28.12.2011

Kuluneen vuoden muistelua

Vuosi 2010 on ollut todella vauhdikas koirarintamalla. Helmikuussa tuli pitkään suunniteltu pentue Rauhalle. Seuraavat pari kuukautta menivätkin erittäin tiiviisti pentuja hoitaen. Pentuprojekti ei mennyt ihan oppikirjoista, vaan saimme ravata eläinlääkärissä useaan otteeseen. Ensin synnytyksessä seitsemäs pentu oli poikittain ja Rauha jouduttiin lopulta keisarinleikkaamaan. Neljästä leikatusta pennusta lopulta vain yksi jäi henkiin. No, loppusaldoksi tuli kuitenkin 2 urosta ja 5 narttua, mikä oli mielestäni ihan sopiva pentumäärä. Pari viikkoa leikkauksen jälkeen Rauhalla todettiin kohtutulehdus, mikä oireili valtavina pissalammikoina lattioilla. Pentujen ollessa 7-viikkoisia Rauhalta tuli vielä virtsaamisen yhteydessä veristä vuotoa. Ei muuta kuin jälleen kerran ultraamaan, mutta onneksi hälytys oli sillä kertaa turha ja kohtu oli jo palautunut normaalin kokoiseksi. Pentuja Rauha hoiti onneksi koko ajan erinomaisesti.

Pentujen tulevat kodit valitsin melko varhaisessa vaiheessa. Tosin lopulliset päätökset siitä, mikä pentu meni kenellekin, tehtiin vasta pentutestin jälkeen lähellä luovutusikää. Yksi pallero jäi vaudittamaan omaa arkeamme. Tyynen valitseminen pentulaatikosta ei ollut helppoa, mutta lopulta se jotenkin vaikutti kiinnostavimmalta. Se oli aika itsenäinen ja vähän omapäisen oloinen. Siinä missä pentutestissä kaikki muut pennut menivät pallon perässä ja jäivät mussuttamaan ja tutkimaan palloa, niin Tyyne otti välittömästi pallon ja lähti takavasemmalle...

Pentujen luovutuksen jälkeen Rauha pääsi hiljalleen jatkamaan aktiivitreenaamistaan. Kisasimme heti alkuvaiheessa jokusen agilitykisan. Harmittavasti meille sattui aina vähintään jotain pientä ja muutama vitonen sijoituksilla oli parhaat saavuttamamme tulokset. Tyyne sai luvan roikkua mukana treeneissä ja kisoissa heti alusta lähtien. Se oppi nopeasti nukkumaan häkissä,eikä sille kisapaikalla rentoutuminen ollut mikään ongelma. Tyyne tuntui muutenkin suhtautuvan lunkisti kaikkeen vastaantulevaan. Se oli pentuvaiheessa suorastaan epäilyttävän rauhallinen, niin tosin Rauhakin oli aikanaan...

Aloimme heti pentujen luovutuksen jälkeen treenaamaan kimpassa pk-seudulla asuvien pentujen kanssa. Vuoden aikana kaikki pennut ovat kehittyneet aivan valtavasti ja mä olenkin esittänyt omistajille jo vähän varovaisia ehdotuksia, että ensi vuonna kannattaisi ottaa tavoitteeksi myös viralliset tokokisat. Olemme kuluneen vuoden aikana treenanneet pentuejen kanssa vaihtelevasti tokoa ja nomea. Noutopuolella kaikilla on tavoitteena vähintään taipparit ja omistajat ovatkin olleet ihanan motivoituneita treenaajia. Muutama pentu on vähnä kuumemman sorttinen ja äänekäs, mutta kaikilta on löytynyt mukavasti riista- ja noutointoa. Ja vuoden aikana meidän pentueporukka on vaan tiivistynyt ja kaikista on tullut hyviä ystäviä, joiden kanssa on helppoa turista, treenailla ja suunnitella tulevaisuutta. Pentutreffejä on pidetty jo 5 (?), joten pitkämatkaisiakin on nähty.

Kesän aikana keskityimme treenailemaan ahkerasti. Osallistuin Rauhan kanssa useampaan nome-koulutukseen. Tyynen kanssa tehtiin erityisen paljon tokoa ja säästeliäästi myös noutojuttuja. Kilpailuja meillä ei juuri ollut, tavoitteet oli asettu syksymmälle. Kesällä muutimme myös Korson rivarista Malmille kerrostaloon. Koirat tottuivat uuteen ympäristöön onneksi nopeasti.

Elokuussa oli Tollershow Salossa. Vihjaisin pentuejen omistajille jo alkukesästä, että voisi olla hauskaa osallistua tapahtumaan porukalla. Kaikki ottivatkin vinkistä vaarin ja meillä oli kaikki 7 pentua näyttelyssä esiintymässä. Ilmoitin myös hetken mielijohteesta Rauhan käyttöluokkaan. Rauha oli myös syksyksi ilmoitettu tolleri-nomeen ja muutamaan tokokisaan, mutta juoksun alkaminen esti näihin osallistumisen. Näyttely meni ihan mukavasti, Rauhalle EH ja Ansa voitti 10 pikkunarttupennun luokan kp:n kera. Ja selvisin hengissä myös parikilpailusta Tyynen ja Tessan kanssa. Muutama pennuista kävi näyttelyissä myös syksyn aikana. Tessa oli SNJ:n päänäyttelyssä VSP-pentu ja sai Messukeskuksen näyttelyistä molempina päivinä EH:n. Ansa haki Voittaja-näyttelystä ERI:n ja oli hienosti 9 juniorinartun joukosta kolmas. Bretonikasvateista Demo voitti jo kolmantena vuotena putkeen Uudenmaan kanakoiraharrastajien mestaruuden kaer-kokeissa.

Syksyn aikana pääsimme useaan otteeseen sorsastamaan Ansan isännän Tuomaksen matkaan. Oma haulikko kulki reissuissa aina mukana ja jopa minä sain jokusen linnun ammuttua alas. Syksyn treenailut painottuivat pitkälti tokoon ja vähän nomeenkin. Pääsin osallistumaan useampaan sm-tason tokokouluttajan koulutukseen Tyynen ja/tai Rauhan kanssa. Loppusyksystä käytiin Rauhan kanssa kauden ainoassa metsästyskokeessa, eli Hauhon WT:ssä. Sorsastus avoimen meren äärellä oli valitettavasti tehnyt tehtävänsä, joten meidän kisasuoritus jäi harmittavan lyhyeksi.

Joulukuussa päästiin vihdoinkin myös tokokisoihin Rauhan kanssa. Tulosta ei saatu, mutta kokonaisuutena koira tuntui olevan ihan kivalla mallilla pitkän kisatauon jälkeen. Uskallan siis haaveilla ykköstuloksesta lähitulevaisuudessa.

Loppukesästä lähtien meidän agilitytreeneihin osallistuminen on ollut lähinnä satunnaista. Allekirjoittaneella ei vaan tunnu aika riittävän ihan kaikkeen, joten agility on sitten ollut se, mikä on jäänyt eniten taka-alalle. Emme myöskään ilmoittautuneet talvihalliin, kun ajattelin talvenkin keskittyä tokoon ja nomeen molempien punaisten kanssa.

Kesän aikana molemmille punaisille tehtiin muutama verijälki, mutta olemattomalla treenimäärällä en lähtenyt kokeisiin, vaikka sellaista mulle ihan puhelimessa oikein tyrkytettiin. Rauhan jäljestys oli edelleen hieman hajamielistä ja se on kiinnostunut riistasta. Tyynen pari harjoitusjälkeä osoittivat ainakin sen, että kakarasta voisi saada ihan kelvollisen jälkikoiran. Tosin se on enemmän nelivetomallia, siinä missä Rauha on aina jäljestänyt maltillista tahtia.

Kaikki omat koirat ja pentueet ovat olleet tämän vuoden mukavan terveitä. Omien lihashuoltoon on tänä syksynä panostettu aiempaa enemmän, siitä kiitos tuoreelle koirahierojalle Jennylle :) Sallin kuulo on tämän vuoden aikana mennyt ihan kokonaan, joten sitä ei enää voi laskea irti kuin tutuissa ja turvallisissa ympäristöissä. Lisäksi Sallin palautumisaika rasituksista on kasvanut iän myötä. Nykyään pidempiä irtolenkkejä tehdään sen kanssa noin kerran viikossa. Toisaalta ikääkin tulee tammikuussa tassuihin jo 14 vuotta, joten onhan se ikäisekseen edelleen mainiossa kunnossa.

Tässäpä tämän vuoden tapahtumat tiivistettynä. Ensi vuoden suunnitelmista tulee lähipäivinä lisää...

24.12.2011

Hyvää joulua!


Treenikuulumisten päivittäminenkin on taas jäänyt vähän roikkumaan... Mainitaan siis tässä yhteydessä pikaisesti, että tokoiltu on kovasti ja Tyynen ekat kisat on 2 viikon päästä Pieksämäellä. Rauha on ilmoitettu samoihin kisoihin, eli tekemistä piisaa :) Tyyne jää kuitenkin nyt joulun jälkeen 1,5 viikoksi vanhemmilleni hoitoon, koska sen juoksu on vielä loppuvaiheessa ja meille tulee hoitoon Rauhan Mauri-poika. Ennen kisoja Tyynellä on siis 1,5 viikon treenitauko. Toivotaan, että se on hyvä asia... Nyt joulun pyhät keskitymme vielä treenaamaan ahkerasti kinkun syönnin ohessa ;)

11.12.2011

Rauha tokokisoissa

Käytiin eilen Rauhan kanssa Lempäälässä asti tokokisoissa. Meidän edellisestä kisastartista on aikaa yli vuosi, joten lähdin paikalle lähinä sellaisilla fiiliksillä, että katsotaan missä mennään. Viimeistelytreeneissä totesin jo, ettei meidän kaukojen korjaussarja ole tehonnut riittävästi, joten niistä odotin nollaa ihan suoraan, kun en treeneissäkään ole päässyt 10 metrin päähän kuin muutamia kertoja. 

Olimme paikalla ajoissa hieman yli 8 ja sainkin ensitöikseni huomata, että olemme suoritusvuorossa vasta kolmanneksi viimeisinä. No, ehdimmepä ainakin molemmat tasaantua ja rauhoittua ennen omaa kilpailuvuoroa. Paikallamakuut tehtiin heti luokan alussa. Rauha oli kehään mennessä jotenkin tosi levottoman oloinen, jouduin jopa huomauttamaan sille pariin kertaan, että nyt pitäisi rauhoittua ja olla HILJAA.

Suorituksen alkaessa koira oli kuitenkin jo hiljaa ja paikallamakuu meni ihan siististi. Lopun perusasentoon Rauha nousi jotenkin tosi vinoon, mutta tästä huolimatta kymppi arvosanaksi. Reilun tunnin odottelun jälkeen uudestaan kehään. Liikkeet tehtiin perinteisessä järjestyksessä, eli seuraamisella aloitettiin. Rauha lähti ihan kivasti seuraamaan ja pääosa kaaviosta menikin oikein kivassa paikassa ja sopivassa vireessä. Muutamassa kohdassa koira herpaantui hieman, joten siitä tuli tuomarilta noottia. Arvosanaksi tästä 7,5. Täytyy sanoa, että oon tähän tässä vaiheessa ihan tyytyväinen, koska seuraaminen on ollut meille vaikea liike ja vihdoin seuraaminen tuntui itsestäkin kohtuullisen mukavalta.

Kolmantena liikkeenä oli liikkeestä istuminen, mikä on ollutkin yksi varmimmista liikkeistämme. Liikkurin "onko ohjaaja valmiina" -kysymyksen jälkeen nyökkäsin epämääräisesti, jolloin R tipahti maahan. No, onneksi liikkurikin hämmentyi siitä ja korjasin koiran pokkana uudestaan perusasentoon ja nyökkäsin uudestaan :D Tuomari ei tipahtamista laskenut näin ollen liikkeeseen ;) Olen ilmeisesti treenannut liikaa Tyynen kanssa jääviä pienillä avuilla, koska mun piti jostain kummallisesta syystä melkein pysähtyä sanomaan jättökäsky. Rauhahan teki hyvin, mutta ohjaajan sössimisestä arvosanaksi 8,5...

Neljäs liike oli luoksetulo. Näköjään meidän kiertoleikit ja stoppien tehotreeni ei vielä ole tehonnut toivottavalla tavalla, koska Rauha liukui pysäytyskäskystä melkein toiselle merkille. Maahan se olikin vähän vaikea vielä käskeä, kun seisoi käytännössä kys. merkillä. Tästä ansaittu nolla. Varmaan liukas mattokin vaikeutti osaltaan pysähtymistä.

Viidentenä liikkeenä oli meillle "varma" ruutu. Rauha lähti suoraviivaisesti ruutuun, mutta en tainnut huomioida tarpeeksi seiso-käskyn ajoitusta mattoalustalla. Rauha siis pysähtyi ruutuun liian syvälle (takajalat ulkona). Ajatukseni oli vielä korjata se, mutta seiso-käskyn jälkeen se päätti ennakoida itsensä maahan. Nolla siis tästäkin. Se siitä varmasta liikkeestä...

Ruudun jälkeen tuli onneksihyvinkin varmat liikkeet meille. Hyppynouto oli munkin mielestä aika perfekto, siitä ansaittu kymppi. Metallin onnistuin sitten heittämään niin, että se jäi pystyasentoon. Rauha onneksi osasi ottaa sen siististi siitäkin, mutta palautti tavallista hitaampaa vauhtia. Kapula taisi olla hieman painavampi kuin meidän oma, joten vähän tuo sitä vierasti. Luovutusasento oli myös hieman vino, mutta ilmeisesti kapulan hieno ottaminen vaikeasta asennosta sai tuomarin meidän puolelle, koska tästäkin arvosanaksi kymppi.


Seuraavaksi oli vuorossa tunnari, mikä on ollut meille aina tosi vaikea. Syksyn aikana emme ole tätä liikettä pystyneet treenaamaan niin paljon kuin haluaisin, joten jännitti nähdä, kuinka tosipaikan tullen käy. Rauha oli kuitenkin hyvässä vireessä tähän ja meni rauhallisesti haistelemaan kapuloita. Se koski suullaan muutamaan ensimmäiseen, mutta nosti varmasti oman, kun sen luokse pääsi. Luovutuksessa näkyi pientä epävarmuutta, Rauha meni ensin musta hieman ohi ja luovutusasennossa roikotti kapulaa mun puolen suupielestä. No irrottihan se irti-käskystä, mutta itse en saanut kapulasta heti kiinni, vaan työnsin sitä pyydystäessäni koiran sivuun perusasennosta. Tästä säätämisestä saatiin arvosanaksi 7,5.

Tunnarin jälkeen oli vuorossa kaukot, enkä kisakoomassa saanut tietenkään sanottua, että ehkä me otetaan tekemättä se nolla... Joten jätin koiran maahan ja menin sikakauas (kylläpäs 10 metriä on muuten pitkä matka!). Ekana oli istumaan nousu, missä tuo koomaili itsensä ylös vasta toisella käskyllä. Siitä seisomaan, jolloi Rauha hiipi kohti useita askelia. Tässä vaiheessa päätin sanoa pelin poikki, ja näytin R:lle et tuuppas tänne. Tuomari ei ehkä tainnut tajuta, että Rauha tuli luokse luvalla, koska se kuulemma laski kokonaisvaikutuksen kasiin siksi, että Rauha lopetti kaukojen suorituksen epäonnistumisesta ;) Yhteensä pisteitä tänään siis 173,5p. ja tulos VOI0.

Palautteessaan tuomari oli sitä mieltä, että mulla on hyvä koira, kunhan saadaan hiottua yksityiskohtia vaan varmemmaksi. Ja täytyy kyllä sanoa, että itse olen samaa mieltä :) Rauha teki koko kisan hyvässä vireessä, siinä ei ollut mitään tietoa ylivireestä, jolloin niitä virheitä tulee sille vielä herkemmin. Se vaikutti kuitenkin kisan aikana hieman hajamieliseltä, mikä mielestäni aiheutti suurimman osan virheistä. Selvästi palkattomuus itsessään ei sitä haittaa, mutta kisarutiinin puute on luultavasti suurin syy pieneen unohteluun. Sovinkin kisan jälkeen kaverin kanssa, että kokoamme oman pikkuporukan, joiden kanssa tehdään kisanomaisia treenejä silloin tällöin vaihtelevilla kentillä. Ja kisamaisessa treenissä on sitten mukana myös "tuomari", "liikkuri" ja kehänauhat! Ehkä sellaisessa tilanteessa saan Rauhalle lisää sitä kallista rutiinia kisatilanteista.Kisasuoritusta kuvattiin myös videolle, mutta se on vähän katkonainen, joten taidan tällä kertaa jättää sen julkaisematta..

Kokonaisuutena meidän osaamistaso tuntui kuitenkin siltä, että kuntoon laitettavia yksityiskohtia on ihan inhimillinen määrä, eikä tuolle hyvänä päivänä ykkönenkään tunnu ollenkaan mahdottomalta saavutukselta :) Jatkamme siis ahkeraa treenaamista ja lisäämme siihen kisoja säännöllisesti, niin eiköhän tuloksia hiljalleen ala tulla :)

27.11.2011

Kuuminta HOTtia ja variksia

Nyt on taas aikamoinen tehoviikonloppu takana. Perjantain koirat saivat vapaapäivän ja la-aamuna lähdimme kukonlaulun aikaan Tyynen kanssa ajamaan kohti Hollolan tokotiimin järjestämää tokopäivää. Rauha jäi jokseenkin loukkaantuneen oloisena kotiin mököttämään. Aika harvoin se on ollut se kotiin jäävä koira...

Päivä alkoi yleisellä löpinällä ja Hottilaisten tokonäytöksellä. He esittelivät hieman temppuradan treenaamisen ideaa ja häiriötreenaamista. Temppurataa mä oon silloin tällöin tehnyt Rauhan kanssa, mutta niitä pitäisi kyllä tehdä useamminkin. Häiriötreeneissä häiriöt oli nostettu ihan omiin sfääreihinsä. Mieleen jäi erityisesti sellaiset harjoitukset, missä häiriköijä tuli paikalle jätetyn koiran viereen, houkutteli vinkulelulla tai namilla koiran nousemaan paikaltaan jne. Tässä voisi tehdä niin paljon enemmän omissakin treeneissä. Oikeastaan me treenataan ihan liian vähän häiriötä omien kanssa muutenkin. Kyllä mä mun tokoryhmäläisille pidän säännöllisesti häiriötreenejä, mutta omat saa niitä kyllä harvemmin...

Alkujutusteluiden jälkeen koirat jaettiin kolmeen ryhmään. Jokaisella oli yksittäin tietty aika (15min?) kouluttajan kanssa, minkä sai käyttää haluamallaan tavalla. Me olimme oman ryhmämme vikoja, joten ehdin ajoissa ottaa Tyynen hengailemaan maneesin reunalle. Se ei onneksi ottanut häiriötä paikasta, vaan oli ihan oma itsensä. Odotellessa se ei käynyt nukkumaan, mutta ei toisaalta ollut erityisen levotonkaan.

Ensimmäisenä pääsimme Oili Huotarin käsittelyyn. Päätin aloittaa sitä mun henkilökohtaisesta ongelmaliikkeestä, eli seuraamisesta. Lähdettiin siitä, että näytin meidän seuraamista hieman Oilille ja hän kysyi seuraavaksi, että mikä se meidän ongelma on :D Yritin sitten kuvailla, että eihän siinä varsinaisesti mitään isoja ongelmia ole, mutta pidemmällä suoralla Tyyne helposti väljistyy ja jätättää. Ja sen seuraamispaikka on aika takana, joten mulla ei oo kamalan hyvää käsitystä itsellä siitä, missä koira oikeasti seuraa. Tehtin sitten pidempää suoraa ja kuvailemani ongelmakin tuli näkyviin. Oilin mielestä jätättäminen johtui tasan tarkkaan siitä, että koira odotti saavansa palkan ja otti väliä jo valmiiksi, koska mä olen palkannut sitä turhan taakse usein. Harjoiteltiin sitten muutama toisto niin, että palkkasin tarkoituksella koiran kuonon eteen liikkeestä, kun se seurasi hyvin. Tällä taktiikalla Tyynen seuraamispaikka parantui heti hieman edemmäs ja se ei enää jätättänyt. Sain myös neuvoksi pitää välillä namia kädessä valmiiksi, jotta pääsen nopeammin palkkaamaan hyvästä paikasta. Nyt Tyyne ei ollenkaan hyppinyt käden perään ja kokonaisuutena seuraaminen tuntui itsestäkin hyvältä :)

Toisena liikkeenä katsottiin vielä Oilin kanssa meidän noutoa. Siinähän Tyynen sivulletulo on aika huono ja se on aika levoton luovutuspaikassa. Se oli jostain syystä ihan kuutamolla parin kokonaisen noudon luovutusosan kanssa. Juoksi kyllä kapulalle, mutta palatessa meinasi mennä musta ohi ja tarvitsi useamman lisäkäskyn, että päätyi edes sivulle. Ja väisti aika tehokkaasti sitä, kun otin kapulan siltä. Tähän saatiin neuvoksi kapulan irrottamisen treenaaminen käskyn alle. Eli Tyyne saa pudottaa kapulan irti-komennolla maahan. Nythän mä olen opettanut koirani niin, että irti tulee aina niin, että pidän kapulasta kiinni samalla. Koiran levottomuus sivulla johtui siitä, että se paineistui mun kumartelusta ja säätämisestä siinä. Eli nyt jatketaan luovutuksen kanssa siten, että voin koskea koiraa, kapulaa jne. vähän aikaa vaikka edessä ja irti-käskyllä se saa pudottaa kapulan kun on hyvä. Tämän pitäisi vähentää sitä luovutuksen odottamista.

Tauon jälkeen pääsimme seuraavalle kouluttajalle (Vuokko Malk). Maneesin takaosassa oli mukavan rauhallisen oloista, joten halusin ottaa siellä ruutua. Tämä oli ehkä kaikken turhin osa meidän treeniä, kun kyllähän mä itse aika hyvin tiedän, mitä sen liikkeen kanssa jatketaan. Tehtiin ensin pari ruutuunmenoa niin, että siellä oli namikippo. Sen jälkeen lähetin Teen tyhjään ruutuun hieman lähempää. Kyselin viisaamman neuvoa siihen, miten mun kannattaisi lähteä jatkamaan siitä, kun koira osaa mennä tyhjäänkin ruutuun, mutta sillä ei varsinaisesti ole mitään selkeää ajatusta oikeasta paikasta. Tähän Vuokko suositteli naksutinta ja sitä, että mä ihan vaan odotan ruudun lähellä, että koira päätyy suunnilleen oikealle alueelle. Mä oon tainnut ajatella tän itse liian vaikeasti, kun olen heti ajatellut vaan sitä pientä aluetta, minne haluan koiran lopullisesti, vaikka todellisuudessa alueen tulee aluksi olla vaan ruudun takaosa. Tehtiin sitten vähän aikaa sellaisia toistoja, että mä vaan seisoin paikallani naksun kanssa ja odotin, että Tyyne menee ruutuun keskikohdan taakse. Saatiin me onnistuneita toistojakin ihan mukavasti, vaikka Tyynellä ei selvästi ollut selkeää kuvaa, että myös tuollaisessa häiriöympäristössä voi tarjota eri toimintoja. Se siis lähinnä haahuili pitkin treenialuetta ja välillä päätyi (mun mielestä vahingossa) oikeaankin paikkaan. Mutta harjoitus vaikutti hyvin tuolle sopivalta, kun se tykkää kuitenkin tarjota erilaisia toimintoja. Jatkamme sitä siis omissa treeneissämme.

Lopuksi otimme myös seisomasta maahan -käskyjä kauempaa (ilman ruutua), joista yhdessä Tee taisi hiippailla mua kohti. Vuokko oli kuitenkin sitä mieltä, että niitä ei juuri kannata tehdä, ettei koira yhdistä niitä kaukokäskyihin. Että kyllä se kauempaa asennonvaihto tulee ihan iän ja kokemuksen myötä ilman sen suurempaa treenaamista. Otin ihan viimeiseksi vielä maasta seuraamaan tuloja. Autoin Tyyneä aika paljon kädellä ja se jarruttikin ihan mukavasti sivulle. Sain vinkiksi antaa vielä uuden seuraa-käskyn juuri ennen kuin koira on saavuttanut mut.

Toisen kierroksen jälkeen vuorossa oli lounastauko ja Oilin pitämä luento tavoitteellisesta treenaamisesta. Siitä mieleen jääneitä asioita olivat erityisesti seuraavat:
  • Nuoren koiran kanssa ei kannata pitää kiirettä etenemisen kanssa. Tavoitteena on se, että koiralle toko olisi kivaa vielä 7-8-vuotiaanakin!
  • Hyvän ohjaajan tulee selkeä ja nöyrä. Virheistä pitää oppia!
  • Koiran tulee olla aktiivinen. Tällöin uusia toimintoja on helppoa poimia tarjoamisen kautta. 
  • Treenipäiväkirjan kannattaa olla monitasoinen. Eli kannattaa miettiä valmiiksi päivä- viikko- ja kuukausitason harjoitukset. 
  • Kaikki tokokehässä tapahtuvat asiat tulee pilkkoa ja treenata valmiiksi. Miten teen kehäänmenon? Entä liikkeiden välit?
  • Ohjaajalla tulee olla aina etukäteen selkeä kuva siitä, miltä opetettavan liikkeen tulee näyttää. Jos ei tiedä, ei koiran koulutttamisestakaan tule silloin mitään. 
  • Suunnittele etukäteen, mitä teet jos koira tekee virheen. Jos virhe tulee, kannattaa myös pohtia sitä, miksi se sen tekee? Useimmiten koirat eivät ole tuhmia, vaan virhe johtuu ohjaajan liiasta vaatimisesta tms.
  • Pohdi aina treenien jälkeen, miten meni. Jos meni huonosti, niin miksi? Miten asia korjataan seuraavissa treeneissä? 
  • Haasta koira tekemään virheitä, jotta niitä voi sitten korjata (temppuradat, kisanomaiset treenit jne.)
  • Koiran viretilan säätely on yksi tärkeimmistä asioista tokon treenaamisessa. (Tästä ei voi olla kun  täysin samaa mieltä...). Virittelysanat ennen liikettä ovat tärkeä osa tätä.
  • Jos koira tekee virheen, sen tulisi sen jälkeen tehdä mielellään jopa 5 onnistunutta toistoa, että hyvä suoritus varmasti jää sen mieleen päällimmäisenä. 
  • Älä palkkaa korjatusta liikkeestä (esim. jos koira tekee vinon perusasennon ja se korjaa sen uudesta käskystä, eleestä tms).
  • Kuuma koira on hyvä purkaa sekä ennen että jälkeen treenin. (Leikkimistä, nenätyöskentelyä, jne.)
  • Muista harjoitella erilaisissa ympäristöissä!
  • Älä ole aina tyytymätön -> palkkaa myös kovasta yrittämisestä. 
  • Osaavalle koiralle paljon kuuntelutreeniä -> temppuratoja. 
Luennon jälkeen oli vielä luvassa viimeinen kierros. Kouluttajana meillä oli Marko Vuorenmaa. Halusin ottaa luoksetuloa Tyynen kanssa, kun sen lopun perusasentoon tuleminen on vielä aikamoista säätämistä. Se tekikin juuri sopivasti demoluoksetulossa kunnon loikan mun kättä kohti ja taisi vielä jäädä aavistuksen vinoon. No, tähän saatiin lääkkeeksi joku este mun eteen, jotta koira joutuu oikeasti tulemaan nätisti, eikä se voi jäädä mun eteen säätämään mitään. Tämä tuntui toimivan tehokkaasti ja kotitreenissä tänään huomasin, että meidän muovinen koroke on tähän harjoitukseen ihan superhyvä.Tyynelle tuli ihan erilainen ajatus luoksetulon lopusta. Toki me tehdään aluksi aika lyhyeltä matkalta näitä, ettei vauhti ehdi kiihtyä älyttömän kovaksi. Tämän harjoituksen jälkeen kurkkasimme kiertoleikin kanssa Tyynen pysähdystä ja Markon mielestä se oli ihan hyvä. Mua vaan muistutettiin, että kannattaa pitää selkeä kriteeri koko ajan mielessä, minkälaiset pysähdykset sallitaan ja palkataan. Huonoja ei siis palkata...

Kun aikaa vielä jäi, otimme lopuksi vielä lisää noutoa Tyynen kanssa. Väsymys toi Tyynen saalistustavan näköjään pintaan ja se meni heitetylle kapulalle tassut edellä. Marko kysyi, olenko tehnyt noutoa lelun kanssa hetsaamalla. Kerroin, että olen yrittänyt, mutta Tee ei irrottanut kapulasta. No, kokeiltiin kuitenkin ja irrottihan se heti! Pari toistoa otettiin ja sain neuvoksi jatkaa sellaista treeniä, jolloin kapulasta tulee enemmän väline lelun saamiseen, eikä itsessään vielä ihmeellisen kiva juttu...

Kokonaisuutena saatiin kovasti kehuja, että Tyyne on kivan oloinen pikkukoira. Ja kyllähän mä sen tiedän, se nyt on vaan niin hiano :D Tosin pieni hieno koira voisi vaihtaa yksin kotona puuhaamansa kirjan "lukemiset" johonkin sallitumpaan harrastukseen...

---

Tänään kävimme tekemässä riistatreenejä Mervin, Liisan & punaisen lauman kanssa. Tyyne teki varisruudun ihan siedettävällä tavalla. Ruudussa oli yksi tosi huonokuntoinen varis, jota tuo kävi katsomassa, muttei tuonut. Neljä se toi kuitenkin miettimättä, joten en ota nyt vielä kamalasti paineita siitä yhdestä. Käytiin vielä lopuksi katsomassa sitä ällöä lintua ja kyllähän sekin sieltä nousi pienellä kannustuksella :)

Se, mihin en ollut niin erityisen tyytyväinen, oli Tyynen palautukset. Se tuli ihan tahallaan pari metriä mun ohi ja meni vähän matkan päähän sivuun mussuttamaan ja tutkimaan lintujaan. Taisi se vissiin vikan linnun jopa tuoda suunnilleen mun käteen, mutta selkeästi koiralla ei ollut vielä kovin selvää kuvaa, että ihanat linnut pitäisi tuoda mammalle. Jatkamme siis keittiönnurkkatreenejä ja siirrymme lähiaikoina muistinoutoihin yhdellä variksella...

Rauhalle tehtiin vähän isompi ruutu, missä oli varisten lisäksi uusi tuttavuus korppi ja harakka. Korppi nousi heti ensimmäisenä sen kummempia miettimättä ja kaikki riistat tuli muutenkin siististi käteen. Sitä samaa ällöintä varista Rauha kävi kerran katsomassa ja toi vasta yhden linnun jälkeen. Eli kyllä se taisi oikeasti olla aika huonossa kunnossa, kun Rauha ei ole ikinä aiemmin treeneissä jättänyt lintua ruutuun. Harakka tuli myös ruudusta jossain vaiheessa ja taisin noudattaa Rauhalla 6/10 riistaa. Hyvin se teki töitä, tosin lähetyksissä se rääkäisi muutaman kerran.

Iltalenkin jälkeen kävin vielä Rauhan kanssa tokoilemassa yhdellä lähikentällä. Yritin nyt keskittyä hyvänmielentreeneihin ja tehdä sen kanssa vaan sellaisia suorituksia, mistä palkkaan vähintään 80%. Leikittiin myös patukoilla jonkin aikaa ennen treenejä, jotta koira olisi rauhallisempi, kun on saanut purkaa paineita ennen treenin aloittamista. Teimme luoksetulon stoppeja kiertoleikin kautta ja sitten ilmankin. Yritin hakea sitä etäisyyttä, missä se alkaa mennä vaikeaksi (hei, hiekkaan voi piirtää myös apuviivoja itselle!). Saatiin paljon aika kivoja onnistumisia ja vielä niin, että pienensin apuja koko ajan. Kyllä siitä vielä hieno stoppi saadaan!

Stoppien jälkeen hömpötimme hieman seuraamista ja sitten teimme kaukokäskyjä. Tein vaihtelevalla etäisyydellä ensin yksittäisiä siirtoja vapauttamalla koiran yhden siirtymän jälkeen takapalkalle. Rauha teki tosi kivasti töitä. Se ei nyt edennyt yhtään seisomaannousuissa. Seisomasta istumaan- ja maahanmenot on haastavia, mutta toisaalta ei se niillä vielä nollaa liikettä, kun ei etene ihan kamalasti. Toki mä sitten autoin Rauhaa vaikeammissa siirtymissä hieman enemmän, että saatiin pääosin onnistumisia. Nyt onnistumisprosentti todella oli noin 80-90% ja hyvältä tuntui! Mä luulen, että ratkaisu meidän kaukojen ongelmiin on oikeasti saada molempien fiilis paremmaksi koko liikkeeseen. Nyt tuntuu ainakin taas ihan mahdolliselta, että saan liikkeen pakettiin tässä kahdessa viikossa, mikä seuraaviin kisoihin on vielä aikaa :) Treenailujen lopuksi Rauha sai vielä juosta vähän aikaa pallon perässä, että loputkin kierrokset saatiin purettua. Ainakin teoriassa :D

25.11.2011

Kuulumisia

Kestihän se sen pari viikkoa, että ehdin kirjoittamaan jokaisten treenien jälkeen fiiliksiä... Jotenkin vaan heti kun joku treeni jää kirjaamatta, niin sen jälkeen se kirjoittaminen venyy ja venyy. No, yritän nyt tiivistää lähiviikkojen touhuilut mahdollisimman lyhyesti, niin voin taas yrittää jatkaa päivittäisempää kirjoittelua :)

Punaisten kanssa treenailut on painottuneet tokoon. Muutamia noutotreenejäkin ollaan tehty, mutta pimeässä on helpompi kyllä tokoilla. Tällä hetkellä meillä on nyt kuuden päivän tokoiluputki takana. Tänään koirilla on vapaapäivä. Osallistumme huomenna Tyynen kanssa Hollolan Tokotiimin järjestämään tokopäivään. Odotan jännityksellä, minkälaista oppia sieltä saa ja miten pikkulikka toimii uudessa hallissa :)

Heti kun viime blogissa ehdin valitella, että emme Rauhan kanssa pääse loppuvuonna mihinkään kisoihin, niin heti seuraavana päivänä sainkin ilokseni viestiä Lempäälän kisoista, että mahduimme sinne 10.12. Meillä onkin ollut nyt viime aikoina rankka projekti käynnissä, että saan kaukokäskyt koetasolle. Olen päättänyt, että jos ei kisoihin mennessä ole riittävän varmat, mä otan siitä liikkeestä suoraan kisoissa nollan yrittämättä. Mieluummin niin, kuin että lisään koiran epävarmuutta liikkeeseen kisatilanteessa...

Kotona mä olen naksutellut Rauhalle myös merkille menoa. Se osaakin jo tosi kivasti sisällä tarjota juuri oikeaa paikkaa merkin takana mua vastapäätä. Tämä jää kuitenkin nyt vähäksi aikaa tauolle, ettei tuo sotke sitä ruutuun. Eilen tokoillessa tein ruudun oikean paikan hakua pari kertaa ja siinä Rauha yritti tarjota nimittäin myös kulmamerkin takana seisomista... Tokotreeneissä olen yrittänyt pitää hyvää fiilistä yllä. Seuraamista olemme tehneet jonkin verran myös liikkuroituna ja siinä taso vaihtelee viretilan ja päivän mukaan... Keskiviikon kisanomaisissa treeneissä kaveri liikkuroi meitä ja käveli aika lähellä koiraa koko seuruun ajan ja Rauha otti selvästi siitä häiriötä. Lisäksi se kuvitteli menevänsä ruutuun koko alku seuraamisen, kun lähtöpaikkaa vastapäätä sattui olemaan ruutu... Eipä ole tuollaistakaan satuttu aiemmin treenaamaan.

Rauhan luoksetulon pysäytykset on edelleen aika huonoja. Olen tehnyt nyt viime aikoina takapalkalla ja sillä se pysähtyy aika kivasti. Tosin heti jos jätän takapalkan pois, valumista tapahtuu aika paljon. Olen myös treenannut pallon kanssa sellaista, että hetsaan koiran vauhtiin suht lyhyellä matkalla, pysäytän käskyllä ja palkkaan välittömästi pallolla sen taakse. Josko se auttaisi koiraa hiljalleen hahmottamaan, että haluan sen oikeasti pysähtyvän MAHDOLLISIMMAN nopeasti. Maahan se tipahtaa ihan hyvin.

Kaukoja olemme tehneet mahdollisimman häiriöttömässä ympäristössä pelkällä takapalkalla. Jostain syystä tietty etäisyys koirasta katkaisee kamelin selän ja silloin se ei tee lähes mitään siirtymiä hyvällä tekniikalla. Olen nyt yrittänyt treenata sellaista, että otan lähes yksittäisiä siirtoja hyvin vaihtelevilla etäisyyksillä. Pisimmät matkat on just siellä harmaalla alueella, missä tekniikka katoaa. Toisaalta mulla on ton liikkeen kanssa vähän sellainen fiilis, että pääsen lopulta kisaetäisyyksiin suht helposti, kunhan saan kasvatettua sitä etäisyyttä riittävästi lähempää. Saa nähdä, ehdinkö saamaan sen riittävän pitkälle tässä jäljellä olevassa kahdessa viikossa...


Noutojutuissa teimme pari viikkoa sitten hakuruudun sokkona. Rauha haki kolme kuudesta tosi hyvin (ja hiljaa) ja jäin sen jälkeen paikalleni istumaan koiran kanssa. Mirka saapui Hiilen kanssa paikalle ja päätin siinä vaiheessa lähettää Rauhan hakemaan vielä yhden damin. Siltä meni jostain syystä kuppi ihan täysin nurin tästä käänteestä. Jäi pyörimään lähelle ja suorastaan haukkui  mulle. Sellaista epävarmaa haukkua, että "mä en tiedä mitä sä multa haluat!" Hetken miettimisen jälkeen päätin, että en aio luovuttaa tällaiseen tilanteeseen, vaan annoin koiran vaan ymmärtää, että nyt sopisi hakea. Vähän aikaa protestoituaan Rauha lähti taas ongelmitta hakuun ja toi vielä neljännen damin. Tällaista protestointia tuo ei ole kyllä ikinä ennen noutotreeneissä tehnyt. Vähän tuon tyylistä se on kyllä esittänyt sorsastamassa ollessa muutaman kerran, kun olen lähettänyt sitä sokko-ohjaukseen pitkälle, eikä koiralla ollut luottoa muhun, että siellä mitään lintua olisikaan... No, kokeillaan tähän ihan vaan sellaista lääkettä, että tehdään tarpeeksi motivoituja ja selkeitä tehtäviä talven aikana. 

---

Tyynen kanssa tokoiluissa on keskitytty paljon alokasluokan liikkeiden kokonaiseksi hiomisiin. Seuraamisessa palasin takaisin korokkeelle, kun kakara on viime kuukausina väljistynyt, jos kävelen yhtään pidempää matkaa. Vajaan viikon pyörimiskuuri tepsikin hyvin, ja seuraaminen on taas ollut kivan tuntuista ja intensiivistä. Onhan siinä herkästi vielä pientä hyppimistä ja poikittamista, mutta kokonaisuutena tuntuu hyvältä ja koira tuntuu hahmottavan vaadittavan seuraamispaikan. Liikkeestä maahanmeno on jo tosi varma liike. Olen pari kertaa ottanut loppuun myös perusasentoon nousun ja sekin on toiminut hyvin. Maahanmenossa mun täytyy vaan muistaa, että en voi vielä kävellä mitään älyttömän kovaa vauhtia. Seisominen toimii peruuttaessa hyvin jo käskystä, mutta sivulla Tee tarvitsee vielä aika runsaan käsiavun. Lisäksi paikalla seisominen kääntymättä mun perään vaatii vielä lisätyötä. Tämä on ongelmana erityisesti hypyn loppuosassa.

Luoksetuloa olen treenaillut yksin, joten olen jättänyt Teen istumaan paikalleen. Se on muistaakseni kerran yrittänyt varaslähtöä, joten mun täytyy säännöllisesti muistaa palata takaisin palkkaamaan koiraa ja tehdä hämykutsuja ja heilumisia. Luoksetulon loppuasentoon tullessaan Tyyne herkästi tökkii mun kättä. Hyppyyn Tyyne lähtee nyt hyvin pelkästä suukomennosta ilman käsiapuja tai targettia. Mutta hypyn loppuosan seisomista se ei vielä osaa kovin varmasti. Toisaalta mun täytyy ensin tehdä liikkeestä seisominen varmaksi liikkeeksi, luulen että sen jälkeen myös hypyn loppuosa toimii kuin itsestään. Plats-paikkamakuuta ollaan otettu lyhyehköjä pätkiä eri tilanteissa. Tyyne tipahtaa hyvin, jos ekalla kerralla edessä on namitargetti. Sen pää nousee vielä satunnaisesti, jolloin laskee uudesta käskystä sen alas. Eilisissä treeneissä olin noin minuutin piilossa (kurkin välillä pään asentoa) ja Tyyne makasi kiltisti pää maassa koko ajan. Lopun perusasentoa plats-asennosta en ole tehnyt kuin pari kertaa.

Kotona Tyynelle on naksuteltu kaukojen maahan-seiso-maahan -komentoja. Tee nousee hyvin, mutta se ottaa herkästi seisomaan nousuissa etujaloilla askelia taaksepäin. Oon yrittänyt naksauttaa heti kun koira lähtee nousemaan, jotta se ei ehdi ottaa yhtään askelta. Tällä liikkeellä ei ole mikään kamalan kova kiire, mutta ihan kivasti se etenee. Ruutua olemme treenailleet myös muutamia kertoja. Tee osaa mennä hyvin ruutuun (tosin ei just sille paikalle kuin haluaisin), mutta kun se ei osaa seiso-käskyä, niin on sitten hieman tyhjän päällä siellä. Olenkin nyt harjoitellut muutaman ruutuunmenon lisäksi seisomasta maahanmenoa niin, että jätän koiran seisomaan oikeaan paikkaan ruutuun, pakitan itse kauemmaksi ja käsken siitä maahan. Tyyne ei ole vielä täysin sisäistänyt sitä, että musta kauempanakin voi mennä maahan. Ekalla kerralla se yrittää vielä herkästi kävellä mun luokse ja mennä sitten maahan.

Tokonoutoja olemme tehneet säästellen. Tyynen palautuspaikka ja palautuksen rauhallisuus tuppaa herkästi katoamaan, jos se ehtii juosta kapula suussa ja innostua. Tällöin se myös saattaa mälvätä puukapulaa. Rauhallista treeniä vaan lisää :)

Tyyne teki muuten keskiviikon kisanomaissa treeneissä lähes koko alokasluokan kisanomaisesti läpi. Ja ai että se oli muuten hieno :) Seurasi tosi kivasti, loppumatkasta hyppi pari kertaa kättä vasten, mutta muuten hyvin. Lisäksi luoksetulossa se hyppäsi kättä vasten. Muuten meni aikalailla nappiin!

Tyyne on joutunut monena päivänä tuomaan mulle variksen tai pari ennen iltaruoan saamistaan. Se ei kotioloissa enää ehdi leikkimään tai säätämään linnulla, vaan tuo vaakun vauhdilla mun käteen, jotta saa iltaruokansa. Sunnuntaina mulla on suunnitelmissa tehdä Tyynelle sen ihka ensimmäinen varisruutu, saa sitten nähdä kuinka käy :)

10.11.2011

Metsästysreissuja ja hinkkaamista

Edellisestä kunnon päivityksestä onkin taas päässyt vierähtämään muutama viikko... Treenirintamalla puuhailua on riittänyt sitten senkin edestä. Olen kuitenkin koko ajan huolehtinut siitä, että koirat saavat joka viikko 1-2 lepopäivää treenailuilta.

Muutamana edellisenä viikonloppuna olemme käyneet sorsastamassa. Rauhalle on tullut aika vähän noudettavaa, mutta eipä se juuri haittaa, koska rouva käy passissa tosi kuumana tällä hetkellä. Se nostaa kierroksia jo siitä, kun näkee jonkun linnun lentävän lähettyvillä, saati sitten haulikon laukauksesta... Ärsyttävää, mutta onneksi se sentään pitkän passissa olon aikana rauhoittui. Jotenkin tuo merisorsastus on vaan tuolle koiralle tosi kuumentavaa hommaa. Aiemmissa kaislikkopasseissa se on ottanut aina tosi lunkisti. Toisaalta siellä noutotehtävätkin tehdään yleensä haulla, eikä millään linjalla/markkeerauksilla... No, onpahan mulla taas talveksi puuhaa saada tuo hiljaiseksi taas.

Yksi sorsastuskerta meni niin, että otinkin Rauhan sijasta vain Tyynen mukaan. Meillä oli seurueessa mukana muutama labbis, jotka saivat noutaa ammutut linnut. Tyynen treeninä oli siis vain tottua metsästystilanteeseen ja toivottavasti rauhoittuakin. Se onnistuikin tosi kivasti. Satamassa saatiin tosin kalastaa yksi pieni punainen merestä, kun se onnistui heti ensimmäisenä sählätessään tipahtamaan laiturilta alas. Matka tuulisella merellä moottoriveneellä onnistui tosi hyvin. Muistin vasta veneessä, etttä Tyynehän ei ole ollut minkäänlaisen veneen kyydissä ikinä, joten vähän jänskätti, että kuinka se suhtautuu töyssyiseen menoon. Se kuitenkin kävi heti nukkumaan mun jalkoihin rentona, eikä ollut töyssyistä moksiskaan!

Sorsapassissa Tee laittoi aika nopeasti maate ja nukkui suurimman osan ajasta. Haulikon laukaukset eivät sen elämää häirinneet, eikä sillä itse asiassa muutaman ampumisen jälkeen edes pää noussut. Pudotuksen jälkeen se katsoi kiinnostuneena, kun toinen koira lähetettiin noutoon, mutta kävi sen jälkeen taas nukkumaan. Tosin mä en vielä voi jättää sitä hihnassa odottamaan repulle ja lähteä kauemmas, silloin lähtee ipanasta ääntä ihan kiitettävästi...

---

Noutojuttuja ollaan treenailtu viime viikkoina molempien punaisten kanssa silloin tällöin. Pari viikkoa sitten keskityttiin ohjauksiin ja viimeisen vkon aikana ollaan taas tehty hakua. Tyyne on edelleen hiljaisen oloinen. Silloin se tosin saattaa vinkaista kerran, jos se olettaa mun lähettävän sen noutoon, mutta käännän sen vastakkaiseen suuntaan ja lähden seuruuttamaan. Lähetyksissä on hiljaa, mutta varsinkin ohjauksissa tuo yrittää välillä varastaa liikkeelle ennen käskyä. Lisäksi vaihtamistreeniä pitää tehdä taas lisää lähempää, koska se keksi aika nopeasti tutkailla muistipaikan tarjonnan läpi... Lisäksi mä odotan siltä ohjaustehtävissä herkästi hieman liikoja. Helppoja perustreenejä pitäisi siis malttaa tehdä vaan lisää niin kauan, että koiralle tulee vahvempi rutiini ohjauksiin. Teen muistia pitäisi myös kehittää lisää. Se muistaa kaksi paikkaa tosi hyvin, mutta suuremmassa määrässä edellisetkin unohtuu heti. Hakutreenissä tuolla oli nenä tosi hyvin auki, mutta damien käsittely oli taas aika kamalaa. Se pudotteli isoja dameja taas koko ajan. Toi kyllä käteen, mutta aikamoista säätämistä oli kyllä. Nenä sillä on tosi hyvin auki, mutta hieman pienemmällä takaosan motivoinnilla se jää välillä herkästi pyörimään hakualueen etuosaan. Täytyy siis seuraavissa hakutehtävissä tehdä ruutuja, missä kaikki haettava on vähän kauempana :)

Riistaa Tyyne on saanut kantaa lähinnä sisätiloissa. Ollaan tehty lähes joka ilta yksi variksennouto makkarista olkkariin. Ja palkaksi on saanut ruokakupin. Näissä treeneissä Tyyne ei enää edes mieti riistalla leikkimistä, vaan palauttaa jäisen vaakun mulle vauhdilla käteen ja jää odottamaan palkkaa. Seuraava vaihe onkin sitten lisätä variksen kaveriksi muutama muu varis. Ja sitten seuraavaksi samaa ulkona... Mutta kivalla mallilla se kyllä on riistan suhteen :) Ja intoahan on sen verran paljon, että mun ei tarvitse ainakaan pelätä, että se jättäisi riistoja hakematta :D

Rauha oli ohjaustreeneissä tosi hyvä, Tosin se yritti tehdä banaania sellaisessa tilanteessa, missä kulma kahden muistipaikan välillä oli pieni. Sillekin pitäisi tehdä sellaista yhden selkeän muistipaikan treeniä, mihin lisätään asteittain vaikeampia häiriöitä. Hakutehtävässä se teki kyllä tosi hienoa hakua. Mulla oli sille kaksi ruutua, joita ei motivoitu etukäteen mitenkään. Haetutin ensin toisesta ruudusta pari ja sitten toisesta pari. Sen jälkeen lähetin sen vuorotellen eri alueille, kunnes molemmista oli haettu 5. Rauha laajensi aluetta tosi kivasti ja sillähän on nykyään nenä ihan sikahyvin auki. Hakuvauhti voisi kyllä olla hieman nopeampaa, mutta sitä varten voisin tehdä jonkun kerran treeniä kissanruokapurkin kanssa.

---

Tokoa ollaan treenattu taas eniten (ylläri). Tyynen kanssa palattiin seuraamisessa viime viikon ajaksi korokkeella kiertämiseen. Kriteeriksi asetin sen, että koira koskee mun jalkaa. Sen seuraaminen on nimittäin muuttunut viime viikkoina ihan luvattoman löysäksi. Ehkä mä olen astunut sen hännän päälle jossain vaiheessa tms. Pyörimistreenien jälkeen sen kanssa on nyt viime päivinä jatkettu yksittäisiä askeleita, kääntymisiä ja siirtymisiä. Niissä se on tehnyt ihan hyvin, joten kaipa mun pitäisi taas hijlalleen uskaltautua kunnolla taas liikkeelle.

Jääviä liikkeitä oon yrittänyt myös hinkata, mutta ne etenee tuskastuttavan nopeasti. Maahanmenon tuo tekee sivulla jo ihan hyvin, jos pysähdyn hieman, mutta se on vielä kaukana varmasta. Seisomisessa pysähtyy, jos annan ison käsiavun. Täytyy vaan jatkaa näiden työstämistä, niin pääsee taas treenaamaan mukavampia liikkeitä.

Kaukokäskyjä ollaan tehty hieman, ja Tyynellä tuntuu olevan jo melko kiva ja varma tekniikka. Voisin siis hiljalleen alkaa häivyttämään runsaita käsiapujani. Etäisyyttä en ajatellut ottaa vielä vähään aikaan. Nouto on ihan hyvällä mallilla, tosin siinä luovutusasento on välillä aika takana. Lisäksi Tyynellä on taipumusta hyökätä kapulaa kohti, jos se on heitetty. Sille asialle täytyy jossain vaiheessa tehdä jotain.

 Luoksetulon loppu on ollut hinkkauksen alla ja toistot ovat parantaneet tyyliä jonkin verran. Mun täytyy kuitenkin pitää ohjelmistossa myös läpijuoksut, jotta ipanan vauhti pysyy samana loppuun asti. Pysäytyksiä ollaan muutaman kerran otettu pallon kanssa, mutta lähinnä vaan sellaisia vauvatreenejä :)

Vähemmälle huomiolle on viime aikoina jäänyt meidän plats-paikkamakuu. Jotenkin mua itseäni ahdistaa makuuttaa koiraa pää alhaalla kylmässä maassa, mutta pakko se kait on. Lisäksi hyppyä yritetään tehdä aina kun vain mahdollista. Viimeksi eilen otettiin neljällä laudalla pari toistoa namikipolle ja sen jälkeen perään pari, missä kippoa ei enää ollut. Hyvin ipana edelleen hyppäsi (ja pitkälle!) ja söi ihan siististi namit mun kädestä. Hämärässä kun ei viitsi heittääkään palkkaa...

Ekat tokokisat on tosiaan katsottu kalenterista, joten jatkamme edelleen alokasluokan liikkeiden pakettiin laittamista. Tekemistähän vielä piisaa, mutta oon ihan luottavainen, että ehditään mainiosti viimeistelemään liikkeet ennen loppiaista :)

Rauhan kanssa ollaan keskitytty jälleen kerran meidän ongelmakohtiin uudelleen ja uudelleen. Huomasin jokunen viikko sitten, että en voi käyttää tunnarissa edes meidän partsilla olleita kapuloita. Rauha oli niiden kanssa ihan hukassa. Nyt ollaan käytetty ristiin kaverin kapuloita viikottaisissa treeneissä ja niissä se on kyllä toiminut hyvin. Eilen se toi joka kerta oman. Tosin kyllä mä taas pari kertaa kuulin sen pienen kolauksen, mikä lähtee kun hampaat osuu kapulaan. Lisäksi luovutuksissa näkyi koiran epävarmuus, sillä se pudotti kapulan perusasennossa muutaman kerran jalkoihin ja mälläsikin sitä hieman. Täytyy kyllä muutenkin tehdä tunnarin kanssa käsittelyharjoituksia lähiaikoina.

Luoksetulon stoppeihin oon ottanut nyt hömpöttelylinjan. Jätän Rauhan suht vapaamuotoisesti paikalleen tai kutsun sitä kiertoleikin jälkeen narupallo kädessä. Sit kun se juoksee riittävän kovaa, käsken seisomaan ja otan pari juoksuaskelta sitä kohti. Terävästä pysähdyksestä lentää pallo palkaksi. Noissa treeneissä pysähdykset on olleet aika makeita, joten toivottavasti saan terävyyden siirrettyä kokonaiseen luoksetuloon.

Kaukoista on tullut mun ikuisuusahdistus. Juttelin eilen illalla Mirkan kanssa yli tunnin puhelun siitä, miten niitä kannattaisi lähteä korjaamaan. Rauhahan tekee kaukot ihan mukavasti kotona, mutta kentällä se taas eilen käveli mun luokse istumasta seisomaan nousuissa, jos etäisyyttä oli yli metri. Päädyttiin siihen, että koitan ottaa uuden paikan kodin tuntumasta, missä tehdään lähiaikoina ainoastaan kaukoja. Rauhallisella tahdilla ja alusta asti tarpeeksi helppoja siirtymiä, että pääsen palkkaamaan mahdollisimman paljon. Sitten kun homma toimii ekassa paikassa, siirryn hieman vaativampaan paikkaan ja rakennan siellä liikkeen taas alusta toimivaksi. Jne, kunnes jossain vaiheessa päästään treenikentälle muiden koirien sekaan tekemään samaa treeniä. Isoin ongelma liikkeessä on selkeästi koiran väärä mielentila. Ja mun harmistus lisää vielä koiran epävarmuutta, kun ei se taida todella oikeasti tietää, mitä se tekee väärin... Itseä taas harmittaa, kun näillä treenimäärillä liikkeessä pitäisi oikeasti tapahtua myös jotain edistystä. Ja kun vielä tiedän, että en treenaa millään älyttömän toimimattomilla menetelmillä. No, yritetään rakentaa kokonaisuutta kasaan nyt vähän eri kautta.

Seuraamista ollaan luonnollisesti tehty enempi vähempi. Vasemmalle käännökset on paranemaan päin ja juoksu on yllättäen tällä hetkellä parempaa kuin käynti. Rauhan seuraamispaikka voisi vieläkin olla mun makuun lähempänä, mutta on se hieman parantunut. Lisäksi se on edelleen herkästi myöhässä perusasennoissa, joten niihin pitää kiinnittää jatkossa riittävästi huomiota.

Muita voi-liikkeitä ollaan myös yritetty tehdä tasaisesti, vaikka niissä ei olekaan mitään isompia ongelmia. Mä olen helposti sellainen treenari, että keskityn aina vaan meidän ongelmakohtiin ja hinkkaan,hinkkaan, hinkkaan. Mut teen sit taas ihan liian vähän niitä kivoja ja helppoja liikkeitä, mitä meillä on onneksi myös monta. Täytyy siis hehkuttaa ainakin sitä, että Rauha osaa hakea nykyään ruudun katseellaan jo tosi pätevästi. Eilen se löysi ruutuun täydeltä matkalta aivan ongelmitta Heurekan parkkiksella, missä oli hämärää, muita koiria ja liikennettä :) Mun täytyy varmaan oikeasti ottaa nyt kausi, että treenataan häiriötreeneissä enemmän noita varmempia liikkeitä ja tehdään niihin tarpeen mukaan vaikeutusta (useampi ruutu, merkkejä jne.).

Yritin ilmoittaa Rauhan tokokisoihin joulukuulle, mutta päädyttiin 5:lle varasijalle voittajaan. Seuraavat mahdolliset kisat on sitten samat, kuin mihin Teen kanssa tähdätään. Toivottavasti saadaan siihen mennessä kaukot jonkinlaiseen kondikseen...

1.11.2011

Haaste...

Enpä ole yleensä tällaisiin blogihaasteisiin osallistunut, mutta tehdään kerrankin poikkeus :)
Tunnuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

**
Kiitos Katille tunnuksesta. Tunnustus heitetään eteenpäin Essille, Lotalle, Suville, Tiinalle, Sohville, Nooralle, Mirkalle ja Hanskulle.

  1. En voinut nuorempana ikinä kuvitella muuttavani Helsinkiin, koska en pidä ihmisjoukoista ja metsän olisi suotavaa olla siedettävän matkan päässä. Nyt on takana reilut 3kk stadilaista elämää, eikä tämä nyt niin ikävää ole. Ainakaan kesyjen tollereiden kanssa :)

  2. Pidän kovasti erilaisten suunnitelmien ja listojen teosta. Jostain syystä asioiden tekeminen tehtävälistan perusteella on palkitsevampaa, kun voin sen jälkeen vetää tehdyn jutun tehtävälistasta yli. Varmaan myös tästä syystä toko on mieluisa laji itselle. Paljon hinkattavaa ja pieniä yksityiskohtia loputtomiin...

  3. On ihan uskomatonta, miten erilaisiä äiti ja tytär voivat ollakaan. Siinä, missä Rauhalla on kaikessa työskentelyssä mentaliteetti "sano mitä minä SAAN tehdä", niin Tyynen ajatus on enemmän "kaikki mikä ei ole erikseen kiellettyä, on sallittua". Se myös tuntuu kokeilevan säännöllisesti rajojaan, mitä Rauha ei ole juuri koskaan tehnyt. Tokossa Tyyne osaa taas paremmin kiinnittää huomiota tekemisen yksityiskohtiin, kun Rauhalle oleellisinta tuntuu olevan vauhti ja into :D
  4. Haaveilen salaa bretonista, jonka kanssa voisi metsästää ja kisata kaer-kokeissa. Tosielämässä sellaista ei taida meille tulla vähään aikaan, koska Helsingissä vaan riistaviettisen metsästyskoiran lenkittäminen on oikeasti haasteellista. Puhumattakaan ajokilometrien määrästä, jotka tarvittaisiin koiran koulutusreissuihin.
  5. Tehtävälistojen lisäksi mä tykkään asettaa meidän treenailuille tavoitteita. Usein ne kyllä kariutuu ihan omaan mahdottomuuteensa, kun mä muutenkin aina kuvittelen ehtiväni tekemään enemmän kuin todellisuudessa on aikaa. Olli aina sanookin, että mua varten vuorokaudessa pitäisi olla 48 tuntia, niin sitten ehtisin tehdä kaiken suunnittelemani. En kuitenkaan enää masennu kamalasti, vaikka emme saavutakaan asettamiani tavoitteita määräajassa. Oleellisinta on kuitenkin se matka :) Yleensä mulla kariutuu tulostavoitteet ihan siihen, että en saa aikaiseksi ilmoittaa koiriani tarpeeksi moniin kisoihin. Toisaalta eipä sinne kalenteriin niitä ylimääräisiä vkonloppuja mistään ilmesty, joten olen jo alistunut siihen, että tavoitteita ei saavuteta aina tavoiteajassa. Silti niitä pitää asettaa, jotta motivaatio treenaamiseen säilyy. Mä olen nimittäin tosi huono puuhastelemaan mitään koirien kanssa, ellei mulla ole takaraivossa jotain kisatavoitetta.
  6. Tänä vuonna iso osa mun vapaa-aikaa on mennyt muiden kouluttamiseen. Olen viikottain vetänyt treenejä Rauhan pennunomistajille. Ja ai vitsit kun olen niistä niin ylpeä. Kaikki omistajat ovat olleet mielettömän sitoutuneita koiran treenaamiseen ja kyllähän se näkyy. Odotan jo jännityksellä, että minkälaisiin suorituksiin niiden kanssa vielä ylletään! Lisäksi koko pentueen väestä on tullut kiinteä porukka, jonka kesken on helppoa vaihtaa ajatuksia, kokemuksia ja koulutusvinkkejäkin :)

    Heitin joskus vitsillä yhdelle kaverille sitä, että tällä panostuksella on parempi tulla sitten niitä tuloksiakin ;) Tai voi olla, että seuraava pentue myydään tyylillä "tässä koira ja sen paperit. Kiitos ja näkemiin". Ei vaan, tämähän on ollut juuri sitä kuin olen toivonutkin. Yhteistyökykyisiä ja innokkaita omistajia, joiden kanssa jaetaan ilot ja surut :)

    Otin myös loppukesästä koulutettavakseni kiinteän tokoryhmän, joita olen parhaani mukaan neuvonut viikottaisissa treeneissä. Ei ole tarvinnut katua. Koko porukka on ollut motivoitunutta ja on ollut todella hienoa seurata viikottain koirakoiden taitotason kehitystä. Kyllä sitä edistystä todella tapahtuu, kun omistajat vaan sitoutuvat ja oikeasti myös treenaavat säännöllisesti kotona.
  7. Oon vakavissani harkinnut, että pitäisiköhän mun lopettaa kokonaan agilityn harrastaminen. Tuntuu kamalan ikävältä ratkaisulta, koska Rauha todella nauttii lajista ja on siinä (ainakin mun mielestä) ihan kohtuullisen hyväkin. Valitettava fakta vaan tuntuu olevan, että mun kalenterissa ei aika riitä kaikkeen ja agility myös vaatii niitä treenitunteja ja panostusta. Tällä hetkellä molempien punaisten pääasiassa harrastamat lajit ovat siis toko ja nome. No, katsotaan nyt vielä tilannetta talven ylli. Mutta heitetään nyt tässä julkisesti se ajatus, että joku kiinnostunut voisi saada Rauhasta itselleen lainakoiran agilityyn. Viestiä saa heittää, jos haluat saada lisätietoja!
  8. Myös Rauhan wt-ura on katkolla. Tein koko kesän duunia sen kanssa, että sain koiran työskentelemään hiljaisena. Meidän nykyinen sorsastusympäristö on kuitenkin merellä kallioiset luodot, missä koira on pakko saada noutoihin heti suoraan pudotuksen jälkeen, koska muuten lintu ehtii kellua satojen metrien päähän voimakkaassa aallokossa. Tästä on seurannut se, että Rauhasta on tullut metsästystilanteissa entistä äänekkäämpi. Se myös heijastuu noutotreeneihin. Vähän tuntuu siltä, että mun on pakko tehdä valinta hiljaisen wt-koiran tai merellä toimivan sorsastuskaverin välillä. Tuosta ei taida molempia saada, ainakaan samaan aikaan vuodesta... Koska käytännön metsästys on kuitenkin meille se oleellisin juttu, voipi olla, että hiirenhiljaiset wt-kokeet on unohdettava Rauhan kohdalla... Tyyne on onneksi sitten ihan toinen tapaus ;)

    23.10.2011

    Tokokatsaus - missä mennään?

