Viime viikonloppuna oli vuorossa mejä-koe Miehikkälässä. Lauantaina oli jälkientekopäivä, joten Rauha sai lepuutella autossa. Jäimme koepaikalle yöksi, ja illalla teimmekin Rauhan kanssa hieman tokon ruutua. Kivasti se meni sinne täysiä koko matkan, mutta välillä neiti vielä päätyy ruuduun sivuun seisomaan. Harjoittelin hieman myös ruudun loppuosaa. Siinä on vielä tekemistä, koska Rauha tulee kutsusta kiitolaukkaa sivulle, ja jarrut on tässäkin hukassa...
Sunnuntaina oli vuorossa varsinainen koe. Saimme arvonnassa päivän ensimmäisen jäljen. Tuolloin ei ollut vielä kovin lämmin, joten olin vuoroon enemmän kuin tyytyväinen :) Rauha lähti jäljelle määrätietoisesti ja varmasti. Alku oli avointa ja helppokulkuista metsämaastoa, jossa Rauha meni ison osan matkasta ilmavainulla. Ekan suoran puolivälissä huomasin Rauhan olevan erityisen tarkasti jäljen päällä. Menimme nimittäin selkeästi jonkun jälkien päällä... Itselleni olikin todella suuri yllätys, kun tuomari totesi vähän ajan päästä, että pitäisiköhän meidän palata jäljelle, kun opas jäi jo tuonne kauas... Jäljelle palautettuna Rauha jatkoi kehottamatta verijäljen seuraamista. Ensimmäisellä kulmalla Rauha alkoi oikein vetää, ja lähti kulmalta määrätietoisesti aivan vastakkaiseen suuntaan jäljestä. Tässä vaiheessa allekirjoittanut päätti puhaltaa pelin poikki. Keskeytin siis suorituksen. Ikinä aiemmin ei tuo ole vastaavalla tavalla seurannut riistajälkiä, enkä halua opettaa sille, että koetilanteessa seuraan koiraa mihin vaan...
Tuomari lähti kulmalta suoraan takaisin, mutta menimme harjoitusmielessä oppaan kanssa jäljen loppuun. Loppumatka menikin tietysti oppikirjatyyliin. Makuista tuo olisi voinut olla hieman kiinnostuneempi, mutta muuten jäljesti tarkasti sorkalle. Eikä tällä kertaa edes oikaissut sorkalle ilmavainulla :)
Sellaista siis tällä kertaa. Nyt pidetään suosiolla pieni tauko mejä-kokeista ja keskitytään treenailuun. No, eipähän lopu tekeminen kesken ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti