Aina ei voi voittaa... tai edes onnistua.

Tai edes suoriutua siedettävällä tasolla... Lauantain WT-koe meni Rauhan osalta ihan penkin alle. Yritin pe-iltana mökillä tehdä sille vielä helppoja ohjaustreenejä, mutta se oli jo niissäkin harjoituksissa tosi levottoman oloinen. Ilmeisesti tiistain kökkötreenit olivat jääneet takaraivoon kummittelemaan. Tämä kuului sitten epävarmana piippaamisena.

No, la-aamuna lähdin koepaikalle vielä toiveikkaana, että onhan tuo koira ollut tällaisissa kimppajutuissa ennenkin ja ehkä se luottaa siellä paremmin mun ohjaukseen. Eka rasti oli meille aika vaikea, koska sellaista emme ole aikoihin harjoitelleet. Koira lähetettiin pellolta pusikkoon hakutehtävään. Samaan aikaan käveltiin eteenpäin ja ekan damin palautuksen myötä koiraa tuli seuruuttaa eteenpäin, kunnes laukaus kajahtaa ja sit lähettää koira vielä uudestaan hakuun. Lähetin Rauhan etsi-käskyllä, jolloin se juoksi pellonreunaan katsomaan toimitsijoita. Pyöri aikansa pellonreunassa, jolloin annoin sille uuden etsi-käskyn käsimerkillä. Se katsoi mua hämmentyneenä, haukahti kimakasti (!) ja lähti sitten kaarroksen jälkeen etsimään oikealta alueelta. Palautuksen jälkeen annoin damin tuomarille. Tässä vaiheessa lähdin seuruuttamaan koiraa, mutta se piti sivulla ääntä sen verran, että siihen loppui se suoritus.

Nollasta huolimatta olisimme saaneet suorittaa loput rastit. Näin ajattelin alustavasti tehdäkin, mutta huomasin hetken päästä, että levosta noustuaan Rauha ontui vasenta etujalkaansa. Ei mitenkään valtavan paljon, mutta astui selvästi varovaisemmin sillä ja liikkui epäpuhtaasti. Tässä vaiheessa oli erittäin helppo päätös viedä koira autoon huilimaan... En löytänyt jalasta mitään selkeää kipukohtaa, joten tällä hetkellä Rauha on vaan levossa ja pissalenkeillä lähipäivät. Mulla ei ole mitään hajua, missä vaiheessa tuo olisi jalkansa loukannut, mutta ei se meidän ensimmäinen kisasuorituskaan Rauhamaiselta tuntunut. Se ei ole ikinä vielä piipannut tuolla tavalla seuraamisissa. Tai piipannyt ylipäätään seuraamisssa... No, tällaista tämä koiraharrastus välillä on. Täytyy Rauhan toipumisen jälkeen alkaa rakentamaan uusien onnistumisten kautta varmuutta meidän yhteistyöhön. Ja ensi kaudella mennään sitten uusiin kokeisiin paremmalla fiiliksellä :)

Koepäivä ei mennyt kuitenkaan hukkaan allekirjoittaneen osalta. Hain sitten Tyynen autosta mukaan pellolle loppupäiväksi. Yhtä tehtävää se sai katsoa yleisön takana aika lähellä suorittavaa koiraa. Tytyy oli ihan superi :) Se ei välittänyt laukauksista tuon taivaallisista ja vilkaisi vain muutaman kerran lievästi kiinnostuneena työskentelevää koiraa. Pääosan ajasta se pötkötteli mun vieressä. Välillä vähän kaiveli maata tms, mutta otti siis lungisti koko hengailun.

Olimme koko viikonlopun tosiaan mökillä Hauholla. Siellä meidän lauman seurana oli Mirkan koirat Hiili ja Naru sekä Rauhan tytär Friidu Riitan kanssa. Pääpaino oli ihan vaan rentoutumisella, mutta kyllä me pari pientä juttuakin ehdittiin tekemään. Lauantaina teimme Tyynelle ja Friidulle kuuden damin hakuruudun hieman vaikeakulkuiseen ylämäkeen metsässä. Tyyneä motivoitiin aluksi sen verran, että se näki kauempaa Riitan käyneen alueella. Se lähti hakuun kuin tykin suusta ja löysi suht nopeasti kaksi damia (ruudun takaosasta). Sen jälkeen lähetin sen vähän huonosti hakemaan kolmatta, jolloin se jäi eteen pyörimään. Teimme sitten varman päälle niin, että Riitta kävi hieman kävelemässä ruudussa ja pistin vasta sen jälkeen Teen uudelleen hakuun. Kolmas dami löyty keskeltä ja siihen oli hyvä lopettaa.

Tyynen ote dameista alkaa hiljalleen olemaan ihan hyvä. Nyt se kokosi damit selkeästi paremmin suuhunsa jo niitä nostaessaan. Ja käteen ne ovat tulleet tosi varmasti jo pitkään :) Nenä oli tytsyllä kohtuullisen hyvin auki, mutta alussa oli kyllä hieman sellaista juoksentelun oloista puuhastelua. Tyynelle voisi siis tehdä tosi hyvää sellaiset hakutehtävät, missä sitä nenää pitää oikeasti käyttää, mikäli mielii löytää jotakin.

Sunnuntaina tein vielä yhden damin haun siten, että jätin Teen istumaan paikalleen (ja se pysyi!) ja menin sen nähden piilottamaan minidamin lehtien alle metsään. Damilla oli pituutta noin 5cm. Tytsy pyöri ensin hieman laajemmalla alueella, mutta otti sitten hienosti pienestä hajusta kiinni ja tonki damin ylös. Tosin sen jälkeen se jäi seisten pohtimaan, että toisiko noin hienon aarteen mulle ollenkaan... En auttanut koiraa tässä ja lopulta se päätti damin tuoda. Kehujen jälkeen se sai palkaksi vielä pitää pikkudamia hetken suussa (=eli mennä mussuttamaan sitä turvallisen välimatkan päähän...). 

Iltaruokatreeneissä ollaan toistaiseksi tehty damilla. Ajattelin tarkentaa käsitargetin kriteeriä damien kanssa ensin niin, että Teen tulee painaa dami mun kättä vasten, eli sinnepäin-suoritus ei enää riitä. Tätä parannellaan siis ruoka-aikoina.

---

Tänään illalla on vuorossa pikku-Ainstainien toko-treenit. Voisin esitellä Tyynelle ensimmäistä kertaa merkin kiertoleikillä. Sen lisäksi seurataan jälleen kerran. Yritän tehdä niitä myös Rauhalle vaikeita juttuja, eli käännös+pysähdys. Ja hyvästä perusasennosta palkka. Lisäksi Tee voisi tehdä liikkeestä seisomista. Ja noutoa pitkästä aikaa! Tällä kertaa taidetaan vaan tehdä kapula-lelu-vaihtoja, kun se joskus yritti myös loikata kapulaan kiinni...

Lopuksi vielä kuva Tyynen paikallamakuuasennosta. Se muuten pysyy siinä jo aika hyvin ja tipahtaa useimmiten sivultakin alas pää suorana :)

Onneksi sorsastaa voi myös juoksunartun kanssa...

Edellisestä blogipäivityksestä onkin vierähtänyt pitkä tovi. Syynä hiljaisuudelle on ollut kiire ja se tosiasia, että kirjoitettavaa alkaa olla melkoisesti... No, yritän nyt tiivistettynä kertoa viime viikkojen puuhasteluista.

Tollershow:ssa käytiin koko pentueen voimin kääntymässä. Rauha oli esiintyi käyttöluokassa EH:n arvoisesti. Eipä siinä tuomarin mielestä mitään isompaa vikaa ollut, kunhan oli kaikin puolin Erittäin Hyvä. Pennut olivat aika hankalassa kehitysvaiheessa, joku tosi honkkeli vielä, Tyyne taas esimerkiksi etumatala jne. Ruskovaara antoi mielestäni kaikille hyvin koiran näköisen arvostelun. Ja mikä tärkeintä, jokainen pentu esiintyi iloisesti ja ei aristellut uutta tilannetta yhtään! Ansa sitten huolehti menestyksestä meidän koko porukan puolesta voittamalla pikkunarttupennut, joita oli yhteensä 10kpl.

Pm-toko ja tollerinome jäi meiltä valitettavasti väliin, kun Rauha aloiti juoksun. Rauha on ollutkin tässä osittain treenitauolla juoksun ajan. Ollaan kuitenkin käyty jokusen kerran sorsastamassa ja allekirjoittanutkin sai alas ensimmäisen oman lintunsa :) Lisäksi tokoa on tehty lähes päivittäin. Tokossa syynin alla on olleet jälleen kerran kaukokäskyt, jotka ovat suunnilleen samalla tolalla kuin aiemminkin. Ne tuntuivat toimivan jo aika kivasti, mutta sitten taas eräänä päivänä oltiin takaisin lähtötilanteessa, missä koira alkaa epävarmana hiipimään mua kohti, jos otan yhtään enemmän etäisyyttä. Sain viikonloppuna uuden ajatuksen Lentsun tokokoulutuksessa, joten olen nyt pari päivää naksutellut koiraa seisomaan takajalat kansion päällä kotona. Ideana on jatkaa siitä kaukokäskyjen tekoon niin, että kriteerinä on koko ajan pitää takajalat kansion päällä. Kyseisessä projektissa voi hetki vierähtää, koska Rauhalle ei ole aikoihin juuri naksuteltu uusia juttuja, eikä se myöskään osaa käyttää takajalkojaan kovin hyin.

Pääsimme myös muutama viikko sitten osallistumaan tollereiden nome-valmennusringin koulutukseen, koska niin moni ringin koirista ei päässyt paikalle. Kouluttajana toimi Pauliina Aho. Eipä ollut meidän päivä ollenkaan. Paikkana oli viime vuoden UMN:n wt-kokeista tuttu pelto Inkoossa. Silloinkin Rauha markkeerasi tosi huonosti ja koulutuksessa sama ongelma jatkui. Jostain syystä tuo merkkasi monet markkeeraukset paljon lyhyemmiksi, kuin mitä ne olivat. Pellossa oli sellaisia kulku-uria, joiden yli koiran piti edetä vielä syvemmälle puskaan, liekö ne sitten häirinneet sitä. Muutenkaan ei keskittyminen ollut kovin hyvää. Meillä oli kolme koiraa rivissä, ja pellolle tuli yhtä aikaa kolme markkeerausta. Näitä sitten haettiin vuorotellen. Tai ainakin tarkoitus oli, mutta Rauha unohti jonkin pudotuksen ja markkeerasi toisen muuten vaan huonosti, joten vähän säätämiseksi se meni. Tässä vaiheessa mä sain pidettyä koiran vielä suhteellisen hiljaisena.

Tämän harjoituksen jälkeen siirryttiin eri kohtaan ja tehtiin koirille muistipaikka pellon reunaan. Sinne otettiin sitten ohjauksia ja sekoitettiin pakkaa häiriömarkkeerauksella sivulle. Markkeeraus otettiin ylös vasta ohjauksen jälkeen. Yksi markkeeraus tehtiin niin, että se heitettiin laukauksen kera samaan aikaan, kun koira oli palauttamassa ohjausdamia. Rauha pysähtyi hienosti katsomaan markkeerauksen putoamispaikan ja toi sen jälkeen mulle ohjausdamin. Nämä harjoitukset menivät meidän osalta hyvin. Sitten tulikin Rauhalle mieluisin osa. Eli ohjauslinjalle tehtiin koirien nähden pieni lähihakualue, minne laitettiin tennispalloja. Tämän Rauha luonnollisesti teki hyvin. Tosin totesin, että nopea koira on parempi pysäyttää ensin lähihakualueen päälle ennen pillitystä. Seuraava tehtävä osoittautuikin sitten meille lähes mahdottomaksi. Eli koira olisi pitänyt saada ohjattua vanhalle muistipaikalle suoraan tennispallopaikan yli. Rauha tosiaan rakastaa tennispalloja yli kaiken, eikä sen kaaliin meinannut millään mennä, että pitäisi jatkaa alueelta eteenpäin ja vielä tuoda jotain tylsempiä dameja. No, on meillä vielä opeteltavaa myös hajupaikan ylittämisessä, mutta taidan jatkossakin pitää tennarit pois meidän omista treeneistä. Tai sitten myös muistipaikassa on tennispalloja.

Lopuksi tehtiin vielä walkup-harjoitus, missä eteen tuli markkeeraus, jonka joku koirista pääsi vuorollaan hakemaan. Tähän lisättiin vielä sokko-ohjaus linjan taakse. Markkeeraukset Rauha teki ihan kohtalaisesti, mutta se ääni pääsi nyt valloilleen paljon aikaisempaa tehokkaammin :( Lisäksi sokko-ohjaus oli jo tässä vaiheessa päivää liian pitkä meille, ja koira päästi muutenkin kamalan rääkäisyn ohjaukseen lähtiessään...Päivä päätettiin helpolla ykkösmarkkeerauksella puskaan ja se sentään saatiin ylös ongelmitta :)

Seuraavan viikon alussa käytiin tsekkaamassa Mirkan kanssa markkeeraustilannetta, että onko koira kadottanut sen ihan tyystin. No, ekat markkeeraukset avoimelle pellolle ojan takaa vaativat pientä kalibrointia, mutta työskentely palasi normaaliksi ekan parin noudon jälkeen. Otettiin lopuksi myös ohjauksia avoimelle pellolle niin, että Mirka käveli viemään ohjausdamit puolikaaren mallisella reitillä. Rauha tietysti heti yritti kaartaa ekan suoran 15 metrin jälkeen Mirkan jäljille. Meillä tuli vähän mielipide-eroja koiran kanssa siinä vaiheessa siitä, mihin suuntaan juostaan... Tämän jälkeen otettiin vielä sellainen sokko-ohjaus avoimelle pellolle niin, että Mirka käveli poikittaisen linjan ja heitti vielä koiran näkemättä damin itsestään poispäin noin 20 metrin päähän haju-urasta. Tämä meni taas tosi hyvin. Selvästi meidän tarvitsee kuitenkin tehdä paljon vielä näitä häiriöhajuharjoituksia yms.

Syksyn nome-kokeet jäi valitettavasti Rauhan ylipitkän juoksun takia väliin, mutta täytyy nyt vielä miettiä loppukauden wt-kokeita. Lisäksi tokokisat on vielä hakusessa loppukaudelle, kun liikkeet alkaa olla kuitenkin jo ihan ok mallilla. Sitten tietäisin muutenkin paremmin, missä mennään...

Hiljainen nomekoira :)

Rauha sai viime viikolla torstai-perjantai -välillä lähinnä kaista lapsiaan. Se sai tehdä yhden pitkän vesimarkkeerauksen, missä se olisi voinut kyllä edetä suoraviivaisemminkin damille. Huomaa, että emme ole näitä päässeet liian usein tekemään, koska kaislikko ja lumpeet häiritsevät koiraa vielä jonkin verran. Lisäksi vene vetää magneettina puoleensa...

Pentujen malttitreenauksen ajan Rauha sai odottaa puussa kiinni. Se pysyi muuten hiljaa, mutta vinkui hieman kun Riitta pisti Friidun noutoon ihan Rauhan läheltä. Lopuksi Rauha toimi mulla esimerkkikoirana, kun neuvoin millaisilla harjoituksilla voi puuttua vaihtamisongelmaan.

Lauantaina Rauha pääsikin sitten tositoimiin, kun saimme Tollerbay-miitin nome-kouluttajaksi Nurmikiven Anninan (kennel Redadict). Päätin viikonlopun keskittyä erityisesti siihen, että koira olisi koko ajan täysin äänetön. Viretila on parantunut viime aikoina niin paljon, että uskalsin tällaisen tavoitteen meille asettaa. Aamupäivä kului pellolla alkuun malttiharjoituksia tehden ja sen jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään sen mukaan, kuinka kuumia koirat olivat harjoituksissa. Rauha oli ihan käsittämättömän lunkisti alussa. Se kävi jopa maate useaan kertaan, kun muille heiteltiin häiriödameja. Aloin jossain vaiheessa epäillä, että onkohan se ihan kunnossa, koska ei se ikinä ole noin rauhallinen ollut kimppatreeneissä. Jalat oli kuitenkin ehjät, joten päätin katsoa ensimmäisiin noutoihin ja keskeyttää, mikäli koira ei siinäkään saa vauhtia itseensä.

Loput aamupäivän harjoitukset tehtiin rivissä vuorotellen. Kävelimme rivissä pellon laitaan, missä koirille motivoitiin puska muistipaikaksi. Tämän jälkeen kuljimme hieman poispäin, käännyimme ja yksi lähetti koiransa ohjaukseen. Ohjausmatka vaihteli koirien tason mukaan. Rauha lähetettiin aika pitkältä ja välissä oli myös yksi ojanylitys. Tämäkin harjoitus meni meiltä hyvin. Koira lähti mukavan suoraviivaisesti linjalle, eikä oja haitannut menoa yhtään. Alkuvaiheen Rauha oli täysin äänetön, mutta loppua kohti se vinkaisi pari kertaa odottaessaan, kun vierestä laitettiin koira linjalle hieman painokkaammilla käskyillä. Pystyimme kuitenkin pysymään rivissä ja saimme myös usean sellaisen toisen koiran lähetyksen, missä R pysyi täysin äänettömänä. Täytyy varmaan ottaa meidän nome-treeneihin alkuun kaveri huutelemaan ohjauskäskyjä olemattomalle koiralle, jotta saan Rauhan paremmin sietämään muiden käskytystä. Kaikki meidän linjalle lähetykset oli hiljaisia. Viimeisen kohdalla kuului aivan älyttömän hiljainen viuh-ääni. Vieressä kuvannut kaveri ei sitä edes kuullut, joten ehkä mun pitänee rajata meidän treenailut oikeisiin haasteisiin jatkossa.

Iltapäivällä siirryimme veden äärelle. Jokaisen piti itse miettiä oma harjoituksensa ja sen jälkeen esittää se kouluttajalle, jonka kanssa neuvoteltiin ja toteutettiin harjoitus realistisella tavalla. Lähetyspaikasta viistosti vasemmalla oli tiheä kaislikko rannassa ja oikealla puolella samaten. Mä olisin halunnut saada markkeerauksen siihen kaislikkoon, koska me ollaan tosi vähän päästy tekemään yliuittoja ja tuollaisia maastonvaihteluita. Enpä sitten tajunnut etukäteen, että eihän me olla juurikaan vinoja lähetyksiä rannasta harjoiteltu. Seisoin vielä rintamasuunta enemmän rantaa kohti. Rauha lähti mun rintamasuunnan mukaisesti liikkeelle ja juoksi ison kaarroksen rantaa pitkin lähemmäs damia, ennen kuin ui damille. Ja palasi tietysti omaa kiertoreittiään myös takaisin. Positiivista asiassa oli sentään se, että R palautti damia pitkän matkan maata pitkin ravistamatta. Tämän jälkeen korjasin seuraavaan lähetykseen rintamasuuntani suoraksi, mutta koira meni tietysti samaa reittiä kuin edelliskerrallakin. Ei sitten lähdetty vaikeuttamaan heittämällä damia puskaan, koska koiran reitti damille ei todellakaan ollut suoraviivainen.Viimeiseksi otettiin kakkosmarkkeeraus aika laajassa sektorissa ja siinä ei sinänsä ollut muuta ongelmaa kuin se suoraviivaisuus...

Otettiin sitten toisella kierroksella vielä työn alle suorat linjat veteen ihan rannan reunaan tulevilla markkeerauksilla. Rauhan piti ties kuinka monta kertaa ihan tahallaan kiertää yksi pieni lammikko rannassa. Mun piti mennä aluksi sen puoliväliin seisomaan, että koira tuli mun luokse. Siitä on kyllä tullut jotenkin paljon itsepäisempi mammaloman jälkeen. Nuorempana se palautti damin suoraan vaikka laiturille, jos se sieltä lähti... Lopulta koira tuli, mutta yksi ehdotus kiertämisen puuttumiseen oli mulle uusi. Eli jos koira lähtee kiertämään jotain maaestettä, pysäyttää sen pillillä (vaikka se on palauttamassa). Eipä oo koskaan tullut mieleen, että niinkin voisi tehdä :O

Sunnuntaina jatkoimme harjoituksia samassa rannassa. Ensimmäisellä treenikierroksella halusin harjoitella yhtä meidän haasteista, eli ohjausta veteen kauempaa rannalta. Sitä ollaan hinkattu aiemminkin, mutta ranta oli erityisen otollinen siihen hötteikköjen yms. takia. Annina sanoi, että hän ei anna koirilleen mitään lisäkäskyjä, vaan mieluummin motivoi enemmän jos koira on yhtään epävarma. Annoin kuitenkin tässä harjoituksessa lisäkäskyn rannalla, koska olen sitä käyttänyt ja Rauha odottaa sitä. Täytyy alkaa omissa treeneissä kiinnittämään asiaan huomiota. Varsinkin Tyynen kanssa, jota ei vielä ole "pilattu". Rakensimme harjoituksen niin, että lähetin Rauhan aluksi lähempää rantaa (lammikon keskeltä) linjalle ja veneestä heitettiin sille palkkadami heti kun se oli edennyt uimaan asti. Menin joka lähetyksellä kauemmaksi ja pääsinkin lopulta seisomaan itse kuivalle maalle asti. Tällaista harjoitusta ei voi kuitenkaan tehdä liikaa, koska vene jo itsessään vetää Rauhaa paljon puoleensa ja nyt se ekan toiston jälkeen alkoi tuijottaa venettä uimaan mentyään...

Treenien viimeisenä harjoituksena mä edelleen kaipailin sitä kaislikkonoutoa, mutta edellispäivän kiertämisten takia emme nähneet järkeväksi ottaa sitä riskiä, että koira kiertäisi noutoon maan kautta. Otimme siis viimeiseksi Rauhalle pitkän ykkösmarkkeerauksen veneestä. Se olikin selvästi riittävän haastava siinä vaiheessa päivää, koska aluksi R kaarsi hieman edellispäivän kaislikon reunaa kohti. Sen jälkeen se otti kiintopisteeksi veneen, jonka vierestä se kaarsi damille. Veneestä on siis tullut selvästi turhankin vahva maamerkki tuolle. Täytyy jatkossa tehdä tuolle sellaisia vesimarkkeerauksia, että vene liikkuu selvästi damilta pois ennen lähetystä.

Kokonaisuutena meillä oli aivan loistavat treenit. Sain taas lisää ajatuksia ja kokemusta siitä, mitä meidän tulee vielä treenata enemmän. Koira pysyi myös veden äärellä ihan hiljaa, joten siihen saan olla erittäin tyytyväinne. Täytyy nyt vaan vaalia ja ylläpitää tätä ihanaa hiljaisuutta! Anninalla oli myös tosi näppärä kumivene, jota katsellessa alkoi itseäkin hotsittaa melkoisesti sen hankkiminen. Se on siis seuraavaksi hankintalistalla, mökille ei vaan pääse tarpeeksi usein! Alla vielä listaa mieleen jääneistä asioista (meidän ja muiden treenaamisesta). Näistä suurin osa on entuudestaan tuttuja asioita, mutta kertaus on opintojen äiti ;)

• Jos koira varastaa noutoon yhtään (vaikka vaan liikahtaakin), otetaan dami ylös, nollataan tilanne ja otetaan nouto uudestaan. 
• Älä varasta koiran damia (joo, edellisessä päivityksessä olikin siitä jo vuodatus...)
• Harjoittele monipuolisesti ja motivoidusti hajustettujen noutopaikkojen ohittamista läheltäkin
• Huolehdi, ettei koira opi liikaa hakemaan erilaisia muistipaikkoja ja kiintopisteitä noutoihin. 
• Käytä kakkosmarkkeerauksissa myös useampaa heittäjää.
• Harjoittele vinoja, lähes rannan suuntaisia kulmia motivoidusti ja tavoitellen koiran suoraviivaista etenemistä.
• Muista aina käyttäytyä kokeessa samalla tavalla kuin harjoituksissakin. 
• Nuoren koiran kanssa harjoitellessa on hyvä harjoitella yhtä asiaa kuuriluontoisesti. Eli keskittyä pari viikkoa esim. ohjauksiin, sitten hakuun jne. Asioita kannattaa yhdistää samaan treeniin vasta kun osaamistaso on kehittynyt riittävälle tasolle.
• On muistettava, että ohjausten harjoitteleminen huonontaa aina koiran hakua -> muista siis harjoitella riittävästi myös hakua! 
• Jos koira harjoituksissa lähtee poikkeamaan linjalta, tulee se pysäyttää ja ottaa pois. Ei siis mitään suuntaohjauksia, mikäli harjoitellaan suoraa linjaa. 
• Harjoitukset tulee suunnitella siten, että ne ovat koiran suoritettavissa. Kuitenkin niin, että kiikutaan siellä taitotason rajalla. Vain siten kehitystä voi oikeasti tapahtua!
• Käske koira paikalle heti auton ulkopuolelle ja lähde treenaamaan vasta kun koira on rauhoittunut. Ekalla kerralla kannattaa varata kirja mukaan ;)
• Suoraviivaista palautusta varten koiraa voi houkutella luokse nopeammin myös toisella damilla. Täytyy kuitenkin muistaa välillä myös antaa dami koiralle, jotta kiinnostus houkutteludamiin ei laske.

Juhannus -> laadukasta treeniaikaa mökillä

Tytsyt ovat taas päässeet treenaamaan oikein urakalla. Viime viikolla oli tiistain treenien sijasta meidän yhdistyksen järjestämä match show. Tietysti mun piti ilmoittaa Tyyne kehään, eihän se mitään haittaa ettei se osaa esiintyä pätkääkään ;) No, siinä sitten perinteisesti palkkasin tuota ennen kehää ahkerasti seisomisesta. Jostain kummallisesta syystä se myös kulki hienosti kävelyvauhtia pitäen pientä katsekontaktia. Kehä meni siis melkoisen mallikkaasti. Tyyne antoi mun myös asetella itseään hyvin ja oli epäilyttävän rauhallisen oloinen koko kehän aikana. Ainut "moka", minkä tein alkukehässä oli se, kun yritin ottaa muutamaan juoksuaskeleen. Tyyne on sen verran pieni vielä, että siinä vaiheessa myös koiran ravi vaihtui laukalle. Isossa kehässä oltiin jatkossa ja me oltiin lopulta "5.sijalla", kun neljä palkittiin. Tyyne käyttäytyi isossa kehässä vielä ihan nätisti, mutta alkoi selvästi liikkeessä jo väsymään ja kontakti putosi muutaman kerran kentän hajuihin. No, tuohon suoritukseen ei kuitenkaan voi olla muuta kuin erittäin tyytyväinen. Nyt voin huoletta ilmoittaa tuon Tollershowhun elokuulle ja luottaa, että esiintyminen onnistuu. Kyllä me varmaan pyörähdetään vielä jossain toisessakin mätsärissä, kun vaan sopiva sattuu eteen.

Juhannuksena mä lähdin tyttöjen kanssa mökille sillä välin kun Olli lähti lomailemaan Belgradiin. No, eipä se meitä haitannut vaan otin kaiken ilon irti vapaapäivistä ja mahtavista treenipuitteista. Perjantaina suostuttelin ensin isän soutamaan meidät sopivaan rantaan, minne tein Rauhalle hieman isomman harjoituksen. Tein maalle rannasta takaviistoon oikealle muistipaikan, minne vein 5 ohjausdamia. Vasemmalle puolelle tehtiin taas hakuruutu. Ruutu oli aika perus alokasluokan kokoluokkaa. Haastavaksi sen teki kuitenkin maastoerot. Osa dameista oli kaislikossa vedessä, osa rannan metsikössä ja yksi metsätien toisella puolella olevassa mäessä. Isä otti loput damit ja souti avoveteen sopivaan kulmaan suhteessa hakualueeseen. Harjoituksen ideana oli kuunteleminen ja keskittyminen oikeaan tehtävään. Tavoitteena oli myös sotkea koiran ennakko-odotuksia laittamalla se tekemään aina sitä mitä se ei odota tekevänsä. Katsottiin siis vesimarkkeeraus (perus ykkönen avoveteen). Tämän jälkeen seuruutin koiran pari metriä pois rannasta ja lähetin ohjaukseen. Jos Rauha oli rauhallisen oloinen, saatoin laittaa sen suoraan ohjauksen jälkeen markkeeraukselle, mutta ainakin kerran tein vielä niin, että lähetinkin koiran vielä hakuun ja haetutin ruudusta pari damia ennen markkeerauksen hakemista. Loppuvaiheessa teimme vielä yhden pitkän "sokko"-ohjauksen niin, että faija souti huomattavasti kauemmas veneellä ja kävi laskemassa veteen damin. Sen jälkeen hän souti vielä selkeästi eri linjaan, ettei vene olisi ainakaan koiralle maamerkkinä. Tämän ajan Rauha teki hakua maalla, joten se ei nähnyt tapahtumista mitään. Sitten vaan laitoin Rauhan linjaan, matkaa damille oli 80-100 metriä. Ja koira ui suoraan damille asti. Annoin vahvistuskäskyä tasaisesti koko matkan ajan ja sehän toimi :)

Kokonaisuutena Rauha teki treenin tosi hyvin. Se kuunteli koko ajan mun ohjeita ja keskittyi annettuun tehtävään täysillä. Ääntä siitä lähti muutaman kerran vesimarkkeerausten jälkeen, kun seuruutin sen ohjaukseen. Nämä ratkaisin odottamalla ja kerran hain myös itse ohjausdamin jättämällä koiran nuolemaan näppejään lähetyspaikalle.

Pe-iltana tokoilin myös muutamaan otteeseen punaisten kanssa. Rauha teki luoksetulon pysäytystä kiertoharjoituksen avulla, toimi aika kivasti. Lisäksi se sai seurata ja tehdä perusasentoleikkiä. Juhannushupina mä lähdin opettamaan kaikille koirille (mysö Salli-mummolle) jalkojen välistä pujottelua. Rauhalle se oli selvästi vaikeinta, kun se ei oikeasti tykkää olla liian lähellä fyysisesti. No, treenailun tavoitteena oli pitää hauskaa ja se toimi :) Illalla laitoin vielä ruokakupin loppupalkaksi odottamaan ja teimme kisanomaisesti muistaakseni 5 tokoliikettä. Rauha teki kivasti töitä, vaikka odottikin aika innokkaasti liikkeiden välillä vapautusta kipolle :)

Lauantaina pakkasin autoon molemmat tollerit, hyvän kirjan ja treenivälineet kera hyttysmyrkyn. Ajoin erään läheisen ison pellon laidalle ja kävin valmistelemassa neljä eri muistipaikkaa pellon eri puolille. Teemana oli suorat ja pitkät ohjaukset ja rauhallinen odottaminen. Pellolla vierähtikin yhteensä noin 2,5 tuntia. Olisipa mulla aina noin reilusti aikaa tehdä treenejä oikein pitkän kaavan kautta! Lähetin Rauhan aluksi sokko-ohjaukseen noin 50 metrin päähän ekalle muistipaikalle. Vaihtelin sitten treenien ajan omaa sijoittautumista pellolla ja muistipaikkoja. Pisin ohjaus oli noin 150 metriä pitkä, suurin osa noin 80 metriä. Muutaman kerran Rauha oli hieman kuumana lähetystilanteessa. Tällöin jätin sen istumaan lähetyspaikalle ja menin vähäksi aikaa takaisin passipaikalle. Ohjausten välissä hengailimme myös passipaikalla, koirat makoillen ja minä lukien kirjaa.

Rauha oli täysin lunkisti odotustilanteissa ja ohjautui myös kivasti dameille. Olen tehnyt viime aikoina tarkoituksella haastavia harjoituksia, koska Rauhan osaamistaso treenitilanteessa on sen verran hyvä. Mielekkäintä on luonnollisesti tehdä sen mukaisesti riittävän haastavia treenejä, että kehitystä tapahtuu. Tämä harjoitus olikin selvästi meidän osaamisen rajoilla. Muutaman kerran lähetys epäonnistui, kun muistipaikalle oli niin pitkä matka, eikä koira enää muistanut sitä kunnolla. Näissä tilanteissa kävin uudelleen motivoimassa paikan, koska tarkoitus luonnollisesti oli saada suoria ja varmoja linjoja. Helle hyydytti koiraa jonkin verran, mutta tosi hyvin Rauha jaksoi tehdä töitä loppuun asti. Tämä treeni oli meille tosi hyvä. Koira pysyi myös sopivan rauhallisessa vireessä, kun lähes jokaisen suorituksen jälkeen hengailimme aikamme ennen uutta noutoa.

Sunnuntain ja maanantain koirat saivat levätä. Tiistaina olikin taas vuorossa Herttoniemen toko-treenit ja keskiviikkona seuran omat treenit. Näissä Rauha sai tehdä hieman kaukoja, noutoa ja tunnaria. Kaukoja tehtiin lyhyeltä etäisyydeltä ja samat ongelmat hommassa tuntuu edelleen olevan. Koira tekee pari siirtymää hyvin, mutta sitten ne vaan hajoavat jostain pikkujutusta. Ajattelinkin, että yritän lisätä omaa liikkumista ja häiriötä lyhyellä etäisyydellä enemmän, josko sen avulla liikkeestä saisi suoritusvarmemman. Se on mielestäni meidän voi-liikkeistä tällä hetkellä huonoimmalla tolalla... Tunnaria tehtiin ensin kasan kanssa ilman liikkuria. Piilotin oman heiniin ja Rauha etsi sen nätisti. Sitten otin liikkurin lähmimään kapuloita ja vein vielä itse oman. Lopuksi tehtiin vielä niin, että vein oman ensin ja liikkuri sen jälkeen liikutteli muita kapuloita. Rauha teki nämä kaikki ongelmitta. Ensi viikolla taidetaan jatkaa tästä ja toivottavasti päästään siihen, että liikkuri vie meidän oman kapulankin. Täytyy vaan edetä taas varovaisesti tämän kanssa, ettei liike taas hajoa jostain pienestä muutoksesta. Noutoa tein niin, että palkkasin paluuvauhdista lelulla. Lisäksi tehtiin hyppynoutoa, missä Rauha tarvitsi taas tällä kertaa lisäkäskyn kapulan noston jälkeen, että se hyppäsi myös palatessa. Tätä täytynee taas alkaa treenata enemmän. Pitkillä etäisyyksillä ja vinoista kulmista!

Ensi viikon koirat saavat viettää akkuja keräten hoidossa, kun allekirjoittanut lomailee Italiassa. Varmaan ihan hyvä niin, ettei tule treenattua liikaa ;) Kisojakin on jo innokkaasti katsottu syksylle. Tarkoitus olisi kisata niin nomessa, tokossa, agilityssa kuin wt:ssäkin. Tylsää ei siis tule - nyt on parempi keskittyä treenaamaan, koska kisakaudella treeniä ei niin paljoa voi tehdä!

Elämä jatkuu

Rauhan pennut ovat nyt jo 8-viikkoisia. Kotona meillä on vielä seitsemästä pennusta kolme. Tänään ja huomenna viimeiset kaksi lähtevät uusiin koteihinsa. Kyllä, laskit aivat oikein - yksi palleroista jäi kotiin kasvamaan. Hänen nimensä on Tyyne (virallisesti Ainstainin Bios Kunnossa) ja Rauha saa nyt kunnian jakaa tämän treenipäiväkirjansa kakaran kanssa.

Mammaloman aikana Rauha on saanut lomailla, eikä me olla varsinaisesti treenattu mitään. Nyt alkaakin uusi kausi, missä mulla on luotsattavana yhden koiran sijasta kaksi. Tyynestä on tarkoitus saada uusi harrastuskaveri nomeen, tokoon ja agilityyn. Ja tietysti syksyn sorsajahteihin noutokone :) Tällä hetkellä Tyynen kanssa keskitytään yhteistyön ja motoriikan kehittämiseen leikin varjolla. Tyynen kanssa kuljetaan mahdollisimman paljon erilaisissa paikoissa ja se pääsee myös treenikentälle ja metsään Rauhan mukana alusta asti. Alkuun tarkoitus on harjoitella ainakin seuraavia asioita:

• istuminen ja paikalla pysyminen
• luoksetulo pillillä ja sanallisesti
• noutaminen (noutoesineen pitäminen ja luovuttaminen)
• peruuttaminen
• muita motoriikkaa kehittäviä temppuja (etu- ja takapään nostaminen pesuvadille ja siinä pyöriminen, astiaan seisomaan meneminen jne.)
• sivulletulo
• seuraamisen alkeet
• maahanmeno seisaalta ja istumasta (tässä panostetaan eniten oikeaan tekniikkaan alusta asti)
• ruutu

Eiköhän tässä meille ole hetkeksi puuhaa. Sitten me tietysti leikitään mahdollisimman monessa eri paikassa ja Rauhan agitreenien yhteydessä aletaan harjoitella putkia ja erilaisia ohjauskuvioita ilman hyppyjä jne.

--

Rauhan arki koittaa taas nopeasti ja tarkoitus on palata takaisin siihen lähes jokapäiväiseen tehotreenaamiseen asteittain. Nome/wt- ja tokorintamalla olen alustavasti suunnitellut meidän kisaavan seuraavan kerran syksyn puolella. Agilitykisoja olen katsellut jo valmiiksi ja vuoden ekoissa kisoissa on tarkoitus startata vapun jälkeen. Alkukesä onkin pyhitetty kisojen osalta agilitylle, jossa haluan oikeasti saada meille hyvän kisarutiinin ja onnistumisen elämyksiä. Tokon ja nome/wt-asioiden suhteen päätavoite on saada lisää suoritusvarmuutta ja kisavalmiita suorituksia. Mejän olen päättänyt tältä kesältä jättää väliin, koska aika ei vaan valitettavasti riitä kaikkeen :(

Nome/wt-rintamalla lähiaikojen treenien pääteemoja ovat:

• hiljainen ja rauhallinen työskentely
• passityöskentely ja walkup hiljaa
• riistan käsittelytreeniä, jotta linnut nousevat ylös heti ja nopeasti
• ohjauksia (suuntia, taakselähetystä, pitkiä matkoja, pysäytyksiä)
• erilaiset maastot ja maastorajojen ylitykset (kaikessa työskentelyssä, niin ohjauksissa kuin haussa ja markkeerauksissa). 

Tokossa me tarvitaan vielä lisää palauttelutreenejä, ennen kuin osaan sanoa missä mennään sen osalta... Tässä kuitenkin ajatuksia voivoittajan liikkeistä:

• Seuraaminen kauttaaltaan paremmaksi! (tällä hetkellä on törkeän väljä, eikä koira pysy yhtään paketissa vasemmalle käännöksissä tai peruuttamisessa. Juoksua en ole uskaltanut edes kokeilla).

• Tälle pitäisi kyllä keksiä joku uusi treenitekniikka. Ehkä mun täytyy vaan koittaa alkaa palkata lelulla, vaikka se tarkoittaakin korkeampaa viretilaa seuraamiseen. Tuntuu vaan, ettei tätä ikinä saa riittävälle tasolle ylempiä luokkia varten :( Vinkkejä ja treeniapua otetaan siis tämän osalta vastaan ;) Jos nyt jotain positiivista yrittää keksiä, niin ainakin koiran kontakti ja motivaatio kestää myös pitkät seuraamispätkät.
  
• Ruutu koevalmiiksi (Häiriömerkit sotkevat koiraa paljon. Lisäksi oikeaan kohtaan pysähtymisten määrää suorituksissa pitää saada lisättyä. Ruudussa makaamisen kestoa tulee vaihdella ja lisätä häiriötä sen osalta. Liikkeen loppuosan seuraamaan kutsua tulee treenata ruudusta erillään. Tällä hetkellä se tulee niin kovaa, että menee musta ensin ohi ennen kuin saa korjattua itsensä seuraamaan.
  
• Liikkeestä istumiseen varmuutta (Treeneissä pääosin istuu, mutta tähän voisi vahvistaa ennakkokäskyä ja tehdä riittävästi erilaisia toistoja)
  
• Luoksetulo kisavalmiiksi (Tämä liike toimii täydellisesti aina joka toinen kerta... Eli toistoja tarvitaan vielä paljon. Takapalkka tuntuu toimivan aika kivasti, mutta sen avulla liike pitäisi saada valmiiksi, jotta se toimii joka kerta myös ilman takapalkkaa. Ongelmanahan on koiran liian kova vauhti, joka ei pysähdy tarpeeksi nopeasti...)
  
• Tunnistusnouto (Tämän suhteen ei aavistustakaan missä mennään... Aloitetaan varovasti taas perusharjoituksilla ja toivotaan, että ei ole unohtunut. Noudon loppuosaa tulee treenata erityisesti tunnarilla, koska Rauha pureskelee helposti kapulaa ja luovutus on sitten vähän mitä on...)
  
• Metallinouto (Tämä on toiminut hyvin. Täytyy tsekata tauon jälkeen, toimiiko vielä ;) Kaikkien noutojen luovutuksia voi vielä hioa)
  
• Hyppynouto (Tähän on tarvittu syksyllä vielä lisäkäskyä palatessa. Tarkoitus on päästä siitä eroon ja saada varma ja koevalmis liike.)
  
• Kaukokäskyt (Näitä on tehty tauonkin aikana säännöllisesti ja tuntuu, että pientä edistystä on tapahtunut. Rauha edelleen unohtaa oikean suoritustekniikan herkästi, mutta pääosin saan jo onnistuneita suorituksia. Tavoitteena on saada suoritusvarmuus eri etäisyyksiltä nostettua huippuunsa takapalkan avulla ja sen jälkeen häivyttää takapalkka.)
  
• Paikallamakuu (Tämä on ollut kohtuullisen varma, tosin ennakointi on ollut meidän suurin ongelma. Lisäksi se on satunnaisesti lähtenyt mun perään jättäessäni koiran. Onnistuneita toistoja vaan lisää ja paljon häiriöharjoittelua liikkurin ja muiden koirien kanssa. Näitä treenejä säästellään myöhempään kesään, koska tällä hetkellä Rauhan paljas maha ja roikkuvat nisät eivät tykkää kylmässä maassa makoilusta. )

No, eiköhän tuossa ole puuhaa hetkeksi aikaa ;) Agilityn osalta odottelemme, että lumet sulavat ja pääsemme kentälle ulkotreeneihin. Siinä me jatkamme suoritusvarmuuden keräämistä. Erityisesti pujottelu ja puomin alastulo kaipaavan vaan lisää toistoja, että niiden oikea suoritustapa uppoaa varmasti selkärankaan asti! 

Hiljaisuus treenirintamalla

Kylläpäs tässä on tullutkin pitkä tauko blogin kirjoittamisessa. Siihen on useita syitä. Jäin nimittäin odottamaan tuossa alkusyksystä, että Rauha aloittaisi juoksunsa hetkellä millä hyvänsä. Treenasimme syksyllä kuitenkin säännöllisesti agilitya, tokoa ja nome-juttuja, mutta kisoja meillä ei ollut. Tai no, tollerikerhon WT-kokeessa me kävimme hakemassa nollan. Eka ja kolmas rasti menivät tosi hyvin. Toisella rastilla olikin sitten vuorossa haku lammen rannalla parityöskentelyllä. Rauha teki tosi hienoa hakua. Se laajensi rannalta hakua sujuvasti veteen ja metsäänkin. Se ei kuitenkaan ollut täysin hiljaa kaverin suorittaessa, joten tasainen pieni piippaaminen nollasi rastin pisteet. Viimeinen rasti meni meillä myös nollille. Siinä heitettiin markkeeraus pellon laidassa olevaan ojaan. Oja oli syvässä kuopassa ja vesi oli uintisyvyistä. Rauha ei valitettavasti uinut tarpeeksi syvälle tiheään kaislikkoon, jotta olisi saanut hajun damista. Yritys oli kuitenkin kova, joten siitä pisteet koiralle.

Meidän talven treenilistalle nousi siis ehdottomasti parityöskentely ja maastonvaihtelut.

Pääsimme syksyllä myös UMN:n nome-kurssille. Siellä keskityttiin paljon ohjauksiin. Rauha teki tasaisen hyvää työtä koko kurssin ajan, ja sain harjoiteltua myös toisen koiran suorituksen katsomista rauhallisesti. Saimme kouluttajilta kovasti kehuja hyvästä yhteistyöstä :) Vikalla kerralla harjoittelimme myös riistalla, ja siellä tuli hyvin näkyviin meidän ongelma. Rauha roikkuu riistan päällä turhan pitkän aikaa vain, jos minä olen näköetäisyydellä. Tähän saatiin reseptiksi paluu perinteisiin ylösottoharjoituksiin (joissa se taas nostaa riistat erittäin nopeasti...). Täytyy siis jatkaa tämän työstämistä. Koira kuitenkin tuo kaikki riistat mulle, joten ongelman ei pitäisi olla valtavan suuri...

Sitten se suurin syy meidän hiljaisuuteen... Eli Rauhan juoksu alkoi vihdoin joulukuun alussa. Se astutettiin hieman ennen joulua, ja viimeiset pari kuukautta meillä on kasvatettu siis mahaa. Sulhaseksi valittiin komea FI MVA FI TVA Nauruparran Hulvaton Kamu, "Kamu". Ultrassa näkyi noin 5 pentua, joten mukavan kokoinen pentue on tulossa. Rauhan arvioitu synnytysaika on jo ensi viikolla, joten meillä on menossa jännittävät hetket. Rauha on päivä päivältä alkanut muistuttaa enemmän valtamerilaivaa, ja kyllähän vaakakin sen sanoo. Pari päivää sitten sen painoksi tuli 21kg :O Normaalisti Rauha painaa siis noin 16 kiloa, joten siitä voi arvioida, minkä kokoinen matami meillä on. Lenkkien pituutta on pitänyt lyhentää jo selvästi, koska tuo ei tällä hetkellä selvästi juurikaan nauti liikkumisesta. Pentukyselyitä meille on tullut oikein mukavasti, ja uskon, että kaikille pennuille löytyy hyvä ja rakastava koti. Ja vielä sellainen koti, jossa ollaan valmiita panostamaan myös nou/nome-koulutukseen. Pentueen oma sivu löytyy tämän linkin takaa

Takana tehoviikonloppu

Viime viikonlopuksi meillä oli ohjelmaa riittävästi taas vähäksi aikaa. Lauantaina oli vuorossa meidän ensimmäinen wt-koe, joka järjestettiin Nurmijärvellä. Allekirjoittanut ei ollut koskaan aiemmin ehtinyt edes katsomaan wt-kokeita, joten ennakko-odotuksia ei juuri ollut. Suurin jännitysmomentti oli ääni ja Rauhan viretila, että mitä tapahtuu uuden tyyppisessä koetilanteessa.

Mulla oli etukäteen suunnitelmissa käyttää tuo kunnon lenkillä ennen koetta ja tehdäkin vähän noutohommia, jotta se olisi saanut isoimmat höyryt purettua. Sen verran aikaisin meidän piti kuitenkin olla koepaikalla, että enhän mä sitten tehnyt etukäteen mitään...

Ensimmäisenä menimme porukalla pellolle odottamaan rastille pääsyä. Rauha otti tässä vaiheessa tosi lunkisti, kävi maate ja hengaili vaan seurassa. Se oli mukavassa vireessä edelleen meidän vuoron koittaessa. Ensimmäinen tehtävä oli ykkösmarkkeeraus keskelle ryteikköistä peltoa ja tämän jälkeen ohjaus samaan paikkaan. Rauha näki markkeerauksen hyvin ja lähti käskystä kuin tykin suusta kohti damia. Pellossa meni kuitenkin joku polun tapainen, joka kaarsi damin sivusta ja ampujan vierestä. No, sinnehän se koirakin painoi ja kohta alkoi laajentamaan hauksi pellon takaosaan... Siinä vaiheessa yritin alkaa ohjaamaan. Koirasta näkyi välillä joku hännänpää, ei muuta. Pillityksen jälkeen ei näkynyt mitään (jälkikäteen sain kuulla, että yleisö oli nähnyt koiran istuvan kiltisti keskellä puskaa). Sitten Rauha alkoi hyppelehtiä mua kohti. Siinä vaiheessa mun pillityksiä ei enää kunneltu, vaan se tuli takas luokse. Lähetin sen sitten ohjauksella damille, tämä meni hyvin. Palauttaessa se vielä teki kummallisen kaarroksen. Ohjaus meni tämän jälkeen ihan nappiin, koira suoraan damille ja täysiä käteen. Paras asia tässä säätämisessä oli kuitenkin se, että koira oli täysin hiljaa koko suorituksen ajan :) Saimme jollakin ihmeen konstilla kaivettua tästä tehtävästä kuitenkin 11/20 pistettä.

Tämän jälkeen vuorossa oli lisää odottelua ja jännitystä seuraavaan tehtävään. Koira lepäili edelleen rauhallisesti pellolla. Seuraavaksi oli vuorossa lähihakutehtävä. Alue oli keskellä samanlaista tiivistä peltoa. Koiran kanssa katsottiin ihan läheltä heitto ja laukaus alueelle. Tämän jälkeen se seuruutettiin 10 metriä takaisin ja sieltä sitten lähetettiin alueelle. Alueella oli 5 damia, joista 3 piti saada ylös. Alku meni Rauhan kanssa ongelmitta. Tosin meidän nome-seuraaminen on vielä aika epämääräistä ja koira seurasi suunnilleen jossain sivullani takaisin. Mun yllätyksekseni Rauha teki tosi hyvin töitä alueella. Jostakin syystä se ei saanut dameja heti ylös, vaan pyöri oman aikansa etsimässä. Se pysyi alueella koko ajan, mun ei tarvinnut muuta kuin ohjata se eteen ja pillittää lähihakupillitys. Toisella lähetyksellä hätäilin itse, ja koirasta kuului lähtiessä pieni piippaus. Muutoin homma meni oikein mallikkaasti. Pisteitä suorituksesta lähti vinkaisusta ja pienestä lähihaun tehottomuudesta. Tästä 13/20p.

Toisen tehtävän jälkeen siirryimme takaisin autoille ja lähemmälle pellolle odottamaan vuoroamme. Laitoin välissä Rauhan autoon vähäksi aikaa, ja jostakin syystä se otti tästä ihan uudet kierrokset. Yritin istua jakkaralla haukottelemassa koiran kanssa pitkään ennen kolmatta rastia, mutta silti se oli tosi intona. Vuorossa oli kokeen vaikein tehtävä. Ensin koira lähetettiin pellon laitaa pitkähköön ohjaukseen. Sen palauttaessa toiseen suuntaan heitettiin markkeeraus, jonka koira ehkä näki (suurin osa koirista ei). Me ei valitettavasti päästy tekemään tätä rastia loppuun Rauhan säätämisen takia. Lähetin sen linjaan pellonlaitaa. Se meni ihan mukavasti, melkein damille asti. Mutta kääntyi viime hetkellä jostakin syystä ryteikköön. Tästä seurasi pillisulkeiset ja huitomiset, joista ei ollut juurikaan apua, joten otin R:n uudestaan sivulle. Toisella lähetyksellä kuului jo komea lähtövinkaisu (molemmat turhautui tilanteesta) ja puolivälissä Rauha taas kaartoi pusikkoon. Se pyöri siellä hetken välittämättä mun pillityksistä ja pysähtyi KAKALLE. No, siinä vaiheessa totesin ääneen sen, että eipä ihme ettei linja toiminut. Neidin kun pitää aina päästä siihen pahimpaan ryteikköön tarpeilleen, ja siinä oli juuri sopiva. Yritin vielä kerran lähettää R:n damille, mutta tällä kertaa se jo rääkäisi ihan kunnolla ja tuomari totesi, että eiköhän se ollut siinä...

Tarinan opetus. Täytyy jatkossa alkaa fanaattisesti kakattamaan koiraa joka välissä koepaikalla, koska näitä näyttää meille sattuvan. Äänikin pysyy aisoissa tasan niin kauan, kunhan ei tarvitse kamalasti prässätä...

Neljäs rasti oli helppo ykkösmarkkeeraus pellolta pusikkoon. Sain nollattua meidän kierrokset ja vireen edellisen rastin jälkeen seuruuttamalla Rauhaa pitkin peltoa ja koepaikkaa ennen suoritusta. Tämän rastin sössin sitten itse tosi hienosti. Kaveri tuli nimittäin just ennen meidän suoritusta vastaan ja sanoi, että "ei sitten kannata päästää koiraa damista yhtään yli, tai muuten se katoaa sinne ryteikköön". No, arvata sopii, mitä tämä putkiaivo muisti omassa suorituksessa. Rauha katsoi markkeerauksen varmasti, lähti täysiä käskystä damille. Siinä vaiheessa, kun se oli n.puoli metriä damin vieressä, meikäläinen vihelsi lähihakupillityksen. Koira oli ihan et TÄH?! Edellisen seurauksena se tuli pari metriä eteenpäin ihmettelemään, että mitäs akka pillität. Tuomari tais sanoa, että se vissiin pelästyi jotain. Juuei... Lopputuloksena markkeeraustehtävä muuttui tosi komeaksi ohjaussäätämiseksi, jota hetken katsottuaan Rauha meni suoraan damille ja toi täysillä käteen. Tästä saimme 12/20 pistettä.

Kokonaispisteemme olivan lopulta siis 36p ja kolmostulos olisi ollut hyvinkin mahdollinen, jos emme olisi nollanneet sitä yhtä rastia. Herkkä laji. Mutta kokonaisuuteen olen kuitenkin tyytyväinen, nyt tiedän taas millaisia asioita treenataan enemmän. Tämä ei siis varmasti jäänyt meidän viimeiseksi wt-kokeeksi :)

---

Sunnuntaina auto lähti pihasta jo kuudelta aamulla. Matka suuntasi kohti Raaseporia ja nome-koetta. Olin koko viikon pyöritellyt mielessäni, että menenkö vai en, mutta perjantain onnistuneiden riistatreenien jälkeen ajattelin, että lähdetään nyt sitten hakemaan lisää kokemusta... Meidän suoritusnumero oli vasta 7, joten ehdin aamulla rauhassa katsella useampia suorituksia ennen vuoroamme. Maasto oli meille todella haastava, suolampi, jonka vieressä aukeaa löllöä, jossa oli keskellä oja ja muutenkin tosi vetinen ja joustava "maa". Ensimmäisenä tehtävänä oli helppo ykkösmarkkeeraus puskaan fasaanilla. Rauha meni fasulle ihan suoraan, mutta otti taas oman aikansa linnulla. Kyllähän se sieltä sitten lopulta tuli ja palautti vettyneen fasaanin mulle ihan naurettavan hitaasti. Tässä vaiheessa aloin jo ihmetellä koiran virettä, että eipä se yleensä nyt ihan noin. Se vielä pudotti linnun mun jalkoihin...

Seuraavaksi koira seuruutettiin rantaan. Matkalla ammuttiin laukaus ohjausriistaa kohti. Ohjaus oli avoveteen ja riistana sorsa. Maasto oli niin löllyvää, etten uskaltanut mennä kuin n. 5 metrin päähän rannasta. Tällaisia osin maalta veteen -ohjauksia olemme harjoitelleet vasta aika vähän, ja suhtauduinkin etukäteen skeptisesti siihen, että meneekö tuo veteen noin kaukaa lähetettynä. No ei mennyt :( Siinä se rannalla pyöri aikansa, vinkui ja vilkuili venettä, josko joku vaikka antaisi sieltä jotain apuja. Prässäsin sitä hetken, mutta ei se vaan mennyt uimaan. Pääsimme kuitenkin jatkamaan vielä hakutehtävään.

Haussa oli viisi riistaa, joista fasaani oli ihan lähellä. Lähetin Rauhan ensimmäisenä fasun suuntaan, että se saisi heti käsityksen siitä, että nyt on hakutehtävä. Se löysi fasun hetken alueen etualalla pyörittyään. Tällä kertaa se mietti ottamista murto-osan edelliseen verrattuna. Kantoi 5m ja pudotti sitten avoimempaan maastoon ja jäi tutkailemaan lintua tarkemmin. Tässä vaiheessa kyllä pillitin ja käskin koiran luokse. Se toi linnun, mutta pudotti taas jalkoihin ?! Itseä hatutti jo melkoisesti, mutta ajattelin, että jos se nyt saisi haun auki, niin ehkä tästä vielä jotain tulee. Pistin koiran hakuun ja alkuvaiheessa se jopa kävikin jossain lokkien suunnalla, mutta alkoi yhä enemmän pyöriä metsän puolella hakualueen ulkopuolella. Tuomari ehdotti, että jos koittaisin lähettää sen toiseen suuntaan vesirajaa pitkin ja näin tein. Rauha meni vähän matkaa löllöön, upposi johonkin lammikkoon puoleen kylkeen ja tuli takaisin. Että sellaista, siihen se meidän koe tällä kertaa hyytyi.

Ilmeisesti koira oli väsynyt vielä edellispäivästä, ja koe oli vaan teknisesti meille liian vaikea. Vesiliejuhakuja täytyy alkaa ensi kesällä tekemään paljon enemmän! Ja muutenkin hakualueita, joissa tulee ylittää jotain maaston esteitä (ojia yms.)

----

Tässä välissä Rauha sai keskittyä Suomi-matkailuun ja lepäilyyn, kun suuntasin seuraavaksi auton nokan kohti Helsinkiä ja Purina-areenaa. Matkan varrella kävin Catin luona tsekkaamassa Nauruparran pienet tollerinalut. Purinalla vuorossa oli agilityn pm-joukkuekisa. Rauha otti odotusajan harvinaisen lunkisti. Laitoin sille häkin halliin, ettei sen tarvi koko päivää kykkiä autossa. Se nukkui odotusajat häkissä ovi auki. Rata oli helpohko, mikä oli allekirjoittaneen kannalta hyvä. Olin nimittäin niin väsynyt, että ihmettelin etukäteen, kuinka jaksaisin edes juosta koko radan läpi... Siihen nähden meidän suoritus oli ihan mukava. Rauhassa oli edelleen ihan yhtä paljon vauhtia kuin yleensä. Itse meinasin juosta kolmosestettä päin ja ohjaukseni oli muutenkin vähän sinnepäin. Yritin hidastaa Rauhaa ennen pujottelua, mutta ajoitukseni oli pielessä ja koira sujahti toisesta välistä sisään... Kontaktit otettiin tällä kertaa hienosti, mutta puomin alastulon jälkeen en heti ohjannut koiraa mihinkään, ja se otti seuraavalta hypyltä kiellon. Lopputulokseksi tuli siis kymppi. Joukkueemme sijoittui yhdeksän joukkueen joukosta neljänneksi.

----

Tällä viikolla lepäilimme alkuviikon ja eilen meillä oli vuorossa tokotreenit. Viime viikon ennakointiharjoitukset olivat tuottaneet selvästi tulosta ja Rauha ei ennakoinut mitään. Muutoin treenit menivät tavalliseen tapaan. Toiset ottivat kaksi paikallamakuuta, joten otin toisena istumisen. Rauha pysyi ihan hyvin, mutta kävi maate alkuvaiheessa. Kävin korjaamassa ja jätin pallon pari metriä koiran eteen. Sen kanssa se pysyi hyvin, joten täytyy alkaa käyttää sitä istumisharjoituksissa. Pallo on jatkossa helppo häivyttää siirtämällä sitä hiljalleen kauemmas koirasta ja lopulta vaikka treenireppuun :)

Tänään kävimme ottamassa wt-sulkeiset Mirkan avustuksella. Erityishuomiota sai meidän kömpelö veteenmeno kauempaa maalta ohjauksissa. Tätä hinkattiin ja vein koiran muutaman kerran poiskin, kun jäi miettimään rantaan. Tuntui toimivan. Luovutuksissa damit putoilivat herkästi alkuun, mutta avustuksen ja kannustuksen voimalla ne paranivat loppua kohden. Vesijuttujen jälkeen teimme markkeerauksia pellolla. Tänään Rauha markkeerasi tosi hyvin. Vaikeutimme harjoitusta muutaman täydellisen suorituksen jälkeen sellaiseksi, että katsottiin pellon sivusta puskasta markkeeraus, joka lensi pellolta ryteikköön ojan taakse. Oja osoittautui sopivaksi haasteeksi Rauhalle, ja tällä kertaa se pyöri vähän aikaa alueella vähän aikaa ennen kuin löysi damin. Saimme toki onnistumisiakin mukavasti, joten kokonaisuutena harjoitus oli onnistunut. Ei liian helppoa eikä liian vaikeaa :)

Huomenna tokoilemme hieman ja lauantaina suuntaamme ensimmäiseen Tollerikerhon järjestämään wt-kokeeseen...

Kiireinen kesä

Yllättäen taas meikäläisen blogipäivitykset ovat jääneet huomattavasti todellisuudesta jälkeen... Tällä kertaa siihen on kuitenkin jopa ihan oikea "syy". Menin nimittäin naimisiin heinäkuun lopussa, ja tästä syystä hääjärjestelyt yms. säätämiset ovat oikeasti vieneet allekirjoittaneen vapaa-ajan melko tehokkaasti. Treenailuja on kaiken muun ohessa jatkettu, mutta tänne blogiin asti en ole ehtinyt kuulumisia päivittämään.

Tehdään siis jälleen kerran tiivistelmä siitä, mitä olemme viimeisen kahden kuukauden aikana tehneet.

Heinäkuussa meillä ei ollut yhtään kisoja, mutta treenasimme ihan häitä edeltävää paria viikkoa lukuunottamatta ohjatuissa treeneissä agilitya ja tokoa kerran viikossa. Sen päälle olemme tehneet muutaman kerran viikossa nome-treenejä ja tokoa toki vapaallakin.

Koekausi meillä käynnistyi vähän yllättäen viikko häämatkamme jälkeen, kun pääsimme peruutuspaikalta mukaan nome-kokeeseen Espooseen. Treenimäärät ennen koetta jäivät melko vähäisiksi, ja osaamistasomme ei tällä kertaa riittänyt tulokseen asti. Mutta mikä parasta, koira oli itsevarma ja hiljainen koko kokeen ajan. Koe alkoi niin, että koira lähetettiin hakuruutuun. Siellä Rauha vissiin purki kierroksiaan jonkin aikaa, koska aikaa kului melko reilusti. Sain kuitenkin lokin käteen. Tosin annoin yhden kehotuksen 15m ennen mua, koska tuo näytti siltä, että pysähtyy lokki suussa tuijottelemaan (ihan uusi juttu :O). Tämän jälkeen käveltiin rantaan, jossa motivaatiolaukauksen jälkeen oli noin 30 metrin pituinen vesiohjaus sorsalle avoveteen. Rauha lähti ihan mukavasti suoraan, mutta noin 15 metrin jälkeen sen usko loppui, ja se kääntyi uimaan mua kohti, eri suuntiin ym. Toisella lähetyksellä sain sen hieman lähemmäksi sorsaa, mutta valitettavasti Rauha ei saanut hajua peilityynessä järvessä... Tämän jälkeen koira laitettiin uudestaan hakuun, täällä kertaa kaislikon puolelta. Rauha haki tällä kertaa paremmin, meni jopa itsenäisesti uimaan kaislikkoon (vaikka tällaista emme juuri ole päässyt harjoittelemaan). Jonkin ajan hakemisen jälkeen mulle palautettiin jälleen lokki. Tällä kertaa Rauha roiskasi sen mun jalkoihin. Näköjään kokeissa löytyy lisää uusia juttuja...
Pääsimme kuitenkin vielä jatkamaan. Seuraavana vuorossa oli aika perus kakkosmarkkeeraus veteen. Ensimmäinen pudotus tuli enemmän avoveteen, ja toinen taas kaislikon taakse rantaviivan suuntaisesti. Rauha lähti ensin hakemaan rannan puoleista lokkia. Se keksi kuitenkin menomatkalla jonkun todella fiksun ajatuksen ja katosi metsään. Koko rantaviiva oli sellaista raskasta mutalöllöä, missä koiralla oli varmasti haastavaa liikkua 30 asteen helteessä. Aloin jo ihmetellä, että minne se koira oikein katosi, kun huomasimme tuomarin kanssa Rauhan olevan jo lokilla. Se ui lokin vedestä rantaan, kantoi ehkä 10 metriä mua kohti, jätti lokin maahan, ja tuli vielä 5 metriä tuijottamaan mua. Käskin Rauhan uudestaan noutoon, minkä tuloksena haki lokin ja kantoi 10 metriä eteenpäin. Tässä vaiheessa tuomari oli nähnyt riittävästi, ja käski kytkemään koiran. Seuraavalla kehoituksella Rauha sentään toi sen lokin mun käteen asti, joten sain sentään erävoiton siitä tahtojen taistelusta. Kokonaisuutena koira toimi kuitenkin mielestäni ihan mukavasti. Haastava maasto ja markkeerauksen vaikeus aiheuttivat lopulta motivaation loppumisen. Arvostelu oli ihan mukava. Tuomari kehui, että innokkaan oloinen ja HILJAINEN koira, joka oli hyvin ohjaajansa hallinnassa. Lisää treeniä vaan riistalla, ja haastavampia harjoituksia, niin hyvä tulee :)

Otettiin muutama päivä kokeen jälkeen lokin noutoja harjoituksissa, ja huomasin, että riista ei tällä hetkellä palaudukaan erityisen hyvin mun käteen. Olen muutenkin nähnyt tuon koiran egossa noususuhdannetta, ja näköjään riistan kanssa pohditaan nyt tosissaan, kannattaako ne tuoda mulle vai viedä jonnekin kivaan omaan jemmaan... No, harjoiteltavaa siis riittää tältä osin!

Pari viikkoa sitten meillä oli vuorossa seuraava koe, nimittäin tollerien perinteinen mejä-mestaruus Virroilla. Mulla oli vähän epäonnekas viikonloppu, kun onnistuin perjantaina jälkiä suunnistaessani astumaan maa-ampiaispesään ja sain hötäkässä yhteensä puolisen tusinaa pistosta. Muutenkin koko viikonloppu oli mun osalta niin kiireinen, että Rauhan lenkitykset jäivät ihan minimiin parina koetta edeltävänä päivänä. Yritin toki päästellä sen höyryjä ennen koesuoritusta, mutta se olisi vaatinut huomattavasti pidemmän lenkin pohjalle. Lähdimme siis jäljelle aika haipakkaa, Rauha olisi halunnut rynniä eteenpäin, mutta pidin oman rauhallisen tahtini. Heti alussa meille kävi samanlainen juttu, kuin edellisessä kokeessa. Hirven jäljet olivat menneet meidän jäljeltä etuviistoon, ja Rauha vaihtoi jälkeä. Näin jälkikäteen pystyn jopa sanomaan sen hetken (ja olisin jarruttamalla saanut jopa tilanteen estettyä), mutta siinä vaiheessa Rauhalla oli vauhti niin päällä, että sinne mentiin. Eksytimme samalla myös tuomarin ja oppaan, joten jälkeä etsittiin sitten hyvän aikaa. Palautuksen jälkeen Rauha jäljesti koko ajan jäljen sivussa. Maastokin oli aika helppoa. Tuomari totesi jossakin vaiheessa ääneen sen, mitä olen epäillytkin. Eli koira osaa kyllä jäljestää erinomaisesti, mutta ei vaan jostakin syystä halua mennä jäljen päällä (?!?!). Ekan suoran loppupäässä Rauha lähti kaartamaan taas oikealle, ja olin varma, ettei se ole enää jäljellä. Myös opas katosi jonnekin sivuun. Aloin jo vilkuilla tuomaria, että koska se sanoo pelin poikki, mutta hän totesikin, että Rauha taitaa oikaista kulman. No, niinhän siinä sitten kävi, että kulma oikaistiin n. 30 metriä, ja ihmettelyjen jälkeen jatkoimme jäljen sivussa tapahtuvaa etenemistä. Toisen suoran loppupuolella Rauha kuitenkin ajautui jonkun hajun perässä lopulta niin sivuun, että siitä saimme toisen hukan. Toisen palautuksen kohdalla sanoin jo huomattavasti tiukemmin, että nyt voisit alkaa jäljestää. Ja niinhän siinä tapahtui! Toinen makaus merkattiin tarkasti, ja koko kolmannen osuuden Rauha jäljesti hienosti ihan jälkiuran päällä sopivaa vauhtia. Heti kun ehdin hengähtää loppuvaiheessa, alkoi tuo kaartamaan kuitenkin selvästi jäljeltä sivuun. Pyörimisten ja ihmettelyjen jälkeen se kaarsi kuitenkin takaisin jäljelle, ja sorkalle. Eli loppukaarrokset liittyivät taas siihen, että sorkka haistetaan ilmavainulla sikakaukaa... Lopputulos oli avo3, eikä tuohon nyt erityisen tyytyväinen voi olla. Ilmeisesti tää keskari pystyssä -asenne näkyy myös jälkimetsässä. Katsotaan nyt talven aikana, saanko mä tuolle takaisin sen kivan jäljestystekniikan ja varmuuden, mikä sillä vielä viime vuonna oli... Ajattelin kokeilla pk-puolen peltojäljen harjoittelua, josko se opettaisi tuolle parempaa jäljestystekniikkaa.

Viime viikonloppuna meillä oli vuorossa agilitykisat Hakunilassa. Ensimmäisenä oli vuorossa Ritva Herralan tekemä agilityrata, joka oli vaikeustasoltaan huomattavasti haastavampi, kuin ykkösen radat yleensä. No, se ei meitä haitannut, lähinnä oli vaan parempi, kun ei tarvinnut itse juosta ihan niin lujaa. Valitettavasti Rauhalta putosi kuitenkin yksi rima alas, ja puomin alastulo juostiin taas niin täysiä, ettei laukka osunut kontaktille. Aloin sitten seuraavana päivänä opettamaan tuolle kuitenkin pysähdystä puomin alastulolle. Se on osoittautunut muuten niin lottoarvonnaksi, että osutaanko siihen vai ei :( Tuloksella 10vp olimme kuitenkin neljänsiä. Lisäksi meidän aika oli aika hurja, en muista olenko ikinä millään koiralla mennyt täyspitkää agilityrataa 33 sekuntiin! Toinen rata oli sitten tosi suora hyppyrata, jossa oli tarkkaa ohjausta pitkän juoksusuoran jälkeen. Onnistuin iskostamaan juoksemisen kaaliini niin tehokkaasti, että en odottanut putkella tarpeeksi pitkään, vaan jatkoin jo matkaani. Ilmeisesti Rauha näki tämän jostain silmäkulmastaan. Tuli samasta putken päästä ulos, ja hyppäsi seuraavan esteen. Hylly. Esteteknisestä toinen rata meni kuitenkin nappiin. Kepit mentiin varmasti, ja kaikki rimat pysyivät hyvin paikallaan.

Tällä viikolla meillä oli tollereiden tokon tehokoulutuspäivä. Kouluttajana jälleen Jessica Swanljung. Olin päättänyt ottaa käsiteltäväksi meidän murheenkryyni-liikkeet, eli seuraamisen ja kaukokäskyt. Rauha oli seuraamisharjoituksessa aika kovilla kierroksilla, ja se näkyi edistämisenä. Mä en myöskään luottanut koiraan, vaan pällistelin sitä koko ajan silmäkulmastani kävellessäni. Tästä sain ensimmäisenä noottia. Lisäksi mun pitää alkaa antamaan tuolle selvää palautetta heti, jos seuraaminen ei ole riittävän hyvää. Kummasti se skarppasi ihan murahduksesta. Loppuvaiheessa seuraaminen oli jo ihan siedettävää. Tällä kertaa väljyydestä ei näkynyt merkkejäkään... No, täytyy vaan jatkaa lyhyitä, motivoituja harjoituksia, joissa palkkaan oikeasta paikasta ja murahdan säätämisistä.

Kaukokäskyt on olleet viime aikoina meidän todellinen murheenkryyni. Läheltähän ne toimivat hyvin, mutta tekniikka katoaa heti, kun otan riittävän pitkän etäisyyden. Näytin Jessicalle tilanteen, ja saimme ohjeeksi palata selkeästi lähemmäs harjoittelussa. Lisäksi tässä liikkeessä on tärkeää antaa palautetta koiralle vääristä suorituksista, eikä saa tyytyä puolittain oikein tehtyyn suoritukseen. Luulenkin, että mun perimmäisin ongelma tässä liikkeessä on ollut se, että olen virhetilanteessa jäätynyt, enkä ole sanonut koiralle mitään. Lisäksi olen jättänyt omat käsimerkit pois kaukoista, jolloin koira keskittyy kuuntelemaan mua ihan eri tavalla, ja liike on paljon rauhallisempi. Näiden vikkien avulla olen harjoitellut tiistaista lähtien, ja meidän kaukot alkaa taas näyttää jopa ihan kivoilta.

Meillä on ensimmäinen voivoi-tokokisa ensi viikolla. Se on mielestäni meidän koulutustasoon nähden vieläkin turhan aikaista, mutta olen luvannut edustaa seuraamme piirinmestaruusjoukkueessa. Tulos on tuskin odotettavissa, mutta otetaan harjoituksena ja mennään katsomaan, missä liikkeet oikeasti menevät. Kyllä tuo tuntuu melkein valmiilta, mutta ei ihan kuitenkaan...

Olen ilmoittanut Rauhan myös pariin wt-kokeeseen syyskuulle. Toivotaan, että työskentely on siellä hiljaista. Välillä sitä ääntä on harjoituksissa ja välillä ei. Mennään ainakin kokeilemaan :) Lisäksi olemme seuramme agilityn pm-joukkueessa. Toivotaan, että sen nollaputken saisi hiljalleen avattua. Yritämme loppusyksystä osallistua vielä useampiin agikisoihin ja varmaan tokokisoihinkin :) Tekemistä siis riittää!

Sain myös noin kuukausi sitten luotsattavaksi yhden yhdistyksemme kilpailevista agilityryhmistä. Onpas kiva päästä pitkästä aikaa kouluttamaan agilitya motivoituneille ja hyville koirakoille :))