Kestihän se sen pari viikkoa, että ehdin kirjoittamaan jokaisten treenien jälkeen fiiliksiä... Jotenkin vaan heti kun joku treeni jää kirjaamatta, niin sen jälkeen se kirjoittaminen venyy ja venyy. No, yritän nyt tiivistää lähiviikkojen touhuilut mahdollisimman lyhyesti, niin voin taas yrittää jatkaa päivittäisempää kirjoittelua :)
Punaisten kanssa treenailut on painottuneet tokoon. Muutamia noutotreenejäkin ollaan tehty, mutta pimeässä on helpompi kyllä tokoilla. Tällä hetkellä meillä on nyt kuuden päivän tokoiluputki takana. Tänään koirilla on vapaapäivä. Osallistumme huomenna Tyynen kanssa Hollolan Tokotiimin järjestämään tokopäivään. Odotan jännityksellä, minkälaista oppia sieltä saa ja miten pikkulikka toimii uudessa hallissa :)
Heti kun viime blogissa ehdin valitella, että emme Rauhan kanssa pääse loppuvuonna mihinkään kisoihin, niin heti seuraavana päivänä sainkin ilokseni viestiä Lempäälän kisoista, että mahduimme sinne 10.12. Meillä onkin ollut nyt viime aikoina rankka projekti käynnissä, että saan kaukokäskyt koetasolle. Olen päättänyt, että jos ei kisoihin mennessä ole riittävän varmat, mä otan siitä liikkeestä suoraan kisoissa nollan yrittämättä. Mieluummin niin, kuin että lisään koiran epävarmuutta liikkeeseen kisatilanteessa...
Kotona mä olen naksutellut Rauhalle myös merkille menoa. Se osaakin jo tosi kivasti sisällä tarjota juuri oikeaa paikkaa merkin takana mua vastapäätä. Tämä jää kuitenkin nyt vähäksi aikaa tauolle, ettei tuo sotke sitä ruutuun. Eilen tokoillessa tein ruudun oikean paikan hakua pari kertaa ja siinä Rauha yritti tarjota nimittäin myös kulmamerkin takana seisomista... Tokotreeneissä olen yrittänyt pitää hyvää fiilistä yllä. Seuraamista olemme tehneet jonkin verran myös liikkuroituna ja siinä taso vaihtelee viretilan ja päivän mukaan... Keskiviikon kisanomaisissa treeneissä kaveri liikkuroi meitä ja käveli aika lähellä koiraa koko seuruun ajan ja Rauha otti selvästi siitä häiriötä. Lisäksi se kuvitteli menevänsä ruutuun koko alku seuraamisen, kun lähtöpaikkaa vastapäätä sattui olemaan ruutu... Eipä ole tuollaistakaan satuttu aiemmin treenaamaan.
Rauhan luoksetulon pysäytykset on edelleen aika huonoja. Olen tehnyt nyt viime aikoina takapalkalla ja sillä se pysähtyy aika kivasti. Tosin heti jos jätän takapalkan pois, valumista tapahtuu aika paljon. Olen myös treenannut pallon kanssa sellaista, että hetsaan koiran vauhtiin suht lyhyellä matkalla, pysäytän käskyllä ja palkkaan välittömästi pallolla sen taakse. Josko se auttaisi koiraa hiljalleen hahmottamaan, että haluan sen oikeasti pysähtyvän MAHDOLLISIMMAN nopeasti. Maahan se tipahtaa ihan hyvin.
Kaukoja olemme tehneet mahdollisimman häiriöttömässä ympäristössä pelkällä takapalkalla. Jostain syystä tietty etäisyys koirasta katkaisee kamelin selän ja silloin se ei tee lähes mitään siirtymiä hyvällä tekniikalla. Olen nyt yrittänyt treenata sellaista, että otan lähes yksittäisiä siirtoja hyvin vaihtelevilla etäisyyksillä. Pisimmät matkat on just siellä harmaalla alueella, missä tekniikka katoaa. Toisaalta mulla on ton liikkeen kanssa vähän sellainen fiilis, että pääsen lopulta kisaetäisyyksiin suht helposti, kunhan saan kasvatettua sitä etäisyyttä riittävästi lähempää. Saa nähdä, ehdinkö saamaan sen riittävän pitkälle tässä jäljellä olevassa kahdessa viikossa...
Noutojutuissa teimme pari viikkoa sitten hakuruudun sokkona. Rauha haki kolme kuudesta tosi hyvin (ja hiljaa) ja jäin sen jälkeen paikalleni istumaan koiran kanssa. Mirka saapui Hiilen kanssa paikalle ja päätin siinä vaiheessa lähettää Rauhan hakemaan vielä yhden damin. Siltä meni jostain syystä kuppi ihan täysin nurin tästä käänteestä. Jäi pyörimään lähelle ja suorastaan haukkui mulle. Sellaista epävarmaa haukkua, että "mä en tiedä mitä sä multa haluat!" Hetken miettimisen jälkeen päätin, että en aio luovuttaa tällaiseen tilanteeseen, vaan annoin koiran vaan ymmärtää, että nyt sopisi hakea. Vähän aikaa protestoituaan Rauha lähti taas ongelmitta hakuun ja toi vielä neljännen damin. Tällaista protestointia tuo ei ole kyllä ikinä ennen noutotreeneissä tehnyt. Vähän tuon tyylistä se on kyllä esittänyt sorsastamassa ollessa muutaman kerran, kun olen lähettänyt sitä sokko-ohjaukseen pitkälle, eikä koiralla ollut luottoa muhun, että siellä mitään lintua olisikaan... No, kokeillaan tähän ihan vaan sellaista lääkettä, että tehdään tarpeeksi motivoituja ja selkeitä tehtäviä talven aikana.
---
Tyynen kanssa tokoiluissa on keskitytty paljon alokasluokan liikkeiden kokonaiseksi hiomisiin. Seuraamisessa palasin takaisin korokkeelle, kun kakara on viime kuukausina väljistynyt, jos kävelen yhtään pidempää matkaa. Vajaan viikon pyörimiskuuri tepsikin hyvin, ja seuraaminen on taas ollut kivan tuntuista ja intensiivistä. Onhan siinä herkästi vielä pientä hyppimistä ja poikittamista, mutta kokonaisuutena tuntuu hyvältä ja koira tuntuu hahmottavan vaadittavan seuraamispaikan. Liikkeestä maahanmeno on jo tosi varma liike. Olen pari kertaa ottanut loppuun myös perusasentoon nousun ja sekin on toiminut hyvin. Maahanmenossa mun täytyy vaan muistaa, että en voi vielä kävellä mitään älyttömän kovaa vauhtia. Seisominen toimii peruuttaessa hyvin jo käskystä, mutta sivulla Tee tarvitsee vielä aika runsaan käsiavun. Lisäksi paikalla seisominen kääntymättä mun perään vaatii vielä lisätyötä. Tämä on ongelmana erityisesti hypyn loppuosassa.
Luoksetuloa olen treenaillut yksin, joten olen jättänyt Teen istumaan paikalleen. Se on muistaakseni kerran yrittänyt varaslähtöä, joten mun täytyy säännöllisesti muistaa palata takaisin palkkaamaan koiraa ja tehdä hämykutsuja ja heilumisia. Luoksetulon loppuasentoon tullessaan Tyyne herkästi tökkii mun kättä. Hyppyyn Tyyne lähtee nyt hyvin pelkästä suukomennosta ilman käsiapuja tai targettia. Mutta hypyn loppuosan seisomista se ei vielä osaa kovin varmasti. Toisaalta mun täytyy ensin tehdä liikkeestä seisominen varmaksi liikkeeksi, luulen että sen jälkeen myös hypyn loppuosa toimii kuin itsestään. Plats-paikkamakuuta ollaan otettu lyhyehköjä pätkiä eri tilanteissa. Tyyne tipahtaa hyvin, jos ekalla kerralla edessä on namitargetti. Sen pää nousee vielä satunnaisesti, jolloin laskee uudesta käskystä sen alas. Eilisissä treeneissä olin noin minuutin piilossa (kurkin välillä pään asentoa) ja Tyyne makasi kiltisti pää maassa koko ajan. Lopun perusasentoa plats-asennosta en ole tehnyt kuin pari kertaa.
Kotona Tyynelle on naksuteltu kaukojen maahan-seiso-maahan -komentoja. Tee nousee hyvin, mutta se ottaa herkästi seisomaan nousuissa etujaloilla askelia taaksepäin. Oon yrittänyt naksauttaa heti kun koira lähtee nousemaan, jotta se ei ehdi ottaa yhtään askelta. Tällä liikkeellä ei ole mikään kamalan kova kiire, mutta ihan kivasti se etenee. Ruutua olemme treenailleet myös muutamia kertoja. Tee osaa mennä hyvin ruutuun (tosin ei just sille paikalle kuin haluaisin), mutta kun se ei osaa seiso-käskyä, niin on sitten hieman tyhjän päällä siellä. Olenkin nyt harjoitellut muutaman ruutuunmenon lisäksi seisomasta maahanmenoa niin, että jätän koiran seisomaan oikeaan paikkaan ruutuun, pakitan itse kauemmaksi ja käsken siitä maahan. Tyyne ei ole vielä täysin sisäistänyt sitä, että musta kauempanakin voi mennä maahan. Ekalla kerralla se yrittää vielä herkästi kävellä mun luokse ja mennä sitten maahan.
Tokonoutoja olemme tehneet säästellen. Tyynen palautuspaikka ja palautuksen rauhallisuus tuppaa herkästi katoamaan, jos se ehtii juosta kapula suussa ja innostua. Tällöin se myös saattaa mälvätä puukapulaa. Rauhallista treeniä vaan lisää :)
Tyyne teki muuten keskiviikon kisanomaissa treeneissä lähes koko alokasluokan kisanomaisesti läpi. Ja ai että se oli muuten hieno :) Seurasi tosi kivasti, loppumatkasta hyppi pari kertaa kättä vasten, mutta muuten hyvin. Lisäksi luoksetulossa se hyppäsi kättä vasten. Muuten meni aikalailla nappiin!
Tyyne on joutunut monena päivänä tuomaan mulle variksen tai pari ennen iltaruoan saamistaan. Se ei kotioloissa enää ehdi leikkimään tai säätämään linnulla, vaan tuo vaakun vauhdilla mun käteen, jotta saa iltaruokansa. Sunnuntaina mulla on suunnitelmissa tehdä Tyynelle sen ihka ensimmäinen varisruutu, saa sitten nähdä kuinka käy :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti