30.8.2012

Voihan pupu

Sain pe-iltana kaivatun soiton, että mahduimme 3.varasijalta taippareihin. No, positiivisin fiiliksin lähdimme lauantai-aamuna kuuden aikaan ajamaan kohti Raaseporia. Tyyne tuntui olevan ihan mukavassa vireessä, tosin ehkä vielä hieman väsynyt edellisviikon mejäilyjen jäljiltä.

Sosiaalisessa käyttäytymisessä Tirppa otti rennosti ja laittoi ihan oma-aloitteisesti makuulle. Olimme aamupäiväryhmän 6.koirakko, joten ehdin koepaikalla rauhassa katsomaan useamman suorituksen ennen koiran hakemista. Virittelin Tyynen niin, että aluksi käveltiin hieman ja otin muutaman variksen luovutuksen läheltä. Se oli aika vauhdikkaan oloinen, joten päätin purkaa pahimman energian treenipatukkaan autolla. Tämän jälkeen käskin Tyynen makoilemaan mun jalkoihin ja relattiin edellisen koiran suorituksen ajan mättään reunalla.

Seuruutin Tyynen suorituspaikalle. Se on koetilanteissa alkanut harrastaa sitä, että se nojaa hihnaan aika voimalla ja sen kuulee hengityksestä, mikä hieman rohisee. Täytyy oikeasti alkaa panostaa tuohon nome-seuraamiseen, koska nome-kokeissa pitäisi pystyä kulkemaan koira irti...

Vesityö meni tavalliseen tapaan. Tyyne syöksyi veteen ja toi lokit vauhdilla rantaan. Menin ihan ylösnousukohtaan vastaan, kun en halunnut tehdä vedestä palautuksia yhtään vaikeammiksi. Sivulletuloissa koira oli hiljaa ja rauhallinen, joten kyllä se patukkaan purkaminen taisi olla ihan hyvä idea.

Hakuruutu oli aika selkeä sektori, jossa taaimmaiset riistat näyttivät olevan kohtuullisen kaukana. Tyyne lähti ruutuun joka lähetyksellä ihan hyvällä vauhdilla. Tosin vauhti oli ihan eritasoista, kuin ensimmäisessä kokeessa. Selvästi koira oli hieman väsynyt. Kaikki riistat nousivat ylös ihan hyvin. Tosin alkukesän juostessa nostot ovat muuttuneet hieman sellaisiksi, että koira kasaa linnun suuhun paikallaan ja tulee vasta sitten. Yksi lintu tuli ruudun takaosasta niin, että vaakun siipi oli suoraan Tyynen silmien edessä. Se pudottikin linnun noin 10m ennen mua ja jäi ihmettelemään, että kuinkas tässä näin kävi. Kutsuin koiran luokse ja lähetin rauhallisesti sen uudelleen ruutuun, jolloin Tyyne toi käteen myös tämän linnun. Tuomari haetutti ruudusta 4 varista. Palaute oli oikein hyvää, tehokas koira, joka keskittyy tehtäviin erinomaisesti. Tyyne oli myös koko suorituksen täysin äänetön, tosin pitihän mun jotenkin saada tollerista ääntä ulos, joten onnistuin ekan vaakun palautuksen jälkeen tallaamaan koiran varpaille. Onneksi se ei ollut tästä moksiskaan, vaan jatkoi episodin jälkeen työtään normaalisti.

Jäljelle mennessä ohjaajaa jännitti aika paljon. Laitoin kuitenkin Tyynen rauhallisesti jäljen alkuun istumaan ja lähetin siitä koiran. Se eteni suht ilmavainuisesti jäljen loppuun ja näin, kuinka koira seisoi kummun takana pupulla. Aikaa meni pitkään ja lopula Tyyne tuli takaisin kanilta - ilman pupua. Laitoin sen uudelleen jäljelle, jolloin koira alkoi vaihtaa etenemistä haulle. Päätyi kuitenkin lopulta uudelleen kanille ja tuli pois. Tässä vaiheessa tuomari lähti kävelemään kanille, jolloin Tyyne tuli takaisin mun luokse. Sain sen kamalalla vaivalla lähtemään tuomarin luokse, mutta ei se mitään auttanut. Tyyne vain katseli, kun tuomari heitteli pupua. Lopulta lähdin itse kävelemään kohti pupua ja ollessani noin 15m päässä siitä, Tyyne meni oma-aloitteisesti kanille ja toi sen mun käteen.

Kylläpäs tuosta kokeesta jäi huono mieli :( En tiedä, miksi Tyyne ei pystynyt pupua jäljen päästä tuomaan. Se oli kyllä kohtuullisen iso, mutta ei nyt mitenkään erityisen valtava. Treenijäljet Tee on tehnyt aina ongelmitta ja palauttanut kanin käteen. No, eipä tässä auta kuin ottaa puput tehotreeniin.

Arvostelu oli muilta osin taas tosi kiva:
1.Sosiaalinen käyttäytyminen: Käyttäytyy hyvin ihmisiä ja muita koiria kohtaan. hyväksytty
2.Uimahalu: Syöksyy veteen. Ui suoraviivaisesti. hyväksytty
3.Hakuinto: Kovalla sykkeellä kattaen alueen nopeasti. hyväksytty
4.Noutohalu: Hyvä. Toimii riistojen kanssa nopeasti ja hyvät ylösotot. hyväksytty
5.Nouto-ote: Hyvät otteet kaikista riistoista. hyväksytty
6.Palauttaminen: Kaikki riistat ohjaajalle käteen. hyväksytty
7.Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen. hyväksytty
8.Itseluottamus ja aloitekyky: Jäljestää hienosti kanille. Seisoo kanilla, mutta ei ota sitä. Yritetään uudestaan. Uudella lähetyksellä koira ei lähde. hylätty
9.Yhteistyö: Hyvä. hyväksytty
10.Yleisvaikutelma:Nopea koira, joka hyvällä työmoraalilla selvittää helposti vesi- ja hakutehtävän. Tänään valitettavasti ei ota kania. hylätty
Tulos: nou0 

----

Sunnuntaiksi sulatin meidän pakkasesta turbokokoisen kanin (4,5kg). Sen kanssa meillä oli ensimmäistä kertaa tahtojen taistelu, että pitääkö se kani tuoda mulle vai ei. Tästä päättelisin, että ongelma voi hyvinkin liittyä kanin kokoon. Meillä on tainnut kaikki muut treenipuput olla siellä alarajalla 1-1,5kg. Isolla taas en ole raatsinut treenata, kun eihän Tyyne pysty sitä kunnolla mulle tuomaan, koska se on niin iso.

Meillä on ensi sunnuntaiksi taipparikoepaikka UMN:n kokeeseen Raaseporiin. Olemme nyt tämän viikon keskittyneet ainoastaan puputreeniin. Su ja ma Tyyne sai tuoda ruokansa edestä mulle turbokanin. Tiistaina käytiin pentueporukalla noutotreenaamassa ja siellä Tyyne sai tuoda 2,5-kiloisen treenipupun pimeästä metsästä jäljen päästä. Tähän tarvittiin kaksi lähetystä, mutta pupu tuli toisella nätisti käteen. Eilen kävimme ajamassa Veikkolassa yhden puputreenin verran. Cati veti meille hieman ylipitkän treenijäljen reilu 2-kiloisella pupuliinilla. Tämä tuli yhdellä lähteyksellä käteen ja siitä Tyyne sai palkaksi lihapullia. Nyt ei voi muuta kuin toivoa, että tämä tehotreeni pupuilla riittää. Otamme sunnuntaihin asti siis rennosti. Lauantaina meillä tosin on Ansun tokovalmennus, mutta muutoin me ei tehdä muuta kuin lenkkeillään.

Tänään punaiset pääsee Jenny-hierojan käsittelyyn. Toivottavasti ei ole mitään pahempia jumeja. Ainakin Rauha vaikuttaa jo liikkeiden osalta tasapainoiselta. Tyynestä en taas osaa oikein sanoa, luulen että sillä on selkä jonkin verran jumissa...


21.8.2012

Tyyne the mejätaituri

Mihin ihmeeseen taas katosi 2kk?! Treenattu ollaan kovasti, mutta blogin päivittäminen on jälleen jäänyt laahaamaan... Tiivistetysti täytynee todeta, että 2kk ollaan treenattu Tyynen kanssa noutojuttuja dameilla ja riistalla, yritetty ilmoittautua taippareihin, treenattu mejää molempien kanssa ja tietysti sitä tokoakin. Toko on kuitenkin ollut hieman pienemmällä huomiolla, kun ollaan keskitytty näihin kesälajeihin. Tyyne kävi loistamassa Lentsun tokopäivässä heinäkuun alussa, sen jälkeen olimme 1,5 viikkoa lomalla ja viikko loman jälkeen Tyyne aloitti juoksut. Virallisia kisoja ei siis ole ollut ennen viime viikonloppua.

Rauha alkaa olemaan toipunut revähdyksestä. Olemme viime viikkoina alkaneet varovasti muistella tokojuttuja ja mejäilleet. Noutotreenejä Rauha on saanut tehdä vasta muutaman ja agilityakin aloitellaan nyt varovasti askel kerrallaan, ettei toipumisessa vaan tule takapakkia.

Sitten asiaan, eli viime viikonloppuna oli Virroilla novascotiannoutajien mejä-mestaruuskoe. Olin alunperin ilmoittanut molemmat, mutta vajaa 2vkoa ennen koetta sain kuulla, että siihen mahtuu 1 koira per talous. Päätin valita Rauhan, koska se raukka on koko kesän joutunut saikuttamaan ja olemaan kakkoskoira kaikissa puuhasteluissa. Tyyne pääsi kuitenkin 7.varasijalle, joten teoriassa oli edelleen mahdollista saada molemmat kokeeseen. Kenraaliharjoitus viikkoa ennen koetta oli vähän katkeransuloinen. Rauha teki tyylinsä mukaisesti ihan ok suorituksen. Tyyne teki kesän 5.treenijäljellä jo ihan nappisuorituksen, joten siinä vaiheessa mietin jo, että valitsin varmaan väärän koiran kokeeseen.

No, joskus onni potkii meitäkin ja sain torstai-iltana puoli kymmeneltä kaivatun puhelun Jannelta, että Tyynelle olisi koepaikka. No, riemusta pomppien otin sen tietysti vastaan. Perjantaina lähdin ajoissa ajamaan Virroille, jotta ehdin suunnistamaan valmiiksi kaksi avo-jälkeä, jotka minun piti tehdä. Hämärä meinasi vähän yllättää metsässä, mutta siitä selvittiin. Pe-iltana huomasin myös, että edellisviikon mökkireissun jäljiltä tyttöjen jälkiliina ja valjaat olivat kulkeutuneet autosta kotiin, ja siellähän ne siis olivat... No, ei muuta kuin lauantai-aamuna paikalliseen eläinkauppaan ostamaan pikana uusia valjaita ja liinaa. Onneksi tytsyt on niin saman kokoisia, että samat valjaat mahtuivat molemmille! Unohdin myös pyyhkeeni kotiin ja pe-iltana lippikseni Virtain pitserian ulkopenkille... Se onneksi löytyi lauantaiaamuna samalta paikalta ;)

Lauantai ahkeroitiin jälkien parissa ja su-aamuna koitti vihdoin koeaamu. Arvonnassa minulla kävi hyvä tuuri, sillä Tyyne sai päivän ensimmäisen jäljen. Sen jälkeen opastin kaksi omaa jälkeäni, välissä oli yksi koira, jonka aikana purin ensimmäisen jälkeni piilomerkit ja sitten oli Rauhan vuoro.

Tyyne teki kokeessa juuri samanlaisen suorituksen, kuin edellisviikollakin. Se haisteli alkumakauksen ja lähti määrätietoisesti kuono maassa etenemään jäljellä. Se ei kertaakaan tehnyt edes tarkastuslenkkejä jäljen sivuun. Makauksille se pysähtyi varmaan puoleksi minuutiksi kaivelemaan ja syömään multaa. Lähti onneksi kehoituksetta suoraan seuraavalle osuudelle. Sorkan kohdalla oma fiilis oli jo aika sanaton. En voinut muuta kuin istua mättäälle ja rapsuttaa ja kehua koiraa, koska sen tekemä koesuoritus oli todellakin virheetön. Voin sanoa, että oli ihan mielettömän hieno fiilis, kun mun pieni Tirppa oli niin pätevä!

Opastukset meni ongelmitta ja ennen Rauhan jälkeä olin jo ihan puhki metsässä rämpimisestä. Rauha on ollut aina vähän ilmaavainuisempi jäljellä, joten odotin mielenkiinnolla, onko treenit vaikuttaneet sen jäljen seuraamisetäisyyteen. Eipä ollut, heti ekalla osuudella aika alkuvaiheessa Rauhan edestä karkottui parvi metsäkanlintuja. Se vähän tarkisteli niiden jälkiä, mutta jatkoi kuitenkin jäljestämistä - tosin melkoisesti jäljen sisäsivulla. Molemmat kulmat se oikaisi kymmenien metrien verran ja kaadon kohdalla oltiin edelleen paljon sivussa jäljestä. Rauha kuitenkin lähti kaartamaan takaisin jäljelle ja meni harmittavasti noin 2m sorkan vierestä jäljen yli. Sen jälkeen se pyöri alueella etsien sorkkaa, mutta ei vaan löytänyt ja otti lopulta paluujäljen. Tästä siis hukka. Palasimme tuomarin kehoituksesta jälkeä pitkin ja Rauha nuoli sorkkaa innoissaan, kun sen lopulta löysi. Että sellainen suoritus. Ainakin Rauhalla oli koko jäljen ajan tosi kivaa, joten eipä mua nyt niin kamalasti harmittanut se hukka.

Tulosten jakamisessa Rauha oli odotetusti avoimen luokan 12 koiran joukosta 8. Tulos oli 30 pistettä ja AVO2-tulos. Kiva, sitä meillä ei vielä ollutkaan. Nyt on sitten yksi kappale kaikkia avo-luokan mahdollisia tuloksia... Rauhan arvostelu oli seuraava:
 
Tuomari: Toni Tunkkari, ohjaaja Hanna-Mari
   Jäljestämishalukkuus (6) 5 pistettä
   Jäljestämisvarmuus (12) 6 pistettä
   Työskentelyn etenevyys (10) 8 pistettä
   Lähtö, kulmat, makaukset (14) 5 pistettä
   Käyttäytyminen kaadolla (3) 3 pistettä
   Yleisvaikutelma (5) 3 pistettä
Rauha nuuhkii alkumakauksen ja lähtö ohjatusti jäljelle. Vauhti hyvinkin ailahtelevaa ja työskentelee ilmavainuisesti mistä osoituksena jäljestys jälkiuran sivussa koko suorituksen ajan. Oikaisee kulmat reilusti ja makaukset täten jää merkkaamatta. Ensimmäisellä ja kolmannella osuudella metsäkanalintujen lähtö johtaa tarkisteluun, mutta niistä selvitään. Kaadolle tultaessa Rauha kyllä haistaa sorkan mutta ottaakin paluujäljen ja pystytään vielä palauttamaan jäljelle. Loppu varmasti ja sorkkaa kohtaan esitetään suurta kiinnostusta.

Rauhan arvostelun jälkeen sain odotella Tyynen tulosta hieman pidempään. Toiseksi tuli Tyynen siskopuoli Rita 48 pisteen hienolla suorituksella. Sitten olikin enää Tyynen arvostelun vuoro. Tuomari sanoi ensimmäisenä ennen arvostelun lukemista, että hänen oli todella vaikeaa kirjoittaa tätä arvostelua, koska suoritus veti aika hiljaiseksi. Tässäpä se nyt kuitenkin on:

 Tuomari: Toni Tunkkari, ohjaaja Hanna-Mari Kinnunen
Jäljestämishalukkuus (6) 6 pistettä
Jäljestämisvarmuus (12) 12 pistettä
Työskentelyn etenevyys (10) 10 pistettä
Lähtö, kulmat, makaukset (14) 14 pistettä
Käyttäytyminen kaadolla (3) 3 pistettä
Yleisvaikutelma (5) 5 pistettä
Tyyne nuuhkii huolellisesti alkumakauksen ja lähtee nimensä vastaisesti, varsin myrskyisästi jäljelle. Vauhti ripeää, mutta tarkkuus ei heikkene kertaakaan koko jäljellä. Tekee ainoastaan pari tarkistusta alle narunmitan koko suorituksen aikana. Makaukset merkkaa molemmat huolellisesti ja pitkään. 1. kulma suoraviivaisesti seuraavalle osuudelle. 2. kulma metrin suunnan tarkastuksella. Kaadon osoitti pysähtyen jääden nuolemaan sorkkaa.
Tyyne sai siis AVO1-tuloksen täysillä pisteillä ja voitti sillä tolleri-mejän avoimen luokan! Samalla saatiin kotiin parhaan avoimen luokan koiran kiertopalkinto. Mutta siinä ei ollut vielä kaikki. Tolleri-mejässä jaetaan myös muutama erityinen kiertopalkinto, joista meille myönnettiin Tollerbay-kennelin lahjoittama Ilopilleri-palkinto. Se annetaan tollerille, jolla on ilmeinen työilo ja jonka jäljestystyöskentelyä on ilo katsella.

Viime viikko oli muutenkin melkoista tulosten takomista Ainstaineille. Tiistaina Mauri ja Chili kävivät tokokisoissa tehden molemmat alo1-tulokset. Chili vielä voitti luokkansa saaden samalla kp:n ja TK1-koulutustunnuksen. Lauantaina Tessa läpäisi upeasti taipumuskokeen ja sunnuntaina Tyynen ja Rauhan lisäksi mejä-kokeissa oli Friidu, joka teki hienosti VOI2-tuloksen ensimmäisessä voittajaluokan kokeessaan.

Nyt on melkoinen voittajafiilis, toivottavasti se jatkuu vielä pitkään! Tyynen pään menoksi on suunniteltu lähiviikoille taippareita ja tokokisoja. Toivotaan, että huikea tulostaso jatkuu. Lopuksi vielä kuva Tyynestä palkintojen kera (parempia on kaverin kamerassa, mutta laitetaan nyt tämä ihan fiiliksen takia). Ai vitsit, että mulla on hieno pikkukoira :)