuloharjoitus. Seisoimme koirien kanssa ympyrässä ja meidän tuli kävellä ympyrän keskelle ja siitä aloittaa seuraamisliike ja palkata koira parin askeleen päästä. Tyyne oli jotenkin ihan unessa ja seurasi pari askelta kunnolla, mutta sitten menetti keskittymisensä. Pysähdyin liikkeestä hieman harkitsemaan, mitä teen ja palkkasin lopulta kunnon katsekontaktista.

Seuraavaksi teimme häiriökontaktia. Riitta heilutti koiran edessä narupalloa ja katsekontaktin piti pysyä. Tyynen katse meinasi välillä harhautua, mutta aika hyvin se jo pysyi. Tästä tuli yleisenä huomiona se, että kannattaa käyttää selkeästi tokon kieltosanaa, kun koira herpaantuu. Mä taisin ärähdellä hieman epämääräisesti jotain, joten tässä täytyy opetella olemaan selkeämpi.

Riitta halusi myös nähdä koirien takapään käyttöä vasemmalle käännöksissä. Tämä sujui erinomaisesti, vähän Tyyne menee käännöksessä herkästi yli, mutta eiköhän se korjaannu ajan kanssa, kun palkkaan sitä käännöksen jälkeen vauhdista. 

Sitten otimme paikallamakuun edelleen ympyrässä. Koirat pistettiin makaamaan takapuoli ympyrää kohden. Tyyne haaveili alussa ja meni vasta toisella maahan (murr, tätä on sattunut ennenkin!). Olin jonkin aikaa näkyvillä ja kävelin sitten autojen taakse piiloon. Tyyne makasi ihan ok, mutta vaikutti jossain vaiheessa hieman levottomalta. Rutiinia siis kaivataan lisää tähänkin liikkeeseen...

Otimme myös merkkiä. Tätä emme ole aikoihin harjoitelleet, joten laitoin Tyynen kiertämään merkkiä. Se sujui ongelmitta, mutta täytyy todellakin ottaa tämä takaisin treeniohjelmaan.

Ruutu oli vuorossa seuraavaksi ja sitä otimme näyttöruutuna. Tyyne teki sen tosi nätisti ja toisen toiston otimmekin ilman näyttöä. Tällä kertaa se jäi ensin arpomaan ruudun etualalle ja tuli kerran poiskin. Toisella lähetyksellä se löysi oikeaan paikkaan ruudussa ja siitä lelupalkka. Saimme kehuja siitä, että koiralla selvästi alkaa olla käsitystä ruudusta, joten sitä paikanhakutreeniä kannattaa jatkaa. Tyynen nenä oli myös hieman maassa, joten tähän täytyy kiinnittää huomiota.

Viimeisenä teimme vielä luoksetulon pysäytystä.  Tähän ehdin lämmitellä koiraa hieman ja sehän tekikin tosi nätin pysähdyksen. Pysähtyessään vilkaisi kyllä Riittaa. Tässäkin täytyy alkaa vaan sekottelemaan pakkaa ja palkata eri kohdissa liikettä. Ja ketjuttaa liike tietysti loppuun asti.

Torstai 3.5
Kävin illalla tokoilemassa punaisten kanssa iltalenkin yhteydessä. Tyyne sai tehdä kahden pallon leikkiä ja juosta ruutuun ja tehdä luoksetuloa. Tarkoitus oli ensin väsyttää koira juoksujutuilla ja vasta sen jälkeen tehdä seuraamista ja jääviä. Tämä tuntui toimivan mukavasti. Saimme mukavia ruutuun menoja ja luoksetulossakin toivottavasti taas edettiin hieman. Oli siellä kyllä huonojakin stoppeja joukossa... Jäävissä Tyyne meinasi taas muutaman kerran sinkaista mun perään, kun tarkoituksella kävelin piiiitkälle käskyn jälkeen. Huomauttamisen jälkeen pysyi hyvin, että eiköhän se hiljalleen ala upota päähän, että homma pitää tehdä loppuun.

Rauha teki myös ruutua ja luoksetuloa. Seuraamisessa yritin keskittyä kivaan tekemiseen ja kaukoja lähinnä hömpöttelimme. Koira oli aika korkeassa vireessä, mutta teki pääosin ihan mukavasti.

Lauantai 4.5
Pyörähdimme Rauhan kanssa Rauman näyttelyssä. Sen jälkeen menimme vielä reippailemaan tokon pariin Essin ja Pepin kansa. Seuraamista tehtiin nakki kädessä ja toimihan se silleen ihan hyvin. Liikkeestä istuminen oli taas tooosi hankalaa. Palkkailin lelulla ihan pelkästä istumisesta ja kaipa se koira jotain taas muisti. Kaukot oli tosi nihkeitä :/ Rauha taas aloitti heti hiippailun mua kohti ja jouduin huomauttamaan sille asiasta. Yritin paikata tilannetta parhaani mukaan, mutta hankalaahan se oli. Pähkäilimme vaihteeksi Essin kanssa ongelmaa, mutta eipä oikein uusia ajatuksia tullut mieleen...

Sunnuntai 5.5
Heti aamusta hurautimme Rauhan kanssa Tuomarinkylään tokokisoihin. Koira oli koko päivän oikein mukavassa vireessä. Lämmitellessäni sitä se teki tosi kivasti kaukojakin. Alla liikekohtaiset sepustukset (en muista ulkoa kaikkia pisteitä, mutta täytyy lisätä ne sitten myöhemmin):

Paikallamakuu - 10

Tämä oli ihan hyvä. Tosin jouduin lopussa antamaan kaksi käskyä, mitä tuomari ei mun onnekseni huomannut.

Seuraaminen - 6,5
Rauha aloitti ihan hyvin, mutta jostain syystä se kuvitteli tekevänsä jotain ihan muuta liikettä. Se jäi muutaman kerran seisomaan paikalleen ja jouduin kehottamaan koiraa mukaan. Lopussa vielä pikkulintu lensi suoraan eteemme, mikä sotki koiran pasmoja. Että seuraamistreeniä siis jatkossakin tiedossa ;)

Liikkeestä istuminen - 8 1/5 (?)
Hidastin turhaan käskyä antaessani ja lisäksi Rauha steppasi pari kertaa etutassuilla paikalla ollessaan. Muuten ok.

Luoksetulo - 7
Tuomari seisoi aika lähellä linjaa ja Rauha tuijottelikin sitä aika toiveikkaasti pysäytysten jälkeen... Seisominen oilsi voinut olla napakampi ja maahanmenossa annoin kaksi käskyä, kun pää oli kääntyneenä tuomaria kohden käskyhetkellä.

Ruutu - 10
Tää oli hieno :) Suoraan täydelliseen paikkaan ruutua ja käskystä kääntyi. Seisotin hetken ennen uutta käskyä. Lopussa seurasi vähän väljästi, mutta piti kuitenkin paikan eikä kiilannut :)

Hyppynouto - 10
Perfekto :)

Metallinouto - 9 1/5
Muuten hyvä, mutta lopussa taisi luovuttaa hieman vinossa perusasennossa.

Tunnari - 5
Tässä tuli harmittavaa pistemenetystä. Rauha nimittäin teki tosi nätin kympin arvoisen tunnarin KUNNES pudotti luovutuksessa  kapulan mun eteen. Käskystä nosti ja toi sivulle, mutta siitä tulee noin hurja pistemenetys :( Mutta täytyy kuitenkin olla tyytyväinen, että tunnari on alkanut meillä toimimaan ja koira teki hyvää työtä kapuloilla koetilanteessakin!

Kaukot - 0
Eipä ne vieläkään onnistuneet koetilanteessa :/ Edistystä oli kuitenkin havaittavissa, sillä Rauha eteni ensimmäisellä käskyllä useamman askeleen. Sen jälkeen se pystyi kuitenkin jatkamaan ja teki loput siirrot ihan kohtuullisen hyvin ensimmäisillä käskyillä. Se oli edennyt hieman yli oman mittansa, eli siinähän se sitten meni.

Kokonaisvaikutus -9
Tuomari tykkäsi kovasti meidän touhuista, vaikka kisan aikana tuli vähän huonompiakin suorituksia. Rauha oli tällä kertaa kivassa kisavireessä ja keskittyi hyvin. Jatkamme siis kaukojen ja seuraamisen hinkkaamista, joten eiköhän se siitä hiljalleen ala toimimaan :)

Pisteet yhteensä 225 ja tulos VOI2. Sijoituimme sillä yllättäen vielä luokan toiseksi ja saimme palkinnoksi ruusukkeen ja narupallon. Olipas hienoa olla pitkästä aikaa Rauhankin kanssa palkinnoilla asti :)

Kisat päättyivät vähän ikävästi, kun allekirjoittaneen auto ei enää startannutkaan... Ihanien ihmisten avustuksella saimme sen lopulta työntämällä käyntiin ja kotiin. Onneksi koiraihmiset ovat avuliasta porukkaa!

Maanantai 6.5
Meillä oli Tyynen kanssa vuorossa Anninan taipparikurssin tokavika kerta. Aiheena oli riista. Sain onneksi Mirkan houkuteltua auton kanssa mukaan, kun oma autoni oli sattuneesta syystä huollossa. Treeni toteutettiin niin, että maastoon oli etukäteen jemmattu varis ja lokki ja koira päästettiin sitten vapaaksi juoksentelemaan. Tyyne oli pellolla aika intona, mutta saimme sen rauhoitettua Mirkan kanssa mm. makuuttamalla koiraa kyljellään pellolla. Omalla vuorolla se tuntui vireyden osalta ihan sopivalta. Tyyne löysi variksen kohtuullisen nopeasti (haki muuten hienosti aluetta ihan itsekseen!) ja nosti sen vauhdista ja juoksi täysiä tuomaan sen mulle! Superhienoa :) Lokkia koira etsikin sitten pitkään ja hartaasti, ilmeisesti intoa oli vielä turhan paljon, kun ei nenä näyttänyt olevan kovin hyvin päällä. Lopulta se löysi linnun ja vissiin mittaili sitä suuhunsa pitkän aikaa. Sitten se päättikin PISSATA linnun viereen ja meinasi jäädä säätämään muuta lähiympäristöön. Tässä vaiheessa huomautin koiralle, että homma taisi jäädä kesken. Se tuli huomautuksesta mun luokse ja nouda-käskyllä meni suoraan linnulle ja toi sen enempiä miettimättä (tosin juoksi ensin mun ohi, murr).

Tuosta huomautuksesta sain noottia, että mä en saisi päästää koiraa takaisin, vaan siltä pitäisi vaatia tehtävä loppuun ilman, että saa tulla mamman luokse. Täytyy jatkossa vähän tarkkailla tilannetta ja puuttua tarvittaessa, jos vastaavaa on havaittavissa.

Viimeisenä teimme vielä ylösottotreeniä kanilla ihan niin, että kävelin koira hihnassa pupun yli. Tyyne nappasi sen vauhdista suuhun ja kantoi jonkin aikaa, kunnes otin pupun koiralta pois. Vähän se pyöritteli lintua suussaan, mutta saattoi johtua ihan vaan mun läheisyydestä ja siitä, että kävelyvauhti oli aika rauhallinen. No, ainakin tarttuu pupu suuhun!

Kokonaisuutena sain palautteeksi sen mitä jo tiesinkin, eli Tyynen kanssa kannattaa keskittyä ihan perus riistankäsittelyyn. Sillä on välillä hieman levottomat leuat ja siihen täytyy kiinnittää huomiota nyt heti alusta lähtien, ettei asiasta saa itselleen ongelmaa. Mutta siis taippareita ajatellen homma tuntuu pelaavan erinomaisesti :)


Tiistai 7.5
Koirien hierontapäivä. Kävimme Kirkkonummella junalla, koska auto on edelleenkin huollossa. Koko iltahan siihen meni, mutta molemmat punaiset olivat mukavassa kunnossa. Tyynen selkäjumit on nyt helpottaneet ja sillä oli enää lapojen seutu jonkin verran jumissa. Kuten myös Rauhalla. Molempien päiväohjelmaan lisätään säännölliset niskavenytykset ja kesäkuussa menemme seuraavaksi katsomaan, miltä vaikuttaa :)

Keskiviikko 8.5
Riitan kurssin toinen kerta Tyynellä. Tällä kertaa sain lainaksi Ollin isän auton, jotta pääsimme Järvenpäähän. Tyyne oli tällä kertaa korkeammassa vireessä ja me saimme ensimmiäsen suoritusvuoron. Toisaalta halusinkin näyttää Riitalle sitä, mitä meidän ongelmat pahimmillaan on, joten ihan hyvä juttu sinänsä.

Aloitimme hypyllä. Tyyne on siinä hypännyt huonosti erityisesti paluuhyppyä, mutta tällä kertaa siinä ei mitään isompaa ongelmaa ollut. Tosin onnistuin ennen hyppyä astumaan koiran varpaille ja se pelästyi sitä vinkumalla. Sen jälkeen hypyssäkin koira vinkui, mutta epäilen sen johtuneen juuri tapahtuneesta äksidentistä.

Seuraavaksi katsoimme liikkeestä maahanmenoa. Siinähän viime aikojen ongelma on ollut se, että Tyyne on arponut käskyn seisomiseksi usein. Olen sitten vahvistanut nopeita maahanmenoja palkkaamalla koiraa välittömästi maahanmenosta. Tuloksena nyt se menee kyllä maahan, mutta VINKUU mun kävellessä pois koirasta palkkaamatta... Näin tapahtui nytkin. Tyynellä oli myös pieni viive käskyn toteuttamisessa, mutta itse maahanmeno oli hyvällä tekniikalla ja nopea. Äänen poistamiseen pohdimme takapalkan vaihtoehtoa, mutta se ei tilannetta välttämättä auta. Riitta ehdottikin, että lähden purkamaan liikettä takaperinketjuttamalla. Alkuun siis käveleskellään vaan ja käsken koiran maahan vapaamuotoisesti ja kävelen ympäriinsä sen ympärillä ja palkkaan, kun koira on rauhallinen. Siitä sitten hiljalleen muutetaan liike sivulla tapahtuvaksi. Ja palkkausta harvakseltaan eikä mitään kamalan kiihdyttävää (hyvää).

Kokeilimme vielä lopuksi liikkeestä seisomista ja se sujui hyvin. Tosin Tyyne taisi liikuttaa etutassuja, kun tulin sen sivulle.

Äänen suhteen Riitta ehdotti, että kokeilen ottaa ruutuunmenoja ja luoksetuloja itsenäisesti ja palkkaan koiraa oikein runsaasti lelulla. Ja sitten sen treenin jälkeen otan jääviä uudestaan. Ja tsädäm, mullahan oli ihan hiljainen koira sen jälkeen :) Eli Tyynen treenit suunnitellaan jatkossa niin, että alussa on paljon leikkimistä ja juoksemista ja vasta sitten tehdään tylsiä tekniikkaa vaativia juttuja. Plus tietysti ketjutetaan maahanmenoa ja muutakin takaperin pala kerrallaan.

Riitalla oli mukana kasa erilaisia metalleja ja ne oli Tyynestä ÄLLÖJÄ. Oma metallihan sen mielestä on tosi kiva, mutta selvästi vieraiden kanssa on vielä tekemistä. Toki tuolla oli kasa nimenomaan outoja metskuja, muistan Rauhankin pari vuotta sitten karsastelleen niitä aika paljon.

Teimme itsenäisesti treeneissä vielä luoksetuloja. Niissä sain vähän huomautella, kun pysähdys meinasi valua. Ruutuun lähetys ei vielä onnistunut ilman näyttöä (Tyyne vaan kiersi ruutumerkkiä, mutta ei hahmottanut kokonaisuutta), mutta näytön jälkeen tehtiin tosi nättejä toistoja ruudun takaosaan :) Kontaktitreenissä koira piti katsekontaktin hyvin. Muistin nyt huomauttaa sille virheestä oikeallla sanalla.

Treenien jälkeen ajelin vielä Koivukylään, missä alkoi mun koulutusryhmän kesäkauden treenit. Sitä ennen tehtiin vielä ylipitkä piilopaikkamakuu Sarin koiran kanssa ja Tyyne pysyi hyvin. Vaikka naapuri kävi jopa vikittelemässä meidän pikkutyttöä :)

Pohjanoteeraus

Käytiin sitten sunnuntaina korkkaamassa Tyynen kanssa tokon avoin luokka. Ei ollut meidän päivä, ei todellakaan! Itse olin aamusta jo hieman tukkoinen ja koira taas oli, noh, impulsiivinen.

Kisat pidettin Inkoossa ja kenttä olikin tosi rauhallinen. Häiriötä ei ollut nimeksikään. Odotukseni eivät olleet etukäteen mitenkään erityisen korkealla, kun emme selkäjuttujen takia ole pystyneet tekemään viimeistelytreeniä ja muutenkin viime aikojen treenaamiset on menneet enemmän epätoivoiseen yksityiskohtien hinkkaamiseen. Vaikka odotukset olikin matalalla, niin sekin rima alitettiin roimasti...

Luokka alkoi normaaliin tapaan paikallamakuulla. Tämä tietysti hieman jännitti, kun kyseessä oli eka kerta, jossa olen kisatilanteessa piilossa paikkamakuun. Tyyne ensin maahan-käskyä antaessani ja jouduin antamaan tuplakäskyn. Takas tultuani se katsoi ihan kummalliseen suuntaan, mutta muuten näytti ok:lta. Perusasento ok. Hämmästykseni oli siinä vaiheessa suuri, kun tuomari meidän kohdalla sanoi koiran ISTUNEEN sen ajan, kun olimme piilossa. Saimme (ilmeisesti säälistä) tästä silti vitosen.

Rivistä hiippaili alkuvaiheessa yksi koira pois, joten luultavasti Tyyne on siinä kohdassa noussut istumaan. Eipä tällaista ole ikinä treeneissä tapahtunut, vaikka monenlaista häiriötä olemmekin tehneet. No, eipä auta kuin lisätä häiriötreenien osuutta ja jatkaa rasian käyttämistä paikkamakuun palkkana.

Paikkamakuun jälkeen oma harmistus oli jo aika melkoinen ja yritin käydä ennen vuoroamme pienellä kävelyllä Tyynen kanssa ja tehdä jotain pientä kivaa vahvistaakseni yhteistyötämme. Eipä ne virittelytkään tuntuneet kovin hyvin toimivan. Tyyne oli tosi lyhytpinnaisen oloinen. Teki nopeasti pyydetyn asian ja sen jälkeen tuli heti mun luokse odottamaan palkkaa. Kärsivällisyydestä ja keskittymisestä ei ollut tietoakaan :(

Kehään mentiin kuitenkin jatkamaan suoritusta... Ensimmäisenä liikkeenä oli seuraaminen. Se alkoi oikein mukavasti ja Tyyne seurasikin pääosan ajasta hyvin. Tosin vasemmalle käännös ei ollut skarppi, mutta muuten ok. Loppuvaiheessa se kuitenkin jotenkin menetti keskittymisensä ja lähti haahuamaan musta sivusuunnassa kauemmas tutkimaan jotain. Tässä vaiheessa oli pakko antaa koiralle uusi käsky, että hommat ei vielä ole hoidettu. Tästä huolimatta seuraamisesta kasi.

Seuraavana oli liikkeestä maahanmeno, jonka mokasin sitten itse. Olen viime päivinä kävellyt maahanmenossa hieman rauhallisemmin kuin seisomisessa auttaakseni koiraa paremmin hahmottamaan, kumpi jäävä on kyseessä (maahanmeno on viime aikoina ollut aika nihkeää). No, enhän mä sitä muistanut vaan lähdin hiihtämään hirveää vauhtia. Käskystä koira jäi seisomaan, joten annoin toisen käskyn. Tästä seiska.

Luoksetulossa arvoin vielä käyttämääni käskyä siinä vaiheessa kun liikkuri sitä kysyi. Koska lämmitellessä ei käsimerkkikään ollut juuri toiminut, niin päätin sitten käyttää suullista käskyä, josta koira ei luultavasti pysähtyisi. No, pysähtyihän se lopulta noin 50cm mun viereen (käskystä vähän pomppi hitaammin loppumatkan)... Vitonen läpijuoksusta.

Liikkeestä seisomiseen Tyyne keksi taas ihan uuden variaation koeliikkeestä. Alku hyvin. Liikkuri kävelytti mua aika pitkälle koirasta ja vähän ennen kuin se olisi käskenyt mut kääntymään koiraa kohti, niin kuulin rapinaa selkäni takaa ja onnellinen pieni tolleri rynnisti mun luokse. Jos se olisi osannut puhua, niin se olisi varmaan sanonut "enkös mä pysähtynytkin TOSI hienosti? Annatko nyt mulle namin?". Hohhoijaa, tästä suorituksesta pyöreä nolla ja allekirjoittaneen otsassa oleva tatti kasvoi taas asteen pidemmäksi.

Nouto sentään meni suunnilleen oletetulla tavalla. Heitosta Tyyne saattoi nytkähtää (en ole vielä uskaltanut kurkata videota) ja kapulan se otti niin innolla suuhun, että pudotti sen kerran. Luovutuspaikka ja loppu hyvä. Tästä kasi.


Kaukokäskyjen piti olla yksi "varmoista" liikkeistä. Tyyne jäi kuitenkin jotenkin kiinni liikkuriin ja tuijotti sitä niin innokkaasti ekan istumisen jälkeen, että meni vasta kolmannella käskyllä maahan. Kaukoista siis pyöreä nolla.

Viimeisenä vielä hyppy. Neljä lautaa oli korkeus. Olisin varmaan saanut neuvoteltua yhden vähemmänkin, mutta enpä jaksanut, kun ketutti muutenkin jo sen verran. Käskystä Tyyne hyppäsi hyvin ja etenikin noin metrin esteestä. Ja istu-käskystä seisoi... Vasta kolmannella käskyllä se uskoi ja istui. Takaisin hypätessä otti vauhtia esteestä vielä kaikilla neljällä tassulla! Tuolla suorituksella pyöreä nolla hypystäkin...

Kokonaisvaikutelma taisi olla seiska. Tuomarin sanoin koira ei oikein kuunnellut tänään mua. Jep, eipä kuunnellut ei :( Kehän jälkeen harmitti niin paljon, että olisin varmaan mennyt autoon pillittämään, ellei mulla olisi ollut tsemppaavia kavereita mukana. Pisteitä taisi kertyä 83, jolla ei saatu edes tulosta....

Mitään erityisen positiivista ei tuosta reissusta jäänyt käteen... No, jos nyt jotain pitää kaivaa, niin olen tyytyväinen noutoon, jossa koira palautti tasaisella vauhdilla ja tuli hyvään perusasentoon. Ja seuraamisen alku tuntui kivalta. Tyyne oli suorituksensa myös suhteellisen hiljaa. Muutamassa liikkeellelähdössä kuulin tosi pienen vinkaisun.

En vieläkään täysin tajua, mitä oikein tapahtui. Me treenataan normaalisti paljon suuremmassa häiriössä ja Tyynelle on myös tehty paljon häiriötreeniä, jossa se on toiminut yleensä tosi varmasti. Epäilen hieman, että kentän rauhallisuus sai koiran keskittymään liikaa liikkuriin. Lisäksi Tyynen kanssa pitää selvästi tehdä kokonaisuustreeniä ja palkata sitä toiminnoista pääasiassa pidemmällä viiveellä. Esim. viimeaikojen liikkeestä maahanmenon vahvistaminen on selvästi vienyt koiran ajatuksia siihen suuntaan, että oleellisinta on valita käskystä oikea asento, eikä siinä tarvitse pysyä kauaa.


Koesuoritus on myös videolla, mutta sitä en kyllä nettiin aio laittaa. Pitäisi ensin uskaltaa katsoa se edes itse... Sen sijaan linkitän tähän jokusen viikon takaista seuraamistreeniä, missä yritin kävellä hieman eri vauhteja tarkoituksena tsekata, minkälainen nopeus olisi Tyynelle paras.

Tokovalmennusta ja varistelua

Yritän taas pitkästä aikaa tsempata ja alkaa kirjoittamaan treeneistä hieman reaaliaikaisemmin, jotta pystyisin paremmin seuraamaan, että missä mennään. Tänään illalla meillä oli vuorossa Pia Miettisen koulutus tollereiden toko-sm-joukkueelle. Meitä oli paikalla kolme kappaletta, joten jokaisen koiran kanssa ehdittiin hyvin tehdä omat jutut parin tunnin aikana.

Aloitimme ensin paikallamakuulla, jonne toin Tyynen melko suoraan autosta. Se oli alkuun jotenkin ihan kujalla ja pää tuntui pyörivän kuin väkkärä. Tähän kun lisättiin vielä EVL-tyyliset käskytykset, niin eihän se koira maahan mennyt ekalla käskyllä. Selvästi täytyy ottaa tuo tyyli käyttöön useamminkin, koska Tyyne tuijotti liikkuria, eikä keskittynyt kuuntelemaan. Perusasentoihin koira nousi hyvin. Otimme pari kierrosta sivulla maahanmenoja ja istumaan nousuja ja sen jälkeen lyhyehkö parin minuutin paikallaolo. Tyyne oli alkuvaiheessa ollut hetken levoton ja korjannut asentoa. Sen jälkeen oli rauhassa loppuajan.

Mä vähän luulen, että vaihdan kuitenkin sen paikallamakuun jossain välissä (kesän aikana?) plats-käskyksi pää maassa. Tyyne on nyt muutaman kerran kääntynyt myös kankulleen, jos piilo on selvästi vinossa makuupaikkaan nähden.

Omalla vuorollamme me katsoimme ensin noutoa ja meidän palautuksessa esiintyviä ongelmia. Otin ensin pari kokonaista noutoa, joissa koira vähän nytkähti heitoissa ja leuat kävi palautuksen loppuvaiheessa. Tyyne sentään tuli nätisti sivulle, että oli siinä edistystä esim. parin viikon takaiseen. Sen jälkeen kokeilimme erilaisia variaatioita. Näytin miten Tyyne pitää kapulaa ja siihen sain ohjeen treenata myös sitä, että voin vetää kunnolla kapulaa pois suusta (nyt piti vähän löysästi). Sitten teimme läheltä kapulan kanssa sivulletuloja, jotka sujuivat moitteetta. Tässä vaiheessa sain kouluttajalta lohduttavan kommentin, että mä olen kuulemma opettanut tosi hyvin kaikki noudon osa-alueet, eikä kokonaisuudelle kuuluisi tuolla tekniikalla käydä huonosti. Niinpä! No, tän hetken tilanne on mikä on, joten sitä työstetään nyt paremmaksi. Sain neuvoksi ottaa sellaisia noutoja, missä pallo tms. palkka on mun kädessä koko ajan koiran näkyvillä ja kun koira tuo kapulaa mulle, niin aika myöhäisessä vaiheessa annan sille palkan. Omistajan sähläilyjen jälkeen tämä tuntui sujuvan aika kivasti. Tyyne kävi muutaman kerran kapulan luona kääntymässä ja tuli katsomaan, josko siitä jo saisi palkan. No eipä saanut, joten lopulta kakara keksi, että kapulakin pitäisi tuoda mukaan. Sen jälkeen otimme vielä neljän kapulan kasaa samalla idealla. Tässä Tyyne teki ohjatun noudon kapuloilla jokseenkin erikoisen kahden kapulan noudon, joka aiheutti jostain syystä tyrskähdyksiä yleisössä :D

Noudon kanssa kotiläksynä on siis tehdä palkka näkyvissä noutoja ideana, että saadaan muutettua noudon painopistettä palautukseen ja luovutukseen. Tätä kautta kapulan noston ja palautuksen pitäisi myös muutua sujuvammiksi.

Toisena ekan kierroksen liikkeenä katsoimme seuraamista. Pia käskytti meille pienen seuraamiskaavion, minkä jälkeen saimme palautteen. Tyyne kuulemma tekee erinomaista nuoren koiran seuraamista. Vähän sillä oli taas takapuoli elänyt ja pää oli pikkasen pyörinyt ympäriinsä. Ohjeeksi tuli tehdä paljon tapahtumia sisältävää seuraamista. Ja välillä myös jotain EVL-kaavioitakin esim. niin, että mulla onkin nami kädessä, jolloin siinä on toisaalta kestoa ja toisaalta myös nami helpottaa keskittymistä pitkään suoritukseen. Seuraamisen osalta treenejä jatketaan siis entiseen malliin... Lisäksi sain neuvoksi erityisesti tässä liikkeessä alkaa tekemään paljon häiriötreeniä, eli avustajat heiluu ympärillä ja houkuttelee jne. Jostain syystä Tyyne otti treenipaikasta paljon tavallista enemmän häiriötä. Toisaalta oli tosi hyvä nähdä, että se voi häiriintyä erilaisesta ympäristöstä noinkin paljon, vaikka itse olen pitänyt sitä melko häiriövarmana...

Toisella kierroksella pohdinnan jälkeen päätin ottaa luoksetulon pysäytystä, joka on edelleen vaiheessa. Demoversio meni ihan läskiksi, koiralla ei ollut aavistustakaan pysähtymisestä. Seuraavassa toistossa palkkasin koiran pallolla suoraan käsimerkin kanssa. Kolmannella kerralla kokeilin Pian ohjeen mukaan ottaa oikein askeleen käsimerkin kanssa ja antaa vielä käskynkin. Pallo oli taskussa. Ja koira pysähtyi kuin seinään. Tästä superkehut ja pallopalkka :) Saatiin siis kotiläksyksi ottaa muutama toisto kerrallaan pysäytyksiä vahvalla vartaloavulla, mitä sitten hiljalleen aletaan häivyttämään. Ja muistutus siitä, että niitä huonoja pysähdyksiä ei sitten saa palkata. Kokonaisuutena jäi hyvä fiilis tästä, koska Tyynen jarrutus oli vikalla kerralla hieno. Toki avutkin oli suuret, että vartaloliikkeeseenhän se koira reagoi.

Juteltiin myös ääniongelmasta, jota ei tällä kertaa juuri ilmennyt. Tässä yhteydessä kerroin kokeiluistani, mitä olen välillä tehnyt, eli olen jättänyt pallon maahan jonnekin lähelle ja ottanut perusasentoja koiralle (-> patoamista). Jos se on vinkaissut, olen ollut hieman tyytymätön ja taas hiljaisesta sivulletulosta olen vapauttanut pallolle. Sain tälle treenille vihreää valoa. Lisäksi tokotreeneissä perusasennon kontaktin pitämisen kestoa kannattaa alkaa kasvattaa. Ja se on kyllä totta, alussa en millään meinannut saada koiraan katsekontaktia, kun sen katse liimautui liikkuriin niin vahvasti. Ääniongelmaa kannattaa myös lähteä miettimään treenien aloitusrutiineissa, eli koiran purkaminen leikkimällä on ihan validi ajatus sekin. Täytyy alkaa kokeilemaan rohkeammin erilaisia vaihtoehtoja, niin eiköhän sitä hiljalleen ala löytymään se mikä toimii ja mikä ei.

---

Treenien jälkeen jäimme vielä tekemään Tiinan & Mallan kanssa hieman tokoa. Rauha kävi vähän kentällä höntsäämässä kaukoja ja seuraamista. Sitten teimme Mallalle pari varisnoutoa, minkä jälkeen varis vietiin valmiiksi puskaan ja menimme hakemaan Tyynen autosta. Halusin saada koiran vireen taas ensin alas, koska se nousi tappiin heti laitettuani sille noutajahihnan kaulaan. Tiina kävi siis ensin kävelemässä vastakkaisessa suunnassa "merkkaamassa" paikan. Sen jälkeen 180asteen käännös ja Tiina kävi variksen lähellä kuopimassa maata. Tämän jälkeen seuruutin Tyyneä vähän aikaa vielä ympyrää ja sen ollessa rauhallisen oloinen, heittelin maahan jokusen namin, jotka se sai syödä. Tämän jälkeen lähetys etsimään. Koira meni ihan sairaan kovaa taas ja päätyi suoraan varikselle, joka nousi suuhun välittömästi. Tämän jälkeen näytti siltä, että koira meinasi jatkaa matkaansa linnun kanssa, jolloin aloin kutsumaan sitä. Kutsusta se tuli täysiä mun luokse, tosin palautusreitti oli hieman banaani. Tehtiin toinen toisto ja kokeilin heti koiran otettua riistan lähteä juoksemaan mitään sanomatta karkuun. Tyyne oli ensin kantanut varista pari metriä ja pudottanut sen tarkempaa tutkiskelua varten maahan. Sitten se näki silmäkulmastaan, että mä pakenin ja lähti hirveää vauhtia linnun kanssa perään. Tästä koira sait taas megapalkan. Tein vielä pari perusnostoa ihan läheltä ja niissä lintu tuli kyllä suoraan ja varmasti mun käteen.

Selvästi Tyyne kuvittelee, että metsästä löydetty varis on sen "palkka", eikä sitä nyt välttämättä tarvitse tuoda mulle, ellen erikseen pyydä. Näinhän se toimii lelujen kanssakin treeneissä, kun annan sen voittaa patukan tai heitän sille pallon. Tyyne juoksee jonnekin kauas musta ja jää itsekseen mussuttamaan aarrettaan... Kokeilin tehdä kotimatkalla vielä yhteen metsikköön pienen motivoimattoman haun variksella. Tyyne etsi ekalla kerralla kauan ja sen löydettyä vaakun mä jäin tarkoituksella vähän puun taakse ja hiljaa odotin, mitä koira tekee. Tulihan se sieltä pienen ihmettelyn jälkeen, mutta meni ryökäle ohi. Otin toiston niin, että otin palkan valmiiksi käteeni ja näytin sitä koiralle ennen etsi-käskyn antamista. Tällä kertaa se toi variksen suoraviivaisesti noston jälkeen. Toistin vielä saman ja taas tuli tosi nätisti ja vauhdilla käteen. Variksella taidetaan siis tehdä sama kuin tokokapulan kanssa, herkut näkyviin. Ja vaakun kanssa on parempi olla vielä jotain megahyvää, että se todellakin motivoisi palauttamaan linnut mulle asti. Varis oli myös rikki Tyynen ekan noudon jälkeen, mutta en huomannut katsoa sen kuntoa ennen suoritustamme, joten en ole yhtään varma siitä, olisiko Tyyne voinut rikkoa linnun. Se kyllä suhtautuu lintuun niin innokkaasti, että en pitäisi mitenkään mahdottomana sitä, että se olisi hieman kovasuinen. Täytyy tarkkailla jatkossa tilannetta. Tosin luulen, että koiran riistankäsittelykin parantuu (lakkaa pyörittelemästä ja ei enää ravistele), kunhan saan vaan paremmin iskostettua sen päähän, että riistat kannattaa kiikuttaa mulle mahdollisimman suoraa reittiä ;)

Damit alkavat löytää sulavaan metsään

Viikko on taas vierähtänyt nopeasti ja kummasti blogin päivittyminen jäänyt jälleen muiden asioiden varjoon... No, käydään sitten taas päivä kerrallaan läpi tapahtumat (sen mitä vielä muistan) edellisen päivityksen jälkeen.

Ti 17.4
Koirien vapaailta :) 

Ke 18.4
Koiviksen tokotreenit. Tyyne teki liikkeestä seisomista, jossa oli tarkoitus keskittyä siihen paikalla pysymisvaiheeseen. Treenin myötä jouduin kuitenkin toteamaan, että ihan sitä pysähtymistä täytyy vahvistaa paljon. Lisäksi teimme seuraamista (ihan ok) ja noutoa, jossa luovutus on edelleen vähän mitä sattuu... Paikallamakuussa mukana oli Tyyne, joka yritti tipahtaa maahan paljon aiemmin kuin käsky tuli. Täytyy alkaa kiinnittää tähän huomiota.

Rauha pääsi hommiin vasta 5 min ennen treenivuoron loppumista :( Tein sen kanssa sitten kaukojen alkua jokusen kerran ilman varsinaisia siirtymiä. Lisäksi teimme hieman seuraamista. Se tuntui taas vähän vetelältä, mutta ainakin koira seuraa!

Treenien jälkeen kävin vielä koirapuistossa juoksuttamassa laumaa ja sen jälkeen tein Tyynelle huiman kahden damin haun puiston viereiseen pusikkoon. Jätin koiran istumaan ja kävin viemässä damit (heitin niin kauas kun jaksoin) piiloon. Sen jälkeen seuruutin Tyynen pois paikalta ja tein sille pari kertaa "namiruudun", eli heittelin koiran eteen 1x1m alueelle muutaman namipalan, jotka se sai syödä. Tämä tuntui rauhoittavan koiran vireen miellyttävälle tasolle, joten palasin rauhallisesti seuruuttaen ruudun reunalle ja pistin Tyynen töihin. Se teki intensiivistä ja nopeaa työtä, mutta hiljaa ja keskittyneesti :) Namin etsiminen täytyy kyllä pistää korvan taakse rauhoitusmetodina :)

To 18.4
Allekirjoittanut pakkasi koirat suoraan töistä tultuaan autoon ja lähti ajamaan kohti Kirkkonummea ja Anninan nou/nome-treenejä. Meillä oli neljän muuun Ainstainin omistajan kanssa treffit tuntia ennen treenipaikan lähellä ja vedimme näille muille kisanomaisesti alokasluokan liikkeet läpi. Aika loppui siinäkin jo kesken, joten Tyynen kanssa jätimme tokoilut väliin.

Illan nome-treenien teemana oli hakuruutu. Kaikki kävivät kävelemässä alueella pitkin poikin, ettei ruudussa varmasti ollut mitään selviä hajujälkiä koirille kuljettavaksi. Tämä oli käytännössä myös se koiran motivointi alueelle. Sain Tyynen vireen taas suhteellisen sopivaksi tekemällä sille namin etsintää hieman ja odotellessa se muutenkin rauhoittui aika mukavasti.

Ruutu oli kohtuullisen iso ja syvä. Siellä oli muistaakseni noin 12 damia. Ensimmäisellä lähetyksellä Tyyne karkasi hakuun ennen noutokäskyä, mutta en kutsunut sitä takaisin (oletan sen tietysti alkavan vinkua Rauhan tapaan, jos sitä prässää siitä). Tästä tuli heti noottia ;) Hurjasta vauhdista huolimatta kakaralla tuntui olevan nenä mukavasti auki ja dameja tuli tasaisesti mulle käteen. Vähän jouduin muutaman kerran huhuilemaan, kun haku meinasi damin ylösoton jälkeen jäädä koiralla vielä päälle. Huomautuksen jälkeen palautus oli kyllä suoraviivaista ja Tyyne alkaa tosi mukavasti luovutuksen jälkeen singahtamaan automaattisesti sivulle.

Sain noottia myös siitä, kun yritin ensimmäistä damia jemmata jonnekin kivelle, että mun pitää kasata ne selkäni taakse maahan. Hyvä huomio, sillä Rauhan kanssahan mä kasaan kyllä noudetut damit ja riistat maahan. Tyyneä ne häiritsivät joskus pentuna ja asian opetteleminen on vaan jäänyt roikkumaan. Tosin eipä ne noudetut damit nytkään Tyyneä häirinneet siinä takana.

Haun päälle jäämiseen sain sellaisen vinkin, että koiralle kannattaa tehdä yhden damin haku niin, että dami on jossain vaikeassa paikassa, jota koira joutuu todella etsimään pitkään ja intensiivisesti. Sitten heti kun sillä on dami, niin kutsun koiraa ja mulla on houkuttimena toinen dami tai esimerkiksi pallo. Välillä koiralle voi antaa houkuttimen palkaksi ja välillä ei. Lisäksi oli puhetta siitä, että tollereilla on usein juuri haku se heikoin lenkki. Sitä kannattaa harjoitella paljon niin, että ruudussa on PALJON haettavaa ja koira myös usein pistetään hakemaan MONTA damia, jotta se oppii menemään ruutuun aina vaan uudestaan ja  uudestaan.

Tyyne toi tällä kertaa 5-6 damia. Itse en uskaltanut ottaa enempää, kun koira teki siihen asti niin mahtavaa työtä. Se lähti joka kerta ruutuun täydellä innolla ja haki dameja niin ruudun etu- kuin takalaidastakin. Ensi kerralla voisikin sitten haetuttaa ehkä vähän useammankin... Muutkin sisarukset tekivät kaikki tosi kivaa hakua. Kaikki etsivät hyvin ja toivat löytämänsä damit ohjaajilleen. Mukavat treenit :)

Pe 20.4
Töiden jälkeen lähdin viemään Rauhaa Sipooseen Tiinan ja Mallan luokse. Lenkkeiltiin vähän kyllä, mutta mitään treenailua (mitä muistaisin) ei juuri harrastettu.

La-su 21.-22.4
Allekirjoittanut vietti viikonlopun Forssassa. Lauantaina oli tollerikerhon kasvattajapäivät ja sunnuntai kului kokoustaessa ja tollerien ihanneluonneprofiilia laatien. Sunnuntaina mun kokoustaessani Rauha käväisi Tiinan kanssa Kouvolan ryhmänäyttelyssä ja sai EH:n Kirsi Niemiseltä.

Ma 23.4
Rauhan nome-treenit jatkuivat taas muutaman viikon tauon jälkeen. Tällä kertaa koira tuntui olevan paljon edelliskertaa paremmin mukana, vaikka allekirjoittanut myöhästyikin paikalta kalenterin huolimattoman katsastamisen takia. Jatkoimme edellisviikon tapaan ohjauksilla. Ensin kurkkasimme pillipysäytykset läpi siten, että pellon laitaan jätettiin muistidami, seuruutettiin koiraa jonkin matkaa ja jätettiin istumaan selkä damia kohti. Sitten koiraa kutsuttiin vastakkaiseen suuntaan, pysäytettiin se puolivälissä pillillä ja sen jälkeen lähetettiin taakse. Itse sain noottia merkeistäni, koska jostakin syystä pillipysäytyksen käsimerkin jälkeen laskin käden alas. Rauha teki homman muuten ihan ok, mutta valui kyl vähän pysäytyksessä ja lisäksi taakse lähetyksessä se vinkaisi.

Seuraavaksi teimme pellolle keskituppoon porukalla muistipaikan, jonne ensin teimme suorat ohjaukset. Tämä meni ongelmitta. Sitten teimme markkeerauksen noin 90asteen kulmaan ohjauspaikkaan nähden. Tämän jälkeen yhdistimme treenin niin, että ensin koira katsoi markkeerauksen, sen jälkeen se käännettiin ja lähettiin ohjaukseen. Ja ohjauksen jälkeen otettiin vielä markkeeraus ylös. Rauha teki tehtävät tosi kivasti. Markkeerauksista molemmat sattuivat vielä tippumaan ojaan, mutta hyvin Pörrö löysi nekin. Se oli myös hiljaa. Sain noottia siitä, että kääntyminen markkeerauksesta ohjausta kohti olisi voinut olla sulavampi. Joo, se on ihan varmasti totta, kun lähinnä tönin koiraa vasemmalle, kun eihän se niin sulavasti mihinkään peruuta...

Kokonaisuutena kivat treenit, joissa kiinnitettiin huomiota merkkien selkeyteen ja pieniin tärkeisiin yksityiskohtiin. Se motivoi allekirjoittanutta ottamaan nyt työn alle kakarakoirallekin ne pillipysäytykset ja suunnat sun muut lähitulevaisuudessa.

Illalla kävin vielä Tyynen kanssa iltatreenilenkillä lähipelloilla. Jätin ensin yhden damin erään puron taakse puskaan, jonka jälkeen jatkoimme lenkkiä. Pari peltoa myöhemmin vein peltotietä pitkin muistidamin yhdessä koiran kanssa noin 50m matkan päähän. Tämä otettiin lähes heti ylös, mikä aiheutti koirassa vinkaisun. Sen jälkeen vein damin uudelleen samaan paikkaan ja jatkoimme taas lenkkiä.

Vähän matkan päässä oli pieni hiekkakenttä, jolla tokoilimme hieman. Tein jääviä, joissa sain todeta liikkeestä maahanmenon olevan ihan onneton (eli koira ei useimmin edes reagoi käskyyn). Lisäksi totesin, että koira näköjään pysähtyy luoksetulossa jos annan sille käsimerkin suullisen käskyn sijasta. Siihen siis vaihdetaan vaihteeksi. Tyyne oli aika kierroksilla treenatessa, joten keskityin pääosan ajasta saamaan koiran oikeaan vireeseen.

Kotimatkalla syötin ensin nameja maasta ennen ensimmäisen muistidamin noutamista. Nyt Tyyne oli hiljainen ja intensiivinen. Se juoksi täyttä vauhtia epäröimättä koko 50m matkan muistidamille :) Loppulenkistä otimme vielä haulla ylös toisen jemmatun damin. Sitä Tyyne joutui etsimään hetken (ehkä melkein minuutin :D ), mutta koira teki noinkin pienellä motivoinnilla intensiivistä työtä ja palautti damin hyvin.

Ti 24.4
Töiden jälkeen Vectran nokka osoitti taas vaihteeksi Kirkkonummen suuntaan. Tyyne jälleen vain mukana ja teemana tietysti hieronta. Jenny sai vihdoin auki muutaman selkeän kipupisteen Tyynen selästä ja se tuntui rentouttavan koiraa ihan välittömästi!

Ke 25.4
Koiviksen tokotreenit jälleen vuorossa. Tyyne teki kisamaisesti liikkeestä maahanmenon, luoksetulon, liikkeestä seisomisen, noudon ja kaket. Muistaakseni nämä meni ihan ok, tosin maahanmenossa tein kaksi toistoa, kun ekalla koira haaveili. Lisäksi luoksetulossa ensimmäisellä toistolla loppuosa oli tosi hämmentynyt. Nouto meni suht ok ja kaukot hienosti :)

Rauha teki seuraamista hihnassa. Tehtiin vähän kaikkia käännöksiä, mutta sitten totesin täyskäännöksen olevan erityisen vetelä ja otin sitä sitten intensiivisellä palkkauksella. Sen jälkeen teimme kaukoja niin, että peruutin koiran jättämisen jälkeen ja Rauhahan teki tosi kivasti! Lopuksi vielä pari tunnaria, joista ekalla kerralla Rauha lähti tunnaririviltä tsekkaamaan jotain ihan muuta paikkaa ?! Se oli sitä ennen jo ottanut oman hetkeksi suuhunkin. Toisesta käskystä meni ja toi oman ok. Toistettuna uudella kapulalla teki hyvin. Kapuloita oli nyt noin tusinan verran.






Treenien jälkeen kävimme vielä Haltialassa lenkillä Tuomaksen, Ansan & Unon kanssa. Ennen lenkkiä kävin tekemässä Tyynelle laahausjäljen kestokanilla ja se meni hienosti. Koiran siis pitäisi osata ainakin jäljestää...


To 26.4
Koirien vapaapäivä :)

Tänään onkin vuorossa Tyynellä tollerikerhon toko-sm-joukkueen valmennus. Lisäksi mulla on varis sulamassa, joten jotain riistajuttujakin olisi tarkoitus tehdä tässä lähipäivinä. Allekirjoittanut kun meni ja laittoi sellaisen ilmoittautumisen alkukesälle, että jotain tarttis tehdä... ;)

Tokovalmennus

Viikonloppu meni taas yhdessä vilahduksessa. Perjantaina vein Tyynen jälleen Jennyn hierottavaksi. Selkäjumeihin kokeiltiin hoitavaa laseria, jonka pitäisi jotenkin vaikuttaa mikroverenkiertoon ja sitä kautta edistää jumien aukeamista. Käsittely uusitaan vielä tässä lähipäivinä, toivottavasti siitä on apua :) Tyyne oli kokonaisuutena vielä aika jumissa, mutta edistystä on kuitenkin tapahtumassa parempaan suuntaan.

Hieronnan jälkeen auto kurvasi Hyvinkäälle vanhemmilleni viikonlopun viettoon. Lauantaina koirat saivat ottaa päivän rennosti samalla kun allekirjoittanut imuroi ja pesi autoa ja teki muita pakollisia kunnostustöitä. Illalla kävimme kuitenkin Essin&Pepin kanssa hieman tokoilemassa ja lenkillä.

Tyyne teki hieman seuraamista. Paikka oli oikein mukava, mutta osa perusasennoista meni hieman vinoon niin päin, että koiran peppu oli mun selän takana. Sen jälkeen Tyyne teki liikkeestä seisomista, tarkoitus oli tehdä kokonaista liikettä muuten, mutta palkkaus tulisikin Essiltä koiran eteen jossain vaiheessa mun ollessa Tyynen takana. Tässä pysähtyminen tuotti taas alkuun hankaluuksia, mutta seisomassa koira pysyi alkusäätämisen jälkeen ihan hyvin. Täytyy kyllä nyt keskittyä vahvistamaan taas noita jäävissä pysähtymisiä, kun Tyyne meinasi vain himmailla mun perässä... Sitten Tyyne teki vielä luoksetulon stoppeja pari niin, että heitin pallon heti käskyn kanssa samaan aikaan. Lopuksi sitten läpijuoksu :) Lopuksi Tyyne teki vielä noudon luovutusta ihan lyhyeltä matkalta. Edelleen se meinasi herkästi tulla vähän taakse istumaan, joten tätä hiomista me tarvitaan vielä paljon...

Rauhan hommiin kuului myös seuraaminen, jossa otin lyhyitä pätkiä hihnassa ja Essi sanoi palkkaamishetket sivusta. Rauha teki aika kivasti hommia. Vähän se yritti poikittaa, mutta tässä vaiheessa mä haen kaikkein eniten sitä hyvää seuraamisfiilistä takaisin, joten ei haittaa. Rauha teki myös luoksetuloa niin, että Essillä oli taas pallot. Tällä kretaa Rauha ei vilkuillut Essiä yhtään ja stoppasi ihan kohtuullisen hyvin. Tokalla yrittämällä se himmaili jo sen verran, että otin koiran läpijuoksulla. Tuntuu, että tämä liike on kaikesta huolimatta edistynyt hyvään suuntaan, sillä Rauhan vauhti tuntuu mukavan kohtuulliselta (=laukkaa, mutta ei liian kovaa). Mun oli tarkoitus tehdä R:n kanssa vielä kaukoja, mutta päätimme skipata ne, kun sää oli siinä vaiheessa niin karmea...


---
Sunnuntaina meillä olikin pitkästä aikaa tiedossa koulutusta. Tyyne on ilmoitettu Novascotiannoutajat ry:n sm-tokojoukkueeseen ja yhdistyksen toko-toimikunta järjestää joukkueen jäsenille koulutusta tässä pitkin loppukevättä. Tällä kertaa koulutukseen pääsi vain kolme joukkueen koirista, joten Rauhakin pääsi mukaan. Kouluttajana toimi Virve Sormunen, jonka kanssa jokaisella koirakolla oli puolen tunnin treeniaika.

Tyyne sai kunnian aloittaa treenit. Se oli aika levoton, kun en ehtinyt sitä alkusäätämisten takia juurikaan purkaa ennen aloitusta. No, tulipahan meidän ongelmat näkyviin ;) Kerroin ensin meidän vinkumisongelmasta ja siihen saimme ainakin sen vinkin, että en sanokaan liikkeelle lähtiessä koiralle mitään. Sanon siis vaan perusasentoon tullessa käskyn "seuraa", enkä sen jälkeen anna koiralle mitään käskyjä koko seuraamisen ajan. Ideana tässä on laittaa koira itse ajattelemaan, jolloin vinkaisut unohtuvat. Teimmekin sitten aluksi seuraamista, jossa liikkeelle lähdöissä Tyyne useammankin kerran. Kokeilin jättää käskyn pois ja näin ensimmäisellä kerralla tuloksena oli lähinnä hämmentynyt koira, joka muutaman kerran jäi istumaan mun lähtiessä liikkeelle. No, täytyy jatkotyöstää tätä, josko siitä saisi apuja ongelmaan. Muuten seuraaminen oli Virven mielestä oikein mukavan näköistä. Paikka oli hyvä ja perusasennot ja käännökset myös :) Sellainen uusi havainto saatiin, että Tyyne peitsaa seuratessaan ja se on aika kuluttava tapa liikkua. Sainkin vinkiksi videoida seuraamista molempien kanssa eri nopeuksilla ja sitä kautta yrittää etsiä juuri kyseiselle koiralle sopivinta liikkumisvauhtia.

Seuraavaksi teimme noutoa. Kierrokset näkyivät tässäkin negatiivisesti, sillä Tyynen palautukset oli ihan karmeita. Se ensinnäkin nyki mun sivulla heittäessäni ja palautusvauhti oli hidas, eikä koira kunnolla hakenut mun sivulle, vaan tarvitsi useamman lisäkäskyn siihen. Se tuli siis mun eteen ja alkoi pyöritellä kapulaa suussaan... Virve halusi (jostain syystä ;) ) nähdä Tyynen sivulletulon ilman kapulaa. Ekalla kerralla se hieman törmäsi, muuten ok ja toisella kerralla tuli hyvin. Sain sitten vinkiksi jatkaa noudossa vauhtinoutoja lelun kanssa. Lisäksi nykimiseen ja vireeseen voisi auttaa sellainen, että välillä heiton jälkeen ei tapahdukaan mitään kivaa, eli heitän kapulan -> koira maahan -> paikallamakuu noin 10min -> palkkaus ja koira pois. Tällä olisi tarkoitus laskea koiran odotusarvoa megakivaan noutoon...

Kolmantena liikkeenä Tyyne teki vielä luoksetulon pysäytystä. Tässä heitin pallon taas heti käskyn jälkeen ja Tyyne jarrutti hienosti. Tämä näytti kuulemma hyvältä. Sain myös muistutuksen, että myös sitä loppuosaa pitää ja kannattaa harjoitella paljon. Kokonaisuutena Virve painotti sitä, että toko-sm-kisoissa on todella paljon häiriöitä ja erityisesti niitä kannattaa treenata paljon etukäteen. Tyyne on onneksi aika häiriösietoinen, mutta täytyy silti ottaa häiriönkeston kehittäminen työn alle lähitulevaisuuteen.

Rauha pääsi hommiin porukan viimeisenä. Vire oli silläkin aika kova tällä kertaa... Sen kanssa aloitettiin seuraamisella. Kerroin meidän BH-kokeen jälkeisestä kökköfiiliksestä seuraamisessa ja näytin sitten hieman meidän puuhaa. Tässä vaiheessa Virve kysyi, onko mun koirat jotain sukua keskenään, kun molemmat kuulemma peitsaa seuratessaan samalla tavalla :D Rauha vähän poikitti seurattaessa, mutta tässä vaiheessa sanoinkin, että mulle on tällä hetkellä tärkeintä se koiran hyvä fiilis. Eipä siinä tullut mitään ihmeellistä esiin, sain vinkiksi kyllä sen, että peruuttamaan lähtiessä on hyvä olla eri käsky, kuin tavallinen seuraa.

Seuraamisen jälkeen ihmettelimme ruutua, jossa kerroin meidän ruudun löytämisongelmasta. Tähän ei tullut mitään erityisiä vinkkejä (no, pitäisihän sitä itse alkaa enemmän vaan laittamaan kentälle niitä häiriömerkkejä sun muita!), koska tällä kertaa Rauha löysi ruudun ihan hyvin. Paikan osalta oli vähän säätämistä, kun itse mokasin ekalla kerralla käskyn kanssa ja sen jälkeen Rauha tarjosi itseään tosi eteen ruudussa. Yhden kerran kutsuin sen tällaisessa tilanteessa takaisin ja siitä tuli heti noottia. Toisen yrityksen korjauskäskyllä Rauha meni ihan täydelliseen paikkaan ja tehtiin siitä vielä se loppuosa. Sain itselleni vinkiksi, että ruutuun lähetyksessä pitää olla joko selkeä ja lyhyt käsimerkki tai sitten ei ollenkaan. Mä tein jonkun ihmeellisen kropan kääntämisen, mistä voisi tulla noottia. Lisäksi lopussa liikkuri ei välttämättä käske pysähtymään, vaan ohjaajan kuuluu pysähtyä merkille tarvittaessa oma-aloitteisesti. Ruudusta Rauha tuli ihan hyvin sivulle seuraamaan, mutta edelleen se lopun perusasento oli ihme vekslaamista. Täytynee ottaa ihan erikseen taas työn alle tuo ruudun loppu...

Viimeisenä teimme vielä meidän murheenkryyniliikettä, eli kaukoja... Kerroin ongelmasta, että meidän yhteistyö ei toimi tässä ja itse olen ihan pulassa, kun en tiedä miten reagoisin koiran virheisiin ja miten saisin homman pelaamaan ensimmäisestä toistosta. Näytin liikettä noin 5 metrin matkalta ja heti istumasta seisomaan nousu meni plörinäksi. Tämän jälkeen näytin läheltä Rauhan tekniikan Virvelle. Siitä tuli kehuja, koira kyllä osaa tehdä hyvällä tekniikalla siirrot. Noottia tuli heti tässä vaiheessa ohjaajan erilaisista käskyistä. Siinä missä läheltä käskyt on lempeitä, niin kaueampaa ne ovatkin tosi armeijamaisia... Sen jälkeen puhuimme hyvä-sanan käytöstä ja merkityksestä koiralle. Mun pitäisi siis alkaa vahvistaa Rauhalle hyvä-sanaa. Saimme kotiläksyksi nyt 2 viikon tehokuurin niin, että teen kaukojen alkuvirittelyt, jätän koiran maahan ja menen sen 10metrin päähän seisomaan. Sitten vaan kehun, että "hyvä koira" ja palaan takaisin palkkaamaan ja vapauttamaan sen. Kysymys on siitä, että mun pitää kauempaa pystyä kertomaan koiralle, että "nyt olet muuten tosi hieno musti". Kokeilemme tällaista piristystä tähän liikkeeseen. Kuulostaa ainakin meille sopivalta ajatukselta, koska suurin ongelmanahan tässä on koiran mielentila.

Treenien jälkeen Rauha sai vielä tehdä pari piitkää ohjausta motivoituun muistipaikkaan. Muuten meni hyvin, mutta olin toisella kerralla onnistunut heittämään damin lenkin oksaan niin, ettei koira damia irti puskasta monen minuutin yrittämiselläkään... Illalla korkkasimme vielä pyöräilykauden Rauhan kanssa ja kiersimme Malmin lentokentän. Matkaa tuli joku vajaa 9km ja matkan varrella teimme muutaman kerran seuraamista ja kaukojen alkua Virven ohjeen mukaan. Kivasti meni!

Kokeilin nyt ekan kerran muuttaa treenattavien liikkeiden väriä tuonne tekstin sekaan, jotta myöhemmin on nopeampaa selata katsomaan, mitä on tullut treenattua :)

Takaisin maanpinnalle...

Blogin päivitys on jäänyt taas hieman muiden touhujen varjoon. Tosin eipä tässä kovin paljoa ole tapahtunut, kun Tyynen kanssa on otettu varovaisesti selkäjuttujen takia. Käyn tässä nyt kuitenkin läpi, mitä viime aikoina on tapahtunut.

Keskiviikko 4.4
Viikko sitten keskiviikkona meillä oli Anninan nou/nomekurssin kolmas treenikerta. Tällä kertaa menimme metsään treenaamaan ja teemana oli markkeeraukset. Ensimmäiseksi tehtiin sellainen markkeerausharjoitus, missä koiran tuli käyttää markkeeraamisen lisäksi nenäänsä. Eli koirakko katsoi tavallisen ykkösmarkkeerauksen noin 20 metrin päästä. Sen jälkeen koira seuruutettiin suoraan damista poispäin noin 10 metriä ja tällä välin heitetty dami nostettiin ylös. Samaan paikkaan oli valmiiksi kaivettu hankeen yksi dami. Tarkoitus oli, että koira ei voinut suoraan katseellaan etsiä heitettyä damia, vaan nenä oli laitettava käyttöön.

Tyyne kävi koko treenien ajan aika kovilla kierroksilla ja mulla oli täysi työ saada se pysymään nahoissaan. Ensimmäinen tehtävä oli nappisuoritus aivan luovutukseen asti, missä Tyyne sähläsi palautuksessa ensin mun ohi ja taisi pudottaakin damin. Se ei myöskään malttanut kunnolla rauhoittua sivulle, vaan yritti koko ajan tepastella ympäriinsä. Mulla alkoi siinä vaiheessa nousta savu korvista ja taisin vähän ärähtää koirallekin. Siihen sain ohjeeksi rauhoittua, niin koirakin pystyy rauhoittumaan... Helpommin sanottu kuin tehty! Tyyne oli todellakin pidemmän saikuttelunsa ja autossa odottamisen jälkeen karmeassa vireessä...

Toisena tehtävänä oli sitten jo aika haastava markkeeraus. Siinä katsottiin tieltä heitto metsään ja sen jälkeen seuruutettiin koiraa noin 50m damista katsottuna sivusuunnassa tietä pitkin. Koira laitettiin sitten sieltä noutoon. Ja sama tehtiin myös peilikuvana.

Tyyne ei meinannut hahmottaa tätä harjoitusta yhtään, vaan suurin osa lähetyksistä meni ensin hauksi. En myöskään meinannut saada koiraa pois käskettyä metsästä, kun Tyyne yritti sitkeästi etsiä damia. Menin Anninan vinkistä lähemmäs koiraa kutsumaan ja tulihan se sieltä sitten. Mutta täytyy ehdottomasti alkaa taas vahvistamaan perus luoksetuloa noutotreenien yhteydessä. Tyynellä on niin suuri halu etsiä ja löytää, että kuunteleminen meinaa noissa tapauksissa unohtua.

Positiivisin asia treenissä oli se, että Tyyne alkoi tietä edestakaisin käveltäessä seuraamaan jo oikeinkin kivasti. Muutoin se oli turhan kovilla kierroksilla ja erityisesti noudon jälkeen tapahtuva sivulle siirtyminen ja siinä pysyminen olisi voinut olla hillitympää. Sain myös noottia siitä, että koiran hihnaa kaulasta pois otettaessa lenkin pitäisi olla niin iso, ettei koiran tarvitse vetäistä päätään taaksepäin. Kotimatkalla päällimmäisenä mielessä oli huono fiilis treeneistä, mutta näin jälkeenpäin ajatellen ei se nyt niin huonosti mennyt...

---
Torstai 5.4
Torstaina Tyyne kävi jälleen hieronnassa ja se oli edelleen tosi jumissa, suorastaan enemmän kuin kaksi viikkoa aiemmin. Päädyimme sitten Jennyn kanssa siihen, että varaan koiralle ajan selkäkuviin, ettei siellä vaan ole mitään luustojuttuja. Kuvissa kävimme eilen ja ranka näytti siistiltä. Samalla otimme myös viralliset lonkka- ja kyynärkuvat. Ne oli myös ok, nyt vaan odottelemme Kennelliiton lausuntoa niistä :) Tyyne ottaa toistaiseksi vielä rauhallisesti. Seuraava hieronta-aika sille on ylihuomenna. Toivottavasti sitten alkaisi paikat avautua...

---
Sunnuntai 8.4
Pääsiäisenä ehdimme hieman myös treenailemaan. Kävimme sunnuntaina Rauhan kanssa tekemässä möllitokossa voittajaluokan läpi. Se oli lähinnä tasotsekkaus, missä mennään juoksutauon jälkeen. Ja onhan sen kanssa tekemistä, hohhoijaa... Tässä selostus treeneistä:
- Paikkamakuussa tarvitsi kaksi maahan-käskyä. Muuten ok.
- Seuraamaan ei ryhtynyt ollenkaan, jotenkin se oli edelleen lukossa sen BH:n jäljiltä. Meinasin tässä hieman hermostua koiralle, kun se kuitenkin tasan tarkkaan osaa...
- Liikkeestä istuminen meni ihan ok, vähän taisi stepata etujalkoja mun ohittaessani koiraa.
- Luoksetulossa kyttäsi liikkuria ja juoksi vähän sitä kohden. Pysähtyi seisomaan hitaasti.
- Ruutuun lähetyksessä juoksi ensin luoksetulon alkumerkille. Toisella käskyllä meni ruutuun, mutta päätyi maahan tosi etualalle. Otin sen pois ja lähetin uudestaan, jolloin meni vähän yli, korjauskäskyllä ruudun keskelle. Lopussa seurasi taas huonosti ja ei meinannut istua lopun perusasentoon.
- Hyppynouto ja metsku meni hyvin. Metskussa taisi luovuttaa aavistuksen vinossa.
- Tunnari oli MAHTAVA! Hyvä rauhallinen haistelu ja oma nätisti sivulle. Ihan vähän pyöritteli kapulaa palauttaessaan, mutta ei se mitään. JES!
- Kaukoissa liikkuri seisoi koiran takana tosi lähellä ja Rauha otti siitä jostain syystä tosi paljon häiriötä. Kuikuili taakse koko ajan ja jouduin antamaan ylimääräisiä käskyjä. Koira eteni suunnilleen oman mittansa verran, eli liikaa, mutta toisaalta se ei kuitenkaan kävellyt tällä kertaa askelia mua kohden. Luulen, että tämä oli kaikesta huolimatta edistystä tässä liikkeessä.

Kokonaisuutena täytyy todeta, että toisille koirille treenitauko ei vaan tee hyvää... No, nyt alkaakin sitten ankara treenikausi! Sain eilen vahvistuksen, että Rauhalla on kisapaikka 6.5 Helsinkiin. Eli vähän vajaa kuukausi aikaa pistää koira pakettiin. Ei pitäisi olla mahdotonta. Seuraamista ja kaukoja työstetään erityisesti...

---

Su-iltana kävimme Lotan kanssa Heurekalla tokoilemassa. Mulla oli myös varis mukana, mitä näytin pitkästä aikaa punaisille. Rauha teki vähän seuraamista ja höntsäili kaukoja. Ja saihan se tuoda mulle pari kertaa vaakunkin. Ja tehtiin myös hieman linjaa häiriöillä. Koira meinasi vähän kaartaa banaanina vasemmalle, mutta pienen motivoinnin jälkeen muisti muistipaikan kauempana.

Tyyne sai tehdä liikkeestä seisomista etupalkalla, kun se meinaa kääntyä mua kohti ohittaessani koiraa. Lisäksi se teki ihan pientä pätkää seuraamista, missä se työsti itseään ihan hyvin huolimatta jumeista. Tehtiin vielä noudon luovutusta läheltä, missä luovutuspaikka ei ole ihan varma. Lopuksi Tyyne sai tuoda mulle läheltä pari kertaa damin ja sitten ensin kantaa varista. Kantamisen jälkeen kakara sai tuoda vaakkua mulle lähipuskasta pari kertaa. Ekalla kerralla se meinasi jäädä puuhailemaan linnun kanssa, jolloin lähdin koiraa karkuun. Tämä toimi ja toisella kerralla se lähti välittömästi palauttamaan.

---
Maanantai 9.4
Maanantaina kävimme vielä Marin ja Gerin&Stellan kanssa nomeilemassa. Treenasimme pienellä kentällä, sillä pellot olivat vielä niin lumisia. Rauhalle tehtiin markkeerauksia hankeen, ensin ykkösiä ja lopuksi pari kakkosta. Seuruutin koiraa aina heittojen jälkeen jonkin verran sivusuunnassa ennen lähettämistä. Ennen vikaa kakkosta kävin viemässä sivuun muistidamin. Teimme vikan kerran niin, että otin ensin toisen kakkosesta ylös, sitten lähetin koiran muistidamille ja sen jälkeen otin toisen damin ylös. Se onnistui, mutta Rauha lähti vikalle damille hieman rauhallisemmin, eli selvästi se hieman pohti tilannetta. Huomasin myös, että Rauha kääntyi aina katsomaan markkeerausta kohti siinä vaiheessa, kun itse kiinnitin katseeni oikeaan suuntaan. Ehkä se on hiljalleen oppinut ottamaan apuja minun katseestani, hienoa!

Tyyne sai tehdä tylsää nome-seuraamista kenttää ympäri Gerin kanssa, koska se kävi taas aika kuumana ja toisaalta eipä tuon selän kanssa muutenkaan paljoa uskalla tehdä tällä hetkellä. Seuruutin koiraa siis damien yli ja välillä kävin itse nostelemassa niitä jne. Yhden damin Tyyne sai hakea, kun oli rauhallisesti. Tämän jälkeen otimme edellispäivän variksen ja Mari sai viedä sen Tyynen näkemättä metsikköön. Tyyne näki, kun Mari lähti linnun kanssa ja sekös nosti taas kierroksia ja odotusarvoa. Rauhoittelin sitä hetken ja sen jälkeen toin sen takaisin ja pistin hakuun. Tyyne löysi variksen tosi nopeasti ja nosti sen välittömästi ylös. Sen jälkeen itse reagoin hieman myöhässä ja lähtin hieman juoksemaan karkuun. Palautus olikin sitten aika ruma, kun kakara jäi monta kertaa pyörittelemään lintua ja taisi se sitä vähän tapporavistaakin. Ilmeisesti energia ja tarmo vaan purkautui siihen palautukseen, kun sitä ennen Tyyne ei ollut päässyt juuri noutamaan. Otettiin vielä pari palautusta läheltä ja ne tulivat kyllä suoraan ja nopeasti käteen. Palautuksen vahvistamista siis vaan!

---
Tiistai 10.4

Rauhan nome-kurssin toinen kerta oli Espoossa. Aloitimme malttitreenillä parkkipaikalla. Siinä Rauha oli muuten ihan rauhallinen, mutta loppuvaiheessa jokainen koira sai noutaa damin muiden koirien edestä ja siinä mulla oli täysi työ pitää Rauha hiljaisena. Toisten noutamisen katseleminen on tuolle kyllä tosi vaikeaa! Malttitreenin jälkeen siirryimme pellolle, missä teimme ensin yhden muistipaikan pellon reunaan. Pellolla oli vielä lunta hieman toistakymmentä senttiä ja se oli aika raskas koirien juosta. Teimme ensin pari pitkää markkeerausta noin 90astetta muistipaikasta. Sen jälkeen koira piti laittaa linjalle. Markkeeraukset sujuivat Rauhalta ongelmitta, mutta linjalle se ei meinanntu millään edetä. Matkaa oli kyllä paljon, sanoisin että joku 80 metriä. Olisin kuitenkin viime kesän treenien perusteella olettanut, että Rauha olisi edennyt dameille ihan ongelmitta. Ensin se kääntyi kyselemään noin 15m jälkeen ja toisesta eteen-käskystä se eteni suoraan noin puoliväliin, minkä jälkeen se kaarsi viistosti vasemmalle väärään kohtaan pellon laitaa. Sieltä mä sitten kutsuin koiraa takaisin ja menin aina vaan lähemmäksi. Jostain 30m päästä sain lopulta koiran etenemään suunnilleen ohjausreittiäni ja se löysikin damin alueelta.

Seuruutin Rauhaa noin 15m kauemmas ja lähetin uudestaan samaan muistipaikkaan. Ja JÄLLEEN sama juttu, koira jäi kyselemään ja meinasi kaartaa väärään paikkaan. Hieman lähempää sain sen sentään uudestaan alueelle.

Lopuksi otimme vielä markkeerauksen, mikä onnistui sentään odotetulla tavalla. Tosin koirasta näki, että sen kunto meinasi loppua kesken pellolla juostessa, sen verran vauhti oli jo hyytynyt. No, onneksi ulkona alkaa olla pyöräkelit, niin päästään aloittaman kunnonkohotusprojekti ;)

Rauhan ohjausongelma tuntui siltä, että koiran luotto minun ohjaukseeni on edelleen vähän hukassa. Täytyy nyt suosiolla helpottaa ohjauksia ja tehdä paljon tosi pitkiä ja motivoituja linjoja. Eli takaisin maanpinnalle ;)

---
Keskiviikko 11.4

Tänään meillä oli tokon hallitreenit. Molemmat punaiset olivat pitkästä aikaa mukana. Tyynen kanssa teimme taas hieman varovasti juttuja, kun en tiedä miten kipeitä koiran jumit ovat. Teimme liikkeestä seisomassa pysymistä etupalkalla. Tosin siinä huomasin, että pysähtyminen oli vähän epävarma välillä. Tyyne kuitenkin pysyi hyvin paikalla ja sai palkan alustalle eteensä. Palkan antoi avustaja, jotta minä en ole se, jonka liikkeitä kannattaa seurata. Tyyne teki myös noudon luovutuksia, missä se taas meinasi tulla vähän yli joka kerta. Varsinkin jos koiralla on yhtään vauhtia tullessa. Lopuksi Tyyne teki vielä avo-kaukot, joiden aikana hallissa oli paljon hälinää. Vähän tytsyn pää pyöri, mutta se teki siitä huolimatta vaihdot ihan ok. Ohjaaja olisi kyllä saanut olla merkeissään ja käskyissään selkeämpi....

Rauhan teema tänään oli häiriöiden sieto. Se on viime kisoissa ottanut liikkureista ja tuomareista turhan paljon häiriötä, joten sitäkin täytyy treenata erikseen. Teimme ensin pari luoksetuloa, missä pysäytin koiran, kun se ei vilkuillut avustajaa. Rauha ei vilkuillut, mutta ekalla kerralla se pysähtyi huonosti. Siitä palautus alkuun. Tämän jälkeen teimme ensin häiriökontaktia niin, että Tiina hillui ja vingutti Rauhan vinkupalloa meidän ympärille. Se oli alkuun Rauhalle supervaikeaa, mutta se tsemppasi tosi paljon ja pystyi jo aika hyvin pitämään katsekontaktin häiriöstä huolimatta. Tein myös pätkiä seuraamista häiriön kanssa. Sen jälkeen Rauha sai seurata, mutta siihen tarvitsee selvästi hihnan ja paremmat namit. Nyt seuraaminen oli sellaista hömpötys kontaktikävelyä. Mihin meidän mukava seuraaminen on oikein kadonnut?! Lopuksi Rauhan kanssa tehtiin vielä kaukoja häirittynä. Jäin ihan parin metrin päähän koirasta, mutta Tiina sai kunnian hyppiä ja heilua koiran selän takana suorituksen ajan. Rauha ignoorasi Tiinan superhyvin ja teki nättejä vaihtoja. Palkkailin heittämällä namin koiralle :)

---

Huh, tulipas tästä pitkä selostus. Jaksoikohan kukaan lukea tänne asti..? Ja omasta mielestäni kun me ei olla juuri edes treenattu viime aikoina :D Kisakalenterikin alkaa muuten täyttyä hiljalleen. Nyt on molemmille punaisille tokokoepaikka, Rauhalla on viikon päästä näyttely ja Tyynen olen ilmoittamassa ainakin Uudenmaan Ohjukseen, joka on epävirallinen koe nuorille noutajille. Tokokoulutuksia on tulossa huhti-toukokuulle paljon. Tyyne menee Korrin Riitan kisaavien kurssille ja siihen päälle meillä on tollereiden sm-tokojoukkueen valmennuskertoja tulossa useita :)