    Tyynen kanssa on tokoiltu ja vähän nometettukin lähipäivinä... Siitä voin laittaa lisää tiivistelmää myöhemmin. Allekirjoittaneesta alkoi kuitenkin tuntua, että olisi hyvä välillä käydä läpi molempien koirien tokon kisaliikkeiden tilanteen, niin muistan ehkä paremmin treenata niitä oleellisimpia juttuja. Alla siis tämänhetkisen tilanteen katsaus.

    Rauha - voittajaluokka

    Paikallamakuu
    Välillä ei nouse ekasta käskystä istumaan. Muutoin on pysynyt hyvin ja maannut rauhallisesti.
    -> Tehotreeninä välillä lyhyitä pm-harjoituksia lopun perusasennon kanssa.

    Seuraaminen
    Ajoittain väljää ja käännökset huonoja. Perusasentoihin istuu joka kerta, mutta ne ovat turhan usein hieman vinoja tai väljiä. Erityisesti käännösten jälkeiset perusasennot on pahoja. Ja juoksussa erilaisten käännösten/perusasentojen tekemistä on treenattu liian vähän.
    -> Perusasentotreeniä ja palkkaamista pysähtymisistä paljon. Lisäksi juoksu tehosyyniin, että seuraaminen pysyisi paremmin kasassa myös silloin..

    Liikkeestä istuminen
    Tämä on toistaiseksi ollut hyvin varma liike. Ohituksessa se helposti steppaa hieman etujalkojaan.
    -> Etupalkka? Olen tosin pitänyt tätä "ongelmaa" niin pienenä, että toistaiseksi olen työstänyt isompia juttuja...

    Luoksetulo
    Erityisesti seisomaan pysähtyminen on kaikkea muuta kuin terävä. Maahanmenossa ei aina tajua tipahtaa maahan.
    -> Täytyy taas herätellä sitä takapalkkaa henkiin. Lisäksi jatkamme kiertoleikkien tekemistä säännöllisesti ja niistä vauhdista pysäyttämistä. Palautetaan liikkeen kiva fiilis leikin kautta :)

    Ruutu
    Menee aika varmasti ruutuun, pysähtyy suunnilleen oikeaan paikkaan seiso-käskystä. Pysähtymispaikka ei tosin useimmiten ole ruudun keskellä ideaalipaikassa. Loppuosassa välillä ennakoi seuraamaan tuloa ja seuraamaan tuleminen vauhdista on haastavaa (törmää/juoksee ohi).
    -> Näyttöruuduilla oikean paikan hakemisen vahvistusta. Lopun treenaamista erikseen niin, että vien koiran valmiiksi ruutuun. Noin joka toisella kerralla kutsun seuraamaan ja joka toisella palaan palkkaamaan. Vauhdista seuraamaan tulemista voi treenata myös kiertoleikillä. Kokonaisuutena liike tuntuu kuitenkin olevan jo aika varmalla tolalla. Voisimme myös hiljalleen aloittaa ruutuharjoittelun merkiltä.

    Hyppynouto
    Tässä ei erityisiä ongelmia. Hyppää jo aika laajalta sektorilta, vaikka kapula pomppisikin hieman vinoon.
    -> Aina on hyvä tietysti laajentaa noutoaluetta niin, että koira varmemmin hyppää takaisin myös erityisen vinon heiton jälkeen.

    Metallinouto
    Ei mitään erityisiä ongelmia. Luovutusasento on joskus hieman väljä. Metalli tarttuu suuhun myös hieman varovaisesti erityisesti tauon jälkeen.
    -> Luovutustreeniä kaikenlaisilla kapuloilla. Vauhtinoutoja, joissa palautuksen jossakin vaiheessa saa lähteä pallon perään.

    Tunnistusnouto
    Tätä ollaan tehty viime aikoina vaan liikkurin kanssa. Saattaa vielä joskus tuoda ekan suuhun osuneen kapulan tai ottaa sen suuhunsa ja aloittaa sitten vasta haistelun. Luovutus on aika ruma.
    -> Harjoitellaan erikseen luovutusasentoa paremmaksi. Lisäksi jatketaan liikkuritreeniä. Varioidaan tunnarista entistä vaikeampi, jotta koira oppii siirtymään nopeasti oikeaan tunnetilaan. Sekoitustreenillä voisi esim. ensin pistää koiran ruutuun, kutsua sieltä seuraamaan ja seuraamisesta lähettää tunnareille jne.

    Kaukokäskyt
    Kokeenomaisena täydeltä matkalta ei toimi tällä hetkellä kovin varmasti.
    * Maahan-seiso-maahan: Ylösnousussa pidemmällä matkalla Rauha herkästi ottaa ensin toisella takajalalla yhden askeleen eteenpäin, välillä myös etujalat liikkuvat. Seisomasta maahan osaa peruuttaa vartaloavulla, mutta pitkästä matkasta saattaa unohtaa sen ja putoaa suoraan maahan...
    * Istu-maahan-istu: Tämä sentäs toimii ongelmitta :)
    * Istu-seiso-istu: Lisää vaikeita siirtymiä... Istumasta seisomaan nousee välillä aika pitkällä etuaskeleella ja on sen jälkeen piitkänä (jolloin seuraavissa vaihdoissa etenee herkästi). Seisomasta istumaan osaa läheltä ottaa etujaloilla taka-askeleen, mutta erityisesti kauempaa unohtaa herkästi ja istuu pitäen etujalat paikallaan.
    -> Harjoitellaan Jessican vinkin mukaisesti niin, että koiran molemmilla puolilla on namit tasapainottamassa. Allekirjoittaneen täytyy pitää tarkasti kiinni tiukoista kriteereistä, koska yksi askel ei sinänsä vielä liikettä vielä nollaa, mutta se on vasta "alkua"... Paljon vaan jumppaa eri etäisyyksillä!

    --
    Kokonaisuutena Rauha tuntuisi hiljalleen koevalmiilta. Mikään liike ei tunnu enää mahdottomalta ja suoritusvarmuuskin on kasvanut treenin myötä hiljalleen paremmaksi. Loppuvuonna kokeita on aika naftisti, joten voipi olla, että meidän seuraava kisa on vasta alkuvuodesta. Toisaalta erityisesti kaukoja pitää vielä hinkata valmiimmiksi, joten ei pitkä kokeeseen valmistautumisaika ole ollenkaan pöllömpi ajatus! Pääasia on kuitenkin se, että oma näppituntuma alkaa olla sellainen, että Rauhalle voisi hyvinkin hyvänä päivänä saada ykköstuloksen :) Ja EVL:ään kynnys on jo sitten paljon pienempi, koska sinne pitää lähinnä vahvistaa merkkiä ja ohjattua noutoa ym. Ne on molemmat jo aika kivalla mallilla, joten ykkösen jälkeen evl-starttia voi harkita kohtuullisen piankin.
    --

    Tyyne alokasluokka
    (muitakin liikkeitä on tehty jo aika pitkälle, mutta ollaan nyt putkinäköisiä ja katsotaan tällä kertaa vaan meidän projektia saada alo-liikkeet koevalmiiksi)

    Luoksepäästävyys
    Tätä me ei juuri treenata, kun liike on vaan alokkaassa ja pienellä painotuksella. No, eipä siinä ole kyllä mitään ongelmaa ollutkaan, kun välillä on otettu. Tyyne on kentällä töissä, eikä sitä juuri kiinnosta vieraat tyypit siellä.

    Paikallamakuu
    Tarvitsee vielä helposti useamman käskyn, jotta tipahtaa pään kanssa loppuun asti. Lisäksi namitargetti koiran edessä on vielä lähes välttämätön (ainakin treenikentällä), jotta Tee tipahtaa suoraan. Pysyy hyvin, mutta pää saattaa vielä välillä nousta isoista häiriöistä. Tällöin tarvitsee uuden käskyn laskeakseen sen uudestaan. Lopun perusasentoa ei ole käytännössä yhdistetty liikkeeseen yhtään.
    -> Harjoitellaan välillä vaan sitä asentoon siististi menemistä nopealla palkkauksella. Toinen harjoituksen aihe on lisätä häiriöitä paikkamakuuseen asteittain, jotta pää saadaan varmemmin pysymään maassa. Kolmas projekti on harjoitella makuulta istumisia. Alkuun tarvitsee runsaan käsiavun, jotta sen saa niin "vahvasta" makuuasennosta ylös.

    Seuraamiset
    Tyyne osaa parhaimmillaan seurata tosi hienosti, mutta erityisesti pidemmillä suorilla sen takapuoli lähtee karkaamaan ulospäin. Perusasennot se tekee hyvin ja korjaa hieman eläneen seuraamispaikkansa esim. peruuttamalla askeleen istuessaan. Juoksua olemme treenanneet luvattoman vähän. Täytyy tosin todeta, että onhan se seuraaminen ihan hyvällä tolalla alokasluokan vaatimustasoon...
    -> Koska perusasento on Teelle niin mieluinen ja selkeä, niin käytetään sitä paljon hyväksi seuraamistreenissä. Eli paljon erilaisia käännöksiä ja niistä pysähtymisiä. Käännöksistä ja liikkeestä palkkaamisia myös enemmän. Lelulla voi palkata välillä, mutta suorituksen jälkeen, ettei lelu vaikuttaisi tekniikkaan. Juoksutreeniä lisää, siinä myös käännöksiä ja pysähdyksiä reilusti.

    Liikkeestä maahanmeno
    Menee maahan hyvin myös seuraamisesta, mutta maassa pysymistä emme juuri ole ottaneet. Eli tekee helposti vielä sellaisen maahan tipahtamisen, minkä jälkeen jatkaa seuraamista, kun en sano mitään. Jos sanon sen tipahtaessa paikka, niin pysyy.
    -> Lisää vaan maahanmenon kestotreeniä. Tuskin vaatii montaa treenikertaa saada tätä liikettä valmiiksi. Lopun perusasentoa voisi myös ottaa silloin tällöin mukaan kuvioihin.

    Luoksetulo
    Tätä olemme tehneet viime aikoina paljon, koska Tyynen vauhdista perusasentoon tuleminen on usein aikamoista sähläämistä. Eli se saattaa juosta mun ohi, tehdä ihmeellisen kengurukäännöksen pää samalla tökkien mun kättä yms.
    -> Eilisissä treeneissä vahvistuskäsky juuri koiran ollessa edessäni auttoi ja Tyyne jarrutti ajoissa sen verran, että peruutti sulavasti perusasentoon. Tätä siis lisää. Ja jatketaan luoksetulotreeniä kiertoleikin tai avustajan pitämisen avulla. Välillä voimme toki ottaa myös paikalla istumisesta, mutta pääasiassa muilla tavoilla. Tämä siitä syystä, että haluan pitää istumisen mahdollisimman vahvana myös noutotreenejä ajatellen.

    Liikkeestä seisominen
    Pysähtyminen seisomaan vaatii vielä kuonokosketuksen vasemmalla kädellä. Tyyne osaa kuitenkin pysyä seisomassa jo aika hienosti ja olen päässyt jopa sen taakse kiertelemään, kunhan se on ensin saatu seisomaan.
    -> Jatketaan tämän hinkkaamista treeneissä tavoitteena häivyttää käsiapu pois mahdollisimman täydellisesti. Tätä treeniä tarvitaan selvästi enemmän kuin maahanmenoa... Lopun perusasentoa voisi jossain vaiheessa myös yhdistää liikkeeseen.

    Hyppy
    Tätä olemme ottaneet viikottain tokotreeneissä ja Tyyne hyppää jo kolme lautaa ongelmitta. Olemme käyttäneet edessä namitargettia.
    -> Tyyne tuntuu sisäistäneen hypyn sen verran hyvin, että voisin alkaa häivyttää targettia treenistä. Jossakin vaiheessa voisimme myös ottaa yhden laudan lisää esteeseen. Loppuosaa emme tässä vaiheessa vielä treenaa, koska se vahvistuu vielä paljon liikkeestä seisomistreeneissä. Periaatteessahan tässä liikkeessä on kyse samasta asiasta, joten tuskin se tulee olemaan erityisen vaikea yhdistää hypyn loppuosaan.

    --
    Kokonaisuutena Tyynen alo-liikkeet on aika kivalla mallilla. Se on kuitenkin vasta 8-kuinen, joten meillä on kyllä ihan mukavasti aikaa hinkata liikkeitä valmiiksi. Ekat kisatkin on katsottu jo kalenterista valmiiksi, mutta siihen on aikaa vielä noin 2,5 kuukautta. Siihen mennessä meillä pitäisi olla jo avo-liikkeetkin aika pitkällä. Jatkamme toki myös ylempien luokkien liikkeiden harjoittelua. Alempien luokkien liikkeiden hinkkaamisen välissä harjoittelemme ruutua, kaukoja, luoksetulon pysäytystä kiertoleikillä, merkkiä, tunnaria ja noutoa puu&metallikapulalla... Tyynellä onkin jo aika kiva perusta olemassa näissä liikkeissä, joten sen kanssa etenemme toivottavasti hieman nopeammin kisaurallamme kuin Rauhan kanssa :)

    18.10.2011

    Hyvän mielen treenit

    Tyyne pääsi eilisiltana sisarusten kanssa treenailemaan. Löysimme kivan valaistun alueen, missä ehdimmekin tehdä yhtä sun toista. Aloitin Tyynen kanssa merkin harjoittelun, kuten olin suunnitellut. Tarkoitus oli saada koira kiertämään merkkiä samaan tapaan kuin tolppaa tai muutakin kohdetta. No, tämä ei ollutkaan niin helppoa, kuin olin kuvitellut. Tyyne oli edelleen erittäin kiinnostunut merkistä ja mun piti ihan vierestä namittaa sitä tolpan ympäri ja namittaa siitä, ettei koskenut merkkiä. Juoksi se sen silti nurin varmaan joka kerta, mutta ei kuitenkaan ottanut suuhunsa... Täytynee harjoitella enemmän pienempien kohteiden kiertämistä ennen seuraavaa yritystä...

    Seuraavaksi halusin harjoitella Tyynen kanssa kapulan noutamista lelun kanssa niin, että houkuttelen sen kapulan nostamisen jälkeen lelulla takaisin. Tarkoitus on kohdistaa nouto sen jälkeen tulevaan palkkaan, eikä ihquun kapulaan. Tyyne otti kapulan ihan hyvin (ei hyökännyt) ja tuli vauhdilla lelun luokse - kapula suussa. Heiluin sitten aikani lelun kanssa, ennenkuin ipana hajusi irrottaa kapulan. Toistettuna tapahtui ihan sama juttu. Täytyy nyt vielä katsoa, kannattaako mun tuota harjoitusta jatkaa, kun se on aina yhtä tuskallista saada koira irrottamaan asioita ilman luovutusta. Rauhan kanssa oli aikanaan sama juttu. Se tosin nykyään tietää jo jutun juonen :)

    Kolmantena Tyyne teki hieman seuraamista. Asenne oli ihan hyvä ja kakara pysyi kohtuullisesti mukana mun nopeissa käännöksissä. Tosin erityisesti oikealle käännöksiä pitää vielä vahvistaa paljon, jotta niistä tulee vauhdikkaat ja napakat. Otin toisella kierroksella vielä lisää seuraamista, tällä kertaa lelu kainalossa. Nyt Tyyne kesti lelun tosi hyvin ja seuraaminen oli oikein mallikasta :) Ehkä mä siis uskallan sitä välillä palkata myös lelulla tässä...

    Toisella kierroksella Tee teki myös luoksetuloja kaverin pitäessä kiinni. Ne onnistuivat ihan ok. Sivulle kääntyminen ei tosin näytä vieläkään erityisen sujuvalta (se tuntuu kompastuvan omiin jalkoihinsa!), mutta eiköhän se siitä ajan myötä kehity.

    Teimme myös liikkeestä seisomista, mikä onnistui sivulta jo niin, että näytin vasemmalla kädellä käsimerkin suusanallisen käskyn lisäksi. Tehtiin perään myös pysymistä ja hyvin Tee kesti, että kaarsin aika pitkällekin sen sivulle. Taakse en ole vielä mennyt, mutta ipana tuntuu kuitenkin hiffanneen paikallaolon idean :) Tehtiin myös muutama liikkeestä maahanmeno ja niissä olen selvästi palkannut paljon vaan maahanmenosta, joten vasta yhdellä lisäkäskyllä Tyyne myös pysyi maassa mun jatkaessa matkaa.

    Maahan-seiso-maahan siirtymiä hinkattiin myös hieman. Tee seisoo aika takakenossa ja luulen, että se on vaan hyvä etenemisen kannalta. Ja se todellakin osaa mennä maahan vaan hissinä, JES! Maasta seisomisissa tarvitsee vielä käsiavun, mutta teknisesti suoritukset on pääosin hyviä. Täytyy vaan ottaa enemmän työn alle, niin saan loputkin avut pois.Kansion päällä seisomiset on jääneet muiden juttujen varjoon, joten täytyy sekin harjoitus taas virittää käyntiin. Ja jatkaa kaukojen työstämistä siinä...

    Tehtiin vielä kodin parkkihallissa hieman seuraamista, mutta siellä Tyyne oli taas ihan huono. Olen aiemminkin huomannut, että se seuraa huonosti juuri tuossa kyseisessä paikassa?! Imuttaen toimi toki hyvin, mutta muuten lähti hiihtämään ihan ties miten kauaksi, poikittamaan ja vaikka mitä. No, ehkä tuollakin täytyy kokeilla sen lelun kanssa, josko hommaan saisi vähän selkärankaa.
    ---

    Tänään allekirjoittaneella on "vapaa" ilta. Rauha saa edelleen ottaa lunkisti, vaikka ei eilen ontunutkaan enää. Se tosin nuoli aika paljon tassuaan ja tarkemmalla tutkimisella löysin ihan pienen poikkiviillon yhdestä anturasta. Se voi olla vaan pieni kuluma, tai sitten se aiheutti ontumisen terävällä sänkipellolla... No, joka tapauksessa Rauha saa huilia lähipäivät.

    Tyynen kanssa taidamme tänään käydä tekemässä pienet noutotreenit iltalenkin yhteydessä. Ensimmäiseksi aloitamme malttitreenillä, koska neiti on viime aikoina muutaman kerran päässyt karkaamaan noutoon ennen lupaa. Jos treenit menevät hyvin, teen Tyynelle muutaman muistinoudon. Sillä on jo aika hyvä muisti, joten ajattelin  kasvattaa etäisyyttä damille ihan reippaasti.

    Lähipäivien kotitreeninä tulevat olemaan kaukot ja noudon luovutus (korokkeen kiertäminen kapula suussa). Jos Rauha vaikuttaa ok:lta, niin naksuttelen sille kansiolla seisomista lisää. Ja seiso-istu-kaukoja. Huomenna on vuorossa taas tokotreenit, missä Tyyne pääsee taas tekemään ainakin hyppyä ja seuraamista :)

    17.10.2011

    Aina ei voi voittaa... tai edes onnistua.

    Tai edes suoriutua siedettävällä tasolla... Lauantain WT-koe meni Rauhan osalta ihan penkin alle. Yritin pe-iltana mökillä tehdä sille vielä helppoja ohjaustreenejä, mutta se oli jo niissäkin harjoituksissa tosi levottoman oloinen. Ilmeisesti tiistain kökkötreenit olivat jääneet takaraivoon kummittelemaan. Tämä kuului sitten epävarmana piippaamisena.

    No, la-aamuna lähdin koepaikalle vielä toiveikkaana, että onhan tuo koira ollut tällaisissa kimppajutuissa ennenkin ja ehkä se luottaa siellä paremmin mun ohjaukseen. Eka rasti oli meille aika vaikea, koska sellaista emme ole aikoihin harjoitelleet. Koira lähetettiin pellolta pusikkoon hakutehtävään. Samaan aikaan käveltiin eteenpäin ja ekan damin palautuksen myötä koiraa tuli seuruuttaa eteenpäin, kunnes laukaus kajahtaa ja sit lähettää koira vielä uudestaan hakuun. Lähetin Rauhan etsi-käskyllä, jolloin se juoksi pellonreunaan katsomaan toimitsijoita. Pyöri aikansa pellonreunassa, jolloin annoin sille uuden etsi-käskyn käsimerkillä. Se katsoi mua hämmentyneenä, haukahti kimakasti (!) ja lähti sitten kaarroksen jälkeen etsimään oikealta alueelta. Palautuksen jälkeen annoin damin tuomarille. Tässä vaiheessa lähdin seuruuttamaan koiraa, mutta se piti sivulla ääntä sen verran, että siihen loppui se suoritus.

    Nollasta huolimatta olisimme saaneet suorittaa loput rastit. Näin ajattelin alustavasti tehdäkin, mutta huomasin hetken päästä, että levosta noustuaan Rauha ontui vasenta etujalkaansa. Ei mitenkään valtavan paljon, mutta astui selvästi varovaisemmin sillä ja liikkui epäpuhtaasti. Tässä vaiheessa oli erittäin helppo päätös viedä koira autoon huilimaan... En löytänyt jalasta mitään selkeää kipukohtaa, joten tällä hetkellä Rauha on vaan levossa ja pissalenkeillä lähipäivät. Mulla ei ole mitään hajua, missä vaiheessa tuo olisi jalkansa loukannut, mutta ei se meidän ensimmäinen kisasuorituskaan Rauhamaiselta tuntunut. Se ei ole ikinä vielä piipannut tuolla tavalla seuraamisissa. Tai piipannyt ylipäätään seuraamisssa... No, tällaista tämä koiraharrastus välillä on. Täytyy Rauhan toipumisen jälkeen alkaa rakentamaan uusien onnistumisten kautta varmuutta meidän yhteistyöhön. Ja ensi kaudella mennään sitten uusiin kokeisiin paremmalla fiiliksellä :)

    Koepäivä ei mennyt kuitenkaan hukkaan allekirjoittaneen osalta. Hain sitten Tyynen autosta mukaan pellolle loppupäiväksi. Yhtä tehtävää se sai katsoa yleisön takana aika lähellä suorittavaa koiraa. Tytyy oli ihan superi :) Se ei välittänyt laukauksista tuon taivaallisista ja vilkaisi vain muutaman kerran lievästi kiinnostuneena työskentelevää koiraa. Pääosan ajasta se pötkötteli mun vieressä. Välillä vähän kaiveli maata tms, mutta otti siis lungisti koko hengailun.

    Olimme koko viikonlopun tosiaan mökillä Hauholla. Siellä meidän lauman seurana oli Mirkan koirat Hiili ja Naru sekä Rauhan tytär Friidu Riitan kanssa. Pääpaino oli ihan vaan rentoutumisella, mutta kyllä me pari pientä juttuakin ehdittiin tekemään. Lauantaina teimme Tyynelle ja Friidulle kuuden damin hakuruudun hieman vaikeakulkuiseen ylämäkeen metsässä. Tyyneä motivoitiin aluksi sen verran, että se näki kauempaa Riitan käyneen alueella. Se lähti hakuun kuin tykin suusta ja löysi suht nopeasti kaksi damia (ruudun takaosasta). Sen jälkeen lähetin sen vähän huonosti hakemaan kolmatta, jolloin se jäi eteen pyörimään. Teimme sitten varman päälle niin, että Riitta kävi hieman kävelemässä ruudussa ja pistin vasta sen jälkeen Teen uudelleen hakuun. Kolmas dami löyty keskeltä ja siihen oli hyvä lopettaa.

    Tyynen ote dameista alkaa hiljalleen olemaan ihan hyvä. Nyt se kokosi damit selkeästi paremmin suuhunsa jo niitä nostaessaan. Ja käteen ne ovat tulleet tosi varmasti jo pitkään :) Nenä oli tytsyllä kohtuullisen hyvin auki, mutta alussa oli kyllä hieman sellaista juoksentelun oloista puuhastelua. Tyynelle voisi siis tehdä tosi hyvää sellaiset hakutehtävät, missä sitä nenää pitää oikeasti käyttää, mikäli mielii löytää jotakin.

    Sunnuntaina tein vielä yhden damin haun siten, että jätin Teen istumaan paikalleen (ja se pysyi!) ja menin sen nähden piilottamaan minidamin lehtien alle metsään. Damilla oli pituutta noin 5cm. Tytsy pyöri ensin hieman laajemmalla alueella, mutta otti sitten hienosti pienestä hajusta kiinni ja tonki damin ylös. Tosin sen jälkeen se jäi seisten pohtimaan, että toisiko noin hienon aarteen mulle ollenkaan... En auttanut koiraa tässä ja lopulta se päätti damin tuoda. Kehujen jälkeen se sai palkaksi vielä pitää pikkudamia hetken suussa (=eli mennä mussuttamaan sitä turvallisen välimatkan päähän...). 

    Iltaruokatreeneissä ollaan toistaiseksi tehty damilla. Ajattelin tarkentaa käsitargetin kriteeriä damien kanssa ensin niin, että Teen tulee painaa dami mun kättä vasten, eli sinnepäin-suoritus ei enää riitä. Tätä parannellaan siis ruoka-aikoina.

    ---

    Tänään illalla on vuorossa pikku-Ainstainien toko-treenit. Voisin esitellä Tyynelle ensimmäistä kertaa merkin kiertoleikillä. Sen lisäksi seurataan jälleen kerran. Yritän tehdä niitä myös Rauhalle vaikeita juttuja, eli käännös+pysähdys. Ja hyvästä perusasennosta palkka. Lisäksi Tee voisi tehdä liikkeestä seisomista. Ja noutoa pitkästä aikaa! Tällä kertaa taidetaan vaan tehdä kapula-lelu-vaihtoja, kun se joskus yritti myös loikata kapulaan kiinni...

    Lopuksi vielä kuva Tyynen paikallamakuuasennosta. Se muuten pysyy siinä jo aika hyvin ja tipahtaa useimmiten sivultakin alas pää suorana :)

    13.10.2011

    Pieni tottelevainen koira (NOT)

    Tiistaina keskityin punaisten kanssa noutojuttuihin. Tarkoitus oli aluksi tehdä muutamia helppoja ohjauksia Rauhalle. Paikkana käytin kotimme takana olevaa isompaa tasoitettua hiekkapohjaista aluetta. Jostain syystä alue oli tosi vaikea Rauhalle, enkä meinannut saada sitä etenemään suoraan damille sitten millään. Tein kyllä muistipaikat aika avoimiin paikkoihin ja mulla oli häiriömarkkeeraus alle 90 asteen kulmassa ohjauspaikkaan. Treenistä ei lopulta tullut kovin hedelmällinen, kun jouduin prässäämään koiraa oikeaan suuntaan, eikä Rauha jotenkin tajunnut ollenkaan, minne haluan sen menevän. Tehtiin sitten pelastukseksi muutama superhelppo linja näkyvälle damille. Jepjep, voisin varmaan pitää oppitunnin aiheesta, kuinka koiran linja pilataan yhdellä treenikerralla sopivasti ennen koetta... Loppulenkistä tein Rauhalle vielä pari kertaa pienen haun yhdellä variksella. Se haki ongelmitta. Alkuun hieman lähempää, mutta laajensi sitten aluetta kun ei löytynyt. Rauhan hakuvauhti on nykyään kyl aika rauhallinen. Toisaalta se menee nenä auki ja ei kyllä missaa yhtäkään riistaa/damia, jos läheltä kulkee.

    Ilmeisesti tavallisesta treeniympäristöstä poikkeava paikka hämäsi koiraa, koska muuten mä en kyllä keksi, miksi harjoitus oli niin vaikea. Täytyy yrittää nyt tänään ja huomenna tehdä tuolle palauttavia, helppoja ja motivoituja linjoja ennen lauantaita.

    Tyyne pudotti mut todellisuuteen tottelevaisuuden osalta. Koska se on tokossa ja aiemmissa malttitreeneissä ollut melko kuuliainen, niin mä olen saanut päähäni sellaisen harhakuvan, että Tee on yhtä kuuliainen kuin Rauha. Jepjep. Jätin koiran paikalle istumaan ja kävelin reilun matkaa eteenpäin heittämään Rauhalle ohjausdamia. Sivusilmällä näin, kuinka pieni punainen piste kiiti kamalaa vauhtia kohti damia... Ja yritin vielä karjaista sen takaisin (virhe!), minkä tuloksena Tee lähinnä vaan kiihdytti vauhtia. No, toi sentään damin suoraviivaisesti käteen. Tämän jälkeen kakara päätyi jostain syystä hihnaan. Tyynen kanssa teimme sitten myöhemmin linjoja valkoisille pahvilautasille. Otin kolme eri suuntaa helpossa maastossa ja Tee kuunteli tosi kivasti. Alkuun se jäi pyörimään kipon lähettyville namin syömisen jälkeen, mutta muutaman toiston jälkeen se hiffasi, että kannattaa tulla pikana takaisin mun luokse, kun siitä saa namia :)  Lähietäisyydellä se ei karkaa noutoihin, mutta välillä se saattaa virittelyissä ottaa pienen varaslähdön ennen käskyä. Samaa se tekee välillä myös tokon ruutuun lähetyksissä.

    Lopuksi tein myös Tyynelle pari kertaa variksen hakua. Eka lähetys meni sähläykseksi. Käskin sen istumaan hihnan poisoton jälkeen, mutta se sinkaisi hakuun ennen kuin oli saanut lupaa... Varis löytyi kuitenkin hienosti ja kakara yritti vielä palauttaessaan juosta kunniakierroksia. Juoksin sitten hieman sitä karkuun ja lintu tuli nätisti käteen. Toinen toisto meni parmmin. Tee malttoi odottaa piilotusta rauhassa, lähti käskystä noutoon ja palautti linnun täysiä ja suoraviivaisesti käteen :)

    Täytyy siis pikkuipanan kanssa keskittyä lähitulevaisuudessa hieman enemmän tuohon maltti- ja hallintapuoleen. Selvästi meidän säästellen tehdyt treenit on pitäneet motivaation huipussaan, koska Tyynen mielestä damit on superihania ja riista lottovoitto. Riistatreenejä me jatkamme jäisellä vaakulla niin, että se pitää nostaa mun käteen ilman hulabaloota aina ennen kuin saa ruoan. Teemme ensin nyt pari päivää vastaavaa damilla, niin treenin kriteerit vahvistuvat ipanan päässä...

    Mun pitää myös jatkossa ottaa nuo yksitellen treenailemaan. Molemmat saa hirveät huutokilarit, jos teen toisen kanssa ja toinen on laitettu puuhun kiinni odottamaan. Ja yllättäen mulla menee tällöin miljuuna kertaa pidempi aika saada koirat sopivaan vireeseen ennen treenin aloittamista...

    -----

    Konsultoin Mirkalta puhelinapua ennen eilisiä treenejä ja sain määräyksen, että seuraamistreenien yhteydessä en saa näyttää Tyynelle leluja. Parempi nyt ensin vaan tehdä se oikea seuraamispaikka satavarmaksi ja vasta myöhemmin alkaa ehkä palkata koiraa myös lelulla. Seuraamisessahan ideaalivire ei ole kamalan korkea, joten siksikin namipalkka on perustellumpi. Tällä kertaa punaiset odottivat kiltisti häkissä mun koulutusvuoron ajan ja olivat molemmat ihan sopivassa vireessä treenatessa.

    Rauha

    1.Ruutuun meno
    Rauha on viime aikoina hakenut ruudun aika varmasti, mutta en ole vähään aikaan vahvistanut oikeaa paikkaa ruudussa. Otin aluksi näyttöruudulla ja sen jälkeen tehtiin oikean paikan etsimisharjoituksia läheltä. Ja selvästi oli tarpeen, koska varsinkin läheltä Rauha tarjosi jostain syystä oikeaa etukulmaa?! Kauempaa lähetyksistä ekassa se meni tosi taakse (keskelle) ja tokalla ihan perfektosti just oikeaan paikkaan. Palkkasin läheltä sen heti kun päätyi oikeaan paikkaan. Tätä pitää jatkaa lähitulevaisuudessa!

    2. Seuraaminen
    Otettiin ensin taas vasemmalle käännöksiä suhinan kera. Rauha kääntyi tosi hienosti. Löysin myös hihnan ja ketjupannan tällä kertaa kaulaan asit. Otettiin lopuksi vielä kaverin käskyttämä seuraaminen, mikä meni muuten hyvin, mutta perusasennot oli aika kamalia. Kaveri teki monta kertaa pysäytyksen heti käännöksen jälkeen ja Rauhasta näki, ettei sellaista olla juuri tehty. Hitsit kun mä oon ite niin jumiutunut omiin kaavoihini noissa seuraamistreeneissä! Mutta perusasentotreeniä tarvitaas siis selvästi lisää! Seuraamispaikka ja käännökest oli kuitenkin tällä kertaa oikein hyvät :)

    3. Tunnari
    Tehtiin ensin yksi perustunnari, sit kiersin kapuloiden toiselle puolelle ja juoksutin Rauhaaa vähän tolpan ympäri ennen kapuloille lähettämistä. Lähetyskulman vaihdos ilmeisesti sekoitti sen, koska ekalla kerralla se toi hämmentyneenä ekan suuhun osuneen kapulan. Otettiin sit yks tavallinen, missä oma tuli hyvin ja sen jälkeen vielä uudestaan kiertoleikin kautta omille lähetys. Pysäytin sen ennen kapuloita seisomaan, jotta ehti hieman rauhoittua. R teki tosi hyvää työtä ja toi oman heti. Eli tämä liike alkaa kokonaisuutena tuntua jo melko varmalta, vaikka vahinkoja vielä välillä sattuukin.

    4. Luoksetulon pysäytys kiertoleikin kanssa
    Tyyne sai juosta vapaamuotoisesti R:n mukana, kun kierrätin sitä vielä tolpan ympäri. Eka pysäytys oli taas tosi löysä, mutta muissa se tsemppasi kovasti. Otin tarkoituksella koiralle vähän vauhtia ennen käskyn antamista. Jatketaan siis näitä ja toivotaan, että rutiini vauhdista pysähtymiseen kasvaisi! Ja myöhemmin täytyy myös tehdä maahanmenoja...

    Tyyne

    1.  Seuraaminen (askelsiirtymiä lähinnä)
     Meidän viime aikojen seuraamistreenien taso on sen verran tippunut, että päätin ottaa tällä kertaa ainoastaan helppoja ja varmoja kuvioita, jotta pääsen kehumaan ja palkkaamaan koiraa. Tyyne teki tosi hyvin ja keskittyneesti töitä ja paikka oli tällä kertaa tosi hyvä. Otin aluksi askelia ja sitten myös hieman suoraa ja käännöksiä. Jouduin toteamaan, että mun pitää treenata omaa liikerataa täyskäännöksessä vasemmalle, koska siinä pitää toisaalta antaa koiralle tilaa kääntyä ja toisaalta kääntyä kuitenkin nopeasti. Tyyne peruuttaa siis täyskäännöksissä sisäkaarteessa. Juoksussa koira voisi vielä olla tiiviimpi, mutta seuraa se silti juosten paremmin kuin äitinsä :D Jätin muutaman toiston jälkeen myös namin pois kädestä ja seuraaminen toimi edelleen hyvin. Otettiin sit lopuksi vielä muutama kierto ja siitä seuraamaan kutsu. Näissä Tee tuli aluksi tosi poikittain ja korjasi oikean paikan muttaman askeleen päästä, jolloin palkkasin. Pitää näissä jatkossa ehkä mieluummin auttaa koira suoraan oikeaan paikkaan kädellä, jotta se ei saa vääriä mielikuvia.

    2. Luoksetulo
    Luoksetuloa tehtiin kaverin pitämänä. Ekalla kerralla jäi hieman vinoon, muulloin ihan ok. Nyt ei ennakoinut jarrutusta, vaan ennemminkin juoksi ohi. No, kaipa se kuitenkin kehittyy...

    3. Hyppy
    Tällä kertaa kakara hyppäsi kuin vanha tekijä. Ei mitään ongelmaa. Käytin namikippoa edessä, minne treenikaveri laittoi namin koiran nähden. Lisäsin esteeseen kolmannen laudan ja tehtiin pari toistoa sillä. Ensi kerralla voisi ehkä jättää targetin jo pois?

    4. Ruutuun meno
    Vein ekalla kerralla ruutuun pikku-Teen narulelun. Vauhti oli lähetyksessä melkoinen! Otettiin heti perään toinen toisto niin, että ruudussa ei ollut mitään. Tee juoksi täysiä ruutuun ja minä perässä kehuen ja lelua heilutellen :) Kolmas toisto otettiin niin, että jätin lelun ruutuun ja menimme joksikin aikaa toiseen päähän kenttää tekemään kiertoleikkiä ja seuraamista. Lähetysvaiheessa yritin vähän rinnasta kiinni pitäen saada Tyynen katsomaan ruutua virittelysanalla (missä ruutu?), mutta päästäessäni kädet irti se lähtikin välittömästi ruutuun. Tuli kuitenkin takaisin ilman lelua, joten otin uuden lähetyksen rauhallisemmin, jolloin meni täysiä oikeaan kohtaan lelulle :)

    5. Liikkeestä seisominen
    Otin ensin peruuttaen muutaman seisomisen ja sitten sivulta. Toistoissa oli muutama ihan ok suoritus, mutta taso elää vielä melkoisesti. Tyyne kestää seisomassa jo jonkin aikaa ja pystyn rauhallisesti liikkumaan sivusuunnassa ja takaisin sen sivulle ilman, että tassut liikkuu. Se yritti vielä tarjota myös maahanmenoa, joten rutiinia tähän liikkeeseen tarvitaan vielä paaaljon.

    11.10.2011

    Kuinka joku lähtee vapaaehtoisesti ulos kylmään kaatosateeseen pimeällä?

    Sitä ihmettelin eilen illalla, kun treenasimme Maurin ja Friidun kanssa Tapiolassa. Ohi meni jatkuvasti niin lenkkeilijää, pyöräilijää kuin koiranulkoiluttajaakin. Toisaalta näin jälkikäteen ajateltuna ne ihmiset olivat sentään menossa paikasta a paikkaan b, toisin kuin me... 

    Mulla oli mukana ainoastaan Tyyne. Treenasin sen kanssa aika lyhyen kaavan mukaan. Jotenkin hankalaa tehdä mitään kovin syvällistä, kun pääosan treeneistä keskityn kouluttamaan muita. Namikippotreeniä ei saatu tehtyä, kun enhän mä tähän hätään mistään löytänyt edes yhtä valkoista kulhoa, mitä voisi tuollaiseen käyttää. Täytynee tänään ajaa kotiin Tarjoustalon kautta.

    Otimme ensin rivissä paikallamakuuta. Tyynen pää alhaalla makaaminen on vielä vähän epävarmaa. Nyt toki märkä maa vaikeutti hommaa, mutta eipä se pää vielä kovin hyvin maassa pysy. Eikä se myöskään mene sinne alas asti aina ensimmäisestä käskystä. Mulla oli nyt namikippo koiran edessä, pakko yrittää sellaista aputargettia, jotta koira menisi suorana alas. Pää pysyy kyllä alhaalla kohtuullisen hyvin, kun sen sinne ensin kunnolla saa. Tyyne tarjoaa nykyään myös tipahtamista erilaisissa tilanteissa, missä käsken sitä esimerkiksi sivulle. Ja muutenkin tilanteissa, missä se haluaa jotain erityisen paljon. Tämä täytyy kyllä ottaa lähitulevaisuuden projeksi!

    Makuun jälkeen treenasimme yksitellen. Ostin viikonloppuna Teelle pari uutta treenilelua ja niiden tehoa kokeltiin myös muiden koirien kanssa. Hyvin kelpasi karvapatukka ja fleece-lelu kaikille ipanoille :)

    Tyyne teki aluksi kuunteluharjoitusta, missä peruutin ja annoin sille sekaisin eri jättäviä käskyjä. Tästä jatkoin niin, että otin muutaman liikkeestä maahanmenon koira vasemmalla puolella. En kuitenkaan seuruuttanut sitä käskyn alla. Maahanmenot Tee meni hyvin ja tällä kertaa otin kaksi askelta vielä käskyn jälkeen ja naksautin, kun koira jäi maahan paikalleen. Ja jäihän se :) Täytyy ottaa tähän treeniin mukaan kesto, koska maahanmeno toimii jo kivasti liikkeessä.

    Jättävien jälkeen teimme tunnistusnoutokapulan etsimistä niin, että kävin kaivamassa kapulan nurmeen ja lähetin sitten Tyynen etsimään kapulaa. Se meni suurella innolla ja tajusi heti laittaa nenän päälle :) Tosin kapulan löytymisen jälkeen vauhti jatkui ensin musta poispäin, mutta tuli luokse kyllä kutsusta. Ja vaikka kapulaa ei mulle suorana tuotukaan, ei Tyyne toisaalta myöskään pureskellut sitä. Täytyy jatkaa tätä piilotteluleikkiä säännöllisesti, niin pääsen tästä hiljalleen rakentamaan tunnaria tytsylle.

    Tunnaritreenin jälkeen teimme hieman seuraamista, mutta tässä treenissä ei ollut allekirjoittaneen osalta juuri päätä eikä häntää. Mä toistan itseäni kamalan herkästi tällaisissa treeneissä ja teen ihan samoja lyhyitä kuvioita. Otettiin tosin hieman juoksuakin, mutta muuten aika sellaista lämmittelyhömpötystä. Namin häivyttämistä mä en oo juuri pystynyt tekemään, koska jostain syystä Tyynen hieno seuraaminen on väljistynyt viime aikoina kamalasti. Täytyy siis jatkaa vielä enemmän imutusta ja askelsiirtymiä ja palkata runsaasti. Tuntuu, että tällä hetkellä Tee ei yritä tarpeeksi. Olen yrittänyt myös palkata sitä lelulla seuraamisesta, mutta voi olla että joudun jättämään lelut pois tästä liikkeestä vielä toistaiseksi, jotta keskittymiskyky pysyy varmasti hyvänä.

    Lopuksi teimme vielä luoksetuloja sivulle ensin pidettynä ja sitten hieman kiertoleikin kautta. Tuli ihan siedettävästi. Tyyne on vaan alkanut ennakoimaan jarrutusta hieman, joten sen kanssa täytyy ottaa vielä paljon myös vauhtiluoksetuloja. Tyynen uudet lelut on siitä ihan superkivoja, joten niitä mun kannattaa käyttää jatkossakin! Heh, jostain syystä mua ei yhtään ahdista tuollainen jarrutteluennakointi, kun just käänteisen ongelman kanssa on painittu Rauhan kanssa niin pitkään...

    Otin eilen vielä variksen sulamaan treeniä varten. Lähiaikojen projektina olisi saada riistan luovutus kuntoon. Tyyne käy tosi kuumana, kun se näkeekin vaakun. Otettiin aamulla muutama toisto nostotreeniä. Naksutin ensin pari kertaa tavallisesta käsikosketuksesta ja sen jälkeen koiran tuli noutokäskyllä nostaa lintu maasta mun käteen. Se kyllä nosti lintua mun käteen, mutta ohessa tapahtui kaikenlaista muutakin toimintaa. Päätin, että en toistaiseksi puutu riemukierroksiin tai ravisteluun, vaan aluksi kriteeri on vaan nostaa lintu mun käteen. Eiköhän siitä hiljalleen saa karsittua ylimääräisen puuhastelun pois... Tarkoitus on ottaa tätä vaakkutreeniä kotona päivittäin ainakin viikon ajan, jotta riista ei olisi Tyynelle kuin lottovoitto. Lisäksi voin samalla vaakulla tehdä Rauhalle haastavia hakuharjoituksia. Se pistää itsensä vielä tavallista enemmän likoon, kun noudettavana on jotain "oikeaa".

    ---

    Tänään menemme työpäivän jälkeen lähipellolle namikulhojen ja damien kera. Rauhalla on ohjelmassa haastavia linjoja häiriöiden kera. Lauantain WT-koe tykyttää jo takaraivossa, joten yritetään nyt tehdä mahdollisimman laadukasta viimeistelytreeniä... Tyyne taas saa painaa pitkää linjaa ruokakupille. Lyhyemmässä matkassa voisin tehdä sille myös kelloharjoitusta kipoilla niin, että namikippoja on neljässä eri suunnassa ja lähetän koiraa vaihdellen eri suuntiin. Se saa myös noutaa mulle viereisestä kasasta dameja. Tämä toivottavasti vähentää neidin vaihtamishaluja...

    Lisäksi Tyyne jatkaa riistankäsittelytreeniä, paikkamakuuharjoitusta ja kaukäkäskyjä kotona (takajalat kansion päällä ja siinä seiso-istu-seiso -siirtymiä). Rauha taas saa tehdä kaukoja (seiso-istu-seiso). Pidetään riittävän helppona, että pääsen palkkaamaan PALJON. Lisäksi Rauha voisi tehdä luoksetulon pysäytystä kiertoleikin avulla. Plus tietty seuraamista.

    10.10.2011

    Eihän se nyt niin kuuma koira ole...

    Viikonloppu sujui vauhdikkaasti Redadictien ja Siipiveikkojen kasvattajapäivillä koulutuksessa. Oli mahtavaa päästä Rauhan kanssa osallistumaan huippukoulutukseen, vaikka ei "meidän" tapahtuma ollutkaan :) Nome-ryhmämme kouluttajana toimi Sanna Hallgren (kennel Aktiviva's). Viikonlopusta jäi käteen paljon hyviä ideoita ja ajatuksia kouluttamisesta. Sannalla oli hyvä ulosanti ja pidin erityisesti hänen tavastaan tarttua jokaisen koiran aidosti hankalampiin kohtiin ja miettiä ratkaisuja niihin. Hän oli lukenut tarkkaan meidän etukäteen lähettämät esittelyt ja treenejä rakennettiin pitkälti sen pohjalta, mikä oli kenellekin vaikeinta. Olemme Rauhan kanssa osallistuneet saman kouluttajan koulutuksen noin 3,5 vuotta sitten, kun R oli vasta 9-kuinen. Jo silloin minulle tuli vahva fiilis, että oma koulutusfilosofiani on hyvin samankaltainen kuin Sannalla.

    Lauantain harjoitukset aloitettiin harjoituksella, missä koiralle heitettiin ensin markkeeraus noin 30-40 metrin päähän pienen kallion päälle. Sen sai noutaa heti ja Rauha hakikin damin ongelmitta, mutta päätti kiertää kalliolle sivukautta. Tämän jälkeen veimme rauhallisesti yhdessä koiran kanssa muistin vastakkaiseen suuntaan ja palasimme katsomaan uuden markkeerauksen. Se jätettiin muistiksi ja otettiin ensin takaa ylös aiemmin viety muistidami ohjauksella. Tämän jälkeen koira lähetettiin hakemaan muistimarkkeeraus. Koiran palauttaessa Sanna jätti markkeerauspaikkaan vielä yhden damin, mikä otettiin ylös ohjauksella.

    Rauhan kanssa haasteeksi osoittautui viime aikojen tuttu teema. Sehän ei tietenkään viimeisessä ohjauksessa mennyt suoraan, kun oli kerran kiertänyt joka markkeerauksessakin puolikaaren vasemman kautta. No, pysäytin koiran pillillä siinä vaiheessa, kun se poikkesi reitiltä ja kysyin kouluttajalta, että mitäs nyt. Otin sitten vielä pillillä luokse ja hiivimme hiljalleen lähemmäksi, kunnes sain koiran oikeasti etenemään SUORAAN kalliolle... Sain noottia siitä, että pillikomentojen pitäisi olla koiralle aina mukavia, joten minulla olisi hyvä olla jokin sana, millä ilmaisen koiran tehneen väärin, mikäli se poikkeaa suoralta linjalta. Muutenkin pilliä on hyvä käyttää säästeliäästi! Positiivista palautetta saimme perushallinnasta, keskittymisestä ja erityisesti siitä, että koiran palautusvauhti on nopeampi kuin meno :)

    Lopun aamupäivän harjoittelimme malttia ja Sanna kertoi meille erilaisista tavoista harjoitella sitä. Hänhän palkkaa koiraansa hiljaisesta aktiivisuudesta namilla. Tarkoituksena tässä on olla askeleen edellä koiraa. Itse teen samaa myös, mutta tavoitteena olisi olla rikkomatta koiran katsekontaktia työskentelevään kohteeseen ja Rauhahan kuikuilee mua heti, kun vaan liikutenkin kättä. Tätä täytyy siis treenata jatkossa lisää.

    Sanna esitteli aamupäivällä myös uuden tavan treenata ohjauksia erityisesti nuorten koirien kanssa. Hänen mielestään on tärkeää, että koira lukitsee katseensa ohjauksessa johonkin (kaukaiseen) kohteeseen, joten hän käyttää koulutuksessa hyväksi eri kokoisia valkoisia kulhoja, mitkä ovat ohjauksen targetteina. Aluksi kulho on näkyvissä, jolloin koiran on helppo kohdistaa katseensa siihen. Myöhemmin kulho voi olla piilossa, mutta se auttaa koiraa sokkolinjoissa, kun sen edettyä hieman, tuttu kulho ilmestyy näkyviin. Kulhoja voi myös käyttää jonomaisesti niin, että lähettää koiran ekalle kulholle, antaa sen syödä namin ja pysäyttää sitten pillillä. Seuraavaksi taakselähetys seuraavalle kulholle, missä on nami jne. Kulhotreeni kuulosti ehdottomasti kokeilemisen arvoiselta. Varsinkin Tyynen kanssa, koska en halua sille vielä tehdä kamalan pitkiä ja vaikeita noutoja.

    Harjoittelimme iltapäivän aluksi ohjauksia valkoiselle kipolle. Päätin ottaa työn alle suoraviivaisuuden ja laitoin kipon korkeahkon kiven päälle. Lähdin sitten kiertämään kiveä kohtuu lyhyen matkan päästä niin, että harjoitus muuttui haastavammaksi toisto toistolta. Muut tekivät ympärillä samaa harjoitusta, mutta tämä ei Rauhaa häirinnyt. Otin lopuksi muutaman pidemmän helppokulkuisemman linjan, mutta siinä vaiheessa Rauhan juoksuvauhti oli huomattavasti hitaampi. Joko se väsyi toistojen määrään tai sitten namikuppi ei vetänyt sitä yhtä hyvin kuin dami. Huomasin hyvin myös näissä harjoituksissa, että Rauha ei varsinaisesti lukitse katseellaan ohjauksen kohdetta, vaan kriteeri sille on, että se katsoo oikeaan suuntaan. Tästä syystä täytyy lähitulevaisuudessa pitää noutoesineet/kipot näkyvissä, jotta saadaan kunnon lukitus. Minun pitäisi harjoitella myös sitä, että pystyisin pitämään Rauhan pidempään lähetysasennossa. Tällä hetkellä lähetän sen melkein heti, koska pelkään äänen tulevan lähetykseen, jos annan koiran kerätä itseään liian kauan... Sanna pisti minut myös pohtimaan sitä, voisinko lähettää koiran ohjaukseen jollakin erilaisella tavalla. Hmm...

    Lopuksi puhuimme suuntakäskyistä ja otimme vielä koirille pienet harjoitukset, missä koira vietiin noin 50 metrin päähän ohjaajasta ja sen taakse noin 10 metrin päähän namikippo. Ohjaajan tuli antaa taakselähetyskäsky ainoastaan suusanallisesti. Tämä meni Rauhalla yllättäen ihan superhienosti. Suorastaan paremmin kuin käsimerkkien kanssa... Tähän harjoitukseen voi alkaa lisäämään myös sivuille kippoja, joille ei saa mennä. Eli eräänlaista kelloharjoitusta namikippojen ja etäisyyden kanssa :) Kotiläksyksi saimme tarkastaa, osaako koira tehdä lähihakua pelkästä pillityksestä, vaikka se ei tietäisi alueella olevan mitään. Kokeilin illalla mökillä sitä, eikä Rauha kyllä kovin hyvin tajunnut, mistä on kyse...

    Sunnuntai aloitettiin ohjausharjoituksilla metsämaastossa, missä koirille tehtiin 4-5 muistipaikkaa ympäri aluetta. Niitä lähetettiin alueille satunnaisessa järjestyksessä ja lähetyskulmaa vaihdellen. Tämä oli todella tehokas harjoitus monelle kuumalle koiralle ja ne hiljenivätkin melko nopeasti tätä tehdessään. Me teimme harjoituksen parityönä Sara-siskon kanssa, koska kavereiden työskentely on ollut Rauhalle kova pala. Hyvä treeni, itse linjat menivät varmasti, tosin yhdelle muistipaikalle mennessä Rauha kiersi aina mun mieelestäni väärältä puolelta puuta. Lisäksi R pysähtyi usean kerran damien luona katsomaan mua, kun pillitin lähihakupillityksen. Yleisö oli tehnyt siitä diagnoosin, kuulemma mun lähihakupillitys kuulostaa hyvin samalta kuin pysäytys. Eipä ihmekään, että koira on usein noissa tilanteissa hetken hämmentynyt! Täytyy siis alkaa harjoitella sopivampaa pillikomentoa lähihakuun...

    Äänen puolesta Rauha oli lähes äänetön. Muutaman kerran se päästi ihan pienen piippauksen, mutta parempaan suuntaan mennään koko ajan :) Se myös muisti kaikki muistipaikat hyvin (tai ainakin ohjautui hyvin varmasti niille).

    Iltapäivällä oli vielä vuorossa vapaan haun harjoittelu. Sanna sanoi tekevänsä todella paljon yhden damin kanssa hakua. Hän vaikeuttaa asteittain hakutyötä pienentämällä noudettavan esineen kokoa ja vaikeuttamalla maastoa. Hän käyttää hakutyön treenaamisessa jopa tennispallon kahdeksasosia! Halusin Rauhan kanssa tehdä hakua jossakin haastavassa maastossa, koska erilaiset maastovaihtelut ovat ajoittain olleet meille haastavia. Halusin myös tehdä riistalla, koska emme ole aikoihin tehneet riistalla treeniä koulutuksissa ja halusin nähdä, onko tällä kertaa tietoakaan meidän riistalla roikkumisongelmasta. No, Rauha teki ihan loistavaa työtä vaakun löytämiseksi. Se meni tiheään puskaan sisään monesta eri suunnasta ja oli ottanut riistan heti lennosta suuhunsa. Teimme vielä toisen piilotuksen eri paikkaan. Tällä kertaa Sanna jäi lähettyville vielä katsomaan, mitä Rauha tarkalleen tekee siellä linnulla. Se etsi hetken aikaa, sai hajun ja otti juostessaan linnun suoraan suuhun.

    Päivän lopuksi Sanna kertoi vielä jokaiselle erikseen, minkälaisen vaikutelman oli viikonlopun aikana koirasta saanut ja minkälaisia harjoituksia kyseisen koiran kanssa kannattaisi jatkossa tehdä. Meidän kohdalla hän oli noteerannut saman kuin itsekin. Eli Rauha ei ohjauksissa lukitse katsettaan mihinkään kohteeseen, vaan se katsoo vain käteni osoittamaan suuntaan. Tätä voisi treenata kuulemma vaikka omassa keittiössä lihapullamarkkeerauksilla :D Hänen mielestään Rauha ei myöskään ole niin kuuma koira, kun mitä olin esittelyssäni kertonut, vaan sen pieni vinkuminen on ennemminkin turhautumista. Hän oli sitä mieltä, että tuolla ohjauksen targetin luomisella lähetyksistä voisi tulla vielä varmempia ja hiljaisempia. Riista toi Rauhaan haussa ylimääräisen kipinän, joten Sanna suositteli, että mun kannattaa tehdä hakutreenit mahdollisimman usein riistalla. Ja juurikin niin, että mulla on jotain erityisen herkullista loppupalkkana, mielellään niin, että purkki laitetaan koiran nähden maahan odottamaan. Riistan kanssa koiralle kannattaa nimittäin usein muistuttaa, että kannattavinta on tuoda ne ohjaajalle, vaikka lintu onkin aika ihana. Rauha käyttää kuulemma nenäänsä mainiosti, joten sen kanssa ei tarvitse treenata minidameilla tms.

    Kokonaisuutena ihan mahtava viikonloppu. Seura oli hyvää ja treenimotivaatio noutohommiin kasvoi taas huimasti. Oli myös hienoa kuulla palautetta, että koira on suht rauhallinen. Ilmeisesti malttitreenit ja ikävuodet ovat tehneet tehtävänsä, koska tuo todella alkaa olla viretilaltaan aika sopiva treenatessa :) Ensi lauantaina meillä on vuorossa WT-koe, saapi nähdä, olenko sen jälkeen vielä samaa mieltä asiasta ;) Mutta tuntuu myös, että Rauhan työskentely alkaa olla kivan rutinoitunutta ja se suoriutui viikonlopun tehtävistä vähintäänkin erinomaisesti :) Tällaisissa fiiliksissä on hyvä lähteä viimeisiin kokeisiin ja treenata innokkaasti talven ajan kevään nome-kokeita varten!

    ---

    Tänään meillä on vuorossa kakaroiden tokoilutreeni. Rauha saa pitää vapaapäivän, eli sen kanssa ei tehdä mitään "isoa" tänään. Tyynen kanssa katsellan varmaan vähän sitä namikippo-ohjausta ja sit ihan seuraamista, jättäviä ja tunnarikapulaakin voisin ensimmäisen kerran koittaa piilottaa, kun treenataan kerrankin nurtsilla.

    6.10.2011

    Kiire ei ole hyvä treenikaveri...

    Eiliset tokotreenit meni allekirjoittaneen osalta vähän sähläykseksi. Kotona sattui muutamia pikkujuttuja ennen lähtöä ja niiden tuloksena olin 5 minuuttia myöhässä aloittamassa ryhmäni koulutusta. No, enhän mä tietenkään siinä kiireessä lähtenyt kasaamaan meidän häkkiä, vaan jätin koirat tolppaan odottamaan.

    Koulutus luonnollisesti vielä venyi yli, ja itsellä oli tästä kaikesta säätämisestä koko omien treenien ajan takaraivossa ajatus "kiire kiire". Ja kahden koiran treenaaminen parityöskentelyllä vie kyllä niin paljon aikaa, että saan oikeasti pitää kiirettä ehtiäkseni tehdä treenijutut ennen kasia... No, meidän treenit olikin sitten just sen näköiset. Jätin välistä paikkamakuunkin, että ehdin edes jollakin tavalla sählätä suunnittelemani jutut loppuun...

    Tässäpä sähläilyn "tulokset":

    Rauha

    Seuraamisen käännökset oli teemana. Enhän mä tietenkään muistanut kentälle juostessani kaivaa autosta sitä lyhyttä hihnaa koiralle... Joten tehtiin jälleen kerran irti. Tein tiukkaa neliötä vasemmalle ja suhisin joka käännöksessä. Ja Rauha lopussa Rauha teki myös ilman namia ja käsiapuja vasemmalle käännöksiä hienosti peppua heittämällä :) Otettiin myös hieman juoksua ja muitakin käännöksiä. Juoksu oli aluksi ihan kamalaa, mutta parani kun jatkoin vaan matkaa. Täytyy selvästi ottaa sekin enemmän työn alle. Ja muutenkin monipuolistaa meidän seuraamistreenejä! Seuraamisen jälkeen tein ihan edestä kaukojen maahan-seiso-maahan -siirtymiä. Otin ekan toiston ihan käsi kuonossa kiinni ja hiljalleen aloin vaihdella matkaa. Palkkasin lähes joka siirtymästä. Ja nyt Rauha teki vaan pari vähän huonompaa siirtymää. Jes, ehkä tästä vielä liike saadaan!

    Rauhan toinen kierros jäi hieman nysäksi, kun treenikaverit alkoivat jo poistua kentältä... Sain onneksi Kaisan vielä jelppaamaan mua meidän tunnarin kanssa. Tehtiin ensimmäinen ihan tavanomaisesti. Siinä Rauha jostain syystä juoksi vaan oikeanpuoleisen kapulan luokse, haisteli sitä ja viereistä ja toi sen... Otin uuden toiston, missä pysäytin koiran seisomaan ennen kapuloita. Ja hyvin tuli oma. Sit otettiin vielä kiertoleikki alle ja siitä vauhdissa koira kapuloille. Ekalla kerralla käskin taas seisomaan ensin, tokalla kerralla annoin mennä täysiä kapuloille. Ja kaikilla kerroilla tuli oikea heti. Eli täytyy alkaa antamaan useammin vahvistava käsky, kun koira on kapuloilla. En tiedä, miksi ekalla kerralla R toi väärän, mutta sen jälkeen oli kiva todeta, että se pystyy rauhoittamaan itsensä haistelemaan myös niinkin kiihdyttävän jutun kuin kiertoleikin jälkeen! Luoksetulon stoppia ei ehditty tekemään, se jääköön kotitreeniin.

    Tyyne
    Tee sai aloittaa treenit. Yritimme ottaa ensin seuraamista, mutta ipana oli tunnin tolpassa kököttämisen jälkeen niin kierroksilla, että eihän se meinannut malttaa seurata ollenkaan. Seilaili ihan miten sattuu ja teki ohessa kaikkea ylimääräistä. No, eipä siinä sitten paljoa namikäsiä häivytetty... Sain hetken vääntämisen jälkeen sen seuraamaan hetken ihan mallikkaasti namin kanssa, joten lopetettiin siihen. Ensi kerralla mun pitää varmaan jättää koiralauma autoon odottamaan treenejä, josko olisivat sitten pikkasen vähemmän kierroksilla. Toki se häkkikin helpottaisi elämää jo kovasti...

    Tyynen vauhti sopi kiertoleikkiin mainiosti. Se haki jo tosi kivasti aika kaukaakin tolppaa kierrä-käskyllä. Muutaman kerran jäi arpomaan mun eteen, mutta lähti monta kertaa pienen virittelyn jälkeen hienosti kiertämään. Tuli myös sivulle ihan suht näppärästi. Tosin vauhdissa tulemisessa sattuu vielä työtapaturmia jonkin verran, eikä perusasento ole aina niin suora kuin se voisi olla... Eli toistoja jatketaan :)

    Toisella kierroksella aloitimme jäävien treenaamisen peruuttamisharjoituksella. Tyyne ei toistaiseksi juuri ole tarjonnut vääriä asentoja sanallisesta käskystä. Tosin musta tuntuu, että omat eleet auttaa väkisinkin koiraa, vaikka mielestäni seison ihan paikallani ;) Koska aiemmin seuraamisissa Tyyne ennakoi liikkeestä maahanmenoja, teimme harjoitusta nyt vain peruuttamalla. Teimme seisomista enemmän ja pidin muutaman kerran ipanan seisomassa paikallaan joitakin sekunteja. Ja sehän pysyi jo aika kivasti! Seisomisessa olen kävellyt tässä vaiheessa koiran sivulle, mutta tietysti kaikkea omaa liikettä ja häiriötä pitää vielä lisätä rutkasti ennen kuin voin sanoa sen osaavan tuon.

    Lopuksi tein vielä hyppyä. Tässä vaiheessa muut tekivät paikkamakuuta, joten enhän mä sitten itään namialustaa lähtenyt etsimään. Tyyne vierasti hyppyä edelliskertaa enemmän, joten teimme vaan vapaamuotoista hyppyä parilla laudalla niin, että kävelin vieressä ja Tyyne sai hypätä. Se sai myös kiertää esteen ja hypätä muutaman kerran. Kriteerinähän oli siis että koira ylipäätään hyppää. En tiedä, mitä tästä treenistä opimme. Ei ainakaan koemaista suoritusta. No toivottavasti este on Tyynelle nyt edes hieman tutumpi este. Ja ensi kerralla se namialusta PITÄÄ laittaa... Nyt Tyyne hyppäsi tosi lähelle estettä välillä myös kolauttaen jalkansa lautaan.

    ---
    Tänään tehdään punaisten kanssa mahdollisesti pienet noutotreenit dameilla, mikäli oma olotila paranee iltaan mennessä. Tokoiluja ei tehdä kuin päivittäiset naksutreenit. Huomenna taas suuntaamme töiden jälkeen auton nokan kohti Hauhoa ja mökkiä. Rauhalla on luvassa nome-tehoviikonloppu. Salli ja Tyyne saavat sillä välin keskittyä seuraneiteinä olemiseen. No, eiköhän me Tyynen kanssa jotain pientä noutotreenin tynkää sentään ehditä tekemään jossain välissä :)